Venäjä äidinkielenä Älä koske näihin tehtäväpapereihin ennen kuin valvoja antaa luvan aloittaa koevastausten laatimisen. Ryska som modersmål Rör inte dessa uppgiftspapper innan övervakaren ger tillstånd att börja besvara uppgifterna.
: : / : (=henkilötunnus/personbeteckning) ( ): Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta / Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten Venäjän kieli äidinkielenä -hakukohteen valintakoe / sivuainekoe Urvalsprov / Biämnesprov för ansökningsobjektet Ryska som modersmål 20 2013. ( )...... -,, -. : I 20, II 30 (. 2 ), III 30, IV 20. 100.., 10. I. (.)?,,., -... - :,,,.
. 2 6,,,,,.,. «,,!». «,,,,!,,?» «,,,».. «,,?». «..,.. - -.». «,». «!?!!.,.,.!». «,,?»... II 1.,,..,,.
. 3 6 :., -,,!.,.,,.,,.
. 4 6,,., -. 2. (,,, ). III ( 500 ) -. IV., /,.,,. 1). 2) ()?
. 5 6 IV. (130 150 ). III., /,.,,. : Tietyt slaavilaisten kirjakielten ominaisuudet ja ongelmat palautuvat standardisaation historiaan tai joissakin tapauksissa vielä kaukaisempaan aikaan. Ongelmallisuudella tarkoitan tilannetta, joka välttämättä ei vastaa nykyaikaisen kirjakielen ihannetta. Millaisia jälkiä kirjakieliin on jäänyt niistä kielimuodoista, joiden oli syrjäydyttävä vernakularisaation 1 tieltä? Hyvin yleisellä tasolla tilanne on vähintäänkin kahdenlainen: Slavia orthodoxan alueella kirkkokieli muodostaa kansanmurrepohjaisissa kirjakielissä jonkinlaisen elementin, kun taas entisten austroslaavien 2 kirjakielissä on suuriakin eroja vieraan sanaston vastaanottavaisuudessa. Kirkkoslaavilainen komponentti venäjässä, bulgariassa ja serbiassa on erilainen. Venäjän kirkkokielen vaikutus näkyy ennen kaikkea tiettyjen funktionaalisten tyylien syntaksissa ja sanastossa, mutta kirkkoslavismit ovat yleisiä myös yleiskielessä. Näkyvintä kansankielen ja kirkkokielen rinnakkaisuus on sanastollisissa dubleteissa, joilla on vähintäänkin lievästi erilainen merkitys. Tällainen eriytyminen sanaston tasolla on sikäli odotuksenmukainen, että kirkkokieliset ja itäslaavilaiset edustumat poikkeavat usein toisistaan jo muotonsa puolesta (vrt. gorod : grad, gorja ij : gorjaš ij). Bulgariassa ei tästä syystä moista eriytymistä niinkään ole tapahtunut vaan kirkkokieli elää kansanmurrepohjaisessa kirjakielessä sen orgaanisena osana vaikka kirkkoslavismit ovatkin usein peräisin venäjänkirkkoslaavista tai kirjavenäjästä, jolloin ne muistuttavat nykykreikkaan kotiutuneita, vaikkakin muualla klassisen kreikan mallin mukaan luotuja hellenismejä (vrt. esim. telefon). Vieraskielisten ainesten vastaanottavaisuuden aste slaavilaisissa kirjakielissä on sikäli kiintoisa ilmiö, että siinä erilaiset tendenssit näyttävät risteytyvän mitä moninaisimmiksi kombinaatioiksi. Venäjä ei ole erityisen puristinen minkään kielen elementtejä kohtaan, kun taas valkovenäjässä ja ukrainassa purismi kohdistuu tai on kohdistunut lähinnä rusismeihin. Puola ei myöskään osoita erityistä purismia mitään : Vissa slaviska standardspråks egenskaper och problem går tillbaka till standardiseringens historia eller i några fall ännu längre tillbaka i tiden. Med problem menar jag en situation som inte nödvändigtvis motsvarar det nutida standardspråkets ideal. Vilka spår har de språkformer som var tvungna att vika undan för vernakulariseringen 1 lämnat i standardspråken? På ett mycket allmänt plan är situationen åtminstone tudelad: på Slavia orthodoxas områden finns kyrkspråkliga element av något slag i de folkmålsbaserade standardspråken, medan de före detta austroslavernas 2 standardspråk har stora skillnader i hur de tar emot främmande ord. De kyrkslaviska komponenternas andel i ryska, bulgariska och serbiska är olika. I ryskan syns kyrkspråkets inflytande framför allt i syntax och ordförråd för vissa funktionella stilar, men kyrkslavismer är allmänna även i allmänspråket. Parallellismen mellan folkspråket och kyrkspråket syns bäst i de lexikala dubbletter som har åtminstone något olika betydelse. En sådan särutveckling i ordförrådet är väntad då de kyrkslaviska och östslaviska gestaltningarna ofta redan till formen är olika (jfr gorod : grad, gorja ij : gorjaš ij). Däremot finns ingen sådan särutveckling i bulgariskan, utan kyrkspråket lever som en organisk del av det folkmålsbottnade standardspråket även om kyrkslavismerna ofta kommer från den ryska kyrkslaviskan eller den skrivna ryskan, och då påminner de typologiskt om de hellenismer som slagit rot i nygrekiskan fastän de skapats någon annanstans enligt den klassiska grekiskans modell (jfr exempelvis telefon). Mottagandet av främmande inslag i de slaviska standardspråken är ett intressant fenomen såtillvida att de olika tendenserna verkar sammanföras till en mångfald av kombinationer. Ryskan är inte särskilt puristisk mot element från andra språk, medan vitryskan och ukrainskan är puristiska mot just rusismer. Polskan är inte heller särskilt puristisk mot
. 6 6 kieltä kohtaan. Tšekki, slovakki, sloveeni ja kroaatti ovat suhteellisesti puristisimpia slaavilaisia kieliä. Jälkimmäisen erikoisuutena tosin vasta aivan viimeaikaisena on serbismeihin kohdistuva purismi. Serbia on puhdistautunut melkein totaalisesti kirkkoslavismeista, mutta se on erinomaisen vastaanottavainen länsieurooppalaisille sanastoaineksille. Slaavilaisissa kirjakielissä voidaan erottaa eritasoista autonomisuutta. Autonomisuudella tarkoitan funktionaalisuuden astetta eli funktionaalisten tyylien edustuneisuutta tai käyttöalaa kirjakielessä. Autonomisuuden aste määräytyy pääasiassa kielestä itsestään riippumattomista syistä. Slaavilaisista kirjakielistä selvästi autonomisia (tai täysfunktioisia) ovat ns. pääkielet (venäjä, puola, tšekki, bulgaria ja entinen serbokroaatti). Myös slovakkia, sloveenia ja makedoniaa sekä serbiaa ja kroaattia voidaan pitää nykyään täysin autonomisina. Valkovenäjä ja jossain määrin ukraina tukeutuvat yhä tietyissä funktioissa venäjään. (lähde: [lyhentäen ja muokaten] Juhani Nuorluoto. Slaavien kirjalliset traditiot ja kirjakielet. Aatehistoriallisia taustoja, kielellisiä valintoja, identiteettien kehityksiä. Yliopistopaino, 2003, s. 160 163.) 1 kansankielistyminen 2 Itävalta-Unkarissa asuneet slaavit andra språk. Tjeckiskan, slovakiskan, slovenskan och kroatiskan är de mest puristiska av de slaviska språken. En specialitet hos den sistnämnda dock först under den allra nyaste tiden är purism mot serbismer. Serbiskan har nästan totalt rensat bort kyrkslavismer, men den har tagit emot ett flertal västeuropeiska lexikala element. De slaviska standardspråken visar olika nivåer av autonomi. Med autonomi menar jag funktionalitetsgrad, alltså vilka funktionella stilar eller användningsdomäner standardspråket klarar av. Nivån av autonomi definieras främst genom faktorer som är oberoende av språket. Klart autonoma (eller helfunktionella) av de slaviska standardspråken är de s.k. huvudspråken (ryska, polska, tjeckiska, bulgariska och f.d. serbokroatiska). Även slovakiska, slovenska och makedonska samt serbiska och kroatiska kan numera anses helt autonoma. Vitryska och i någon mån ukrainska stöder sig i vissa funktioner på ryskan. (källa: [förkortat och bearbetat] Juhani Nuorluoto. De slaviska standardspråkens framväxt. Idéhistoriska och språksociologiska kontexter och koncept. Slaviska handböcker och läromedel 1. Uppsala universitet, 2012, s. 142 145.) 1 folkmålsanpassning 2 de slaver som levde i Österrike-Ungern