VENÄJÄN KIELEN JA KIRJALLISUUDEN VALINTAKOE / TASOKOE

Transkriptio

1 Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten VENÄJÄN KIELEN JA KIRJALLISUUDEN VALINTAKOE / TASOKOE (Äidinkielen linja) URVALSPROV / NIVÅPROV I RYSKA SPRÅKET OCH LITTERATUREN (Linjen för ryska som modersmål) Valintakoetehtävät 2006 / Urvalsuppgifter 2006 Huom! Hakijan on valittava joko vieraan kielen linja tai äidinkielen linja. Hakija voi osallistua vain valitsemansa linjan kokeeseen, ei molempiin. Äidinkielen linjalla opiskelijan tulee hallita venäjää äidinkielisen tavoin ja lisäksi hänen tulee ymmärtää suomea tai ruotsia. / Obs! Du kan söka till antingen linjen för främmande språk eller modersmålslinjen, inte båda. Du måste delta i urvalsprovet för den linje, som du har valt i din ansökan. Vid linjen för ryska som modersmål bör studeranden behärska ryska jämförbart med modersmål och studeranden bör också förstå finska eller svenska. Valintakokeen vaatimukset ja kokeen luonne: /Fordringar och provtyp: 1) venäjän kielen hallinta äidinkielisen tavoin / behärskande av ryska såsom ett modersmål 2) suomen tai ruotsin kielen tekstinymmärtämistaito / textförståelsekunskap på finska eller svenska 3) E.I. Borisoglebskaja et al., Russkij jazyk. Posobie dlja postupajuš ih v vuzy, 4 e izdanie, sivut (luvut Slovoobrazovanie, Ortografija ja Morfologija). Vyšejšaja škola. Minsk ) ehov, A.: Duèl. Valintakokeessa on neljä osaa: / Urvalsprovet omfattar fyra delar: a) venäjän kielen hallintaa mittaavia tehtäviä / uppgifter som mäter hur väl sökanden behärskar ryska b) suomen tai ruotsinkielisen asiatekstin ymmärtämistä mittaava tehtävä, johon vastataan venäjäksi / uppgift som mäter förståendet av en finsk eller svenskspråkig saktext som besvaras på ryska c) kohdassa 3 mainittuun teokseen pohjautuvia tehtäviä / uppgifter som anknyter till verket i punkt 3 d) ehovin teoksesta esseekysymys, johon vastataan venäjäksi. / en essäfråga ur ehovs verk som besvaras på ryska. Osasta a) saa 0 2 pistettä, osasta b) 0 2 pistettä, osasta c) 0 3 pistettä ja osasta d) 0 3 pistettä. Kaikista osista on selviydyttävä hyväksyttävästi. Osa on hyväksyttävästi suoritettu, jos hakija saa siitä vähintään 1 pisteen. / För punkt a) ges 0 2 poäng, för punkt b) 0 2 poäng, för punkt c) 0 3 poäng och för punkt d) 0 3 poäng. Sökanden måste få godkännbart resultat i provets samtliga delar. Delprovets resultat är godkännbart om sökanden får minst 1 poäng. )...

2 ,.... : 2 I : II : III : IV : : , 1. I..,,.,,,.,.,,.,,,..,,,,.,

3 ,..,..,..,,.,,,.,,.,,.. II.. (.) ( ).. ( ). ( 150 ). : Kieli kiinnostaa nykypäivän Venäjällä kielentutkijoiden lisäksi tavallisia kielen käyttäjiä ja myös yhteiskunnan instituutioita. Kielitaidon taso liitetään yleiseen kulttuuritasoon, ja molemmista ollaan hyvin huolestuneita. Keskustelu sinänsä muistuttaa hyvin paljon vastaavia keskusteluita muissa maissa. Valitetaan kielen hallinnan matalaa tasoa, murehditaan englannin kielen vaikutusta omaan kieleen ja koulujen äidinkielenopetuksen puutteita. Koulu ei anna riittäviä tietoja ja taitoja kielestä ja kirjallisuudesta, tuntimäärät ovat riittämättömiä ja opettajavoimat heikkoja. Tiedotusvälineiden antama malli toimii kielenhuoltoa vastaan. Nykynuoriso lukee liian vähän. Venäjällä käytävässä keskustelussa korostuu kielen aseman ohella kirjakielen voimakas muutos. Katsotaan, että kirjakielen hallinnan taso vaihtelee erittäin paljon ja että hyvin kirjakielen hallitsevien määrä on selvästi laskussa. Kielessä vuodesta 1985 lähtien yhteiskunnallisista syistä tapahtuneet voimakkaat muutokset ovat etäännyttäneet kielenkäytön todellisuutta ja normitettua kirjakieltä toisistaan. Osa keskustelijoista keskittyy nostalgiaan ja päivittelemiseen, osa myöntää, että suuren venäläisen kirjallisuuden kielen perinteen säilyttämisen ja nykyajan tarpeitten välille pitäisi etsiä tasapaino. Kielenhuollon antamien ohjeiden omaksumista jarruttavat muut, usein tehokkaammat kielenkäytön mallit. Tällaisina huonoina esimerkkeinä on viime vuosina otettu esiin poliitikot, joiden kielenkäyttö on pöyristyttänyt niin tavallisia kansalaisia kuin kielentutkijoitakin. Toisaalta tunnustetaan, että 2000 luvun 3

4 puolella maahan on myös tullut uusia poliitikkoja, joiden kieli on hyvää. Maan nykyinen presidentti on yksi usein mainittu hyvän ja normien mukaisen kielenkäytön malli vaikka onkin kunnostautunut myös alatyylisten tehokeinojen käytössä. Kielen rapautumisesta syytetään poliitikkojen ohella tiedotusvälineitä, mainostoimistoja ja internetiä. Erityisesti televisiotoimittajat, jotka aiemmin olivat kirjakielen käytön (so. lukupuhunnan) esimerkkejä, ovat nykyisin huolimattomia. Englantilaisten lainasanojen ohella slangi on tullut julkiseen kielenkäyttöön, jotkut puhuvat jopa koko venäjän kielen slangistumisesta. Tyylit ja rekisterit sekoittuvat, mikä voidaan nähdä myös nykyisen kielenkäytön hyvänä puolena, tyylien moninaistumisena. Aiemminkin normeja toki rikottiin, mutta sitä pidettiin sopimattomana, sillä oli oikein ja etuoikeutettua puhua hyvää kieltä. Nyt huoleton kielenkäyttö voi olla tietoinen imagon rakentamisen keino. Kielentutkijoiden asenne on yleensä rauhallisempi ja vähemmän puristinen. Tosin vanhemman polven tutkijoilla esiintyy edelleen myös neuvostoaikaisen voimakkaasti normipohjaisen kielentutkimuksen asenteita. Tutkijatkin ovat huolestuneita julkisen kielenkäytön, erityisesti tiedotusvälineiden kielen tasosta. Venäjän tiedeakatemia on avannut jälleen useita vuosia keskeytyksissä olleen Venäjän kielen palvelun, joka toimii tarpeellisena kieliambulanssina. Venäjällä kaivataan siis keinoja kielenhuollon tehostamiseksi, mitä kielilain kannattajat taas käyttävät perusteluna lain tarpeellisuudelle uskoen, että jos huono kieli tulee rangaistavaksi, kielenkäytön taso paranee. Esimerkiksi otetaan usein Ranska, jonka kielilakia ja äidinkielen kunnioitusta yleensä pidetään mallikelpoisena. Maassa kaivataan myös konkreettisia apuneuvoja, kielenoppaita ja esimerkiksi hyvää perussanakirjaa. Loppukesällä 2002 ilmestyi virkamiehille tarkoitettu oikean kielenkäytön käsikirja, joka luovutettiin symbolisesti lukuvuoden alkaessa opiksi muun muassa kansanedustajille ja ministereille. Kirjan oli tilannut opetusministeri ja valmistanut Pietarin yliopiston filologian laitos. Osallisena projektissa oli myös Ljudmila Putina, joka on ottanut äidinkielen aseman kohentamisen lähes ainoaksi julkiseksi toiminta alueekseen. (Johansson, Marjut & Pyykkö, Riitta (toim.). Monikielinen Eurooppa. Kielipolitiikkaa ja käytäntöä. Helsinki: Gaudeamus, 2005, s ) 4 : Språket är något som vi som regel oreflekterat tar för givet, eftersom vi ständigt har det runt omkring oss och det förefaller oss vara det mest vardagliga av allt. I själva verket är språk och språkliga fenomen oerhört rika och nästan ofattbart komplicerade. Detta gäller både språk i deras egenskap av grammatiska och lexikaliska system och språk i deras relation till den komplexa utomspråkliga verkligheten. Det är ingen självklarhet hur man skall definiera ett språk. Lika litet låter sig begreppet dialekt entydigt definieras. Språkens kopplingar till olika identiteter är inte heller entydiga. Med 1800 talets nationalromantik och nationalistiska strömningar skapades och cementerades föreställningar om att nation, folk och språk sammanföll. Språket som identitetsmarkör blev inte bara det viktigaste utan det verkligt avgörande kriteriet för identifikation. Dessa föreställningar är nu så vedertagna att man nästan föreställer sig ett genetiskt samband mellan språk och identitet. I den sociala och politiska verkligheten är det naturligtvis inte så. Det finns gott om exempel på människor som identifierar sig med ett land eller en etnisk minoritet utan att för den skull tala det språk som förknippas med landet eller minoriteten. Man kan vara kazak och i alla sammanhang känna sig som kazak men ändå bara behärska ryska i tal och skrift. På samma sätt kan man identifiera sig som ryss, även om man till vardags använder estniska eller jakutiska, och detta inte bara i kontakter med utomstående utan även inom familjen. Dessutom utgör två eller flerspråkighet i olika utsträckning ett normaltillstånd på många håll i världen. Detta ser vi på så nära håll som i Finland, där finska och svenska båda är officiella språk och där många människor i landets västra och södra delar i realiteten är tvåspråkiga. Ett annat närliggande exempel utgör Färöarna, där färöiska och danska används sida vid sida. Redan i norra Sverige

5 hittar vi för övrigt tvåspråkighet i vissa orter. Två eller flerspråkighet är också vanligt förekommande i östra, centrala och sydöstra Europa, dvs de områden där de slaviska språken talas. Att två eller flerspråkighet är något normalt säger sig för övrigt nästan självt om man betänker att det bara finns 185 självständiga stater på jorden men uppemot 6000 olika språk. Ändå har uppfattningen att en nation eller en etnisk minoritet måste identifieras utifrån ett språk slagit igenom så till den grad att den fortfarande utgör den som regel viktigaste komponenten vid nya nationsbyggen och etniska mobiliseringar. Idag handlar det ofta om att erövra eller återerövra det rätta språket. Språket har alltså inte bara en kommunikativ funktion, dess roll som identitetsmarkör och en del av en särartsstrategi är också mycket viktig. Vitryssar skall nu lära sig vitryska, ukrainskan skall ersätta ryskan, bosniskan skall utvecklas till ett separat skriftspråk etc. Samtidigt försvinner en mängd små språk i rask takt. Skälet är då att de inte har någon funktion vare sig kommunikativt eller som identitetsmarkör. De har därför heller inte den uppbackning i form av undervisning och media som är nödvändigt för att ett språk i längden skall kunna överleva. Ryskan har i praktiken ersatt många av de språk som tidigare talades i Sibirien och centrala Ryssland. Även om det kanske fortfarande finns enstaka talare av språk som kamassiska, itelmiska eller ngedaliska är dessa språk i en viss bemärkelse inte längre levande. Så gott som alla deras kommunikativa och sociala funktioner har övertagits av ryskan. (Gyllin, Roger & Svanberg, Ingvar. Slaviska folk och språk. Lund: Studentlitteratur, 2000, s ) III 5 1.,,.,..,.,,,....!..,!.

6 6,. 2.. IV ( ) :.. Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto