InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 1 14231 Maanteiden pohjavedensuojausrakenteet Infra 2015 Määrämittausohje 1423. Pohjavedensuojausrakenteet tehdään suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti. Tavallisesti vaarallisin liukupinta on geosynteettisten tuotteiden eli bentoniittimaton ja sileän kalvon tai sileän kalvon ja suojageotekstiilin välissä. Kokemusperäisesti 1:4 ja sitä loivemmissa lyhyissä luiskissa suojageotekstiilin ja sileän kalvon välinen kitkakulma on työn aikana riittävä. Sitä jyrkemmistä tai yli 2 m pitkistä luiskista on tehtävä alustavat stabiliteettitarkastelut, joita tarkennetaan myöhemmin ko. kohteen materiaaleilla tehtyihin kitkakokeisiin perustuvilla laskemilla. Alustavissa laskemissa voidaan käyttää materiaalitoimittajien ilmoittamia kitkakertoimia. Luiskastabiliteettia voi parantaa esimerkiksi luiskageometriaa muuttamalla, käyttämällä kitkapintaista kalvoa tai lujiteverkkoa tai maamateriaaleja, joilla on parempi kitkakerroin, tai näiden vaihtoehtojen yhdistelmällä. Maanteiden pohjavedensuojaus on kloridi- tai onnettomuussuojaus. Kloridisuojaus tehdään niille alueille, jossa suojauksen tehtävänä on estää maanteiden liukkaudentorjunnassa käytettävien aineiden pääsy pohjaveteen. Kloridisuojaus toimii myös onnettomuussuojauksena. Kloridisuojauksessa käytetään yhdistelmärakennetta, jossa mineraalisen tiivistyskerroksen (bentoniittimatto) päälle asennetaan vettä läpäisemätön muovikalvo. Maanteiden kloridisuojausrakenne koostuu bentoniittimatosta, muovikalvosta ja sen suojakerroksesta, kuivatuskerroksesta, salaojaputkesta ja salaojaputken ympärystäytöstä sekä pintakerroksesta. Muovikalvona käytetään maarakenteisiin soveltuvia tuotteita eli geoeristeitä. Suojakerros, kuivatuskerros ja pintakerros voidaan rakentaa samasta materiaalista, jos kerroskohtaiset materiaalivaatimukset täyttyvät. Pintakerroksen yläosa voi olla kasvualustamateriaalia, kiveystä tms. Onnettomuussuojaus tehdään niille alueille, joilla suojauksen ensisijaisena tehtävänä on estää onnettomuustilanteessa tieluiskaan joutuvien haitallisten aineiden pääsy pohjaveteen. Onnettomuussuojaus muodostuu mineraalisesta tiivistyskerroksesta ja pintakerroksesta. Siinä ei käytetä kuivatusrakenteita. Yhdistelmärakenteen tehokkuus perustuu siihen, että haitta-aineet kulkeutuvat erilaisilla mekanismeilla huokoisen maamateriaalin ja muovikalvon läpi ja erilaiset tiivistysrakennemateriaalit parantavat toisensa pitkäaikaiskestävyyttä. Muovikalvo suojaa mineraalista tiivistyskerrosta eli bentoniittimattoa kuivumis- ja kastumissykleiltä ja kasvien juurien tunkeutumiselta. Muovikalvo pienentää bentoniittimattoon kohdistuvaa vedenpainetta. Bentoniittimatto pidättää haitta-aineita ja on tasainen alusta muovikalvolle. Yhdistelmärakenteessa suotautuminen tapahtuu vain muovikalvon mahdollisten vauriokohtien kautta eikä koko tiivistyskerroksen pinta-alalta. Muovikalvon ja bentoniittimaton hyvä kontakti estää virtauksen bentoniittimaton ja muovikalvon välissä. Kloridisuojauksessa salaojaputkella ja sen ympärystäytöllä sekä kuivatuskerroksella poistetaan muovikalvoa ja bentoniittimattoa kuormittava pysyvä vedenpaine. Muovikalvon saumat voidaan tehdä limittämällä tiilikattoperiaatetta noudattaen lukuun ottamatta alueita, joissa vesi voi lammikoitua tiivistyskerroksen päälle. Maanteiden pohjavedensuojauksessa sallitaan muovikalvon limittäminen, koska siihen ei kohdistu pysyvää vedenpainetta. Altaissa ja lammikoituvissa kohdissa käytetään yleensä paksumpaa muovikalvoa ( 1,5 mm), jonka saumat voidaan hitsata. Ne rakennetaan erillisen suunnitelman mukaisesti. Pintakerros suojaa tiivistyskerrosta jäätymisen, kuormitusten ja liiallisen kuivumisen aiheuttamilta vaurioilta. Pintakerros ehkäisee eroosiota, toimii nurmetuksen kasvualustana ja pidättää haitallisia aineita.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 2 Bentoniittimaton alhaisen vedenläpäisevyyden säilyminen edellyttää, että maton päällä on riittävän paksu maakerros kuormittamassa mattoa. Muovikalvosta on aikaisemmin käytetty termiä ohutmuovi. Pintakerroksesta on käytetty aikaisemmin termiä suojaverhous, joka on sisältänyt myös salaojaputken ja sen ympärystäytön sekä suoja- ja kuivatuskerroksen. Terminologia on yhtenäistetty kaatopaikkarakenteiden kanssa. Suunnitelmissa ja laatuvaatimuksissa on esitettävä selvästi paksuus- ja muut laatuvaatimukset eri käyttökohteissa ja olosuhteissa käytettäville muovikalvoille. Tässä luvussa esitetyt rakenteet soveltuvat maanteiden pohjavedensuojaukselle, joissa suojattavan luiskan korkeus on enintään 2 m. Korkeus on määritelty kuvassa 14231:K1. Jos luiska on yli 2 m korkea tai jyrkempi kuin 1:4, tarkistetaan luiskastabiliteetin riittävyys ja laaditaan kohdekohtaiset suunnitelmat luiskastabiliteetin varmistamiseksi. Kuva 14231:K1. Bentoniittimattorakenne maanteiden pohjavedensuojauksissa (kloridisuojaukset). 14231.1 Maanteiden pohjavedensuojausrakenteiden materiaalit 14231.1.1 Bentoniittimaton asennusalusta Jos ulkoluiskan pituus on yli 2 m tai luiska on jyrkempi kuin 1:2, luiskastabiliteetti varmistetaan kohdekohtaisen suunnitelman mukaisesti. Jos alustan kantavuus on alhainen, rakennettavuus ja kestävyys varmistetaan kohdekohtaisen suunnitelman mukaisesti. Bentoniittimaton asennusalustassa ei ole irtokiviä, esiin työntyviä juuria, kiviä eikä teräviä särmiä, yli 20 mm:n koloja, työkoneen tai jalanjälkiä tai muita painautumia. Soveltuvuus bentoniittimaton asennusalustaksi arvioidaan visuaalisesti ja dokumentoidaan valokuvin. Bentoniittimaton asennusalustan enimmäisraekoko on luonnonkiviaineksella 31,5 mm ja murskatulla luonnonkiviaineksella 16 mm. Tierakenteessa bentoniittimatto voidaan asentaa tien päällysrakenteeseen joko jakavan kerroksen yläpintaan tai kantavan kerroksen alaosaan. Maton alle tulevan kalliomurskekiilan materiaalina käytetään luvun 21310 vaatimukset täyttävää 0/16 kalliomursketta, jonka rakeisuus täyttää standardin SFS-EN 13242 mukaiset vaatimukset GA80 (yleinen rakeisuusvaatimus) ja f7 (hienoainespitoisuus).
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 3 Kalliomurskeen rakeisuus varmistetaan 500 t:n välein, kuitenkin vähintään 1 000 m:n välein kummaltakin pientareelta. SFS-EN 13242 Maa- ja vesirakentamisessa ja tienrakenteissa käytettävät sitomattomat ja hydraulisesti sidotut kiviainekset SFS-EN 933-1 Kiviainesten geometristen ominaisuuksien testaus. Osa 1: Rakeisuuden määrittäminen. Seulontamenetelmä 21310 Sitomattomat kantavat kerrokset, InfraRYL. Bentoniittimaton alustan kantavuus voi olla asentamisen tai käytön aikaisten huoltotöiden kannalta riittämätön, jos pohjamaa on tasarakeista (d60/d10 < 5) hiekkaa tai märkää silttiä, märkää silttimoreenia, pehmeää savea tai humusmaata. Pohjamaan kantavuutta parannetaan esimerkiksi korvaamalla vähintään 200 mm:n kerros tiivistettävällä materiaalilla. Hienorakeisen pohjamaan päälle levitetään käyttöluokan N3 suodatinkangas. Massanvaihtomateriaalina käytetään bentoniittimaton asennusalustaan soveltuvaa kiviainesta. Heikosti kantavan pohjamaan bentoniittimattoon aiheuttamia venymiä voidaan pienentää myös käyttämällä lujitteita tai bentoniittimattoa, jonka kankaiden vetolujuus on valittu tulevien kuormitusten mukaisesti. Rakennusaikaista pohjan häiriintymistä voidaan vähentää myös asentamalla kaksi bentoniittimattokerrosta päällekkäin. Onnettomuustilanteiden aiheuttamia kuormituksia ei huomioida, sillä onnettomuusalueen rakenne lähtökohtaisesti korjataan. 14331 Sivu- ja niskaojat, InfraRYL 21100 Suodatinkankaat, InfraRYL. Alustan parantamisen toimenpiteet dokumentoidaan ja raportoidaan. 14231.1.2 Bentoniittimatto Bentoniittimaton kelpoisuus osoitetaan standardin SFS-EN 15382 mukaisella CE-merkinnällä ja suoritustasoilmoituksella sekä tuotetiedoilla. Tuotetiedoista pitää selvitä suunnitelma-asiakirjoissa vaaditut ominaisuudet, valmistuksen aikaiset testausmenetelmät ja -tiheydet. Bentoniittimatto täyttää taulukossa Liite 8:T1 esitetyt vaatimukset. Jokaisesta kohteelle toimitetusta bentoniittimattoerästä tarkistetaan, että toimitetut tuotteet ovat vaatimusten mukaisia (taulukko Liite 8:T1). tuotteen valmistuksen aikaiset laadunvalvontatulokset (taulukko Liite 8:T1) täyttävät vaatimukset tuotteiden varastointi ja käsittely ovat vaaditun mukaisia. Vastaanottotarkastuksen jälkeen otetaan testausta varten 1 näyte per alkava 10 000 m 2 liitteen 12 mukaisesti ja toimitetaan riippumattomaan akkreditoituun laboratorioon testattavaksi. Bentoniittimatosta otetaan lisäksi A4-muovitaskuun mahtuva vertailupala, joka liitetään vastaanottoraporttiin. Standardi SFS-EN 15382 Geoeristeet. Liikenneinfrastruktuurin rakenteissa käytettäviltä geoeristeiltä vaadittavat ominaisuudet. Liite 8 Maanteiden pohjavedensuojausrakenteissa käytettävän bentoniittimaton ominaisuudet, InfraRYL Liite 12 Geosynteettisten tuotteiden hyväksyttäminen, InfraRYL.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 4 14231.1.3 Bentoniittimaa ja bentoniittipasta Bentoniittimaa valmistetaan lisäämällä luonnonmaahan bentoniittia ja tarvittaessa vettä ennakkokokein määritellyn seossuhteen mukaan. Bentoniittimattorakenteen läpivientien tiivistämiseen käytettävän bentoniittimaan runkoaineksena käytetään enimmäisraekooltaan 6 mm:n kiviainesta. Runkoaineen hienoainespitoisuus on vähintään 10 %:ia. Maabentoniitin runkoaineen soveltuvuus ja tasalaatuisuus arvioidaan ennakkokokeiden perusteella. Runkoaineksen humuspitoisuus on < 2 %, eikä se saa sisältää kasvijätettä tai turvetta. Runkoaineksen CaCO3-määrä on 15 % kuivapainosta. Kalsiumkarbonaatin esiintyminen ja analysointitarve voidaan selvittää pikatestillä. Näytteeseen lisätään väkevää suolahappoa ja mikäli näyte kuohuaa, siinä on karbonaatteja ja karbonaattipitoisuus on tutkittava. Ennakkokokeita ei tarvita, mikäli maabentoniitin sekoitus tehdään käsin ja kerralla sekoitettava määrä on alle 1 kuutiometri. Tällöin lisättävä bentoniittimäärä on vähintään 15 %:ia kuivapainosta ja seos on tasalaatuinen. Mikäli kerralla sekoitettava määrä on suurempi tai bentoniittimäärä halutaan optimoida, massa valmistetaan sekoitusasemalla ja ennakkokokeilla osoitetaan vaatimusten mukaisuus. Vedenläpäisevyyden (k-arvo) tulee olla enintään 5 10-10 m/s. Määritys tehdään kahdesta rinnakkaisesta koekappaleesta, jotka tiivistetään 85 %:n tiiviysasteeseen parannetun Proctor-kokeen työmäärällä runkoaineksesta määritetystä maksimikuivairtotiheydestä. Käytettävät massamäärät dokumentoidaan ja seos on tasalaatuinen. SFS-EN 13286-2:en Unbound and hydraulically bound mixtures. Part 2: Test methods for laboratory reference density and water content. Proctor compaction CEN ISO/TS 17892-11 Geotekninen tutkimus ja koestus. Maan laboratoriokokeet. Osa 11: Vedenläpäisevyyden määritys. Vakiopaine- ja muuttuvapainekoe ja sen soveltaminen Suomessa ASTM D5084 Standard Test Methods for Measurement of Hydraulic Conductivity of Saturated Porous Materials Using a Flexible Wall Permeameter Bentoniittimaan valmistuksessa käytetään luonnon natriumbentoniittia. Bentoniitin montmorilloniittipitoisuuden tulee olla vähintään 75 % (XRD) ja paisumisindeksi vähintään 24 ml/2g (ASTM D5890). Bentoniitti ei saa sisältää paisumista lisääviä orgaanisia aineita. ASTM D5890 Standard Test Method for Swell Index of Clay Mineral Component of Geosynthetic Clay Liners Bentoniittimaan ja -pastan valmistamiseen käytettävän veden sähkönjohtavuuden enimmäisarvo on 100 ms/m ja sallittu ph 5...8. Jos käytettävä vesi on juomavedeksi tarkoitettua, ei veden laatua tarvitse seurata työmaalla. Bentoniittimattorakenteen läpivientien tiivistämiseen käytettävä bentoniittipasta valmistetaan bentoniittijauheen toimittajan ohjeiden mukaisesti.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 5 Tyypillisesti seossuhde tilavuussuhteessa on esimerkiksi 1 osa bentoniittijauhetta ja 3 4 osaa puhdasta vettä. Bentoniittipasta valmistetaan sekoittamalla massaa sekoitusastiassa pienissä erissä. Sekoitusastiaan lisätään ensin vesi ja sitten vähitellen bentoniittijauhetta jatkuvasti sekoittaen. Koko bentoniittijauhemäärää ei lisätä kerralla, jotta vältetään jauheen paakkuuntuminen seoksessa. Sekoittamisen jälkeen bentoniittipastan annetaan hydratoitua vähintään 8 tuntia ennen käyttöä. 14231.1.4 Muovikalvo Maanteiden pohjavedensuojausten muovikalvon paksuus on vähintään 0,5 mm ja muovikalvon laatu on LLDPE (linear low density polyethylene), fpp (flexible polyprophylene) tai LDPE (low density polyethylene). Rakennemateriaalien välisen rajapinnan kitka on riittävä luiskastabiliteetin kannalta. Tarvittaessa suunnitellaan erikseen toimenpiteet, joilla varmistetaan luiskastabiliteetti, esim. käytetään lujitteita, kalvopinnoitettua bentoniittimattoa tai kitkapinnoitettua kalvoa. Kitkapinnoitteen tulee olla pysyvä. Muovikalvon kelpoisuus osoitetaan standardin SFS-EN 15382 mukaisella CE-merkinnällä, suoritustasoilmoituksella sekä tuotetiedoilla. Tuotetiedoista pitää selvitä suunnitelma-asiakirjoissa vaaditut ominaisuudet, valmistuksen aikaiset testausmenetelmät ja -tiheydet. Muovikalvo täyttää taulukoissa liite 9:T1...T4 ja/tai suunnitelma-asiakirjoissa esitetyt vaatimukset. Jokaisesta kohteelle toimitetusta muovikalvoerästä tarkistetaan, että Toimitetut tuotteet ovat vaatimusten mukaisia (taulukot Liite 9:T1...T4). Tuotteen valmistuksen aikaiset laadunvalvontatulokset (taulukko liite 9:T1 4) täyttävät vaatimukset. Tuotteen säilyvyys on osoitettu tuotestandardin liitteen B mukaisesti (taulukko Liite 9:T5) Tuotteiden varastointi ja käsittely ovat vaaditun mukaisia. Vastaanottotarkastuksen jälkeen otetaan testausta varten 1 näyte per alkava 10 000 m 2 liitteen 12 mukaisesti ja toimitetaan riippumattomaan akkreditoituun laboratorioon testattavaksi. Muovikalvosta otetaan lisäksi A4-muovitaskuun mahtuva vertailupala, joka liitetään vastaanottoraporttiin. Suunnitelmassa osoitetuissa paikoissa käytetään 0,5 mm:n muovikalvon sijaan kohdan 14232.1.2 mukaista hitsattavaa vähintään 1,5 mm:n paksuista polyeteeni- tai polypropyleenikalvoa. Standardi SFS-EN 15382 Geoeristeet. Liikenneinfrastruktuurin rakenteissa käytettäviltä geoeristeiltä vaadittavat ominaisuudet. Liite 9 Maanteiden pohjavedensuojausrakenteissa käytettävän muovikalvon ominaisuudet, Infra- RYL Liite 12 Geosynteettisten tuotteiden hyväksyttäminen, InfraRYL.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 6 14231.1.5 Muovikalvon suojakerros Muovikalvo suojataan kuormitukselta ja karkean kiviaineksen aiheuttamilta pistekuormilta joko mineraalisella kerroksella tai suojaamistarkoitukseen valmistetulla suojageotekstiilillä tai niiden yhdistelmällä. Salaojaputken ja sen ympärystäytön alla käytetään aina suojageotekstiiliä tai tarkoitukseen soveltuvaa salaojamattoa. Suojakerroksena voidaan käyttää myös hiekkamattoa. Riittävänä suojakerroksena voi toimia myös kuivatuskerroksessa käytettävä salaojamatto. Suojakerroksen vaatimukset määräytyvät kuivatuskerroksessa käytetyn kiviaineksen raekoon ja raemuodon sekä tulevan kokonaiskuormituksen perusteella. Suojakerros ei ole riittävä suojaamaan kalvoa työn aikaiselta liikenteeltä. Suojakerros on kemiallisesti yhteensopiva muovikalvon ja kuivatuskerroksen materiaalin kanssa. Suojakerroksella on riittävä suojausteho käyttöiän ajan käyttökohteessa vallitsevat kemialliset, biologiset, termiset ja mekaaniset kuormitustilanteet huomioiden. SFS-EN 13249 Geotekstiilit ja vastaavat tuotteet. Teiden ja muiden liikennöityjen alueiden rakentamisessa käytettäviltä geotekstiileiltä ja vastaavilta tuotteilta vaadittavat ominaisuudet 14231.1.5.1 Mineraalinen suojakerros Käytettävän materiaalin raemuoto ja raekoko on sellainen, ettei se vaurioita muovikalvoa. Parhaiten soveltuu tasarakeinen ja pyöreäsärmäinen hiekka, jonka enimmäisraekoko on 2 mm, esim. 0/2 GF 85. Materiaalin hienoainespitoisuus on korkeintaan 7 %. Karkeampaa kiviainesta käytettäessä rakennetta täydennetään tarvittaessa muovikalvon päälle asennettavalla suojageotekstiilillä. Alueilla, missä kiviaines on kalkkipitoista, kalsiumkarbonaatin esiintyminen ja analysointitarve selvitetään ja materiaalin kalsiumkarbonaattipitoisuus on < 15 % CaCO3. Suojakerroksessa käytettävien kiviainestuotteiden kelpoisuus osoitetaan standardin SFS-EN 13242 mukaisella CE-merkinnällä, suoritustasoilmoituksella ja rakeisuuden tutkimustuloksilla, kun laadunvarmistus on tehty standardin SFS-EN 13242 mukaisesti. Jos tuotetta ei voi CE-merkitä, toisin sanoen tuote valmistetaan rakennuskohteessa suoraan käyttöön, laadunvarmistus täyttää standardin SFS-EN 13242 vaatimukset rakeisuuden ja hienoainespitoisuuden osalta ja tuoteominaisuudet ovat tässä luvussa esitettyjen vaatimusten mukaiset. Rakenteissa käytetyt kiviainekset eivät sisällä epäpuhtauksia tai ympäristölle haitallisia aineita eivätkä ole rapautunutta tai rapautumisherkkää kiviainesta. Materiaalit soveltuvat teknisiltä ominaisuuksiltaan käyttökohteeseen ja ovat riittävän tasalaatuisia. Materiaalin rakeisuus varmistetaan pesuseulonnalla standardin SFS-EN 933-1 mukaisesti etukäteen. Jokaisesta ottopaikasta tutkitaan vähintään 3 näytettä. Mineraalisen suojakerroksen vähimmäispaksuus on 100 mm. Eroosiovaurioiden ja materiaalien sekoittumisen estämiseksi hienorakeinen mineraalinen suojakerros erotetaan tarvittaessa karkearakeisesta kuivatuskerroksesta suodatinkankaalla, käyttöluokka N3. Suodatinkankaan vaatimukset on esitetty luvussa 21120.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 7 SFS-EN 13242 Maa- ja vesirakentamisessa ja tienrakenteissa käytettävät sitomattomat ja hydraulisesti sidotut kiviainekset SFS-EN 933-1 Kiviainesten geometristen ominaisuuksien testaus. Osa 1: Rakeisuuden määrittäminen. Seulontamenetelmä 21120 Suodatinkankaat. InfraRYL. 14231.1.5.2 Suojageotekstiili Muovikalvon suojakerroksena voidaan käyttää suojageotekstiiliä, joka on neulasidottu ja neulavapaa (eli tuotannon aikana katkenneet neulat on poistettu) suojaamistarkoitukseen valmistettu geotekstiili. Salaojaputken ja sen ympärystäytön alle asennetaan kalvon suojaksi aina suojageotekstiili. Suojageotekstiilin raaka-aineena käytetään polypropyleeniä tai polyeteeniä. Valmistuksessa ei saa käyttää kierrätysmateriaalia lukuun ottamatta valmistusprosessien kierrätysmateriaalia. Suojageotekstiilin kelpoisuus osoitetaan standardin SFS EN 13254, SFS-EN 13255, SFS-EN 13257, tai SFS-EN 13265 mukaisella CE-merkinnällä ja suoritustasoilmoituksella sekä tuotetiedoilla. Tuotetiedoista pitää selvitä suunnitelma-asiakirjoissa vaaditut ominaisuudet, valmistuksen aikaiset testausmenetelmät ja -tiheydet. Suojageotekstiili täyttää taulukossa Liite 10:T1 esitetyt vaatimukset. Jokaisesta kohteelle toimitetusta suojageotekstiilierästä tarkistetaan, että toimitetut tuotteet ovat vaatimusten mukaisia (taulukko Liite 10:T1). tuotteen valmistuksen aikaiset laadunvalvontatulokset (taulukko Liite 10:T1) täyttävät vaatimukset. tuotteiden varastointi ja käsittely ovat vaaditun mukaisia. Vastaanottotarkastuksen jälkeen otetaan testausta varten 1 näyte per alkava 10 000 m 2 liitteen 12 mukaisesti ja toimitetaan riippumattomaan akkreditoituun laboratorioon testattavaksi. Suojageotekstiilistä otetaan lisäksi A4-muovitaskuun mahtuva vertailupala, joka liitetään vastaanottoraporttiin. Liite 10 Suojageotekstiilin ominaisuudet, InfraRYL Liite 12 Geosynteettisten tuotteiden hyväksyttäminen, InfraRYL SFS-EN 13254 Geotekstiilit ja vastaavat tuotteet. Altaiden ja patojen rakentamisessa käytettäviltä geotekstiileiltä ja vastaavilta tuotteilta vaadittavat ominaisuudet SFS-EN 13255 Geotekstiilit ja vastaavat tuotteet. Kanavien rakentamisessa käytettäviltä geotekstiileiltä ja vastaavilta tuotteilta vaadittavat ominaisuudet SFS-EN 13257 Geotekstiilit ja vastaavat tuotteet. Kaatopaikkojen rakentamisessa käytettäviltä geotekstiileiltä ja vastaavilta tuotteilta vaadittavat ominaisuudet SFS-EN 13265 Geotekstiilit ja vastaavat tuotteet. Jätealtaissa käytettäviltä geotekstiileiltä ja vastaavilta tuotteilta vaadittavat ominaisuudet Suojageotekstiilin polymeerin koostumus pitää ilmoittaa. Mikäli suojageotekstiili jää sääkuormitukselle alttiiksi esimerkiksi allasrakenteissa tai luiskissa ennen täytön etenemistä, on säänkestävyys osoitettava (EN 12224). Mikäli säänkestävyyttä ei ole osoitettu, pitää tuotteet peittää asennuspäivän aikana.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 8 Luiskissa on selvitettävä myös käytettävien materiaalin rajapintojen kitkan riittävyys standardin EN ISO 12957-2:n mukaisella kaltevan pinnan testillä tai jos kuormitus on ylittää 50 kpa, EN ISO 12957-1:n mukaisella suoralla leikkauslujuustestillä. SFS-EN 13249:2016 Geotekstiilit ja vastaavat tuotteet. Teiden ja muiden liikennöityjen alueiden rakentamisessa käytettäviltä geotekstiileiltä ja vastaavilta tuotteilta vaadittavat ominaisuudet SFS-EN ISO 13433 Geosynthetics. Dynamic perforation test (cone drop test) EN ISO 9863-1 Geosynthetics -- Determination of thickness at specified pressures -- Part 1: Single layers EN ISO 9864 Geotextiles - Determination of Mass Per Unit Area EN ISO 10319. Geosynthetics - Wide-width tensile test EN ISO 10722 Geosynthetics. Index test procedure for the evaluation of mechanical damage under repeated loading. Damage caused by granular material EN ISO 12236. Geosynthetics - Static puncture test (CBR test) EN ISO 12957-1 Geosynthetics. Determination of friction characteristics. Part 1: Direct shear test EN ISO 12957-2 Geosynthetics. Determination of friction characteristics. Part 2: Inclined plane test EN ISO 13438 Geotextiles and geotextile-related products Screening test method for determining the resistance to oxidation (ISO/TR 13438:1999) EN 12224. Geotextiles and geotextile-related products - Determination of the resistance to weathering EN 12225. Geotextiles and geotextile-related products - Method for determining the microbiological resistance by a soil burial test EN 12226. Geotextiles and geotextile-related products - General tests for evaluation following durability testing EN 12447 Geotextiles and geotextile-related products Screening test method for determining the resistance to hydrolysis EN 13719. Geotextiles and geotextile-related products - Determination of the long term protection efficiency of geotextiles in contact with geosynthetic barriers EN 14030+A1 Geotextiles and geotextile-related products. Screening test method for determining the resistance to acid and alkaline liquids (ISO/TR 12960:1998, modified) EN 14574 Geosynthetics. Determination of the pyramid puncture resistance of supported geosynthetics GRI Test Method GT12(b) ISO Version Standard Specification for Test Methods and Properties for Nonwoven Geotextiles Used as Protection (or Cushioning) Materials 14231.1.6 Kuivatuskerros 14231.1.6.1 Mineraalinen kuivatuskerros Kuivatuskerroksen materiaalina käytetään kuvan 14231:K2 mukaista materiaalia. Materiaalin hienoainespitoisuus on korkeintaan 4 %.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 9 Kuva 14231:K2. Maanteiden pohjavedensuojausrakenteiden kuivatuskerroksen rakeisuuden ohjealue. Rakeisuuskäyrä ei saa ylittää paksua viivaa nuolen suunnassa. Rakeisuusalueet Seulakoot ja niiden läpäisyprosentit 0,02 0,063 0,125 0,25 0,5 1 2 8 31,5 Alue 0 4 0 4 0 31,5 0 70 0 100 20 100 50 100 85 100 100 Paksu viiva (1 - - 12 20 31,5 50 70 1) Rakeisuuskäyrä ei saa ylittää paksua viivaa nuolen suunnassa Jos kuivatuskerros täyttää kohdan 14231.1.5 mukaiset muovikalvon suojakerroksen vaatimukset, ei erillistä suojakerrosta tarvita muutoin kuin salaojaputken ja sen ympärystäytön alla, jossa käytetään suojageotekstiiliä. Jos kuivatuskerroksessa käytetään karkeampaa materiaalia, suojageotekstiili mitoitetaan erikseen. Käytettävien kiviainestuotteiden kelpoisuus osoitetaan standardin SFS-EN 13242 mukaisella CEmerkinnällä, suoritustasoilmoituksella ja rakeisuuden tutkimustuloksilla, kun laadunvarmistus on tehty standardin SFS-EN 13242 mukaisesti. Jos tuotetta ei voi CE-merkitä, toisin sanoen tuote valmistetaan rakennuskohteessa suoraan käyttöön, laadunvarmistus täyttää standardin SFS-EN 13242 vaatimukset rakeisuuden ja hienoainespitoisuuden osalta ja tuoteominaisuudet ovat tässä luvussa esitettyjen vaatimusten mukaiset. Rakenteissa käytetyt kiviainekset eivät sisällä epäpuhtauksia tai ympäristölle haitallisia aineita eivätkä ole rapautunutta tai rapautumisherkkää kiviainesta. Materiaalit soveltuvat teknisiltä ominaisuuksiltaan käyttökohteeseen ja ovat riittävän tasalaatuisia. Kiviainestuotteiden valmistaja tekee standardin SFS-EN 13242 mukaiset tyyppitestaukset ja tehtaan sisäistä laadunvalvontaa varmistuakseen, että tuotteet ovat standardin ja kyseeseen tulevien ilmoitettujen arvojen vaatimusten mukainen. Tutkittavat kiviainesnäytteet otetaan standardin SFS-EN 932-1 ja näytteenottosuunnitelman mukaisesti. Materiaalin rakeisuus varmistetaan pesuseulonnalla standardin SFS-EN 933-1 mukaisesti etukäteen. Jokaisesta ottopaikasta tutkitaan vähintään 3 näytettä.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 10 Kuivatuskerroksen materiaalin laatua seurataan jatkuvasti silmämääräisesti ja tarvittaessa materiaalin rakeisuus varmistetaan ennen käytön jatkamista. Materiaalien rakeisuus määritetään lisäksi kerran satunnaisesti jokaisesta 1000 t:n erästä, kuitenkin vähintään kolmesta näytteestä kohteelta. Kuivatuskerroksen vähimmäispaksuus on 100 mm. Eroosiovaurioiden ja materiaalien sekoittumisen estämiseksi kuivatuskerros erotetaan tarvittaessa karkearakeisesta pintakerroksesta suodatinkankaalla, käyttöluokka N3. Suodatinkankaan vaatimukset on esitetty luvussa 21120. SFS-EN 13242 Maa- ja vesirakentamisessa ja tienrakenteissa käytettävät sitomattomat ja hydraulisesti sidotut kiviainekset SFS-EN 932-1 Kiviainesten yleisten ominaisuuksien testaus. Osa 1: Näytteenottomenetelmät SFS-EN 933-1 Kiviainesten geometristen ominaisuuksien testaus. Osa 1: Rakeisuuden määrittäminen. Seulontamenetelmä 21120 Suodatinkankaat, InfraRYL. 14231.1.6.2 Salaojamatto kuivatuskerroksena Kuivatuskerroksena voidaan käyttää myös salaojamattoa. Tällöin on otettava huomioon salaojamaton asettamat vaatimukset yläpuolisen kerroksen enimmäisraekoolle ja hienoainespitoisuudelle tukkeutumisen estämiseksi. Salaojamattotuotteesta on varmistettava riittävä pitkäaikaiskestävyys ja johtavuuden säilyminen kuormitettuna (hiipuma) sekä asennettavuus. Salaojamatolta vaaditaan vähintään 25 vuoden käyttöikää normaaliolosuhteissa. Salaojamattojen säilyvyys osoitetaan tuotestandardien mukaisilla testeillä. Salaojamaton soveltuvuus osoitetaan vedenjohtavuus- ja luiskastabiliteettilaskelmilla sekä tuotetiedoilla, joissa esitetään CE-merkinnän edellyttämät ja muut vaaditut tiedot. Pitkäaikainen vedenjohtavuus on suunnitelluissa käyttöolosuhteissa riittävä koko käyttöiän, ja se osoitetaan tuotetyyppikohtaisiin testauksiin perustuvilla laskemilla. Salaojamaton päälle tulevan materiaalin enimmäisraekoko on 64 mm tai materiaalitoimittajan ohjeen mukainen. Laskelmissa käytetyt vedenjohtavuuden vähennyskertoimet on esitettävä ja perusteltava sekä esitettävä perusteena käytettävät testaustulokset ja -raportit. Samalla toimitetaan tiedot valmistajan laadunvarmistuksesta eli testausmenetelmät ja testaustiheydet. Valmistuksen aikaiset laadunvalvontatulokset toimitetaan tilaajalle ja valvojalle tarkistettavaksi heti niiden valmistuttua. Mikäli rakenteessa on luiskia, on laskemilla osoitettava myös lujuuden riittävyys tuotteen eri osien välillä ja kitkan riittävyys materiaalien rajapinnoissa. Laskemien on perustuttava ko. materiaaleilla tehtyihin laboratoriokokeisiin (EN ISO 12957-2). SFS-EN 13252 + A1:en Geotextiles and geotextile-related products. Characteristics required for use in drainage systems (Geotekstiilit ja vastaavat tuotteet. Toiminnalliset vaatimukset kuivatusjärjestelmien rakentamisessa) EN ISO 12957-2 Geosynthetics. Determination of friction characteristics. Part 2: Inclined plane test GRI Standard GC8 Standard Guide for Determination of the Allowable Flow Rate of a Drainage Geocomposite GRI-GN2 and GRI-GC13 Standard Guide for Joining and Attaching Geonets and Drainage Composite.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 11 Salaojamaton kelpoisuus osoitetaan standardin SFS-EN 13252 mukaisella CE-merkinnällä ja suoritustasoilmoituksella sekä tuotetiedoilla. Tuotetiedoista pitää selvitä suunnitelma-asiakirjoissa vaaditut ominaisuudet, valmistuksen aikaiset testausmenetelmät ja -tiheydet. Salaojamatto täyttää taulukossa Liite 11:T1 esitetyt vaatimukset. Jokaisesta kohteelle toimitetusta salaojamattoerästä tarkistetaan, että toimitetut tuotteet ovat vaatimusten mukaisia (taulukko Liite 11:T1). tuotteen valmistuksen aikaiset laadunvalvontatulokset (taulukko Liite 11:T1) täyttävät vaatimukset tuotteiden varastointi ja käsittely ovat vaaditun mukaisia. Vastaanottotarkastuksen jälkeen otetaan testausta varten 1 näyte per alkava 10 000 m 2 liitteen 12 mukaisesti. Näytteet toimitetaan riippumattomaan akkreditoituun laboratorioon testattavaksi ja tarkistetaan, että tuotteen ominaisuudet ovat vaatimuksen mukaisia ennen asennusta. Salaojamatosta otetaan lisäksi A4-muovitaskuun mahtuva vertailupala, joka liitetään vastaanottoraporttiin. SFS-EN 13252:2016:en Geotextiles and geotextile-related products. Characteristics required for use in drainage systems Liite 11 Salaojamaton ominaisuudet, InfraRYL Liite 12 Geosynteettisten tuotteiden hyväksyttäminen, InfraRYL. 14231.1.6.3 Salaojaputki ja salaojaputken ympärystäyttö Tiivistysrakenteen vesijuoksun kohdalle asennetaan salaojaputki tehostamaan kuivatusta. Putken ympärille tehdään ympärystäyttö. Tiivistysrakenteen vesijuoksun kohdalla salaojaputken ja sen ympärystäytön alla käytetään muovikalvon suojana kohdan 14231.1.5.2 mukaista suojageotekstiiliä tai salaojamattoa. Salaojaputkena käytetään luvun 14311 mukaista pituusjäykkää salaojaputkea. 14231.1.5.2 Suojageotekstiili, InfraRYL 14311 Aluesalaojat, InfraRYL. Salaojaputken ympärystäytön materiaalina käytetään standardien SFS-EN 13242 ja SFS 7005 rakeisuusluokan GC85-15 mukaista karkeaa kalliomurskeesta valmistettua kiviainesta 4/16 tai rakeisuusluokan GA75 salaojasoraa 0/16. Salaojasoralla raekokoa 1,4D vastaava läpäisy on 100 %. Salaojakerroksen hienoainesvaatimus on kalliomurskeesta valmistetulle karkealle kiviainekselle luokan f2 mukainen ja salaojasoralle luokan f3 mukainen. Standardin SFS-EN 13242 mukaan G C85-15 on karkean kiviaineksen rakeisuusluokka, jossa ylärajan läpäisyprosentti on vähintään 80 ja alarajan läpäisyprosentti on enintään 20. Standardin SFS-EN 13242 mukaan G A75 on koostekiviaineksen rakeisuusluokka, jossa ylärajan läpäisyprosentti on vähintään 75. Standardin SFS-EN 13242 mukaan f 2 on hienoainespitoisuusluokka, jossa hienoaineksen määrä on korkeintaan 2%.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 12 Hienoainespitoisuuden rajoittaminen on tarpeen, jotta materiaalista ei kerry lietettä kuivatusjärjestelmään. Tiivistysrakenteen läpivientien välttämiseksi pohjavedensuojauksien kohdalla ei yleensä käytetä lietepesällisiä tarkastuskaivoja. SFS-EN 13242 Maa- ja vesirakentamisessa ja tienrakenteissa käytettävät sitomattomat ja hydraulisesti sidotut kiviainekset SFS 7005 Sitomattomiin ja hydraulisesti sidottuihin materiaaleihin käytettäviltä kiviaineksilta talonrakentamisessa, maa- ja vesirakenteissa sekä tierakenteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot. Käytettävien kiviainestuotteiden kelpoisuus osoitetaan standardin SFS-EN 13242 mukaisella CEmerkinnällä, suoritustasoilmoituksella ja rakeisuuden tutkimustuloksilla, kun laadunvarmistus on tehty standardin SFS-EN 13242 mukaisesti. Jos tuotetta ei voi CE-merkitä, toisin sanoen tuote valmistetaan rakennuskohteessa suoraan käyttöön, laadunvarmistus täyttää standardin SFS-EN 13242 vaatimukset rakeisuuden ja hienoainespitoisuuden osalta ja tuoteominaisuudet ovat tässä luvussa esitettyjen vaatimusten mukaiset. Rakenteissa käytetyt kiviainekset eivät sisällä epäpuhtauksia tai ympäristölle haitallisia aineita eivätkä ole rapautunutta tai rapautumisherkkää kiviainesta. Materiaalit soveltuvat teknisiltä ominaisuuksiltaan käyttökohteeseen ja ovat riittävän tasalaatuisia. Kiviainestuotteiden valmistaja tekee standardin SFS-EN 13242 mukaiset tyyppitestaukset ja tehtaan sisäistä laadunvalvontaa varmistuakseen, että tuotteet ovat standardin ja kyseeseen tulevien ilmoitettujen arvojen vaatimusten mukainen. Tutkittavat kiviainesnäytteet otetaan standardin SFS-EN 932-1 ja näytteenottosuunnitelman mukaisesti. Materiaalin rakeisuus varmistetaan pesuseulonnalla standardin SFS-EN 933-1 mukaisesti etukäteen. Jokaisesta ottopaikasta tutkitaan vähintään 3 näytettä. Salaojaputken ympärystäytön materiaalin laatua seurataan jatkuvasti silmämääräisesti ja tarvittaessa materiaalin rakeisuus varmistetaan ennen käytön jatkamista. Materiaalien rakeisuus määritetään lisäksi kerran satunnaisesti jokaisesta 150 t:n erästä, kuitenkin vähintään kolmesta näytteestä kohteelta. Salaojaputken ympärystäytön päällä ja sivuilla käytetään käyttöluokan N3 suodatinkangasta estämässä materiaalien sekoittumista. Suodatinkankaan vaatimukset on esitetty luvussa 21120. SFS-EN 13242 Maa- ja vesirakentamisessa ja tienrakenteissa käytettävät sitomattomat ja hydraulisesti sidotut kiviainekset SFS-EN 932-1 Kiviainesten yleisten ominaisuuksien testaus. Osa 1: Näytteenottomenetelmät SFS-EN 933-1 Kiviainesten geometristen ominaisuuksien testaus. Osa 1: Rakeisuuden määrittäminen. Seulontamenetelmä 21120 Suodatinkankaat, InfraRYL. 14231.1.7 Pintakerroksen materiaalit Pintakerroksen materiaalina käytetään kitkamaata, jonka enimmäisraekoko D on enintään 90 mm ja kuitenkin enintään 1/3 suojaverhouksen paksuudesta. Materiaali sisältää enintään 30 % seulan 0,063 mm läpäisevää ainesta. Mikäli pintakerroksen materiaali täyttää luvun 14231.1.5.1 kuivatuskerroksen vaatimukset, ei erillistä kuivatuskerrosta tarvita.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 13 Suodatinkriteerien täyttyminen pinta- ja kuivatuskerroksen rajapinnassa tarkistetaan ja tarvittaessa käytetään N3-luokan suodatinkangasta. Mikäli kuivatuskerroksena käytetään salaojamattoa, pintakerroksen materiaali valitaan siten, ettei materiaali aiheuta salaojamaton tukkeutumista ja enimmäisraekoko on salaojamateriaalin vaatimusten mukainen. Rakenteissa käytetyt kiviainekset eivät sisällä epäpuhtauksia tai ympäristölle haitallisia aineita. Materiaalin rakeisuus varmistetaan pesuseulonnalla standardin SFS-EN 933-1 mukaisesti etukäteen. Jokaisesta ottopaikasta tutkitaan vähintään 3 näytettä. Pintakerroksen materiaalin laatua seurataan jatkuvasti silmämääräisesti ja tarvittaessa materiaalin rakeisuus varmistetaan ennen käytön jatkamista. Rakeisuus määritetään lisäksi kerran 5 000 m 2 kohti, kuitenkin vähintään kolmesta näytteestä kohteelta. 14231.1.5.1 Mineraalinen kuivatuskerros, InfraRYL SFS-EN 933-1 Kiviainesten geometristen ominaisuuksien testaus. Osa 1: Rakeisuuden määrittäminen. Seulontamenetelmä 21120 Suodatinkankaat, InfraRYL. 14231.1.8 Pintaverhouksen materiaalit Pintaverhous toteutetaan suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti. Pintaverhous voi olla esimerkiksi kasvualusta tai kiveys. Kasvualusta on luvun 23112 Paikalla tehtävät kasvualustat mukainen. Kasvualusta nurmetetaan maisemanurmi 1:n mukaisesti. Kasvualustana käytettävä materiaali on taulukon 23111:T1 (luku 23111) kohdan Ravinteisuustyypin 4 kuivat niityt tai Ravinteisuustyypin 5 karut alueet mukaista. 21400 Päällysteet ja pintarakenteet, InfraRYL Taulukko 23111:T1 Kasvualustan suositeltavat ravinnepitoisuudet kasvualustatyypeittäin, InfraRYL 23112 Paikalla tehtävät kasvualustat, InfraRYL Viherrakentaminen ja -hoito tieympäristössä, Liikenneviraston ohjeita 18/2014, Liikennevirasto. 14231.1.9 Tien rakennekerrosten materiaalit tiivistysrakenteen kohdalla Bentoniittimaton päälle tulevan rakennekerroksen enimmäisraekoko D on 16 mm. Bentoniittimaton tai muovikalvon päällä käytettävän kalliomurskeen rakeisuus varmistetaan 500 t:n välein, kuitenkin vähintään 1 000 m:n välein kummaltakin pientareelta. SFS-EN 13242 Maa- ja vesirakentamisessa ja tienrakenteissa käytettävät sitomattomat ja hydraulisesti sidotut kiviainekset SFS-EN 933-1 Kiviainesten geometristen ominaisuuksien testaus. Osa 1: Rakeisuuden määrittäminen. Seulontamenetelmä
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 14 14231.2 Maanteiden pohjavedensuojausrakenteiden alusta Pohjavedensuojausrakenteen alustan muodostavat joko suunnitelmien mukaiseen korkeuteen ja kaltevuuteen leikatut tai tiivistetyt reunaojan sisä- ja ulkoluiskat tai tierakenteessa kantavan kerroksen alaosa tai jakavan kerroksen yläpinta. Alusta on tasainen ja sileä ja muotoiltu suunnitelmien mukaiseen sijaintiin, korkeusasemaan ja kaltevuuteen. Alustan pinnassa ei ole isoja, esiin työntyviä kiviä eikä puiden juuria. Alustan pinnan sijainti mitataan ja tarkistetaan, että korkeuserot ja kaltevuudet vastaavat suunnitelmia. Mittaus on lähtökohta yläpuolisten kerrosten paksuuden mittaamiselle. Alustan kantavuus on riittävä asentamisen ja huoltotoimien aiheuttamien kuormitusten kannalta eikä se häiriinny asentamisen aikana. Jakavan kerroksen vaatimukset esitetään kohdassa 21210 ja kantavan kerroksen vaatimukset kohdassa 21310. Suodatinkerroksen vaatimukset esitetään kohdassa 21110. 21210 Jakavat kerrokset, InfraRYL 21310 Sitomattomat kantavat kerrokset, InfraRYL 21110 Suodatinkerrokset, InfraRYL. Reunaojien vaatimukset esitetään kohdassa 14331. 14331 Sivu- ja niskaojat, InfraRYL. 14231.3 Maanteiden pohjavedensuojausrakenteen tekeminen Ennen työn aloitusta laaditaan työvaihekohtaiset työ- ja laadunvarmistussuunnitelmat sekä levityssuunnitelmat bentoniittimatolle, muovikalvolle ja suojageotekstiilille sekä salaojamatolle, jos sitä käytetään. Työvaiheiden suunnittelussa otetaan huomioon rajoitukset rakennekerrosten päällä liikennöimiselle sekä työaikainen suojaamis- ja ankkurointitarve. Työtä ei tehdä sateella ja keskeneräiset rakenteet suojataan kastumiselta työvuoron päätteeksi. Maanteiden pohjavedensuojausrakenne on yhdistelmärakenne, joka on käytännössä rakennettava lohkoittain työvuoron aikana kerralla valmiiksi bentoniittimaton asennuksesta pintakerroksen rakentamiseen saakka. Ennen työn aloitusta tarkistetaan, onko kohteessa erityistoimenpiteitä edellyttäviä pitkiä ja/tai jyrkkiä luiskia tai hitsattavaa kalvoa edellyttäviä, lammikoituvia osuuksia, jotka eivät ole jo suunnitteluvaiheessa tulleet huomioiduiksi. Materiaalivalinnat voivat vaikuttaa lisätoimenpiteiden tarpeeseen. Tarvittaessa pidetään suunnitelmakatselmus, jossa käydään läpi havaitut lisäsuunnittelu- tai muutostarpeet. Kaikkien materiaalien kelpoisuus tarkistetaan ennen käyttöä. Geosynteettisten tuotteiden vaatimusten mukaisuus varmistetaan liitteen 12 mukaisesti. Liite 12 Geosynteettisten tuotteiden hyväksyttäminen, InfraRYL.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 15 14231.3.1 Bentoniittimaton asennusalusta Tierakenteen päällysrakenteessa olevan bentoniittimaton alustan kaltevuus tehdään vaatimusten mukaiseksi. Päällysrakenteessa bentoniittimaton alusta rakennetaan suunnitelman mukaiseen korkeustasoon ja kallistetaan luiskaan päin vähintään 5 %:n ja enintään 15 %:n kaltevuuteen, kuva 14231:K1. Peittosyvyys bentoniittimaton yläpinnasta mitattuna on vähintään 250 mm ja etäisyys sidotun päällysteen alapinnasta on päällysteen reunassa 150 200 mm, kuva 14231:K1. Alustan epätasaisuudet tasoitetaan hiekalla tai hienorakeisella kalliomurskeella tai kivituhkalla. Pajujen ja muiden helposti kasvuun lähtevien kasvien juuret peitetään juurten läpäisyn estävällä käyttötarkoitukseen soveltuvalla geotekstiilillä tai muovikalvolla. Bentoniittimaton alusta jyrätään tasaiseksi. Tierakenteen luiskan karkearakeiset kerrokset kiilataan ja tasataan hienolla kalliomurskeella, jotta bentoniittimaton alustan tasaisuus- ja rakeisuusvaatimukset täyttyvät. Tierakenteen sisäluiskassa alusta tasataan ja tiivistetään kaivinkoneen kauhalla tiivistämällä tasaiseksi. 14231.3.2 Bentoniittimaton asentaminen Mattoja käsitellään ja ne asennetaan suunnitelma-asiakirjojen, mattovalmistajan ohjeiden sekä tilaajan hyväksymän työ- ja laadunvarmistussuunnitelman mukaisesti käyttäen kyseiseen työhön tarkoitettuja työvälineitä. Mattoja käsitellään seuraavasti: rullia ei nosteta ilman rullan läpi yhtenäisenä ulottuvaa nostopuomia rullia ei pudoteta maahan eikä vedetä maata pitkin rullat eivät saa kastua kuljetuksen, käsittelyn tai varastoinnin yhteydessä. Rullat varastoidaan kuivalle ja tasaiselle alustalle irti maasta ja suojataan sateelta ja likaantumiselta suojapeittein tuuletuksesta huolehtien. Rullien suojamuovit poistetaan vasta juuri ennen asennusta. Bentoniittimattorullien kunto todetaan asennuksen yhteydessä silmämääräisesti. Vaurioituneet osat hylätään. Bentoniittimaton asentamisjärjestys ja työvaiheet suunnitellaan etukäteen ja laaditaan levitys-suunnitelma. Bentoniittimaton leveys ja levityssuunnat valitaan siten, että saumojen määrä minimoidaan. Bentoniittimatto asennetaan tien poikkisuuntaan tiilikattoperiaatteella (luiskan gradientin suuntaisesti). Jos suojattava alue on riittävän kapea, matto voidaan asentaa tien pituussuuntaan. Mattojen asennus aloitetaan asennuskatselmuksella, jossa testataan käytettävien työmenetelmien ja kaluston soveltuvuus kyseiseen työhön ja varmistetaan vaatimukset täyttävän asennusalustan laatu. Läpivientien onnistuminen varmistetaan työ- ja laadunvarmistussuunnitelman mukaisella koeasennuksella. Asennus dokumentoidaan ja valokuvataan. Urakoitsijan työ- ja laadunvarmistussuunnitelma ja levityssuunnitelma päivitetään tarvittaessa katselmuksen ja koeasennuksen perusteella. Bentoniittimattojen asentamisen toteutustapa hyväksytetään katselmuksessa tilaajalla ennen varsinaisen levitystyön aloittamista. Bentoniittimatot asennetaan kuivana sateettomana aikana. Työtä ei tehdä vesisateen aikana. Sateen varalta kuormittamaton bentoniittimatto suojataan kastumiselta muovikalvolla. Bentoniittimattoa ei asenneta veteen. Kaivannot pidetään kuivana työn aikana, kunnes bentoniittimaton ja sen päälle tulevan muovikalvon päällä on vähintään 300 mm paksuinen maa/kiviaineskerros. Asennusvaiheessa
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 16 kastunut bentoniittimatto korvataan levittämällä päälle uusi bentoniittimatto, joka ulottuu vähintään 500 mm kastuneen alueen ulkopuolelle. Bentoniittimaton käsittelyssä ja asennuksessa noudatetaan materiaalitoimittajan ohjeita. Asennus tehdään mattokaistan vierestä asennuspuomilla. Vierekkäisten bentoniittimattokaistojen limitys on sivusaumassa vähintään 300 mm. Jatkoksissa limitys on vähintään 500 mm. Jatkoksia ei sijoiteta tierakenteen kohdalle tai ojan pohjalle. Limitykset tehdään tiilikattoperiaatteella. Asennusperiaate on kuvan 14231:K2 mukainen. Saumoihin lisätään valmistajan ohjeiden mukainen määrä bentoniittijauhetta siten, että sauman tiiviys on varmistettu. Bentoniittimatto on sivuista kyllästetty bentoniittijauheella. Muiden saumojen tiiviys varmistetaan levittämällä bentoniittijauhetta yhtenäisenä nauhana vähintään 0,4 kg/jm. Bentoniittimatto ulotetaan asfalttipäällysteen alle vähintään 500 mm ja enintään 600 mm. Ylimääräinen bentoniittimatto leikataan pois. Kuva 14231:K3. Bentoniittimaton ja muovikalvon asennusperiaatteet maanteiden pohjavedensuojausrakenteissa. Pitkissä ja jyrkissä (> 1:4) luiskissa varmistetaan, että bentoniittimatto pysyy luiskassa rakentamisen ja käytön aikana. Bentoniittimatto ankkuroidaan työnaikaisesti liukumisen estämiseksi suojausalueen ulkopuolella puu- tai metallitapeilla tai tekemällä ankkurikaivanto. Työnaikaiset vauriot korjataan lisäämällä vaurion kohdalle toinen bentoniittimattokerros. Ehjän maton on ulotuttava vähintään 500 mm vaurioituneen kohdan yli. Liitos varmistetaan bentoniittijauheella vähintään 0,4 kg/jm. Kohdan 14231.1.3 mukainen muovikalvo asennetaan heti bentoniittimaton päälle. Bentoniittimatto ja muovikalvo peitetään samana päivänä vähintään 300 mm paksuisella kiviaines-/maakerroksella. Bentoniittimaton päällä ei saa liikkua työkoneilla ilman riittävää suojakerrosta: telakoneilla suojakerroksen paksuus vähintään 500 mm ja pyöräkoneilla (kuten dumpperi, kuorma-auto tai kauhakuormaaja) on oltava vähintään 1000 mm paksu suojakerros. Bentoniittimattoa vasten tulevan materiaalin enimmäisraekoko on kalliomurskeella 16 mm ja luonnonkiviaineksella 31,5 mm. Asennuksen ja asennetun maton laatua valvotaan työ- ja laadunvarmistussuunnitelman mukaisesti. Käytetyt työmenetelmät, tiivistysrakenteen rakentamisen eteneminen, työvaiheet, materiaalimäärät ja säätila kirjataan päivittäin. Asennus dokumentoidaan toteumapiirustukseen, johon merkitään käytetyt rullanumerot. Levitettyjen mattorullien sijainnit määritetään esimerkiksi seuraavasti: paalulukema, vasen/oikea luiska.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 17 14231.3.3 Muovikalvon asentaminen Muovikalvoja käsitellään ja ne asennetaan suunnitelma-asiakirjojen, kalvovalmistajan ohjeiden sekä tilaajan hyväksymän työ- ja laadunvarmistussuunnitelman mukaisesti käyttäen kyseiseen työhön tarkoitettuja työvälineitä. Mattoja käsitellään seuraavasti: rullia ei nosteta ilman rullan läpi yhtenäisenä ulottuvaa nostopuomia rullia ei pudoteta maahan eikä vedetä maata pitkin rullat eivät saa taipua kuljetuksen, käsittelyn tai varastoinnin yhteydessä. Kalvorullat varastoidaan kuivalle ja tasaiselle alustalle irti maasta. Rullien suojamuovit poistetaan vasta juuri ennen asennusta. Rullien kunto todetaan asennuksen yhteydessä silmämääräisesti. Vaurioituneet osat hylätään. Muovikalvon asentamisjärjestys ja työvaiheet suunnitellaan etukäteen ja laaditaan levitys-suunnitelma, josta selviävät kalvokaistojen asennussuunnat. Muovikalvon leveys ja levityssuunnat valitaan siten, että saumojen määrä minimoidaan. Työsuunnitelmassa esitetään lisäksi muovikalvon suojaaminen ja painottaminen työnaikana, työaikainen ankkurointi, läpivientien toteuttamisperiaatteet sekä vaurioiden, reikien, viiltojen tms. poikkeamatilanteiden korjaaminen. Muovikalvo asennetaan bentoniittimaton päälle heti bentoniittimaton asentamisen jälkeen. Bentoniittimaton pinta on kuiva, puhdas ja tasainen, eikä siinä ole vekkejä eikä taitoksia. Likaantuneen tai kastuneen bentoniittimaton kohta korjataan levittämällä uusi mattokaistale, joka ulottuu vähintään 500 mm alueen ulkopuolelle. Kalvo asennetaan yhtenäisellä asennuspuomilla. Ulko- ja sisäluiskassa asennus tehdään tien poikkisuuntaan (luiskan gradientin suuntaisesti) kuvan 14231:K3 periaatteiden mukaisesti. Ojan pohjalla muovikalvo levitetään tien pituussuuntaisesti siten, että kalvon reunat ulottuvat vähintään 500 mm:n korkeudelle vesijuoksun pohjasta kuvan 14231:K4 mukaisesti. Kalvot asennetaan tiilikattoperiaatteella limittämällä vähintään 500 mm ja ojan pohjassa tien pituussuunnassa vähintään 2000 mm. Kalvoa ei saa vetää alustaa pitkin. Jos suojattava alue on riittävän kapea, sisä- tai ulkoluiskan kalvo voidaan asentaa tien pituussuuntaisesti.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 18 Kuva 14231:K4. Tien pituussuuntaisen ojanpohjan muovikalvon asentaminen. Muovikalvo ulotetaan vähintään tierakenteen sivuluiskan juureen tai koko bentoniittimatolla suojatulle alueelle kuvan 14231:K1 mukaisesti. Rakennekerroksien pysyminen paikallaan kalvon päällä myös tierakenteen puoleisessa jyrkässä luiskassa varmistetaan käyttämällä kitkapinnoitettua kalvoa ja/tai kalvon suojakerroksena kohdan 14231.1.5.2 mukaista suojageotekstiiliä. Kalvojen asennus aloitetaan asennuskatselmuksella, kuten bentoniittimattojenkin asennus (ks. 14231.3.1). Asennusta ei tehdä sateella eikä voimakkaassa tuulessa. Saumat pidetään puhtaina ja kuivina. Kalvon ja bentoniittimaton välissä ei ole maa-ainesta. Etenkin pitkissä ja jyrkissä (> 1:4) luiskissa varmistetaan, että muovikalvo pysyy luiskassa rakentamisen ja käytön aikana. Tarvittaessa käytetään kitkapinnoitettua kalvoa. Muovikalvo ankkuroidaan liukumisen estämiseksi työnaikaisesti suojausalueen ulkopuolella puu- tai metallitapeilla tai tekemällä ankkurikaivanto. Kalvoon ei tehdä eikä siihen jää vekkejä eikä taitoksia. Kalvon eikä bentoniittimaton päällä ei saa liikkua työkoneilla ilman työnaikaista suojakerrosta. Telakoneilla ko. suojakerroksen paksuus on vähintään 500 mm ja pyöräkoneilla (kuten dumpperi, kuorma-auto tai kauhakuormaaja) vähintään 1000 mm. Kalvoa vasten olevan materiaalin enimmäisraekoko on 2 mm. Työnaikaisen suojakerroksen hienorakeisen osuuden paksuus on vähintään 1,5 x karkearakeisen osuuden enimmäisraekoko. Kaikki kalvoon tulevat vauriot, reiät, viilteet tms. korjataan. Paikkaus- ja korjauskohdat dokumentoidaan. Paikan on ulotuttava vähintään 500 mm vauriokohdan ulkopuolelle. Ojan pohjalle tulevat vauriokohdat joko korvataan kokonaan uudella kalvokaistalla tai paikataan paikalla, joka ulotetaan kattotiiliperiaatteella vähintään 2000 mm vauriokohdan ulkopuolelle. Ohuen kalvon paikan paikallaan pysyvyyttä ja tiiviyttä voidaan parantaa tarkoitukseen sopivalla teipillä. Kalvon paikallaan pysyminen varmistetaan työnaikaisella painotuksella. Kalvo suojataan mahdollisimman pian asennuksen jälkeen.
InfraRYL, päivitys 13.10.2017 / KM 19 Jos muovikalvoa joudutaan jatkamaan huonon vieton tai padotuksen vuoksi lammikoituvissa kohdissa, käytetään yhdistelmärakenteessa ojan pohjalla paksumpaa hitsattavaa luvun 14232 mukaista polyeteeni- tai polypropyleenikalvoa, jonka saumat hitsataan. 14231.3.4 Läpivientien tekeminen Valaisinpylväiden, liikennemerkkien eikä muiden tien varusteiden ja laitteiden läpivientejä ei sijoiteta tiivistysrakenteen vesijuoksun alueelle. Läpiviennin kohdalla tiivistysrakenteen vesijuoksua siirretään vähintään 0,5 m sivuun kuvan 14231:K5 mukaisesti. Kuva 14231:K5. Vesijuoksun sijainti läpivientien kohdalla. Kaikki läpiviennit tehdään suunnitelmien mukaisesti. Läpivienneissä alustan yläpinta muotoillaan kohdan 14231.1.2 mukaisella bentoniittimaaseoksella tai -pastalla viettämään poispäin läpiviennistä kuvan 14231:K6 mukaisesti. Läpiviennissä käytetään bentoniittimattokaistaleista leikattuja läpivientikappaleita, joihin leikataan läpivientiä vastaava aukko ja jotka asennetaan siten, että läpiviennin ympärillä on kaikkialla vähintään kaksi bentoniittimattokerrosta. Läpivienti tiivistetään bentoniittijauheella tai -pastalla. Uusien rumpujen kohdat tehdään kuvan 14231:K7 mukaisesti. Suositeltavin vaihtoehto on tehdä tiivistysrakenne koko rummun alapuolelle (a). Jos tiivistyskerroksen vedet halutaan johtaa rumpuun, tiivistyskerroksen yläpinta nostetaan rummun juoksun tasolle tiivistyskerroksen säilyttäen yläpinnan pituuskaltevuuden suunta (b). Liitoskohdassa käytetään kohdan 14231.1.2 mukaista bentoniittimaaseosta, jonka vähimmäispaksuus rummun pään kohdalla on 0,4 m tai toista bentoniittimattokerrosta. Tiivistyskerros ja kalvo ulotetaan rummun alle vähintään 500 mm. Kuivatuskerroksen materiaali on rummun lähellä eroosionkestävää. Rumpu on kumitiivisteellinen.