1 Ympäristöministeriö 28.4.2015 Lauri Tarastin työryhmä Suvi Mantsinen Humuspehtoori Oy Kantokyläntie 63 36600 PÄLKÄNE KANNANOTTO LAURI TARASTIN ARVIOINTIRYHMÄN YMPÄRISTÖMENETTELYJEN SUJUVOITTAMINEN JA TEHOSTAMINEN - RAPORTTIIN Humuspehtoori Oy toimii metsäteollisuuden lietteiden ja lantojen jatkojalostajana valmistaen niistä pelloille maanparannusaineita. Tätä toimintaa on harjoitettu noin 15 vuotta 25 30 000 tonnin vuosittaisella volyymilla erilaisia lannoitelain alaisia orgaanisia maanparannusaineita. Olemme kohdanneet vuosien kuluessa monenlaisia ja sekavia lupatulkintoja, jotka ovat vaikeuttaneet yritystoimintaamme ja hidastaneet laajentumista sekä kaikkia investointeja merkittävästi. Haluamme tuoda niiden pohjalta esille näkemystämme ympäristömenettelyjen parantamiseksi. Työryhmän raportti on kokonaisuutena erittäin hyvä ja oikeansuuntainen. Esitämme seuraavassa muutamiin kohtiin muutosehdotuksia ja niille perusteluja omien kokemustemme perusteella. 1. Toimenpide-ehdotus 1 ja 8 Nämä ovat ehdottomasti hyviä menettelyjä. Raportissa on kiinnitetty hyvin huomioita ongelmakohtiin ja syihin, jonka vuoksi lupaprosessit ovat vaikeita. Lupaprosessiin tulisi saada ns. ennakkoneuvottelu, jolloin selvitettäisiin kaikki ko. hanketta koskevat lakien edellyttämät luvat, selvitykset yms. toimenpiteet, joita lupaprosessi vaatii. Toimenpiteiden ja selvitysten tarve ja laajuus tulisi heti alkuun selville ja sen pohjalta toiminnanharjoittaja lähtisi laatimaan oikeita selvityksiä ja lupahakemuksia yhdellä kertaa. Se nopeuttaisi ja selkeyttäisi kovasti asioiden käsittelyä. Samalla eri toimialojen viranomaiset joutuisivat ottamaan kantaa toistensa tulkintoihin ja sopimaan keskenään yhteisestä näkemyksestä mikä on kunkin viranomaisen toimivaltaan kuuluva asia. Ennakkoneuvottelussa tulisi esittää, joku toinen samankaltainen jo luvitettu kohteen toiminnan ehdot ja verrata niitä toisiinsa. Näin vähennettäisiin eri alueiden ja eri
2 viranomaisten tulkintaeroja. Yhteistyöllä saataisiin sovitettua yhteen koko lupaprosessin vaatimat asiat ja se helpottaisi uuden ympäristönsuojelutyön aloittamista. Vähitellen syntyisi yhtenäinen käytäntö lupamenettelyihin ja se selkeyttäisi lupamenettelyjä. Esimerkiksi orgaanisten ainesten käsittelijöiden toimialalla tulisi ottaa YVA - viranomaisten, ELY:n ympäristöpuolen, Eviran lannoitevalvonnan, kohteen yksityistien hallinnon, kunnan ympäristövalvonnan sekä myös maataloushallinnon edustus. Maataloushallinto, Mavi, määrää kuinka valmis tuote voidaan pelloilla käyttää ja siten heidän tulisi osallistua hankkeen ennakkoneuvotteluun, jotta valmiin tuotteen käytön ehdot selviäisivät. Seuraavassa esimerkkejä sekavista lainsäädännön tulkinnoista: Jätelaki / Lannoitevalmistelaki / Ympäristönsuojelulaki Lannoitevalmistelain 2 3 mom. mukaan tätä lakia sovelletaan EU:n sivutuoteasetuksen 1774/2002 mukaisissa kohteissa. Asetus koskee eläimistä saatavien sivutuotteiden, kuten lantojen käsittelyä. Asetus määrittelee lannat sivutuotteiksi ja sama periaate on kirjattu läpi lannoitevalmistelakiin. Lannoiteasetuksen liitteen no 1 lannoitevalmisteiden tyyppinimiluettelossa kohdassa 3A5 on lueteltu Maanparannusaineena sellaisenaan käytettävät sivutuotteet. Koko em. ryhmä koskee kokonaan lannoitelaissa määriteltyjä sivutuotteita. Neuvottelimme 22.4.2015 Hämeen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirastossa Markku Paanasen ja Sinikka Koikkalaisen kanssa, ovatko lannat, kuituliete, puhtaat maa-ainekset ja betoniteollisuuden ylijäämäbetoni jätteitä vai sivutuotteita. Mikäli ne tulkitaan sivutuotteiksi, ei sovelleta ympäristönsuojelu-, YVA lakia ja niiden jätteitä koskevia määräyksiä. Jätelain 5 mukaan eräät aiemmin jätteiksi luetut aineet ovat sivutuotteita mikäli ko. lain kaikki neljä edellytystä täyttyvät. Käsityksemme mukaan kaikki em. edellytykset täyttyvät lantojen ja muiden käsittelyymme tulvien ainesten osalta mitä parhaimmin. Jätelaki määrittelee asian näin: 5 Jätteen määritelmä Tässä laissa tarkoitetaan jätteellä ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Aine tai esine ei ole jäte vaan sivutuote, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen, ja: 1) aineen tai esineen jatkokäytöstä on varmuus;
3 2) ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti; 3) aine tai esine syntyy tuotantoprosessin olennaisena osana; sekä 4) aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät tuotetta sekä ympäristön- ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. ELY-keskuksen em. henkilöiden käsityksen mukaan näihin kaikkiin sivutuotteisiin/jätteisiin noudatetaan kuitenkin ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupavelvollisuutta, koska he tulkitsevat kaikkien esitettyjen jakeiden olevan jätettä. Myös lannat luettiin neuvottelussa jätteeksi, vaikka heidän tulkintansa mukaan, lannan mennessä lannoitevalmistelain edellyttämällä tavalla hyötykäyttöön, se on sivutuote. Tällä tarkoitettiin lannan ajamista suoraan tilalta pellolle. Mikäli lanta tulee biologiseen käsittelyyn käsittelykentälle, on heidän tulkinnan mukaan kyseessä jäte, eikä sivutuote. Lannoitevalmistelaki kuitenkin edellyttää, että lannat tulee olla käsiteltyjä, hygieenisiä ja rikkaruohottomia, siten emme voi ajattaa niitä suoraan pellolle. Mikäli lanta briketöitäisiin, olisi kyseessä heidän mukaansa sivutuote. Jätelaki tai muut lait eivät määrää minkälainen tuotteen käsittelyn tulee olla, jotta jäte muuttuu sivutuotteeksi tai päinvastoin. Lannoitevalmiste-, jätelaki ja ympäristönsuojelulain viranomaisten henkilökohtaiset tulkinnat ovat siten täysin ristiriidassa keskenään. Toiminnanharjoittajan mielestä on kyseessä ympäristönsuojelulain 8 mukaisesta rekisteröitävästä toiminnasta tai luvanvaraisesta toiminnasta korkeintaan siltä osin, kun toiminta saattaa aiheuttaa vaikutuksia ympäristöön. ELY-keskuksen neuvottelussa meille esitettiin tulkinta, jonka mukaan kaikkien sivutuotteiden tulisi olla luovuttajan, tässä tapauksessa tehtaan, broilerkasvattamon tai hevostallin ympäristöluvassa mainittuna, jotta heidän tuottamansa jätteet olisivat sivutuotteita. Tätäkään asiaa ei jätelaki tunne, vaan se jää täysin virkamiesten tulkittavaksi. Liitteenä Sweco Ympästistö Oy:n selvitys jäte/sivutuoteasiasta, josta keskustelimme Hämeen ELY-keskuksessa Markku Paanasen ja Sinikka Koikkalaisen kanssa 24.4.2015. Lisäksi liitteenä on myös YVA-tarpeen selvityspyyntö Janakkalan toimipisteestämme. ELYkeskuksen päätös tulee viimeistään 24.5.2015, jonka voimme Teille toimittaa. Näemme tässä olevan erinomainen esimerkki lainsäädännön sekavuudesta ja virkamiestulkinnoista.
4 YVA-menettelyn soveltamisongelma Esimerkki 1 Humuspehtoori Oy suunnitteli laajentavansa Pälkäneen lietteenkäsittelykenttää ja sen vastaanottokapasiteettia 37 500 tonnista 200 000 tonniin. Käsittelymäärät olivat pääsiassa metsäteollisuuden lietteitä ja karjatalouden lantoja. Hankkeeseen katsottiin tarpeen soveltaa YVA-menettelyä. YVA-yhteysviranomaisen, Pirkanmaan ELY-keskuksen, Leena Ivalo ja Hannu Virola käsittelivät ympäristökonsulttitoimisto FCG:ssä laaditun YVA-ohjelman. Siitä annetussa lausunnossa vaadittiin hyvin laaditun ohjelman lisäksi yli 100 lisävaatimusta selvitettäväksi. Vaatimuksena oli mm. 49000e maksava hajumallinnus itse toiminnalle sekä erikseen koetoiminnalle. Tarkoituksena oli kokeilla uusien tuotteiden valmistusta. Hajumallinnusta vaadittiin myös kuljetuksille yksityistiellä joka kulkee 3 km matkan metsässä. Siten pelkästään kolmeen eri hajumallinnukseen olisi mennyt pienen yrityksen varoja 150 000e. Yhden alan konsulttiyrityksen edustajat totesivat, etteivät he ole koskaan ennen nähneet niin vaativaa YVA-lausuntoa, ei suurienkaan tehtaiden hankkeissa. Heidän mukaansa myös hajumallinnusten vaatimustason aste oli poikkeavan korkea. YVA- ohjelmamme ja siihen liittyvät lausunnot löytyvät ymparisto.fi sivustolta haulla Humuspehtoori Oy:n Aukeasuon käsittelykenttä, Pälkäne. Toiminnan perustana on metsäteollisuudenlietteet, jotka eivät sisällä merkittävästi liukoisia ravinteita, eivätkä tuota merkittävästi hajua tai muita päästöjä. Massamäärät ovat kuitenkin suuria, ja siten kuljetuksia yleisillä teillä syntyisi. Nykyisen toiminnan päästöt vesiin ovat käsittelyn jälkeen 1-3 henkilön asukasvastineluvun mukaisia päästöjä. Kapasiteetin kasvaessa päästöt vesiin olisi ollut verrattavissa 10 henkilön päästötasoon. Muita merkittäviä vaikutuksia ympäristöön ei olisi syntynyt. YVA:n ylimääräisten vaatimusten vuoksi YVA-menettely olisi tullut maksamaan vähintään 250 000 euroa. Humuspehtoori Oy päätti keskeyttää YVA- menettelyn ja lopettaa tämän kohteen laajennushankkeen. Esimerkki 2 Tässä laitoksessa on tarkoitus polttaa metsäteollisuuden lietteitä ja bioenergiaa, jolloin syntyy ilmakehään lisäpäästöjä seuraavasti: hiilidioksidia 170 000 tn, rikkidioksidia 200tn, typpioksideja 240tn ja 22 tn hiukkaspäästöjä. Laitos toimii keskellä asutusta, kaupunkialueella. Tässä tapauksessa YVA-menettelyn tarpeellisuudesta sama virkamies lausui, ettei laitos lisää merkittävästi päästöjä ja siksi YVA-menettelyä ei tarvita.
5 YVA-menettelyn tarpeellisuus harkitaan joillakin tuntemattomilla perusteilla, poliittisella harkinnalla tai muilla vaikutteilla. Siksi olisi tarpeen tarkemmin määritellä YVA:n tarpeellisuuden perusteet. Ne pitäisi määritellä todellisten ympäristövaikutusten perusteella, ei käsittelytonnien, ei poliittisesti, vaan syntyvien päästöjen määrän ja laadun perusteella. YVA-menettelyn raja tulisi nostaa, mikäli halutaan pitäytyä tonnimääräisessä rajoissa, orgaanistensivutuotteiden /jätteiden käsittelyssä vähintään 100 000 tonniin. Vasta tällä kapasiteetilla saattaisi liikenteen yms. vaikutukset olla samaa luokkaa kuin pienen puunjalostustehtaan, sahan tms. laitoksen vaikutukset. Työryhmä toteaa työnsä kohdassa 1 Miksi ympäristömenettelyjen sujuvoittamista, että kenelläkään ei ole kuvaa kokonaisvaikutuksista. Tämä on erityisen hyvä havainto. Keneltäkään ei saa kokonaisuudesta neuvontaa. Siksi ennakkoneuvottelut, jossa ovat kaikki eri viranomaiset, on erittäin hyvä ratkaisu monien lakien yhteensovittamisentiellä. Lupaprosessiin tulisi osallistua asiantuntija, jonka velvollisuus olisi antaa neuvontaa toiminnanharjoittajille laaja-alaisesti. Sekava ympäristölakien tulkinta on suurin este ympäristönsuojelun ja pienten yritysten kehittymiselle. Pälkäneellä huhtikuun 28 päivänä 2015 Suvi Mantsinen Humuspehtoori Oy LIITTEET