KIRJALLINEN KYSYMYS 160/2006 vp Seksuaaliterveys terveystiedon opetuksessa Eduskunnan puhemiehelle Julkisuudessakin olleiden tetojen perusteella nuorten seksuaaliterveydestä on syytä olla huolissaan: ehkäisyvälineiden käyttö on vähentynyt, teiniraskaudet ja -raskauden keskeytykset ovat lisääntyneet ja yhä useammat saavat sukupuolitaudin. Asioista pitäisi keskustella erityisesti kotona, mutta myös koulussa. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan varautumisen seksuaaliterveyden parantamiseen pitäisi olla nykyistä huomattavasti parempaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten valtioneuvosto kokee onnistuneensa nuorten seksuaaliterveyden edistämisessä erityisesti koulun terveystiedon opetuksessa, mutta myös muussa valistustoiminnassa? Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2006 Marjukka Karttunen /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marjukka Karttusen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 160/2006 vp: Miten valtioneuvosto kokee onnistuneensa nuorten seksuaaliterveyden edistämisessä erityisesti koulun terveystiedon opetuksessa, mutta myös muussa valistustoiminnassa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lapsen ja nuoren seksuaalisen kehityksen tukeminen on koulun opetus- ja kasvatustyön sekä kouluterveydenhuollon tärkeä osa-alue. Terveystieto tuli itsenäiseksi, kaikille oppilaille yhteiseksi oppiaineeksi perusopetukseen, lukioon ja ammatilliseen koulutukseen. Nimike terveyskasvatus muuttui terveystiedoksi. Opetussuunnitelmien perusteissa on määritelty terveystiedon opetuksen keskeiset sisällöt ja tavoitteet kaikilla koulu- ja luokka-asteilla. Uusi oppiaine on luonteeltaan monitieteinen ja siirtymävaiheen aikana sitä opettavat monen eri oppiaineen peruskoulutuksen saaneet opettajat, jotka joutuvat opetussuunnitelmaprosessin aikana myös täydentämään osaamistaan terveystiedossa. Ammatillisessa peruskoulutuksessa terveystietoa opetetaan kaikkien perustutkintojen koulutuksessa yksi opintoviikko osana yhteisiä opintoja. Opettajille suunnattu terveystiedon perus- ja täydennyskoulutus tukee niin terveystiedon opetuksen kuin seksuaaliterveyden edistämistä. Suuresta koulutuskysynnästä johtuen perus- ja täydennyskoulutusta tarjoavien koulutusyksiköiden välisessä yhteistyössä on pyritty löytämään toimintamalleja, jotka tukevat sekä täydennyskoulutusta että opettajan kelpoisuuteen liittyvien opintojen toteutumista siirtymävaiheessa. Opetushallitus on yhteistyössä mm. Jyväskylän yliopiston kanssa käynnistänyt terveystiedon opetuksen kehittämishankkeen. Osana Opetushallituksen informaatio-ohjausta on tuotettu erilaisia seksuaaliterveyteen liittyviä tukiaineistoja, joiden levittämistä on edistetty koulutuksella. Opetushallituksen www-sivuille on lisäksi tuotettu sekä opettajille että oppilaille tarkoitettuja seksuaaliterveyden edistämistä tukevia opetusmateriaaleja. Vaikka seksuaaliterveyteen liittyvä opetus kuuluu kouluissa ja oppilaitoksissa opetustoiminnan piiriin, sen edistämisessä voidaan hyödyntää oppilashuollon ja erityisesti kouluterveydenhuollon asiantuntemusta. Kouluterveydenhuoltoa on ohjeistettu seksuaaliterveyteen liittyen esimerkiksi Kouluterveydenhuollon oppaassa, jonka Stakes uudisti 2002. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut kouluterveydenhuollon laatusuositukset 2004. Terveystieto-oppiaineen sisällyttäminen opetussuunnitelmiin kaikilla kouluasteilla on ollut merkittävä rakenteellinen uudistus seksuaaliterveyden edistämiseksi osana opetusta. Muutoksen keskeisenä tavoitteena on ollut koota terveystiedon opetus selkeämpiin kokonaisuuksiin ja tehostaa terveystiedon opetusta määrittelemällä sen tavoitteet ja sisällöt paitsi valtakunnallisesti myös aiempaa täsmällisemmin. Terveystieto on omana ainereaalikokeena keväästä 2007 lukien. Opetussuunnitelmauudistuksen vaikutuksia koulujen ja oppilaitosten terveystiedon opetukseen ja seksuaaliterveyden edistämiseen voidaan arvioida vasta jonkin ajan kuluttua. 2
Ministerin vastaus KK 160/2006 vp Marjukka Karttunen /kok Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2006 Opetusministeri Antti Kalliomäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 160/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjukka Karttunen /saml: Hur upplever statsrådet att det lyckats i främjandet av de ungas sexuella hälsa i synnerhet i skolans undervisning i hälsokunskap, men också i annan upplysningsverksamhet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Ett viktigt delområde i skolans undervisning och fostrande arbete samt i skolhälsovården är att stödja barnens och de ungas sexuella utveckling. Hälsokunskap är numera ett självständigt, för alla elever gemensamt läroämne i den grundläggande utbildningen, gymnasiet och yrkesutbildningen. Namnet på ämnet ändrades från hälsofostran till hälsokunskap. I grunderna för läroplanerna anges det viktigaste innehållet och målen för undervisningen i hälsokunskap på alla skolstadier och årskurser. Det nya läroämnet är till sin natur mångvetenskapligt och under övergångsperioden ges undervisningen av lärare som fått sin grundutbildning i många olika läroämnen. Dessa lärare blir under läroplansprocessen också tvungna att komplettera sitt kunnande i hälsokunskap. I den grundläggande yrkesutbildningen omfattar undervisningen i hälsokunskap en studievecka som en del av de gemensamma studierna för alla grundexamina. Lärarnas grundutbildning och fortbildning i hälsokunskap stöder såväl undervisningen i hälsokunskap som främjandet av den sexuella hälsan. På grund av den stora efterfrågan på utbildning har man försökt finna sådana verksamhetsmodeller i samarbetet mellan de utbildningsenheter som erbjuder grundutbildning och fortbildning som stöder såväl fortbildning som studier som hänför sig till lärarens behörighet under övergångsperioden. Utbildningsstyrelsen har i samarbete med bl.a. Jyväskylä universitet startat ett utvecklingsprojekt kring undervisningen i hälsokunskap. Som ett led i Utbildningsstyrelsens informationsstyrning har man producerat olika slags stödmaterial som gäller sexuell hälsa. Spridningen av dem har främjats via utbildning. För utbildningsstyrelsen webbsidor har det också sammanställts undervisningsmaterial för både lärare och elever till stöd för främjandet av den sexuella hälsan. Även om undervisningen i anslutning till sexuell hälsa i skolorna och läroanstalterna hör till undervisningsväsendet, kan den sakkunskap som finns inom elevvården och i synnerhet skolhälsovården utnyttjas vid främjandet av den. Skolhälsovården har givits anvisningar om sexuell hälsa t.ex. i handboken Skolhälsovården, som reviderades av Stakes 2002. Social- och hälsovårdsministeriet gav också ut kvalitetsrekommendationer för skolhälsovården 2004. Att läroämnet hälsokunskap togs in i läroplanerna på alla skolstadier har varit en betydande strukturell reform för att främja den sexuella hälsan inom ramen för undervisningen. Ett viktigt mål för reformen har varit att samla undervisningen i hälsokunskap i klarare helheter och effektivera undervisningen genom att ange målen för och innehållet i den inte bara på riksnivå utan också precisare än tidigare. Hälsokunskap bildar ett eget realämnesprov från våren 2007. De verkningar läroplansreformen har på skolornas och 4
Ministerns svar KK 160/2006 vp Marjukka Karttunen /kok läroanstalternas undervisning i hälsokunskap och på främjandet av den sexuella hälsan kan inte bedömas förrän det gått en tid. Helsingfors den 30 mars 2006 Undervisningsminister Antti Kalliomäki 5