KIRJALLINEN KYSYMYS 755/2009 vp Oppisopimusopiskelijan etuuksien parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Oppisopimuskoulutuksessa opiskelija tekee töitä yrityksessä, joka maksaa työssäoloajalta työehtosopimuksen mukaisen palkan. Koulutuksen järjestäjä, yleensä ammattioppilaitos, hoitaa tietopuoliset teoriajaksot, joiden ajalta opiskelija saa oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan opintososiaalisista eduista tietopuolisen opetuksen aikana annetussa asetuksessa (799/2007) määritellyt ansionmenetys- ja muut taloudelliset etuudet. Kaikki työnantajat eivät kykene järjestämään oppisopimusopiskelijalle kaikkia tutkinnon suorittamisen edellyttämiä työssäoppimisjaksoja, vaan opiskelija joutuu hankkimaan ne varsinaisen oppisopimustyöpaikan ulkopuolelta. Esimerkiksi jossakin yksityisessä hoitolaitoksessa ei ole kaikkia sellaisia osatoimintoja, joihin perehtymistä opiskelijalta edellytetään. Nämä ulkopuoliset jaksot saattavat kestää jopa 10 15 viikkoa koko oppisopimusaikana. Näiltä jaksoilta opiskelija ei saa palkkaa varsinaiselta työnantajalta eikä siltä työnantajalta, jolle hän tosiasiallisesti työtä tekee. Oppisopimustoimisto ei myöskään maksa näiltä viikoilta ansionmenetys- ja muita korvauksia. Opiskelija joutuu taloudellisesti ahtaalle. Joillekin tällainen tilanne on este hankkiutua oppisopimuskoulutukseen, vaikka se muutoin olisi erinomaisen tehokas ja edullinen tapa hankkia ammatillinen koulutus ja tutkinto sekä työllistyä. Ilman palkkaa tai etuutta tehtävä työ ei motivoi. Ulkopuolisen työnantajan velvoittaminen palkanmaksuun lyhyehköiltä työssäoppimisjaksoilta saattaisi johtaa siihen, että näitä välttämättömiä työssäoppimispaikkoja ei järjestyisi lainkaan. Asetusta (799/2007) tulisi laajentaa siten, että opiskelijalla olisi oikeus mainittuihin ansionmenetys- ja muihin etuuksiin myös niiltä jaksoilta, jotka hän joutuu työskentelemään muun kuin oppisopimustyönantajansa palveluksessa, ellei hän saa mainitulta ajalta palkkaa. Tämä korjaisi oppisopimusopiskelijan taloudellista asemaa ja lisäisi järkevällä tavalla oppisopimuskoulutuksen käyttöä. Lisäksi se takaisi opiskelijoiden tasavertaisen kohtelun työnantajasta riippumatta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa oppisopimuskoulutuksen opintososiaalisista eduista annettuja määräyksiä siten, että opiskelija saa ansionmenetys- ja muut taloudelliset etuudet myös niiltä jaksoilta, joina hän joutuu työskentelemään varsinaisen oppisopimustyöpaikan ulkopuolella siksi, että oppisopimustyönantaja ei pysty tarjoamaan kaikkia koulutuksen ja tutkinnon edellyttämiä työssäop- Versio 2.0
pimisjaksoja, jolloin opiskelija joutuu tekemään ne palkatta toisella työpaikalla? Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2009 Toimi Kankaanniemi /kd 2
Ministerin vastaus KK 755/2009 vp Toimi Kankaanniemi /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Toimi Kankaanniemen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 755/2009 vp: Aikooko hallitus muuttaa oppisopimuskoulutuksen opintososiaalisista eduista annettuja määräyksiä siten, että opiskelija saa ansionmenetys- ja muut taloudelliset etuudet myös niiltä jaksoilta, joina hän joutuu työskentelemään varsinaisen oppisopimustyöpaikan ulkopuolella siksi, että oppisopimustyönantaja ei pysty tarjoamaan kaikkia koulutuksen ja tutkinnon edellyttämiä työssäoppimisjaksoja, jolloin opiskelija joutuu tekemään ne palkatta toisella työpaikalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen ja vahvistamiseen ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen koulutusmuotona. Opetusministeriön hallinnonalalla oppisopimuskoulutuksen rahoitus valtion vuoden 2010 talousarvioesityksen mukaan on 135,1 milj. euroa, josta noin 60 % on ammatillisen lisäkoulutuksen ja noin 40 % ammatillisen perustutkintokoulutuksen valtionosuusrahoitusta. Oppisopimuskoulutus on yksi ammatillisen koulutuksen järjestämismuoto, josta määrätään opetusministeriön koulutuksen järjestäjille antamissa järjestämisluvissa. Laissa ei säädetä erikseen oppisopimuskoulutusta hoitavista viranomaisista tai viranhaltijoista eikä lainsäädäntö ota kantaa oppisopimuskoulutuksen hallinnon organisointiin. Oppisopimuskoulutuksen ja oppisopimusten valvonnasta vastaavat ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 9 :n ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 4 5 :n nojalla järjestämisluvan saaneet kunnat ja kuntayhtymät sekä rekisteröidyt yhteisöt, säätiöt ja valtion liikelaitokset. Oppisopimuskoulutuksen järjestäjä on velvollinen vastaamaan kaikesta oppisopimuskoulutuksen johdosta ja valvonnasta, kuten oppisopimuksen hyväksymisestä, opiskelijan henkilökohtaisen opiskeluohjelman laatimisesta, koulutusedellytysten arvioinnista, työpaikalla tapahtuvan opiskelun seurannasta ja valvonnasta, tietopuolisen koulutuksen hankkimisesta ja näyttötutkintomahdollisuuden järjestämisestä, opintososiaalisia etuuksia koskevista päätöksistä sekä koulutuskorvausten maksatuksesta. Laskennallinen valtionosuusjärjestelmä perustuu ensisijaisesti luottamukseen siten, että koulutuksen järjestäjillä ja valtionosuuksien saajilla on oikeus järjestää toimintansa tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla siten, että opetus tapahtuu opetussuunnitelmien ja tutkintovaatimusten mukaisesti. Koulutuksen määrästä, toiminnasta ja taloudesta tapahtuva tiedonkeruu perustuu koulutuksen järjestäjille tehtäviin Opetushallituksen kyselyihin sekä Tilastokeskuksen keräämiin kuntien talous- ja toimintatilastoihin. Oppisopimus on määräaikainen työsuhde ja siihen sovelletaan eräin poikkeuksin työsopimuslakia (55/2001). Oppisopimusopiskelija on koko opiskeluajan työsuhteessa työnantajaansa ja saa työstään työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Oppisopimuskoulutusta koskee ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen 5 :n mukaiset vaatimukset työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta. Sen perusteella oppisopimuskoulutuksen järjestäjä 3
Ministerin vastaus on velvollinen varmistumaan, että koulutustyöpaikalla on käytettävissä opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden mukaisen koulutuksen ja ammattiosaamisen näyttöjen järjestämisen kannalta riittävästi tuotanto- ja palvelutoimintaa, tarpeellinen työvälineistö sekä ammattitaidoltaan, koulutukseltaan ja työkokemukseltaan pätevää henkilökuntaa, joka voidaan määrätä opiskelijan vastuulliseksi kouluttajaksi. Ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen 6 :n 2 momentin 5) kohdan mukaisesti työpaikalla tapahtuvan opiskelun toteutumisen ja laadun varmistamiseksi opiskelijalle tulee määrätä vastuullinen kouluttaja. Koska oppisopimuskoulutuksessa koulutuksesta vähintään puolet tapahtuu työpaikalla, on mainitun asetuksen noudattamisella koulutuksen laadun näkökulmasta suuri merkitys. Opetusministeriö on tietoinen kysymyksessä esitetystä ongelmasta erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Kysymyksessä esitetyn menettelytavan mahdollistaminen vaarantaisi kuitenkin oppisopimuskoulutuksen laadukkaan ja johdonmukaisen koulutusprosessin. Opetusministeriö katsoo, että koska oppisopimuksen voimassaoloaika on työnantajalle maksettavan koulutuskorvauksen muodossa myös julkisrahoitteista opiskeluaikaa, saman oppisopimuksen voimassaoloaikana ei ole tarkoituksenmukaista vaihtaa työnantajaa tai työpaikkakouluttajaa ainakaan siten, että koko ajalta ei makseta opiskelijalle työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Koulutuksen järjestäjien tulee oppisopimuksen suunnitteluvaiheessa varmistua, että sopimuksen puitteissa on mahdollista toteuttaa tavoitteena oleva tutkinto. Opetusministeriö katsoo, että erityisesti sosiaalija terveysalan tutkintoihin valmistavan koulutuksen työpaikoiksi soveltuvat parhaiten toiminta- ja työtehtäväprofiililtaan riittävän laaja-alaiset työnantajat. Opetusministeriö katsoo myös, että opintososiaalisten etujen kattavuutta ei tule muuttaa käsittämään myös varsinaista työssäoppimisaikaa, vaan se tulee säilyttää ainoastaan tietopuolisen koulutuksen aikana aiheutuvien ansionmenetysten korvaamista koskevana järjestelmänä. Opetusministeriö korostaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen suunnitelmallisuutta ja valmistavan koulutuksen joustavuutta siten, että työtehtäviä voitaisiin saman työnantajan sisällä vaihdella sopimuksen aikana tutkinnon perusteiden edellyttämän ammattitaidon saavuttamiseksi. Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2009 Opetusministeri Henna Virkkunen 4
Ministerns svar KK 755/2009 vp Toimi Kankaanniemi /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 755/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Toimi Kankaanniemi /kd: Avser regeringen att ändra bestämmelserna om studiesociala förmåner vid läroavtalsutbildning så att studerande får förmåner för inkomstbortfall och övriga ekonomiska förmåner också för perioder då de är tvungna att arbeta utanför den egentliga läroavtalsarbetsplatsen på grund av att arbetsgivaren inte kan erbjuda alla arbetsträningsperioder som krävs för utbildningen och examen och de studerande därför tvingas utföra dem utan lön på en annan arbetsplats? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Regeringen förbinder sig i sitt program att utveckla och förstärka läroavtalsutbildningen som en form av grundläggande yrkes- och tilläggsutbildning. Inom undervisningsministeriets förvaltningsområde utgör finansieringen av läroavtalsutbildningen enligt 2010 budgetproposition 135,1 miljoner euro, av vilket statsandelsfinansieringen för yrkesinriktad tilläggsutbildning utgör ca 60 procent och för yrkesinriktad grundexamen ca 40 procent. Läroavtalsutbildningen är ett sätt att ordna yrkesutbildning. Bestämmelserna om denna utbildning finns i de tillstånd att ordna utbildning som utbildningsanordnarna får av undervisningsministeriet. I lagstiftningen finns inga särskilda bestämmelser om de myndigheter eller tjänsteinnehavare som ska sköta läroavtalsutbildningen och lagstiftningen tar inte heller ställning till hur förvaltningen av denna utbildningsform ska ordnas. För tillsynen över läroavtalsutbildningen och läroavtalen svarar de kommuner och samkommuner samt registrerade samfund, stiftelser och statliga affärsverk som med stöd av 8 9 i lagen om yrkesutbildning och 4 5 i lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning har fått tillstånd att ordna utbildning. Den som anordnar läroavtalsutbildning ska svara för all ledning av och tillsyn över utbildningen, t.ex. godkännande av läroavtal, upprättande av personliga studieprogram, bedömning av utbildningsförutsättningar, uppföljning och kontroll av studier på arbetsplatsen, teoretisk utbildning och ordnande av fristående examina, beslut om studiesociala förmåner och betalande av utbildningsersättningar. Systemet med statsandelar enligt schablon bygger i första hand på förtroende. Utbildningsanordnarna och mottagarna av statsandelar har rätt att ordna sin verksamhet enligt läroplaner och examenskrav på ett sätt som de anser vara ändamålsenligt. Uppgifterna om utbildningsvolymer, verksamheten och ekonomin bygger på förfrågningar som görs av Utbildningsstyrelsen och på Statistikcentralens ekonomi- och verksamhetsstatistik. Läroavtalet är ett tidsbundet anställningsförhållande och arbetsavtalslagen (55/2001) tillämpas på det med vissa undantag. En läroavtalsstuderande är under hela studietiden i anställningsförhållande till sin arbetsgivare och får lön för arbetet enligt arbetsavtalet. För läroavtalsutbildningen gäller kraven enligt 5 i förordningen om yrkesutbildning på utbildning som ska ordnas i samband med de praktiska arbetsuppgifterna. Enligt dem är anordnaren skyldig att säkerställa att 5
Ministerns svar arbetsplatsen där utbildningen sker har en tillräcklig produktions- och serviceverksamhet för att den utbildning och de yrkesprov som anges i grunderna för läroplanen och i grunderna för den fristående examen ska kunna genomföras, nödvändig arbetsutrustning samt anställda vars yrkeskunskap, utbildning och arbetslivserfarenhet är sådan att de kan förordnas till ansvariga utbildare för studerande. Enligt 6 2 mom. 5) punkt i förordningen om yrkesutbildning ska en ansvarig utbildare förordnas för den studerande för genomförandet av utbildningen och säkerställandet av kvaliteten. Eftersom minst hälften av läroavtalsutbildningen sker på arbetsplatsen, är det av stor betydelse för utbildningens kvaliteten att förordningen iakttas. Undervisningsministeriet är på det klara med problemet i spörsmålet särskilt inom social- och hälsovårdsbranschen. Att möjliggöra det föreslagna förfarandet skulle dock äventyra kvaliteten och konsekvensen i läroavtalsutbildningens utbildningsprocess. Undervisningsministeriet anser att eftersom läroavtalets giltighetstid i form av utbildningsersättning som betalas till arbetsgivaren också är offentligt finansierad studietid, är det inte ändamålsenligt att under samma läroavtals giltighetstid byta arbetsgivare eller arbetsplatsutbildare åtminstone så att den studerade inte betalas lön enligt kollektivavtal för hela perioden. Utbildningsanordnaren ska när läroavtalet planeras kontrollera att den avsedda examen kan genomföras inom ramen för avtalet. Undervisningsministeriet anser att arbetsgivare med en tillräckligt bred profil i fråga om verksamhet och arbetsuppgifter är särskilt lämpliga som utbildningsarbetsplatser för examina inom social- och hälsovårdsbranschen. Undervisningsminiseriet anser också att de studiesociala förmånernas täckning inte bör utsträckas till att också omfatta den egentliga tiden för inlärning i arbetet, utan den bör bibehållas som ett system som endast ersätter inkomstbortfall under utbildningen. Undervisningsministeriet understryker planenligheten hos inlärningen på arbetsplatsen och flexibiliteten hos den förberedande utbildningen så att arbetsuppgifterna hos samma arbetsgivare kan varieras under avtalets giltighetstid för uppnående av den yrkesskicklighet som examensgrunderna förutsätter. Helsingfors den 9 oktober 2009 Undervisningsminister Henna Virkkunen 6