Reetta Peltonen / DKY 8.9.2011 VIITTOMAKIELI STEN KIELELLISET OIKEUDET - työryhmämietintö LAUSUNTOYHTEENVETO YLEISTÄ Mietinnöstä saatiin yhteensä 26 lausuntoa (lista lausunnonantajista liitteenä). Mietintöä pidettiin yleisesti kattavana ja kokonaisvaltaisena, ja sen valmistelussa oli lausunnonantajien mukaan tehty perusteellista työtä. Mietinnön katsottiin nostavan esille keskeisimmät viittomakielen käyttämiseen liittyvät esteet ja ongelmat, ja huomioivan kattavasti viittomakieli sten koko elinkaaren Suomen voimassa olevan lainsäädännön pohjalta. Huomioita pyydettiin kuitenkin kiinnittämään myös ikääntyvien viittomakielisten ja viittomakieltä käyttävien oikeuksien turvaamiseen. Siitä, miten hyvin nykyinen lainsäädäntö pystyy turvaamaan viittomakielisten kielelliset oikeudet, oli eriäviä näkökohtia. Lisäksi todettiin, etteivät viittomakieltä koskevat käytännöt tosiasiassa aina ole lainsäädännön edellyttämällä tasolla, vaan ne ovat joskus suorastaan syrjiviä, Mietinnössä esitettyjen toimenpide-ehdotusten katsottiin kohdistuvan kiireellisimpiin kehittämiskohteisiin. Viittomakielen tunnettavuus ja käyttö ovat lausunnonantajien näkemysten mukaan lisääntyneet ja viittomakielinen kulttuuri saanut tunnustusta viimeisinä vuosikymmeninä. Toisaalta se mietinnössä esitetty havainto, että viittomakielisen yhteisön jäsenille myönnetyt oikeudet ja palvelut näyttävät usein tarjoutuvan kuurouteen liitetyn vammaisuuden määrittelyn kautta eikä niinkään kieli- ja kulttuuriryhmän oikeuksien perusteella, todettiin paikkansa pitäväksi. Tämän korjaamiseksi keskeisenä pidettiin viranomaisten tietoisuuden lisäämistä viittomakielestä ja sen merkityksestä kieli- ja kulttuuriyhteisölle. Viittomakielisten ja viittomakieltä käyttävien lukumääristä eri osa-alueilla ei katsota olevan tarpeeksi tietoa, minkä nähtiin vaikeuttavan kokonaiskuvan saamista ja näin toimenpiteiden suunnittelua, mitoittamista ja käytännön toteuttamista. Esitykset yhteistyön kehittämisestä sekä viranomaisten välillä että yhteisön edustajien kanssa saivat runsaasti kannatusta. Tärkeänä pidettiin sitä, että viittomakielisten kielellisistä oikeuksista huolehdittaisiin jatkossa järjestelmällisesti. Esille tuotiin ajatus hallinnonalojen yhteisen viittomakieli- neuvottelukunnan perustamisesta samaan tapaan kuin romaniasiain neuvottelukunta sosiaali - ja terveysministeriön yhteydessä tai saamelaisasiain neuvottelukunta oikeusministeriön yhteydessä. Mahdollisena tapana varmistaa riittävä tiedonkulku ja yhteistyö pidettiin myös mietinnössä esitettyä oikeusministeriön yhteydessä toimivaa kieliasiain neuvottelukunta; jossa viittomakieltä koskevilla kysymyksillä voisi olla oma erillinen roolinsa.
2 Myös yhteistyö yhteisöjen edustajien kanssa nähtiin tärkeäksi. Mietinnössä esitettyä ehdotusta pysyvän yhteistyö foorumin muodostamisesta, jossa alan järjestöt osallistuisivat tulkkauspalvelun säännölliseen kehittämiseen Kansaneläkelaitoksen kanssa, pidettiin tärkeänä. Mietinnön ulkopuolelta tulevana teemana nousi esiin ehdotus omasta erillisestä viittomakieli laista. Liikuntapolitiikkaan kiinnitettiin huomiota ja muistutettiin, että tavoitteena on liikuntalain mukaisesti edistää tasa-arvoa liikunnassa, mikä edellyttää muun muassa kielellisen tasa-arvon huomioonottamista. Edelleen painotettiin nuorisotoiminnan tärkeyttä ja tuotiin esille, että suurena ongelmana on viittomakieltä taitavien nuorisotyöntekijöiden ja muiden nuorten kanssa toimivien puute. Lausunnonantajista osa nosti esille yhteisön rakenteen muuttumisen Ja sen mukanaan tuomat kysymykset. Kiitos ilmaistiin siitä, että mietinnöstä tiedotettiin suomalaisella viittomakielellä ja muistutettiin, että näin tulisi toimia aina niissä asioissa, jotka koskevat oleellisesti viittomakielisiä ja viittomakieltä. YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen merkitystä painotettiin useissa lausunnoissa. TEEMOITTAIN Varhaislapsuus Päivähoitolain täydentämistä siten, että mahdollisuus antaa päivähoitoa viittomakielellä maimttaisun säännöksessä nimenomaisesti sekä kannatettiin (STM ja Valtakunnallinen vammaisneuvosto) että siihen suhtauduttiin varauksellisemmin (VM ja Kuntaliitto). Ensisijaisena lakiuudistuksiin nähden nähtiin tällöin viittomakielisten palveluja parantavien uusien käytäntöjen käyttöönotto. Lisäksi muistutettiin, että päivähoitolakia ollaan uudistamassa varhaiskasvatuslaiksi, jolloin kieli- ja kulttuurinäkökohdat tulevat huomioon otetuiksi lainsäädännön tasolla, eikä tässä vaiheessa päivähoito lakiin tulisi siksi tehdä muutoksia (Kuntaliitto). Kieliävien opettajien ja etäopettajien käyttöön kannustettiin, ja se nähtiin eräänä ratkaisuna työvoimapulaan (VM ja STM, Kuuloliitto ), mutta samalla toisaalta muistutettiin, että pyrkimyksenä on oltava mahdollisimman pysyvä suhde lapsen ja hoito- ja kasvatushenkilöstön välillä (STM). Esille tuotiin ajatus kirjastojen mahdollisuuksista rakentaa viittomakielisiä kielipesiä lapsille (DIAK). Kielen oppimisen osalta todettiin, että myös Suomessa tulisi Ruotsin tavoin taata lainsäädännöstä nimenomaisesti kuuroille mahdollisuus oppia viittomakieltä (Kuurojen Liitto). Mietinnössä ei katsottu tuotavan tarpeeksi esille sitä, että lapsi tarvitsee tukea molemmissa kielissään (DIAK). Opetus, koulutus, tutkimus ia kulttuuri Lausunnoissa tuotiin esille tilastotiedon puute ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Palveluiden suunnittelua hämää lisäksi se, että termin viittomakielinen alle lasketaan varsin erilaisia ryhmiä ja määrittely vaihtelee eri yhteyksissä. Tilastotiedon puutteen ongelmaa kuvaa se, että työryhmämuistion tilastokeskuksen tilastot kouluikäisten viittomakielisten määrästä vaikuttavat
3 Opetushallituksen mukaan suurilta. Voimaan tulleiden perusopetuslain muutosten johdosta jatkossa on kuitenkin mahdollista harkita erillistä tiedon keruuta ja erillisselvitystä, jotta viittomakielisten oppilaiden todelliset määrät ja opetusjärjestelyjen luonne tiedettäisiin. (OKM ja Opetushallitus) Ikäluokkien pienuuden todettiin olevan todellinen ongelma opetuksen järjestämisessä, sillä oppilaiden määrä on pieni ja oppilaiden ikäjakauma vastaavasti yleensä SUUl1. Myönnettiinkin, että tulevaisuudessa viittomakielisen oppiruisympäristön turvaaminen on haaste. (Opetushallitus) Opetuksen piirissä lainsäädännön täsmentämiseen nähtiin sekä olevan tarvetta (Opetushallitus), että toisaalta nykyisen lainsäädännön ja suositusten katsottiin olevan riittäviä toimenpiteitä turvaamaan viittornakielisten kielelliset oikeudet (Kuntaliitto ). Esitettiin, että mietinnössä ehdotettu viittomakielen rinnastaminen muihin kieliryhmiin aiheuttaisi haasteen opetuksenjärjestäjille, sillä päteviä ja viittomakieltä osaavia aineenopettajia olisi vaikeaa saada eri puolille Suomea (Kuntaliitto). Ammatillisen koulutuksen osalta arvioitiin, että viittomakielisten kielelliset oikeudet on kyllä turvattu koulutuslainsäädännössä, mutta koulutukselliset oikeudet eivät välttämättä toteudu käytännön tasolla riittävän hyvin johtuen paljolti tulkki en saatavuudessa olevista ongelmista (OKM). Ehdotusta, että viittomakieli lisättäisiin niiden kielten joukkoon, joiden opetukseen myönnetään erill istä valtionavustusta yleissi vistävässä koulutuksessa, tuettiin (OpetushalI itus). Oppimateriaalien ja opettajien saatavuudessa katsottiin olevan ongelmia. Tähän liittyy muun muassa se lausunnoissa aiheellisena pidetty mietinnön huomio, että kun viittomakieliset oppilaat luetaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden piiriin, ei Jyväskylän yliopiston järjestämä viittomakielinen luokanopettajakoulutus anna pätevyyttä toimia erityisluokanopettajan virassa kuurojen koulussa. Lisäksi todettiin, että viittomakielisen oppimateriaalin tuottamiseen, hankkimiseen ja levittämiseen liittyvän tuen vakiinnuttamista on syytä selvittää. (Opetushallitus ja OKM, Valtakunnallinen vammaisneuvosto) Sen osalta, että opetuksen järjestäjien ratkaisut viittomakieltä käyttävien opetuksen toteuttamisesta vaihtelevat kaikilla opintoasteilla hyvin paljon muistutettiin, että vuoden alusta voimaan tulleella perusopetuslain muutoksella on tarkoituksena vahvistaa oppilaalle annettavan tuen suunnitelmallisuutta ja toisaalta vahvistaa moni ammatillista työtä. Muutos tuo osaltaan suunnitelmallisuutta viittomakielisten oppilaiden opetuksen järjestämiseen. (OKM ja Opetushallitus) Yliopistoissa korkeakoulututkintoon sisältyvistä pääaineopinnoista ei ole säädetty laissa, vaan opetusministeriön asetuksessa yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksesta. Nykyisellään se ei sisällä viiuomakielistä opetusta, mutta asetuksen muutostarpeita voitaisiin tarvittaessa harkita. Sen sijaan yliopistojen tutkimuksesta tai aloista, joihin tutkimus kohdistuu, ei ole säädetty lain tasolla. Tämä perustuu yliopistojen autonomiaan ja tieteen vapauteen. (OKM) Viittomakielisen kirjaston osalta todettiin, että valtion vuoden 2011 talousarviokäsittelyssä valtiovarainvaliokunta piti välttämättömänä, että hallitus valmistelee viittomakielistä kirjastoa koskevan esityksen ja tuo esityksen seuraavassa talousarvioesityksessä eduskunnalle (OKM). Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa valmisteilla olevan lakiesityksen ei katsota huonontavan kielen tutkimuksen tosiasiallista tilannetta nykyiseen verrattuna. Kuurojen liittoa pidettiin jatkossakin perusteltuna toimipaikkana. (OKM)
4 Mahdollisuutta sisällyttää viittomakieli yleisten kieli tutkintojen tutkintokieleksi pidettiin tärkeänä. Kuurojen Liitto ja Kuurojen kansanopisto tekevätkin parhaillaan Opetushallituksen toimeksiannosta selvitystä siitä, miten heidän toteuttamiaan viittomakielen tutkintoja voitaisiin tulevaisuudessa mahdollisesti hyödyntää virallisen viittomakielen tutkinnon järjestämisessä. (Valtakunnallinen vammaisneuvosto,opetushallitus) Kuurojen museon osalta todettiin, että Kuurojen liitto on vuonna 2011 sulkenut museon toistaiseksi taloudellisista syistä. Valtionosuuden saamisen yhtenä edellytyksenä on se, että museon toiminnalle on taloudelliset edellytykset. (OKM) Katsottiin, että kuulovammaisten lasten osalta olisi tärkeää ja luontevaa saada viittomakieli osaksi koulussa tarjottavaa toisen kotimaisen kielen opetusta (Kuulovammaisten lasten vanhempien liitto ry). Tulkkaus Lausunnoissa korostettiin laadun merkitystä. Tärkeänä toimenpiteenä laatustandardin kohottamiselle pidettiin sitä, että viittomakielentulkkauksen ja puhevammaisille tulkkauksen osalta harkittaisiin vakavasti tulkki en ammattinimikkeen rekisteröityä suojausta (DIAK). Yhteistyö foorumin muodostamisesta, jossa alan järjestöt osallistuisivat tulkkauspalvelun säännölliseen kehittämiseen Kansaneläkelaitoksen kanssa, pidettiin hyvänä ja kehittämiskelpoisena asiana (Kela, Svenska hörelseförbundet, Kuuloliitto ). Viittomakielen tulkkauksen saatavuutta olisi parannettava erityisesti viikonloppuisin (Kirkkohallitus). Oikeustulkkien erityispätevyys tulisi jatkossa voida suorittaa korkeakoulutettujen oppisopimustyyppisen koulutuksen kautta (DIAK). Etätulkkauksen käytön mahdollisuuksia kiirehdittiin (SM). Tulkkauspal velulain kääntämistä viittomakielelle pidettiin tärkeänä (STM). Poliisin toiminnan kehittämisessä tullaan jatkossa kiinnittämään erityistä huomiota viittomakielisten kielellisiin oikeuksiin (SM). Lausunnoissa yhdyttiin näkemykseen, että viittomakielisten paasy työmarkkinoille on keskimääräistä vaikeampaa. Siksi asiakkaiden mahdollisuutta vuorovaikutukseen työpaikalla ei pidä heikentää ja kommunikaation esteitä tulee erityisesti rekrytointitilanteissa vähentää (TEM). Tiedonsaanti Viittomakielistä tiedonvälitystä todettiin viranornaisviestinnässä käytettävän harvoin, ja uutta teknologiaa tulisi käyttää nykyistä tehokkaammin viittomakielisten tarpeisun (TEM, Valtakunnallinen vammaisneuvosto). Mietinnössä esitettyjä ajatuksia viittomakieli sen tuotannon keskitetystä tiedotuksesta kannatettiin (YLE). Yhtenä hyvin merkittävänä ongelma pidettiin kommunikaatiota hätätilanteissa (LVM, Kuuloliitto ). Todettiin, että hätäpalvelun lopullinen toteuttaminen on sisäasiainministeriön sekä Hätäkeskuslaitoksen vastuulla (L VM).
5 Erityisryhmät Suomenruotsalaisen viittomakielen heikkoa tilannetta pidettiin todella huolestuttavana. Mietinnössä esitetty suomenruotsalaisen viittomakielen säilyttämiseen tähtäävän laaja-alaisen strategian laatimista edellytettiin mitä pikimmiten (Kuurojen liitto, Juridiskt ombud i Svenskfinland för det finlandssvenska handikappområdet, Svenska hörselförbundet, Svenska skolan för synskadade/finlandssvenskt specialpedagogiskt resurscenter). Omakieliselle palvelulle ja tiedonsaannille kaikilla elämän osa-alueilla on suuri tarve. Myös tietoisuus suomenruotsalaisen viittomakielen olemassaolosta on huono. Tietoisuuden lisäämiseksi tehokkaana keinona nähtiin suomenruotsalaisen viittomakielen nimenomainen mainitseminen lainsäädännössä. (Juridiskt ombud i Svenskfinland för det finlandssvenska handikappområdet, Finlandssvenska teckenspråkiga r.f., SFP/lntresseorganisation för finlandssvenskt teckenspråk) Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että mietinnössä on käsitelty myös kuurojen maahanmuuttajien tilannetta Suomessa ja katsottiin, että mietintöön on hyvin koottu merkittävimmät kuuroihin maahanmuuttajiin kohdistuvat säädösuudistukset (SM). Mietintöön olisi toivottu omaa kappaletta muiden erityisryhmien käsittelyn yhteyteen nimenomaan viittomakieli sten kuurosokeiden kielellisistä piirteistä. Lisäksi esitettiin tarkennuksia tekstin kuurosokeita koskevaan osioon. (Suomen Kuurosokeat ry)
6 Lista lausunnonantajista (suluissa käytetyt lyhenteet) Diakonia-ammattikorkeakoulu (DIAK) Döva och hörselskadade barns stödförening rf Finlandssvenska teckenspråkiga r.f Juridiskt ombud i Svenskfinland för det finlandssvenska handikappområdet Kansaneläkelaitos (Kela) Kirkkohallitus Kuuloliitto ry Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry Kuurojen Liitto ry Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) Opetushallitus Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) Sisäasiainministeriö (SM) Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Svenska folkpartiet i Finland Svenska hörselförbundet rf Suomen Kuntaliitto Svenska skolan för synskadade/finlandssvenskt specialpedagogiskt resurscenter Suomen Kuurosokeat ry Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) Ulkoasiainministeriö (UM) Vammaisfoorumi ry Valtakunnallinen vammaisneuvosto Valtiokonttori Valtiovarainministeriö (VM) Yleisradio (YLE)