KIRJALLINEN KYSYMYS 621/2002 vp Työttömien oikeusturvan takaaminen nimettömien ilmiantojen varalta Eduskunnan puhemiehelle Erääseen Pirkanmaalla sijaitsevaan työvoimatoimistoon ilmoitettiin puhelimitse nimettömänä, että eräs työtön on useiden metsänomistajien metsissä hakkuutöissä. "20.5.2002 puhelimitse saamamme tiedon mukaan olet tehnyt jo pidemmän aikaa puutavaraa/polttopuita yksityisten metsistä. Selvitätkö työvoimatoimikunnalle, mikä on tilanne. Koska olet ollut töissä? Ketkä ovat olleet työnantajiasi? Esitä palkanmaksukuitit em. töistä. Miksi et ole ilmoittanut työvoimatoimistoon näitä töitäsi? Voitko ottaa vastaan kokopäivätyötä?" Näin lähestyi työvoimatomisto työtöntä ja varmuuden vuoksi lopetti työttömyyskorvauksen maksamisen. Työtön oli täysin ymmällä, koska ei ollut ollut metsätöissä eikä kukaan ollut maksanut hänelle palkkaa. Työtön oli muutaman kerran tunnin ajan viikossa kerännyt itselleen metsänomistajan luvalla polttopuita, kun hänen asunnossaan on puulämmitys. Työttömyysturvan saamiseksi työttömän oli tehtävä selvitys työvoimatoimikunnalle, ja ettei työttömyysturvaan tulisi kohtuuttoman pitkä väli, hänen oli käytävä 66 kilometrin päässä olevassa työvoimatoimistossa. Työvoimatoimikunta palautti työttömälle oikeuden työttömyysturvaan, koska ilmianto osoittautui perättömäksi. Työttömälle aiheutui tästä kuitenkin huomattavat matkakustannukset, joita kukaan ei hänelle korvaa, vaikka jokainen markka olisi tarpeellinen välttämättömiin elämisen perustarpeisiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy työttömien oikeusturvan takaamiseksi nimettömien ja perättömien ilmiantojen varalta ja miten työttömälle korvataan perättömästä ilmiannosta aiheutuneet ylimääräiset kustannukset? Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2002 Mikko Kuoppa /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Kuopan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 621/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy työttömien oikeusturvan takaamiseksi nimettömien ja perättömien ilmiantojen varalta ja miten työttömälle korvataan perättömästä ilmiannosta aiheutuneet ylimääräiset kustannukset? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työttömyysturvalain 4 :n mukaan työttömyyspäivärahaan on oikeus työvoimatoimistoon ilmoittautuneella, kokoaikatyötä hakevalla, työkykyisellä työttömällä henkilöllä, joka on työmarkkinoiden käytettävissä ja jolle ei ole voitu osoittaa työtä tai jota ei ole voitu osoittaa koulutukseen. Työttömyysturvalain 3 :n 3 momentin mukaan työvoimatoimikunta tai työvoimatoimisto antaa työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä etuuden maksajaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon. Lain 28 :n 4 momentin perusteella työttömyyspäivärahan hakija on velvollinen henkilökohtaisesti esittämään työvoimatoimikunnan tai työvoimatoimiston lausunnon edellyttämät häntä henkilökohtaisesti koskevat selvitykset alueensa työvoimatoimistolle, jollei työvoimatoimisto anna ohjetta muusta menettelystä. Työttömyyspäivärahaa maksetaan työnhaun aikaisen toimeentulon turvaamiseksi ja työttömyydestä aiheutuvien taloudellisten menetysten lieventämiseksi. Työttömyysturvan maksaminen henkilölle, jonka toimeentulo on turvattu esimerkiksi palkkatyön vuoksi, ei ole työttömyysturvajärjestelmän tarkoituksen mukaista. Aiheeton tai liian suurena maksettu työttömyyspäiväraha vähentää paitsi työttömyysturva- myös koko sosiaaliturvajärjestelmän uskottavuutta ja oikeutusta kansalaisten silmissä. Työvoimapoliittisen lausunnon antaminen perustuu lähtökohtaisesti hakijan henkilökohtaisesti antamaan selvitykseen. Koska tiedossa kuitenkin on, että kaikki hakijat eivät esitä todenmukaista selvitystä työttömyysturvaoikeutensa perusteista, työministeriö on 8.10.1999 antanut ohjeen työttömyysturvan väärinkäytöksistä ja niiden torjumisesta (O/9/99 TM). Ohjeessa väärinkäytös on määritetty menettelyksi, jolla henkilö tarkoituksellisesti pyrkii saamaan työttömyysetuutta joko kokonaan perusteetta tai määrältään liian suurena, vaikka hän tietää tai hänen tulisi tietää, ettei oikeutta etuuteen ole. Väärinkäytökset tulevat työvoimaviranomaisten tietoon joko viranomaisyhteistyön kautta taikka yksittäisinä kansalaisten ilmiantoina, jotka voivat tapahtua nimellä taikka nimettömästi. Työministeriö on ohjeessaan todennut, että työvoimaviranomaisten tulee kaikilla toimillaan osoittaa, että yksittäisen kansalaisen tekemään ilmiantoon suhtaudutaan vakavasti ja että se käsitellään asianmukaisella tavalla ja että myös nimettömät ilmiannot tulee tutkia. Työministeriö lähtee ohjeistuksessaan siitä, että omalla nimellä tapahtuvissa ilmiannoissa henkilön yhteystiedot pyydetään. Ilmiannon kohteena olevalla henkilöllä on oikeus saada tietää ilmiannon tekijän henkilöllisyys, kun lausuntoasian käsittely on päättynyt. Tähän ilmiannon 2
Ministerin vastaus KK 621/2002 vp Mikko Kuoppa /vas kohteella on erityisen painava intressi silloin, kun kyse on perättömäksi osoittautuneesta ilmiannosta. Työvoimatoimiston tietoon tulee varsin usein sellaisia muutoksia työttömyysetuutta saavan henkilön olosuhteissa, joilla saattaa olla merkitystä hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta. Pääosa tällaisista olosuhteiden muutoksista ei luonnollisestikaan liity etuuden väärinkäytöksiin. Jos työvoimatoimistolle tullut tieto edellyttää lisäselvitysten hankkimista tai asian käsittelyä työvoimatoimikunnassa, työvoimatoimisto ilmoittaa asiasta etuuden maksajalle, joka keskeyttää väliaikaisesti etuuden maksamisen siihen asti, kunnes asiasta on annettu työvoimapoliittinen lausunto. Menettely on tarpeen liikamaksujen välttämiseksi. Edellä mainitun ohjeen mukaan erityisesti silloin, jos kyse on nimettömästä ilmiannosta, väärinkäytösepäilyä on alustavasti selvitettävä ennen kuin ilmoitus etuuden maksajalle tehdään. Tarkoituksena on selvittää, onko etuuden maksatuksen väliaikainen katkaiseminen ylipäätään tarpeen. Jollei ilmianto osoittaudu ilmeisen perusteettomaksi, selvitysten jälkeen asiakasta kuullaan ja etuuden maksajalle tehdään mainittu ilmoitus. Edustaja Kuopan kysymyksen johdosta työministeriö toteaa, että työvoimatoimistoille on annettu ohje tutkia kaikki sille tehdyt ilmiannot. Jos ilmianto ei vaikuta perusteettomalta, asiakkaalle tehdään selvityspyyntö, johon kytkeytyy ilmoitus etuuden maksajalle. Jos asiassa ei ilmene väärinkäytöstä, uusi esteetön työvoimapoliittinen lausunto annetaan siitä päivästä lukien, johon oikeus on katkennut. Asiakkaalle ei siis tule selvityksen vuoksi taloudellisia menetyksiä maksupäivien menetyksen perusteella. Vahingonkorvauksen ja kustannusten osalta työministeriö toteaa, että asiakkaalla on henkilökohtainen velvollisuus esittää lausuntoaan koskeva selvitys työvoimatoimistolle. Työvoimaviranomaisella puolestaan on velvollisuus tutkia, ettei etuuden maksamiselle ole työvoimapoliittista estettä. Työvoimaviranomaisella ei näin ollen voine olla korvausvelvollisuutta kustannuksista, joita selvityksen esittäminen aiheuttaa. Työministeriö katsoo kuitenkin, että mikäli työvoimatoimisto on menetellyt asiassa moitittavasti aiheuttamalla hakijalle ylimääräisiä ja tarpeettomia selvityskustannuksia vaatimalla häneltä esimerkiksi asian ratkaisemiseen liittymätöntä materiaalia, työvoimatoimisto voi tulla korvausvelvolliseksi hakijalle aiheutuneista kustannuksista. Työministeriö toteaa myös, että asiakas voi tehdä poliisille tutkintapyynnön väärästä ilmiannosta. Tämän väärän ilmiannon tutkimisessa työvoimaviranomaisella on myötävaikutusvelvollisuus mm. siten, että ilmiannon tehneen henkilön henkilöllisyys ilmoitetaan asiakkaalle. Tässä yhteydessä työvoimaviranomainen esittää myös kaikki muut asiassa saamansa tai hankkimansa tiedot, jotka eivät julkisuuslain nojalla ole salassa pidettäviä. Helsingissä 25 päivänä heinäkuuta 2002 Ministeri Martti Korhonen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Mikko Kuoppa /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 621/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att säkerställa arbetslösas rättssäkerhet med hänsyn till anonyma och grundlösa angivelser och hur ersätter man sådana extra kostnader som en grundlös angivelse medfört för den arbetslösa? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Berättigad till arbetslöshetsdagpenning är enligt 4 lagen om utkomstskydd för arbetslösa en till arbetskraftsbyrån anmäld, arbetsför arbetslös person som söker heltidsarbete, står till arbetsmarknadens förfogande och inte har kunnat anvisas arbete eller utbildning. Enligt 3 3 mom. skall arbetskraftskommissionen eller arbetskraftsbyrån ge ett arbetskraftspolitiskt utlåtande som är bindande för den som betalar förmånerna om de arbetskraftspolitiska förutsättningarna för utkomstskydd. Enligt 28 4 mom. är den som söker arbetslöshetsdagpenning skyldig att personligen för arbetskraftsbyrån på sitt område förete av arbetskraftskommissionens eller arbetskraftsbyråns utlåtande förutsatta utredningar, såvida inte arbetskraftsbyrån ger anvisningar om annat förfarande. Arbetslöshetsdagpenning betalas för att trygga utkomsten under sökandet av arbete och för att lindra ekonomiska förluster som arbetslösheten medför. Att utbetala utkomstskydd till en person vars försörjning är tryggad till exempel på grund av lönearbete står inte i samklang med utkomstskyddssystemets ändamål. En arbetslöshetsdagpenning som utbetalats utan grund eller till ett för stort belopp minskar förutom utkomstskyddssystemets även hela det sociala trygghetssystemets trovärdighet och legitimitet i medborgarnas ögon. Givandet av ett arbetskraftspolitiskt utlåtande grundar sig i princip på en utredning som sökanden personligen lämnat. Eftersom det emellertid är känt att alla sökande inte företer en sanningsenlig utredning om grunderna för sin rätt till utkomstskydd, har arbetsministeriet 8.10.1999 gett anvisningar gällande missbruk av utkomstskydd och bekämpning därav (O/9/99 AM). I anvisningen definieras missbruk såsom sådant förfarande där en person avsiktligen söker nå en arbetslöshetsförmån, antingen helt utan grund eller till ett för stort belopp, även om han vet eller borde veta att han inte är berättigad till förmånen. Missbruksfall kommer till arbetskraftsmyndighetens kännedom antingen genom samarbete myndigheter emellan eller som enskilda medborgares angivelser, som kan vara namngivna eller anonyma. Arbetsministeriet har i sin anvisning konstaterat att arbetskraftsmyndigheten skall i allt sitt arbete visa att den enskilda medborgarens angivelse tas på allvar och behandlas på behörigt sätt samt att även anonyma angivelser skall undersökas. I sina anvisningar utgår arbetsministeriet från att man vid namngivna angivelser ber personen i fråga lämna sina kontaktuppgifter. Den som är föremål för angivelse har rätt att få veta angivarens identitet, sedan utlåtandeärendet har blivit slutbehandlat. Ett synnerligen starkt intresse för detta har föremålet för angivelse i de fall där det 4
Ministerns svar KK 621/2002 vp Mikko Kuoppa /vas handlar om en angivelse som visar sig ha varit grundlös. Till arbetskraftsbyråns kännedom kommer relativt ofta förändringar i sådana omständigheter gällande en mottagare av arbetslöshetsförmån som kan ha betydelse för personens rätt till arbetslöshetsförmån. Största delen av dessa förändringar har naturligtvis inte något samband med missbruk av förmåner. Om det besked som arbetskraftsbyrån fått förutsätter att ytterligare utredningar inhämtas eller att ärendet behandlas i arbetskraftskommissionen, gör arbetskraftsbyrån ett meddelande om saken till förmånsbetalaren, som tillfälligt avbryter utbetalningen av förmånen till dess att ett arbetskraftspolitiskt utlåtande om saken har getts. Detta förfarande behövs för undvikande av överbetalningar. Enligt ovan nämnda anvisning skall man särskilt i händelse av en anonym angivelse preliminärt utreda misstanken om missbruk, innan meddelandet till förmånsbetalaren görs. Syftet är att utreda om ett tillfälligt avbrott i förmånsbetalningen överhuvudtaget är nödvändigt. Såvida angivelsen inte visar sig ha varit uppenbart grundlös, skall kunden efter utredningarna höras och man gör nämnda meddelande till förmånsbetalaren. Med anledning av riksdagsledamot Kuoppas spörsmål konstaterar arbetsministeriet att arbetskraftsbyråerna har getts anvisningar om att alla angivelser som de fått skall undersökas. Om angivelsen inte verkar grundlös, ges kunden en begäran om utredning och i anslutning till den ett utlåtande som hindrar utbetalningen av förmån. Om inget missbruk kommer fram i ärendet, ges ett nytt hinderlöst arbetskraftspolitiskt utlåtande räknat från den dag då rättigheten blev avbruten. På grund av utredningen föranleds kunden således inte någon ekonomisk förlust i form av förlorade betalningsdagar. Vad gäller skadestånd och kostnader konstaterar arbetsministeriet att kunden är skyldig att personligen lämna arbetskraftsbyrån en utredning över det utlåtande som getts om honom. Arbetskraftsmyndigheten är å sin sida skyldig att undersöka att det inte finns något arbetskraftspolitiskt hinder för utbetalningen av förmån. Arbetskraftsmyndigheten torde således inte kunna anses ersättningsskyldig för de kostnader som lämnandet av utredningen medför. Arbetsministeriet anser dock att ifall arbetskraftsbyrån har agerat klandervärt i ärendet genom att vålla den sökande extra och onödiga utredningskostnader genom att till exempel avkräva honom med tanke på avgörande av ärendet irrelevant material, kan arbetskraftsbyrån bli skyldig att ersätta de kostnader som detta medfört för sökanden. Arbetsministeriet konstaterar också att kunden kan göra en begäran om polisundersökning med anledning av falsk angivelse. Vid undersökningen av den falska angivelsen har arbetskraftsmyndigheten skyldighet att medverka bl.a. så att kunden underrättas om angivarens identitet. I detta sammanhang presenterar arbetskraftsmyndigheten också alla andra uppgifter kring ärendet vilka myndigheten getts eller själv skaffat och som inte är sekretessbelagda enligt offentlighetslagen. Helsingfors den 25 juli 2002 Minister Martti Korhonen 5