KIRJALLINEN KYSYMYS 797/2005 vp Tuetun työllistämisen kehittäminen Eduskunnan puhemiehelle Pääkaupunkiseudulla toteutetun maahanmuuttajille suunnatun Majakka-Beacon-hankkeen työllistymis- ja kuntoutustoiminta on ollut tuloksekasta. Toiminnan aikana kaikkiaan 56 % työllistymistavoitteisista asiakkaista oli työllistynyt palkkatyösuhteeseen, heistä runsas puolet yksityiselle tai kolmannelle sektorille ilman työnantajalle maksettavaa palkkatukea. Hankkeen asiakastyön päättyessä palkkatyössä oli runsaat 40 % osallistujista. Kaikki hankkeen piirissä olleet maahanmuuttaja-asiakkaat ovat olleet ns. vaikeasti työllistettäviä. Vaikeasti työllistettävien ryhmien, kuten maahanmuuttajien, on vaikea ylittää työelämäkynnystä siitä huolimatta, että työtaitojen harjoittelemiseen ja työelämään valmentautumiseen on käytetty pitkiäkin aikoja. On olemassa vahvaa tutkimuksellista näyttöä siitä, että työllistymispalvelun keskittyminen määrätietoisesti työn etsintään avoimilta työmarkkinoilta tuottaa parempia tuloksia työllistymisen näkökulmasta kuin vaihtoehtoiset lähestymistavat. Itse asiassa joidenkin tutkimusten valossa näyttää siltä, että suojatyö, päivätoiminta ja vastaava muu toiminta saattavat toimia esteenä työllistyä avoimille työmarkkinoille. Esimerkkitutkimuksessa verrattiin keskenään tuetun työllistymisen toimintaa ja vähintään neljä kuukautta kestävää esiammatillista valmennusta neljän vuoden seuranta-aikana. Tulokset osoittivat, että tuetun työllistymisen asiakkaista noin 60 % oli työssä avoimilla työmarkkinoilla; vastaava osuus esiammatilliseen valmennukseen osallistuneista oli 6 %. Kun työllistämispalvelun tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille, joutuu työvalmentaja käyttämään suurimman osan työajastaan työnantajakontaktien hoitamiseen ja työpaikkakäynteihin. On myös viitteitä siitä, että onnistuakseen asiakaspalvelutyössä työvalmentajalla on oltava käytössään riittävät aikaresurssit kutakin asiakasta kohden. Tämä tarkoittaa 10 16 asiakasta valmentajaa kohden. Usein työllistyminen nähdään kuntoutusprosessin päätepisteenä, joten asiakkaalle prosessin aikana tarjottu tuki yleensä päättyy työllistymiseen. Yksi keskeinen tuetun työllistymisen ominaisuus onkin se, että työvalmentajan tarjoama yksilöllinen tuki jatkuu niin kauan kuin työllistynyt asiakas sitä tarvitsee. Työvalmentajapalvelut ovat olleet vuodesta 2003 osa työhallinnon palveluvalikoimaa, mutta niiden käyttö on edelleen vähäistä. Meillä ei ole ollut perinteitä suunnata toimenpiteitä työllistymiseen avoimille työmarkkinoille. Tämä kuitenkin usein olisi asiakkaan toive ja myös pitkällä aikavälillä vaikuttavin ratkaisu. Avoimien työmarkkinoiden asiantuntemus ei meillä vielä useinkaan kuulu kuntouttajien toimenkuvaan. Parhaimmillaan tuetun työllistymisen palvelun tulisi perustua asiakkaiden tarpeiden mukaisten palveluiden räätälöintiin ja valtaistumisen periaatteen ottamiseen vakavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos työllistämistoimet vastaavat asiakkaan toiveita, niillä on myös paremmat tulokset. Alan tutkijoiden mukaan Suomessa tarvittaisiin huolellisesti suunniteltuja ja toteutettuja, Versio 2.0
myös kokeellisiin tutkimusasetelmiin perustuvia tuetun työllistymisen ja muiden työllistymisen tukipalveluiden tuloksellisuutta koskevia tutkimuksia sekä nykytilanteen kartoittamista. Lisäksi tarvitaan tietoa siitä, mitkä tekijät estävät tai hidastavat tuetun työllistämisen toiminnan laajamittaista käyttöönottoa. Myös tuetun työllistämisen ja työvalmentajien koulutus tulisi saada osaksi toisen asteen ammatillista koulutusta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus kehittää sellaisia työllistämisen muotoja, kuten tuettua työllistämistä, jonka tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille ja valtaistumisen periaatteen noudattaminen? Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2005 Rosa Meriläinen /vihr 2
Ministerin vastaus KK 797/2005 vp Rosa Meriläinen /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Rosa Meriläisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 797/2005 vp: Aikooko hallitus kehittää sellaisia työllistämisen muotoja, kuten tuettua työllistämistä, jonka tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille ja valtaistumisen periaatteen noudattaminen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pääministeri Vanhasen hallitusohjelmaan sisältyvän työllisyyden politiikkaohjelman mukaan työvoimapoliittisia aktiiviohjelmia kehitetään ennaltaehkäisemään pitkäaikaistyöttömyyttä ja helpottamaan sijoittumista avoimille työmarkkinoille. Työministeriössä valmisteltu työllistämistukijärjestelmän uudistus on osa työmarkkinatuen aktivointiin liittyvää lainsäädäntöä, jota koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle lokakuussa 2005. Uudistuksella pyritään muun muassa lisäämään työmarkkinatuen aktiivikäyttöä ja edistämään vajaakuntoisten työllistymistä. Työvoimapoliittisten aktiivitoimenpiteiden ensisijaisena tarkoituksena on edistää työnhakijoiden sijoittumista nimenomaan avoimille työmarkkinoille. Vajaakuntoisia työnhakijoita osallistui vuonna 2004 työvoimapoliittisiin aktiivitoimenpiteisiin keskimäärin kuukaudessa noin 10 000 henkilöä, mikä tarkoittaa noin 21 prosentin aktivointiastetta. Vajaakuntoisten työnhakijoiden työttömyysjaksoja päättyi vuoden 2004 aikana yhteensä yli 83 000, joista yli 37 000 jaksoa päättyi työhönsijoittumiseen avoimille työmarkkinoille ja yli 12 000 työttömyysjaksoa päättyi työllistämiseen työllistämistuella. Laissa julkisesta työvoimapalvelusta on säädetty vajaakuntoisia henkilöitä varten järjestettävästä ammatillisesta kuntoutuksesta, joka sisältää muun muassa työhönvalmennusta. Työhönvalmennusta voidaan järjestää työklinikan lisäksi muussa valmennusyksikössä vajaakuntoisen henkilön ja vaikeasti työllistettävän työnhakijan työhönsijoituksen tukemiseksi. Työhönvalmennuksena on tarkoitus hankkia nimenomaan työvalmentajien palveluja, joiden avulla voidaan edistää vajaakuntoisen henkilöasiakkaan ja vaikeasti työllistettävän työnhakijan työhönsijoittumista avoimille työmarkkinoille. Vates-säätiö toteutti vuonna 2003 yhteistyössä työministeriön kanssa projektin työhönvalmentajapalvelujen hankinnan kehittämiseksi. Projektin tuloksia on käytetty hyväksi tilaajatuottajamallin kehittämiseksi työvalmennuspalvelujen hankinnassa. Työministeriön seurantatietojen mukaan vajaat 1 000 työnhakijaa osallistui vuonna 2004 työvalmentajapalveluihin työvoimatoimistoissa ja työvoiman palvelukeskuksissa. Työvalmentajapalvelujen käyttö julkisessa työvoimapalvelussa on laajentunut vuosi vuodelta. Samaan aikaan työvalmentajapalvelujen (ns. tuettu työllistyminen) tarjonta on lisääntynyt, joskin työvalmennuspalvelujen puutetta on monilla alueilla. Työministeriön aloitteesta työvalmentajien koulutusta on tuettu laajasti Euroopan Sosiaalirahaston hankkeissa. Tuetusta työllistymisestä on saatu varsin hyviä kokemuksia, kun on kyse muun muassa maahanmuuttajien ja mielenterveyskuntoutujien työhönsijoittumisen tukemisesta. Työministeriö kiinnittää huomiota myös kuntien vastuuseen kehittää vammaisten työllistymistä tuke- 3
Ministerin vastaus vaa toimintaa (entinen suojatyö). Tämän toiminnan yhteydessä onkin kehitetty työvalmentajapalveluja kehitysvammaisten työllistymisen edistämiseksi. Hallitusohjelman mukaisesti työministeriö on selvittänyt mahdollisuudet ottaa käyttöön vammaisen tai vajaakuntoisen työllistävälle työnantajalle maksettava työkunnon aleneman mukaan räätälöity hyvin pitkäaikainen, jopa pysyvä tuki. Tässä yhteydessä työministeriö on laajasti kuullut eri vammaisjärjestöjä sekä vajaakuntoisten ja muiden vaikeasti työllistettävien työllistymisen edistämiseksi perustettuja säätiöitä. Tämän hallitusohjelman edellyttämän selvityksen tuloksena tehdyt esitykset otetaan huomioon vuonna 2006 voimaan tulevaksi ehdotetussa työllistämistukiuudistuksessa seuraavasti: Muutetaan palkkatuen myöntämisedellytyksiä siten, ettei yritykseltä edellytetä toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta sen palkatessa pitkäaikaistyöttömän tai vajaakuntoisen. Palkkatuen myöntäminen edellyttää vajaakuntoisen osalta, että hänen työkykynsä on alentunut suhteessa tarjolla olevaan työtehtävään ja että työkyvyn alentuminen on asiantuntijoiden toimesta arvioitu. Palkkatuettua työtä käytetään vajaakuntoisen kohdalla nykyistä useammin työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseen. Vajaakuntoisten kohdalla tukea voidaan myöntää kerrallaan enintään kahdeksi vuodeksi. Tukea voidaan myöntää uudelleen ilman tukijaksojen väliin jäävää työttömyyttä, jos tuen myöntämisedellytykset ovat edelleen voimassa. Työministeriö katsoo, että kehittämällä edellä mainittuja työllistämisen muotoja voidaan edistää vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työministeriö on päättänyt rahoittaa vuonna 2005 tutkimuksen, jossa selvitetään yhteistyössä työnantajajärjestöjen kanssa työnantajien käsityksiä ja edellytyksiä muun muassa vammaisten ja vajaakuntoisten työnhakijoiden ja muiden heikossa asemassa olevien työnhakijoiden työllistämiseksi. Tästä tutkimuksesta saadaan tärkeätä tietoa suoraan työnantajilta myös työvalmentajapalvelujen kehittämiseksi. Vaikka työnhakijoiden koulutustaso on yleisesti ottaen noussut, ammatillisen koulutuksen puute on tutkimusten mukaan huomattava este vammaisten ja vajaakuntoisten työnhakijoiden työllistymiselle avoimille työmarkkinoille. Vamman tai sairauden johdosta vajaakuntoisten henkilöiden tutkintoon johtavia koulutusmahdollisuuksia on kehitettävä nimenomaan aloilla, joilla on työvoiman kysyntää. Myös ammatillisilla oppilaitoksilla pitäisi olla nykyistä enemmän tulosvastuuta vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymisestä avoimille työmarkkinoille. Kaiken julkisen työvoimapalvelun tarkoituksena on auttaa työnhakijaa saamaan haluamaansa, hänelle soveltuvaa työtä ja koulutusta sekä tukea hänen työllistymistään ja pysymistään avoimilla työmarkkinoilla. Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2005 Työministeri Tarja Filatov 4
Ministerns svar KK 797/2005 vp Rosa Meriläinen /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 797/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Rosa Meriläinen /gröna: Ämnar regeringen utveckla sådana sysselsättningsformer, såsom stödd sysselsättning, vars mål är sysselsättning på den öppna arbetsmarknaden och iakttagande av empowermentprincipen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt politikprogrammet för sysselsättningen, som ingår i statsminister Vanhanens regeringsprogram, utvecklas aktiva arbetskraftspolitiska program för att förebygga långtidsarbetslöshet och underlätta placeringen på den öppna arbetsmarknaden. Den vid arbetsministeriet beredda reformen av systemet med sysselsättningsstöd är en del av lagstiftningen i anslutning till aktiveringen av arbetsmarknadsstödet. Regeringens proposition om detta har överlåtits åt riksdagen i oktober 2005. Reformen syftar bl.a. till att öka en aktiv användning av arbetsmarknadsstödet och främja sysselsättningen av handikappade. Det främsta syftet med de aktiva arbetskraftspolitiska åtgärderna är att främja arbetssökandenas placering uttryckligen på den öppna arbetsmarknaden. År 2004 deltog i genomsnitt ca 10 000 handikappade arbetssökande per månad i aktiva arbetskraftspolitiska åtgärder, vilket innebär ca 21 procents aktiveringsgrad. Under 2004 upphörde arbetslöshetsperioderna för över 83 000 handikappade arbetssökande. Av dessa ledde över 37 000 perioder till placering på den öppna arbetsmarknaden och över 12 000 arbetslöshetsperioder till sysselsättning med sysselsättningsstöd. I lagen om offentlig arbetskraftsservice ingår bestämmelser om yrkesinriktad rehabilitering för handikappade personer. I rehabiliteringen ingår bl.a. arbetsträning. Förutom vid arbetskliniker kan arbetsträning ordnas vid andra träningsenheter för att stöda arbetsplaceringen för handikappade personer och arbetssökande som är svåra att sysselsätta. Som arbetsträning är det meningen att skaffa uttryckligen arbetstränares tjänster med hjälp av vilka man kan främja arbetsplaceringen för enskilda handikappade kunder och arbetssökande som är svåra att sysselsätta på den öppna arbetsmarknaden. Vatesstiftelsen genomförde 2003 i samarbete med arbetsministeriet ett projekt för att utveckla anskaffningen av arbetstränartjänster. Projektresultaten har utnyttjats för att utveckla en beställar-producentmodell vid anskaffningen av arbetsträningstjänster. Enligt arbetsministeriets uppföljande uppgifter deltog knappt 1 000 arbetssökande år 2004 i arbetstränartjänster vid arbetskraftsbyråerna och servicecentren för arbetskraft. Användningen av arbetstränartjänster inom den offentliga arbetskraftsservicen har utbrett sig år för år. Samtidigt har utbudet på arbetstränartjänster (s.k. stödd sysselsättning) ökat, även om det råder brist på arbetsträningstjänster i många branscher. På arbetsministeriets initiativ har utbildningen av arbetstränare understötts på ett omfattande sätt i Europeiska socialfondens projekt. Av stödd sysselsättning har man fått mycket goda erfarenheter, då det gäller bl.a. stödjandet av arbetsplaceringen för invandrare och mentalvårdsrehabiliterare. Arbetsministeriet fäster också uppmärksamhet vid kommunernas ansvar att utveckla verksamhet som stöder sysselsättningen av de handikappade (tidigare skyddat arbete). I samband med denna verksamhet har man därför ut- 5
Ministerns svar vecklat arbetstränartjänster för att främja sysselsättningen av utvecklingsstörda. I enlighet med regeringsprogrammet har arbetsministeriet utrett möjligheterna att ta i bruk ett mycket långvarigt permanent stöd, som skall betalas åt arbetsgivare som sysselsätter invalidiserade eller handikappade och som är skräddarsytt enligt minskad arbetskondition. I detta sammanhang har arbetsministeriet i stor utsträckning hört olika handikapporganisationer samt stiftelser som grundats för att främja sysselsättningen för handikappade och personer som är svåra att sysselsätta. De förslag som gjorts som ett resultat av den utredning som detta regeringsprogram förutsätter tar i beaktande följande frågor i den föreslagna reformen av sysselsättningsstöd som skall träda i kraft 2006: Förutsättningarna för beviljande av lönesubvention ändras så att man av företaget inte förutsätter ett arbetsförhållande som gäller tills vidare, då företaget anställer en långtidsarbetslös eller handikappad. Beviljandet av lönesubvention förutsätter av den handikappade att hans arbetsförmåga minskat i förhållande till den erbjudna arbetsuppgiften och att den minskade arbetsförmågan bedömts av sakkunniga. Lönesubventionerat arbete används för handikappade oftare än för närvarande för att hindra att arbetslösheten drar ut på tiden. Då det gäller handikappade, kan stöd beviljas på en gång för högst två år. Stödet kan beviljas på nytt utan arbetslöshet mellan stödperioderna, ifall förutsättningarna för beviljandet av stödet fortfarande är i kraft. Arbetsministeriet anser att man genom att utveckla ovan nämnda sysselsättningsformer kan främja sysselsättningen av invalidiserade och handikappade på den öppna arbetsmarknaden. Arbetsministeriet har beslutat att 2005 finansiera en undersökning, där man i samarbete med arbetsgivarorganisationerna utreder arbetsgivarnas uppfattningar och förutsättningar för att sysselsätta bl.a. invalidiserade och handikappade arbetssökande samt andra arbetssökande i en svag ställning. Denna undersökning ger också viktig information direkt från arbetsgivarna för utvecklandet av arbetstränartjänster. Trots att arbetssökandenas utbildningsnivå allmänt taget har stigit, är bristen på yrkesutbildning enligt undersökningen ett hinder för att invalidiserade och handikappade skall sysselsättas på den öppna arbetsmarknaden. Utbildningsmöjligheterna som leder till examen för personer som på grund av skada eller sjukdom är handikappade bör utvecklas speciellt inom branscher där det finns efterfrågan på arbetskraft. Också yrkesläroanstalter borde ha mera resultatansvar än nu för sysselsättningen av invalidiserade och handikappade på den öppna arbetsmarknaden. Syftet med all offentlig arbetskraftsservice är att hjälpa arbetssökanden att få sådant arbete och sådan utbildning som han önskar och som lämpar sig för honom samt stödja hans sysselsättning och kvarstående på den öppna arbetsmarknaden. Helsingfors den 26 oktober 2005 Arbetsminister Tarja Filatov 6