Voidaanko järvien veden laatua parantaa hoitokalastamalla? Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto
Hoitokalastuksen tavoite: Pyritään vähentämään kalojen aiheuttamaa sisäistä kuormitusta ja vaikuttamaan ravintoketjujen rakenteeseen. Menetelmä: Kohdistetaan voimakasta kalastusta yleensä runsastuneisiin särkikaloihin, joskus myös kuoreeseen. Käsitteellisesti lähellä hoitokalastusta on termi poistokalastus. Hoitokalastuksessa petokalat vapautetaan ja niiden kantoja pyritään vahvistamaan kalastusrajoituksin ja istutuksin. Poistokalastuksessa myös petokalat pyydetään. Mahdollisia suotuisia vedenlaatuvaikutuksia odotetaan mm. eläinplanktoniin kohdistuvan saalistuksen, kalojen ravinteiden erityksen sekä pohjalle kertyneiden ravinteiden vapautumisen vähenemisellä.
TEORIA Petokalakantojen vahvistaminen kalastusrajoituksen ja istutuksin Plankton- ja pohjaeläinsyöjäkalojen tehokas poistaminen Eläinplanktonin määrä kasvaa Kasviplanktonbiomassa pienenee
Joskus käy kuitenkin näin Planktonia syövien kalojen tiheys pienenee Selkärangattomat pedot voivat runsastua ja estää eläinplanktonin runsastumisen Eli muutosta ei tapahdukaan
Syvyys (m) Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä 0 Pinta 10 20 30 Järven pohja 0 1000 2000 Etäisyys (m) Sulkasääsken toukka
Selkärangattomat pedot ovat usein avainasemassa, sillä ne Ovat monien kalojen tavoittelemaa ravintoa Voivat merkittävästi säädellä eläinplanktonia jos kalatiheys on alhainen Kielteiset vaikutukset voidaan estää sallimalla tietty kalatiheys! Mutta millainen? Poikkeus: Hapettomat vesikerrokset voivat mahdollistaa sekä selkärangattomien petojen että kalojen yhtäaikaisen esiintymisen suurina tiheyksinä
Sulkasääsken 6July toukkia(yks.m -2 ) 6.7.1999 >20m 10-20m <10m >20 10-20 50-10 10-50 0-10 0 6July Kuoreita (yks.ha-1 ) > 40 000 20 000-40 000 10 000-20 000 5 000-10 000 0-5 000
80 70 80 70 60 60 50 Vesikirppujen tuotanto Sulkasääskien ravinnonkulutus Cladoceran production 1999 2000 2001 1999 2000 2001 Kuoreiden ravinnonkulutus µg C l -1 d -1 µg C l -1 d -1 50 40 40 30 30 20 20 10 0 MT JK JHA E SOL MT JKJHA E SOL MT JKJ HA E SO L Sulkasääsken toukat ovat eläinplanktonin pääasiallinen säätelijä, vaikka kalatiheys on korkea
Syvyys (m) 0 5 10 15 20 s a (m 2 ha -1 ) 0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0+ kuoreet Sulkasääsken toukat Vanhemmat kuoreet Syvyys Syvyys (m) (m) Syvyys (m) 26.8.2001 Lt ( o C), happipit. Lt ( o C) (mg/l) 0 5 10 15 15 20 20 0 5 10 15 20 25 30 30 0 5 10 15 20 25 Lt ( o C), happipit. (mg/l), sameus (NTU) 0 10 20 30 40 50 Lämpöt. Happi sameus happi lt Sulkasääsken toukat eivät vaadi paljoakaan happea päinvastoin kuin esimerkiksi kuoreet 30
Sekä kalat että selkärangattomat eläimet vaihtavat oleskelusyvyyttä vuorokaudenajan mukaan Päivä Yö 21.7. 1998 15:00 22.7. 1998 01:15
Sulkasääsken toukat käyttävät veden sameutta hyväkseen välttääkseen kalojen saalistuksen Voivat oleskella varsin ylhäällä vesipatsaassa vaikka kalatiheys on suuri Kuluttavat eläinplanktonia erittäin tehokkaasti Näissä olosuhteissa kalabiomassan alentaminen ei vaikuta eläinplanktonia elvyttävästi Valtaosa alueen kaloista on planktonsyöjiä Kalastuksen vaikutukset sisäiseen kuormitukseen vähäiset
Hiidenvedellä tehokkaan kalastuksen vaikutukset rajoittuvat nykytilanteessa ravinteiden poistoon Vuotuinen Vuotuinen ulkoinen ulkoinen fosforikuormitus n. 28000 n. 28000 kg = kg 0,93 = 0.93 g/m g/m 2 vuodessa 2 a Kunnostus ja hoitosuunnitelman mukainen saalistavoite Kunnostus ja hoitosuunnitelman mukainen saalistavoite (2005-2008) (2005-2008) 574000 kg = 143500 kg/a 574000 kg = 143500 kg/v Tonnissa Tonnissa kalaa kalaa on noin on n. 5 5 kg kg fosforia Saaliin Saaliin mukana mukana poistuu poistuu 5 x 143,5 5 x 143.5 kg P kg = 717,5 P = 717.5 kg P kg = 0,024 P = 0.024 g P/m g 2 P/m v. 2 a Saaliin mukana poistuva fosforimäärä vastaa n. 2.6 % ulkoisesta kuormituksesta ja nykyinen P-kuormitus on n. 2 x kriittinen kuormitus. Kalastus ravinteiden poiston vuoksi ei ole mielekästä nykyisessä tilanteessa.
Jos valuma-alueelta tulevaa kuormitusta ei saada pienennettyä, rehevöityneestä vedestä ei ole mahdollista saada hoitokalastuksella hyvälaatuista. Tilapäinen muutos on mahdollinen, mutta tilanne palautuu nopeasti ennalleen kalastuksen loputtua. Eri järvien ravintoketjut ovat kuitenkin erilaisia. Se, että ravintoketjukunnostus kohensi veden laatua esimerkiksi Lahden Vesijärvellä, ei tarkoita sitä, että menetelmä toimii kaikilla muillakin järvillä. Ulkoinen kuormitus Ravinteiden poisto Sisäinen kuormitus
Särkikalavaltaistuminen on pitkän aikavälin ilmiö. Lajien elinkaari on jopa 10-30 vuotta. Vanhojen yksilöiden aiheuttama ravintokilpailu estää nuorempia vuosiluokkia yleistymästä. Kookkaisiin yksilöihin kohdistuva hoitokalastus nuorentaa kalakantoja, tehostaa lisääntymistä ja kasvattaa yksilömääriä. Kalojen nuorentuessa myös eläinplanktoniin kohdistuva saalistus lisääntyy. Ilman vahvoja petokalakantoja särkikalojen ylivalta säilyy. Useimmiten suomalaisissa rehevissä vesissä petokalakannat ovat voimakkaasti kalastettuja, eivätkä pysty säätelemään särkikalakantoja.
Ensimmäinen mittava särkikalojen tehokalastusprojekti Suomessa toteutettiin Lahden Vesijärvellä vuosina 1989-1994. Siellä veden laatu parani, koska ravinnekuormitusta oli onnistuttu pienentämään ennen kalastusta ja järveen kotiutettiin kuha. Verkkokalastuksen solmuväli- ja alamittasäätelyllä kuhakanta vahvistui nopeasti ja alkoi säädellä ulapan kalastoa.
Tuusulanjärven (6 km 2 ) kunnostushanke 1997- Tuusulanjärven hoitokalastussaaliit 1997-2010 (yht. 1119 kg/ha)
Biomassa (kg) Tuusulanjärven lahna-, pasuri- ja särkikannat vuosina 2005-2009 120000 100000 80000 60000 40000 särki pasuri lahna 20000 0 2005 2006 2007 2008 2009
Kannan koko (yksilöä) Tuusulanjärven lahnakannan yksilömäärän kehitys 1200000 1000000 800000 600000 400000 200000 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 <2000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Kannan biomassa (kg) Tuusulanjärven lahnakannan biomassan kehitys 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 <2000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Kalastorakenteen pitkäaikaisen muuttamisen hoitokalastuksella voidaan katsoa olevan mahdollista vain vesissä, joissa on vahvat petokalakannat ja ravinnekuormitus on pieni. Esimerkiksi kirkasvetisen norjalaisen Takvatn-järven kääpiöitynyt nieriäkanta oli tiheä ja loisten vaivaama. Järvestä poistettiin tonneittain nieriöitä 1980-luvun alussa. Samalla kiristettiin verkkokalastusrajoituksia kookkaiden kalaa syövien rautujen ja taimenten suojelemiseksi. Nieriöiden kokojakauma muuttui ja isokokoisten petomaisten yksilöiden määrä kasvoi yli 15-kertaiseksi. Hoitokalastuksen ja petokalojen avulla järven uusi kalakantojen tila on säilynyt jo usean nieriäsukupolven ajan.
Voidaanko järvien veden laatua parantaa hoitokalastamalla? Vastaus riippuu järvestä ja sen olosuhteista Aluksi on tarpeen selvittää rehevyyden syyt (ulkoinen/sisäinen kuormitus) Mitä voitaisiin tehdä ravinnemäärien pienentämiseksi (kuormituksen pienentäminen, hoitokalastus)? Miltei aina vesien tilan parantamiseen käytetyt varat olisikin parempi ensi vaiheessa kohdistaa ulkoisen kuormituksen alentamiseen. Vasta kun siinä on onnistuttu, voidaan hoitokalastukselta odottaa tuloksia.
Kiitos kärsivällisyydestä