PARIKKALAN SIIKALAHDEN KALASTOSELVITYS SAIMAAN VESIENSUOJELUYHDISTYS

PARIKKALAN SIIKALAHDEN KALASTOSELVITYS SAIMAAN VESIENSUOJELUYHDISTYS Pentti Saukkonen

KUVAILULEHTI JULKAISIJA Metsähallitus JULKAISUAIKA TOIMEKSIANTAJA Siikalahti LIFE -projekti HYVÄKSYMISPÄIVÄMÄÄRÄ LUOTTAMUKSELLISUUS Julkinen DIAARINUMERO SUOJELUALUETYYPPI/ SUOJELUOHJELMA ALUEEN NIMI NATURA 2000 -ALUEEN NIMI JA KOODI ALUEYKSIKKÖ TEKIJÄ(T ) JULKAISUN NIMI TIIVISTELMÄ Lintuvesiensuojeluohjelma kohde Parikkalan Siikalahti Siikalahti-Sammallampi-Rautalahti FI0415001 (SPA-alue) Siikalahti FI0415007 (SCI alue SPA alueen sisällä) Metsähallitus, Itä-Suomen luontopalvelut Saukkonen Pentti Parikkalan Siikalahden kalastoselvitys Saimaan vesiensuojeluyhdistys koekalasti Parikkalan Siikalahdella ja Siikalahden reunamilla Sokkiiselän puolella heinäkuussa 2005. Varsinaisen Siikalahden puolella sekä Sokkiiselän reunassa koekalastus tehtiin tiheäsilmäisillä katiskoilla, koska alue oli matalaa ja vesilintujen tarttuminen verkkoihin kaislikkoisella alueella oli mahdollista. Sokkiiselällä, missä vesisyvyyttä oli riittävästi, kalastus tehtiin standardoiduilla pohjoismaisilla yleiskatsausverkoilla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ohjeiden mukaisesti. Kalastoselvitys on tehty tehtiin Metsähallituksen Interreg IIIA Yhteiset uhanalaiset tila, suojelu ja yhteiskunnalliset vaikutukset hanketta (2003 2006) ja osittain osallistunut selvityksen rahoitukseen. Tutkimusta on rahoittanut myös EU. Siikalahdella koekalastuksen saaliina oli lähes ainoastaan ruutanaa ja suutaria. Näitä kaloja oli hyvin paljon ja ne olivat kookkaita ja kalasääskeä lukuun ottamatta kalaa syöville linnuille ravinnoksi kelpaamattomia. Näiden kalojen poikaset oleskelivat ilmeisesti sankassa ruohikossa ja olivat siten vesilintujen tavoittamattomissa. Ruutana kestää ajoittain jopa hapettomuutta ja myös suutari kestää hyvin niukkahappisuutta. Kesäkuumalla rehevän Siikalahden erittäin matalassa eteläosassa vesisammalpatja kuluttaa yöaikana hengittäessään ohuesta vesikerroksesta hapen vähiin, mikä on liikaa sellaisellekin yleiskalalajille kuin särjelle. Keväällä ja alkukesästä, kun veden pinta on korkealla ja ruovikko ei vielä ole täydessä kasvussaan, saattaa alueelle tulla järven puolelta myös muita kalalajeja. Näiden kalojen poikasille lämpimän veden aikaiset ankarat happiolot ovat kuitenkin liikaa eikä poikasia enää heinäkuun lopulla Siikalahdella juuri ole. Talvella matala Siikalahti jäätyy lähes kokonaan ja niilläkin alueilla, missä vettä vielä on, happi kuluu hyvin vähiin tappaen loputkin huonoja happioloja kestämättömät kalat. Nämä seikat estävät muiden kalalajien lisääntymisen ja viihtymisen alueella. Siikalahti tuottaa runsaasti ruutanan ja suutarin poikasia, mikä näkyy Sokkiiselän puolella näiden kalojen erittäin runsaana esiintymisenä. Tämä havaittiin koeverkkokalastuksessa, missä ruutana ja suutari olivat painon perusteella yleisimmät lajit. Tämä on järviolosuhteissa hyvin harvinaista, missä näiden kalojen esiintyminen on yleensä melko marginaalista. Koeverkkojen mukaan Sokkiiselkä oli muutoinkin kalastollisesti erittäin rehevä alue, rehevämpi kuin sitä pelkkien vesianalyysien perusteella voisi kuvitella. Vesilintujen kannalta hyvää oli se, että pienikokoista särkeä alueella oli erittäin runsaasti. Nämä kalat liikkuvat myös pinnan lähellä ja ovat siten myös pinnalta kalastavien lintujen saalistettavissa. Koekalastuksen tulosten mukaan Sokkiiselkä on kalaa syöville linnuille hyvä saalistusalue kun taas varsinainen Siikalahti ei juuri kalaa pyydystäville linnuille ravintoa tarjoa. AVAINSANAT MUUT TIEDOT Siikalahti, koekalastus, veden laatu SARJAN NIMI JA NUMERO ISSN ISBN (NIDOTTU) ISBN (PDF) SIVUMÄÄRÄ KIELI KUSTANTAJA PAINOPAIKKA JAKAJA Metsähallitus, luonnonsuojelu HINTA

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 KATISKAKOEKALASTUS... 2 2.1. SIIKALAHTI... 3 2.2. SIIKALAHDEN SUUALUE... 5 3 SOKKIISELÄN KOEVERKKOKALASTUS... 6 3.1 TOTEUTUS... 6 3.2. TULOKSET... 7 3.3. KOEVERKKOSAALIS LAJEITTAIN... 9 4 SIIKALAHDEN LUONNONSUOJELUALUEEN KALASTON MERKITYS VESILINNUILLE... 14 LÄHTEET... 14 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Koekalastusalueet ja vesinäytepisteet Vedenlaaturaportti

1 JOHDANTO Parikkalan Siikalahti on Parikkalassa kaakkoisrajan tuntumassa sijaitseva Simpelejärven lahti. Siikalahti on hyvin matala ja se on ollut umpeen kasvamassa, mutta kunnostustoimilla umpeenkasvua on saatu hidastumaan. Siikalahti on ilmeisesti luonnostaankin ollut rehevä, mutta rehevöitymistä ovat edistäneet veden pinnan laskun lisäksi myös Parikkalan kunnan 1960 1970 -luvuilla lasketut jätevedet sekä maa- ja metsätalouden hajakuormitusvedet. Siikalahti on tunnettu lintuvesi ja sisämaan lintuvesistä sitä on pidetty Suomen arvokkaimpana. Lintulaskennassa on Siikalahden suojelualueella havaittu pesivän yli 70 lintulajia ja sen ympäristössä on havaittu yli 250 lintulajia. Lisäksi alue on tärkeä muuttolintujen levähdysalue. Siikalahdella pesii ja ruokailee myös monia kalaa syöviä lintuja. Säännöllisesti havaittuja kalaa syöviä lintuja ovat silkkiuikku, härkälintu, harmaahaikara, kaulushaikara, uivelo, isokoskelo, kalasääski, naurulokki, kalalokki, harmaalokki ja kalatiira. Satunnaisesti havaittavissa sekä aluetta muuttomatkan levähdyspaikkanaan käyttävissä lintulajeissa on myös monia kalaa ravintonaan käyttäviä lintuja. Siikalahden kalastoa ei aikaisemmin ole kartoitettu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varsinaisen Siikalahden, Siikalahden suualueen ja Sokkiiselän kalastoa ja arvioida sitä kalaa syövien lintujen kannalta. Linnut syövät sitä kalaa mitä on saatavissa. Kalalajilla ei ole juuri merkitystä. Tärkein kriteeri on kalan koko. Ainoastaan kalasääski kykenee syömään hyvin suuria kaloja. Toinen kriteeri on saalistustapa. Sukeltamaan pystyvät linnut voivat syödä myös syvemmällä viihtyviä kaloja, mutta pinnalta saalistavat linnut saavat saaliikseen pintavedessä liikkuvia kaloja. Koekalastus toteutettiin kahdella tavalla. Siikalahdella ja Siikalahden suualueen matalikolla kalastettiin tiheäsilmäisillä katiskoilla ja syvemmällä Sokkiiselän puolella standardoiduilla Nordickoeverkoilla. Koekalastus tehtiin 21.7. 24.7.2005. Kalastusalueet on esitetty karttaliitteessä. Kalastoselvitys on tehty osana Metsähallituksen Interreg IIIA Yhteiset uhanalaiset tila, suojelu ja yhteiskunnalliset vaikutukset hanketta (2003 2006) ja osittain osallistunut selvityksen rahoitukseen. 2 KATISKAKOEKALASTUS Varsinaisella Siikalahden alueella sekä Siikalahden suualueen matalikolla koekalastettiin katiskoilla. Koekatiskana käytettiin tiheäsilmäistä 12 mm:n Weke-katiskaa, joka on erittäin hyvin pyytävä ja pyytää kaikenkokoista kalaa. Katiskaa on käytetty menestyksellisesti monissa hoitokalastushankkeissa. Koekalastuksessa oli tarkoitus käyttää 5 Weke-katiskaa Siikalahdentien molemmin puolin kolmena peräkkäisenä pyyntipäivänä. Katiskat kuitenkin limoittuivat voimakkaasti ja pahiten limoittuneet neljä katiskaa poistettiin käytöstä viimeisenä kalastusvuorokautena. Yhteensä katiskapyyntivuorokausia kertyi kummallekin alueelle 13. Koska särki on keskikesällä huono menemään katiskaan, kahtena ensimmäisenä pyyntivuorokautena kahteen katiskaan pyyntialuetta kohti laitettiin mäskiä, minkä pitäisi houkutella särkiä ja yleensä särjen sukuisia kaloja. Mäskillä ei havaittu olevan saaliiseen mitään vaikutusta, vaan katiskat olivat kalaa täynnä, oli niissä mäskiä tai ei. Särkiä ei kuitenkaan juuri tullut. Saaliista mitattiin lajikohtaiset yksilömäärät ja painot sekä pituusjakauma.

2.1. Siikalahti Siikalahden katiskasaalis koostui lähes yksinomaan ruutanasta ja suutarista (taulukko 1). Muiden kalojen osuus saaliista oli yhteensä vain 1,4 %. Ruutanaa ja suutaria sen sijaan tuli valtavasti. Parhaimmissa katiskoissa kalaa oli noin 25 kg. Keskimääräinen saalis katiskaa ja kalastuspäivää kohti oli 11,3 kg. Tämä siitäkin huolimatta, että pyydykset alkoivat limoittua jo ensimmäisen kalastusyön jälkeen, kaksi katiskaa poistettiin voimakkaan limoittumisen vuoksi kahden pyyntipäivän jälkeen ja viimeisenä kalastusvuorokautena lintutornin eteläpuoleisen matalan alueen saalis oli vähäinen. Taulukko 1. Siikalahden katiskakoekalastuksen saalis, kalojen keskipaino ja keskipituus kalalaji saalis g biomassaosuus keskipaino saalis keskipituus cm kokonaissaaliista % g kpl ahven 826 0,6 118 3 19,6 hauki 1263 0,9 421 3 36,7 ruutana 72730 49,5 350 208 23,8 suutari 72090 49,1 515 140 32,6 yhteensä 146909 100 415 354 27,4 Ruutanat ja suutarit viihtyivät lintutornin pohjoispuolella noin 1 metrin syvyisessä vedessä ruovikoitten pirstomalla sokkeloisella alueella. Kolmanneksi yöksi pyydykset siirrettiin lintutornin eteläpuolelle avaralle, mutta erittäin matalalle ja pohjan laadultaan yksitoikkoiselle vesialueelle. Tältä alueelta kalaa tuli hyvin vähän, vain yksittäisiä ruutanoita ja suutareita. 40 35 30 25 kpl 20 15 10 5 0 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 pituus cm Kuva 1. Ruutanan pituusjakauma Siikalahden katiskakoekalastuksessa Ruutanan koko vaihteli 17 cm:n ja 32 cm:n välillä (kuva 1). Yleisimmät kokoluokat olivat 22 24 cm. Suutarit olivat keskimäärin vähän kookkaampia. Suutarin pituus vaihteli 24 41 cm:n välillä (kuva 3). Selvästi yleisin pituusluokka oli 35 cm. Ruutanan keskipaino oli 350 g ja suutarin 515 g, joten ne ovat kalaa syöville linnuille aivan liian suuria saalistettavia. Kummaltakaan kalalta ei tavattu poikaskokoja, vaikka tiheäsilmäinen katiska pystyisi kalastamaan hyvin pieniäkin kaloja. Ilmeisesti näiden kalojen poikaset oleskelevat tiheän ruovikon seassa eri paikoissa kuin kookkaammat. Poikasia alueella on pakko olla, koska kookkaampia kaloja saaliissa oli hyvin monen pituisia.

Kuva 2. Ruutanan ja suutarin suosikkialueita lintutornin pohjoispuolella Siikalahden eteläosassa (P.Saukkonen 2005) Myös kovin suuret yksilöt puuttuivat katiskasaaliista. Saattaa hyvinkin olla, että suuret yksilöt pyrkivät pois järven suuntaan, jossa niillä on vähemmän kilpailua verrattuna erittäin tiheisiin kalapopulaatioihin matalalla ja rajoitetulla alueella. Suurilla yksilöillä ei niin ikään ole järvenkään puolella enää vihollisia suuria haukia lukuun ottamatta. 30 25 20 kpl 15 10 5 0 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 pituus cm Kuva 3. Suutarin pituusjakauma Siikalahden katiskakoekalastuksessa Ahventa ja haukea katiskasaaliissa oli vain muutamia kappaleita. Tämä kertoo siitä, ettei niitä kaloja alueella yksinkertaisesti ole. Kalat mitä ilmeisimmin tulevat järven puolelta kevättulvan aikoihin eteläisempäänkin Siikalahteen. Osa kaloista siirtyy kudun jälkeen takaisin järvialueelle, mutta osa jää eristyksiin veden laskiessa ja tuuhean ruovikon kasvaessa. Ankarat olot matalassa, rehevässä ja lämpimässä vedessä tappavat heikkoja happioloja huonosti sietäviä kaloja ja osa joutuu pinnan lähellä happea haukkoessaan myös lintujen ravinnoksi. Kalojen määrä pienenee kesän edetessä ja

loput tappaa jäitten tulo talvella. Jäljelle jäävät vain ruutana ja suutari. Tämä on selitys hyvin erikoiselle kalansaaliille. Kuva 4. Ruutana ja suutari olivat selvästi yleisimmät kalalajit Siikalahdella (P.Saukkonen 2005) 2.2. Siikalahden suualue Myös Siikalahden suualueelta kalastettiin kahtena ensimmäisenä yönä viidellä katiskalla ja viimeisenä yönä limoittumisen takia enää kolmella katiskalla. Katiskoiden limoittuminen oli tällä alueella vielä voimakkaampaa kuin Siikalahdella ja myös saaliskalojen määrä väheni voimakkaammin ensimmäisen yön kalastuksesta. Tältä alueelta saatiin jo enemmän muita lajeja kuin Siikalahdelta (taulukko 2). Suutari oli selvästi biomassaltaan yleisin kala ja muodosti reilusti yli puolet kokonaisbiomassasta. Pituudet vaihtelivat 24 cm:n ja 41 cm:n välillä eli ne olivat Siikalahtea kookkaampia. Keskipainoltaan suutarit olivat 60 % suurempia kuin Siikalahdella. Seuraavaksi yleisin kala oli hauki, lahna ja ahven. Hauet ja lahnat olivat kookkaita, ahvenet pieniä. Särkeä katiskoihin meni hyvin vähän. Ruutanoita ei tällä alueella koekalastusaikaan liikkunut. Taulukko 2. Sokkiiselän suualueen katiskakoekalastuksen saalis, keskipaino ja keskipituus kalalaji saalis g ahven hauki lahna suutari särki säyne yhteensä 1891 8861 5388 26388 189 17 42734 biomassaosuus kokonaissaaliista % 4,4 20,7 12,6 61,7 0,4 0,0 100 keskipaino g 8,0 1108 1078 825 11 17 142 saalis kpl 236 8 5 32 18 1 300 keskipituus cm 9,7 53,5 44,0 36,6 11,1 12,0 14,4

Sokkiiselän vaikutus näkyi jo Siikalahden suualueen kalastossa, vaikka suuren osan biomassasta muodosti suutari. Kookas lahna ja hauki viihtyivät myös alueella, josta ne voivat olosuhteitten huonotessa siirtyä syvemmälle järvialueelle. Pientä lintujen saalistettavissa olevaa ahventa saaliissa oli jonkin verran, mutta särkiä oli vähän. Hyvin matalan ruovikkoalueen reunassa havaittiin liikuskelevan myös säyneitä ja pari niistä onnistuttiin pyydystämään lippauistimella. Katiskoihin ei eksynyt kuitenkaan kuin yksi säyne. 3 SOKKIISELÄN KOEVERKKOKALASTUS 3.1 Toteutus Siikalahden edustalla Sokkiiselän puolella on syvempää vettä, jossa koekalastus voitiin toteuttaa Nordic-koeverkoilla. Nordic-verkko on Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen suosittelema koekalastumenetelmä ja se on jo eurooppalainen standardi (SFS-EN 14757). Menetelmä on suomeksi kuvattu RKTL:n kirjassa Kalataloustarkkailu, periaatteet ja menetelmät. Yhdessä 30 metriä Nordic-verkossa on 12 eri silmäkokoa: silmäkoot ovat 5 mm, 6,25 mm, 8 mm, 10 mm, 12,5 mm, 15,5 mm, 19,5 mm, 24 mm, 29 mm, 35 mm, 43 mm ja 55 mm. Periaatteessa verkko pyytää siis kaikenkokoisia kaloja aivan suurimpia lukuun ottamatta, mutta käytännössä kaksi pienintä silmäkokoa ei pyydä kalaa niin hyvin suhteessa kalojen esiintymiseen mm. limoittumisen takia. Saunasaaren pohjoispuolinen alue (kts. liitekartta) jaettiin noin 30 m * 30 m:n ruutuihin. Verkkoruutu ja laskusuunta arvottiin. Verkot laskettiin illalla ja koettiin aamulla, joten pyyntiajaksi tuli 12 14 tuntia. Kunakin koekalastusyönä pyytämässä oli kolme koeverkkoa. Kokonaisuudessaan n. 30 hehtaarin alueella laskettiin yhteensä 9 verkkoa, mikä on standardin ohjeistuksen mukainen. Aamulla verkot tyhjennettiin kaloista, mitattiin lajeittain kaikkien kalojen pituudet ja yhteispaino. Lisäksi ahvenista punnittiin erikseen yli 16 cm:n kalat, jotka laskettiin pedoiksi. Pedoiksi laskettiin myös hauet ja kuhat. Kalastotutkimuksesta saatiin mm. seuraavanlaista tietoa: lajistojakauma, pituusjakauma, särkikalojen osuus, petokalojen osuus sekä kokonaisbiomassa ja sen osoittama rehevyysaste. Lisäksi tuloksia verrattiin muualla tehtyihin Nordickoeverkkokalastuksiin.

Kuva 5. Koeverkkojen laskua Sokkiiselällä (O. Saukkonen 2005) 3.2. Tulokset Saalisjakauma Sokkiiselän Nordic-koekalastuksessa oli järvivedeksi varsin erikoinen. Lajeista ruutana muodosti yksinään yli 50 % koeverkkojen biomassasaaliista (kuva 6, taulukko 3). Runsaita painon suhteen olivat myös suutari, särki ja lahna muiden kalojen jäädessä vähemmälle osuudelle. Ahventa, haukea ja kuhaa oli hyvin vähän särkikaloihin verrattuna. Kappalemääräisesti särki oli selvästi yleisin laji. 4000 3500 3000 g/verkko 2500 2000 1500 1000 500 0 ahven hauki kiiski kuha lahna ruutana salakka suutari särki säyne Kuva 6. Sokkiiselän saalisjakauma g/koeverkko Nordic-koeverkkokalastuksessa

Verkkojen keskisaalis oli 7380 g. Jos verrataan tuloksia Etelä-Suomen rehevissä järvissä tehtyihin koekalastuksiin, niin niissä järvissä korkeimmillaankin jo vuonna 1996 alkaneissa tutkimuksissa keskisaalis on ollut vähän yli 5 kg kaikkien tutkimuksessa olleiden järvien keskiarvon jäädessä alle 3 kg:n. Vahvasti kuormitettu Lappeenrannan Haapajärvi on Suomen oloissa poikkeuksellisen rehevä järvi. Kesäaikana kokonaisfosforipitoisuus ylittää usein 300 µg/l rajan. Fosforipitoisuuden vuosikeskiarvon perusteella arvioituna Haapajärvi on 13 kertaa niin rehevä kuin Sokkiiselkä, jossa keskimääräinen fosforipitoisuus vuonna 2005 oli 15 µg/l. Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen koekalastuksissa vuonna 2002 Haapajärven keskisaalis Nordic-verkoilla oli 6,82 kg, mikä on Sokkiiselkää pienempi saalis. Sokkiiselän kalaston biomassaa voidaan siis pitää erittäin rehevälle järvelle ominaisena. Suurin osa myös RKTL:n tutkimusjärvistä oli fosforipitoisuudeltaan selvästi rehevämpiä kuin Sokkiiselkä, joten pelkkä veden ravinnetaso ei selitä Sokkiiselän kalaston suurta biomassaa ja särkivaltaisuutta. Sokkiiselän kalastosta merkittävä osa on peräisin Siikalahdelta. Taulukko 3. Sokkiiselän koekalastuksen saalis kalalajeittain yhdeksällä Nordic-koeverkolla, kalojen keskipituus ja keskipaino kalalaji saalis g biomassaosuus keskipaino saalis keskipituus cm kokonaissaaliista % g kpl ahven 1542 2,3 11 232 6,9 hauki 1297 2,0 324 4 28,0 kiiski 245 0,4 3,4 73 6,8 kuha 554 0,8 139 4 22,8 lahna 5006 7,5 53 95 14,1 ruutana 34273 51,6 612 56 28,7 salakka 373 0,6 3,7 102 8,2 suutari 12796 19,3 800 16 36,9 särki 10269 15,5 17 600 11,7 säyne 63 0,1 21 3 13,0 yhteensä 66418 100 56 1185 11,6 Koekalastuksessa särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli peräti 93,1 %, mikä sekin todistaa alueen rehevöitymistä ja kalaston vinoutumista. RKTL:n tutkimusjärvissä vuoden 2001 koekalastuksessa särkikalojen osuus vaihteli 50,0 85,6 %:n välillä keskiarvon ollessa 68,1 %. Haapajärvellä särkikalojen osuus oli vain 47,0 % johtuen siitä, että saaliiksi tuli runsaasti kookkaita haukia. Luonnon tasapainon kannalta myös muita lajeja syövät pedot ovat välttämättömiä. Tämä pätee myös kalayhteisöihin. Ihanteelliseksi on katsottu, jos petokalojen osuus kalaston kokonaisbiomassasta olisi vähintään 30 %. Sokkiiselän koekalastuksissa petoja oli vain 5,0 % eli kalaston tasapainon kannalta Sokkiiselän kalasto on pahasti vinoutunut ja särkikalavaltaistunut.

Kuva 7. Koeverkot tyhjennettiin kaloista heti pyynnin jälkeen (P.Saukkonen 2005) 3.3. Koeverkkosaalis lajeittain Ahven Ahven on Suomen yleisin kala. Se käyttää ravinnokseen aluksi eläinplanktonia, hieman suurempana pohjaeläimiä ja yli 15 cm:n ahvenet alkavat vähitellen siirtyä kalaravintoon. Ahvenia oli koekalastussaaliissa vain 3,8 %, mikä on Suomen yleisimmäksi kalaksi todella vähän. Ahvenet olivat pääosin hyvin pienikokoisia, sillä yleisin pituus oli 5 cm ja runsaasti esiintyi myös kokoluokkia 4 cm, 6 cm, 9 cm ja 10 cm (kuva 8). Suurikokoisia pedoiksi luokiteltavia ahvenia oli myös, mutta niiden lukumäärä oli vähäinen. Petoahventen biomassa ahventen kokonaisbiomassasta oli 61,0 %, mikä on ahvenjakaumassa hyvä osuus, mutta koska ahvenia kaikkiaan oli hyvin vähän, ei petoahvenilla ole suurta merkitystä koko kalastorakenteessa. Pientä eläinplanktonia ravintonaan käyttävää ahventa oli kuitenkin niin runsaasti, että sillä on merkitystä sukeltamalla pyytäville lintulajeille.

kpl 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 pituus cm Kuva 8. Ahvenen pituusjakauma Sokkiiselän koeverkkokalastuksessa Hauki Hauki on järvien vesiekosysteemissä tärkeä kala, sillä se on usein ainoa särkikalakantojen runsastumista rajoittava petokala. Hauki pystyy saalistamaan kookkaan suunsa vuoksi myös suuria kaloja, mihin muut petokalat eivät pysty. Haukia oli koeverkkosaaliissa 4 kpl, kaksi pientä 8 cm ja 11 cm ja kaksi kookasta 46 cm ja 47 cm. Haukien joutumista verkkoihin rajoittaa se, että ne liikkuvat kesäaikaan usein verkotussyvyyttä matalammassa vedessä. Kiiski Kiiskellä ei yleensäkään pienikokoisena kalana ole suurta osuutta kokonaisbiomassasta. Hyvin runsaana esiintyessään sillä saattaa olla ravintokilpailua pohjaeläimistä esimerkiksi lahnan kanssa. Kiiski oleskelee yleensä hieman syvemmällä pohjan lähellä, joten lintujen ravintona kalalla ei ole suurta merkitystä. Selvästi yleisin pituus kiiskellä oli 7 cm eli enemmän kuitenkin kuin ahvenella. Erikoista oli, että pituusluokat 5 cm ja 9 cm puuttuivat kokonaan (kuva 9). 40 35 30 25 kpl 20 15 10 5 0 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 pituus cm Kuva 9. Kiisken pituusjakauma Sokkiiselän koeverkkokalastuksessa

Kuha Kuha on sameitten ja usein myös rehevien vesien arvostettu ja arvokas petokala. Kuhan merkitys kalastorakenteen tasapainottajana on tällaisissa vesissä usein suuri. Kuhan osuus koekalastussaaliista oli alle prosentin, mikä on vähän. Koska kuha viihtyy syvemmällä avovesialueella, voi olla että koekalastusalue, mikä pääosin melko matalaa, aliarvioi kuhan todellista osuutta Sokkiiselän kalabiomassasta. Jos kuhaa kuitenkin esiintyisi hyvin runsaasti, niitä olisi koeverkkoihin pitänyt tarttua enemmän. Kuhien pituudet vaihtelivat välillä 14 31 cm. Lahna Lahnaa oli kokonaissaaliista 7,5 %. Kokojakauma oli varsin laaja. Pieniä ensimmäisen ja toisen kasvukauden poikasia esiintyi runsaasti, mutta myös suuria lahnoja aina 43 cm:iin asti tavattiin (kuva 10). Lahna on pitkäikäinen ja rehevissä vesissä yleinen kala, joten laaja pituusskaalajakauma on kalalle varsin tyypillinen. Lahna oleskelee pohjan lähellä syöden pohjaeläimiä ja on vähänkin suurempana muotonsakin vuoksi linnuille hankala ravintokohde. 25 20 15 kpl 10 5 0 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 pituus cm Kuva 10. Lahnan pituusjakauma Sokkiiselän koeverkkokalastuksessa Ruutana Ruutana on ainut kaloistamme, joka selviää jopa hapettomassa vedessä jonkin aikaa. Ruutanan lajikilpailukyky on huono ja sen vuoksi sitä tavataan järvissä yleensä vain vähän. Jos se esiintyy yksinään pienessä lammessa, se voi muodostaa hyvin tiheän, mutta samalla kääpiökasvuisen kannan. Isommissa järvissä sitä on harvakseltaan, mutta jos sitä on runsaasti se viittaa siihen, että järvessä on alueita, joissa se pystyy lisääntymään ilman kilpailevien kalalajien painetta. Ruutana käyttää ravintonaan lähes yksinomaan pohjaeläimiä. Sokkiiselän koekalastuksessa ruutanaa oli yli puolet koekalastussaaliin biomassasta. Tällainen saalis on järviolosuhteissa varsin poikkeuksellista. Selitys ruutanan erittäin runsaalle esiintymiselle löytyy Siikalahdesta. Siikalahdella ruutana pystyy lisääntymään ilman kilpailijoita (suutaria lukuun ottamatta) ja osa Siikalahden ruutanoista siirtyy täysikasvuisina järvialueelle. Suurikokoisella ruutanalla, joita lähes kaikki koeverkoissa olleet ruutanat olivat, ei ole huolta petokaloista. Ruutanan pituus vaihteli koeverkoissa välillä 21 36 cm yleisimmän pituuskoon ollessa 29 cm (kuva 11). Kalaa syöville linnuille ei kookkaista ruutanoista ravinnoksi ole.

14 12 10 kpl 8 6 4 2 0 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 pituus cm Kuva 11. Ruutanan pituusjakauma Sokkiiselän koeverkkokalastuksessa Salakka Salakka liikkuu aktiivisesti pintavedessä ja on sukkulan muotoisenakin kalansyöjälintujen mieluista saalista. Salakka syö eläinplanktonia sekä hyönteisiä veden pintakalvolta. Salakan osuus kokonaissaaliista oli alle prosentin, joten sillä ei ole muihin särkikaloihin verrattuna merkittävää asemaa Sokkiiselällä. Salakoiden pituudet vaihtelivat välillä 7 12 cm ja eniten esiintyi pieniä salakoita (kuva 12). 70 60 50 40 kpl 30 20 10 0 5 6 7 8 9 10 11 12 13 pituus cm Kuva 12. Salakan pituusjakauma Sokkiiselän koeverkkokalastuksessa Suutari Suutaria ei kappalemääräisesti tullut kovin runsaasti (16 kpl), mutta kun kalat olivat suuria pituusvaihteluväliltään 33 43 cm (kuva 13), niiden biomassa oli saaliskaloista toiseksi suurin ruutanan jälkeen. Suutarin osalta pätee hyvin pitkälle sama kuin ruutanallekin. Kala pärjää niukkahappisesssa vedessä ja vailla muita kilpailijoita kuin ruutana, kala tuottaa runsaasti poikasia Siikalahden alueella, josta ne sitten osittain siirtyvät kookkaina kaloina järven puolelle. Myöskin suutarin esiintymi-

nen näin runsaana koeverkkosaaliissa on poikkeuksellista. Suutari käyttää ruutanan tapaan hyväkseen pohjaravintoa ja joutuu harvoin vesilintujen ravinnoksi. 5 4 3 kpl 2 1 0 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 pituus cm Kuva 13. Suutarin pituusjakauma Sokkiiselän koeverkkokalastuksessa Särki Särki on Etelä-Suomessa biomassaltaan useimmiten ahventa yleisempi. Se syö pienenä pohjaläimiä ja siirtyy vähitellen yli 10 cm:n kokoisena käyttämään pohjaravintoa. Se hyötyy rehevöitymisestä, joten se saattaa rehevissä vesissä muodostaa yksinäänkin suurimman osan kalabiomassasta. Särjen osuus kokonaissaaliista oli 15,5 %, mikä ei ole paljon, mutta verkkokohtainen saalis 1141 g on kuitenkin merkittävä. Lukumääräisesti särjistä valtaosan muodostivat 9 11 cm:n kalat (kuva 14), minkä jälkeen pituusluokkien kokoluokkapylväät pienenivät tasaisesti. Suurimmalla koeverkkosärjellä oli mittaa 27 cm. Koska särkeä on Sokkiiselällä paljon ja ne liikkuvat paljon myös pintavedessä, niillä on oleellinen merkitys kalaa pyytävien lintujen ruokavaliossa. 160 140 120 100 kpl 80 60 40 20 0 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 pituus cm Kuva 14. Särjen pituusjakauma Sokkiiselän koeverkkokalastuksessa

Säyne Säyne on Särkisalmen itäpuolisessa Simpelejärvessä yleinen kala, joten sen erittäin vähäinen esiintyminen koeverkoissa oli yllätys. Kaikkiaan säyneitä saatiin vain 3 kpl pituudeltaan 12 14 cm ja yhteispainoltaan 63 g. Siikalahti ja sen edusta saattavat olla säyneelle hieman liian reheviä alueita ja isokokoiset ruutana ja suutari aiheuttavat voimakasta ravintokilpailua. Varsinaisella Siikalahdella säyne tuskin juurikaan pystyy tuottamaan poikasia, jotka kestäisivät hengissä talven yli, koska säyneen happivaatimukset ovat suuremmat kuin ruutanan ja suutarin. Säyneellä ei näin vähäisessä määrin ole merkitystä lintujen ravintona. Säynettä esiintyy kuitenkin runsaasti lähialueilla, joten vähän pitempien saalistusmatkojen saaliskala saattaa olla myös säyne. 4 SIIKALAHDEN LUONNONSUOJELUALUEEN KALASTON MERKITYS VESILINNUILLE Siikalahden kalasto muodostuu varsinaisella lahtialueella lähes pelkästään ruutanasta ja suutarista. Näitä kookkaaksi kasvavia kaloja on alueella erittäin paljon, mutta ne eivät ole soveltuvaa ravintoa kalaa syöville linnuille kalasääskeä lukuun ottamatta. Poikasvaiheessa ruutana ja suutari oleskelevat sankan ruohikon kätköissä ja ovat myös huonosti lintujen tavoiteltavissa. Ruutana ja suutari käyttävät ravinnokseen pohjaeläimiä ja kun niitä on Siikalahden alueella erittäin runsaasti, ne ovat myös pohjaeläimiä käyttäville linnuille merkittäviä ravintokilpailijoita. Syynä heikkoon kalastorakenteeseen on vesitilavuuden riittämättömyys. Lintutornin eteläpuolella laajalla, mutta tasasyvyisellä, hyvin matalalla ja pohjan laadultaan yksitoikkoisella alueella kalamäärät olivat kokonaisuudessaankin vähäisiä. Siikalahden suualueella ja Sokkiiselällä kalasto on lajistoltaan runsaampaa ja siellä on paljon myös sopivan kokoista pikku kalaa tarjolla. Tärkein lintujen saaliskala on särki. Kevääksi 2006 suunniteltu pohjaeläintutkimus selvittää Siikalahden pohjaeläimistön tilan. Lisäksi kannattaisi tutkia kalaston rakenne keväällä hauen ja ahvenen kutuaikana. Heinäkuun loppupuolella kalasto koostuu lähes yksinomaan ruutanasta ja suutarista, mutta saattaa olla että keväällä korkean veden ja vasta kasvuvaiheensa alussa olevan ruovikon aikana Siikalahden eteläosiin asti nousee kalaa järven puolelta kudulle. Näitä kaloja ovat ainakin hauki ja ahven, ehkä särki ja säynekin. Jos kala kutee merkittävissä määrin Siikalahden eteläosiin, syntyy myös pikkupoikasia, joilla saattaa olla merkitystä vesilintujen ravintona alkukesällä. LÄHTEET Böhling P. & Rahikainen M. (toim.) 1999. Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. Karels A. & Saukkonen P. 2002. Tutkimus Haapajärven kalastosta ja vertailu aikaisempien kalastotutkimusten tuloksiin. Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen raportti, Lappeenranta. Olin. M. & Ruuhijärvi J. (toim.) 2002. Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset. Vuosiraportti 2001. Kala- ja riistaraportteja nro 262. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki.

LIITE 2 PARIKKALAN SIIKALAHDEN VEDEN LAATU KESÄLLÄ 2005 JA VUOSINA 1995 2005 1. Johdanto Parikkalan kunta johti taajaman jätevesiä Siikalahteen vuoteen 1983 asti, jonka jälkeen jätevedet on käsitelty Särkisalmen jätevedenpuhdistamossa ja johdettu Simpelejärven Särkisalmen länsipuoliselle alueelle. Siikalahti rehevöityi pahoin jätevesien ja hajakuorman vaikutuksesta johtaen laajojen alueiden umpeenkasvuun. Siikalahdelta ei ole varhempia vedenlaatutietoja, mutta Siikalahden edustalta Sokkiiselältä on säännöllisiä vedenlaatutietoja vuodesta 1975 lähtien. Vesistötarkkailujen mukaan Sokkiiselkä oli huomattavan rehevä vesialue vuoteen 1983 asti, mutta sen jälkeen rehevyys vähentyi nopeasti nykyiselle keskirehevälle tasolleen. Jätevesien johtamisen lopettamisella oli siis huomattava vaikutus. Sama vaikutus, mutta vielä voimakkaampana, on täytynyt näkyi myös Siikalahdella, johon jätevedet ensisijaisesti johdettiin. Parikkalan kunta on ottanut Siikalahden ylittävän tien kohdilta vesinäytteitä säännöllisesti 2 kertaa vuodessa vuodesta 1995 lähtien. Näytteet on otettu keväällä ja syksyllä. Tutkimuksen aloitusvuotena vuonna 1995 oli intensiivivuosi, jolloin näytteitä otettiin 12 kertaa. Analyysit on tehty Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen laboratoriossa. Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut tilasi Saimaan vesiensuojeluyhdistykseltä kertaluonteisen vedenlaatututkimuksen Siikalahdelta kesällä 2005. Näytepisteet sijaitsivat Siikalahden eteläosassa lintutornin eteläpuolella (Siikalahti 1) ja Siikalahdentien kohdalla (Siikalahti 2), mistä näytteitä on otettu aiemminkin (liitekartta). 2. Siikalahden veden laatu kesällä 2005 Siikalahden vedenlaatunäytteet otettiin kalastotutkimuksen yhteydessä 24.7. Tulokset on esitetty taulukossa 1. Tuloksia on verrattu vuosien 1995 2005 Siikalahdentien keskimääräisiin vedenlaatutietoihin niiden analyysien osalta, joita on ollut käytettävissä. Taulukko 1. Siikalahden vedenlaatutulokset heinäkuulta 2005 sekä Siikalahdentien pitkäaikaisen veden laadun keskiarvotiedot vuosilta 1995-2005 Siikalahti 1 Siikalahti 2 Siikalahti 2, pitkäaikaiskeskiarvo sameus FTU 1,4 5,7 kiintoaine mg/l 2,2 7,0 sähkönjohtavuus ms/m 10,4 14,1 ph 7,6 7,3 väriluku mgpt/l 70 140 CODMn mg/l 18 25 BOD7 mg/l 3,2 5,1 kokonaistyppi µg/l 1000 1400 1239 ammoniumtyppi µg/l 10 65 39 kokonaisfosfori µg/l 37 64 62 fosfaattifosfori µg/l 3 9 12 nitraatti-nitriittityppi µg/l <20 <20

Molemmilla näytepisteillä vesi oli rehevää, sameaa, tummaa ja sakkaista. Kuitenkin näytepisteiden välillä oli huomattavia laatueroja. Siikalahden eteläosassa lintutornin pohjoispuolisessa aavalla, mutta matalalla ja vesisammalen peittämällä alueella veden laatu oli selkeästi parempi kuin Siikalahdentien kohdalla. Tämä oli myös silminnähden havaittavaa, sillä soudettaessa lintutornin ohi matalalta alueelta ojamaisten syvänteiden ja ruovikkosaarekkeiden muodostamalle alueella, vesi samentui voimakkaasti ja näkösyvyys pieneni. Paitsi sameampaa, vesi oli tällä alueella myös tummempaa, enemmän kiintoainetta ja orgaanista ainetta sisältävää sekä fosfori- ja typpipitoisuudeltaan rehevämpää. Biologinen hapenkulutus oli järvivedeksi korkea, mutta ei kuitenkaan erityisen suuri. Kuva 1. Vesinäytteenottoa Siikalahdelta (O. Saukkonen 2005) Mielenkiintoiset laatuerot läheisillä vesialueilla selittyvät pääosin kalastolla. Kalastotutkimuksen mukaan Siikalahdentien ja lintutornin välisellä alueella oli erittäin paljon kookasta ruutanaa ja suutaria, kun taas aavalla ja tasaisella alueella lintutornin eteläpuolella kalaa oli vähän. Sekä ruutana että suutari ovat pohjantonkijakaloja, joten ne sekoittavat ja samentavat vettä ja liuottavat samalla ravinteita pohjasedimentistä. Siikalahdella ei heinäkuun lopulla ollut kovin paljon vesilintuja, mutta on oletettavaa, että myös ne viihtyvät paremmin suojaisella ja rikkonaisella vesialueella kuin tasaisella aavalla. Pitkäaikaisvertailussa Siikalahdentien ammoniumtyppipitoisuus oli selvästi keskimääräistä korkeampi, muutoin veden laatu ei paljon poikennut keskimääräisestä.

Vesilintujen kannalta veden laadulla ei ole suoranaista merkitystä. Yleensä rehevä vesi tuottaa kuitenkin enemmän ravintoa linnuille, josta syystä rehevien vesien kuten Siikalahden linnusto on karuja vesiä runsaampi. Matalan ja rehevän veden haittapuolena on happitilanteen meneminen huonoksi talvella ja öiseen aikaan kasvien hengittäessä kesällä. Jos vesitilavuutta ei ole riittävästi, muilla kuin ruutanalla ja suutarilla on heikot menestymisen edellytykset. Nämä kalat taas eivät juurikaan sovellu lintujen ravinnoksi suuren kokonsa vuoksi. SAIMAAN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Pentti Saukkonen limnologi