KIRJALLINEN KYSYMYS 613/2004 vp Yksityisen sairaankuljetustoiminnan arvonlisäverovelvollisuus Eduskunnan puhemiehelle Väestön ikääntymisen myötä tulemme kiistatta tarvitsemaan yhä enenevässä määrin sairaankuljetuspalveluja. Kansalaisten yhdenvertainen kohtelu edellyttää sitä, että kunnallisten palvelujen lisäksi meillä on kattava verkosto yksityisyrittäjiä, jotka tarjoavat sairaankuljetuspalveluja. Yhtä lailla myös muu yksityinen terveyspalvelusektori on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi yhteistyökumppani kunnallisille palveluille, jotta yhteisvoimin selviämme suurten ikäluokkien ikääntymisen mukanaan tuomista haasteista. Yksityiset sairaankuljetuspalvelun tarjoajat joutuvat nykyisen arvonlisäverokohtelun vuoksi eriarvoiseen asemaan kunnallisten palvelujen tarjoajien kanssa. Asiakkaaseen nähden sekä julkinen palvelu eli esimerkiksi pelastuslaitoksen sairaankuljetus ja yksityinen yrittäjä toimivat samalla tavoin laskuttamatta arvonlisäveroa. Kaluston, hoitotarvikkeiden ja polttoaineiden hankinnassa sen sijaan julkiset palveluntarjoajat saavat vähentää arvonlisäveron, joka yksityisyrittäjällä jää rasittamaan yrityksen tulosta. Esimerkiksi ambulanssin hankinnassa arvonlisäveron määrä on noin 15 000 17 000 euroa. Edellä mainitusta epätasa-arvoisen arvonlisäverokohtelun vuoksi yksityiset palveluntarjoajat eivät ole kunnallisten palvelujen tarjoajien kanssa samalla viivalla tarjouskilpailuissa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa arvonlisäverotusta siten, että yksityiset terveyspalvelujen tuottajat, kuten esimerkiksi sairaankuljetusyrittäjät, ovat tasa-arvoisessa asemassa julkisten palveluntuottajien kanssa? Helsingissä 16 päivänä elokuuta 2004 Pertti Hemmilä /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 613/2004 vp: Aikooko hallitus muuttaa arvonlisäverotusta siten, että yksityiset terveyspalvelujen tuottajat, kuten esimerkiksi sairaankuljetusyrittäjät, ovat tasa-arvoisessa asemassa julkisten palveluntuottajien kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) 36 :n 1 kohdan mukaan sairaankuljetus erityisesti tätä tarkoitusta varten varustetulla kuljetusvälineellä on vapautettu verosta. Koska tällainen sairaankuljetus on verotonta, toimintaa varten hankittujen tavaroiden ja palvelujen ostoihin sisältyvät verot ovat arvonlisäverotuksen yleisten periaatteiden mukaan vähennyskelvottomia. Hankintoihin sisältyvän veron tulee siten jäädä sairaankuljetuspalveluja tuottavan elinkeinonharjoittajan kustannukseksi. Arvonlisäverolain 130 :n mukaan valtio palauttaa kunnille ja kuntayhtymille verotonta toimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvät verot. Palautusjärjestelmän avulla toteutetaan hankintaneutraalisuus kuntien ja kuntayhtymien itse tuottamien ja ostamien verollisten palvelujen välillä. Ilman palautusoikeutta kuntien olisi edullisempaa tuottaa palveluja itse verotta kuin ostaa niitä ulkopuolisilta verolliseen hintaan. Palautusoikeuden seurauksena ostettujen palvelujen hankintahintaan sisältyvä vero ei muodostu hankintahetkellä kunnalle tai kuntayhtymälle kustannukseksi, joten vero ei vaikuta hankintamuodon valintaan. Aikaisemmin palautukset perittiin kunnilta takaisin takaisinperintäjärjestelmän avulla (laki arvonlisäveron palautusten takaisinperinnästä kunnilta 79/1994), joten arvonlisäverokustannus rasitti kunnan taloutta tätä kautta. Vuoden 2002 alusta takaisinperintä uudistettiin luopumalla erillisestä takaisinperintäjärjestelmästä. Laki arvonlisäveron palautusten takaisinperinnästä kunnilta kumottiin ja muutos otettiin huomioon muissa valtion ja kuntien välisissä rahavirroissa. Kuntien yhteisöveron jako-osuutta alennettiin ja valtionosuuksien perusteena olevista kustannuspohjista vähennettiin arvonlisäveron osuus. Ennen vuonna 2002 tehtyä uudistusta kunnille palautettiin ainoastaan verollisten hyödykkeiden ostohintaa rasittava arvonlisävero. Tästä aiheutui neutraalisuusongelma kuntien ja kuntayhtymien itse tuottamien ja ostamien verottomien palvelujen välillä. Kunnan tuottaessa verottoman palvelun itse se sai palautuksena verotonta toimintaa varten tekemiinsä hankintoihin sisältyvän veron, eikä kustannuksiin siten sisältynyt veroa. Yksityisen verottoman toiminnan harjoittaja ei voi arvonlisäverotuksessa vähentää toiminnassa käyttämiinsä hyödykkeisiin sisältyvää veroa, joten palvelun myyntihintaan sisältyy piilevä arvonlisävero. Yksityisen kunnalle tarjoaman palvelun hinta oli siten hankintatilanteessa piilevän veron verran korkeampi kuin kunnan itse tuottaman palvelun kustannukset. Kunta ei saanut tätä veroa palautuksena, joten sen oli verotuksellisesti kannattavampaa tuottaa palvelu itse. Kuntien verottomiin hankintoihin liittyvän neutraalisuuongelman lieventämiseksi kunnille myönnetään nykyisin laskennallinen palautus sii- 2
Ministerin vastaus KK 613/2004 vp Pertti Hemmilä /kok tä piilevästä verosta, joka sisältyy yksityiseltä sektorilta tehtyihin verottomiin terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviin hankintoihin. Lain 130 a :n 1 kohdan mukaan kunnalla on oikeus saada palautuksena laskennallinen vero muun muassa yksityiseltä sektorilta hankitusta verottomasta sairaankuljetuksesta. Palautuksen suuruus on 5 prosenttia palvelun tai tavaran hankintahinnasta. Tämä vastaa yksityiseltä sektorilta ostettuihin palveluihin keskimääriin sisältyvää piilevää arvonlisäverokustannusta. Hallituksen käsityksen mukaan voimassa olevan kuntien hankintoihin liittyvän laskennallisen veron palautusjärjestelmän avulla on toteutettu hankintaneutraalisuus kuntien itse tuottamien ja yksityiseltä sektorilta ostamien sairaankuljetuspalvelujen välillä siinä määrin kuin se nykyisen arvonlisäverojärjestelmän puitteissa on käytännössä mahdollista. Helsingissä 7 päivänä syyskuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 613/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml: Har regeringen för avsikt att ändra mervärdesbeskattningen så att privata producenter av hälso- och sjukvårdstjänster, t.ex. sjuktransportföretagare, blir likvärdiga med offentliga serviceproducenter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 36 1 mom. i mervärdesskattelagen (1501/1993) är sjuktransporter med särskilt för ändamålet utrustade transportmedel befriade från skatt. Eftersom sådana sjuktransporter är skattefria, är de skatter som ingår i inköp av varor och tjänster som skaffats för verksamheten enligt de allmänna principerna för mervärdesbeskattningen inte avdragsgilla. Den skatt som ingår i anskaffningarna utgör således en kostnad för den näringsidkare som producerar sjuktransporttjänsterna. Enligt 130 i mervärdesskattelagen återbär staten till kommuner och samkommuner skatt som ingår i anskaffningar för skattefri verksamhet. Med hjälp av återbäringssystemet förverkligas anskaffningsneutralitet mellan skattepliktiga tjänster som kommunerna och samkommunerna själva producerar och som de köper. Utan rätt till återbäring skulle det vara förmånligare för kommunerna att själva producera tjänster skattefritt än att köpa dem av utomstående till skattepliktigt pris. Till följd av återbäringsrätten utgör den skatt som ingår i inköpspriset för köpta tjänster inte en kostnad för kommunen eller samkommunen vid anskaffningstidpunkten, så skatten inverkar inte på valet av anskaffningsform. Tidigare återkrävdes återbäringarna av kommunerna med hjälp av ett återkravssystem (lag om återkrävande av mervärdesskatteåterbäring hos kommunerna 79/1994), så härigenom belastade mervärdesskattekostnaden kommunens ekonomi. Återkravet reviderades vid ingången av 2002 genom att man slopade det separata återkravssystemet. Lagen om återkrävande av mervärdesskatteåterbäring hos kommunerna upphävdes och ändringen beaktades i övriga penningflöden mellan staten och kommunerna. Kommunernas utdelning av samfundsskatten sänktes och de kostnader som ligger till grund för statsandelarna minskades med mervärdesskattens andel. Före reformen 2002 återbars till kommunerna endast den mervärdesskatt som belastade inköpspriset för skattepliktiga nyttigheter. Detta orsakade ett neutralitetsproblem mellan skattefria tjänster som kommunerna och samkommunerna producerade själva och som de köpte. När kommunen producerade en skattefri tjänst själv fick den återbäring för den skatt som ingick i anskaffningar som den gjort för den skattefria verksamheten, och i kostnaderna ingick således ingen skatt. Den som bedriver privat skattefri verksamhet kan inte vid mervärdesbeskattningen dra av den skatt som ingår i nyttigheter som används i verksamheten, så försäljningspriset för tjänsten innehåller en dold mervärdesskatt. Priset på en tjänst som en enskild tillhandahöll kommunen var alltså lika mycket högre än kostnaderna för en tjänst som kommunen själv producerat som den dolda skatten vid anskaffningstidpunkten. Kommunen fick inte återbäring för denna skatt, så i beskattningshänseende var det lönsammare att producera tjänsten själv. 4
Ministerns svar KK 613/2004 vp Pertti Hemmilä /kok För att lindra det neutralitetsproblem som var förknippat med kommunernas skattefria anskaffningar beviljas kommunerna numera en kalkylerad återbäring för den dolda skatt som ingår i skattefria anskaffningar från den privata sektorn som hänför sig till hälso- och sjukvården samt socialvården. Enligt 130 a 1 punkten i lagen har kommunerna rätt till återbäring för den kalkylerade skatten på bl.a. skattefria sjuktransporter som anskaffats från den privata sektorn. Återbäringens storlek är 5 % av inköpspriset på en tjänst eller vara. Detta motsvarar den dolda mervärdesskattekostnad som i genomsnitt ingår i tjänster som köps från den privata sektorn. Enligt regeringens uppfattning har man med hjälp av det gällande systemet för återbäring av den kalkylerade skatt som hänför sig till kommunernas anskaffningar förverkligat anskaffningsneutralitet mellan sjuktransporttjänster som kommunerna själva producerar och som de köper från den privata sektorn i den mån det i praktiken är möjligt inom ramen för det nuvarande mervärdesskattesystemet. Helsingfors den 7 september 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5