EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 11.7.2012 SWD(2012) 196 final KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin {COM(2012) 363 final} {SWD(2012) 195 final} FI FI
1. Ongelman määrittely... 3 2. Toissijaisuusperiaatteen analysointi... 4 3. Keskeiset poliittiset tavoitteet... 4 4. Toimintavaihtoehdot... 5 4.1. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi... 6 4.2. Parhaaksi arvioitu vaihtoehto... 7 4.3. Seuranta ja arviointi... 8 2
1. ONGELMAN MÄÄRITTELY EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on velvollisuus torjua petoksia ja muuta laitonta toimintaa, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin. Tästä velvollisuudesta määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 310 artiklan 6 kohdassa. Lisäksi SEUTsopimuksen 325 artiklan mukaan on toteutettava toimenpiteitä, joilla on ennaltaehkäisevä vaikutus ja jotka tarjoavat tasapuoliset toimintaedellytykset. EU:lla on jo käytössään oikeudellisia välineitä, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön rikosoikeudelliset vähimmäissäännöt EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi (erityisesti yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta petoksilta vuonna 1995 tehty yleissopimus ja korruptiota ja rahanpesua koskevat pöytäkirjat). Nämä välineet ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi halutun suojan saavuttamiseksi, mikä vaikuttaa EU:n budjettikurin uskottavuuteen. Kyseiset säännöt kattavat vain pienen osan EU:n taloudellisia etuja vahingoittavasta laittomasta toiminnasta, ja monet käytännössä usein kohdatut merkittävät ilmiöt jäävät niiden ulkopuolelle. Nykyinen järjestelmä ei ole vielä tarpeeksi vahva, jotta se hillitsisi EU:lle osoitettujen veronmaksajien varojen menetyksiä niin tulo- kuin menopuolella. Hyvä esimerkki tästä on, että vuonna 2010 havaittiin yhteensä 13 631 tapausta, joissa oli kyse EU:n varoihin liittyvästä laittomasta toiminnasta (ns. sääntöjenvastaisuudet ). Näissä raportoiduissa tapauksissa väärin kerättyjen ja käytettyjen EU:n julkisten varojen kokonaismäärä oli noin 2 miljardia euroa. EU:n julkisten varojen suojelukeinoihin liittyvät puutteet koskevat seuraavia osa-alueita: EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevien säännösten riittämätön ennaltaehkäisevä vaikutus; olemassa olevien kieltojen täytäntöönpanossa esiintyvät puutteet, jotka johtuvat heikosta valmiudesta havaita rikollinen toiminta ja jatkotoimien vähäisestä määrästä, joka johtuu siitä, että oikeudellisten menettelyjen tulokset ovat keskimäärin erittäin vaatimattomia; sekä väärin käytettyjen varojen alhaiset takaisinperintäasteet. Aineellisen rikosoikeuden kannalta edellä mainittujen ongelmien taustalla olevat syyt ovat monenlaisia. Ensinnäkään nykyiset rikosten määritelmät, joiden avulla on tarkoitus suojella EU:n taloudellisia etuja, eivät ole riittävän laaja-alaisia siltä osin kuin on kyse vastuutahon määrittämisestä ja sellaisten lainkäyttövaltaa koskevien sääntöjen määrittämisestä, joita tarvitaan syytteen nostamiseen ulkomailla tehdyistä rikoksista. Toiseksi rikosten joukko on epätäydellinen osittain nykyisten määritelmien riittämättömän täytäntöönpanon vuoksi, mutta myös siitä syystä, että EU:n tasolla on ylipäänsä määritelty riittämätön määrä rikoksia. Tämä voi puolestaan johtaa jopa siihen, ettei ole olemassa suojaa tietyntyyppistä laitonta toimintaa vastaan. 3
Kolmanneksi seuraamusten tyypit ja tasot ovat usein liian alhaisia, ja joka tapauksessa ne vaihtelevat voimakkaasti eri jäsenvaltioissa. Tämän seurauksena ennaltaehkäisevää vaikutusta ei synny, ja seuraamusten erilaisuus luo epäoikeudenmukaisuutta. Lisäksi tasapuolisten toimintaedellytysten puute vähentää myös keskinäistä luottamusta oikeusviranomaisten välillä, joiden on tehtävä yhteistyötä EU:n taloudellisia etuja koskevien rajat ylittävien tapausten ratkaisemiseksi. Lisäksi rikosoikeuden soveltamiselle on liiallisia esteitä. Syytteeseenpanoon kuluu usein perustellusti paljon aikaa, koska se edellyttää monimutkaisia taloudellisia tutkimuksia, ja sen vuoksi tapaukset vanhentuvat usein oikeudenkäynnin ollessa jo käynnissä. EU:n taloudelliset edut ovat kärsineet siitä, että EU:lle kuuluvia rahoja ei ole kerätty sille tai ne on kohdennettu väärin oikeudellisia sääntöjä rikkoen. Laiton toiminta on niin vakavaa ja yleistä, että ylimääräiset suojatoimet ovat paikallaan. Kaikkien edellä kuvattujen syiden takia tarvitaan määrätietoisia toimia, jotta ennaltaehkäisevän vaikutuksen avulla voidaan saavuttaa yhtäläinen ja oikeasuhteinen suojelun taso. Tämä lujittaa EU:n talousarvio- ja varainhoitosääntöjen tehokkuutta ja edistää myös EU:n varainhoidon ja rikosoikeuden yleistä uskottavuutta luomalla tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla EU:ssa. 2. TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN ANALYSOINTI EU:n taloudelliset edut liittyvät EU:n hallinnoimiin tai sen puolesta hallinnoitaviin varoihin ja vastuisiin. Koska ne sijoittuvat luonteeltaan EU:n tasolle, niitä ei kohtuudella voida suojata pelkästään jäsenvaltioiden toimin. EU ja jäsenvaltiot kantavat yhdessä vastuun petosten torjunnasta. EU:lla on parhaat edellytykset arvioida, mitkä toimenpiteet ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia sen taloudellisten etujen suojaamiseksi, ottaen huomioon tällä alalla sovellettavat erityiset EU:n säännöt. Tämä koskee myös sitä, missä määrin rikosoikeudellisia säännöksiä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi on yhdenmukaistettava. Vain EU pystyy luomaan tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkia jäsenvaltioita sitovalla lainsäädännöllä ja näin ollen muodostamaan oikeudellisen kehyksen, joka auttaa poistamaan nykytilanteen heikkoudet. Rikosoikeutta koskevat tämän alan EU:n säännökset voisivat tuoda erityistä lisäarvoa määrittelemällä relevantteja uusia rikoksia ja seuraamustyyppejä ja -tasoja, joita sovellettaisiin yhtäläisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Siten myös saatettaisiin päätökseen Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanon seuranta ja opittaisiin siitä. 3. KESKEISET POLIITTISET TAVOITTEET Havaittujen ongelmien perusteella voidaan määrittää yleiset, erityiset ja toiminnalliset tavoitteet: Yleiset tavoitteet: EU:n varojen menettämisen ehkäisy ja vähentäminen 4
EU:n talousarviovastuun uskottavuuden lisääminen. Erityistavoitteet: EU:n taloudellisiin etuihin liittyvien kieltojen ennaltaehkäisevän vaikutuksen asianmukainen lisääminen EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti tietynlaista EU:n julkisiin varoihin laittomasti vaikuttavaa toimintaa koskevien kieltojen parempi täytäntöönpano EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti parantamalla tutkinnan tuloksia, mukaan lukien epäiltyjen tunnistaminen ja laittomista liiketoimista hyötyvien löytäminen laittoman toiminnan kohteena olevien EU:n julkisten varojen takaisinperinnän riittävä parantaminen EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti EU:n taloudellisia etuja suojaavien säännösten yhtäläisyyden ja oikeudenmukaisuuden varmistaminen kaikkialla EU:ssa jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välisen keskinäisen luottamuksen lisääminen tietoisuuden lisääminen EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevista säännöistä tutkijoiden ja mahdollisten rikoksentekijöiden keskuudessa. Toiminnalliset tavoitteet: Olisi tarjottava riittävän laaja soveltamisala, joka kattaa ne rikoksentekijöiden ryhmät, jotka aiheuttavat vakavinta ja/tai useimmin vahinkoa EU:n julkisille varoille Olisi laajennettava riittävästi rikosten lukumäärää siten, että voidaan kattaa kaikkein vakavinta vahinkoa aiheuttava ja/tai yleisin EU:n julkisiin varoihin vaikuttava laiton toiminta Olisi säädettävä sellaisista seuraamustyypeistä ja -tasoista, jotka varmistavat oikeudenmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden EU:n julkisten varojen suojaamisessa kaikkialla EU:ssa Olisi luotava selkeitä ja asianmukaisia täydentäviä sääntöjä täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi. 4. TOIMINTAVAIHTOEHDOT Viittä vaihtoehtoa on tarkasteltu yksityiskohtaisesti: Vaihtoehto 1: Nykytilanteen säilyttäminen (perusskenaario), johon yhdistetään nykyisten välineiden täytäntöönpanon jatkuva seuranta. Vaihtoehto 2: Muut toimet kuin lainsäädännön antaminen mahdollisten rikoksentekijöiden ja oikeusalan ammattilaisten tietämyksen lisäämiseksi asiaa koskevista säännöksistä ja niiden ymmärtämisen ja soveltamisen helpottamiseksi, esimerkiksi vaihtamalla parhaita käytänteitä ja tapauskohtaisia tietoja. 5
Vaihtoehto 3: Annetaan säädös, jolla taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus ja sen pöytäkirjat muunnetaan uuden perussopimuksen sääntöjen mukaiseksi säädökseksi ja lisätään samalla sen sisältämien määräysten johdonmukaisuutta. Vaihtoehto 4: Annetaan säädös, jonka mukaan jäsenvaltioiden on lähennettävä rikosoikeudellisia sääntöjään tavoitteena laajentaa niiden kattavuutta asianmukaisesti, ottaa käyttöön uusia rikostyyppejä ja vahvistaa EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi määrättävien vähimmäisseuraamusten tyyppejä ja tasoja. Vaihtoehto 5: Annetaan säädös, johon sisältyy suoraan sovellettavia aineellisen rikosoikeuden säännöksiä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi, mukaan lukien tarkat seuraamusluokat (vähimmäis- ja enimmäismäärät). 4.1. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi Vaihtoehto 1: Tämän vaihtoehdon tehokkuus tavoitteiden saavuttamisessa on hyvin pieni, jopa olematon. Tällä vaihtoehdolla ei odoteta olevan nykyistä oikeudellista kehystä suurempaa vaikutusta perusoikeuksiin, kansallisiin oikeusjärjestelmiin tai talouteen ja varainhoitoon. Vaihtoehto 2: Tämän vaihtoehdon tehokkuus katsotaan vähäiseksi, koska ei ole mahdollista lisätä ennaltaehkäisevää vaikutusta ja täytäntöönpanoa, jos rikosoikeutta ei sovelleta. Vaikutuksen perusoikeuksiin odotetaan olevan pieni tai keskitasoa. Taloudellinen vaikutus on arviolta +37 miljoonaa euroa EU:n tasolla. Tämä on seurausta siitä, että jäsenvaltioiden oikeuslaitokset seuraavat tapauksia tehokkaammin, jolloin takaisinperintätasot nousevat. Tästä aiheutuu komissiolle ylimääräisiä kustannuksia 3 miljoonaa euroa, erityisesti koulutustoimenpiteistä. Tämä vaihtoehto täyttää oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen. Vaihtoehto 3: Tämän vaihtoehdon tehokkuus on vähäinen, eikä sen odoteta vaikuttavan perusoikeuksiin eikä kansallisiin oikeusjärjestelmiin paljoa nykyistä kehystä enempää. Myönteinen vaikutus EU:n talousarvioon on arviolta 17 miljoonaa euroa seurauksena täytäntöönpanon ja takaisinperinnän parantumisesta. Lainsäädäntöprosessista arvioidaan aiheutuvan jäsenvaltioiden tasolla kustannuksia 3 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon suuri rakenteellinen merkitys EU:n loukkaamattomuudelle, kulutuskapasiteetille ja maineelle sekä intrusiivisuuden vähäinen lisääntyminen verrattuna nykyiseen kehykseen, voidaan todeta, että toimenpide on oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden. Sen lisäarvo veronmaksajien rahojen suojaamisen kannalta on kuitenkin erittäin vähäinen. Vaihtoehto 4: Tämän vaihtoehdon voidaan odottaa olevan kohtalaisen tai erittäin tehokas väline vähentää EU:n varojen menettämistä ja palauttaa luottamus talousarvion kurinalaisuutta edistäviin toimiin. Sen perusteella ei kuitenkaan toteuteta kaikkia teoreettisesti mahdollisia rikosoikeudellisia toimenpiteitä tai yhdenmukaisteta täydellisesti seuraamustyyppejä ja -tasoja. Nykyisten rikosten laajempi määrittely lisää seuraamusten tasavertaisuutta kaikkialla EU:ssa ja parantaa oikeusviranomaisten keskinäistä luottamusta ja siten helpottaa täytäntöönpanon valvontaa ja takaisinperintää rajat ylittävissä tapauksissa. Laajempien ja uusien rikostyyppien määrittely sekä EU:n varojen häviöön liittyvät tiukemmat seuraamustyypit ja -tasot merkitsevät sitä, että tällaisten toimien ennaltaehkäisevä vaikutus on todennäköisesti erittäin suuri. Nämä yhteiset määritelmät ja seuraamuksia koskevat säännöt myös lisäävät seuraamusten tasavertaisuutta kaikkialla EU:ssa ja siten oikeusviranomaisten keskinäistä luottamusta, mikä helpottaa täytäntöönpanon valvontaa ja takaisinperintää rajat ylittävissä tapauksissa. 6
Tällä vaihtoehdolla olisi kohtalainen vaikutus perusoikeuksiin, sillä siinä määritetään uusia rikoksia, laajennetaan olemassa olevien rikosten kattavuutta ja vahvistetaan vähimmäisseuraamusten tyypit ja tasot. Näillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan unionin asettamat yleisen edun mukaiset tavoitteet (ks. perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohta) ja erityisesti luomaan tehokkaita ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi. Koska sääntöjenvastaisuuksien ja petosepäilyjen määrä kasvaa ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen mukaiset nykyiset toimenpiteet ovat tehottomia, toimenpiteet eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ennaltaehkäisevän vaikutuksen kasvun (joka vähentää menetettyjen varojen määrää) sekä paremman täytäntöönpanon valvonnan ja takaisinperinnän (joka lisää palautettujen varojen määrää) johdosta toimintavaihtoehdon tuoton odotetaan olevan korkea, 471 miljoonaa euroa EU:n tasolla. Organisatoriset ja hallinnolliset kustannukset pysyvät kuitenkin jäsenvaltioiden tasolla suhteellisen alhaisina (29 miljoonaa euroa), erityisesti lainsäädäntötyön osalta. Kun otetaan huomioon yhtäältä EU:n julkisten varojen suojaamisen suuri rakenteellinen merkitys EU:n loukkaamattomuudelle, kulutuskapasiteetille ja maineelle sekä toisaalta rikosmääritelmien kattavuuden riittävä laajentaminen ja uskottavat vähimmäisseuraamusten tasot, oikeasuhteisuutta koskeva arviointiperuste täyttyy. Koska tämä vaihtoehto vaikuttaa huomattavasti ennaltaehkäisevään vaikutukseen, lainvalvontavalmiuksiin ja takaisinperintätasoihin, sen katsotaan olevan kohtalaisen tai erittäin tehokas. Vaihtoehto 5: Tämän vaihtoehdon tehokkuutta pidetään yhtä suurena kuin vaihtoehdon 4, sillä siinä sovelletaan laajempia ja uusia rikosmääritelmiä, säädetään riittävistä seuraamustyypeistä ja -tasoista ja siihen sisältyy sääntöjä, jotka helpottavat rikosmääritelmien soveltamista. Tämä vaikuttaisi erittäin myönteisesti lainvalvontavalmiuksiin ja takaisinperintätasoihin. Vaikutukset perusoikeuksiin ja rikosoikeusjärjestelmiin ovat tässä vaihtoehdossa keskitasoa kuten vaihtoehdossa 4. Lisävaikutuksena olisi se, että EU:n lainsäädäntöä sovellettaisiin sellaisenaan suoraan syytteeseenpanossa ja tuomitsemisessa. Vaikutus kansallisiin oikeusjärjestelmiin olisi merkittävä, koska kansallisten rikosoikeusviranomaisten olisi pantava suoraan täytäntöön EU:n rikosoikeudelliset rikosmääritelmät. Taloudellisten vaikutusten odotetaan samankaltaisia kuin vaihtoehdossa 4. Kun otetaan huomioon yhtäältä EU:n julkisten varojen suojaamisen suuri rakenteellinen merkitys EU:n loukkaamattomuudelle, kulutuskapasiteetille ja maineelle sekä toisaalta rikosmääritelmien kattavuuden riittävä laajentaminen ja uskottavat vähimmäisseuraamusten tasot, oikeasuhteisuutta koskeva arviointiperuste täyttyy todennäköisesti. Vaihtoehto on kuitenkin vaikutuksiltaan voimakkaampi ja sen vaikutus perusoikeuksiin on suurempi kuin vaihtoehdossa 4 ilman tuntuvasti myönteisempää taloudellista vaikutusta. 4.2. Parhaaksi arvioitu vaihtoehto Edellä mainittujen vaikutusten vertailun perusteella voidaan päätellä, että vaihtoehdot 4 ja 5 ovat tehokas keino saavuttaa kaikki yleiset ja erityiset tavoitteet. Vaihtoehto 4 ei kuitenkaan vaikuta yhtä voimakkaasti jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin. Pääero vaihtoehtojen 4 ja 5 välillä on se, että jäsenvaltioilla on vaihtoehdossa 4 enemmän liikkumavaraa, sillä ne voivat suurelta osin noudattaa taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvien rikosten tapauksessa tavanomaista rikosoikeusjärjestelmäänsä ja tapaansa laatia lainsäädäntöä ja laatia säädöksiä, jotka ovat EU:n tekstiä tiukempia. Vaihtoehdolle 5 puolestaan on ominaista, että EU:n säännöt ovat erittäin tiukkoja ja jäsenvaltioiden syyttäjäviranomaisten ja rikostuomioistuinten olisi sovellettava niitä sellaisenaan. 7
Vaihtoehto 4 Vaihtoehto 5 Direktiivi varmistaisi laajemman suojan ja jättäisi jäsenvaltioille mahdollisuuden asettaa tiukempia sääntöjä antaisi rikoksille vähimmäismääritelmät, joita jäsenvaltiot voisivat laajentaa esimerkiksi lisäämällä vakavia tapauksia tai vastuun huolimattomuudesta sisältäisi seuraamustyyppejä ja -tasoja koskevat vähimmäissäännöt sisältäisi lisäsäännöksiä, jotka jäsenvaltioiden olisi saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään oikeusperinteensä mukaisesti jäsenvaltioiden syyttäjät ja tuomioistuimet soveltaisivat kansallisia täytäntöönpanotoimia kansallisessa rikoslainsäädännössä Asetus muodostaisi yhtenäisen, kiinteän sääntökokonaisuuden EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi rikosoikeudellisin keinoin asettaisi perinpohjaiset määritelmät katetuille rikostyypeille vahvistaisi määrätyt seuraamustyypit ja -tasot sisältäisi kattavan joukon erinäisiä lisäsäännöksiä, jotka saattaisivat poiketa kansallisen rikoslainsäädännön perinteistä ja löytyisivät muualta kuin kansallisesta rikoslainsäädännöstä jäsenvaltioiden viranomaiset soveltaisivat asetuksen säännöksiä suoraan Tämän vuoksi vaihtoehto 4 on parhaaksi arvioitu vaihtoehto. Parhaaksi arvioitu vaihtoehto lisäisi EU:n taloudellisten etujen suojaa sekä laajentamalla rikosoikeudellisen suojan alueille, joilla esiintyy vakavaa ja/tai erityisen haitallista laitonta toimintaa, joka ei kuulu taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen soveltamisalaan, ja säätämällä asianmukaisista seuraamusten vähimmäistasoista sekä nykyisten että uusien rikostyyppien osalta. Näin sillä varmistetaan tasavertaiset toimintaedellytykset ja lainsäädännön selkeys kaikkialla EU:ssa. Vaihtoehto 4 on oikeassa suhteessa legitiimeihin tavoitteisiinsa, koska yhdessäkään muussa vaihtoehdossa ei saavuteta samanlaista vähäisten kustannusten ja edellä 3 jaksossa lueteltujen tavoitteiden tehokkaan saavuttamisen yhdistelmää. Vaikka parhaaksi arvioitu lainsäädännöllinen vaihtoehto todennäköisesti edellyttää sitä, että useat jäsenvaltiot tekevät rikoslainsäädäntöönsä muutoksia direktiivin panemiseksi täytäntöön, muuta yhtä tehokasta keinoa saavuttaa yleiset ja erityiset poliittiset tavoitteet ei tunnu olevan. 4.3. Seuranta ja arviointi Ehdotukseen liittyvässä täytäntöönpanosuunnitelmassa käsitellään mahdollisia riskejä, jotka liittyvät täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetun määräajan puitteissa. 8
On tarkoitus laatia riittävä seuranta- ja arviointijärjestelmä, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi raportoitava lainsäädännön tai muiden toimenpiteiden tehokkaasta täytäntöönpanosta ehdotettujen muutosten luonteen perusteella. Jäsenvaltioiden (SEUT-sopimuksen 325 artiklan 5 kohdan mukaisesti), Eurostatin, Eurobarometrin, tulevan eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän ja Euroopan neuvoston toimittamien tietojen perusteella on mahdollista luoda hyödyllinen lähtökohta tilanteen seuraamiselle ja arvioida jälkikäteen tämän aloitteen vaikutusta suorittamalla vertailu lukuihin, jotka jäsenvaltiot ilmoittivat ennen sen voimaantuloa. Jäsenvaltioiden toimittamien määrällisten tietojen lisäksi muita mahdollisia lähteitä, joista voitaisiin saada laadullista tietoa lainsäädännön konkreettisesta noudattamisesta, ovat jäsenvaltioiden petosraportit, oikeusalan foorumi, Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) ja Eurojust. Komissio aikoo tehdä tietojen keruuseen keskittyvän empiirisen tutkimuksen 1 3 vuoden kuluttua ehdotuksen täytäntöönpanosta. 9