Olipa kerran satu tarina: Sisko Salo-Chydenius kuvitus: Veera Tommila Olipa kerran Satu, joka oli ollut aikojen alusta asti ja aina vaan jatkoi kulkuaan. Mikä Satu sitten on? Sadut ovat tuhat kertaa tuhat tarinaa, joita kerrotaan ja luetaan ympäri maailmaa. Sadut ovat kertomuksia, kuvia, unta, unelmia ja taikaa. Sadut kulkevat hiljaa, miltei huomaamattomasti keskuudessamme. Usein ne tulevat illalla sinisen hetken aikaan juuri silloin kun aurinko laskemassa, mutta ihan vielä ei mennä nukkumaan. Satu haluaa tulla luoksesi ja kertoa itsestään etenkin, jos tunnet olosi yksinäiseksi tai jos Sinulla on paha olla, niin silloin Satu kertoo lumoavan kauniin tarinan, lohduttaa tai vastaa johonkin Sinua askarruttavaan kysymykseen niin että unohdat huolesi, saat unen päästä kiinni ja nukut kauniita levollisia unia nähden. 1
Jos sinua pitkästyttää, niin silloin Satu kertoo jotain jännittävää vaikkapa seitsemän meren seikkailuista tai toinen toistaan hurjemmista kammotuksista ja kauhistuksen kamaluuksista, jotka aina päättyvät onnellisesti ja ovat helpotus ja huojennus. Aivan kaikki eivät Satuja näe saatikka kuule eivätkä ymmärrä. Aina on kuitenkin ollut ihmisiä, jotka ovat kertoneet mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita hyväntahtoisista tontuista, joulupukista, haltioista, keijukaisista, 2
maahista, muumeista, menninkäisistä, metsänpeikoista tai pelottavista lohikäärmeistä, noidista ja möröistä ja muusta mitä vaan kuvitella saattaa. Saduissa kuitenkin hyvän voimat ovat aina voimakkaammat ja paha häviää eikä lopulta ketään enää pelota välillä kyllä jännittää niin, että on ihan hyvä kiivetä jonkun aikuisen syliin. Lopulta kaikki ovat iloisia ja huojentuneita etenkin kun prinssi viimein saa prinsessan ja puoli valtakuntaa tai mies ostaa traktorin ja auton ja menee naimisiin keijukaisen kanssa ja sitten he elävät onnellisena välillä riidellen, mutta aina sopien. Ennen vanhaan Saduille oli paljon enemmän tilaa ja aikaa. Riitti maata ja metsää kuvitella olemattomia kun ei ollut televisiota eikä tietokoneita. Satuja täytyy osata ensin kuvitella ja unelmoida vasta sitten niitä voi katsoa, kuunnella ja kenties ymmärtää. Sanotaan, että satujen lumouksen voi saavuttaa vain ihminen, jolla on kirkas mieli, kauniita ja hyviä haaveita ajatuksissaan. Ennen vanhaan kauan kauan sitten siihen aikaan kun toivomisesta oli vielä apua, kaikki niin aikuiset kuin lapsetkin näkivät haltiaväkeä ja osasivat kuvitella olemattomiakin. Mutta nykyään enää vain harvat ihmiset näkevät tonttuja, keijukaisia tai maahisia. On tavattoman surullista, jos ihminen kadottaa kykynsä nähdä kauneutta ympärillään, unelmoida ja kuvitella. Nimittäin onnellinen on sellainen ihminen, joka uskaltaa nähdä ja kuulla satuja ja jolle haltiaväki näyttäytyy. Jotkut lapset kyllä näkevät myös pelottavia painajaisia möröistä ja hirviöistä, jotka vaanivat nukkumaanmenoaikaan sängyn alla tai makuuhuoneen pimeissä nurkissa. Jos lapset katsovat liikaa tai pelaavat yksinään jännittäviä ja pelottavia ohjelmia televisiosta tai tietokoneelta, niin silloin he myös helposti näkevät pahoja unia eivätkä osaa enää kuvitella pelkoa pois. Sadulla on pelkoon aivan oma keinonsa tarvitaan lohduttavia ja hauskoja tarinoita möröistä ja hirviöistä, jotka osoittautuvat ihan mukaviksi ja kilteiksi kun ne saavat hellyyttä ja huomiota. Satu kertoo eräästä hirviölapsesta, joka pelkäsi ihmisiä niin kuin lapset pelkäävät hirviöitä. Kun hirviölapsi ja ihmislapsi kohtaavat pelkonsa ja toisensa, heitä ei enää kauhistuta, vaan he lähtevät yhdessä leikkimään! Satu on myös kuullut tarinan pienestä tytöstä, jota pelotti usein iltaisin nukkumaan mennessä tai sitten tyttö saattoi herätä keskellä yötä ja pelätä mörköä. Tiedäthän kammottavan hyytävän kylmän mörön joka hiippailee öisin, niin että maa menee kuuraan ja säikäyttää etenkin lapset, mutta joskus myös aikuiset. Tyttö keksi laittaa termospulloon kuumaa mehua ja kun mörkö seuraavan kerran laahusti sängynviereen, niin unessa tyttö pyysi mörköä ottamaan mehua ja lopettamaan möröttämisen. Mitä ilmeisemmin mörkö ilahtui, että häntä oli muistettu - joi mehun ja lähti pois. Sen koommin mörkö ei enää tullut tyttöä öisin pelottelemaan, mutta tulee joskus kylään iltapäivän teetä juomaan ja juttelemaan kuulumisia. 3
Satujen hahmoja ei näe pelkästään silmillä vaan myös sydämellä. Haltiaväki on ujoa luonteeltaan ja pysyttelee enimmäkseen piilossa. Niiden tehtävänä on pitää huolta isäntäväestä ja tuottaa onnea. Kotitontut esimerkiksi työskentelevät öisin harvoin niitä näkee päivällä joskus saatat nähdä kissan tai koiran kainalossa punaisen tupsulakin pilkistävän, tonttu on mennyt kotieläimen viereen nukkumaan. Tontuista on hauska nukkua pehmeän karvaisen, lämpimän ja lempeän eläimen vieressä. Kissa tai koira ovat iloisia jos tonttu tulee nukkumaan heidän viereensä: sehän tarkoittaa, että kotitonttu on tyytyväinen ja onnellinen. Peltohaltioita ja riihitonttuja voi nähdä joskus päivälläkin puuhissaan, saunatonttu saattaa hyvinkin tehdä askareitaan valoisaan aikaan. Satu kertoo, että esimerkiksi maaseudulla kuivuritonttu työskentelee tarvittaessa puintiaikaan vaikka kuinka pitkään, mutta kyllä hän sitten talvella laiskotteleekin! Keijukaisia sen sijaan näkee yleensä vain auringonvalossa. Keijut ovat pieniä, siroja, suloisia, vilkkaita luonteeltaan ja ne lentävät nopeasti. Aikuiset näkevät useimmiten vain perhosen tai sudenkorennon, mutta lapset samoin kuin eläimet tietävät oitis milloin keijukaisia lentää. Ken on joskus kuullut keijujen laulavan ja nähnyt niiden tanssivan aamukasteisella usvaisella niityllä, viljapellon tai lammen yllä, ei sitä koskaan unohda. Keijuja voit nähdä parhaiten kesäaamuisin juuri silloin kun aurinko nousee, kun metsä on kasteesta raikas ja ruoho tuoksuu. Voit nähdä keijuja keväällä ja kesällä myös kun sade lakkaa ja ensimmäinen auringonsäde tulee esiin pilvien takaa. Mutta keijuja voi joskus harvoin nähdä myös kirkkaana talvipäivänä, kun kuljet vielä sulana virtaavan veden ohi, saatat nähdä siellä keijukaisia tanssimassa. On myös olemassa muutamia keijukaisia, jotka luistelevat jäällä, tanssivat metsässä tai voimistelevat niityllä niin tavattoman kauniisti, että monelta pojalta menevät ajatukset aivan ihanasti sekaisin kuten isänne voi kertoa. Keijukaiset rakastavat lentämistä, erityisen hauskaa niistä on liitää niityllä, poimia kukkia lennossa ja välillä pyrähtää kilpaa pääskysten kanssa korkealle puunlatvojen tasalle. Sateenkaarta pitkin liukuminen 4
on kaikkein hauskinta, mutta ikävä kyllä aika harvinaista eihän sateenkaarta kovin usein näe. Äiti, keijukaisten kuningatar kyllä välillä varoittelee näistä hurjista leikeistä, mutta sekös keijuja pidättelisi! Kaikkein hauskinta mitä keijukaiset tietävät ovat täydenkuun juhlat tonttujen, maahisten, haltioiden ja peikkojen kanssa. Ne juhlat taitavat olla ainakin hiukan samantapaiset kuin Teidän Jacob ja William syntymäpäivänne: syödään kakkua, juodaan ihanaa isoäidin valmistamaa marjamehua ja saadaan toinen toistaan mukavampia lahjoja. Nauretaan, lauletaan ja juostaan yhdessä. Tontut maahiset, haltiat, keijukaiset ja peikot tanssivat ja nauravat niin että niitty helisee ja metsä humisee. Haltiaväen musiikki on runollisen kaunista ja kertoo ystävyydestä, iloista, suruista ja kaipauksesta. Metsän eläimet kuten hirvet, ketut, oravat, mäyrät, hiiret ja näädät seisahtuvat, mutta nukahtavat pian, koska sellainen on haltiaväen taika. Linnut sen sijaan ovat juhlissa loppuun asti ja osallistuvat lauluun ja soittoon. Joskus saattaa öisellä retkellään joku kotikissa tai koira osua juhlapaikalle ja innostua leikkimään mukana, mutta vain vähän aikaa. Haltiaväen soitto ja laulu vaikuttaa niin että kaikki, jotka sitä kuulevat nukahtavat pian ja näkevät mitä kauneinta unta. Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta toivottavat Isotäti Sisko ja Nalle Pappa Helsingistä 5