MATKAKUUME. jaksa enää lennellä vain leikkipaikan ja Asiaqin talon yllä. Vaikka hän on aina asunut Grönlannissa, hän ei ole koskaan nähnyt

Transkriptio

1

2 MATKAKUUME Tulugaqin mielestä on tylsää päntätä kirjaimia liitutaululta. Eikä pelkästään silloin tällöin, vaan ihan joka päivä! Sen sijaan hän katselee ikkunasta ja matkustelee mielessään sinne tänne. Sekunnin sadasosassa hän lentää korppina kauas liitutaulusta ja koulusta, ulos tutkimaan maailmaa. Tulugaq voi mielikuvitussiivillään lentää loputtomiin, kun hänellä on tylsää. On kivaa lennellä ympäriinsä ja seikkailla ilman äitiä ja isää kaukana Nukasta ja koulukavereista, ajattelee Tulugaq. On mahtavaa katsella pyörivää maapalloa, meressä vellovaa vettä ja koko maailmankaikkeutta! Tulugaq lähtee tutkimusmatkalle, ja hän suuntaa kauas. Hän ei jaksa enää lennellä vain leikkipaikan ja Asiaqin talon yllä. Vaikka hän on aina asunut Grönlannissa, hän ei ole koskaan nähnyt mannerjäätikköä. Hän päättää suunnata sinne, vaikka ajatus suuresta valkoisesta autiomaasta vähän pelottaakin.

3 MANNERJÄÄLLÄ Tulugaq näkee mannerjään alapuolellaan, hän näkee järven ja laskeutuu sen viereen. Hänellä on jano, joten hän juo siitä. Yhtäkkiä mannerjää alkaa hurjasti täristä. Tulugaq pelästyy ja on juuri nousemassa lentoon, kun hän kuulee kovan mölisevän äänen. Kauhukseen hän näkee ensin vedestä nousevat kasvot, ja sitten hiljalleen sieltä nousee jättikokoinen hahmo. Tulugaq pelästyy ja häntä kaduttaa, että uskaltautui näin kauas. Miksi ihmeessä hän matkusti yksin? Eikä kukaan tiedä minne hän lähti. Juuri kun hän oli nousemassa lentoon, mölisevä ääni sanoo: Älä pelästy, älä mene vielä! Tulugaqin jalat tuntuvat murenevan kylmään jäähän. Ihan kuin joku jäinen side olisi sitonut ne kiinni. Hän ei pääse irti, ja hän alkaa huutaa täyttä kurkkua ÄITI! ÄITIII!!! Mannerjään pienestä järvestä kuuluu kova, valittava ääni: Olen Mannerjään Henki. Auta minua, Tulugaq, auta minua! Outo olento näyttää epätoivoiselta. Öö, miten minä voin auttaa sinua? kysyy Tulugaq. Nyt hän on enemmän hämillään kuin peloissaan.

4 TULUGAQ VALITTU Luontomme on vaarassa. Ihminen saastuttaa ilmaa autoillaan ja tehtaillaan niin paljon, että ilma lämpenee ja lämpenee vaan. Arktiset eläimet eivät enää pärjää täällä, kun mannerjää sulaa. Se uhkaa hukuttaa koko maapallon, huokaa Mannerjään Henki ja jatkaa: Tulugaq, SINÄ olet valittu. Vain sinä voit pelastaa meidät. Emme tule selviämään ilman apuasi. No, mitä ihmettä MINÄ voin tehdä maailman pelastamiseksi? Tulugaq on ihan sekaisin. Sinun pitää lentää ympäri arktista luontoa. Matkallasi tapaat erilaisia eläimiä. Ne antavat sinulle erilaisia lahjoja, jotka sinun tulee antaa Meren Äidille. Hänen luokseen menet viimeisenä selvittämään hänen takkuiset hiuksensa. Juuri kun Mannerjään Henki on sanonut viimeiset sanansa, yksi iso jäälautta murtuu. Mikä meteli! Tulugaq pelästyy jää murskaantuessa ja hän luulee, että hän menee sen mukana, mutta samalla hän tunsi miten hänen jalkansa irtosivat jäästä. Nyt häntä ei enää pelota ja hän nousee lentoon. Mieti tätä ja tule pian takaisin, huutaa Mannerjään Henki hänen peräänsä. Ei hän minulle mitään pahaa halua, Tulugaq ajattelee, kun hän lentää kotiin. Hän pyysi minun apuani, joten kyllä minun on pakko auttaa. En voi muutakaan, mutta miten oikein selviän siitä? Hänen mietiskelynsä keskeytyy yhtäkkiä, kun koulun kellot soivat.

5 LENTOMIELI On hienoa osata lentää. Seikkailla vapaasti. Katsella kaikkea ylhäältä päin. Ja voi mennä tervehtimään Asiaqia milloin huvittaa. Laskeudun hänen parvekkeelleen ja vakoilen häntä, ihan pikkuriikkisen. Hän on niin suloinen, kun hän istuu peilailemassa ja laulaa tai kuuntelee musiikkia. Sydän alkaa jyskyttää, ja alan viheltää, kun näen hänet selvittelemässä pitkiä hiuksiaan. Taidan olla ihastunut häneen. Mutta viime päivinä hän ei ole pahemmin selvittänyt hiuksiaan, eikä näytä kovin iloiselta. Hänen hiuksensa ovat aina vain takkuisemmat.

6 MANNERJÄÄ SULAA Samalla kun hän kuorii, häntä alkaa väsyttää ja hän haukottelee kerta toisensa jälkeen. Nukan piti auttaa minua. Juuri kun uneni oli jännittävimmillään, äiti ja Nuka tulivat. Olin juuri auttamassa Mannerjään Henkeä, hän ajatteli itsekseen. Mitä se Mannerjään Henki sanoikaan minulle, kun olin lähdössä? Juuri kun jäälautta romahti ja täytti meren jääpaloilla? Hän sanoi, että mannerjää kärsii ilmastonmuutoksesta. Ja se johtuu ihmisten ajattelemattomuudesta. He vain käyttävät luonnonvaroja, heittävät kaikenlaista menemään, saastuttavat autoillaan ja tehtaillaan. Saasteen takia mannerjäähän syntyy paljon järviä. Ja nyt Mannerjään Henki on valinnut minut menemään Meren Äidin luo, jotta saisimme lopetettua mannerjään sulamisen. Tulugaq, matkallasi tulet tapaamaan ilmastonmuutoksesta kärsiviä eläimiä. Heidän takiaan sinun pitää selvittää Meren äidin takut. Kun olet suoriutunut tehtävästäsi, tulee myös ihmisistä viisaampia. Yhtäkkiä, ihan huomaamattaan Tulugaq seisookin taas Mannerjään Hengen vieressä.

7 JÄÄKARHU Tulugaq lentää ja lentää. Yhtäkkiä hän näkee ison jääkarhun sukeltavan jäätiköltä mereen. Hetken päästä se nousee ison jäälautan päälle. Tulugaq lentää lähemmäksi ja laskeutuu sen lähistölle. Jääkarhu tervehtii häntä karjaisulla. Kun Tulugaqille selviää, ettei se aio hyökätä hänen kimppuunsa, hän lentää vielä vähän lähemmäksi. Jääkarhu sanoo: Tässä on maapallon sydän, pala hohtavaa jäätä. Anna se Meren Äidille. Häntä peittää synkkä lika. Sydän tulee valaisemaan häntä. Nyt se on pimeä, mutta kun Meren Äiti ottaa sen, sydän syttyy loistamaan. Näin Äitikin kirkastuu. Yhtäkkiä jääkarhu läimäyttää Tulugaqia vasemmalla etutassullaan niin, että hän tipahtaa jäälautalta mereen.

8 KOTONA Suurkaupungin katulyhdyt loistavat. Kun korpit pääsevät Tulugaqin kodin luo, he vievät hänet sisälle ja laskevat hänet sängylle. He kuulevat hänen pikkuveljensä kuorsaavan, ja laskevat Tulugaqin hänen viereensä. Ah, miten ihanan lämmin sänky, ajattelee Tulugaq unissaan. Tulugaq herää herätyskellon pirinään. Olipa minulla uskomaton uni viime yönä. Hän yrittää herätä ja ajattelee nukkuneensa tosi sikeästi. Herää, Tulugaq, isä patistelee. Miksi hänkin kutsuu minua Tulugaqiksi? Enhän minä mikään korppi ole, olen ihminen, Tulugaq ihmettelee itsekseen, hän on tapansa mukaan aamuäreä. Ja niin hän lähtee kouluun muistamatta mitään siitä, mitä yöllä tapahtui. Käännös/Oversættelse: Anu Salminen