TERVAREITTI YLEISKUVAUS Tervareitiksi kutsutaan tässä raportissa Ähtävänjoen vesistön muodostamaa reittiä Soinin, Alajärven, Vimpelin, Lappajärven ja Evijärven alueella Pedersören rajalle saakka. Reittiin kuuluu 5 hyvin erikokoista järveä ja laskutavasta riippuen 4-8 erilaista jokea. Reitin itäinen alkuhaara on Kuninkaanjoki, joka laskee Alajärveen. Läntinen alkuhaara alkaa Vähä- ja Iso-Räyringistä ja niiden välisestä Välijoesta, laskee Kaivosojan kautta Levijokeen ja edelleen Alajärveen. Alajärvestä reitti jatkuu Kurejokea pitkin Lappajärveen ja siitä Välijokea pitkin Evijärveen, josta se virtaa mereen Ähtävänjoen nimellä. Noin 61 kilometriä pitkästä Ähtävänjoesta 9 kilometriä on Evijärven puolella. Tervareitin ydintä ovat maakunnan suurimman järven, Lappajärven, suurimman selän keskellä olevat Selkäsaaret, joista on joka suuntaan vähintään 3,5 kilometriä mantereelle. Tervareitin järvien perustiedot - Vähä-Räyrinki: 0,8 km², keskisyvyys 0,8 metriä, suurin syvyys 1,3 metriä, ei saaria - Iso-Räyrinki: 3,4 km², keskisyvyys 0,7 metriä, suurin syvyys 1,0 metriä, ei saaria - Alajärvi: 11,1 km², keskisyvyys 1,4 metriä, syvin kohta 7 metriä, 23 saarta - Lappajärvi: 145,5 km², keskisyvyys 6,9 metriä, syvin kohta 38 metriä, 56 saarta ja karia - Evijärvi: 27,1 km², keskisyvyys 1,7 metriä, syvin kohta 3,5 metriä, 132 saarta Tervareitin jokien pituudet - Kuninkaanjoki (Puntalankoskesta Alajärveen): 30 km - Välijoki (Räyrinkijärvien välillä): 0,6 km - Kaivosoja 2,7 km (Iso-Räyringiltä Levijokeen) - Levijoki 9 km (Kaivosojan yhtymisestä Alajärveen) - Kurejoki: 20 km (Alajärven ja Lappajärven välillä) - Välijoki: 15,5 km (Lappajärven ja Evijärven välillä) - Ähtävänjoki: noin 61 km, mistä 9 km on Evijärven puolella
KOORDINAATIT JA ELY-KESKUKSEN MITTAUSPISTEET Tervareitin ylittävien siltojen karttapaikka-koordinaatit löytyvät jokikohtaisista tiedostoista ja erillisestä excel-tiedostosta myös muissa koordinaattimuodoissa. Myös joidenkin muiden paikkojen koordinaatit on kerrottu Tervareitin eri osien kartoitusraporteissa. Ely-keskuksen vesistöennusteissa näkyy vedenkorkeuksien ja virtaamien jatkuva seuranta ja ennuste veden kahdeksassa mittauspisteessä Ähtävänjoen valuma-alueella: http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/47/index.html Kolme mittauspistettä kertoo Alajärven, Lappajärven ja Evijärven vedenkorkeudesta, joka ei vaihtele merkittävästi melontakauden aikana. Viisi mittauspistettä kertoo Levijoen, Savonjoen, Välijoen (Hanhikoski) ja Ähtävänjoen (Kattilakoski ja Herrfors) tilanteesta. Mittauspisteet ovat myös Evijärven läheisellä Kattilakoskella (http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/47/q4700450y/wqfi.html) ja Pietarsaaren läheisellä Herrforsilla (http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/47/q4700650y/wqfi.html). Kartoittajien toivomuksesta Ely-keskus perusti kesällä 2014 uuden mittauspisteen Kuninkaanjoen varrelle Jokikylän kohdalle. KARTOITUS Tervareittiä kartoitettiin keväällä ja kesällä 2014 kaikkiaan 44 eri melojan voimin 21 päivän aikana. Erillisiä melontaretkiä tehtiin 30, niissä tehtiin noin 250 melontaa ja niiden aikana melottiin yhteensä yli 3000 kilometriä. Kartoitusten tarkat päivät on merkitty ja kartoittajat nimetty Tervareitin eri osien kartoitusraporteissa. Kartoitusmelonnoissa oli tavallisesti käytössä kerralla kymmenkunta kajakkia ja yksi avokanootti. (Kuva Hanna Ristimäki)
Veden pinta oli lähes koko kartoituksen ajan tavanomaista alempana, mikä vaikutti lähinnä Kuninkaanjoen, Kaivosojan, Levijoen ja Kurejoen tilanteeseen. Tuuli ja sade haittasivat kartoituksia vain vähän. Kartoitustehtävän ulkopuolelta arvioitiin myös Ähtärinjärven suunnalta Alajärveen laskevaa Poikkijoen ja Livonlähteen kokonaisuutta. Enimmäkseen umpeen kasvaneena se ei ole tällä hetkellä melottavissa. Se muodostaa kuitenkin maisemallisesti, luonnonhistoriallisesti ja kulttuurihistoriallisesti niin poikkeuksellisen mielenkiintoisen alkulähteen Tervareitille, että sen kuvaus kannattaa yhdistää Tervareittiin. Sen raivaamisesta melontareitiksi on tehty suunnitelma 2000-luvun alussa. Varsinaisen kartoitustehtävän ulkopuolelta tarkasteltiin myös joitakin Tervareittiin laskevia jokia, kuten Kyröslahdesta Alajärveen laskevaa uomaa, Lappajärveen laskevia Savonjokea, Vieresjokea ja Harjunjokea sekä Evijärveen laskevaa Kirsinpäkkiä. Nämä kaikki tarjoavat kiinnostavaa vaihtelua Tervareitin järvien melojalle. Kartoitustyön jatkeeksi melottiin Ähtävänjoen loppuosa Evijärven rajalta Pietarsaaren Bothnia Canoen vajalle. Tämän noin 60 kilometriä pitkän retken havaintoja kuvataan Ähtävänjoki-raportissa. Kartoituksen yhteydessä haettiin myös paikkoja Tervareitin varrelle mahdollisesti luotavalle geokätköilijöiden Aarrereitille. Silmällä pidettiin erityisesti hienoja paikkoja, joihin liittyisi aarretarina tai muuta mielenkiintoista taustatietoa. Kartoituksen aikana tällaisia hyvin lupaavia paikkoja löytyi kaikista Tervareitin osista. Kätköjen salaisen luonteen kunnioittamiseksi niistä raportoidaan erikseen. Joitakin mahdollisia paikkoja on kuitenkin kuvattu myös Tervareitin eri osien kuvauksen yhteydessä. Kartoitusraportit on kirjoittanut Anssi Orrenmaa, joka on myös ottanut ne raporteissa näkyvät kuvat, joiden kuvatekstissä ei ole mainittu kuvaajan nimeä. Siltapaikkojen koordinaatit keräsi Hannu Väisänen. TERVAREITTI MELONTAREITTINÄ Suoraviivainen melonta halki Tervareitin tarjoaa noin 120 kilometrin taipaleen. Tarkempi tutustuminen viiteen järveen ja niiden 220 saareen nostaa lukeman helposti 200 kilometrin tuntumaan. Ähtävänjoen jatkaminen merelle asti tuo noin 50 lisäkilometriä. Tervareitin korkeusprofiili muistuttaa Kyrönjokea ja Lapuanjokea, sillä näissä kaikissa on jyrkempi alku- ja loppuosa sekä hyvin tasainen keskiosa. Kyrönjoella ja Lapuanjoella keskiosa on tulvapenkereiden välissä matelevaa alajokilakeutta, kun Tervareitillä tasaisuutta tuo maakunnan suurin järvi, Lappajärvi. Lappväärtinjoesta, Kyrönjoesta ja Lapuajoesta poiketen Tervareitillä on melko vähän koskia, koska lähes kaikki kosket on valjastettu voimalakäyttöön. Tästä seuraa se hyvä puoli, että reitin voi koko melontakauden ajan meloa ilman pelkoa kovista kuohuista ja
kuivista kivikoista, kunhan patojen ohitukset ratkotaan. Tämän ansiosta Tervareitti voisi olla kaivattu pohjalainen läpi melontakauden toimiva pidempi eli 3-5 päivän vaihteleva melontareitti, ainoa jota voi sellaisena verrata esimerkiksi keskisuomalaisiin Saarijärven koskireittiin ja Vanhan viitosen reittiin. Tervareitin varrella on nykyään jokimatkoilla kuitenkin niin monia esteitä ja hankaluuksia, että sitä ei voi pitää yhtenäisenä melontareittinä. Koko reitin melominen vaatii sinnikkyyttä ja sopivaa ajoitusta. Tervareitti tarjoaa kuitenkin lukuisia houkuttelevia osareittejä eri vuodenaikoina ja erilaisista melonnan tavoista kiinnostuneille. Tervareitin eri osia kannattaa tuotteistaa eri näkökulmista. Paikallisesti melonta sinänsä tarjoaa toisenlaisen näkökulman lähiseutuun. Pohjalaisesta näkökulmasta houkuttelevinta on reitin järvisyys, lintuisuus ja tilaisuus usean päivän yhtäjaksoiseen melontaretkeilyyn. Kansallisesti ja kansainvälisesti hyvin kiinnostavia teemoja ovat kraatterijärvet ja linnut. Suurimmalla osalla Tervareittiä on jo nyt hyvä lähtö- ja taukopaikkojen verkosto, järvillä jopa erinomainen. Osa nykyisistä paikoista kohenisi merkittävästi pienellä kunnostuksella. Paikoin kaivattaisiin lisää taukopaikkoja. Evijärven pienelle Viskarinlippu-saarelle hiljattain pystytetty laavu on hieno esimerkki keskeisellä paikalla olevasta melojia palvelevasta taukopaikasta.
TERVAREITIN ESTEET JA HANKALUUDET Tervareitin viidellä järvellä ei ole esteitä melonnalle. Lappajärven melojan on kuitenkin muistettava järven suuren koon tuomat riskit. Evijärvellä vaanii lähinnä eksymisen vaara. Sen sijaan joissa on useita hidasteita. Tervareitin yläjuoksulla esteitä ja hankaluuksia muodostavat risut ja kivikot, varsinkin alkukesän ja sadejaksojen ulkopuolella. Kurejoella, Välijoella ja Ähtävänjoella melojaa koettelevat lähinnä padot. Koko nykyisen Tervareitin suurin katkos on hankalasti ohitettava Koskenvarren voimalaitos Kurejoen alkupuolella. Kuninkaanjoen raivaus talvella ja keväällä 2014 avasi koko väylän melonnalle korkeammalla vedellä. Vähänkin alemmalla vedellä risukot muodostavat hankalia esteitä ensimmäisen 7 kilometrin aikana. Kuivimpana aikana myös joen keskiosalle saattaa muodostua esteitä. Nyt tehtyä perusraivausta kannattaisi täydentää vuosittain. Kuninkaanjoen raivaus avasi toukokuun 2014 puolivälissä koko 30 kilometrin väylän vapaaksi ensi kertaa sitten uittoaikojen. Kaksi viikkoa myöhemmin vesi oli laskenut niin paljon, että risut tulivat taas esiin. (Kuva Eija Tuomaala) Vähä- ja Iso-Räyringin välinen Välijoki on kevään 2014 raivauksen ansiosta paikoin melontakelpoinen pikku puro, mutta normaalivedellä yhä liian risuinen ja kapea. Kunnolliseksi melontareitin osaksi tämän 600 metrin uoman voisi saada lähinnä ruoppaamalla. Iso-Räyringistä Levijoelle virtaava 2,9 kilometriä pitkä Kaivosoja on hankala melottava risujen, kaatuneiden puiden, kapeuden ja mataluuden takia. Risujen ja puiden raivaaminen auttaisi tilannetta. Matalalla vedellä melominen ei onnistu silloinkaan. Levijoen matala yläosa on alkukesän jälkeen ja voimakkaiden sadejaksojen ulkopuolella liian kivinen melottava. Levijoen poikki oli kesällä 2014 kaatunut kolme puuta, jotka muodostivat hankalan esteen melonnalle. Koskihäjyt poistivat kaksi niistä kesän lopulla. Kurejoen Koskenvarren voimalaitoksen ohitus vaatii vähintään 400 metrin, mutta mieluiten yli puolen kilometrin mittaisen maaohituksen. Ohitus hiekkatietä pitkin ei sinänsä ole ylivoimainen este, kun siihen osaa varautua. Voimalan jälkeinen uoma jatkuu kuitenkin niin
likaisena ja risuisena, että sen käyttö on hankalaa, varsinkin jos uhkana on veden juoksutus. Voimalan kunnollinen ohitus vaatisi varmemman laskupaikan ja sen jälkeen risujen raivauksen. Kurejoella meloja joutuu muutenkin kantamaan ja rehaamaan kalustoa melko paljon patojen ja kivikoiden yli, varsinkin kuivemmalla kaudella. Tämän takia Kurejoki jakaa Tervareitin sitä edeltävään yläjuoksuun ja sen jälkeiseen isompien järvien reittiin. Kurejoen Koskenvarren voimala aiheutti 400 metrin kantomatkan, minkä jälkeen vastassa oli likaista vettä ja ikäviä risukoita pienessä voimalakanavassa. (Kuva Hanna Ristimäki) Välijoen meloja joutuu ohittamaan aluksi Niskan padon ja joen puolivälissä Hanhikosken voimalapadon. Niskan pato ei ole ongelma. Hanhikosken padon voi ohittaa joko kalustoa jyrkältä penkereeltä laskemalla tai muutaman sadan metrin kantomatkalla. Yksinkertaiset ohitusrännit ja rappuset tekisivät Välijoesta toimivan yhteyden Lappajärven ja Evijärven välille. Ähtävänjoen melominen Pedersören rajalle asti edellyttää Kaarenhaaran padon ja Kattilakosken voimalapadon ohitusta. Kattilakoskella kantomatkaa tulee noin 300 metriä. Tästä eteenpäin Ähtävänjoella on vielä 5 patoa, joiden ohittamista on paikoin pyritty helpottamaan ohitusränneillä. Patojen jatkuvien ohitusten takia Ähtävänjoen melominen on hieman työlästä, mutta hienojen luonnonmaisemien ja kymmenen kosken ansiosta Ähtävänjoki on yksi Pohjanmaan parhaista melontajoista. TERVAREITIN EDUT JA MAHDOLLISUUDET Tervareitti on poikkeuksellisen monipuolinen yhdistelmä hyvin erilaisia järviä ja eriluonteisia jokia. Ähtävänjoen valuma-alue on entisen Vaasan läänin alueen järvisin (järvisyysprosentti 9,8). Tervareitin järvisyys on vielä huomattavasti suurempi, koska kaikki vesistön suurimmat järvet ovat sen varrella. Niinpä Tervareittiä voidaan pitää koko
Pohjanmaan järvisimpänä ja monipuolisimpana jokimelontareittinä. Koskien valjastamisen seurauksena se on suurelta osin melottavissa koko melontakauden ajan. Tervareitin yläjuoksun kaikki kolme haaraa ovat sopivalla vesitilanteella mielenkiintoisia kohteita vähintään pohjalaisille melojille. Melonnan edellytysten kehittäminen Alajärvessä on koko Tervareitin suurin potentiaali, aivan seudun suurimman asutuskeskuksen ytimessä. Tervareitin suurten järvien yhteys Lappajärvestä Välijoen kautta Evijärvelle on Tervareitin kansallisesti ja kansainvälisesti kiinnostavin osa. Mikäli Hanhikoskelle rakennetaan yksinkertaiset ohitusrakenteet, kyseessä on käytännössä valmis 3-7 päivän melontareitti Lappajärveltä Evijärvelle ja edelleen Pietarsaareen. Keskiosan vahvoja teemoja ovat pohjalaisittain hienot järvet, vähintään kansallisesti kiinnostava suuren Lappajärven kraatterimaisuus ja jopa kansainvälisesti vetovoimainen lintuteema, erityisesti Evijärvellä. Evijärvi tarjoaa myös koko Pohjanmaan järvisuomalaisimmat näkymät. Tervareitin yläosa tarjoaa paikallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä mahdollisuuksia melonnan lisäämiseksi. Lappajärvi ja Evijärvi ovat myös kansallisesti ja jopa kansainvälisesti kiinnostavia melontajärviä. (Kuva Vilna Orrenmaa) Kuninkaanjoki on pääosin avoimeksi raivattu kiemurteleva korpijoki, joka pienen alkukosken jälkeen virtaa tasaisesti alaspäin ilman kivikoita. Virtaus lakkaa vasta 30 kilometrin matkan viimeisen kolmanneksen ajaksi. Ely-keskuksen Jokivarrenkylän tienoille
asentama automaattinen mittauspiste näyttää melonnalle sopivat virtauksen ja vedenkorkeuden lukemat verkossa, kun raja-arvoista kerätään kokemuksia. Ähtärinjärven entinen lasku-uoma Poikkijoki ja Livonlähde tarjoavat suolampien välit tarpovalle sinnikkäälle melojalle ainutlaatuista luonnonhistorian ja uittohistorian maisemaa. Reitin ruoppaamisesta melontareitiksi on tehty suunnitelma 2000-luvun alussa. Vähä- ja Iso-Räyringinjärvien erämaiset maisemat saivat uutta hohtoa, kun järvet ovat kartoituksen aikana osoittautuneet mahdollisiksi kraatterijärviksi. Mikäli geologi Marjatta Koiviston teoria vahvistuu, voidaan järvistä alkavaa reittiä kutsua kolmen kraatterijärven Kraatterireitiksi, joka on jopa kansainvälisesti ainutlaatuinen. Räyringinjärvien ja Lappajärven välisten esteiden ja hankaluuksien takia Kraatterireittiä ei voi ainakaan vielä tarjota kokonaisuutena melottavaksi, mutta näkökulma antaa joka tapauksessa suuria mahdollisuuksia tuotteistamiselle ja markkinoinnille. Räyrinkijärvien taivaallisen alkuperän tutkiminen toukokuun 2014 kartoitusmelonnalla herätti valtakunnallista huomiota. Helsingin Sanomat laati päivän lööppinsä geologi Marjatta Koiviston kraatteriteoriasta. (Kuva Merja Suomela) Levijoki tarjoaa sopivalla veden korkeudella koko maakunnassa ainutlaatuisen neljän kilometrin mittaisen yhtäjaksoisen pienten koskien nautinnon. Liian matalalla vedellä nautinto muuttuu tuskien taipaleeksi. Mikäli melontakalusto juuttuu kiville välittömästi Siirilän sillan jälkeen, on vettä liian vähän. Alajärvessä on jo nyt lukuisia hyviä lähtöpaikkoja, vähäistä kunnostusta kaipaavia taukopaikkoja ja runsaasti hienoja puistomaisia kulttuurimaisemia, mukaan lukien helposti saavutettavat Alvar Aalto -kohteet. Järven suurin saari, Isosaari olisi kehitettävissä hyvin vetovoimaiseksi käyntikohteeksi. Aineksia siihen tarjoavat seurakunnan laavu, seurakunnan omistama hieno vanha metsä ja oikean aarteen löytöpaikka, joka täsmentyi kartoituksen myötä. Näiden ympärille olisi helppo punoa houkutteleva luontopolku. Lisää hienoa ulottuvuutta Alajärven melomiselle tarjoavat kolme järveen liittyvää jokea. Kuninkaanjoki on helposti melottavissa vastavirtaan jopa 10 kilometriin asti. Ennen puoliväliä vastaan tulee Tuominiemi, jossa on aineksia erityisen kiinnostavaksi retkeilykohteeksi. Levijokea pystyy melomaan vastavirtaan 4 kilometriä. Tämän matkan puolivälissä on uittohistoriaan liittyvä kaunis Kuhmosen koukku, jonka metsäisiin maisemiin sopisi taukopaikka. Myös Kurejoen ensimmäiset 600 metriä ennen pohjapatoa tarjoavat lisää puistomaista kulttuurimaisemaa.
Kanoottien ja kajakkien vuokraus yhdistyneenä edellä mainittujen paikkojen kehittämiseen avaisi merkittäviä näkymiä Alajärven melontaretkeilylle. Alajärven Isosaaren erikoinen maasto ja ikivanhat petäjät tarjoaisivat hienon ympäristön luontopolulle. Harva alajärveläinenkään on käynyt täällä. (Kuvat Hanna Ristimäki) Kurejoki on Tervareitin monipuolisin joki. Sen 20 kilometrin matkalle mahtuu kaunista asutusmaisemaa, pieniä koskia ja vihreää maatalousjokea, mutta voimalaitospadon ja kivikoiden takia myös ikäviä esteitä. Nykyisellään sitä ei voi markkinoida toimivana melontareittinä. Lappajärven suuri teema on sen syntyhistoria, joka näkyy vaikuttavalla tavalla järven koossa, muodoissa, kivissä ja Kivitipussa. Lappajärven eteläosassa meloja voi turvallisella kelillä kokea maakunnan suurimman avoimen vesistönäkymän. Lappajärven Isolla Selkäsaarella on hieno ilmainen tauko- ja yöpymispaikka, jonka tulipaikalta voi ihailla koko maakunnan suurinta järven selkää. (Kuva Timo Kinnunen) Lappajärven Kärnänsaari ja pienemmät saaret tarjoavat runsaasti kiinnostavaa tutkittavaa. Luoteis- ja pohjoisosan lahdet antavat suojaisempaa ympäristöä, myös linnuille. Lähtö- ja
taukopaikkojen ketju on käytännössä valmis. Myös majoitusta on tarjolla runsaasti. Kivitipun ympäristö on koko Tervareitin paras palvelukeskus myös melojalle, kanootinvuokrauksesta lähtien. Kivitipun ilmaiseen Meteoriittinäyttelyyn sisältyvä Lappajärven pienoismalli on melojalle hyvin kiehtova tapa tutustua järven mittasuhteisiin ja paikkoihin. Välijoki on lähes kokonaan Hanhikosken voimalaitoksen mullistama, mutta melko myönteisellä ja persoonallisella tavalla. Lähes järvimäiset levennykset paisuttavat jokea yli puoliväliin, minkä jälkeen jatko on kiviseinäistä kanjonia. Vasta joen loppuosa on luonnonmukaista maisemaa, jossa on myös kiinnostavia kohteita. Välijoen suurin arvo on, että se tarjoaa miellyttävän yhteyden maakunnan kahden kiinnostavimman melontajärven välillä, kunhan Hanhikosken padon ohitus ratkaistaan. Evijärvi on kuin pieni pala järvi-suomea läntiseen Suomeen sijoitettuna. Mistään muualta Etelä-Pohjanmaalta ei löydy samanlaista saarten, niemien ja lahtien sokkeloa kymmenien kilometrien reitillä. Pohjalaiselta melojalta Evijärvi säästää ajokilometrejä ja järvisuomalaisille se voi lievittää koti-ikävää. Aivan erityisen ulottuvuuden tarjoavat Evijärven linnut, jotka viihtyvät runsaslajisina järven lukuisissa lahdissa ja ruovikoissa. Melontayhteyden avaaminen Valmosan Natura-suojellun keidassuon lintutornille vahvistaisi tätä teemaa. Lappajärven tavoin myös Evijärven rannoilla ja saarilla on jo nyt hieno lähtöja taukopaikkojen verkosto. Evijärvi on kuin pala järvi-suomea lakeuksien maakunnassa. (Kuva Hanna Ristimäki)
Ähtävänjoen alkuosa Kattilakosken voimalapadolle asti on aivan miellyttävää melottavaa, vaikka vesistötyöt ovat muuttaneet maisemaa paikoin ikävästikin. Merelle saakka melottuna Ähtävänjoki tarjoaa koko melontakauden ajan hienoja rantanäkymiä ja sopivia koskia, vaikka lukuisat patojen ohitukset verottavatkin viehätystä ellei satu olemaan moniilmeisen vesivoimala-arkkitehtuurin erityinen ystävä. Ähtävänjoki tarjoaa kuusi hyvin erilaista vesivoimalaa ja niiden ohitusta. Värnumin voimalaitos on helppo ohittaa ja mielenkiintoinen katsella. (Kuva Eija Tuomaala) TERVAREITIN SUORANNAT Vuonna 2012 valmistuneen Etelä-Pohjanmaan soiden kartoituksen mukaan koko maakunnassa ei ole jäljellä yhtään suota virtaavan veden äärellä. Tervareitin varrelta löytyy silti useita vähän pienempiä suomaisia rantoja. Karttatietojen mukaan Kurejoen loppuosan itäpuoli on rämerantainen. Tämä on kuitenkin väärä hälytys, sillä nämä kuivatut rantasuot ovat jo pitkään kasvaneet lehtipuuta. Välijoen lopussa, noin kilometri ennen Evijärvelle saapumista on idän puolella Varispuron pieni suoalue. Puron uoma ja sen ympärillä levittäytyvä rämesokkelo antavat kilometrin verran suorantaista melottavaa. Evijärven Jokisuunlahti rajoittuu kahteen suoalueeseen, Valmossaan ja Vilvistiin, mutta kaislojen takia niiden äärelle on vaikea meloa. Evijärven pohjoisosassa on Kaivoslahden ja Kaivosssojan välille kaivettu 300 metriä pitkä suoraviivainen uoma, jonka ympärillä levittäytyy Kaivosrämäkkö.
Tervareitin selvin virtaavan veden suoranta löytyy kuitenkin Ähtävänjoen varrelta. Töysänsaaren oikealta puolelta kiertävä kapeampi uoma luo puolen kilometrin matkallaan vaikutelman pienen suon keskellä melomisesta Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Ähtävänjoen loppuosan aikana vastaan tulee lisää suorantoja, mutta ne eivät kuulukaan enää Etelä-Pohjanmaan maakuntaan. Välijoen Varispuron alue tarjoaa suomaista idylliä. (Kuva Timo Kinnunen) NÄHTÄVYYKSIÄ, MAJOITUSTA JA PALVELUJA Tervareitin eri osien varrelta löytyy vaihteleva määrä nähtävyyksiä, majoitusta ja muuta palvelua. Odotetusti tämä anti on runsainta reitin suurimman osa-alueen eli Lappajärven ympärillä, mutta esimerkiksi majapaikkoja on hyvin tarjolla muuallakin. Näitä havaintoja kuvataan Tervareitin eri osien raporteissa. Vuokrattavaa melontakalustoa hankittiin kevään 2014 aikana Iso-Räyringin pohjoisrannalle (Pasi Välisaari), Lappajärven Nykälänniemelle (Kipinäkodan luonto- ja elämyspalvelut) ja Evijärven Sillankorvan leirintäalueelle (Evijärvi-seura). TOIMENPIDESUOSITUKSIA Tervareitin kehittämiseen melontareitiksi otetaan kartoitustyön perusteella erikseen kantaa loppuvuonna 2014. Seuraavassa on kuitenkin jo alustavaa hahmotelmaa toivottavista ja mahdollisista toimenpiteistä vesistön eri osille. Kuninkaanjoen toimenpiteitä - Puntalankoskelle olisi hyvä saada näkyvälle paikalle opastaulu, joka kertoo Kuninkaanjoen melottavuudesta muun muassa veden eri korkeuksilla.
- Puntalankosken jälkeinen suvanto ja sen viereinen maa-alue olisi paras mahdollinen lähtöpaikka Kuninkaanjoen melonnalle korkean veden aikana. Asiasta voisi neuvotella maanomistajien Arto ja Raimo Inkalan kanssa. Periaatteessa vaihtoehtoinen lähtöpaikka voisi olla perustettavissa Toivo Puntalan omistaman vasemman rannan puolelle. - Puntalankosken jälkeisen 7 kilometrin varrella olevien puiden ja risujen jatkoraivaus normaaliveden aikana olisi toivottavaa, koska se pitäisi Kuninkaanjoen melontakelpoisena pidempään alkukesän aikana. - Ely-keskus aikoo perustaa automaattisen mittauspisteen Jokikylän tienoille. Havainnot reitin melottavuudesta eri veden korkeuksilla olisivat hyvin toivottavia. - Mahdollisuus käyttää Jokikylän siltaa edeltävää rantaniittyä taukopaikkana olisi tärkeää, koska ensimmäisen 10 kilometrin matkalla ei ole selvää taukopaikkaa. Niityn omistaja Pekka Jokiaho suhtautuu myönteisesti ajatukseen. Jokiaho pitää mahdollisena taukopaikan rakentamista mailleen myös noin 850 metriä ennen siltaa. - Noin 7 kilometriä Jokikylän sillan jälkeen on idän puolella pieni kivikko (62 58 30.1 N / 24 02 58.2 E), joka voisi tarjota tilaisuuden rantautua ja nousta maihin. Paikkaa voisi tutkia tarkemmin ja olla tarvittaessa yhteydessä maan omistavaan helsinkiläiseen Lea Huhtaseen. - Kuninkaanjoen Tuominiemi noin 4 kilometriä ennen joen Alajärveen laskemista olisi kehitettävissä poikkeuksellisen hienoksi taukopaikaksi ja tutustumiskohteeksi sekä melojille että patikoijille. Mahdollisia rakenteita olisivat joelta nouseva rappuset, nuotiopaikka, laavu ja opastaulu. Alueen määräaikaiseen suojeluun hakenut maanomistaja Ari Kivimäki suhtautuu myönteisesti alueen retkeilykäytön kehittämiseen. - Levijoentien siltaa idän puolella edeltävä pelto on paras paikka Kuninkaanjoen jokimelonnan lopettamiseen. Maanomistajan kanssa voisi neuvotella alueen mahdollisesta merkitsemisestä melojien nousupaikaksi. Poikkijoen ja Livonlähteen toimenpiteitä - Esimerkiksi Hernesmaantien varrelle Perälammin kohdalla sijoitettu opastaulu voisi avata luonnonhistoriallisen Poikkijoen ohi kulkevien matkaajien ihmeteltäväksi. - Poikkijoen ja Livonlähteen lähes umpeen kasvaneen väylän ruoppaaminen melontareitiksi vaatisi kunnollisen projektin, johon sisältyisi ainakin tarkempaa suunnittelua, lupien hakemista ja ruoppaamista, samoin Levijoen yläosan avaamista. Alustava suunnitelma asiasta on valmistunut 2000-luvun alussa. Toimenpide ei ole Tervareitin kannalta välttämätön, mutta se olisi arvokas kulttuuriteko luonnonhistorian, uittohistorian ja miljööstä nauttimisen kannalta. Räyrinkijärvien ja Kaivosojan toimenpiteitä - Vähä-Räyringistä Iso-Räyrinkiin johtavan Välijoen Väliojantien alituskohta voisi olla hyvä paikka opastaululle, jossa kerrotaan Räyrinkijärvien melontamahdollisuuksista ja viereisistä muinaisasutuksen jäännöksistä. - 600 metriä pitkä Välijoki vaatisi jatkoraivauksia melontamahdollisuuksien kohentamiseksi. Vasta ruoppaus saattaisi tehdä melontayhteydestä miellyttävän. Iso- Räyrinkiin johtavan loppuosuuden parantamiseksi riittäisi uoman leventäminen parin metrin matkalta. - Räyrinkijärvien varmistuminen meteoriitin sirpaleiden synnyttämiksi kraatterijärviksi vaatii jatkotutkimuksia, jossa uudet havainnot erikoisista kivistä saattavat olla avainasemissa. Geologi Marjatta Koivisto jatkaa tutkimusta omilla toimillaan.
- Iso-Räyringiltä Levijoelle johtava 2,7 kilometrin mittainen Kaivososa vaatisi puiden ja risujen raivausta, minkä jälkeen sitä voisi käyttää korkean veden aikaisena väylänä. Levijoen toimenpiteitä - Levijoen koskijakson poikki kaatuu helposti puita. Kesällä 2014 melontaa haitanneista kolmesta puusta kahteen tehtiin kulkuaukko kesän 2014 lopulla. - Sopivaan paikkaan Levijoen varrelle voisi pystyttää kyltin, joka kertoo joen melontamahdollisuuksia veden eri korkeuksilla. Levijokiraitin kivisillan vedenkorkeus voi antaa suuntaviivoja, mutta ei kerro tarkkaa tilannetta. - Kuhmosen koukuksi kutsuttu historiallinen uittomaisema noin 2 kilometriä ennen Levijoen Alajärveen laskemista tarjoaisi hienon miljöön melojien ja veneilijöiden levähdyspaikalle. Asiasta voisi neuvotella maanomistajan kanssa. Alajärven toimenpiteitä - Alajärven venesatama olisi hyvä paikka opaskyltille, jossa kerrotaan Alajärven melontamahdollisuuksista. - Vuokrakaluston saaminen Alajärven rannalle olisi toivottavaa, koska näkymät melonnan kehittämiselle Tervareitin suurimman asutuskeskuksen äärellä ovat erittäin hyvät (mukaan lukien Isosaaren, Kuninkaanjoen Tuominiemen ja Levijoen Kuhmosen koukun kehittämisajatukset). - Kuninkaanjoen suiston saaressa oleva laavu ja sen umpeen kasvanut ranta olisivat helposti kohennettavissa nykyistä toimivammaksi taukopaikaksi. - Isosaaressa oleva seurakunnan unohtuneen tuntuinen laavu ja sen nykyisin rapistunut yhteys huojuvan laiturin ja sillan kautta olisivat helposti kohennettavissa huomattavasti nykyistä paremmaksi. - Isosaaren länsi- ja etelärannalla olevat seurakunnan omistamat maat tarjoavat ehkä koko Tervareitin lupaavimman alueen melontamatkailun kehittämiseksi. Hieno vanha metsä tarjoaisi loistavan miljöön kiinnostavalle luontopolulle, jonka varrella voisivat olla myös seurakunnan laavu, Alajärven ensimmäisen kirkkoherran huvilan paikka 1880-luvulta ja mahdollisesti myös yksityisellä maalla oleva todellisen Suomen sodan aikaisen raha-aarteen löytöpaikka vuodelta 1934. Kurejoen toimenpiteitä - Joen alkupisteestä 600 metrin päässä olevan pohjapadon ohittamista kannattaisi ehkä helpottaa pienillä rakenteilla. - Koskenvarren voimalaitokselle sijoitettu opastaulu voisi kertoa voimalaitoksen ohituksen mahdollisuuksista. - Koskenvarren voimalaitoksen jälkeinen pieni kanava kaipaa risujen raivausta. Voimalan ohittamista auttaisi ehkä parhaiten Koskenvarrentien sillalle tehty laskupaikka ja sen jälkeisen uoman pitäminen jatkuvasti vapaana risuista. Lappajärven toimenpiteitä - Ähtävänjoen vesistön suurin yksittäinen osa-alue, Lappajärvi, on jo nyt hyvin valmis melontajärvi. Lähinnä se kaipaa informaatiota taukopaikoista, nähtävyyksistä ja melomisen riskeistä suurella järvellä. Tällaista informaatiota voisivat antaa muun muassa sopivalle paikalle sijoitetut opastaulut. Paikkoja voisivat olla esimerkiksi Alajoen silta Kurejoen
suulla, Ylipään venepaikka järven lounaiskulmassa, Savonjoen suun venepaikka, Kivitipun ranta Nykälänniemellä ja Halkosaaren parkkipaikka. - Lappajärven läntisen rannan taukopaikat kaipaisivat täydennystä Ylipään venepaikan ja Karvalan Nuorisoseuran uimarannan välisellä 12 kilometrin taipaleella. Tällaisia paikkoja voisivat olla Aholan tai Lehtiniemen uimaranta. Näiden paikkojen merkitsemisestä taukopaikaksi melontakarttaan voitaisiin neuvotella. - Myös Kärnänsaaren läntiseltä rannalta puuttuu selkeitä taukopaikkoja. Lähinnä sellaisia ovat eteläisimmän pään rakentamattomat rantamat ja Kannanlahden pieni uimaranta. Niistä tai niiden väliseltä alueelta voisi kehittää selvemmän julkisen taukopaikan. - Kärnänsaaren itäisen rannan eteläpäässä on hieno Kärnän laavu ja uimaranta, mutta itärannan muualta osalta ei myöskään löydy selkeää taukopaikkaa. Pitkästön saari korvaa osin tätä puutetta. Lappajärven kunnan Pitkästön pohjoisrannalla omistaman mökin avaaminen yleiseen käyttöön olisi hieno palvelus vesistön käyttäjille. - Karppa-saaren mökille tekisi hyvää pieni kohennus. Myös polttopuiden tarjoaminen Karpalla olisi kädenojennus vesistön käyttäjille. Välijoen toimenpiteitä - Niskan sillan alta rannalle nouseminen ei ole aivan helppoa. Nousemista voisi ehkä helpottaa jollakin tavalla. - Niskan padon ja Hanhikosken padon puolivälin tienoille olisi hyvä saada selkeä taukopaikka, koska 8,5 kilometrin yhtenäinen melontamatka on melko pitkä. - Hanhikosken voimalapadolle tarvittaisiin ohitukseen opastava opaskyltti sekä ohitusta palvelevia rakenteita. Nämä olisivat keskeinen parannus Lappajärven ja Evijärven yhteydelle. - Entisen Kirsilänkosken sillan tienoille tarvittaisiin selkeä kyltti, joka informoisi melojia kohta helposti ohi menevistä uimarannasta, laavusta, lohilammesta ja Pyövelinmännystä. Evijärven toimenpiteitä - Lähtö- ja taukopaikkojen verkosto on Evijärvellä hyvin kattava. Melojaa auttaisi keskeistä informaatiota jakavan opaskyltin pystyttäminen esimerkiksi Sillankorvan leirintäalueen rantaan. - Melojan pääsy Jokisuunlahdelta Valmosan lintutornille avaisi hienon lisäulottuvuuden sekä taukopaikan että lintujen tarkkailun kannalta. Mahdollisia keinoja ovat melontaväylän avaaminen kaislikkoja ruoppaamalla tai patikkapolun avaaminen yksityisen laavun tienoilta. - Kuikkasaaren laavun tulipaikka, pöytä ja penkit kaipaisivat uusimista. Ähtävänjoen toimenpiteitä - Kaarenhaaran padon ohitusta maata pitkin voisi ehkä auttaa yksinkertaisilla rakenteilla sekä nousu- että laskupaikalla. - Kaarenhaaran padon ohitus vanhan uoman kautta kaipaisi opaskylttiä, joka varoittaa kalaportaiden riskeistä. Kalaportaiden riskit melojille vähenisivät selvästi, jos laidan alapäästä voitaisiin poistaa puutolppa ja tolppien matalat metallitelineet. Myös niiden jälkeinen betonikolo aiheuttaa juuttumisen riskin kajakkimelojalle. - Ähtävänjoen kuusi voimalapatoa hidastavat ja hankaloittavat Ähtävänjoen melomisesta nauttimista. Ohitusrakenteiden kehittämistä kannattaa jatkaa. Evijärven puolella oleva
Kattilakosken pato on melko vaivaton ohittaa, mutta osa Pedersören puolella olevista padoista voisi kaivata vielä helpotusta. LUKEMISTA Tervareitin taustaksi on haettu tietoa yli 60 kirjasta, joita on nimetty reitin eri osien yhteydessä. Kolmiosainen Järviseudun historia tarjoaa kattavimman kokonaiskuvan Tervareittiin liittyvästä historiasta. Heikki Junnilan ja Heikki Rantatuvan toimittama osa I (1983) ulottuu 1036 sivullaan esihistoriasta 1850-luvulle. Toivo Nygårdin toimittama osa II (1983) ulottuu 927 sivullaan kunnallishallinnon toteuttamisesta 1970-luvulla. Heikki Junnilan ja Tuomo Tuomen toimittama Osa III (1990) syventyy 923 sivullaan Järviseudun kansankulttuuriin Fiktion puolella Tervareitin tervankuljetukseen liittyvästä historiasta antaa eläväisimmän ja kokonaisimman kuvan Max Svedlundin Tervakeisari. Kertomus tervanajan elämästä ja mustan kultakuumeen ajasta 1700-luvun lopulla (2005), 176 sivua. Tämä pietarsaarelaisen merimiehen (1950-2009) kirjoittama romaani sisältää myös selvää faktatietoa. Keskeistä sisältöä ovat kaksi soinilaisen Joki-Pekan tervankuljetusmatkaa Kuninkaanjoelta Pietarsaareen. Paras johdatus Ähtävänjoen voimalarakentamisen ja säännöstelyn nykytilaan on Antti Tuurin Kertomus järvestä (1981) 103 sivua. Tuurin omistakin muistoista ponnistava kirja huipentuu kevään 1979 patokapinan kuvaukseen. Melonta tarjoaa myös järviseutulaisille uuden näkökulman tuttuun kotiseutuun. (Kuva Hanna Ristimäki)