ALAJÄRVEN KARTOITUSMELONNAT

Transkriptio

1 Alajärvi YLEISKUVAUS Alajärven pinta-ala on 11,1 km² ja rantaviivan pituus noin 33 kilometriä. Järvessä lasketaan olevan 23 saarta. Selvästi suurin on Isosaari eli Pappilansaari, joka jakaa järven pääaltaaseen ja pienempään lahtialueeseen. Ison selän pituus on noin 4,5 kilometriä ja leveys 2,5 kilometriä. Alajärven keskustaan rajoittuva pienempi lahtialue on noin 3 kilometriä pitkä ja 0,5 kilometriä leveä. Alajärven keskisyvyys on vain 1,4 metriä. Syvin kohta on järven keskellä oleva 7 metrin syvänne. Alajärveä ympäröivät matalat, suurimmaksi osaksi kiviset rannat. Etelärannalla on kuitenkin noin kilometrin pituinen hietikkovyö. Alajärven säännöstelyväli on lupaehtojen mukaan tasan metri. Ely-keskuksen vesistöennusteissa näkyy jatkuva seuranta ja ennuste Alajärven vedenkorkeudesta Kurejoen suulla ( Alajärvi on mukavan kokoinen järvi parin päivän melontaretkeilyyn. Kiinnostava Isosaari ja järveen liittyvät kolme jokea antavat ratkaisevasti lisäulottuvuuksia. (Kuva Jaana Kultti)

2 ALAJÄRVEN KARTOITUSMELONNAT Kyrönjoen Koskihäjyt kartoittivat Alajärveä viidellä melontaretkellä pe-su Alajärven tutkimuksiin osallistuivat Tuula Hahtola, Veli-Matti Hakala, Päivi Karttunen, Timo Kinnunen, Kimmo Koivisto, Jaana Kultti, Niilo Lahdensuo, Janne Latvala, Virpi Leikkari, Aki Martikainen, Marjaana Mattila, Jussi Metsäpelto, Ari Nousiainen, Anssi Orrenmaa, Hanna Ristimäki, Juho Saunamäki, Sanni Saunamäki, Sari Saunamäki, Susanna Siirtola, Suoku Siren ja Eija Tuomaala. Tukikohtana toimi Käpyniemen lomakylä. Lauantaina kello tarjottiin avoin yleisömelonta Alajärven venesatamassa. Alajärvi jaettiin tutkimusmelonnoissa kolmeen palaan. (Kuva Hanna Ristimäki) SOVELTUVUUS MELONTAREITIKSI Alajärvi on melojalle sopivan kokoinen järvi yhden tai kahden päivän retkeilylle. Se tarjoaa paljon huoliteltua kulttuurimaisemaa, mukavia lähtöpaikkoja ja hieman raivaamista kaipaavia taukopaikkoja. Suurin saari eli Isosaari pitää sisällään hienoja kehittämisnäkymiä etenkin seurakunnan omistamilla mailla. Kaupungin keskustan, useiden Aalto-kohteiden ja Nelimarkka-museon läheisyys tarjoavat lisää optioita. Ratkaisevaa lisäulottuvuutta Alajärven melojalle tuovat järveen laskevat Kuninkaanjoki ja Levijoki sekä järvestä lähtevä Kurejoki. Kuninkaanjokea neljä kilometriä nousemalla tulee vastaan lehtomainen Tuominiemi, jossa on edellytyksiä houkuttelevaksi melonta- ja patikkakohteeksi. Levijokea kaksi kilometriä nouseva päätyy Kuhmosen koukuksi

3 kutsutulle kauniille metsäalueelle, jonne voisi myös kehittää taukopaikan. Kurejoen ensimmäiset 600 metriä ennen pohjapatoa tarjoavat samaa puistomaista kulttuurimaisemaa kuin itse Alajärvi. Tervareitin suurimman asutustihentymän ytimeen Alajärven rannalle olisi tärkeää saada pysyvää melontakaluston vuokrausta. Lyhyetkin melontaretket avaisivat uusia hienoja näkymiä sekä paikallisille että muualta tuleville. Alajärven hieman uinuva virkistyskäyttö saattaisi lisääntyä merkittävästi vuokrakaluston ja pienen tuotteistamisen myötä. Alajärveläisiä aktivoitiin kokeilemaan melontaa kartoitusmelonnan avoimessa yleisötapahtumassa venesatamassa. Alajärven virkistyskäytössä olisi huomattavasti nykyistä käyttöä enemmän potentiaalia. (Kuva Susanna Siirtola) TARKEMPI KUVAUS ALAJÄRVESTÄ MELONTAREITTINÄ Alajärvi tarjoaa melojalle mukavan kokoisen peltojen ja kaupunkikeskustan ympäröimän noin 4 kertaa 5 kilometrin kokoisen järven, jossa on suurehko avoin selkä, monta suojaista lahtea, yksi suurempi ja parikymmentä pienempää saarta sekä kolme melontakelpoista jokiuomaa: järveen laskevat Kuninkaanjoki ja Levijoki sekä kohti Lappajärveä laskeva Kurejoki. LÄHTÖ- JA TAUKOPAIKAT Erittäin hyviä lähtö- ja taukopaikkoja ovat Alajärven (vieras)venesatama, Pynttärin uimaranta ja Hoiskon uimaranta. Venesatama löytyy kääntymällä Hoiskontie 9:n kohdasta rantaan. Paikalle pääsee kävelemällä myös kirkon suunnasta, mutta puomi katkaisee ajotien. Laituri on liian korkea lähtöpaikaksi, mutta veneenlaskupaikasta pääsee hyvin liikkeelle. Muita vesistön käyttäjiä palvelevia rakenteita ei paikalla ole. Pynttärin hieno uimaranta ja suuri laituri ovat Pynttärinniemen itärannalla Rantatien varrella. Parisataa metriä rantatietä etelään ja lounaaseen kulkemalla löytyy hieno suojeltu

4 mänty ja Timmerbackan keskiaikainen asutusalue. Hoiskon mukava uimaranta ei ole Hoiskonlahdella, vaan sen eteläpuolisella Hännisenlahdella, Hännisenniemi-nimisen tien päässä. Molemmilla uimarannoilla on käymälä ja pukuhuoneet. Hoiskon ja Pynttärin uimarannat ovat sekä miljööltään että palveluiltaan hienoja lähtö- ja taukopaikkoja melontaretkelle. Neljäs mahdollinen lähtö- ja taukopaikka on Lassinranta heti Levijoen keinouoman pohjoispuolella, Järvitien varrella. Kapea rantakaistale on hieman kaislojen sotkema, mutta sen kohdalle mahtuu sopivasti pari autoa. Rantautujaa palvelevia rakennelmia paikalla ei ole, mutta pohjoisen puolen isojen kivien taakse on helppo piiloutua. Myös Alajärven hautausmaan kohdalla oleva ranta on mahdollinen paikka lähteä melomaan tai pitää taukoa. Aikaisemmin veneilijöiden suosimalla rannalla on vielä muutama venekin. Alajärven saarista löytyy kaksi taukolaavua, joista kumpikin kaipaisi pientä ehostusta. Kuninkaanjoen suistoon melova löytää laavun, nuotiopaikan ja pöydän, kun tietää etsiä paikkaa suoran uoman pohjoispuolella olevasta saaresta. Rantapuuston läpi menee kapea kulkuaukko laavulle, joka on lähes näkymättömissä vain muutaman metrin päässä rannasta. Kartoitusmelonnassa 7 melojaa kalustoineen mahtui juuri ja juuri tauolle. Rantapuuston pienikin raivaus avaisi uusia kulkuaukkoja sekä hienoja näkymiä Alajärveen ja Kuninkaanjoen suistoon. Laavu on erinomainen puolimatkan krouvi, jos Alajärven venesatamasta tekee noin 8 kilometrin melontaretken Kuninkaanjoen Tuominiemeen. Kuninkaanjoen suiston laavu on pusikoitumisen takia lähes huomaamattomassa paikassa. Puuston raivaus toisi näkyvyyttä, hienoja maisemia ja lisää tilaa kalustolle. (Kuvat Hanna Ristimäki)

5 Isosaaren eteläosassa on Alajärven seurakunnan 2000-luvun alussa rakentama hieman unohtuneen näköinen, mutta aivan toimiva laavu noin sadan metrin päässä rannasta. Kulku laavulle on saaren eteläpuolisesta lahdesta, saaren eteläisimmän niemen itäpuolelta. Rannalla on vaarallisessa kunnossa oleva pieni laituri ja sillan tapainen kapea ja horjuva kulkuyhteys. Laiturin uusiminen, paikan merkitseminen ja laavun kunnostus tarjoaisi houkuttelevan taukopaikan järven keskeiselle paikalle. ISOSAARI ELI PAPPILANSAARI Alajärven suurin saari, noin 400 kertaa 500 metrin kokoinen Isosaari eli Pappilansaari on koko järven selvästi potentiaalisin kehityskohde. Noin 700 metrin päässä kirkkorannasta näkyvä saari saavutetaan nykyisin lähinnä talvisena hiihtoretkien kohteena. Erityisesti seurakunnan omistama kiehtova ikivanha metsä saaren länsipuolella tarjoaa suuren mahdollisuuden. Paikalla on jättimäisiä honkia, hämyisiä vanhoja kuusikoita, sekametsää ja runsaasti kiinnostavaa kasvustoa. Nähtävästi minkit ovat nostaneet rannoille näkinkenkiä. Retkeilijä saa ketunleivästä yrttejä eväisiinsä. Alueelle saisi helposti ideoitua ja rakennettua luontopolun. Eteläosassa oleva laavu olisi vähän siistittynä hieno paikka esimerkiksi luontopolun taukopaikaksi. Nykyisin laavu on hieman hankala löytää ja lähestyä eteläiseltä lahdelta löytyvän horjuvan laiturin takaa. Isosaareen kätkeytyy synkkää ikimetsää ja valtavia petäjiä. Seurakunnan omistamat maat tarjoaisivat loistavan miljöön luontopolulle. (Kuvat Eija Tuomaala ja Hanna Ristimäki) Isosaaressa on sijainnut koko Alajärven ensimmäinen huvila, jonka Alajärven ensimmäinen kirkkoherra Jonatan Johansson suunnitteli ja rakennutti keväällä Hirsirakennuksen rakensi Antti Wisti. Purjehdusta harrastava kirkkoherra vietti perheineen ja vieraineen paljon aikaa huvimajalla, jonka ympärillä oli kaunis koivumetsä, runsaasti kukkia ja paljon marjoja. Johanssonista kaksi kirjaa kirjoittanut Toivo Kivipelto ei tiedä huvilan tarkkaa paikkaa, mutta arvelee sen olleen seurakunnan laavun tienoilla. Laavun länsipuolella näkyykin vanhoja marjapensaita ja kaakkoispuolella kivijalan jäänteitä muistuttava kiviryhmä. Myös Alajärven ensimmäisen huvimajan tarina tarjoaisi mukavaa sisältöä luontopolulle.

6 Isosaaren kiinnostava anti jatkuu oikealla aarretarinalla saaren pohjois- ja koillisosassa, joka on Rannan suvun omistuksessa. 7-vuotias Erkki Ranta ja 17-vuotias Juho Ranta olivat vuonna 1934 kuokkimassa ojaa peltoon, kun he löysivät 18 hopearahaa eli riikintaaleria Suomen sodan ajoilta. Poliisit hakivat rahat, jotka lunastettiin Suomen kansallismuseoon, jossa ne ovat edelleen. Pojat saivat 670 markan löytöpalkkion, millä Juho osti uuden puvun. Rahoihin liittyvä todellinen karmea tarina Suomen sodan ajalta on myös kuvattu Hoiskon kyläkirjassa. Raha-aarteen täsmällinen löytöpaikka oli päässyt unohtumaan, kunnes Erkki Rannan poika Vesa Ranta, Juho Rannan tytär Maija Turunen ja Tapio Höykinpuro merkitsivät oletetun löytöpaikan kartoitusta varten kesällä Höykinpuron merkitsemä paikka lienee täsmälleen oikea, sillä hän löysi sammalten alta myös aarteen lähellä olleet kivet. Vesa Rannan pystyttämän kepin koordinaatit ovat 63⁰ N / 23⁰ E ja Maija Turusen merkin 63⁰ N / 23⁰ E. Tapio Höykinpuro löysi ja merkitsi tämän jälkeen tarkan paikan kuutisen metriä Turusen merkistä länteen, sammalten alta löytyneiden kivien viereen. Aarteen löytöpaikka on entisellä pellolla, noin 150 metrin päässä pohjoisrannasta, josta paikalle ylläpidetään selkeää kävelyväylää. Tarkka paikka on tästä väylästä muutama kymmenen metriä länteen. Väylän kautta meloja pääsee paikalle itäpuolella olevien Rannan suvun mökkien rauhaa suuremmin häiritsemättä. Paikka tarjoaisi loistavan tarinan geokätköreitiksi kaavailulle Aarrereitille ja mahdollisesti myös saaren itäosaan keskittyvän luontopolun haaralle. Rannan suku on myötämielinen paikan käytön kehittämiseen. Vasemmassa kuvassa näkyy Vesa Rannan pystyttämä merkkikeppi. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvät muut merkit muutama kymmenen metriä Rannan merkistä länteen. Etualalla ovat Tapio Höykinpuron merkki ja sammalten alta kaivetut kivet. Taka-alalla ovat Maija Turusen merkit. (Jälkimmäisen kuvan otti heinäkuussa 2014 Tapio Höykinpuro.)

7 ALAJÄRVEN RANNAT MYÖTÄPÄIVÄÄN Alajärven 21 pienempää saarta ja luotoa elävöittävät melontamaisemaa, mutta ovat lähinnä yksityisomistuksessa, eivätkä näytä tarjoavan luontaisia tauko- tai käyntikohteita melojille. Pitkin lahtia ja niemiä löytyy kuitenkin kiinnostavaa katsottavaa. Seuraavassa Alajärven rannat käydään läpi myötäpäivään venesatamasta lähtien. Venesataman pohjoispuolella oleva Kaupinniemi on nykyään koulujen käytössä. Aikaisemmin sillä sijaitsi Alajärven pappila. Tarkan kuvan pappilan elämästä 1800-lopussa ja 1900-luvun alussa antaa Toivo Kivipellon kirja Pappilan ikkunasta (2003). Alajärven koillisella puolella olevan Pirkkalanlahden perukka on satojen lokkien suosiossa. Lahden itäpuolelta kohti Pirkkalankujaa johtava 220 metriä pitkä uoma saattaa olla melojan paras väylä Nelimarkka-museolle mennessä. Sen päästä on vielä 350 metrin kävelymatka museolle. Uoman melottavuutta ei testattu kartoituksessa. Toinen reitti Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolle on noin puolen kilometrin kävely Niemikujaa ja sen jatketta pitkin Pynttärinniemen kaakkoiskulmasta. Pekkolanniemen eteläkärjen itäpuolen rannalla kasvaa kaunis Pekkolan käkkärämänty, itse asiassa kaksi erillistä mäntyä, joiden latvukset sulautuvat yhteen, vaikka rungot ovat 7 metrin päässä toisistaan. Mänty oli aikoinaan tärkeänä maamerkkinä talvitien kulkijoille. Nykyään se saattaisi olla hieno paikka geokätköpurkille, sillä kansantarinan mukaan kolmessa vierekkäisessä niemessä olleen ison puun juurelle on kätketty aarre. Käpyniemen ja Tallbackanniemen puut on kaadettu, mutta Pekkolan käkkärämänty on yhä pystyssä. Pekkolanniemen käkkärämänty kasvaa niemen kärjen itäpuolella. (Kuva Hanna Ristimäki)

8 Kauniin Puumalanlahden vieressä on 370 metriä pitkä ja 100 metriä kapea Käpyniemi, jonka edustalta on aikoinaan nostettu järvimalmia. Myös kansantarinan aarretta on etsitty metallinpaljastimen avulla, toistaiseksi turhaan. Laidunpaikkana käytetyn niemen päässä on muistumia myös muinaisesta asutuksesta. Neljän hehtaarin kokoinen Käpyniemi on nykyään lähes kokonaan tunnelmallisen Käpyniemen lomakylän käytössä. Kartoituksessa lomakylä toimi melonnan onnistuneena tukikohtana. Huolitellut perinnemaisemat jatkuvat Ylitalonlahdella, Tallbackanniemellä ja Hoiskonlahdella. Hoiskonlahden suun länsipuolella on pikkuinen koivujen täyttämä saari, joka houkuttelee pitämään taukoakin. Hoiskonlahden perukalla näkyy Honkarakenteen suuri tuotantoalue, jonka 80 henkeä työllistänyt toiminta siirrettiin Karstulaan vuonna Hännisenlahti on uimarannan ansiosta mukava pysähdyspaikka. Heininiemen takana avautuu Kyrönlahti, jonka rantamia on käytetty asuinpaikkana jo keskiajalla. Kyrönlahden kaakkoiskulmasta alkaa sillan takaa kaksi pikku uomaa. Pohjoista uomaa pystyy melomaan 800 metrin matkan, kunnes vastaan tulee Sepänvuorentien silta pusikkoineen. Uoman varrella on nähtävää vesikasveista autonromuun. Eteläinen pikku-uoma alkaa umpeen kasvaneen matalikon takaa ja jatkuu peltojen keskellä noin 600 metrin matkan. Kyrönlahden sillan takaa alkavan pohjoisen uoman leveys riittää noin 800 metrin melontaan. (Kuva Jaana Kultti) Hännisenlahden eteläpuolella on runsaasti kaislaa, jonka seassa melojan on helppo kulkea. Alajärven itärannalla vilahtaa usein autoja, sillä Levijoentie tarjoaa autoilijalle esteettömiä järvinäkymiä neljässä eri kohdassa.

9 Kuninkaanjoen suisto jakautuu kolmeen melontakelpoiseen uomaan ja niiden välissä olevaan kahteen saareen. Laavu piiloutuu pohjoisen saarelman etelärannalle. Jukanniemen jälkeen vastaan tuleva Levijoen mataloitunut luonnonuoma ei juuri tarjoa nähtävää tai koettavaa melojalle, sillä se virtaa järveen pienen padon takaa. Juoksutuksen aikana rannan tuntumaan muodostuu kupliva noidankaivo. Levijoen avoimena virtaava kaivettu uoma laskee Alajärveen aivan järven kaakkoisessa nurkassa. Heti sen pohjoispuolella melojaa palvelee yleisessä käytössä oleva pieni Lassinranta. Eteläisen rannan keskiosa on kaislikoiden ja suomaisen rannan vallassa. Heti sen länsipuolella Isohiekassa on aivan rannassa kiinnostava kulttuurikohde, Aino Aallon suunnittelema Villa Flora. Huvila rakennettiin 1926, sitä laajennettiin 1938 ja se on yhä Aallon suvun omistuksessa. Järven puolelta huvilassa näkyy vain vähän arkkitehtonista ilmettä, sillä omaleimaisin osa rakennuksesta kääntyy toiselle puolelle. Aino Aallon suunnittelema Villa Flora on löytämisen arvoinen erikoisuus, vaikka se ei tarjoakaan järven puolelta nähtynä suuria arkkitehtonisia arvoja. (Kuva Jaana Kultti) Pynttärinniemen itäranta jatkaa kivikaudelta saakka periytyvää siistin alajärveläisen asutusmaiseman linjaa. Pynttärin uimaranta on hieno pysähdys- ja uintipaikka. Sen lähellä oleva suojeltu mänty ei näy järvelle asti, mutta rannan tuntumassa on paljon muuta kaunista puustoa. Pynttärinniemen länsipuolella aukeaa Lukkarinlahti, jonka perukassa kulkevan Pynttärinniemi-nimisen tien sillan takana on suojassa pieni erillinen lahden osa.

10 Lukkarinlahden länsirannalta alkavan Kurejoen pohjoispuolella on suuri nurmikkoalue, joka kuuluu terveysasemalle. Meloja voi hyvin nousta nurmikentälle jaloittelemaan ja taukoa pitämään. Hautausmaan kohdalla oleva ranta-alue on aikaisemmin toiminut alajärveläisten venerantana, ja nykyäänkin siellä on joitakin veneitä. Rantautuminen on mahdollista myös melojalle. Melovalle Alvar Aalto -fanille aukeaa kirkkorannasta arkkitehtuurin aarreaitta. Hautausmaalla on kolme Aallon suunnittelemaa muistomerkkiä, C.L.Engelin suunnitteleman kirkon takana näkyy Alajärven merkittävä Aalto-keskus ja keskustasta löytyy kolme Aallon varhaistyötä. Nämä käydään läpi kohdassa nähtävyyksiä. Alajärven keskustan kaupalliset palvelut ovat noin puolen kilometrin kävelymatkan päässä, jos meloja nousee maihin kirkkorannasta, Venepolun päästä tai venesatamasta. Alajärven ja kirkkoranta ja venesatama ovat aivan vierekkäin, mutta rautaportti katkaisee niiden välisen ajoyhteyden. NÄHTÄVYYKSIÄ Alajärven melontareittien omintakeisin näkymä on maan monipuolisin Alvar Aalto - melonta, joka ulottuu niin akateemikon nuoruuden juurille, kypsän kauden rakennuksiin kuin suvun tärkeisiin paikkoihin. Alajärven hautausmaalle on haudattu arkkitehdin vanhemmat, joiden muistomerkki 1950-luvulta on Alvar Aallon käsialaa. Aalto on suunnitellut myös kaksi sankarihautamuistomerkkiä vuosina 1920 ja Hautausmaalta näkyy Alajärven merkittävä Aalto-keskus, jonka osia ovat kaupungintalo (1967), terveystalo

11 (1968), seurakuntatalo (1970) ja kaupunginkirjasto (1991). Kaupungintalon aulassa on Aino ja Alvar Aallon lasikokoelma. Keskustasta löytyvät Aallon varhaistyöt Nuoriseurantalo (1919), kunnansairaala (1924) ja Villa Väinölä (1926). Aino Aallon suunnittelema Villa Flora (1926) on Alajärven etelärannalla. Kurejoen varrella joelle näkyy Rottalan pohjalaistalo, jossa Aallon perhe asui ja 1920-luvulla. Nelimarkka-museo on Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo, joka on vuodesta 1964 lähtien toiminut osoitteessa Pekkolantie 123. Museon ja kahvilan aukioloajat ovat ti-pe klo 9-1, la klo ja su klo Puhelinnumero on Pysyvä näyttely esittelee professori Eero Nelimarkan tuotantoa, minkä lisäksi museossa on vuosittain 5-6 vaihtuvaa näyttelyä. Kesällä 2014 museo osti kolme lehtimäkeläisen taiteilijan Antti Maasalon teosta museon piha-alueelle. Tulivuorikeskus ja jalokivimuseo sijaitsevat Alajärven Hoiskossa, osoitteessa Lehtotie 15. Puhelinnumero on Hoiskon uimarannalta Tulivuorikeskukseen on noin puolentoista kilometrin kävelymatka. Parhaiten paikka on saavutettavissa autolla. MAJOITUSTA Käpyniemen lomakylää on kehitetty vuodesta 1968 lähtien. Niemellä on noussut 12 mökkiä, rantasauna, savusauna ja pihatupa. Osoite on Käpyniementie 60, Hoisko. Puhelin on Käpyniemen lomakylästä on hyvä lähteä Alajärveä melomaan. (Kuva Hanna Ristimäki)

12 LUKEMISTA Heikki Junnilan toimittama Alajärven historia (1999) tarjoaa 923 sivullaan Järviseudun historioita tarkemman kuvan Alajärven kehityksestä. Maiju Viitaniemen toimittamat Hoiskon kyläkirja (2002), 352 sivua, ja Hoiskon perinnekirja (2011), 320 sivua, kuvaavat Alajärven perinnettä ja kehitystä ennen kaikkea järven pohjoisrannan suunnalta, mutta kirjoissa on tarkka kuvaus muun muassa järven säännöstelyn vaiheista. Toivo Kivipellon kirjat Jonatan Johansson murroskauden kirkkoherra (2003), 201 sivua, ja Pappilan ikkunasta (2003), 168 sivua piirtävät tarkkaa kuvaa Alajärven ensimmäisen kirkkoherran elämästä vuosina Jonatan Johanssonin poika Erkki Kaila kuvaa myös Alajärven elämää omasta näkökulmastaan Kirkko ja kansa -lehden vuonna 1930 julkaisemassa muistelmasarjassa Muistelmia elämäni varrelta I-V. Göran Schildtin Valkoinen pöytä (1982) kuvaa Alvar Aallon monia siteitä Alajärveen. Aili Kyrönlahden runokokoelma Vierivät päivät (1987), 78 sivua, katselee maailmaa Hoiskon kylän suunnasta, vaikka konkreettisia paikkoja ei juuri mainita.