KIRJALLINEN KYSYMYS 77/2003 vp Öljysuojarahaston toiminta ja vesihuollon järjestäminen Eduskunnan puhemiehelle Kiihtelysvaaran Keskijärvellä on jo vuosia sitten ilmennyt öljyvahinko. Kaivovesien pilaantumisen syyksi todettiin bensiini ja sen lisäaineena oleva MTBE. Vesihuollon järjestämistä on nyt vuosien ajan yritetty ratkoa eri tavoin, mutta toistaiseksi ongelmat eivät ole poistuneet. Ihmetystä on herättänyt öljysuojarahaston hidas toiminta. Kunta on hakemuksin kiirehtinyt vesiongelmaan kunnollista ratkaisua. On myös toivottu, että öljysuojarahasto tekisi katselmuksen paikan päällä. Vastoin kunnan ja ympäristökeskuksen näkemystä rahasto halusi viivyttelyn jälkeen vesihuollon järjestämistä pienottamosta. Tämä ei ratkaissut veden laatuongelmaa. Asiantuntijoiden mielestä vesiongelma olisi jo alun alkaen tullut ratkaista liittämällä alue läheisen taajaman vesihuoltoverkostoon. Ympäristökeskuksessa vesihuollon järjestämistä koskeva rahoitushakemus on kuitenkin hylätty, koska asian käsittely on öljysuojarahastossa kesken. Vuosia jatkunut pompottelu tuntuu käsittämättömältä. Kustannusten ja vahingon asianmukaisen korvaamisen viipyminen ja tilapäiset ratkaisut ovat monin tavoin vaikeuttaneet asukkaiden elämää ja tuoneet lisäkustannuksia ja ylimääräistä työtä myös kunnan viranomaisille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Pitääkö hallitus öljysuojarahaston toimintaa Kiihtelysvaaran Keskijärvellä ilmenneen öljyvahingon osalta hyväksyttävänä ja mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että asia saadaan päätökseen ja vesihuolto vihdoin asianmukaisesti järjestettyä? Helsingissä 14 päivänä toukokuuta 2003 Matti Väistö /kesk Versio 2.1
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Väistön /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 77/2003 vp: Pitääkö hallitus öljysuojarahaston toimintaa Kiihtelysvaaran Keskijärvellä ilmenneen öljyvahingon osalta hyväksyttävänä ja mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että asia saadaan päätökseen ja vesihuolto vihdoin asianmukaisesti järjestettyä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kiihtelysvaaran kunnan Keskijärven kylässä, Puksunvaaran alueella, todettiin kevään ja kesän 1999 aikana kahden kaivon vedessä bensiinin lisäaineita (MTBE, TAME). Pohjois-Karjalan ympäristökeskus suoritti alueella tarkastuskäynnin 28.5.1999 ja otti vesi- ja maanäytteet 2.6.1999. Kaivojen likaantumisen syytä ei ole pystytty osoittamaan näissä tutkimuksissa eikä myöhemminkään tehdyssä selvityksessä. Öljysuojarahaston johtokunta on Kiihtelysvaaran kunnan hakemuksesta antanut Keskijärven kylän öljyvahingon johdosta tähän mennessä yhteensä kolme ennakkolausuntoa ja kolme korvauspäätöstä. Kunnalle on öljysuojarahaston varoista korvattu tilapäisestä vedentoimituksesta ja Insinööritoimisto Väylä Oy:n suorittamista tutkimuksista sekä koepumppauksesta aiheutuneet kustannukset, yhteensä 25 359 euroa. Öljysuojarahaston johtokunnan 28.5.2001 antamassa ennakkolausunnossa johtokunta ilmoitti, että öljysuojarahaston varoista korvataan enintään 200 000 markkaa niistä rakentamiskustannuksista, jotka ovat tarpeen puhtaan talousveden toimittamiseksi Keskijärven kylän Puksunvaarassa sijaitseviin kahteen kiinteistöön. Esitetyistä vaihtoehdoista öljysuojarahaston johtokunta piti parhaimpana veden toimittamista Keskijärven kylän rivitalon kaivosta PEH 63-10 -putkella. Lausunnossaan johtokunta edellytti, että kunta huolehtii mainittujen kahden kiinteistön vedensaannin pysyvyydestä. Öljysuojarahaston johtokunta lausui vielä erikseen, että annettu lausunto ei estänyt Kiihtelysvaaran kuntaa valitsemasta jotakin muuta hakemuksessa esitettyä vedenhankinnan vaihtoehtoa. Hankkeeseen myönnettävän korvauksen enimmäismäärän johtokunta ilmoitti joka tapauksessa olevan enintään 200 000 markkaa. Kiihtelysvaaran kunta teetti vesijohdon tilaamansa selvityksen perusteella. Kunnalle on maksettu öljynsuojarahastosta vesijohdon rakentamisesta ja kahden kiinteistön liittymismaksuista 33 008 euron korvaus. Kiihtelysvaaran kunta on 25.11.2002 tekemällään hakemuksella pyytänyt öljysuojarahaston johtokunnalta ennakkolausuntoa vesihuollon järjestämisestä Keskijärven kylällä. Kunnan rivitalon vedenottamosta rakennetun vesijohdon vedessä on ilmennyt laatuongelmia, jotka kunnan terveystarkastajan mukaan johtuvat todennäköisimmin liian pienestä virtauksesta. Hakemuksessaan kunta esittää, että Keskijärvelle johdettaisiin talousvesi Heinävaaran vedenottamolta ja että öljysuojarahasto osallistuisi Heinävaara Keskijärvi-runkovesijohdon rakentamiskustannuksiin 50 prosentin osuudella. Kunta on hakenut öljysuojarahastolta ennakkolausuntoa 2
Ministerin vastaus KK 77/2003 vp Matti Väistö /kesk 114 048,70 euron kustannusten korvaamisesta. Hakemuksen käsittely öljysuojarahastossa on kesken. Öljysuojarahaston johtokunta ratkaisee Kiihtelysvaaran kunnan Puksunvaaran alueen öljyvahinkoa koskevat hakemukset itsenäisesti ja normaalin käytäntönsä mukaisesti. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus antaa hakemuksista lausuntonsa öljysuojarahaston johtokunnalle. Öljysuojarahaston johtokunnassa on ympäristöministeriön edustaja. Ympäristöministeriö tai valtioneuvosto ei voi vaikuttaa öljysuojarahaston johtokunnan ratkaisuihin. Vesihuoltolainsäädäntö on saatettu vastaamaan nykyisiä tarpeita 1.3.2001 voimaan tulleella vesihuoltolailla (119/2001). Vesihuoltolain mukaan kunta vastaa vesihuollon yleisestä kehittämisestä alueellaan. Vastuunsa kunta toteuttaa osallistumalla vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun ja laatimalla alueensa vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Kunnan tehtävänä on huolehtia, että sen alueella on riittävä vesihuollon palvelujen tarjonta. Vesihuoltolaitoksella on ensisijainen vastuu huolehtia vesihuollosta toiminta-alueellaan. Kunta hyväksyy alueellaan toimivalle laitokselle toiminta-alueen. Jos suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat, kunnan on ryhdyttävä toimenpiteisiin vesihuollon järjestämiseksi. Vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella kiinteistön omistajalla ja haltijalla on vastuu kiinteistönsä vesihuollosta. Öljysuojarahasto on ympäristöministeriön hoidossa oleva valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Öljysuojarahasto on tarkoitettu öljyvahinkojen aiheuttamien kustannusten korvaamiseen, ei vesihuollon järjestämisestä johtuvien kustannusten maksamiseen. Öljysuojarahaston johtokunnan toiminta Kiihtelysvaaran kunnan hakemusten käsittelyssä on ollut asianmukaista. Öljysuojarahaston johtokunnan tekemiin korvauspäätöksiin tyytymätön voi valittaa päätöksestä asianomaiseen hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vesihuoltolain mukaan kiinteistön omistaja ja haltija vastaa kiinteistönsä vesihuollosta, ja kunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että sen alueella on riittävä vesihuollon palvelujen tarjonta. Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2003 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Matti Väistö /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 77/2003 rd: Anser regeringen att oljeskyddsfondens verksamhet i anslutning till oljeskadan i Keskijärvi i Kiihtelysvaara har varit godtagbar och vilka brådskande åtgärder ämnar regeringen vidta för att denna sak skall kunna slutbehandlas och vattenförsörjningen äntligen ordnas på vederbörligt sätt? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I Puksunvaaraområdet i byn Keskijärvi i Kiihtelysvaara kommun konstaterades under våren och sommaren 1999 att vattnet från två brunnar innehöll tillsatsämnen till bensin (MTBE, TA- ME). Norra Karelens miljöcentral gjorde en inspektion i området 28.5.1999 och tog prover på vatten och mark 2.6.1999. Vid dessa undersökningar kunde anledningen till nedsmutsningen av brunnarna inte slås fast, inte heller vid den därpå följande utredningen. Direktionen för oljeskyddsfonden har på begäran av Kiihtelysvaara kommun hittills gett tre förhandsutlåtanden och fattat tre beslut om ersättning med anledning av oljeskadan i Keskijärvi by. Kommunen har av oljeskyddsfondens medel fått ersättning för tillfälliga vattenleveranser, för de undersökningar som ingenjörsbyrån Insinööritoimisto Väylä Oy har gjort och för kostnaderna för provpumpningen, sammanlagt 25 359 euro. I sitt förhandsutlåtande 28.5.2001 meddelade direktionen för oljeskyddsfonden att av de anläggningskostnader som behövs för att tillhandahålla rent hushållsvatten på två fastigheter i Puksunvaara i Keskijärvi by kan högst 200 000 mark ersättas av oljeskyddsfondens medel. Av de föreslagna alternativen ansåg direktionen det bäst enligt vilket vattnet levereras från brunnen till ett radhus i Keskijärvi by genom ett rör PEH 63-10. I sitt utlåtande förutsatte direktionen att kommunen sörjer för att de två nämnda fastigheterna har permanent tillgång till vatten. Direktionen påpekade ytterligare att detta utlåtande inte hindrar Kiihtelysvaara kommun från att välja något annat av de vattenförsörjningsalternativ som nämns i ansökan. Direktionen meddelade att maximibeloppet för ersättningen för projektet i vilket som helst fall kan uppgå till högst 200 000 mark. Kiihtelysvaara kommun lät anlägga vattenledningen på basis av den beställda utredningen. Oljeskyddsfonden har betalat 33 008 euro i ersättning till kommunen för anläggningen av vattenledningen och för anslutning av två fastigheter till denna ledning. Kiihtelysvaara kommun har med en ansökan 25.11.2002 bett oljeskyddsfondens direktion om ett förhandsutlåtande om organisationen av vattenförsörjningen i Keskijärvi by. Vattnet i den vattenledning som drogs från radhusets vattentäkt har uppvisat kvalitetsproblem, som enligt kommunens hälsoinspektör högst sannolikt beror på att strömningen är alltför liten. I sin ansökan föreslås kommunen att hushållsvattnet till Keskijärvi skall ledas från Heinävaara vattentäkt och att oljeskyddsfonden skall delta i kostnaderna för anläggning av stamvattenledningen mellan Heinävaara och Keskijärvi med en andel på 50 procent. Kommunen har bett om oljeskydds- 4
Ministerns svar KK 77/2003 vp Matti Väistö /kesk fondens förhandsutlåtande beträffande ersättning av kostnader på 114 048,70 euro. Ansökan är fortfarande under handläggning vid oljeskyddsfonden. Oljeskyddsfondens direktion avgör självständigt och enligt sin normala praxis hur de ansökningar som gäller oljeskadan i Puksunvaaraområdet i Kiihtelysvaara kommun behandlas. Norra Karelens miljöcentral ger ett utlåtande om ansökningarna till oljeskyddsfondens direktion. I direktionen sitter också en representant för miljöministeriet. Varken miljöministeriet eller statsrådet kan påverka de beslut som fattas av oljeskyddsfondens direktion. Vattenskyddslagstiftningen har uppdaterats så att den svarar mot dagens behov genom lagen om vattentjänster (119/2001), som trädde i kraft 1.3.2001. Enligt denna lag svarar kommunen för den allmänna utvecklingen av vattentjänsterna inom sitt område. Kommunen tar sitt ansvar genom att delta i den regionala övergripande planeringen av vattentjänsterna och genom att lägga upp planer för utveckling av vattentjänsterna inom sitt område. Det är kommunen som skall sörja för att det finns ett tillräckligt utbud på vattentjänster inom dess område. Vattentjänstverkens primära ansvar går ut på att de sköter vattentjänsterna inom sina verksamhetsområden. Kommunen godkänner verksamhetsområdet för ett verk som verkar i kommunen. Om ett större antal boende behöver det, eller om hälso- eller miljöskyddskäl talar för det, skall kommunen vidta åtgärder för att ordna vattentjänsterna. Enligt lagen om vattentjänster svarar ägare till och innehavare av fastigheter som ligger utanför vattentjänstverkens verksamhetsområde själva för de vattentjänster som behövs på fastigheten. Oljeskyddsfonden är en fond som står utanför statsbudgeten och som sköts av miljöministeriet. Fonden är avsedd för ersättningar för kostnader orsakade av oljeskador, inte för att betala kostnader som orsakas av att vattentjänster ordnas. Oljeskyddsfondens direktion har handlat helt sakligt vid handläggningen av ansökningarna från Kiihtelysvaara kommun. Den som inte är nöjd med de beslut om ersättning som direktionen fattar kan överklaga beslutet hos förvaltningsdomstolen och vidare hos högsta förvaltningsdomstolen. Enligt lagen om vattentjänster är det alltså ägaren eller innehavaren av en fastighet som svarar för vattenförsörjningen och avloppshanteringen på fastigheten, och kommunens uppgift är att sörja för att det inom dess område finns ett tillräckligt utbud av vattentjänster. Helsingfors den 4 juni 2003 Miljöminister Jan-Erik Enestam 5