KIRJALLINEN KYSYMYS 978/2001 vp Sairaalakoulujen tietotaidon hyödyntäminen Eduskunnan puhemiehelle Lapsen tai nuoren joutuessa sairauden vuoksi pitkään sairaalahoitoon hänellä on mahdollisuus vointinsa mukaan saada opetusta sairaalakoulussa. Pitkäaikaissairauksien ollessa kyseessä voi oppivelvollisuusikäinen suorittaa jopa koko peruskoulunsa sairaalakoulusta käsin. Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon kehittämiseen on eduskunnan toimesta kiinnitetty voimakasta huomiota. Kovan jonotuspaineen ja niukkojen resurssien vuoksi hoitoajat ovat lyhentyneet ja potilasmäärät sairaalakouluissa kasvaneet. Suuri vaihtuvuus aiheuttaa sen, että konsultaatioihin potilaan kotikunnan oman koulun kanssa ei ole aikaa. Tieto, joka hoitojakson aikana lapsesta kertyy sairaalakoulun opettajalle, voisi olla todella hyödyllistä kotiuttamisen jälkeen omassa koulussa. Nyt opettaja ei ehdi tätä tehdä ja kertynyt tieto jää lähes täysin hyödyntämättä. Aikaa pitäisi löytyä lapsen tai nuoren vanhempien tapaamiseen ja oman opettajan tapaamiseen. Myös sairaalakoulun opettajien käynnit kotikunnan koulussa avohoitoon siirryttäessä olisivat tietyissä tapauksissa hyödyllisiä. Sairaalakoulujen ahdinkoa voidaan helpottaa rahallisella panostuksella. Sen lisäksi peruskunnissa tulisi lisätä tietoa sairaalakoulujen osaamisesta. Nyt koko sairaalakoulu on suurelle osalle opettajista ja päättäjistä tuntematon asia. Vähäisten resurssien puitteissa kaikki olemassa oleva toiminta tulisi nivoa yhteen ja saada siten merkittävää lisäarvoa toiminnalle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallituksen asianomainen ministeri ryhtyä toimiin sairaalakoulujen toiminnan tunnetuksi tekemisessä, kuntakonsultaatioiden edistämisessä ja sairaalakoulutoiminnan taloudellisten edellytysten selvittämisessä? Helsingissä 19 päivänä syyskuuta 2001 Jaana Ylä-Mononen /kesk Inkeri Kerola /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoitetussa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jaana Ylä-Monosen /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 978/2001 vp: Aikooko hallituksen asianomainen ministeri ryhtyä toimiin sairaalakoulujen toiminnan tunnetuksi tekemisessä, kuntakonsultaatioiden edistämisessä ja sairaalakoulutoiminnan taloudellisten edellytysten selvittämisessä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Perusopetuslain 4 :n 4 momentin mukaan sairaalan sijaintikunta on velvollinen järjestämään sairaalassa potilaana oleville esi- tai perusopetusta siinä määrin kuin se hänen terveytensä ja muut olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista. Jossakin tapauksissa, vaikeiden somaattisten tai psyykkisten sairauksien takia voi oppilas joutua olemaan sairaalaopetuksessa pitkäänkin. Sairaalassa tehtävien tutkimusten sekä hoidon aikana sairaalan terveydenhoitohenkilökunnalle että opetushenkilöstölle kertyy runsaasti oppilasta sekä hänen perhettään koskevaa tietoa. Lapsen tai nuoren hoito ja opetus sairaalaolosuhteissa on aina moniammatillista yhteistyötä. Sairaaloissa on erikoistunutta henkilökuntaa, joiden mahdollisuus vaikuttaa lapsen terveyteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja hyvään oppimiseen on normaalia olosuhteita paremmat. Sen lisäksi, että hoito ja opetushenkilöstö voi vaikuttaa sairaalassa olevien oppilaiden oppimisen edistämiseen, heillä tulisi olla mahdollisuus myös konsultoida koulujen ylläpitäjiä, kouluja, opettajia sekä vanhempia sairauksiin, kuntoutukseen ja oppimiseen liittyvistä kysymyksistä. Sairaalakoulut muodostavat usein erinomaisen linkin, resurssipääoman, joka tulisi olla tarvitsijoiden käytössä. Kuntien opetustoimessa, opetushallituksessa ja opetusministeriössä on jo joidenkin vuosien aikana käyty keskusteluja alueellisten resurssikeskusten organisoinnista. Nämä keskukset voisivat toimia "tieto- ja konsulttipankkeina" kuntien opetustoimelle. Valtion koulut käytännössä ovatkin juuri tällaisia linkkejä. Toivottavaa on, että koulujen ja sairaaloiden ylläpitäjät ottavat haasteena kehittää toimintaa siihen suuntaan, että olemassa oleva tieto ja taito sairaanhoidosta, terveydenhoidosta, sosiaalityöstä, opetustyöstä, erityisopetuksesta ja oppilaanohjauksesta tulee perheiden ja heidän lastensa hyväksi. Kysymys on pitkälti eri sektorien toiminnan laaja-alaistamisesta ja laadukkaasta, moniammatillisesta yhteistyöstä. Voisi hyvin ajatella että yksi opetuksen laaduntekijöitä laatukriteerejä olisi tuloksellinen moniammatillinen yhteistyö. Koulujen ylläpitäjät tuntevat sairaaloiden työn ja päinvastoin. Kysymys on yhdessä sovittavasta toiminnan kehittämisestä laadukkaasta opetuksesta kotikunnan kouluissa ja sairaalassa olevien lasten sairaalakoulusta. On selvää, että kiire vaikeuttaa tiedon kulkua ja yhteistyötä, mutta on myös totta, että sektorirajat ylittävä työ on vielä varsin kehittymätöntä ja yhteistyö saatetaan kokea rasitteena eikä mahdollisuutena. Tähän mahdollisuuteen tulee kaikkien tarttua riippumatta siitä millä sosiaali- ja terveydenhuollon tai koulutuksen osa-alueella toimiikin. Kysymys ei aina ole vain rahasta ja resursseista vaan toiminnan tavasta, joka tukee perhettä ja oppilaita. 2
Ministerin vastaus KK 978/2001 vp Jaana Ylä-Mononen /kesk ym. Helsingissä 12 päivänä lokakuuta 2001 Opetusministeri Maija Rask 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jaana Ylä-Mononen /cent m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 978/2001 rd: Avser vederbörande ministerium inom regeringen vidta åtgärder i satsningar för att göra sjukhusskolornas verksamhet mera känd, främja kommunkonsultationer och utreda de ekonomiska förutsättningarna för sjukhusskolverksamheten? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 4 4 mom. i lagen om grundläggande utbildning är en kommun inom vilken ett sjukhus är beläget skyldig att för elever som är patienter på sjukhuset ordna förskoleundervisning eller grundläggande utbildning i den omfattning detta är möjligt med hänsyn till patientens hälsa och övriga omständigheter. I vissa fall kan eleven på grund av en svår somatisk eller psykisk sjukdom bli tvungen att delta i sjukhusundervisningen under en lång tid. Både medan undersökningarna och behandlingen pågår samlas det hos hälsovårdspersonalen och undervisningspersonalen relativt mycket uppgifter om eleven och hans familj. Vården och undervisningen av barn eller unga är i sjukhusförhållanden alltid ett mångprofessionellt samarbete. På sjukhusen finns specialiserad personal, vars möjligheter att inverka på barnets hälsa, sociala välfärd och goda inlärning är bättre än i normalförhållanden. Utom att vård- och undervisningspersonalen kan påverka möjligheterna att främja lärandet hos elever som är intagna på sjukhus, bör de ha möjlighet att konsultera skolornas huvudmän, skolorna, lärarna samt föräldrarna i frågor som angår sjukdomar, rehabilitering och inlärande. Sjukhusskolorna utgör ofta en förträfflig länk, resurstillgång, som skall vara tillgänglig för behövande. I kommunernas undervisningsverksamhet, på utbildningsstyrelsen och undervisningsministeriet har man redan i några års tid fört diskussioner om organiseringen av regionala resurscentrum. Dessa centrum kunde fungera som "kunskaps- och konsultbanker" för det kommunala undervisningsväsendet. De statliga skolorna är i praktiken just sådana länkar. Det är önskvärt att skolornas och sjukhusens huvudmän tar det som en utmaning att utveckla verksamheten i en sådan riktning att de kunskaper om och färdigheter som finns i sjukvård, hälsovård, socialt arbete, undervisningsarbete, specialundervisning och elevhandledning kommer familjerna och deras barn till godo. Det är i hög grad fråga om att bredda verksamheten inom olika sektorer och om kvalitativt samarbete mellan många yrken. Det kan mycket väl tänkas att en kvalitetsfaktor ett kvalitetskriterium i undervisningen skulle vara resultatrikt mångprofessionellt samarbete. Skolornas huvudmän känner till sjukhusarbetet och tvärtom. Det handlar här om att tillsammans komma överens om hur verksamheten skall utvecklas om kvalitativ undervisning i hemkommunens skolor och om sjukhusskolorna för barn som är intagna på sjukhus. Det är klart att tidsbrist försvårar informationsgången och samarbetet, men det är också sant att arbete över sektorgränserna fortfarande är ett väldigt outvecklat område och samarbetet kan upplevas som en belastning och inte en möjlighet. Möjligheten bör utnyttjas av alla oberoende av på vilket delområ- 4
Ministerns svar KK 978/2001 vp Jaana Ylä-Mononen /kesk ym. de inom social- och hälsovården eller utbildningen arbetet utförs. Det är inte alltid bara en fråga om pengar och resurser, utan om ett arbetssätt som stöder familjen och eleverna. Helsingfors den 12 oktober 2001 Undervisningsminister Maija Rask 5