Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 834/2002 vp Sairaalakoulujen voimavarat Eduskunnan puhemiehelle Suomessa toimii tällä hetkellä 34 sairaalakoulua. Niiden oppilasmäärä on lyhyessä ajassa kasvanut yli 50 prosentilla ja oppilaiden vaihtuvuus on kasvanut huomattavasti. Tämä muutos on suurelta osin seurausta kahdesta valtion toimenpiteestä. Eduskunta on kolmena peräkkäisenä vuotena lisännyt valtion budjettiin korvamerkittyä määrärahaa lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen parantamiseen. Lisäksi vuoden 2001 alussa voimaan tullut mielenterveysasetuksen muutos on turvannut lapselle ja nuorelle oikeuden päästä hoidon arviointiin kolmen viikon ja hoitoon kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. Nämä päätökset ovat huomattavasti parantaneet mielenterveysongelmista kärsivien lasten ja nuorten mahdollisuuksia päästä tarvitsemaansa psykiatriseen hoitoon. Tämä on kuitenkin johtanut sairaalakoulujen kannalta ongelmalliseen tilanteeseen. Sairaalakoulujen läpi kulkee nyt selvästi aikaisempaa enemmän oppilaita, kun sairaaloihin hoitoon tulevien lasten määrä on lisääntynyt ja myös hoitojaksot ovat lyhentyneet. Tämän vuoksi sairaalakoulujen opetustuntien, henkilökunnan konsultatiivisen työn, oppilasneuvottelujen ja huoltajatapaamisten määrä on lisääntynyt huomattavasti. Jalkautuvien työryhmien käyttöönotto on omalta osaltaan sekin lisännyt sairaalakoulujen henkilökunnan työmäärää. Sairaalakouluilla on yhä suurempia vaikeuksia huolehtia tehtävistään. Vastuu sairaalahoidossa olevien lasten ja nuorten opetuksesta kuuluu perusopetuslain mukaan sairaalan sijaintikunnalle, joka puolestaan laskuttaa oppilaan kulut edelleen oppilaan kotikunnalta. Tämä aiheuttaa käytännössä monissa kunnissa suuria ongelmia, sillä lapsella on oikeus säilyttää oma oppilaspaikkansa kotikuntansa koulussa sairaalahoitovaiheen ajan. Varsinkin pienimmissä kunnissa jo yhdenkin lapsen sairaalahoidon ja -opetuksen kustannukset voivat muodostaa kunnan talouden kannalta kriittisen suuren menoerän. Näiden kuntien ja sairaalakoulujen henkilökunnan kannalta hyvin hankalien käytännön ongelmien ratkaiseminen edellyttäisi huolellista paneutumista sairaalaopetuksen erityiskysymyksiin. Olisi selvitettävä esimerkiksi se, mikä on paras ja oikeudenmukaisin tapa jakaa sairaalaopetuksen järjestämisen vastuu ja kustannukset valtion ja kuntien kesken, miten sairaalaopetuksesta kunnille aiheutuvaa maksurasitusta voitaisiin tasoittaa ja miten lukio-opetuksessa ja keskiasteen koulutuksessa olevien nuorten sairaalahoidon aikainen koulutus järjestetään. Myös valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota sairaalakoulujen lisäresurssoinnin tarpeeseen vuoden 2002 budjetista antamassaan mietinnössä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä sairaalakoulujen ongelmien ratkaisemiseksi ja milloin sairaalaopetuksen kehittämistä pohtiva työryhmä perustetaan? Versio 2.0

2 Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2002 Pirjo-Riitta Antvuori /kok Maria Kaisa Aula /kesk Marjatta Vehkaoja /sd Irja Tulonen /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 834/2002 vp Pirjo-Riitta Antvuori /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pirjo-Riitta Antvuoren /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 834/2002 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä sairaalakoulujen ongelmien ratkaisemiseksi ja milloin sairaalaopetuksen kehittämistä pohtiva työryhmä perustetaan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sairaalaopetuksella on Suomessa varsin pitkät perinteet. Sitä alettiin ensimmäiseksi toteuttaa sairaaloissa, joissa lapsipotilaat joutuivat viettämään pitkiä aikoja. Näin tapahtui esimerkiksi tuberkuloosin hoidon yhteydessä. Tällöin sairaalaopetuksella oli keskeisesti oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvä tehtävä. Nykyisin sairaalaopetukseen liittyvänä on nähty sekä pedagoginen, oppivelvollisuuden suorittamiseen tähtäävä, että hoitoa ja kuntoutusta tukeva tehtävä. Sairaalaopetuksen uusia haasteita ovat muun muassa oppilaiden suhteellisen nopea vaihtuvuus, hoitoaikojen lyhyys sekä oppilasaineksen heterogeenisuus ja moniongelmaisuus. Valtion ja kuntien osoittamien resurssien oikea kohdentuminen on siten tärkeätä koulujen asianmukaisen toiminnan kannalta. Perusopetuslain (628/1998) 4 :n mukaan sairaalan sijaintikunta on velvollinen järjestämään sairaalassa potilaana olevalle oppilaalle opetusta siinä määrin kuin se hänen terveytensä ja muut olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista. Vastuu sairaalahoidossa olevien lasten ja nuorten opetuksesta kuuluu perusopetuslain mukaan sairaalan sijaintikunnalle. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) 50 :n mukaan kunta, joka on sairaalassa perusopetuslain 4 :n 3 momentissa tarkoitettua perusopetusta saavan oppilaan kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta hoidon aikana, on velvollinen maksamaan oppilaasta sairaalan sijaintikunnalle maksuosuuden, joka lasketaan kertomalla hoitopäivien määrä sairaalan sijaintikunnalle opetuksesta hoitopäivää kohden aiheutuvilla keskimääräisillä todellisilla vuosikustannuksilla. Maksuosuudesta vähennetään mainitusta oppilaasta sairaalan sijaintikunnalle lasketun valtionosuuden perusteen mukainen markkamäärä. Maksuosuuksilla pyritään turvaamaan huomattavasti muuta opetusta kalliimman sairaalaopetuksen järjestämisen edellytykset. Maksuosuus lasketaan sairaalaopetuksessa hoitopäivien määrän perusteella, koska niiden määrä voi mainitussa opetuksessa vaihdella huomattavastikin eri oppilaiden osalta. Lakisääteisessä rahoitusjärjestelmässä on aikanaan tehty sairaalaopetuksen kohdalla edellä mainittu poikkeava järjestely, jotta sairaalakoulun opetuksen järjestäjällä olisi käytettävissään riittävät resurssit. Asukasta kohden lasketun kunnan rahoitusosuuden myötä opetustoimessa on vuoden 1997 alusta luovuttu kahta poikkeusta lukuun ottamatta erillisistä lakisääteisistä opiskelijoiden kotikuntien maksuosuuksista koulutuksen järjestäjille. Toinen koskee juuri sairaalakouluja ja toinen koulukoteja. Rahoitusjärjestelmä on siten tarkoitettu kattamaan sairaalakoulujen todelliset kustannukset. Erityisestä syystä opetusministeriö voi korottaa kunnan valtionosuuden perusteena olevaa op- 3

4 Ministerin vastaus pilaskohtaista yksikköhintaa. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen, jos oppilaskohtaiset kustannukset merkittävästi ylittävät kunnalle määrätyn laskennallisen yksikköhinnan ja kunnan on muutoin vaikea selviytyä opetustoimen asianmukaisesta hoitamisesta. Opetusministeriössä valmistellaan parhaillaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa. Valmistelussa joudutaan ottamaan kantaa myös erityisopetuksen kokonaisuuden kehittämistarpeisiin. Opetusministeriö arvioi tällöin myös sairaalakoulujen toiminnallista ja rahoituksellista asemaa ja tarvittavia toimenpiteitä ja tulee tarvittaessa asettamaan työryhmän sairaalaopetuksen edelleen kehittämistä ja koordinointia varten. On tärkeätä, että sairaalaopetusta kehitetään nykytarpeita ja -tietoa vastaavasti. Sairaalaopetuksen kehittämisessä on keskeinen merkitys sairaalakoulujen itsearvioinnin toimivuudella. Myös sairaalakoulujen verkostoitumisella ja yhteistyöllä on saatavissa aikaan merkittäviä tuloksia. Tavoitteena on pidettävä ratkaisuja, jotka turvaavat koulujen toiminnan, kehityksen ja resurssit myös pitemmällä aikavälillä. Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 2002 Opetusministeri Maija Rask 4

5 Ministerns svar KK 834/2002 vp Pirjo-Riitta Antvuori /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pirjo- Riitta Antvuori /saml m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 834/2002 rd: Vad avser regeringen göra för att lösa sjukhusskolornas problem och när tillsätts en arbetsgrupp för utveckling av sjukhusundervisningen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Sjukhusundervisningen har gamla anor i Finland. Först förverkligades den på sjukhus där barnpatienter vistades under en längre tid. Det skedde till exempel vid behandling av tuberkulos. Sjukhusundervisningen var då en central uppgift för att läroplikten skulle bli uppfylld. Nuförtiden har sjukhusundervisningen ansetts spela både en pedagogisk, läropliktsmässig, vårdande och rehabiliterande roll. Nya utmaningar för sjukhusundervisningen är bland annat det faktum att patientcirkulationen är relativt snabb, vårdtiderna korta och elevmaterialet heterogent och multiproblematiskt. En riktig fördelning av de statliga och kommunala resurserna är därför viktig med tanke på skolverksamheten. Enligt 4 i lagen om grundläggande utbildning (628/1998) är en kommun inom vilken ett sjukhus är beläget skyldig att för elever som är patienter på sjukhuset ordna förskoleundervisning eller grundläggande utbildning i den omfattning detta är möjligt med hänsyn till patientens hälsa och övriga omständigheter. Ansvaret för undervisningen för barn och unga som vårdas på sjukhus har den kommun inom vilken ett sjukhus är beläget enligt lagen om grundläggande utbildning. Enligt 50 lagen om finansiering av undervisnings- och kulturverksamhet (635/1998) är den kommun som under vårdtiden enligt lagen om hemkommun är hemkommun för en elev som får i 4 3 mom. lagen om grundläggande utbildning avsedd sjukhusundervisning skyldig att för eleven till den kommun där sjukhuset är beläget betala en betalningsandel, som fås genom att antalet vårddagar multipliceras med de genomsnittliga faktiska årskostnader som den kommun där sjukhuset är beläget har haft för undervisningen per vårddag. Från betalningsandelen avdras det belopp enligt statsandelsgrunden som räknats ut för den kommun där sjukhuset är beläget per elev som får sjukhusundervisning. Idén med betalningsandelarna är att trygga förutsättningarna för sjukhusundervisning som blir betydligt dyrare än annan undervisning. En betalningsandel räknas för sjukhusundervisningen per vårddag, eftersom antalet vårddagar i nämnda undervisning kan variera kraftigt för olika elever. I det lagstiftade finansieringssystemet gjordes ovan nämnda arrangemang för sjukhusundervisningen i tiden för att tillförsäkra utbildningsanordnaren i en sjukhusskola tillräckliga resurser. Man har i undervisningsväsendet från början av 1997 avstått från en separat lagstiftad betalningsandel för utbildningsanordnarna i elevens hemkommun, med två undantag, i och med att kommunens finansieringsandel beräknas per invånare. Det ena undantaget gäller sjukhusskolor, det andra skolhem. Finansieringssystemet skall således täcka sjukhusskolornas verkliga kostnader. Av en särskild anledning kan undervisningsministeriet höja priset per enhet per elev som ut- 5

6 Ministerns svar gör grund för statsandelen som räknats ut för en kommun. Det blir fråga om en sådan situation om kostnaderna per elev märkbart överstiger det kalkylmässiga priset per enhet för kommunen och kommunen därför har svårt att klara av sitt undervisningsväsen på ett adekvat sätt. På undervisningsministeriet bereds utvecklingsplanen för utbildning och forskning som bäst. Vid beredningen tas ställning också till utvecklingen av specialundervisningen i dess helhet. Undervisningsministeriet bedömer också verksamheten och finansieringen för sjukhusskolorna och de åtgärder som behövs, och kommer vid behov att tillsätta en arbetsgrupp för utveckling och samordning av sjukhusundervisningen. Det är viktigt att sjukhusundervisningen utvecklas så att den motsvarar moderna behov och modern kunskap. Det viktigaste i fråga om sjukhusundervisningen är att självvärderingen i sjukhusskolorna fungerar. Goda resultat kan också åstadkommas genom att sjukhusskolorna bildar nätverk och samarbetar. Målet är sådana lösningar som tryggar verksamheten, utvecklingen och resurserna för skolorna också på längre sikt. Helsingfors den 31 oktober 2002 Undervisningsminister Maija Rask 6