LAUSUNTO 1 (11) kirjaamo@ym.fi ari.saarinen@ym.fi Lausuntopyyntö: Carina Järvenpää, ympäristöministeriö, 2.5.2017 Luonnos perustelumuistioksi koskien asetusta rakennuksen ääniympäristöstä, 2.5.2017 Lausunto luonnokseen ympäristöministeriön asetukseksi rakennuksen ääniympäristöstä 1 Parvekkeiden ottaminen tämän asetuksen pariin ei ole järkevää, koska siellä ei voida saavuttaa tutkimusten mukaan kovinkaan suurta meluntorjuntaa mutta asetus tulee vaikuttamaan siihen, että parvekkeita ei jatkossa rakenneta aiemmassa määrin meluisiin paikkoihin. Ehdotuksessa on ylisuojelemisen tuntua, koska parvekkeilla vietettävä aika on vuositasolla erittäin lyhyt eikä parvekkeilla melualtistumisesta ja sen terveysvaikutuksista ole tietääkseni tieteellistä näyttöä. Poliittiset päätökset ovat erikseen mutta ehdotuksella tulee olemaan kustannusvaikutuksia, mitä asetusluonnos toisessa kohdin väittää välttävänsä. Asetuksen soveltaminen korjaus- ja muutostyöhön: tässä kohdin tulisi perustelumuistiossa kuvata erikseen, onko järkevää vaatia uusia askeläänilukuja esimerkiksi puutalon korjauksessa, jossa puuvälipohjat eivät todennäköisesti tule täyttämään uudella mittaluvulla LnTw+CI50-2500 asetettua lukuarvoa 53 db. 2 1. Ilmaääneneristävyys on tehosuure ja varattu akustiikan sanastossa suureelle R, joka mitataan laboratoriossa tai kentällä intensiteettimenetelmällä. DnTw ei ole sama asia. Parempi ilmaisu olisi ehkä ilmaääneneristyskykyä. Kylliäinen et al. (2016) perusteella on perusteltua siirtyä mittaluvusta R w mittalukuun DnTw. Hongisto et al. (2014) perusteella ei ole perusteltua laajentaa mittaluvun taajuusaluetta sisältämään taajuudet 50-80 Hz, mikä on asetusluonnoksessa asianmukaisesti jätetty tekemättä. 2. Askelääneneristystä koskee aiemman L n,w:n sijaan mittaluku LnTw+CI50-2500. Muutos jälkikaiuntaajan mukaan normalisoituun mittalukuun on perusteltua. On perusteltua siirtyä mittalukuun L ntw Helimäki Akustikot (2008) lausunnon perusteella, jolloin vältetään nykyinen käytäntö 60 m3 tilavuusrajoituksesta mittaluvun L n,w kanssa. Sen sijaan ÄKK-projektissa tekemämme askeläänieristystä koskevan psykoakustisen tutkimuksen mukaan (Kylliäinen et al. 2017) mittaluvut L n,w+ci ja L n,w+ci50-2500 olivat käytännössä yhtä hyviä selittämään kengillä kävelystä aiheutuvan askeläänten häiritsevyyttä. Etu mittalukuun L n,w nähden oli pieni. Sukilla käveltäessä mikään mittaluvuista ei selittänyt häiritsevyyttä. Tämän toistaiseksi laajimman Suomessa tehdyn askelääniä koskeneen psykoakustisen tutkimuksen perusteella ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että taajuusaluetta tulisi laajentaa 50 Hz:iin. Ruotsalaisten tutkimusten perusteella puuvälipohjien kohdalla 50-80 Hz käyttö on häiritsevyyden ennustamiseksi perusteltua. Tästä syystä 50-80 Hz voitaisiin hyväksyä mutta ongelmana on se, että Ruotsissa vaatimustaso on perustelumuistion mukaan asetusluonnoksen tasoa 3 db löysempi (LnT,w+CI50 enimmäisarvo on 56 db). Suomalaisen laajan kyselytutkimuksen mukaan (Hongisto et al. 2013) askeläänistä koettu häiritsevyys ei riippunut rakennuksen iästä: 1950-luvulla rakennetuissa taloissa (vaatimus 56 db L n,w) häiritsevyys oli samalla tasolla kuin 2000-luvulla (vaatimus 53 db) rakennetuissa taloissa (Taulukko 1). Tutkimuksen perusteella askeläänten häiritsevyys ei ole pienentynyt, vaikka askelääneneristys on parantunut 3 db tai enemmän. Tähän vedoten olisi perusteltua valita tavoitetasoksi Ruotsin taso, eli LnT,w+CI50 enintään 56 db, jolloin mittaluku vaihtuu todennäköisesti paremmin
LAUSUNTO 2 (11) häiritsevyyttä selittävään mutta askeläänivaatimuksia ei tarpeettomasti kiristetä. Hongisto et al. (2013) osoittaa ennemmin suuntaan, että nykyiset normit ovat tarpeettoman kireät eikä normien kiristäminen ole tuonut mitattavissa olevaa etua ääniympäristötyytyväisyyteen. Taulukko 1. 594 vastaajaa käsittänyt tähän asti laajin suomalainen äänieristystä koskeva kyselytutkimus (Hongisto et al. 2013) tutki mm. eri melulähteiden häiritsevyyttä 6 eri kerrostalotyypissä A1 - C2. Tyypin B - C taloissa askelääneneristys oli vähintään 3 db huonompi kuin tyypin A taloissa (alempi taulukko). Häiritsevyyden vastausasteikko oli 1: Ei lainkaan 5: Erittäin paljon. Ylemmässä taulukossa on esitetty keskiarvot. Askelääniä koskevien lähteiden (footsteps, moving items or furniture) kohdalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ei rakennustyyppien kesken (p>0.05).
LAUSUNTO 3 (11) 3. LAeq,nT: suureen määritelmään voidaan nykymääritelmän mukaan katsoa sisältyvän myös naapurien äänet, mikä ei todennäköisesti ole tarkoitus. Se tulisi ehkä jo tässä rajata koskemaan erikseen mainittuja melulajeja. Ymmärrän, että 5 sisältää taulukossa selvemmät määritelmät mutta esimerkiksi ympäristömelun kohdalla 5 momentissa 1 ei ole käytetty suureen LAeq,nT merkintää, joten 2 :n määritelmä LAeq,nT:lle antaa vapauden tulkita tätä määritelmää liian vapaasti. Asia tulisi täsmentää vähintään perustelumuistiossa mutta mieluiten jo tässä. 4. LAFmaxnT: Viemärien iskuäänet ovat tilapäisiä mutta sanonta muun kuin tilapäisen äänen tulkittavissa niin, että esim. tilapäiset naapurin vedenlaskusta aiheutuvat viemärin iskuäänet eivät sisältyisi asetusarvoihin. Tämä ei varmastikaan ole tarkoitus. Asia tulisi täsmentää vähintään perustelumuistiossa mutta mieluiten jo tässä. 6. huonetilan voisi poistaa ja siirtää loppuun muodossa huonetilassa 3 Viimeinen momentti. Viimeinen lause vaatisi, että todentaminen tapahtuu asianmukaisin mittauksin. Termi sitä edellytettäessä on epämääräinen: kenellä on valta edellyttää niitä? Onko vain rakennusvalvonta? Tätä voisi täsmentää perustelumuistiossa, jos asia on yksiselitteinen ja lyhyt. Rakennuttajan tekemissä sopimuksissa voidaan edellyttää myös mittauksia mutta sitä ei tarvitse mainita. 4 TAYS:ssä tehdyn 30 työyksikön akustiikkakartoituksen myötä saadun kokemuksen perusteella (Hongisto ym. 2017) näen, että potilashuoneilta ei missään tapauksessa tule vaatia samaa kuin asunnoilta. Näin korkea vaatimus ei edistä terveyttä, viihtyvyyttä tai turvallisuutta, koska vuorokauden keskiäänitasot ovat potilashuoneissa alhaisia, pääasiassa alle 55 db LAeq päiväaikaan ja alle 50 db yöaikaan. Yöajan melut aiheutuvat pääasiassa välttämättömistä hoitajakäynneistä ja -toiminnoista, joita rakenteet eivät eristä, koska äänet syntyvät potilashuoneiden sisällä. Tarkkaamoissa yms. ovet ovat lisäksi aina avoinna. Esteettömyyssyistä kynnyksiä jätetään asentamatta ja käytävien äänet kuuluvat huoneisiin niin, että suuri äänieristys viereiseen potilashuoneeseen on sivuseikka. Potilashuoneet varustetaan käytettävyyden vuoksi usein huonosti ääntä eristävillä ovilla ja taloteknisten läpivientien & muuntojoustavuusvaatimusten vuoksi väliseinät on tehtävä kevytrakenteisina, yleensä tasoon 40-48 db DnT,w. Sen sijaan hoitokodit ja vastaavat, joissa asutaan, voidaan katsoa asunnoksi. Tätä potilashuoneella ei tässä kohdin kuitenkaan tarkoiteta. YHTEENVETO: Potilashuoneista riittäisi säätää vapaamuotoisesti samoin kuin opetus-, kokous-, ruokailu-, hoito-, harrastus-, liikunta- ja toimistotiloista on jo tehty. Lause Impulssimainen, kapeakaistainen tai pieni-taajuinen melu ei saa ylittää nukkumiseen tai lepoon käytettävissä huoneissa yhden tunnin keskiäänitasoa 25 desibeliä. koskee tässä muodossa myös naapurimelua, esimerkiksi basson jytke tai huuto tai remontointityöt. Onko tämä todella tarkoitus? Jos näin on, tästä lauseesta aiheutuu valtavasti työtä isännöitsijöille ja melutoimijoille. Tulisi täsmentää, mitä melua tarkoitetaan. Lisäksi tulisi sanoa erikseen db vaatimus yölle ja päivälle, koska 25 db on tarpeettoman tiukka vaatimus nukkumiseen tarkoitetuille huoneille päiväaikaan. 4 viimeinen sana haitta on liian subjektiivinen ja epämääräinen ja erilainen suunnittelutavoite kuin mitä asetetaan tätä ennen opetus-, kokous-, ruokailu-, hoito-, harrastus-, liikunta- ja toimistotiloille. Haitta voi olla vaikea muuttaa yksikäsitteiseksi desibeliarvoksi. Haittarajoitus tulisi poistaa ja siirtää parvekkeet & viherhuoneet edellisen lauseen listan (opetus-, kokous-, ruokailu-, hoito-, harrastus-, liikunta- ja toimistotilojen) perään.
LAUSUNTO 4 (11) 5 Momentti 1 sisältää ristiriidan VnP 993/1992 ja STM 545-2015 kanssa siten, että vaatimus on 30 db myös päiväajalle. VnP antaa vaatimuksen 30 db yöajalle ja 35 db päiväajalle. Nykyään julkisivujen äänieristysvaatimukset perustuvat yksinomaan päiväajan vaatimuksiin, koska yöajan tieliikennemelu on 10 db päiväaikaa alempi. Nyt asetettu 30 db johtaa siis 5 db kireämpiin julkisivun äänieristysvaatimuksiin mikä tulee korottamaan merkittävästi rakentamisen hintaa melualueilla ja estämään kokonaan kaavoituksen joillekin meluisille alueille, koska riittävää äänieristystä ei voida ikkunoilla saavuttaa. Tämä tuskin on tarkoitus. Perustelumuistiosta (s. 15) onneksi löytyy kohta, jossa sanotaan, että kaavamääräyksen sisältäessä äänieristysvaatimuksia ulkovaippa suunnitellaan kaavamääräyksen, eikä asetusluonnoksen mukaan. Tämä asia tulisi ehdottomasti mainita asetusluonnoksessa turhien epäselvyyksien välttämiseksi. Asetusluonnoksen 30 db vaatimus on voimassa kaikkialla, joten se koskee asuinrakennuksia alueella, jossa ei ole ympäristömelua (kaavamääräyksen db vaatimus puuttuu). Perustelumuistion sivulla 9 on sanottu, että uusi asetus ei aiheuta olennaisia muutoksia rakennuskustannuksiin. Asetusluonnoksen 30 db vaatimus aiheuttaa sen, että julkisivun ääneneristys pitää laskea jatkossa kaikkialla. Tämä teettää konsulttikustannuksia ja yleensä myös rakennusosien valinta pitää tehdä äänieristys huomioon ottaen. Onko tämä tarkoituksenmukaista? Jos on, tulisi perustelumuistiossa selkeyttää, mitä 30 db vaatimus käytännössä aiheuttaa aiempaan kaavamääräyspohjaiseen käytäntöön nähden. JATKA Momentti 2 on turhan pitkä, ja toistaa tulevan taulukon paikkoja tarpeettomasti: Rakennuksen hissien ja taloteknisten laitteiden asennukset on suunniteltava ja toteutettava siten, että hissin ja taloteknisten laitteiden äänitaso ei ylitä seuraavia lukuarvoja: 5 Taulukko Ulkotila on uusi sana eikä määritelty aiemmin. Se pitää määritellä tarkasti taulukkoon. Ilmeisesti tarkoittaa oleskeluun käy-tettävällä parvekkeella ja virkistykseen käytettävällä piha- tai oleskelualueella 3 db sanktio sisätilalle ja 5 db sanktio ulkotilalle sarakkeissa 4 ja 5: Anojanssi -projektissa tehtyjen tutkimusten mukaan sanktio riippuu kapeakaistaisen komponentin taajuudesta ja erottuvuudesta. Sanktio vaihteli 0 ja 12 db:n välillä. Tutkimus ei tue vakiosanktioita 3 tai 5 db. Ks. Kalvo 11 oheisessa linkissä. http://www.elykeskus.fi/documents/10191/22249785/hongisto+2017+meluntorjuntap%c3%a4iv%c3%a4t.pdf/e9a4a0 7a-42eb-4468-a53b-ab92e3c0c77a Oikeanpuolimmaisen sarakkeen alimman rivin arvo 35 db pitäisi olla 45 db muiden rivien päättelyketjun perusteella (ulkotila, LAFmax,nT). 6 Opetus- tai kokoustilan kaiunta on liian pitkä: tulisi olla 0.5-0.8 sekuntia. Opetustilojen tilavuuden suuren vaihtelun vuoksi (pienryhmätila vs. auditorio) jälkikaiunta-ajan vaatimus tulisi riippua tilavuudesta. Vaihteluvälin antaminen on tässä mielessä yksinkertaisin tapa. Rivien 2-4 tiloissa STI:n minimivaatimuksesta pitää ohjeessa säätää tarkasti mittausetäisyys, koska STI riippuu voimakkaasti etäisyydestä puheäänilähteeseen.
LAUSUNTO 5 (11) STI>0.75 ei voida saavuttaa suurissa opetustiloissa kaukana puhujasta. STI minimiarvoksi tulee asettaa 0.65 tai 0.70. Perustelumuistiossa tulee selittää, että mittaus on koko tilan keskiarvo kun puheääni tuotetaan opetustilan edessä puhujan paikalla. Toimistotila pitää määritellä, koskeeko se toimistohuonetta vai avotoimistoa. Jos on avotoimisto, tulisi määritellä tarkasti, mikä on sen minimikoko. Jos avotoimistoksi katsotaan huone, jossa on esimerkiksi vähintään 5 työpistettä, se voi johtaa siihen, että pienikin, esim. 15 m2 kokoinen huone voidaan katsoa avotoimistoksi, jos sinne mahtuu 5 työpistettä. Pienissä 15 m2 huoneissa ei voida saavuttaa STI 0.60 millään järkevällä suunnitteluratkaisulla. Isossa avotoimistossa STI 0.60 taas voidaan helposti saavuttaa, mutta se edellyttää puheenpeittojärjestelmää, voimakasta huoneabsorptiota ja äänen leviämistä estäviä seinäkkeitä tai säilyttimiä. ISO standardissa avotoimistojen akustista hyvyyttä parhaiten kuvaa puheen häiritsevyysetäisyys (rd). Se on lyhin etäisyys, jossa puheensiirtoindeksi STI on alle 0.50. Tästä on todistusaineistoa vastikään julkaistussa artikkelissa: Häiritsevyysetäisyyden kasvaessa melun häiritsevyys kasvaa 21 toimistossa tehtyjen mittausten ja kyselyjen perusteella (Kuva 1). Tutkimus tehtiin kalustetuissa toimistoissa. Kyseisessä tutkimuksessa kolmessa toimistossa saavutettiin rd<5 metriä (STI oli alle 0.50 oltaessa yli 5 metrin päässä puhujasta). Tämän perusteella on täysin realistista asettaa vaatimus STI:lle. Kuva 1. Haapakangas et al. (2017) kuvan 3a tulos esittää melusta voimakkaasti häiriötä kokevien osuuden (%HD) riippuvuutta häiritsevyysetäisyydestä. Havainnot edustavat 21 toimiston havaintopisteitä. Toimistoista saatiin yhteensä 883 vastaajaa (6-131 kustakin). Kuvan perusteella on arvioitavissa, että %HD on alle 30 %, kun rd<7 metriä. Tätä tulisi asetuksessa tavoitella ja siihen on mahdollista päästä kalustetuissa tiloissa. Asetusluonnoksessa ei ole käytetty häiritsevyysetäisyyttä vaan jälkikaiunta-aikaa ja STI:tä. Toimistotilojen akustisia ominaisuuksia ei ISO 3382-3 perusteella enää kuvata jälkikaiunta-ajan avulla. Tämä johtuu siitä, että jälkikaiunta-aika vaihtelee paikasta toiseen runsaasti ja lisäksi se ei kuvaa tilan äänenvaimennusominaisuuksia, toisin kuin leviämisvaimennusaste D2,S tekee. Leviämisvaimennusaste on kuitenkin asetukseen liian monimutkainen ja uusi suure. Avotoimiston lopulliset huoneakustiikkaominaisuudet määräytyvät kalusteiden asennuksen jälkeen. Lisäksi eri käyttäjillä voi olla eri kalusteet, joten saman tilan ominaisuudet riippuvat paljon käyttäjästä. Asetuksen perustelumuistiossa tulee ottaa selvä kanta siihen, koskevatko tavoitetasot kalustettua vai kalustamatonta tilannetta. Asetus voi nähdäkseni vain koskea tyhjää kalustamatonta tilaa, jolloin asetetut arvot eivät riipu käyttäjän valitsemista kalusteista, jotka voivat rakennuksen elinkaaren aikana vaihdella rajoittamattomasti.
LAUSUNTO 6 (11) STI:n tavoitearvoksi tulisi vaihtaa ISO 3382-3 häiritsevyysetäisyyden määritelmän nojalla arvoon 0.50. STI vaatimuksen kohdalla tulisi ehdottomasti täsmentää perustelumuistiossa tai ohjeessa, että vaatimus koskee tehdään kalustamattomassa huoneessa vähintään etäisyydellä X m puhujan paikasta. Tällä tavalla tarkennettuna asetus olisi tältä osin parempi. Muutosehdotus on seuraava, jos asetus koskee kalustamatonta tilaa (suositeltava): Kalustamattomassa avotoimistossa STI<0.50, kun etäisyys äänilähteeseen on yli 8 metriä. Vaihtoehtoisesti, jos asetus koskee kalustettua tilaa (ei suositeltava): Kalustetussa avotoimistossa STI<0.50, kun etäisyys äänilähteeseen on yli 6 metriä. Jälkikaiunta-ajan vaatimus 0.4-0.6 sekuntia avotoimistoille tulisi periaatteessa poistaa ISO 3382-3 nojalla. Toisaalta on ymmärrettävää asetuksen kaltaisessa dokumentissa soveltaa helposti mitattavia suureita. 2. momentissa taulukon alla on esitetty päiväohjearvo 55 db. Tulisi harkita selkeyden vuoksi asettaa myös yöajan ohjearvo 45 db, koska tällöin ei syntyisi yöajan osalta tilannetta, että voidaan sallia mikä tahansa äänitaso. Viitteet 1. Haapakangas A, Hongisto V, Eerola M, Kuusisto T (2017), Distraction distance and disturbance by noise - An analysis of 21 open-plan offices, The Journal of the Acoustical Society of America, 141(1) 2017 127-136. 2. Helimäki Akustikot (2008), Helimäki 3674-2 Lausunto ääneneristävyyden mittasuureista 7.4.2008. 3. Hongisto V, Mäkilä M, Haapakangas A, Hakala J, Hyönä J, Kylliäinen M (2013), Acoustic satisfaction in multi-storey buildings built after 1950 - preliminary results of a field survey, paper 835, Internoise 2013, 15-18 September, Innsbrück, Austria. 4. Hongisto V, Oliva D, Keränen J (2014), Subjective and objective rating of airborne sound insulation - living sounds, Acta Acustica united with Acustica 100 2014 848-863. 5. Hongisto V, Helenius R, Isto Nordback (2017), Hoitohenkilökunnan kokemukset sisäympäristöstä Tampereen yliopistosairaassa, Sisäilmastoseminaari 2017, 15.3.2017, Helsinki, Sisäilmayhdistys ry., Raportti 35, 379-382. 6. Keränen J and Hongisto V (2013), Prediction of the spatial decay of speech in open-plan offices, Applied Acoustics 74 2013 1315-1325. 7. Kylliäinen M, Takala J, Oliva D, Hongisto V (2016), Justification of standardized level differences in rating of airborne sound insulation between dwellings, Applied Acoustics 102 2016 12-18. 8. Kylliäinen M, Hongisto V, Oliva D, Rekola L (2017), Subjective and objective rating of impact sound insulation of a concrete floor with various coverings - a laboratory listening experiment, Acta Acustica united with Acustica, 103 2017 236-251. 9. Virjonen P, Keränen J, Hongisto V (2009), Determination of acoustical conditions in open-plan offices - Proposal for new measurement method and target values, Acta Acustica united with Acustica, 95 (2) 2009 279-290.
LAUSUNTO 7 (11) Kommentit perustelumuistioon Melun vaikutukset Muistio viljelee melun mahdollisina vaikutuksina hyvin sekavasti ja epäjohdonmukaisesti rakennustyypistä (ääniympäristökontekstista) piittaamatta vaihtelevia termejä (sivu) haitta (1, 6, 8, 10, 14, 16, 17) ettei vaaranna terveyttä, lepoa ja työntekoa (2, 12-13) terveydelliset vaikutukset (2, 3) terveellinen, turvallinen, viihtyisä (2, 11) terveys, hyvinvointi ja viihtyisyys (2) terveyshaitta (2, 3, 4, 9) terveysnäkökohta (2) haittavaikutus (2, 4, 9, 13) viihtyvyyden heikentyminen (9) terveellinen ympäristö (9) terveys-, viihtyisyys- tai muuta haittaa (10) terveellinen, turvallinen ja viihtyisä. (2, 11) äänihaitta (15) terveys ja viihtyisyys (10) Mitä milloinkin on käytetty, vaikuttaa satunnaiselta. Lisäksi ei voi tietää, ovatko termit osittain päällekkäisiä. Haitta ja muut vaikutukset tulee määritellä jossain kerralla. Vaikutusluetteloita tulisi yhtenäistää ja mieluiten käyttää mahdollisimman samoja termejä kaikkialla. Esimerkiksi ulkotiloista puhuttaessa ei voitane puhua terveysvaikutuksista, koska siellä oleskellaan lyhyitä aikoja. Miten viihtyisyys ja viihtyvyys eroavat? Tulisi käyttää vain toista näistä. Viihtyisyys lienee tärkeä, mutta terveysvaikutusta niin merkittävästi lievempi, ettei sitä tulisi lainkaan mainita, koska viihtyisyyttä tämä asetus ei tule varmistamaan. MRL:n olennainen vaatimus (terveellinen, turvallinen, viihtyisä) kuitenkin vaatinee kuitenkin tätä. Työntekovaikutuksista ei tule puhua kuin sellaisissa rakennuksissa, joissa on työntekoon osoitettuja tiloja. Melun univaikutukset ja melun häiritsevyys ovat asuinhuoneistoissa WHO:n mukaan melun keskeisimmät terveysvaikutukset puhuttaessa äänitasoista, joille tämän asetuksen mukaan asunnoissa altistutaan (alhaisia tasoja). Nuo vaikutukset tulisi tuoda esiin terveysvaikutusten määritelmässä. Viihtyisyysvaatimuksen laajentaminen koskemaan työtiloja on asia, jota tämän asetuksen ei tarvitse tehdä. Viihtyisyyttä tarvitaan korkeintaan asuinrakennuksissa, jos sielläkään. Rakennusten toteutus asetusten mukaan ei takaa viihtyvyyttä työpaikoilla, koska työpaikoilla melua aiheuttavat ihmiset ja prosessit eikä rakennuksen akustiikalla voida tätä melua pienentää tasolle, että olosuhteet olisivat viihtyisät. Hyvällä akustiikalla voidaan vaikuttaa siihen, että merkittävät työhyvinvointihaitat ja työtehokkuushaitat vältetään. Tätä todistaa jo sivun 3 lause Ääniolosuhteiden viihtyisyysvaatimusten täyttyminen edellyttää, että tilat ovat hiljaisempia kuin pelkästään terveellisyyden kannalta vaaditaan. Hiljaisuus viittaa melutasoon. Melutason osalta säädetään asetuksessa vain LVIS-laitteista. Työpaikoilla taas LVIS-laitteiden melu, jota tämä asetus vain voi koskea, ei edes kuulu toiminnan melun alta.
LAUSUNTO 8 (11) Tavoitteista paras on edelleen MRL:n olennainen vaatimus: MRL edellyttää, että ympäristö suunnitellaan terveelliseksi, turvalliseksi ja viihtyisäksi ja että elinympäristön laatuvaatimukset tulevat huomioon otetuiksi. Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että melu, jolle rakennuksessa tai sen lähellä olevat altistuvat, pysyy niin alhaisena, ettei se vaaranna näiden henkilöiden terveyttä ja että se antaa mahdollisuuden nukkua, levätä ja työskennellä riittävän hyvissä olosuhteissa. Yksi vaihtoehto voisi olla, että tätä lausekokonaisuutta pyritään pitämään pääasiallisena vaatimuksena ja siihen viitataan kaikissa mahdollisissa paikoissa, missä vaikutuksia halutaan tarkastella sen sijaan, että viljellään enää uusia termejä. Siihen voidaan viitata muodossa olennaisen vaatimuksen täyttyminen. S3 sekava lause Ao. lause on liian pitkä ja se pitäisi muotoilla selvemmin. Pykälän 1 momentin mukaan kaikessa toiminnassa on tavoiteltava sellaista ääniympäristön laatua, jossa vaarallista tai haitallista ääntä (melu) ei esiinny terveyshaittaa tai merkittävää muuta seurausta (kuten ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä taikka vahinkoa tai haittaa omaisuudelle tai sen käytölle) tai sen vaaraa aiheuttavassa määrin. S4 Ruotsin ja Norjan askeläänieristysvaatimukset Suomen askelääneneristysvaatimukset olisivat asetusluonnoksen vaatimuksen 53 db L nt,w +C I,50-2500 = 53 db myötä 3 db Ruotsin tasoa kireämmät. Kuten edellä on todettu, ei ole perusteita, miksi Suomessa pitäisi olla Ruotsia tiukemmat askelääneneristysvaatimukset, koska se tarkoittaisi, että Ruotsissa askeläänistä aiheutuvat viihtyvyys- ja terveyshaitat olisivat Suomea korkeammalla tasolla. Ei ole näyttöä, että ruotsalaisten häiritsevyyskynnys olisi askeläänille 3 db alempi kuin suomalaisten. Suomen kannattaisi asettua Ruotsin tasoon myös siksi, että edistettäisiin puukerrostalojen rakentamista: puuvälipohjilla pientaajuinen askelääneneristys ei ole yhtä hyvä kuin betonivälipohjilla mutta tutkimustieto ei osoita, että ruotsalaisissa puukerrostaloissa olisi erityisiä askelääniongelmiakaan, jos ne saavuttavat vaatimuksen 56 db. Sivu 5 Norjassa sovelletaan mittalukuja R W ja L n,w. kuten suomessakin vielä tänä vuonna. Määräyksissä suositellaan, että ilmaääneneristävyyden lukuarvo toteutuu myös sovellettaessa indikaattoria R w+c50-5000 ja askelääneneristävyyden arvo sovellettaessa indikaattoria L n,w+ci,50- Suomessa tulisi ehkä harkita kompromissia, että käytetään pääasiallisena mittalukuna LnT,w mutta että suositellaan, että tavoitearvo 53 db täyttyy myös mittaluvulla L n,w+ci,50-2500. S6 Nykytilan arviointia Kun puhutaan melusta, tulee se aina liittää kontekstiin. Ei ainoastaan tässä kohdassa muistiota. Esimerkiksi lause Epätarkoituksenmukaisessa ääniympäristössä keskittyminen, oppiminen ja lepo vaikeutuvat, tietosuoja ja mahdollisuus käydä luottamuksellisia keskusteluja vaarantuvat ja työteho, työturvallisuus ja työviihtyisyys heikkenevät. ei tarkoita mitään, koska siinä sekoitetaan eri ääniympäristöt ja niiden vaikutukset keskenään. Esimerkiksi sama ääniympäristö ei voi liittyä keskittymiseen, oppimiseen, lepoon, tietosuojaan tai keskusteluihin, työtehoon, turvallisuuteen tai työviihtyisyyteen. Ääniympäristöt ja niiden vaikutukset pitää spesifioida tapauskohtaisesti edes jossain kohtaa muistiota selvästi ja niihin voi viitata muissa kohdin: Asunnot ja vastaavat: viihtyisyys, melun häiritsevyys ja melun vaikutus unen laatuun. Toimistot: työteho, keskittyminen, keskustelut, työviihtyisyys.
LAUSUNTO 9 (11) Oppilaitokset: viihtyisyys, keskustelu, keskittyminen, oppiminen. Hoitoalan rakennukset: viihtyisyys, keskustelu, keskittyminen, keskustelujen luottamuksellisuus. Työturvallisuus liittyy ehkä voimakkaisiin toiminnan äänitasoihin, joista asetusluonnos ei koske. Siksi työturvallisuutta ei tarvinne tässä dokumentissa meluvaikutuksena mainita. Jos näin ei tehdä, tätä muistiota tullaan tulkitsemaan ja käyttämään väärin... Sivulla 7 sanotaan:.. rakennuksen korjaaminen, käyttötarkoituksen muuttaminen tai perusparantaminen ei laukaise uudisrakentamistasoisia velvoitteita esimerkiksi esteettömyys- ja äänieristysvaatimusten osalta. Tämä on ristiriidassa asetusluonnoksen 1 momentin 2 kanssa, jossa sanotaan, että asetusta sovelletaan myös rakennuksen korjaus- ja muutostyöhön sekä käyttötarkoituksen muuttamiseen. Keskeiset ehdotukset Sivulla 8 mainitaan avo- ja monitilatoimisto. Asetusluonnoksessa sanotaan vain toimistotila. Asetusluonnoksessa tulisi ehdottomasti käyttää termiä avo- ja monitilatoimisto, koska muuten asetusta sovelletaan myös pieniin toimistohuoneisiin. Avo- ja monitilatoimiston minimikoko tulisi määritellä. Suositus on vähintään 50 m2. Taloudelliset vaikutukset s9 Tekstin mukaan ehdotetuilla muutoksilla ei katsota olevan olennaisia taloudellisia vaikutuksia nykytilaan verrattuna. Ulkovaipan toteutus niin, että 30 db:n sisämelun raja-arvo alittuu myös päiväaikaan, voi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia alueilla, jossa kaavamääräyksiä ei ole annettu. Avo- ja monitilatoimistojen uudet vaatimukset aiheuttavat kustannuksia rakentajalle, joskin ne näkyvät korotettuina vuokrina ja työhyvinvoinnin parantumisen kautta työtehon paranemisena ja kansantalouden kasvuna. Sairaaloiden hoitotilojen äänieristyksen toteutus asetusluonnoksen mukaiseen kohtuuttomaan korkeaan äänieristystasoon aiheuttaa merkittäviä kustannuksia ja vaikeuttaa muuntojoustavuutta muttei tule parantamaan kenenkään hyvinvointia. Vaikutukset viranomaisten toimintaan 30 db:n sisämelutason vaatimus tulee lisäämään viranomaisten työtä, koska jatkossa kaikkialla pitää uudisrakennusten rakennuttajien esittää akustiikkakonsultin mittaukset tai laskelmat siitä, täyttyykö vaatimus 30 db vai ei, huolimatta siitä, onko työssä mieltä vai ei. Kaikkien ulkovaipan rakenteiden pitää olla äänitestattuja, jotta laskelmat voi tehdä. Yksityiskohtaiset perustelut 1 S11 määritellään hoitotilat potilaiden hoitoon käytettäviksi tiloiksi. Asetusluonnoksessa on potilashuone, eikä sitä ole määritelty missään. Kuten aiemmin on tässä lausunnossa jo todettu, potilashuoneelle ei tulisi asettaa mitään lukuarvovaatimusta. 2
LAUSUNTO 10 (11) S11: tulisi käyttää ilmaääneneristyskykyä eikä ilmaääneneristävyyttä, koska jälkimmäinen on tehosuure ja varattu laboratoriomittaluvulle R (sound reduction index) eikä äänitasoerolle, johon vaikuttaa erottavan rakenteen ilmaääneneristävyyden R lisäksi sivutiesiirtymät ja äänivuodot. S11: Keskiäänitason mittausaika on epäselvä: onko se 24 h vai 1 h? S12: jälkikaiunta-ajan mittaukset tulisi sisältää taajuus 250 Hz, koska se on puheen erotettavuuden kannalta vielä erittäin merkittävä taajuus. 125 Hz on vähemmän merkittävä, joskaan ei merkityksetön miehen puheäänen kannalta. S12: Asetus ei käsittääkseni koske tärinää, joten miksi siitä puhutaan? 3 S13: toimistojen vuokralaiset vaihtuvat yleensä 1-10 vuoden välein. Kalustemuutoksia tapahtuu jopa tätä taajemmin. Koskeeko asetus kalustemuutoksia, joissa ei ole rakennuslupaa? Jos ei, toimistoja koskevat vaatimukset on oltava tyhjää tilaa, ei kalustettua tilaa, koskevia. Tätä koskien on esitetty tarkennusehdotus aiemmin. S14: Häiritsevä kumina -termi on omituinen, jostain subjektiivisesta lähteestä peräisin, eikä perustu mihinkään tieteelliseen näyttöön. Kumina tulisi korvata termillä ääni. S14: Miksi rajoitetaan sisäänvedettyihin parvekkeisiin? S15: Pientaajuinen melu on mainittu 1 ja 2 kokonaisessa kappaleessa. Pientaajuista melua ei mainita asetusluonnoksessa, joten sitä ei pidä mainita täälläkään, koska se jättää nyt kaiken avoimeksi: pientaajuista melua ei ole määritelty. Pientaajuista melua koskee STM:n asetus 545-2015 ja se riittää tältä osin. S15 toinen kokonainen kappale: Aluideidenkäytön Tämä selkeyttää huomattavasti asetusluonnoksen mukaista ulkovaipan äänieristysvaatimusta siten, että sisämelutaso 30 db alittuu. Tätä asiaa tulisi ehdottomasti korostaa jo asetusluonnoksessa, ettei ruveta noudattamaan 30 db:n vaatimusta kaikkialla. Olen silti sitä mieltä, että 30 db:n vaatimus aiheuttaa vain rakentamisen ja rakennusvalvonnan lisäkustannuksia eikä tällä saavuteta merkittäviä terveyshyötyjä. Jos raja olisi 35 db, tällöin asia olisi helpommin ymmärrettävä, koska tällöin taattaisiin se, että tieliikennemelu ei ylittäisi 35 db rajaa myöskään alueilla, missä kaavamääräystä (DL) ei ole annettu. S15: 4. kokonainen kappale. Impulssimainen ja kapeakaistainen ääni on määritelty väärin ja toisin kuin ne yleensä määritellään. Häiritsevä kuultava ääni ei tarkoita, että ääni on impulssimaista tai kapeakaistaista. 6 2 kappale. Lause Tarkoituksenmukaisilla ääniolosuhteilla tarkoitettaisiin sitä, että puheen ja taustame-lun välinen tasoero desibeleissä mitattuna on riittävän suuri. koskee lähinnä oppilaitoksia ja kommunikaatiotiloja mutta tätä ei ole sanottu lauseessa. Tämä on yksi esimerkki siitä, että kontekstia ei ole otettu huomioon. 7 Pintatiheyden sijaan käytetään fysiikassa aina pintamassaa (kg/m2).
LAUSUNTO 11 (11) Lausunnon laatija Valtteri Hongisto Tutkimusryhmän vetäjä, Turun ammattikorkeakoulu Meluntorjunnan dosentti, Aalto yliopisto 040 5851 888 Valtteri.hongisto@turkuamk.fi