Turun ammattikorkeakoulu, sisäympäristön tutkimusryhmä Lemminkäisenkatu B Turku

Transkriptio

1 ASUNTOON KUULUVAN KAPEAKAISTAISEN MELUN SANKTIOINTI - LABORATORIOTUTKIMUS David Oliva, Valtteri Hongisto Turun ammattikorkeakoulu, sisäympäristön tutkimusryhmä Lemminkäisenkatu - B 5 Turku etunimi.sukunimi@turkuamk.fi Tiivistelmä Kapeakaistaisesta ympäristömelusta tulee ohjeiden mukaan antaa sanktio k, joka lisätään keskiäänitason LAeq päälle ennen tuloksen vertaamista ohjearvoon. Menettely johtuu siitä, että kapeakaistainen melu voi olla häiritsevämpää kuin laajakaistainen melu, jossa kapeakaistaisuutta ei ole. Kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole näyttöä sille, minkälainen sanktion pitäisi olla, kun äänitaso on alle 35 db, joka on asunnoissa yleinen tilanne. Tavoitteena oli selvittää, minkälainen sanktio kapeakaistaisesta melusta tulisi asettaa eri ääneksen taajuuksilla, erottuvuuksilla ja kokonaisäänitasoilla. Laboratoriokokeeseen osallistui koehenkilöä. Tutkimuksen perusteella sanktio riippuu ääneksen taajuudesta, erottuvuudesta ja kokonaisäänitasosta. Nykyohjeiden mukaista vakiosanktiota (3, 5 tai db) ei voida pitää perusteltuna. Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä vertaisarvioidussa tiedelehdessä. JOHDANTO JA TAVOITE Sisätiloissa kuuluva taloteknisten laitteiden melu tai ympäristömelu voi aiheuttaa häiritsevyyden kokemuksen. Häiritsevyys edeltää yleensä vakavampia terveysvaikutuksia, joita pitkään jatkuva melu voi aiheuttaa. Melun häiritsevyyttä pitäisi pystyä objektiivisesti arvioimaan melun mittaustuloksista. Häiritsevyyskokemusta ei yleensä voida selittää pelkästään A-painotetun äänitason perusteella vaan siihen voivat vaikuttaa melun erityispiirteet (kuten kapeakaistaisuus, impulssimaisuus, vaihtelevuus ja spektri), melun kesto, käynnissä oleva aktiviteetti, asenteet äänilähdettä kohtaan ja yksilölliset tekijät. Huoneiston sisätiloihin kantautuvan ympäristömelun vaikutuksia pyritään suunnitteluvaiheessa minimoimaan ohjearvojen avulla (Taulukko ). Taloteknisten laitteiden melun vaikutuksia pyritään minimoimaan suunnitteluvaiheessa Rakentamismääräyskokoelman [3,] ohjeiden ja määräysten avulla. Jos melussa on ns. erityispiirteitä, se voidaan kokea häiritsevämmäksi kuin äänitasoltaan yhtä voimakas melu, jossa näitä erityispiirteitä ei ole. Taulukossa esitetään menettely, jonka mukaan kapeakaistaisuudesta asetetaan sanktio k, joka lisätään melusta mitatun (tai mallinnetun) keskiäänitason LAeq päälle. Lopputulosta LAeq+k verrataan ohjearvoon. Sanktio k tulisi asettaa vain siltä ajalta, jona erityispiirrettä esiintyy. Tämä tutkimus rajautuu kapeakaistaiseen (tonaaliseen, ääneksiä sisältävään, viheltävään, ujeltavaan) meluun (narrow-band noise, tonal noise). Kapeakaistaisuuden sanktiointimenettelyä hankaloittaa se, että ohjearvoissa [,] ei esitetä kvantitatiivista 5

2 määritelmää sille, millä kriteerillä taulukon vakiosanktioita asetetaan tai jätetään asettamatta. Joissakin standardeissa esitetään menetelmiä kapeakaistaisuuden asteen arvioimiseksi (audibility, prominence). Näiden menetelmien kytkentä häiritsevyyteen on osoitettu melko suppeilla psykoakustisilla kuuntelukokeilla, joissa on käytetty korkeita äänitasoja, joita ei esiinny asuntojen sisätiloissa. Lisäksi sanktioiden lukuarvot eivät ole ohjeissa [,] samat, mikä voi johtaa kahteen erilaiseen johtopäätökseen samasta mittaustuloksesta. Tämä voi aiheuttaa joskus tulkintaongelmia. Tiedekirjallisuudessa ei ole esitetty, miten sanktio tulisi asettaa, kun äänitaso on alhainen, alle 35 db, joka on yleinen äänitaso asunnoissa. Tavoitteena oli selvittää, minkälainen sanktio tulisi asettaa tasoltaan alhaiselle kapeakaistaiselle melulle. Tutkittavina muuttujina olivat kapeakaistaisen melun taajuus, kapeakaistaisuuden erottuvuus (piikin korkeus) sekä kokonaisäänitaso LAeq. Taulukko. Melutason ohjearvot sisätiloissa a) valtioneuvoston päätöksen ja b) sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan. Ohjearvojen soveltamisalat ja rajaukset on kuvattu tarkemmin alkuperäisdokumenteissa [,]. a) Valtioneuvoston päätös 993/99 Päiv ä Y ö klo 7 - klo - 7 T=5 h T=9 h Ohjearvot sisällä, ulkoa kantautuva melu L A,eq,T [db] L A,eq,T [db] Asuin-, potilas- ja majoitushuoneet 35 3 Opetus- ja kokoontumistilat 35 - Liike- ja toimistohuoneet 5 - HUOM. Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 db ennen sen v ertaamista taulukon arv oihin. b) STM:n asetus 55-5 Päiv ä Y ö Yö klo 7- klo -7-7 T=5 h T=9 h T=h Asuinhuoneistot, palvelutalot, vanhainkodit, L A,eq,T [db] L A,eq,T [db] L A,eq,T [db] päivähoitopaikat ja vastaavat Asuinhuoneet ja oleskelutilat 35 3 Muut tilat ja keittiö Nukkumiseen tarkoitetut tilat, unihäiriötä aih. melu 5 HUOM. Mitattuun keskiäänitasoon lisätään laskennallinen impulssikorjaus, jonka suuruus on 5 tai db riippuen melun impulssimaisuudesta. Mitattuun keskiäänitasoon lisätään laskennallinen kapeakaistakorjaus, jonka suuruus on 3 tai db riippuen melun kapeakaistaisuudesta. AINEISTO JA MENETELMÄ Kaksiosaiseen laboratoriokokeeseen rekrytoitiin koehenkilöä, jotka saapuivat laboratorioon yksi kerrallaan. Äänet soitettiin kuulokkeilla. Koehenkilöt arvioivat kunkin äänen häiritsevyyden asteikolla - ( Ei lainkaan häiritsevä; Erittäin häiritsevä). Äänten soittojärjestys vaihteli koehenkilöiden välillä kummankin kokeen sisäl-

3 lä. Kutakin ääntä kuunneltiin ensin noin 9 sekuntia, jonka jälkeen arvion antaminen oli mahdollista. Koe kesti yhteensä keskimäärin 75 minuuttia. Koehenkilöt kuuntelivat sekä tonaalisia ääniä, jotka sisälsivät ääneksen sekä taustakohinaa, että referenssiääniä, jotka sisälsivät pelkästään taustakohinaa (Taulukko, Kuva ). Referenssiäänten spektri oli aina A-painotuksen inversio. Referenssiääni oli vähän häiritsevä ja muistutti ilmanvaihdon ääntä. Tutkittuja äänesten taajuuksia oli viisi:,, 9, ja Hz (kuva b). Kukin äänes esitettiin eri erottuvuudella A-A (tonal audibility). Erottuvuus [db] tarkoittaa käytännössä piikin korkeutta taustakohinaan nähden. Piikin kasvaessa taustakohinaa pienennettiin vastaavasti siten, että kokonaisäänitaso LAeq pysyi taulukon mukaisella tasolla (kuva a). Taulukko. Kokeen ja referenssiäänet (R-R), kokeen tonaaliset äänet (T- T) sekä kokeen tonaaliset äänet (T-T). Taajuus kertoo ääneksen taajuuden. Erottuvuus on piikin korkeus (tasot A-A). LAeq on A-painotettu ekvivalentti äänenpainetaso. Ääni Taajuus Erottuvuus LAeq [Hz] Taso [db] [db] R Ei - 9 R Ei - R3 Ei - 3 R Ei - 5 R5 Ei - 7 R Ei - 9 R7 Ei - 3 R Ei - 33 R9 Ei - 35 R Ei - 37 R Ei - 39 R Ei - R3 Ei - 3 R Ei - 5 Ääni Taajuus Erottuvuus LAeq Ääni Taajuus Erottuvuus LAeq [Hz] Taso [db] [db] [Hz] Taso [db] [db] T A 5 5 T A 5 35 T A 5 T A 35 T3 A3 5 T3 A T A 5 5 T A 5 35 T5 A 5 5 T5 A 5 35 T A 5 T A 35 T7 A3 7 5 T7 A T A 5 T A 5 35 T9 9 A 5 5 T9 9 A 5 35 T 9 A 5 T3 9 A 35 T 9 A3 7 5 T3 9 A T 9 A 5 5 T3 9 A 5 35 T3 A 5 5 T33 A 5 35 T A 5 T3 A 35 T5 A3 5 T35 A T A 5 5 T3 A 5 35 T7 A 5 5 T37 A 5 35 T A 5 T3 A 35 T9 A3 5 T39 A3 35 T A 5 5 T A 5 35 Kokeita oli kaksi: kokeessa tonaaliset äänet esitettiin tasolla 5 db LAeq ja kokeessa tasolla 35 db LAeq. Referenssiäänet R-R (kuva c) olivat kummassakin kokeessa samoja, ja niitä soitettiin tasoilla 9-5 db LAeq db välein. Referenssiääniä tarvittiin sanktion määrittämiseen. Määritysmenetelmä on kuvassa. Siinä etsittiin referenssiääni, tai sellaisen ekstrapoloitu arvo, joka koettiin yhtä häiritseväksi kuin tonaalinen ääni. Referenssiäänen ja tonaalisen äänen tasoero on sanktion k suuruus. 7

4 Äänenpainetaso [db] 3 Ääni T Ääni T Ääni T Ääni T9 Äänenpainetaso [db] 3 Ääni T3 Ääni T7 Ääni T Ääni T5 Ääni T9 Äänenpainetaso [db] 7 3 R R3 R5 R7 R9 R R3 Tausta R R R R R R R Taajuus [Hz] Taajuus [Hz] Taajuus [Hz] Kuva. a) Ääneksen erottuvuus tutkittiin neljällä eri tasolla A-A. Kuvan esimerkki-tapauksessa ääneksen taajuus on Hz. b) Ääneksen taajuuksia oli tutkimuksessa viisi. Ääneksen voimakkuus on tässä esimerkissä A3. c) Referenssiäänet R-R. Kuva. Esimerkki sanktion määritystavasta äänelle T35. Äänen häiritsevyyskeskiarvo koehenkilölle on musta neliö. 95 % luottamusväli on viiksillä. Referenssiäänten R-R häiritsevyysarvot on esitetty ympyröin. Niiden yli on tehty lineaarinen sovitus (y =3.7 x +.). Äänelle T35 annettava sanktio (ehjä nuoli) ja sanktion epävarmuus (katkoviivallinen nuoli) määritettiin lineaariselta sovitteelta. Tässä tapauksessa sanktio oli k = 5.3 ±. db. Häiritsevyys L Aeq [db] k -C.I. 5 k k + C.I. 3 TULOKSET Referenssiäänten häiritsevyys on esitetty kuvassa 3. Referenssiäänten häiritsevyys oli lähes sama kummassakin kokeessa. Referenssiäänten häiritsevyys selittyy hyvin yksistään A-äänitason avulla. Näin ollen referenssiäänet muodostivat luotettavan pohjan kapeakaistaisen melun sanktion määritykselle. Tonaalisten äänten häiritsevyys on esitetty kuvassa kokeelle. Vertailukohtana on kussakin kuvassa referenssiääni, jonka kokonaisäänitaso on sama kuin tonaalisen äänen. Kuvan mukaan häiritsevyys kasvaa referenssiääneen verrattuna ääneksen erottuvuuden kasvaessa (A A) taajuuksilla 9, ja Hz. Sen sijaan pientaajuinen tonaalinen ääni ( ja Hz) ei ole referenssiääntä häiritsevämpää, vaikka erot-

5 tuvuus olisi suuri. Kokeelle havainnot olivat periaatteiltaan samankaltaisia, joskin sanktiot arvoiltaan hieman pienempiä. Päätulos, eli kapeakaistaisen melun sanktio, on esitetty kuvassa 5. Sanktio poikkeaa tilastollisesti merkitsevästi nollasta, jos sanktion keskiarvo ja 95 % luottamusväli poikkeaa nollasta. Tämä toteutuu katkoviivan yläpuolella olevien havaintojen kohdalla. Sanktio riippui voimakkaasti ääneksen taajuudesta, ääneksen erottuvuudesta sekä kokonaisäänitasosta. Sanktio oli nolla taajuuksilla ja Hz riippumatta erottuvuudesta ja kasvoi tämän jälkeen ääneksen taajuuden ja sen erottuvuuden kasvaessa. Kuva 3. Häiritsevyyden keskiarvo ja 95 % luottamusväli referenssiäänille. Häiritsevyys Koe Koe R R R3 R R5 R R7 R R9 R R R R3 R Referenssiääni POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimus oli ainutlaatuinen, koska kirjallisuudessa ei ole ennen tutkittu näin hiljaisten äänesten häiritsevyyttä. Tutkitut äänet olivat synteettisiä koostuen vain yhdestä ääneksestä ja taustakohinasta. Tulokset on tarkoitus vahvistaa jatkokokeella, jossa käytetään todellisia ympäristössä nauhoitettuja ääniä, joissa voi olla useita ääneksiä. Tulosten perusteella sanktiota ei tulisi antaa pientaajuisille tonaalisille äänille kun taas suurilla taajuuksilla sanktio olisi suurempi kuin taulukossa ohjeistetaan. Tulokset ovat ohjeiden ja määräysten [,] mukaisia vakiosanktioita vastaan. Tulokset kannattaa huomioida tulevaisuuden ohjeistuksia kehitettäessä. Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä vertaisarvioidussa tiedelehdessä [5]. 5 KIITOKSET Tutkimus toteutettiin ANOJANSSI projektissa, jota rahoittavat mm. Tekes, Turun ammattikorkeakoulu, Ympäristöministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö, Ympäristöpooli, Infra ry ja Suomen Tuulivoimayhdistys ry. VIITTEET [] Valtioneuvoston päätös 993/99 melutason ohjearvoista, 9..99, Helsinki. [] Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 55-5 asunnon ja muun oleskelutilan olosuhteista. 3..5, Helsinki. [3] C:99 Suomen Rakentamismääräyskokoelma, Ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa, Ympäristöministeriö, Helsinki. 9

6 [] D: Suomen Rakentamismääräyskokoelma, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, Ympäristöministeriö, Helsinki. [5] Oliva D, Hongisto V, Haapakangas A. (7). Annoyance of low-level tonal sounds - factors affecting the penalty. Building and Environment, Accepted July 7. Häiritsevyys A R 9 a) A R 9 b) A3 R 9 c) A R 9 d) Kuva. Häiritsevyyden keskiarvo ja 95 % luottamusväli tonaalisille äänille kokeessa, kun ääneksen erottuvuus on a) A, b) A, c) A3 ja d) A. Referenssiäänenä on R, koska sen A-äänitaso on sama kuin kokeessa tutkittujen tonaalisten äänten (5 db). A A A3 A A A A3 A k [db] k [db] a) 9 b) 9 Kuva 5. Kapeakaistamelun sanktio k eri ääneksen erottuvuuksilla (A-A) ja taajuuksilla [Hz]. Ääneksen taso a) 5 db LAeq ja b) 35 db LAeq. Katkoviivan yläpuolella olevat havaintopisteet poikkeavat tilastollisesti merkitsevästi nollasta (p<.5).