VUOSIKERTOMUS 2012 2013
Oulun steinerkoulu Kaarretie 14, 90500 Oulu puh. (08) 5542 871/opettajainhuone (08) 5542 875/toimisto fax (08) 5542 885 info@oulun-steinerkoulu.fi www.oulun-steinerkoulu.fi Toimituskunta: Mervi Heikka Maili Liimatta Anne-Mari Savolainen Etukansi: Oulun steinerkoulun 30-vuotislogo Etusisäkansi: Viivi Martikainen, XI luokka Takasisäkansi: Jesper Kuusela, VI luokka Takakansi: Maria Ollikkala, VI luokka
30 VUOTTA ARKEA JA JUHLAA Olemme viettäneet kuluneen lukuvuoden aikana koulumme 30-vuotisjuhlaa. Voimme kaikki olla tyytyväisiä vuosien varrella tehtyyn työhön: oppilasmäärä on kasvanut jatkuvasti ja opettajat ovat sitoutuneita työhönsä. Se mahdollistaa pedagogiikan syventämisen ja työn kehittämisen edelleen. Steinerkoulut, kuten meidänkin koulu, ovat vanhempien perustamia ja ylläpitämiä kouluja. Koulun hallituksen ja johtokunnan tehtävänä on varmistaa riittävät, turvalliset ja pedagogiikkaa tukevat puitteet sekä lapsille että koulun henkilökunnalle. Kamppailu tämän vaikean ja tärkeän tehtävän kanssa on leimannut myös tätä vuotta. Opettajakunnan puheenjohtajana haluan välittää teille huolemme tästä asiasta. Tehtävämme on opettaa ja kasvattaa lapsianne ja lapsiamme. Päivittäin kohtaamme ahtaat, epäkäytännölliset ja jopa terveytemme vaarantavat tilat. Joka päivä vie meidät lähemmäksi vanhan koulurakennuksen purkamista ja joka päivä odotamme uutisia uudesta tilasta. Joka päivä mietimme myös, löytyykö vanhemmista henkilöitä, jotka ehtivät ja jaksavat vielä oman työnsä ja arkensa ohessa paneutua tähän tärkeään asiaan. Juhlavuotena olemme myös käynnistäneet koulun hallinnon uudistamisprosessin. Kokeilemme rehtoritiimimallia, jonka tarkoituksena on parantaa koulun johtamista ja vapauttaa opettajille aikaa heidän tärkeimpään tehtäväänsä eli opettamiseen ja pedagogiikan terävöittämiseen. Hallintomallin uudistamisen myötä toivon johtokunnan ja rehtoritiimin yhteistyön tiivistymistä. Toivon, että kirkastamme koulullemme yhteisen tavoitteen ja sovimme strategian, jolla tavoite saavutetaan. Näin saamme työhömme pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Yhdessä tavoitteeseen suunnaten on helpompi huomata harhapolut, jotka hajottavat voimamme ja kuluttavat aikamme. Meidän täytyy rohkeasti luopua jostain vanhasta, että tilalle voi kasvaa uutta. Kaunista ja lämmintä kesää kaikille! Hannele Siira-Kemppainen Luokanopettaja Apulaisrehtori Opettajakunnan puheenjohtaja Terhi Mustosen, X luokka, kukat
OPPILAAT Oppilasluettelot luokkien kohdalla * oppilas on lähtenyt kesken lukuvuoden ** oppilas on tullut kesken lukuvuoden HENKILÖKUNTA Erkkilä Juhani, atk-tukihenkilö Eteläinen Tarja, luokanopettaja, musiikki Haapaporras Anne, erityisopettaja (erityisopettajan hoitovapaan sijainen 8.3. saakka) ja luokanopettaja (äitiysloman sijainen 11.3. alkaen) Heikka Mervi, eurytmiaterapia, oppilashuollon pj. Heikkilä Kari, kuraattori Heikkilä-Huhta Kati, biologia, maantieto, terveystieto, tanssi Hotakainen Niina, matematiikka, fysiikka Hyyrynen Liisa, koulunkäyntiavustaja, 3. luokka Hämäläinen Mirka, luokanopettaja Järvitalo Jenni, koulunkäyntiavustaja, 2. luokka Koivupalo Kati, koulunkäyntiavustaja Kokkoniemi Eija, taloushallinnon assistentti (19.11. alkaen) Koponen Marulla, luokanopettaja, englanti Korhonen Mari-Jaana, puhe- ja draamailmaisu (vuorotteluvapaalla 31.1. saakka) Koskela Berit, talouspäällikkö Lantto Mirja, käsityö Laurinen Mari, saksa, ET Lauronen Hannele, ruotsi, opo, apulaisrehtori Liimatta Maili, äidinkieli, englanti, rehtori Lindén Irene, luokanopettaja Muikkula Ville, koulunkäyntiavustaja, 1. luokka Mursu Ulla, taideaineet Niemelä Heikki, liikunta, puutyö Perttola-Ylinampa Kirsi, luokanopettaja, uskonto, psykologia Savolainen Anne-Mari, englanti Siira-Kemppainen Hannele, luokanopettaja, apulaisrehtori Stjerna Taru, musiikki (opintovapaan sijainen) Suni Silja, kouluavustaja Suvanto Ulla, luokanopettaja Tikkanen Ruut, musiikki (opintovapaalla) Uutela Aila, siistijä Viinikka Minna, erityisopetus (hoitovapaalla 8.3. saakka) Vimpari Ville, historia, ET, filosofia, yhteiskuntaoppi (äitiysloman sijainen 20.2. lähtien) Vornanen Kati, luokanopettaja (äitiyslomalla 11.3. alkaen) Wennström Rainer, matematiikka, fysiikka, kemia Ylinampa Kati, historia, ET, filosofia, yhteiskuntaoppi, erityisopetus (äitiyslomalla 20.2. lähtien)
OULUN STEINERKOULUN KANNATUSYHDISTYKSEN HALLITUS Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Muut jäsenet Kati Kanniainen (22.5.2013 saakka) Antti Leikas Minna Ala-Kapee (31.12.2012 saakka) Juhani Erkkilä Birgitta Heikkilä (31.12.2012 saakka) Pirkko Kaikkonen (1.1.2013 lähtien) Timo Karjalainen Katju Karvonen Irene Koivumäki (1.1.2013 lähtien) Marjo Lohiniva (31.12.2012 saakka) Jari Nevala (31.12.2012 saakka) Mikko Otsamo (1.1.2013 lähtien) Heikki Patronen (1.1.2013 lähtien) Annamari Ruddock Tomi Tapani (1.1.2013 lähtien) Seppo Äijälä KOULUN JOHTOKUNTA Koulun johtokuntaan kuuluvat kannatusyhdistyksen hallituksen jäsenet sekä kaksi opettajakunnan edustajaa: Maili Liimatta ja Anne-Mari Savolainen. Hallituksen ja johtokunnan kokouksissa on sihteerinä toiminut Berit Koskela. OPETTAJAKUNNAN TOIMIHENKILÖT Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Hannele Siira-Kemppainen Maili Liimatta Ulla Mursu Victoria Vangenin, III luokka, kukkaset tuovat kesän tullessaan.
KOULUTERVEYDENHUOLTO JA TERAPIAT Kouluterveydenhuolto Kouluterveydenhoitaja Satu Vähäkangas on ollut tavattavissa koululla keskiviikkoisin ja torstaisin klo 8 16. Hän on myös osallistunut koulun oppilashuoltoryhmän toimintaan. Koululääkärinä koululla on toiminut lääkäri Arja Hiltunen, ja vastaanotto on ollut koululla pääsääntöisesti kerran kuukaudessa. Kaikkien vuosiluokkien oppilaat ovat käyneet terveystarkastuksessa terveydenhoitajan luona ja lisäksi 1., 5. ja 8. luokan oppilaat myös lääkärintarkastuksessa. Oppilaiden hammashuolto on toiminut Tuiran terveysaseman hammashoitolassa. Koulun henkilökuntaa, oppilaita ja vanhempia hyvästä yhteistyöstä kiittäen Satu Vähäkangas, terveydenhoitaja Laajennettu lääketiede ja erityiseurytmia, pikkueukka Virolainen lääkäri Ülle Pechter vieraili konsultoivana apuna koulullamme syyskuussa. Hänen vastaanotollaan kävi lapsia ja nuoria päiväkodista lukioon. Erityiseurytmiassa kävi oppilaita kaikilta luokka-asteilta, mutta pääpaino oli alaluokilla. Kaikki esikoululaiset Taivonkaaresta, Punavarpusesta ja Vihervarpusesta kävivät ainakin kerran pikkueukassa. Taivonkaaressa Puolivälinkankaan Hiidentiellä vierailin paikan päällä ja varpuslaiset kävivät luontevasti koulun puolella. Mervi Heikka, eurytmiaterapeutti Erityisopetus Aloitin työni erityisopettajan sijaisena keväällä 2012, kun erityisopettaja Minna Viinikka jäi äitiyslomalle. Työni on ollut opetusryhmiin, -tapoihin ja opettajiin tutustumisen ohella niin yksilöja pienryhmäopetusta kuin samanaikaisopetusta luokanopettajien ja aineenopettajien kanssa. Opetustyö on painottunut 2. 7. luokalla äidinkielen ja matematiikan taitojen harjoittelemiseen. 8. 9. luokalla opetustyö on ollut pääosin kielten opiskelua. Kevätlukukaudella hiihtoloman jälkeen Minna Viinikka palasi äitiyslomalta ja jatkoi aiemmin aloittamaansa työtä. Anne Haapaporras, erityisopettajan sijainen KiVa Koulu KiVa Koulu -toiminnassa pulmatilanteita ratkomassa olivat kuluneena lukuvuonna luokanopettaja, apulaisrehtori Hannele Siira-Kemppainen ja rehtori Maili Liimatta.
Oppilas- ja opiskelijahuolto Oppilashuoltoryhmä kokoontui torstaisin ja lukuisina muina päivinä monin erin kokoonpanoin. Läsnä olivat erityiseurytmisti ja oppilashuoltoryhmän puheenjohtaja Mervi Heikka, aineenopettaja, rehtori Maili Liimatta, erityisopettajan sijainen, luokanopettaja Anne Haapaporras (syyslukukausi 2/2013), erityisopettaja Minna Viinikka (3/2013 5/2013), luokanopettaja, puheterapeutti Kirsi Perttola-Ylinampa ja terveydenhoitaja Satu Vähäkangas. Lääkäri Arja Hiltunen osallistui kokouksiin mahdollisuuksien mukaan kouluvastaanottoaikoinaan. Opiskelijahuoltoryhmä kokoontui pääsääntöisesti kerran kuussa. Läsnä olivat oppilashuoltoryhmän jäsenten lisäksi ruotsin opettaja, opinto-ohjaaja Hannele Lauronen sekä erityis- ja aineenopettaja Kati Ylinampa (syyslukukausi 2/2013). Koulukuraattorina toimi Kari Heikkilä, joka tapasi oppilaita henkilökohtaisissa keskusteluissa yksin ja ryhmässä ja osallistui tarvittaessa myös oppilashuoltokokouksiin. Koulun psykologina toimi Vuokko Maunu-Polet. Mervi Heikka, oppilashuoltoryhmän pj Oppilaan ja opiskelijan ohjaus Luokkamuotoisen oppilaan ja opinto-ohjauksen lisäksi koulussa järjestetään myös henkilökohtaista ohjausta. Henkilökohtaisessa ohjauksessa oppilaalla on mahdollisuus keskustella opintoihinsa, koulutus- ja ammatinvalintoihinsa sekä elämäntilanteeseensa liittyvistä kysymyksistä luokanopettajan tai -valvojan tai opinto-ohjaajan kanssa. Opinto-ohjaaja on tavattavissa erikseen sovittavana ajankohtana. Hannele Lauronen, opo Kouluruokailu Ruokapalveluista huolehti Blue Service Partners. Ruoka valmistettiin ODL:lla ja kuljetettiin koulullemme. Maria ja Katri hääräsivät keittiössä ja ruokalan puolella aina yhtä hyvällä tuulella. Miten talven yli nukkuva kukka herää? Puron solinaan, auringonpaisteeseen ja lintujen lauluun, vastasi eskarilainen silmät kirkkaina pikkueukkatunnilla. Toivottavasti saatte tulevana kesänä nauttia puron solinasta, auringon lämmittävästä paisteesta ja lintujen pyyteettömästä kesäisestä liverryksestä! Hyvää kesää toivottaen Mervi Heikka
1. LUOKKA Opettaja: Ulla Suvanto Ahonen Paavo Griffits Helmi** Hanhineva Vilho Hossein Ariana** Järvinen Valtteri Kajava Martta Kallio Johannes Koskela Ilona Kotila Riikka Manninen Iida-Maria Merilä Malva Niinimaa Eeli Otsamo Miranda Rahko Ropi Rytinki Luna Salkosuo Inka Silventoinen Saku Sodoka Naiwo Vangen Aleksandra Yli-Elsilä Pessi Paimenlasten yhteiskuva Aloitimme ensimmäisen kouluvuotemme toisiimme tutustuen. Osa luokkatovereista olikin jo vanhoja tuttuja eskarivuodelta, mutta joukkoon mahtui paljon uusia ystäviä. Ensimmäisen luokan tärkein tavoite onkin tulla yhdeksi ryhmäksi: meidän omaksi luokaksemme. Vuoden aikana on touhuttu ja puuhattu paljon. Syksyllä parasta oli, kun kerran viikossa pääsimme Pukkilaan leikkimään, kiipeilemään puissa, rakentamaan majoja ja istuttamaan kukkasipuleita. Mikaelin päivän aikaan Pukkilassa vaani puussa jopa lohikäärme! Syksyllä opimme myös neulomaan. Paimen haki lampaita yksi kerrallaan hakaan, ja kunhan paimen vain muisti sulkea portin perässään, alkoi langasta syntyä neulosta. Ensin teimme pienen paimenlapsen, jonka jälkeen aloimme kukin neuloa omaa huilupussia. Vuoden aikana olemme kuulleet paljon tarinoita. Nupukan vanhaa kyläkoulua käyvien lasten seikkailuista löysimme aina uuden kirjaimen opeteltavaksemme. Olemme seikkailleet myös laskennon valtakunnassa, jota hallitsee hyväntahtoinen Tietäjä-Taikuri. Omaan tarinavihkoon on piirretty kuvia vanhoista satuklassikoista, joita luokka on myös kertonut takaisin opettajalle. Ropin muotopiirustusvihkosta
Riikan lumikodin ovikyltti Talvella luistelimme, hiihdimme ja peuhasimme lumessa. Rakensimmepa jopa lumesta pienen kaupungin koulun viereiselle niitylle. Olemme oppineet paljon asioita. Olemme oppineet lukemaan ja laskemaan. Olemme oppineet soittamaan huilua ja laulamaan uusia lauluja. Olemme oppineet kuuntelemaan muita ja odottamaan vuoroa. Olemme opetelleet leikeissämme alkamaan kaikkia. Olemme oppineet niin monta hyvää juttua, että loman jälkeen aloitamme yhdessä toisen luokan!
2. LUOKKA Opettaja: Kati Vornanen (äitiyslomalla 11.3. alkaen), sijaisena Anne Haapaporras Alakärppä Amelie Heikkinen Enni Honkanen Meeri Kaartinen Santtu Karppinen Valtteri Kleemola Arttu Knuutila Markus Koivukangas Otso Kuuluvainen Oula Lahtela Taika* Leskinen Leimu Marttinen Tuure Nahari Roni Nevala Heta Ollikkala Saara Orell Hemmu Raasakka Peppiina Rundelin Vilja Saikkonen Mimosa Sarkki Tuisku Sinettä Tuomas Takkula Emma Valkama Jooa Wittenberg Ilona Artun pienaakkoset Toiselle luokalle lähdettiin kolmen uuden luokkatoverin täydentäessä ryhmää. Ryhmän muotoutumiselle tärkeät leikkihetket ja retket ovat olleet oppilaille niitä kaikkein mieleenpainuvimpia kouluvuoden tapahtumia: jokaviikkoiset luonnon havainnointiretket joen rantaan sekä ylinnä muiden syksyinen yökoulu Pukkilassa. Monen mielestä oli kiva olla yökoulussa, koska siellä leikittiin, ja varsinkin, kun leikittiin puissa. Eikä uni tahtonut tulla, kun mentiin nukkumaan, joidenkin mielestä tietysti liian aikaisin. Eläintarinat ovat tuoneet hauskuutta ja hämmästystäkin siitä, kuinka tutuilta ne eläinten tekemiset ehkä tuntuvatkaan. Innostavaa on ollut myös itse valitun eläinhahmon virkkaaminen käsinukeksi. Vastapainona niille on kerrottu legendoja, joissa ylevän tunnelman kokeminen saattaa meidät ihmisen kauneimpien ominaisuuksien äärelle. Muotopiirustuksessa on eletty rytmisesti etenevien kuvioiden ja pysty- sekä vaakapeilausten maailmassa. Oppilaat ovat tehneet niitä innostuneesti ja taitavasti. Äidinkielessä tulivat tutuiksi pienaakkoset ja maisteltiin ensi kertaa pääsanaluokkien laadullisuuksia. Laskennon maassa on kuljettu päässä laskien, kirjallisia tehtäviä ratkoen ja kaikkia neljää laskutapaa käyttäen. Kertotauluopinnot aloitettiin. 30-vuotisjuhlaan 2. luokka osallistui yhteisesityksellä 1. ja 3. luokan kanssa. Oman luokan teemana oli Menninkäiset.
Toisenkin luokan kieltenopetus etenee pelkästään loruillen, laulaen ja leikkien noin 20 minuutin opetustuokioina. Englannin ja saksan kielet ovat vuorotelleet jaksoina koko vuoden ajan. Englannin tuntien mieluinen leikki on ollut Ice cream cart, jäätelökauppaleikki, jonka lomassa on opittu sanomaan yksinkertaisia tervehdyksiä ja kysymyksiä ja vastaamaan niihin, kuten: Hello! How are you? What's your name? Would you like to have some ice cream? Which flavour? One or two scoops? Big or small? One euro... two euros, please. Thank you. You're welcome. Bye bye... Kukkuu, kukkuu -laulu esitettiin kevätjuhlassa huilulla soittaen yhdessä 1. luokan kanssa. Samaa keväistä laulua on laulettu saksan tunneilla: Kuckuck, Kuckuck, ruft's aus Wald. Lasset uns singen, tanzen und springen! Frühling, Frühling wird es schon bald. Kuckuck, Kuckuck lässt nicht sein Schrein: Kommt in die Felder, Wiesen und Wälder! Frühling, Frühling, stelle dich ein! Kuckuck, Kuckuck, trefflicher Held! Was du gesungen, ist dir gelungen: Winter, Winter, räumet das Feld. Ronin pajunkissat Kohti kolmatta luokkaa lähdettiin toden teolla matkaamaan kevään lopulla, koska Pukkilan kylvöviikko kaikkine siihen kuuluvine maatöineen ja viljan kylvöineen pohjustaa jo kolmannen kouluvuoden talonpoikaisjaksoa! Meeri kuvitti eläinsadun Kettu ja korppi. Vilja väritteli satua Kettu ja kalansaalis.
3. LUOKKA Opettaja: Mirka Hämäläinen Ahonen Kaarlo Hansen-Haug Ossi Heikkala Taikahalla Hiltunen Eetu Karjalainen Meeri Kilponen Sanni Kuuluvainen Eeli Kuvaja Kerttu Lanteri Maria Lukinmaa Sami Nevala Pekko Nättinen Aatu Otsamo Outa Partala Tyrni Pirttiaho Leevi Pylväs Tami Raasakka Frans Riekki Aida Roininen Kalle Ruddock Katariina Rundelin Aura Suni Senja Törmänen Irene Valter Liliom Vangen Victoria Syyslukukausi alkoi opettelemalla kaunokirjaimet ja tutustumalla siihen, miten ennen kirjoitettiin musteella ja sulkakynällä. Pukkilan pelloilta korjasimme sirpein antoisan kaura-, ohra- ja vehnäsadon. Siinä olikin hämmästystä, kun elimme viljan muuntumismatkan jyvästä herkulliseksi leiväksi. Jokaista jyvästä vaalittiin kuin kultahippua, kun putsasimme ja jauhoimme viljaa. Toden teolla töitä paiskittiin, mutta sadonkorjuujuhla ja Mikael-näytelmä palkitsivat aherruksen. Saimme myös ensi kertaa näytellä isolle joukolle ja tarjoilla leipomuksiamme teatterivieraille. Ossi leikkaa vehnää Pukkilan viljapellolla syyskuussa 2012. Retkeilimme Turkansaaressa, jossa tutustuimme vanhanajan maatilatöihin. Saimme kokea nöyryyttä ja harjoitella selviytymistaitoja puolukkaretkellä, kun ampiaisparvi pölähti suojelemaan reviiriänsä hakkuualueella. Luomiskertomusjaksolla harjoiteltiin maalaustekniikkaa ja erilaisiin tunnelmiin eläytymistä. Uskonnossa Vanhan testamentin kertomukset, jotka olivat luokalle mieluisia, herättivät mehukkaita keskusteluja ja kysymyksiä uudenlaisella tavalla. Joulun alla vierailimme vanhainkodissa ja lahjoitimme asukkaille elämänkirjavan virkatun villapeiton, jonka valmistamisessa oli ollut mukana 7. luokka. Kummiluokkamme kanssa jaoimme yhdessä tekemisen iloa myös kynttiläpajassa. Tammikuussa luokkaan kannettiin kangaspuut, joissa vanhat lakanakuteet heräsivät lasten käsissä eloon. Matto kasvoi pituutta vähitellen, kun keltaiset, siniset, punaiset ja vihreät raidat valmistuivat toinen toisensa jälkeen talven edetessä kevääseen. Kudon mattoa kultaista, kudon sinistä, kudon punaista tumman tyhjyyden tilalle sillaksi syvien vetten.
Matematiikassa jatkettiin neljän laskutavan syventämistä ja kertaamista. Työpajatunnelma oli parhaimmillaan, kun luokallinen lapsia laski ja järjesti yli 2000 savipalloa ykkösistä tuhansiin. Laskutalossa vähennettiin ja lisättiin. Mittaamisesta tuli jokaiselle omakohtainen kokemus, kun aloitimme mittaamisjakson omilla kehomitoilla. Silta rakentui konkretiasta yhteisesti sovittuihin pituus-, paino- ja vetomittoihin. Luokan seinälle asetettu kello ja 60-järjestelmän opettelu jäsensivät ajankulkua päivässä. Luokkakaupassa sekä kahvilassa harjoiteltiin rahan käyttöä ja laskemista. Vanhat ammatit -jaksolla oppilaat ahersivat työvihkojensa äärellä, ja samalla kertomukset johdattelivat heidät historiaan ja avasivat ymmärrystä ja kunnioitusta sukupolvien työlle. Sepän pajalla jokainen sai kokeilla, miten rauta taottaessa taipuu. Muovailussa uusi materiaali savi sai luokan liekkeihin. Tutkimme muodon muutosta pallo-muna-lintu sekä yritimme suorittaa savenvalajan oppipoikatitteliä valmistamalla kukkopillin. Sannin taitavissa käsissä savi on muuttanut muotoaan. Äidinkielessä lausetta ja sanoja tarkasteltiin tarkemmin. Sanaluokkamaahan saatiin lisää väkeä edustamaan sanoja. Käsitöissä kehruuvärttinät pyörivät ja ihanaiset paimenlaukut valmistuivat. Musiikissa diatoniset huilut, kaanonit ja nuottikirjoitus muuttivat musisoinnin uudelle tasolle. Werbeck-lauluharjoitukset auttoivat luokkaa löytämään yhteistä sointia. Muotopiirustuksessa ristiinmenot ja horisontaalitason peilaukset panivat kolmasluokkalaiset ajattelemaan. Kevätretki Tervamäen perinnetilalle ja leikkimökin rakentaminen olivat toiminnallisen vuoden urhea päätös, jossa rohkeus ja uutteruus mitattiin. Liliom maistaa lähdevettä lipistä, jonka Tervamäen isäntä teki metsäretkellä.
4. LUOKKA Opettaja: Irene Lindén Hiltunen Arttu Hämäläinen Peetu Järvinen Roope Kempas Carolina Kleemola Kalle Kotila Miska Kumpula Jalmari Lanteri Eeva Nahari Rina Nevala Alma Ollikkala Sakarias Pirttijoki Mikko Rahko Rauna Salkosuo Atte Sule Lucas Tenhunen Teemu Tervonen Tuuli Uolamo Otto Vilmi Aatu Kallen Oulun vaakuna Syksy lähti käyntiin Oulun historia -jaksolla. Pohjois-Pohjanmaan museossa tutustuttiin vanhan Oulun pienoismalliin sekä Oulun kaupungin syntyyn. Luokka vieraili myös Oulun linnan kellarissa ja sai kuulla monta jännittävää tarinaa vanhasta Oulun linnasta oppaaltamme. Teimme retken myös Turkansaareen, missä saimme osallistua vanhanajan pirttikouluun osana Opintiellä Oulujoella -teemaviikkoa. Syksy jatkui solmujaksolla, jossa solmuja opeteltiin pienissä ryhmissä ja piirrettiin niitä myös muotopiirustusvihkoihin. Caro, Rina, Alma ja Tuuli kanteleineen Kalevala-esityksessä
Syysloman jälkeen aloitimme neljännen luokan Kalevalajakson. Kalevalan runot ja kertomukset vetäisivät meidät mukaansa kiehtovaan ja rikkaaseen maailmaansa ja niistä syntyikin melkoisen hienoja kuvituksia ja runonpätkiä työvihkoihin ornamentteineen. Helmikuussa luokka pääsi työstämään kalevalaista esitystä, Sanaista arkkua, puhe- ja draamaopettaja Mari-Jaanan johdolla. Näytelmä esitettiin vanhemmille sekä muille luokille Kalevalanpäivänä. Ja kylläpä siitä tulikin komea esitys! Tytöt soittivat kanteleilla musiikinopettaja Tarun johdolla ja koko luokka myös lauloi. Kiitokset kaikille vielä hienosta esityksestä! Peetu ja Roope Kalevala-esityksessä Neljännellä luokalla on opeteltu matematiikassa murtolukuja ja käsitöissä ristipistoja. Kevään lopuksi oli vielä vapaan käden geometriajakso. Eläinopissa tutustuimme muun muassa mustekalaan, karhuun, leijonaan ja hiireen sekä joutseneen. Jakson lopulla oppilaat saivat valita vielä oman eläimen, josta oppilaat tekivät esitelmän ja julisteet sekä esittivät ne muille. Vuoden loppuun on suunnitteilla vielä retki Ranuan eläinpuistoon ihan oikeasti eläimiä katsomaan ja ihmettelemään! Roopen kokko rautakoura Kalevalajaksolta Aatun kotka eläinopin jaksolta
5. LUOKKA Opettaja: Hannele Siira-Kemppainen Aarnio Miro Ahonen Toivo Angeria Oula Georgiev Milena Hansen-Haug Tytti Hentilä Juho Kivioja Abou Kuvaja Kaapo Laurila Santeri Pikkuaho Emmi Puroila Solja Rahko Malla Ruddock Hanna Sääskö Taneli Wennström Vilja Tanelin kasviopin sivu Viidennen luokan syyslukukausi alkoi kasviopilla. Etsimme varjon ja valon kasveja pihamailta ja tienvarsilta. Yritimme myös löytää kasveja, jotka viihtyisivät märässä. Pilpasuolta löysimme kaikkea myös hiekkarinteen, jota pitkin oli ihana kieriä makuultaan alas. Opettelimme tunnistamaan yhteensä 30 yleisintä puuta, varpua, sammalta, kukkaa ja marjaa. Syyslukukauden huipennus oli näytelmä Pinokkiosta, jonka esitimme sekä perinteisin teatterin keinoin että varjoteatterin avulla. Lavastuksen suunnittelu ja toteutus oli kokonaan oppilaiden käsialaa. Myös monien kohtausten lopullinen idea löytyi oppilaiden kekseliäistä päistä. Uutena oppiaineena tuli maantieto. Kun syksyllä kaivauduimme kotiseudun multaan kasveja tutkiessamme, maantiedon tunneilla matkasimme pohjoisen tuntureilta etelän viljaville ja vesirikkaille alueille. Kuuntelimme oppilaiden esitelmiä eri puolille Suomea suuntautuneista reissuista perheen kanssa. Ryhmissä tutkimme muiden Pohjoismaiden luontoa ja elinkeinoja. Pohjoismaiden kartta on Santerin käsialaa.
Myös historian jaksot veivät meidät pois kotiseudulta. Tutustuimme Intian ja Persian muinaiskulttuureihin, pyramidien ja faaraoiden Egyptiin ja lopulta antiikin Kreikkaan. Tarinat Spartasta ja Ateenasta kirvoittivat monia keskusteluja. Odysseus oli odotettu lukuvieras pääainetunnin lopuksi. Milenan buddha Ja tietysti osallistuminen Espoossa pidettäviin steinerkoulujen viidesluokkalaisten olympialaisiin yhdessä Rovaniemen steinerkoulun viidennen luokan kanssa oli arvoisensa päätös antiikin Kreikan jaksolle. ''Olympialaisissa satoi vettä ja oli huono ilma, mutta eihän meitä ole sokerista tehty. Minä ja Malla olimme Mykenen kaupungissa. Pituushypyssä hyppäsin toisella kierroksella 2,3 metriä. Tarkkuusheitto oli ihan uus juttu. Korkeushypyssä hyppäsin aika hyvin, vaikka olen näin lyhyt. Keihäänheitossa sain tyylipisteitä. Sitten syötiin ja juostiin maraton.'' Emmi Pikkuaho
6. LUOKKA Opettaja: Kirsi Perttola-Ylinampa Al-Khanji Eva Immonen Minttu Korhonen Kia** Kuusela Jesper Leikas Pekka Maaninen Maria Mursu Veera Nevala Paavo Nikula Olli-Veikko Oja Kerttu Ollikkala Maria Otsamo Rosaliina Pirttiaho Elvi Prittinen Unna-Maria Pylväs Teo Savaloja Janette Vaarala Totte Valkama Unna Pekan maalaama Goethen väriympyrä Kuudes luokka on siirtymävaihe lapsuudesta nuoruusikään: huoleton lapsuus alkaa olla takana, ja murrosikä saavuttaa oppilaan toisensa jälkeen. Tämä murrosvaihe näkyy luokassa: oppilaat ovat toisinaan häliseviä ja levottomia, toisinaan omissa maailmoissaan. Lapsuuden reippaus ja heittäytyminen on poissa, ja tilalle on tullut varautuneisuus ja kyseenalaistaminen. Asioita täytyy alkaa arvioida uudelta pohjalta, eikä opettajan tai vanhempien sanaa ja esimerkkiä enää niellä mukisematta. Kun tähän sielulliseen murrokseen epävakauteen, epävarmuuteen ja haavoittuvuuteen lisätään nopea fyysinen kasvu ja kehon muutokset, hontelo olo ja kömpelyys, ollaankin jälleen kerran uuden tilanteen edessä. Steinerpedagogiikka pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen, ja se näkyy opetussuunnitelmassa ja erilaisissa tavoissa opettaa ja työstää asioita. Kuudennella luokalla oppilaiden itsenäinen ajattelu alkaa herätä syy-seuraussuhteiden tajuamisella: pohditaan, miten asiat ovat suhteessa toisiinsa ja millaisia vaikutuksia asioilla ja teoilla on. Omia mielipiteitä alkaa olla asiasta kuin asiasta, ja niitä esitetään kärkkäästi, samoin aletaan kiinnittää huomiota omiin oikeuksiin. On tärkeä oppia perustelemaan näkemyksiään ja kuuntelemaan toisten mielipiteitä sekä ymmärtää oikeuksien ja velvollisuuksien yhteenkuuluvuus, tekojen ja sanomisten seuraukset. Kuudennen luokan opetussuunnitelma tarjoaa paljon aineistoa tällaisten asioiden läpikäymiseen: maantieteen jaksolla tarkastellaan maapallon kasvillisuusvyöhykkeitä, historiassa perehdytään antiikin Roomaan, kansainvaelluksiin ja keskiaikaan, geologiassa sukelletaan maankuoren rakenteeseen, kivien syntyyn ja kiertokulkuun, äidinkielessä tutustutaan tapaluokkiin ja niin edelleen. Uutena oppiaineena kuudennella luokalla alkaa fysiikka. Fysiikan keskeisiä asioita kuudennella ovat äänioppi, valo-oppi ja lämpöoppi ja jonkin verran kurkistetaan myös sähkön ja magnetismin maailmaan. Opetus etenee kokeiden avulla. Opettaja valmistelee erilaisia kokeita, joita oppilaat havainnoivat. Havainnoinnissa pyritään suureen tarkkuuteen ja objektiivisuuteen. Oppilaat kirjoittavat havaintonsa omaan vihkoonsa kotona tai koulussa seuraavana päivänä. Otteita oppilaiden havaintomuistiinpanoista ja vihkoteksteistä:
Valo Valoa tulee esimerkiksi auringosta, tulesta ja sähköstä. Pimeässä kaikki esineet näyttävät harmailta, mutta valossa näkee esineiden värit. Kun on ollut pitkään pimeässä ja sitten laittaa valot päälle, on valo niin kirkasta että joutuu siristelemään. Kynttilän valo pimeässä on niin heikkoa, ettei se yllä kovinkaan pitkälle. Rajaa pimeän ja valon välillä ei voi nähdä selvästi. Aurinko valaisee, halusimme tai emme, mutta yöllä valaisevat kuu ja tähdet. Kokeessa opettaja osoittii kahdella erivärisellä lampulla liitutauluun, jonka edessä Minttu seisoi. Kun ope näytti vihreää valoa, tuli Mintusta pinkki varjo ja toisin päin. Kun ope osoitti kummallakin valolla yhtä aikaa, tuli kaksi varjoa, joista toinen oli pinkki ja toinen vihreä. Opettaja laittoi taululle ison valkoisen paperin ja sen päälle vuorotellen erivärisiä paperilappuja. Meidän piti tuijottaa värillistä paperilappua ja sitten valkoista paperia: valkoisella paperilla näkyi väripaperin vastaväri. Sinisen vastaväri on oranssi, punaisen vihreä ja keltaisen violetti. Täytimme kahdeksan pulloa vedellä. Laitoimme ensimmäisen pullon melkein täyteen ja viimeiseen ihan vähän. Täydestä pullosta kuului matalampi ääni ja tyhjimmästä korkein, kun pulloa napautti lusikalla. Pidin toista kättä kylmässä vedessä ja toista lämpimässä. Kun sitten laitoin kummatkin kädet haaleaan veteen, tuntui kylmässä kädessä kuumalta ja lämpimässä kädessä haalealta. Opettaja laittoi yhteen lasiin kylmää vettä ja toiseen kuumaa. Kun kylmään veteen laitettiin mustetta, se jäi lillumaan veteen, mutta kun kuumaan veteen laitettiin mustetta, se sekoittui heti. Sähkö Sähköä tarvitaan valaistukseen, kodinkoneisiin, lämmitykseen ja elektroniikkaan, sähköjuniin ja sähköautoihin. Luonnossa sähköä voi nähdä ja tuntea, kun ukkosella salamoi. Sähköiskun voi saada vaikka koskemalla sähköaitaa. Jos ilmapalloa hankaa hiuksiin, niin hiukset sähköistyvät ja nousevat pystyyn. Sellaista sähköä sanotaan hankausähköksi eli staattiseksi sähköksi. Havaintokeskeisessä opetuksessa keskitytään ilmiöön ja puhtaaseen havaintoon. Ei siis lähdetä luonnon lainalaisuuksista itsestäänselvyyksinä, vaan päädytään niihin omien havaintojen kautta. Havaintokeskeinen opetus vahvistaa objektiivista, ennakkoluuloista vapaata ajattelua. Kuudennelta luokalta alkaen opettajan asiantuntijuuden merkitys kasvaa ja auktoriteettiasema vastaavasti vähitellen vähenee. Oppilaan itsenäisen, omaan tutkimukseen ja ajatteluun pohjaavan työskentelyn määrä kasvaa, tietysti opettajan tuella ja ohjaamana. Kuudennella luokalla otetaan suuri harppaus kohti kolmatta seitsenvuotiskautta, jonka päämääräänä on itsenäisen, vapaan ja elävän ajattelun kehittäminen. Myös piirtäminen voi olla havaitsemista ja sen harjoittelua. Viereisessä kuvassa on Unna-Marian piirtämä talvinen koivu.
7. LUOKKA Opettaja: Tarja Eteläinen Honkamaa Tommi Hämäläinen Pihla* Ijäs Nora Karjalainen Ida-Kaisa Laurila Mona Ollikkala Saku-Erik Pikkuaho Iida* Pirhonen Aatto Rahko Saana Raitala Lyy Rantaniemi Matti Rissanen Joona Salkosuo Veeti Strömfors Joel Tanska Anssi Törmänen Aaron Vaara Juha Vainio Sara Äärelä Oula Noran historian vihkon kansikuva Seitsemännellä luokalla nuorella on tarve rakentaa siltoja maailmaan tukeutuen omiin henkilökohtaisiin arvostelukyvyn voimiinsa. Näitä voimia kehitetään steinerkoulussa muun muassa itse tehden. Itse tehty valmis työ ohjastaa jo seuraavaa hyvän matkan. Murrosikäisen suhde opettajan auktoriteettiin heikkenee. Tämän vuoksi opetustyyli muuttuu. Itse tehty jalostuu ikäkauden mukaisesti itsenäiseksi ajatteluksi. Yksi opettajan monista tehtävistä on ohjata nuoria tässä sydämensivistystä vaativassa lajissa. Nuoren kannustaminen itselliseen ajatteluun on tietoinen tönäisy kohti hänen omaa kohtalonvirtaansa. Napanuoran katkaisu vanhasta kunnon luokanopettajasta ja vanhemmista on vaivalloinen mutta pakollinen prosessi. Nuori tarvitsee irtiottonsa, jotta saisi näkymän omaan elämäntiehensä. Yksilöitymisprosessi on turvallinen, kun tukena on tuttu yhteisö. Kuluneen vuoden teemana koulutyössä onkin ollut itsenäinen työskentely. Opiskelu muuttuu kahdeksatta luokkaa kohden mentäessä yhä enemmän oman työn aktivoimiseksi. Tiedonhaku ja lähdekriittisyys ovat avainajatuksia seitsemäsluokkalaisen arjen työlle.
Äidinkielen jaksolla oli neljä kokonaisuutta: kieli, kielenhuolto, kirjallisuus sekä media ja tiedonhaku. Tekstipakin avulla opeteltiin suullisten ja kirjallisten tekstien tekemisen vaiheet sekä opeteltiin tunnistamaan erilaisia tekstilajeja. Käytännön sovelluksia aiheesta kirjoitettiin historian ja maantiedon aiheista. Nämä työt olivat jakson kypsyysnäytteitä. Keskustelua kirvoitettiin myös äidinkielen tärkeydestä ihmisen sisäiselle olemassaololle, niin kansakuntana kuin yksilönäkin. Vuoden teema, kausaliteetti, syy- ja seuraussuhteet värittävät opetussuunnitelman kaikkia aineita. Ihmisopin jaksolla käsiteltiin ihmisen tärkeimmät elintoiminnot. Perehdyttiin ihmiskehoon sen toiminnan ja rakenteen kautta. Seksuaalikehityksestä keskustelimme Raisa Cacciatoren teosten tukemana. Aiheina olivat muun muassa rakkaus, seurustelu ja ehkäisy, henkilökohtainen hygienia sekä se, että vastuuseen itsestä kuuluu myös kunnioitus toista kohtaan. Keskustelimme myös siitä, miten media käsittelee seksuaalisuutta, ja sen mahdollisesta vaikutuksesta nuoren oman seksuaaliidentiteetin muodostumiseen. Ravinto ja terveys -tunneilla kuulimme useita vierailijoita, jotka pohtivat kanssamme käytännön esimerkkien kautta hyvää ravitsemusta. Ruoka ravitsee myös ulkoisia aisteja. Jakso kirvoitti hienoja keskusteluja. Kysymys siitä, mikä meitä ravitsee, jäi ajatuksen siemeneksi koko joukolle. Yksityiskohta Monan maalauksesta
8. LUOKKA Opettaja: Marulla Koponen Georgiev Roni Karjalainen Kasper Lanteri Aleksi Miettinen Esa Mutikainen Jenni Nieminen Juuli Ollikkala Erika Partala Oskari Rajaniemi Beata Rissanen Linnea Sudhom Marco Valkola Roosa Vilmi Pietu Historian vihkon kanteen Erika on kuvannut vanhan auton... ja Linnea Abraham Lincolnin. Murrosikäinen kehittää omaa itsenäistä arvostelukykyä sekä totuudellisuutta. Omien havaintojen ja kokemusten pohjalta murrosikäinen alkaa muodostaa omia arvioita, jotka synnyttävät jälleen uusia kysymyksiä. Itsenäisellä työskentelyllä on ollut kuluneen vuoden aikana 8. luokassa keskeinen sija. Vihkotekstejä on opettajan kertoman ja omien havaintojen mukaan kirjoitettu ja kuvitettu kokonaan itse. Oppiaineissa sisällöissä tultiin lähemmäs nykypäivää. Historiassa aiheina oli muun muassa teollistuminen, sen syiden ja seurausten pohtiminen sekä myös 1900luvun tapahtumien tarkastelu. Jakson aikana nousivat monesti kysymykset miksi ja entä jos. Esimerkiksi Napoleon herätti oppilaat pohtimaan, mikä ajoi Napoleonia aina uusiin taisteluihin ja miksi ihmiset antoivat hänen nousta valtaan uudemmankin kerran.
Analyyttistä ja asioita tarkasti jäsentävää ajattelua tarvittiin myös fysiikassa pohtiessamme teollistumisen ajan höyrypumpun toimintaa tai äidinkielessä tutkiessamme runomittoja ja verbien nominaalimuotoja. Luokassa opiskelun vastapainoksi retkeilimme vuoden aikana sekä metsässä että kaupungissa. Syksyn aamut aloitimme päivittäisillä sää- ja pilvihavainnoilla, ja myös lähipuiston luonnonhavaintokohteemme on tullut viikoittaisilla retkillämme hyvin tutuksi. Syyskuun sateinen päivä koulun metsäpalstaa harventamassa jäi monien mieleen. Teatterilla kävimme osallistumassa teatterin tekoon parissakin esityksessä. Oman RiksRaks -näytelmämme jälkeen rohkeutta esiintymiseen oli kerääntynyt jokaisen taskuun. Vuoden odotetuin tapaus oli leirikoulu Berliiniin ystäväluokan luo Havelhöhen steinerkouluun. Leirikoulu onnistui yli odotusten. Näkemistä ja tekemistä riitti joka päivälle. Ystäväluokan kanssa oli niin mukavaa, että vastavierailu ensi lukuvuodelle on jo suunnitteilla! Havenhöhen 7. luokka ja me Kuva: Marulla Koponen Erään neidon sanoin parhaimpia hetkiä on ollut koko ajan niin, open mielestä (kaikista solmuista ja alamäistä huolimatta) myös koko kuuden vuoden ajan. Hyvää matkaa, entiset kahdeksasluokkalaiset!
9. LUOKKA Luokanvalvojat: Niina Hotakainen ja Rainer Wennström Al Batash Saif Erkkilä Sofia Hansen-Haug Ukko Heikkinen Iina Huhta Juho Kokkoniemi Santeri Kovaljeff Julius Kulju Pyry Mehtälä Sanni Oja Helka Okkonen Joel Palosaari Essi Rantaniemi Iida Seppälä Karoliina Sule Alina Taskila Amanda Tilvis Ilmari Karoliinan Tutankhamon Oulun steinerkoulun 9. luokan opetussuunnitelmaan kuuluu kaksi tärkeätä leiriä: viikon kestävät vaellusleiri Lapissa ja maatalousleiri. Vaellus Lapissa tehdään syyskuussa ja maatalousleiri on toukokuun lopussa. Kumpikaan leiri ei kuitenkaan ole irrallinen, vain liittyy 9. luokkaan. Molemmat leirit ovat tietynlaisia perusopetusasteen päättäviä leirejä, joilla on perustat jo aikaisemmassa opetuksessa. Vaellusleiri liittyy siihen luontoon tutustumisen ja luonnossa liikkumisen perinteeseen, joka aloitetaan jo ensimmäisellä luokalla ja jota laajennetaan vuosi vuodelta ja jonka eräänlainen kulminaatio on 9. luokalla tapahtuva vaellus Lapissa. Näiden retkien tarkoitus on tutustuttaa luontoon, luoda elämyksiä, jotka kantavat läpi elämän ja jotka ovat perusta ja edellytys aitoon luonnon kunnioitukseen. Luonto on se perusta, johon ihmisen elämä rakentuu ja ilman kunnioitusta sitä kohtaan sen niin välttämätön suojelu nykyisenä aikana ei ole mahdollista. Näillä retkillä kasvaa myös hiljakseen aavistus siitä, että ihminen itse on osa luontoa ja jos luonto voi huonosti, voi myös ihminen huonosti. Maatalous taas on se alue, jossa ihminen jalostaa luontoa saadakseen sitä kautta itselleen terveellistä ravintoa. Myös tästä meidän ravintomme perustasta, maataloudesta, on nykyajan ihminen irtaantunut jo kauaksi. Me saamme ruuan kaupasta, mutta yleensä meillä ole tietoa siitä, miten ravinto on tuotettu ja mikä siinä on sitä, joka antaa meille terveyttä ja voimaa ja mikä siinä tekee meidät sairaaksi. Mehän tiedämme, että jo pieni lapsi saa äidinmaidon mukana kehoonsa haitallisia kemikaaleja.
Maataloudenkin alalla ympäristö on sairastunut ja sairaus siirtyy vähitellen meihin ihmisiin. Tutustuminen viljelyyn pitää aloittaa jo ensimmäiseltä luokalta ei saarnaamalla, vaan tekemällä ja tutustumalla luonnonmukaisiin ja luontoa kunnioittaviin viljelytapoihin. Siksi myös 9. luokalla pyritään siihen, että harjoittelu tapahtuu luomu- tai biodynaamisilla tiloilla. Aina se ei valitettavasti kaikkien oppilaiden kohdalla ole mahdollista. Maatalousharjoittelu on kuitenkin vuodesta toiseen yhtä antoisa, eikä vähiten uusien hellyttävien ystävien vuoksi. Sofia kyytön kanssa 9. luokka osallistui keväällä yhteiskuntaopin opettajansa Kati Ylinamman kanssa valtakunnalliseen Zaldo-kilpailuun, jossa mitattiin yhdeksänsien luokkien tietoja ja taitoja oman talouden hallinnassa. Lähes 200 luokan joukossa meidän 9. luokkamme sijoittui hienosti kymmenen parhaan joukkoon! Mainittakoon vielä, että Sanni Mehtälä on saanut Teknologiateollisuus ry:n oppilasstipendin tunnustuksena kiinnostuksesta ja edistyksestä teknisen työn opiskelussa tosin se myönnettiin hänelle jo vuosi sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan... :) Ukko Hansen-Haug on saanut Keskon myöntämän Fair Play -stipendin edistettyään omalla toiminnallaan koulun työrauhaa, suvaitsevaisuutta ja koulutyöhön kannustamista sekä myönteistä ilmapiiriä. Ja Essi Palosaari on ainoana luokallaan suorittanut kirjallisuusdiplomin, mistä osoituksena hän saa kunniakirjan. Kaapo tai sen sisko herää kesään.
10. LUOKKA Immonen Juuso Kallio Josie Kalogeri Konstantina Karppinen Paula Laukkanen Vilma Lepistö Susanna Marttila Essi Moilanen Mikko Mustonen Terhi Nuojua Erica Patronen Laura Rantaniemi Maria Uusitalo Julia Vainikainen Janita Vessari Elina Ensimmäinen koulupäivä 13.8.2012 Luokanvalvojat: Ulla Mursu ja Anne-Mari Savolainen Syksyn tullen 10. luokalla jatkoi kuusi vanhaa, oman koulun oppilasta. Keväällä oli haastateltu ja valittu yksitoista uutta tulokasta, joista kaksi valitettavasti päätti luopua leikistä jo ennen kuin koulu ehti alkaakaan. Syksyllä lukiossa siis aloitti kolmentoista tytön ja kahden pojan vähän jännittynyt, mutta iloinen joukko. Aiemman hyvän kokemuksen innoittamana opettajakunta päätti järjestää lukion aloittaville kunnon mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Maanmittausleiriltä Nakkilasta palasi entistä tiiviimpi ja rentoutuneempi joukko: oltiinhan yhdessä paitsi mitattu sitä maata myös laitettu ruokaa, hoidettu lampaita, käännetty kompostia, uitu ja mitä kaikkea maatilan arkeen nyt kuuluukaan. Lukio-opiskelu ei ole yllättänyt ketään; tiedettiinhän se, että töitä on tehtävä. Toisaalta moni oli iloinen siitä, ettei mitään ylivoimaisen vaikeaa ole tullut vastaan. Opiskelun tahti on tuntunut vaativuudesta huolimatta inhimilliseltä. Maanmittausleirillä Nakkilassa syyskuussa 2012
Luokan kommentteja opiskelusta ja menneestä lukuvuodesta: Hain moneen eri kouluun, lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Hain myös tänne steinerlukioon, josta tiesin entuudestaan, sillä siskoni kävi tämän lukion. Hän piti koulusta kovasti. Sain kuulla eurytmiasta, näytelmistä, vaelluksesta ja muista retkistä sekä kulttuurimatkasta... Olen ollut tyytyväinen, että tulin tänne. Hain steinerkouluun, koska koulu vaikutti sopivalta minulle, erityisesti luokkamuotoinen opiskelu. Ja taideaineet kiinnostivat paljon. Kävin tutustumassa kouluun kaksi kertaa, ennen kuin päätin viimein hakea tänne. Valitsin steinerkoulun, kun kuulin, että luokat olisivat pieniä ja opetus olisi tekemiseen painottuvaa. Odotukset ovat suunnilleen toteutuneet: luokka on puolet pienempi kuin yläasteellani. Useissa aineissa ei tarvita oppikirjoja, vaan joka oppitunti kirjoitetaan opitut asiat. Luulen, että tämä oppimistapa on sopivampi minulle. Se, että oppiaineita on jaksossa vain muutama kerrallaan, on parempi kuin se, että kaikki mahdolliset aineet tungetaan korvista sisään yhtä aikaa. Koulussa on paljon erilaisia juttuja, joita peruskoulussa ei ollut, muun muassa näytelmät, adventtispiraali ja juhlat. Tänä vuonna koulussa on ollut odotettua helpompaa. Pelkäsin, että lukio olisi kamalan vaikeaa, mutta ei se ollutkaan vähän vain itsenäisempää kuin ennen. Syksyllä ollut maanmittausleiri oli hyvä keksintö. Uuteen luokkaan tutustuminen oli siellä helpompaa, kuin se olisi ollut vain koulussa istumalla. Pidän toisen asteen opintojen tuomasta vapaudesta, siis hiukan löysemmästä 'kurinpidosta'. Omaaloitteisuuteen kannustaminen opettaa ehkä opiskelemaan ja löytämään siihen oman tyylin. Pääainetunti tuottaa edelleen tuskaa sen pituuden vuoksi. Olen sitä mieltä, että jos ihmiset olisi luotu istumaan niin pitkiä aikoja, meillä olisi vain pää ja takamus. Stressiä revin monestakin asiasta kuten aiemminkin. Kesken jääneet kurssit tai tehtävät ovat olleet pahimpia. Joskus on tuntunut siltä, että haluaisin jättää lukion kesken ja etten enää jaksa. Mutta on ollut myös kivaa, ja olen oppinut paljon uutta. Ensimmäinen lukiovuosi on jo lopuillaan, ja tuntuu kuin se olisi vain sujahtanut nopeasti ohi. Julian maisematyö puuväreillä
11. LUOKKA Luokanvalvojat: Mirja Lantto ja Maili Liimatta Björkbacka Sebastian Manninen Joel Martikainen Viivi Ollila Vanamo Orava Janna Pirhonen Alisa Raappana Joona Saarela Anniina Vilmi Aino Äärelä Elias Pieni mutta pippurinen XI luokka on vuoden mittaan sekä opiskellut hmm, enemmän tai vähemmän ahkerasti että kerännyt siinä sivussa varoja vuoden päästä toteutuvaa kulttuurimatkaa varten. Yhdenlaista historiaa kykenevä kymmenikkö kuitenkin ehkä yhteisvoimankin osoituksena teki: koskaan aiemmin ei Wanhojen tansseihin ole osallistunut ihan koko luokka. Aina on joku ollut joko musiikkikoneen käyttäjänä tai juontajana tai muuten vain haluton tanssaamaan... Vaan nytpä nähtiin joka ikinen tanssin pyörteissä niin torstai-illan gaalaillassa kuin perjantainakin koulun salissa ja Oulu-hallilla. Tästä oppilaat voivat olla todella ylpeitä! Tanssijat pareittain vasemmalta: Mara Komulainen ja Janna, Joona ja Viivi, Elias ja Vanamo, Joel ja Veera Maaninen, Konsta Laine (XII luokka) ja Aino, Alisa ja Aleksi Rekola (XII luokka) sekä Anniina ja Sebastian. X ja XI luokka ovat yleensä lukuvuoden toiseksi viimeisen viikon TET-jaksolla eli työelämään tutustumassa: edelliset tutustelevat kaupan alaan ja jälkimmäiset teollisuus- tai sosiaalialaan. Seuraavassa kokemuksistaan kertovat sosiaalialan valinneet Anniina ja Joel:
TET-jakso päiväkodissa I Olin viikon TET-jaksolla päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa oli noin 12 lasta. Jo viikon aikana huomasi, kuinka erilaiset luonteet heillä on jo siinä iässä. Jotkut hymyilivät heti ensimmäisenä päivänä ja tahtoivat syliini istumaan mutta toiset katselivat kauempaa hämmentyneinä ja ehkä vähän peloissaankin. Viikon aikana ehti oppia vaikka mitä. Olin apuna muun muassa lasten pukemisessa, ulkoilussa, ruokailussa ja nukuttamisessa. Ensimmäiset päivät olivat tietenkin vähän haparoimista: Välillä puin lapsille kengät vääriin jalkoihin, mutta mitäs pienistä. Loppuviikosta asiat alkoivat olla jo tuttuja, ja niinpä uskalsin alkaa olla paljon oma-aloitteisempi kuin aiemmin. Siinä vaiheessa myös lapset olivat jo vähän kiintyneet minuun, joten tunnelma oli kaikin puolin rennompaa. Ulkoilu tarhan pihalla oli oikein mukavaa, kun sain olla mukana pienten leikeissä. Aina kun istuin hiekkalaatikon reunalle, niin jo minuutin päästä ympärilleni oli kerääntynyt ainakin viisi lasta hiekkaämpäreiden ja lapioiden kanssa tarjoamaan kakkua ja mansikkahilloa. Oli myös kivaa, että ulkona olivat yhtä aikaa myös hieman vanhemmat lapset muista ryhmistä. Yritin parhaani mukaan huomioida myös heitä muun muassa ostamalla leikkikioskista jäätelöä. On aina yhtä mielenkiintoista huomata, kuinka valtava mielikuvitus pienillä lapsilla on. Eihän siinä voi muuta kuin antautua itsekin leikin vietäväksi, ja se on varmaa, että itsellekin tulee energinen ja hyvä olo. Omassa lähipiirissäni ei ole pieniä lapsia, joten hämmentäviltäkään tilanteilta en välttynyt. Esimerkiksi kun vaihdoin vaippaa eräälle taaperolle, kysyin häneltä apua siihen. Sain vastaukseksi vain hämmästyneen katseen, sillä kyseinen tyttö ei osannut vielä puhua. Siispä yksi asia, jonka tarhassa opin on se, että aina kannattaa kysyä ammattilaisilta apua, jos ei osaa. Siinä ei häviä mitään. Olin myös hieman neuvoton, kun vahdin yhtä aikaa kolmea parivuotiasta lasta. Yksi heistä tahtoi leikkiä legoilla, toinen halusi heitellä palloa ja kolmas kuunnella tarinaa. Yritä siinä sitten olla mahdollisimman tasapuolinen niin, ettei kukaan joudu pettymään. Viimeisen TET-päivän lopuksi koitti tietenkin hyvästien aika. Eihän se tietenkään mukavaa ollut, koska oli ollut niin ihana viikko pikkuisten kanssa. Kyseinen päiväkoti oli minulle muutenkin erityisen tärkeä, sillä olin itse siellä pienenä hoidossa. Siellä oli jopa pari hoitajaa, jotka muistivat minut omilta tarha-ajoiltani. Siinä sitä taas huomasi, kuinka nopeasti aika juoksee. Kaiken kaikkiaan TET-jakso päiväkodissa oli oikein kiva kokemus. Ja yhden asian huomasin: Lasten kanssa ei ollut hetkeäkään tylsää. Anniina TET-jakso päiväkodissa II TET-jaksolla olin Värtön päiväkodissa. Päiväkotiin päätin mennä sen takia, koska se muista sosiaalialan työpaikoista vaikutti sopivimmalta, vaikka minulla oli pieniä ennakkoluuloja lasten kanssa työskentelystä. Ensimmäinen päivä menikin hämmennyksen vallassa. Paikan olin kysynyt lyhyellä varoitusajalla, joten henkilökunta ei ollut saanut tietoa tulostani. Päädyin sitten 4 5-vuotiaiden ryhmään, eikä minulla ollut ajatustakaan siitä, miten näiden lasten kanssa tulisi olla. No, lapsethan eivät osanneet vierastaa ollenkaan, ja huomasin olevani leikkivien lasten keskellä. Tuntui siltä, että tein vaikutuksen lapsiin jo pelkällä olemisella ja skeittilaudalla, jolla jouduin kulkemaan. Olin suurimmaksi osaksi eskarilaisten kanssa. Lasten kanssa ei ollut ongelmia, ja koin työn helpoksi. Stereotyppiset ajatukset kariutuivat nopeasti. Vaikka työpaikka oli meluinen ja lapset energisiä, vastaan ei tullut uhmakasta käytöstä tai muuta sellaista. Se, mikä lapsissa yllätti, oli heidän mielikuvituksensa. Se oli aivan toisesta ulottuvuudesta, ja kaavoihin kangistuneena melkein aikuisena koin sen erittäin mielenkiintoiseksi. Mieleeni palautui hajanaisia muistikuvia omasta lapsuudestani. Olin minä itsekin joskus mielikuvittelun mestari. Muistoja ei ole paljoa, mutta päiväkoti onnistui tuomaan tunnelman pienestä turvallisesta maailmasta, jossa ei ole aikuisten murheita ja elämä on yksinkertaista ja helppoa. Työpaikkana en koe päiväkotia itselleni otollisimmaksi, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen. Joel
12. LUOKKA Luokanvalvojat: Kati Heikkilä-Huhta ja Kati Ylinampa/Hannele Lauronen Aikio Tuura Anttila Emmi Hautajärvi Tuomas Immonen Pinja Kallio Jamie Laine Konsta Mikkonen Olga* Rahkola Armi Rekonen Aleksi Ruotsalainen Kristiina Stenman Sanna Päättötyökseen Tuura opetteli soittamaan kitaraa, Emmi suoritti kouluratsastuksen Helppo B -kortin, Kristiina opetteli soittamaan pianolla ragtimea ja Sanna teki näytelmäkäsikirjoituksen. 12. luokan lukuvuosi huipentui yhteiseen näytelmäprojektiin. Don Juan eli kivinen illallisvieras esitettiin kolme kertaa 18. 19.4. Näytelmän ohjasi Mari-Jaana Milli Korhonen. Ennen harjoittelun alkua oli ilmassa monenlaisia tunteita ja ajatuksia: Jännitystä. Uskaltaako näytelmään heittäytyä ja rentoutua kuten 8. luokalla, vai jännittääkö liikaa? Toiveita. Kunnialla loppuun asti viety näytelmä, jota olisi myös hauska tehdä, ja kuta kuinkin tyytyväinen yleisö. Epäilystä. Mitenköhän meidän luokka kokonaisuudessaan hoitaa tämän homman? Kurjinta olisi, jos näytteleminen olisikin innotonta ja tunnotonta, suorittamista. Parasta olisi, jos kukin löytäisi sisäisen näyttelijänsä, sisäistäisi hahmonsa.
Ja esitysten jälkeen: Odotin, että jakso olisi ahdistava ja stressaava, mutta kaikki menikin päinvastoin! Kaikilla meni tosi hyvin! Omalla kohdallakaan ei jäänyt mikään vaivaamaan. Vain kenraalissa jännitti. Vanhemmille esiintyessä ei oikein ehtinyt edes ajatella jännittämistä menin vain lavalle. Heille oli mukava esiintyä, koska naurusta huomasi, että yleisö pitää näkemästään. Vanhemmista tietää, että he aina tukevat ja kannustavat. Oppilaille esiintyessä oli helppo olla, koska ensi-illassa kaikki jännitys ehti hävitä. Vaikka ovathan oppilaat aina hieman kriittisempi yleisö. Toki suurin osa oppilaista tietää, millaista se esiintyminen ja näytelmän tekeminen on, ja he osaavat siksi ehkä antaa anteeksi pienet virheet. :) Opin, että ei siihen jännitykseen kuole, vaikka se joskus tuntuu siltä. Opin ilmaisemaan erilaisia tunnetiloja ja pitämään jännitystä kurissa. Opin, että tällaisessa projektissa on tärkeää, että kaikki pitävät yhtä. Haastavinta oli toki repliikkien oppiminen. En ymmärrä, miten 8. luokan näytelmässä opin niin nopeasti kaksinkertaisen määrän repliikkejä ja nyt tuntui niin hankalalta. Vaikeaa oli myös jännityksen voittaminen esityksissä, mutta siinäkin taisin onnistua ihan hyvin. Kukaan ei ainakaan kommentoinut, että jännitys olisi näkynyt. :) Aina se näytelmän tekemisen työmäärä yllättää! Ymmärsin taas, miten asioita ei pitäisi jättää viime tippaan. Näytelmän teko oli hauskaa, vaikkakin myös väsyttävää. Hyvällä porukallamme se onnistui hyvin. Kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään, ei ollut ongelmia, ei riitoja, ei kinasteluja. Mukavinta oli näytteleminen, muiden lennossa keksimät repliikit. Rupesi kiinnostamaan näytteleminen. Kiinnostavinta oli ehkä seurata omaa ja varsinkin muiden kehitystä ja sitä, kuinka hyvin toimimme yhdessä: lopulta kaikki antoivat kaiken itsestään. Olen hyvin yllättynyt omasta ja luokkakaverieni heittäytymiskyvystä. Tuli opittua kärsivällisyyttä muiden kanssa. Osaan kyllä olla ylpeä itsestäni ja koko luokasta. Minusta kaikki mukaan lukien itseni onnistuivat paremmin, kuin olisi voinut toivoa. Kaikilla meillä on ollut hauskaa näytelmän teon aikaan ja jälkeen ja keskenämme. Itselle jäi hyvä fiilis jatkaa kevättä. Kiitos kannustavasta ja inspiroivasta asenteesta ja tuesta opettajalle! Oli aivan mahtava projekti! On kyllä hauska lähteä nyt luokan kanssa kulttuurimatkalle!
13. LUOKKA Ylin (luokan)valvoja ja kaitsija: Hannele Lauronen Karvonen Sanni Koponen Cira Mäenpää Tuuli Outila Christian Pirhonen Antti Riekki Fanny Rimpiläinen Tuomas Rinnemaa Valtti Tuulasaho Petra Valtonen Otto Westerholm Toni Iloisia oppilaita syksyllä, silloin, kun he olivat vasta abeja: taustalla Tuuli, takana Christian ja Valtti, etualalla Petra ja Toni. Päättötyökseen Cira suunnitteli ja valmisti hopeakoruja, Tuuli teki seinämaalauksia OYSin lastenosastolle, Tuomas kirjoitti tutkielman, jossa hän vertaili Alankomaita ja Namibiaa, ja Petra puvusti luokkansa näytelmän Pessi ja Illusia. Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston opiskelustipendi myönnettiin Tuulille, oppilaalle, joka tuntee vastuun koulutyöstä osallistumalla aktiivisesti tuntityöskentelyyn, suorittaa kotitehtävät tunnollisesti ja pyrkii parhaimpaansa ja jonka käytös on hyvää ja muita huomioivaa. Kalevan lehtistipendi myönnettiin Valtille, joka muun muassa seuraa aktiivisesti aikaansa. Nordea Pankin myöntämän Tsemppaaja-stipendin taas saa Petra, aktiivinen toimija kouluyhteisössä, muut huomioon ottava ja ystävällinen opiskelija. Tuulin luonnoksia