ETLA ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS

ETLA ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS THE RESEARCH INSTITUTE OF THE FINNISH ECONOMY Lönnrotinkatu 4 B 00120 Helsinki Finland Tel. 358-9-609 900 Telefax 358-9-601 753 World Wide Web: http://www.etla.fi/ Keskusteluaiheita Discussion papers No. 922 Annika Evälä KOULUTUKSEN PANOKSET JA TUOTOKSET kansainvälisessä vertailussa Tämä raportti on osa Euroopan Komission tutkimushanketta Education and Wage Inequality in Europe (EDWIN; HPSE-CT-2002-00108) ja samalla taustaselvitys Sitra-hankkeeseen Koulutuksen vaikuttavuus. ISSN 0781-6847 24.06.2004

EVÄLÄ, Annika, KOULUTUKSEN PANOKSET JA TUOTOKSET SUOMI KANSAIN- VÄLISESSÄ VERTAILUSSA. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 2004, 93 s. (Keskusteluaiheita, Discussion Papers, ISSN 0781-6847; No. 922). TIIVISTELMÄ: Tässä raportissa kuvataan sitä, miten sijoittuu kansainvälisissä koulutuksen panoksia ja tuotoksia vertailevissa tarkasteluissa. Tarkastelun lähtökohtana käytetään OECD:n Education at a Glance -julkaisuja sekä niin ikään OECD:n toteuttamia PISA- ja IALS-arviointeja. Raportissa tarkastellaan kaikkia koulutusasteita peruskoulusta korkea-asteen koulutukseen. Lopuksi tarkastellaan suomalaisen aikuisväestön koulutustasoa, aikuiskoulutukseen osallistumista sekä työllisyyttä ja työttömyyttä koulutusasteittain suhteessa muihin OECD-maihin. AVAINSANAT: jatkokoulutus, koulutusmenot, koulutustaso, OECD, PISA, työllisyys JEL: I20 EVÄLÄ, Annika, EDUCATIONAL INPUTS AND OUTPUTS FINLAND FROM AN INTERNATIONAL PERSPECTIVE. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 2004, 93 p. (Keskusteluaiheita, Discussion Papers, ISSN 0781-6847; No. 922). ABSTRACT: This report describes how Finland succeeds in international comparisons of investments into and outcomes from education. OECD publications (Education at a Glance, PISA, IALS) are the main sources of this report. All levels of the education system, from pre-primary education to the second stage of tertiary education, are being examined. The educational attainment of the Finnish adult population, its participation in further education and training, as well as labour force participation and unemployment rates are examined in comparison with other OECD countries by level of educational attainment. KEY WORDS: educational attainment levels, investment in education, labour force participation, OECD, PISA JEL: I20

SISÄLLYS JOHDANTO...1 1. PERUSOPETUS...3 1.1 ESIOPETUS...3 1.2 PERUSOPETUS...4 1.2.1 Perusopetuksen pituus ja perusopetukseen osallistumisaktiivisuus OECD-maissa...5 1.2.2 Peruskoulun oppivelvollisuuden laiminlyönti...7 1.2.3 Erityisopetuksen määrä peruskoulun asteella...8 1.2.4 Perusopetuksen resurssit...9 2. SUOMALAISEN PERUSKOULUN TULOKSELLISUUS PISA-ARVIOINNIN VALOSSA...18 2.1 PISA-ARVIOINNIN TAUSTAA...18 2.2 15-VUOTIAIDEN LUKUTAITO OECD-MAISSA...19 2.3 OMAKSI ILOKSEEN LUKEMISEN VAIKUTUS LUKUTAITOARVIOINNIN TULOKSIIN...22 2.4 MATEMAATTISET KYVYT JA KYVYT LUONNONTIETEELLISISSÄ AINEISSA...24 2.5 TYTTÖJEN JA POIKIEN VÄLISET SUORITUSEROT...25 2.6 OPPILAAN PERHETAUSTAN YHTEYS LUKUTAITOTESTISSÄ SUORIUTUMISEEN...28 2.7 LUKUTAITOTESTISSÄ SUORIUTUMISEN VAIHTELU KOULUJEN VÄLILLÄ JA KOULUN SISÄLLÄ...31 3. PERUSKOULUN JÄLKEISET VALINNAT...34 3.1 KESKIASTEEN KOULUTUKSEEN SIIRTYMINEN...35 3.1.1 Lukiokoulutus...35 3.1.2 Ammatillinen koulutus...36 3.1.3 Keskiasteen koulutus OECD-maissa...40 3.1.4 Keskiasteen koulutuksen resurssit...43 3.1.5 Keskiasteen koulutuksen keskeyttäminen...47 3.2 TYÖELÄMÄÄN SIIRTYMINEN PERUSKOULUN JÄLKEEN...49 4. KORKEA-ASTEEN KOULUTUS...56 4.1 AMMATTIKORKEAKOULUT...56 4.2 YLIOPISTOT...58 4.3 KORKEA-ASTEEN KOULUTUS OECD-MAISSA...60 4.3.1 Koulutukseen pääsy...60 4.3.2 Korkea-asteen koulutuksen odotettavissa oleva kesto...62 4.3.3 Korkeakouluasteen koulutuksesta valmistuminen...63 4.4 KORKEA-ASTEEN KOULUTUKSEN RESURSSIT...65 5. AIKUISVÄESTÖ...71 5.1 AIKUISVÄESTÖN KOULUTUSTASO...71 5.2 AIKUISTEN LUKUTAITO...74 5.3 AIKUISKOULUTUKSEEN OSALLISTUMINEN...77 5.4 AIKUISVÄESTÖN TYÖLLISYYS KOULUTUSASTEITTAIN...82 5.5 AIKUISVÄESTÖN TYÖTTÖMYYS KOULUTUSASTEITTAIN...85 6. JOHTOPÄÄTÖKSET...88 LÄHTEET...92

Kuviot Kuvio 1: Esiopetuksen määrän kehitys Suomessa vuosina 1990-2001... 3 Kuvio 2: Alle neljä- ja neljävuotiaiden esiopetukseen osallistuvien lasten osuus 3-4-vuotiaiden ikäluokasta eräissä OECD-maissa vuonna 2001... 4 Kuvio 3: Perusopetuksen odotettavissa oleva pituus (kokopäiväinen ja osa-aikainen opiskelu) eräissä OECD-maissa vuonna 2001... 6 Kuvio 4: Tuki- tai erityisopetusta saavien oppilaiden osuus alemmalla ja ylemmällä perusasteella eräissä OECD-maissa vuonna 1999... 8 Kuvio 5: Erityisopetukseen siirretyt oppilaat Suomessa vuosina 1995-2001... 9 Kuvio 6: Oppilaskohtaiset kulut ostovoimapariteetilla korjattuina alemman perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 1997-2000... 10 Kuvio 7: Oppilaskohtaiset kulut ostovoimapariteetilla korjattuna ylemmän perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 1997-2000... 11 Kuvio 8: Tukipalveluiden osuus perusasteen, toisen asteen ja alimman korkea-asteen oppilaskohtaisista menoista eräissä OECD-maissa vuonna 2001... 11 Kuvio 9: Alemman ja ylemmän perusasteen koulutuksen kulut BKT:sta eräissä OECD-maissa vuosina 1998 ja 2000. 12 Kuvio 10: Keskimääräinen luokkakoko alemmalla perusasteella eräissä OECD-maissa vuonna 1996... 13 Kuvio 11: Keskimääräinen luokkakoko ylemmällä perusasteella eräissä OECD-maissa vuonna 2000... 14 Kuvio 12: Opettajakohtainen oppilasmäärä alemman perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 2000 ja 2001... 15 Kuvio 13: Opettajakohtainen oppilasmäärä ylemmän perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 2000 ja 2001... 16 Kuvio 14: Opettajakohtaisen oppilasmäärän muutos alemman ja ylemmän perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 1995-1999... 16 Kuvio 15: Perusasteen opetukseen käytetty aika eräissä OECD-maissa lukuvuonna 2000-2001... 17 Kuvio 16: Oppilaiden sijoittuminen eri kykytasoille lukutaitoarvioinnissa... 20 Kuvio 17: Oppilaiden keskiarvopisteet lukutaitoarvioinnissa maittain... 21 Kuvio 18: Lukutaitotestin tulosten 25. ja 75. prosenttipisteiden vaihteluvälit... 22 Kuvio 19: Piste-ero lukutaitotestin suorituksissa niiden oppilaiden välillä jotka eivät lukeneet lainkaan omaksi ilokseen ja niiden oppilaiden välillä jotka lukivat omaksi ilokseen yli 2 tuntia päivässä... 23 Kuvio 20: Matematiikan ja luonnontieteellisten aineiden keskiarvopisteet PISA-arvioinnissa... 24 Kuvio 21: Matematiikan ja luonnontieteellisten aineiden arvioinnin suoritusten vaihteluvälit 25. ja 75. prosenttipisteen välillä... 25 Kuvio 22: Tyttöjen paremmuus lukutaitotestissä pisteissä mitattuna... 26 Kuvio 23: Poikien ja tyttöjen suoriutuminen matemaattisia kykyjä arvioivassa testissä... 26 Kuvio 24: Poikien ja tyttöjen suoriutuminen luonnontieteellisiä kykyjä arvioivassa testissä... 27 Kuvio 25: Vanhempien ammattiaseman yhteys kututaitotestissä suoriutumineen... 29 Kuvio 26: Perheen varallisuuden yhteys lukutaitotestissä suoriutumiseen... 30 Kuvio 27: Äidin koulutustaustan yhteys lukutaitotestissä suoriutumiseen... 31 Kuvio 28: Koulujen välinen ja koulujen sisäinen vaihtelu oppilaiden suorituksissa lukutaitotestissä... 32 Kuvio 29: Peruskoulun päättäneiden välitön siirtyminen jatkokoulutukseen vuosina 1999-2001... 34 Kuvio 30: Lukioissa ja ammattikouluissa vuosina 1995-2001 opintonsa aloittaneet ja naisten osuus opintonsa aloittaneista... 38 Kuvio 31: Kokonaisopiskelijamäärien kehitys lukioissa ja ammattikouluissa vuosina 1995-2001 ja naisten osuus opiskelijoista... 38 Kuvio 32: Lukioissa ja ammattikouluissa suoritettujen tutkintojen määrän kehitys vuosina 1995-2001 ja naisten osuus tutkinnoista... 39 Kuvio 33: Ammatilliseen koulutukseen osallistumisaste eräissä OECD-maissa vuosina 1998 ja 2001... 41 Kuvio 34: Keskiasteen koulutuksesta valmistuneiden suhteellinen osuus tarkasteltavasta ikäluokasta eräissä OECD-maissa vuosina 1998-2001... 42 Kuvio 35: Keskiasteen koulutuksesta valmistuneiden naisten osuus suhteessa miehiin eräissä OECD-maissa vuonna 2001... 42 Kuvio 36: Keskiasteen koulutuksen oppilaskohtaiset kustannukset ostovoimapariteetilla korjattuna eräissä OECD-maissa vuosina 1997-2000... 43 Kuvio 37: Keskiasteen koulutuksen menojen osuus BKT:sta eräissä OECD-maissa vuosina 1998 ja 2000... 44 Kuvio 38: Perusasteen, keskiasteen ja alimman korkea-asteen koulutusmenojen sekä BKT:n muutos vuosina 1995-2000 (1995=100)... 44 Kuvio 39: Koulutusmenojen osuus BKT:sta eräissä OECD-maissa vuosina 1995 ja 2000... 45 Kuvio 40: Oppilaiden määrä opettajaa kohden keskiasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 2000 ja 200146

Kuvio 41: Opettajakohtaisen oppilasmäärän muutos keskiasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 1995-1999...46 Kuvio 42: Keskeyttäminen päivälukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa vuosina 1988-1995...48 Kuvio 43: Niiden oppilaiden osuus ikäluokasta jotka eivät ole kirjoilla keskiasteen koulutuksessa tai eivät ole valmistuneet keskiasteen koulutuksesta eräissä OECD-maissa vuosina 1997-1999...49 Kuvio 44: Koulutuksen ulkopuolella olevien 15-19-vuotiaiden tyttöjen osuus ikäluokasta ja pääasiallinen toiminta eräissä OECD-maissa vuonna 2001...50 Kuvio 45: Koulutuksen ulkopuolella olevien poikien pääasiallinen toiminta eräissä OECD-maissa vuonna 2001...51 Kuvio 46: Koulutuksen ulkopuolella työttöminä työnhakijoina olevat 15-19-vuotiaat nuoret jotka eivät ole koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuonna 2001...51 Kuvio 47: Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat (non-employment) 15-19-vuotiaat nuoret eräissä OECDmaissa vuonna 2001...52 Kuvio 48: Koulutuksen ulkopuolella olevat työlliset 20-24-vuotiaat nuoret koulutusasteen mukaan Eräissä OECDmaissa vuonna 2001...53 Kuvio 49: Koulutuksen ulkopuolella työttöminä työnhakijoina olevat 24-29-vuotiaat nuoret koulutustaustan mukaan eräissä OECD-maissa vuonna 2001...54 Kuvio 50: Keskiasteen koulutuksen päättäneiden opiskelijoiden siirtyminen jatkokoulutukseen vuosina 1999-2001...56 Kuvio 51: Alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen, lisensiaatintutkintojen, tohtorintutkintojen ja ammatillisten jatkokoulutustutkintojen määrät vuosina 1990-2001...59 Kuvio 52: Naisten suorittamien tutkintojen osuus korkeakoulututkinnoista vuosina 1990-2001...60 Kuvio 53: Korkeakouluasteen A-tyypin koulutuksen sisäänpääsyprosentit eräissä OECD-maissa vuosina 1998-2001..61 Kuvio 54: Korkeakouluasteen koulutuksen miesten ja naisten sisäänpääsyprosentit eräissä OECD-maissa vuonna 2001...62 Kuvio 55: Korkea-asteen koulutuksen odotettavissa oleva pituus (osa-aikaiset ja kokopäiväiset opiskelijat) eräissä OECD-maissa vuosina 1998-2001...63 Kuvio 56: Korkeakouluasteen koulutuksesta valmistuneiden osuus tarkasteltavasta ikäluokasta vuosina 1998 ja 2001.64 Kuvio 57: Tohtoreiksi, lisensiaateiksi sekä jatkokoulutusohjelmista valmistuneiden osuus tarkasteltavasta ikäluokasta vuosina 1998 ja 2001...65 Kuvio 59: Korkea-asteen koulutuksen kulujen jakautuminen opetukseen, tukipalveluihin sekä tutkimukseen ja kehitykseen vuonna 2001...67 Kuvio 60: Korkea-asteen koulutuksen kulut bruttokansantuotteesta vuosina 1998 ja 2000...68 Kuvio 61: Korkeakouluasteen koulutusmenojen ja bruttokansantuotteen muutokset vuosina 1995-2000 (1995=100)...68 Kuvio 62: Korkea- asteen koulutuksen kumulatiiviset menot opiskelijaa kohden vuonna 2000...70 Kuvio 63: Vähintään keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus väestöstä eräissä OECD-maissa vuonna 2001...71 Kuvio 64: Korkeakouluasteen koulutuksen saaneiden osuus väestöstä eräissä OECD-maissa vuonna 2001...72 Kuvio 65: Korkeakoulutettujen osuuden kasvu 25-34-vuotiaiden ikäluokassa eräissä OECD-maissa vuosina 1991-2001...73 Kuvio 66: Korkea-asteen koulutuksen saaneiden miesten ja naisten osuuden ero eräissä OECD-maissa vuosina 1991 ja 2001...73 Kuvio 67: Pisteiden jakautuminen asiatekstien lukutaidon arvioinnissa...74 Kuvio 68: Koulutustaustan yhteys asiatekstien lukutaidon arvioinnissa suoriutumiseen...75 Kuvio 69: Eri ikäluokkien keskiarvopisteet asiatekstien lukutaidon arvioinnissa...76 Kuvio 70: Aikuisten työttömyysaste suhteessa asiatekstien lukutaitoarvioinnissa suoriutumiseen...77 Kuvio 71: Jatkokoulutukseen osallistuneiden osuus 25-64-vuotiaasta väestöstä eräissä OECD-maissa...78 Kuvio 72: Työhön liittyvän jatkokoulutuksen määrä koulutusasteittain eräissä OECD-maissa...79 Kuvio 73: Ero korkea-asteen ja korkeintaan keskiasteen koulutuksen saaneiden jatkokoulutukseen osallistuneiden osuuksissa eräissä OECD-maissa...80 Kuvio 74: Ero korkea-asteen koulutuksen ja korkeintaan ylemmän perusasteen koulutuksen saaneiden jatkokoulutukseen osallistuneiden osuuksissa eräissä OECD-maissa...80 Kuvio 75: Ero jatkokoulutukseen osallistuneiden miesten ja naisten määrässä eräissä OECD-maissa...81 Kuvio 76: Työllisten ja työttömien osallistuminen jatkokoulutukseen...82 Kuvio 77: 25-64-vuotiaan väestön työllisyysaste koulutustaustan mukaan eräissä OECD-maissa vuonna 2001...83 Kuvio 78: Korkeakouluasteen koulutuksen saaneiden miesten ja naisten työllisyysaste eräissä OECD-maissa vuonna 2001...83 Kuvio 79: Erot miesten ja naisten työllisyysasteissa prosenttiyksiköissä mitattuna eräissä OECD-maissa vuonna 2001...85 Kuvio 80: 30-44-vuotiaan väestön työttömyysasteet koulutusasteen mukaan eräissä OECD-maissa vuonna 2001...86 Kuvio 81: Sukupuolten väliset erot työttömyysasteissa 30-44-vuotiaiden ikäluokassa koulutuksen mukaan eräissä OECD-maissa vuonna 2001...87

Taulukot Taulukko 1: Vuoden 1997 ISCED -koulutusasteluokitus Suomen koulutusjärjestelmään sovellettuna... 2 Taulukko 2: Peruskoulun oppilaat ja päättötodistuksen saaneet vuosina 1990-2001... 5 Taulukko 3. Koulutukseen osallistumisen aktiivisuus eräissä OECD-maissa ja peruskoulutuksen päättymisikä... 7 Taulukko 4: Peruskoulun päättöluokkalaisten välitön siirtyminen lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin vuosina 1989-1996... 35 Taulukko 5: Oppisopimuskoulutukseen osallistuneet, uudet opiskelijat ja todistuksen saaneet vuosina 1997-2002... 39 Taulukko 6: Keskeyttäneiden määrä lukioissa ja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa lukuvuonna 2000-2001.. 47 Taulukko 7: Ammattikorkeakoulutus vuosina 1991-2001... 57 Taulukko 8: Yliopistokoulutus vuosina 1995-2001... 58

Johdanto Tämän raportin tarkoituksena on tarkastella sitä, miten sijoittuu kansainvälisissä koulutuksen panoksia ja tuotoksia vertailevissa tarkasteluissa. Koulutuksen vertailevassa tutkimuksessa Suomen kannalta tärkein yhteistyötaho on taloudellisen kehityksen ja yhteistyön foorumi OECD. Tarkastelun lähtökohtana raportissa käytetään OECD:n Education at a Glance -julkaisuja sekä niin ikään OECD:n toteuttamia PISA- ja IALS -arviointeja. Tarkastelun lähtökohtana olevissa OECD:n julkaisuissa koulutusasteiden luokittelussa käytetään kansainvälistä ISCED-luokitusta (Unesco International Standard Classification of Education). Tässä raportissa koulutusasteista käytetään suomen kieleen vakiintuneita termejä esiaste, alempi perusaste, ylempi perusaste, keskiaste, alin korkea-aste, alempi korkeakouluaste, ylempi korkeakouluaste sekä tutkijakoulutusaste (taulukko 1). Termillä korkea-aste tarkoitetaan korkea-asteen koulutusta kokonaisuudessaan ja termillä korkeakouluaste tarkoitetaan sekä alempaa että ylempää korkeakouluastetta. Koska raportissa pyritään mahdollisimman suureen vertailtavuuteen eri maiden välillä, on joitain maita jouduttu joissain tapauksissa jättämään vertailun ulkopuolelle. Maiden väliseen vertailtavuuteen saattaa vaikuttaa esimerkiksi oppilaitoksen toimintatapa (julkinen vai yksityinen instituutio), rahoituksen lähde (julkinen tai yksityinen rahoitus), koulutusjärjestelmien rakenteellinen erilaisuus ja laskenta- tai tilastointitapojen erot. Maiden väliseen vertailuun on siis hyvä suhtautua pienellä varauksella. Joissain kuvioissa kuvioiden ääripäihin sijoittuvat maat on selkeyden parantamiseksi jätetty pois. Tekstissä ja kuvioissa ilmoitetut keskiarvot ovat kaikkien OECD-maiden keskiarvoja riippumatta siitä, ovatko kaikki maat mukana kuviossa.

2 Taulukko 1: Vuoden 1997 ISCED -koulutusasteluokitus Suomen koulutusjärjestelmään sovellettuna ISCED 1997 Nimi Level 0 Pre-primary education Pääsisältö Suomen koulutusjärjestelmässä Peruskoulun esiluokat Esiopetus päiväkodeissa (3-6 -vuotiaat lapset) Suomalainen koulutusluokitus 1997 0 Esiaste Level 1 Primary education Peruskoulun luokat 1-6 1 Alempi perusaste Level 2 Lower secondary education Level 3 Upper secondary education Peruskoulun luokat 7-9 ja vapaaehtoinen 10. luokka Lukio Keskiasteen (kouluasteen, toisen asteen) ammatillinen koulutus (ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot) 2 Ylempi perusaste 3 Keskiaste Level 4 Post secondary non-tertiary education Erikoisammattitutkinnot 3 Keskiaste Level 5 First stage of tertiary education 5B-programmes 5B-ohjelmat 5A-programmes 5A-ohjelmat Lähinnä ammatillisen opistoasteen tutkinnot Ammattikorkeakoulututkinnot Teknillisissä oppilaitoksissa suoritetut insinöörin tutkinnot sekä metsätalousinsinöörin ja merikapteenin tutkinnot Yliopistojen alemmat korkeakoulututkinnot Yliopistojen ylemmät korkeakoulututkinnot Erikoislääkäri-, erikoishammaslääkäri- ja erikoiseläinlääkäritutkinnot, yleisesikuntaupseerin tutkinto 5 Alin korkea-aste 6 Alempi korkeakouluaste 7 Ylempi korkeakouluaste Level 6 Second stage of tertiary education Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot 8 Tutkijakoulutusaste Lähde: Tilastokeskus 2003a

3 1. Perusopetus 1.1 Esiopetus Suomen koulutusjärjestelmään ei kuulu varsinaisia esikouluja (pre-primary schools), vaan esiopetusta annetaan päiväkodeissa ja peruskouluissa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikilla kuusivuotiaille lapsilla on mahdollisuus esiopetukseen. Suomessa sosiaalipalveluiden piiriin kuuluvat päiväkodit (jotka ovat maksullisia) ovat velvollisia tarjoamaan 3-6-vuotiaille lapsille esiopetusta, samoin kuin yksityiset päiväkodit. Myös jotkut peruskoulut tarjoavat maksutonta esiopetusta kuusivuotiaille lapsille. (Havén 1999, 18.) Esiopetuksessa olevien lasten määrä on noussut tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien, keskimäärin 4-5% vuodessa (kuvio 1). Vuonna 1998 70% kuusivuotiaista lapsista osallistui esiopetukseen. Systemaattista kaksivuotista esiopetusta järjestetään vakavasti vammaisille lapsille, joiden 11 -vuotinen peruskoulu alkaa jo kuusivuotiaana eli vuotta aikaisemmin kuin muilla lapsilla. (Havén 1999, 18.) Kuvio 1: Esiopetuksen määrän kehitys Suomessa vuosina 1990-2001 Oppilaat 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 1990 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Lähde: Tilastokeskus 2002, 14 Toisin kuin Suomessa, osallistuu suurimmassa osassa OECD-maita valtaosa lapsista opetukseen jo viiden ja kuuden ikävuoden välillä. OECD:n (2003) julkaisussa esiopetukseen osallistuvien lasten määrä on laskettu laskemalla alle neljävuotiaiden esiopetuksessa olevien lasten osuus 3-4- vuotiaiden ikäluokasta (kuvio 2). Keskimäärin esiopetukseen osallistui 63,1% ikäluokasta. Suomessa esiopetukseen osallistui 38,7%, ssa 73,1%, ssa 75,9%, ssa 84,6% ja Islannissa 122,7% tarkasteltavasta ikäluokasta. (OECD 2003, 258.)

4 Kuvio 2: % 140 120 100 80 60 40 20 0 Alle neljä- ja neljävuotiaiden esiopetukseen osallistuvien lasten osuus 3-4-vuotiaiden ikäluokasta eräissä OECD-maissa vuonna 2001 Korea Kanada Sveitsi Keskiarvo Lähde: OECD 2003a, 258 1.2 Perusopetus 1 Puola Irlanti Kreikka Meksiko Alankomaat Itävalta Portugali Slovakian Tasavalta Luxemburg Tsekin Tasavalta Japani Unkari Iso-Britannia Uusi-Seelanti Italia Espanja Ranska Belgia Islanti Suomalaisessa peruskoulussa lapset voivat osallistua perusopetukseen, joka on maksutonta yleissivistävää koulutusta koko ikäluokalle. Perusopetus on tarkoitettu lapsille seitsemännestä ikävuodesta kuudenteentoista ikävuoteen, ja sen suorittaminen peruskoulussa kestää yhdeksän vuotta. Lisäksi perusopetukseen voi liittyä vuoden mittainen vapaaehtoinen esiopetus, sekä vuoden mittainen vapaaehtoinen lisäopetus (10. luokka). Lapset kutsutaan kouluun sinä vuonna, jolloin he täyttävät seitsemän vuotta, eikä kouluun ole iän lisäksi muita pääsyvaatimuksia. Perusopetuslain (628/1998) mukaan perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lain mukaan opetuksen tulee lisäksi edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja kehittää itseään elämänsä aikana. Oppilaalla on tietyissä rajoissa mahdollisuus valita peruskouluista se, jota hän haluaa käydä. Jos oppilaan on terveydellisistä tai muista syistä mahdotonta käydä koulua, on oppilaan kotikunta velvollinen järjestämään hänelle opetusta jossain muussa muodossa. Peruskoulujen verkko kattaa koko maan, ja varsinkin alimmat kuusi luokkaa tarjoavia kouluja on rakennettu mahdollisimman tiheään, 1 Luku perustuu Opetushallituksen internet -aineistoon osoitteessa http://www.oph.fi/pagelast.asp?path=1;438;4171;4198.

5 ettei kenenkään koulumatka muodostuisi kohtuuttoman pitkäksi. Parosen (1996) mukaan oppivelvollisuuskoulun ulkoiset puitteet poikkeavat Suomessa muista OECD-maista juuri siinä, että koulujen kokonaismäärästä merkittävän suuri osa on harvan asutuksen takia pieniä ja koulujen määrä on asukaslukuun nähden varsin suuri (Paronen 1996, 32). Perusopetuslain 32 :n mukaisesti oppilaalla on oikeus saada maksuton koulukuljetus jos hänen koulumatkansa on yli viisi kilometriä, tai jos se oppilaan iän tai muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Oppilaan koulun kunnan tehtävänä on päättää oppilaan oikeudesta saada kuljetus, kuljetusreitit sekä perusteet, joilla määritellään kuljetuksen järjestäminen. Taulukko 2: Peruskoulun oppilaat ja päättötodistuksen saaneet vuosina 1990-2001 Jokainen Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on oppivelvollinen kymmenen vuoden ajan alkaen siitä vuodesta, kun hän täyttää seitsemän vuotta. Oppivelvollisuus päättyy, kun oppilas on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut kymmenen vuotta - riippuen siitä, kumpi tapahtuu ensin. Oppivelvollisuus ei tarkoita pakollista läsnäoloa koulussa, vaan oppilaat voivat hankkia vastaavat taidot ja tiedot myös muulla tavoin, esimerkiksi kansan- tai kansalaisopistossa. Käytännössä kuitenkin suomalaisista lähes kaikki käyvät yhdeksänvuotisen peruskoulun. Oppilaita Luokat Luokat Lisäopetus Päättötodistuksen Vuosi Kouluja esiopetus 1-6 7-9 (10. lk.) Yhteensä saaneita 1) 1990 4869 2189 389410 197719 3602 592920 61054 1995 4474 3973 384369 196642 3178 588162 63756 1996 4391 5293 380932 200349 2554 589128 63514 1997 4319 6520 381078 202234 2543 592375 64247 1998 4228 7440 382746 199204 2289 591679 66726 1999 4099 7327 388063 193646 2236 594272 67043 2000 4022 10881 392150 188417 2003 593451 65937 2001 3953 12613 393267 187998 1849 595727 63747 1) Sisältää peruskoulun varsinaisten oppilaiden ja yksityisoppilaiden päättötodistukset. Peruskoulun päättötodistuksen voi peruskoulun lisäksi suorittaa lukiossa, kansalaisopistossa ja kansanopistossa Lähde: Tilastokeskus 2002, 14 1.2.1 Perusopetuksen pituus ja perusopetukseen osallistumisaktiivisuus OECD-maissa 2 Hyvin koulutettu väestö on edellytys maan taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Perusasteen koulutuksessa oppilailla on mahdollisuus omaksua tärkeitä tietoja ja valmiuksia elinikäiseen oppi- 2 Luku perustuu OECD:n Education at a Glance 2003 -julkaisun lukuun C1: School expectancy and enrolment rates.

6 miseen ja itsensä kehittämiseen. OECD:n (2003) julkaisussa perusopetuksen indikaattoreina käytetään mm. peruskoulutuksen pituutta ja oppilaiden osallistumisaktiivisuutta. Perusopetuksen odotettavissa oleva pituus on saatu laskemalla kuinka monta vuotta lapsi keskimäärin osallistuu koulutukseen viidestä ikävuodesta eteenpäin. Perusopetuksen keskimääräinen odotettavissa oleva pituus oli OECD-maissa vuonna 2001 9,4 vuotta (kuvio 5). Suomessa peruskoulun odotettavissa oleva pituus samana vuonna oli 9,1 vuotta. ssa peruskoulun odotettavissa oleva pituus oli 9,7, ssa 9,6, ssa 9,9 ja Islannissa 9,9 vuotta. Pisin peruskoulun odotettavissa oleva pituus oli ssa, 11,9 vuotta ja lyhin Puolassa ja Turkissa, 8 vuotta. Kuvio 3: Perusopetuksen odotettavissa oleva pituus (kokopäiväinen ja osa-aikainen opiskelu) eräissä OECD-maissa vuonna 2001 13 Pituus vuosissa 12 11 10 9 8 7 Unkari Itävalta Italia Iso-Britannia Korea Japani Keskiarvo Belgia Meksiko Islanti Portugali Espanja Lähde: OECD 2003a, 257 OECD:n raportissa (2003) käytetään termiä universal enrolment kuvaamaan tilannetta jossa opetukseen osallistuu yli 90% ikäluokasta. Suomessa, kuten myös ssa ja ssa, yli 90% prosenttia ikäluokasta osallistui opetukseen kuusivuotiaasta lähtien vuonna 2001 (taulukko 3). ssa ja Islannissa yhtä suuri osuus ikäluokasta osallistui opetukseen jo neljävuotiaina. Suomessa yli 90% ikäluokasta osallistui koulutukseen 12 vuoden ajan, joka oli myös OECD-maiden keskiarvo. ssa yli 90% ikäluokasta osallistui koulutukseen 12, ssa 11 ja Islannissa ja ssa 13 vuotta.

7 Taulukko 3. Koulutukseen osallistumisen aktiivisuus eräissä OECD-maissa ja peruskoulutuksen päättymisikä Ikävuodet kesto päättymisikä Italia 3-15 13 15 Belgia 3-17 15 15 Ranska 3-17 15 16 Iso-Britannia 4-15 12 16 4-15 11 16 Espanja 4-16 12 16 Islanti 4-16 13 16 Japani 4-17 14 15 Portugali 5-15 11 14 5-15 11 17 5-16 12 15 Itävalta 5-16 12 15 Unkari 5-16 12 16 Meksiko 6-12 7 15 Korea 6-17 12 14 6-17 12 16 6-17 12 18 6-17 12 16 6-18 13 16 Lähde: OECD 2003a, 257 1.2.2 Peruskoulun oppivelvollisuuden laiminlyönti Keväällä 2001 peruskoulun päättötodistuksen sai 63 700 oppilasta, joista erityisessä tutkinnossa (yksityisoppilaina) todistuksen saaneita oli 80. Päättötodistuksen saaneista oli tyttöjä 49%. Lisäopetuksen suorittamisesta sai samana keväänä todistuksen 1 700 oppilasta, joista 48% oli tyttöjä. Lukuvuonna 2000/2001 löi oppivelvollisuutensa kokonaan laimin 69 oppilasta, joista noin puolet oli tyttöjä ja puolet poikia. (Tilastokeskus 2002, 14.) Erotodistuksen sai peruskoulusta vuonna 2001 92 oppivelvollisuusiän ohittanutta, joiden lisäksi ilman erotodistusta erosi 131 oppivelvollisuusiän ohittanutta. Sekä erotodistuksen saaneista että ilman sitä eronneista yli puolet oli poikia. Keväällä 2001 jäi peruskoulussa luokalle 3 100 oppilasta eli puoli prosenttia kevään oppilasmäärästä. Luokalle jääneistä 1 800 oli vuosiluokkien 1-6 ja 1 300 vuosiluokkien 7-9 oppilaita. Suhteellisesti eniten oppilaita jäi luokalle ensimmäisellä, toisella ja yhdeksännellä luokalla, noin prosentti kyseisen luokka-asteen oppilaista. Kaikilla luokka-asteilla pojat jäivät luokalle useammin kuin tytöt. (Tilastokeskus 2002, 14.)

8 1.2.3 Erityisopetuksen määrä perusasteella 3 OECD:n (2001) julkaisussa erityisoppilaiksi on määritelty sellaiset oppilaat jotka saavat lisäresursseja oppimisensa tueksi. Nämä resurssit voivat olla joko henkilöstöresursseja (esim. koulunkäyntiavustaja tai erityisopettaja), aineellisia resursseja (esim. kuulokojeet, erityisoppimateriaalit tai luokkahuoneeseen tehdyt rakenteelliset muutokset) tai taloudellisia resursseja. Suomessa erityisopetusta sai vuonna 1999 yhteensä 22,3% kaikista alemman ja ylemmän perusasteen oppilaista (kuvio 4). Samana vuonna erityisopetusta saavien oppilaiden osuus oli OECDmaissa keskimäärin 14,7%. Verrattuna muihin OECD-maihin Suomessa oli erityisen suuri osuus luokkaan B kuuluvia oppilaita, 19,9% kaikista perusasteen oppilaista. Keskimäärin tähän luokkaan kuului OECD-maissa 6,1% oppilaista. Kuviossa 4 ovat mukana ne maat joista tieto erityisopetusta saavien oppilaiden määrästä oli saatavilla. Joissain maissa kaikkia luokkia ei ole käytössä, havaintojen määrä on liian pieni tai tiedot puuttuvat kokonaan. Kuvion selkeyden parantamiseksi ulkopuolelle on jätetty maat, joissa tiedossa olevien erityisopetusta saavien oppilaiden osuus oli alle 3%. Näitä maita ovat Italia, Japani, Luxemburg, Puola ja Turkki. Kuvio 4: % 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Tuki- tai erityisopetusta saavien oppilaiden osuus alemmalla ja ylemmällä perusasteella eräissä OECD-maissa vuonna 1999 Luokka C Luokka B Luokka A Sveitsi Espanja Tsekin Tasavalta Kreikka Iso-Britannia Belgia (Fl.) Ranska Unkari Meksiko Alankomaat Irlanti Luokka A: konkreettinen normeihin perustuva ominaisuus kuten sokeus tai osittainen näkökyky, kuurous tai osittainen kuulo tai syvä henkinen vajavuus tai useita vajavuuksia. Luokka B: oppimisvaikeuksia, jotka eivät kuulu luokkiin A tai C. Luokka C: oppimisvaikeuksia jotka johtuvat ensisijaisesti sosioekonomisista, kulttuurisista ja/tai kielellisistä tekijöistä. Lähde: OECD 2001, 179 3 Luku perustuu OECD:n Education at a Glance 2001 -julkaisun lukuun C5: Students Receiving additional Resources to Access the Curriculum.

9 Suomessa erityisopetukseen otetut tai siirretyt oppilaat opiskelevat joko erityiskouluissa tai tavallisissa peruskouluissa. Syksyllä 2001 erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä oppilaista 36% opiskeli erityiskouluissa ja 64% tavallisissa peruskouluissa (kuvio 5). Syyslukukaudella 2001 erityisopetuksen piirissä oli yhteensä 30 800 peruskoululaista, joka oli 14% enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2001 erityisopetukseen otettuja tai siirrettyjä oppilaita oli runsaat 81% enemmän kuin vuonna 1995. Vastaavana aikana peruskoululaisten määrä kokonaisuudessaan kasvoi ainoastaan noin yhden prosentin. (Tilastokeskus 2002, 47.) Kuvio 5: Erityisopetukseen siirretyt oppilaat Suomessa vuosina 1995-2001 35000 Oppilaat 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Erityiskouluissa Muussa kuin erityiskoulussa Yhteensä Lähde: Tilastokeskus 2002, 47 1.2.4 Perusopetuksen resurssit 4 Oppilaskohtaiset kulut Tehokkaan opetuksen edellytykset ovat koulutettu ja pätevä henkilökunta, asiaankuuluvat ja ajanmukaiset opetustilat ja -välineet sekä motivoituneet oppilaat. Kansainväliset vertailut koulutuksen kuluista oppilasta kohden eri maissa voivat olla lähtökohtana arvioitaessa erilaisten koulutuksen järjestämisen mallien tehokkuutta. OECD:n vertailuissa koulutuksen kustannukset oppilasta kohden tietyllä koulutuksen tasolla on laskettu jakamalla saman tason koulutusinstituutioiden kokonaismenot kirjoilla olevien oppilaiden 4 Luku perustuu OECD:n Education at a Glance 2003 -julkaisun lukuihin B1: Educational Expenditure per Student, B2: Expenditure on Educational Institutions relative to Gross Domestic Product sekä D2: Class size and ratio of students to teaching staff.

10 määrällä. Tässä raportissa vain ne koulutusinstituutiot ja koulutusohjelmat, joissa tieto sekä oppilasmääristä että kustannuksista on saatavilla, on otettu huomioon. Koulutuksen oppilaskohtaiset kustannukset on ilmoitettu PPP-indeksillä (ostovoimapariteetilla) korjattuina yhdysvaltain dollareina. Oppilaskohtaisiin koulutuskustannuksiin on opetusmenojen (esim. opettajien palkat) lisäksi laskettu mukaan oppilaitoksille myönnetty julkinen ja yksityinen tutkimus- ja kehitysrahoitus (korkeaasteen koulutuksessa) sekä julkiset ja yksityisten rahoittajien menot koulutuksen tukipalveluihin kuten kouluruokailuun, koulukuljetuksiin ja koulun järjestämään majoitukseen oppilaille. Alemman perusasteen tasolla koulutuksen kulut olivat OECD-maissa vuonna 2000 keskimäärin 4 381 USD oppilasta kohden (kuvio 6). sijoittui maiden keskiarvon tuntumaan 4 317 dollarin oppilaskohtaisella kustannuksella. Pohjoismaiden välisessä vertailussa alemman perusasteen oppilaskohtaiset koulutusmenot olivat Suomessa a, a ja a pienemmät. Lisäksi Suomen oppilaskohtaiset kulut alimman perusasteen koulutuksessa ovat vuonna 2000 pienemmät kuin vuonna 1997, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa oppilaskohtaiset menot kasvoivat. Kuvio 6: Oppilaskohtaiset kulut ostovoimapariteetilla korjattuina alemman perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 1997-2000 8000 7000 6000 USD 5000 4000 3000 2000 1000 Puola Unkari Iso-Britannia Korea Belgia Japani 1997 1998 1999 2000 Itävalta Lähteet: OECD 2000a, 94; OECD 2001, 67; OECD 2002, 158; OECD 2003a, 197 Ylemmän perusasteen tasolla keskimääräiset koulutusmenot OECD-maissa olivat vuonna 2000 5 575 USD oppilasta kohden (kuvio 7). Ylemmän perusasteen kulujen vertailussa sijoittui hieman keskiarvon yläpuolelle 6 737 dollarin oppilaskohtaisilla kuluilla. Pohjoismaisessa vertailussa oppilaskohtaiset kulut oli ssa ja ssa vuonna 2000 hieman Suomea suuremmat ja ssa hieman Suomea pienemmät.

11 Kuvio 7: Oppilaskohtaiset kulut ostovoimapariteetilla korjattuna ylemmän perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 1997-2000 USD 11000 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Meksiko Unkari Korea Japani Itävalta 1997 1998 1999 2000 Lähteet: OECD 2000a, 94; OECD 2001, 67; OECD 2002, 158; OECD 2003a, 197 Tukipalveluiden osuus oppilaskohtaisista koulutusmenoista oli Suomessa vuonna 2001 OECDmaiden suurimpia. Tukipalveluiden suhteellinen osuus perusasteen, toisen asteen ja alimman korkea-asteen oppilaskohtaisista menoista oli Suomessa vuonna 2001 12,5%, jota suurempi tukipalveluiden osuus oli vain Unkarissa 13,7%, ja Ranskassa, 15,6% (kuvio 8). Keskimäärin tukipalveluiden osuus oppilaskohtaisista koulutusmenoista oli vuonna 2001 6,8%. Absoluuttisia koulutusmenoja tarkasteltaessa menot tukipalveluihin olivat Suomessa OECD-maiden kolmanneksi suurimmat, 587 USD oppilasta kohden. Tätä suuremmat absoluuttiset menot tukipalveluihin oli vain Ranskassa, 863 USD, ja ssa, 620 USD oppilasta kohden. Kuvio 8: Tukipalveluiden osuus perusasteen, toisen asteen ja alimman korkea-asteen oppilaskohtaisista menoista eräissä OECD-maissa vuonna 2001 % 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Alankomaat Kreikka Irlanti Keskiarvo Espanja Kanada Puola Iso-Britannia Slovakian Tasavalta Unkari Ranska Lähde: OECD 2003a, 246

12 Suomessa perusasteen koulutuksen menot olivat vuonna 2000 2,3% bruttokansantuotteesta (kuvio 9). OECD-maiden keskiarvo samana vuonna oli 2,2%, joten sijoittui keskiarvon tuntumaan. Kaikissa vertailuissa mukana olleissa Pohjoismaissa koulutukseen kulut olivat perusasteella Suomea suuremmat. ssa perusasteen koulutuksen kulut olivat 2,5%, ssa 2,8% ja ssa 3% BKT:sta. Kuvio 9: Alemman ja ylemmän perusasteen koulutuksen kulut BKT:sta eräissä OECDmaissa vuosina 1998 ja 2000 3,5 3 % BKT:sta 2,5 2 1,5 1 Unkari Japani Itävalta 1998 2000 Korea Meksiko Uusi-Seelanti Lähteet: OECD 2001, 82; OECD 2003a, 209 Luokkakoko Koulujen luokkakoot ovat herättäneet laajaa keskustelua useissa OECD-maissa. Pieniä luokkia arvostetaan, koska pienessä luokassa oppilailla on mahdollisuus saada enemmän huomiota opettajaltaan. Suuren oppilasmäärän hallitseminen on opettajalle työlästä, joten pienet luokkakoot helpottavat opettajan työskentelyä. Koulujen luokkakoot saattavat vaikuttaa lasten vanhempien päätöksiin heidän valitessaan lapselleen koulua. Koska koulutusmenot koostuvat pääosin opettajien palkoista, johtaa luokkakokojen pienentäminen useimmiten koulutusmenojen kasvuun. OECD:n (2003) julkaisussa luokkakoot on laskettu jakamalla koulussa kirjoilla olevien oppilaiden määrä luokkien määrällä. Maiden välisen vertailtavuuden varmistamiseksi erityisopetusohjelmat on jätetty huomioimatta. Aineisto sisältää vain peruskoulun normaalin opetuksen, ja luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuva ryhmäopetus on jätetty huomioimatta.

13 Tietoja alemman perusasteen luokkakoosta Suomessa löytyy OECD:n julkaisusta vuodelta 1996. Tuolloin keskimääräinen luokkakoko oli alemmalla perusasteella 17,3 oppilasta (kuvio 10). OECDmaiden keskimääräinen luokkakoko alemmalla perusasteella oli samana vuonna 18,6 oppilasta. ssa keskimääräinen luokkakoko oli 15,1 ja ssa 20,6 oppilasta. (OECD 1997, 233.) Kuvio 10: Keskimääräinen luokkakoko alemmalla perusasteella eräissä OECD-maissa vuonna 1996 Oppilaat/luokka 26 24 22 20 18 16 14 12 10 Portugali Kreikka Italia Itävalta Keskiarvo Belgia Espanja Ranska Alankomaat Lähde: OECD 1997, 233 Yleisesti ottaen luokkakoot kasvoivat OECD-maissa ylemmälle perusasteelle siirryttäessä keskimäärin kahdella oppilaalla. Luokkakoon indikaattori rajoittuu alemman- ja ylemmän perusasteen tasolle, koska ylemmillä koulutustasoilla luokkakokoja on vaikea määritellä ja vertailla. Ylemmän perusasteen luokkakoosta tietoja löytyy Suomen osalta vuodelta 2000. Keskimääräinen luokkakoko ylemmällä perusasteella oli tuolloin Suomessa 19,9 oppilasta (kuvio 11). Suomessa luokkakoko oli siis verran OECD-maiden keskiarvoa 23,6, pienempi. Islannissa keskimääräinen luokkakoko oli ylemmällä perusasteella vuonna 2000 17,4, ssa 18,6 ja ssa 22,8 oppilasta. (OECD 2002, 292.)

14 Kuvio 11: Keskimääräinen luokkakoko ylemmällä perusasteella eräissä OECD-maissa vuonna 2000 40 Oppilaat/luokka 35 30 25 20 15 10 Islanti Sveitsi Luxemburg Italia Unkari Portugali Itävalta Kreikka Ranska Puola Espanja Japani Korea Keskiarvo Lähde: OECD 2002, 292 Oppilaiden määrä opettajaa kohden Opetuksen laadun mittaaminen on usein vaikeaa erityisesti korkeammilla koulutusasteilla. Eräänä opetuksen laadun mittarina voidaan käyttää oppilaiden määrää opettajaa kohden sillä oletuksella, että mitä pienempi määrä oppilaita on opetushenkilökuntaa kohden, sitä parempi pääsy oppilailla on oppiainekseen, ja sitä laadukkaampaa opetus on. Oppilaiden määrä yhtä opettajaa kohden on OECD:n (2003) julkaisussa laskettu jakamalla tietyllä koulutustasolla päätoimisesti opiskelevien opiskelijoiden määrä samalla koulutustasolla ja samantyyppisissä oppilaitoksissa päätoimisesti opettavien opettajien määrällä. Opettajiksi luokitellaan kaikki opetushenkilökuntaan kuuluvat opetusalan ammattilaiset, kuten luokanopettajat, erityisopettajat ja muut opettajat jotka opettavat koko luokkaa, pienempiä oppilasryhmiä tai yhtä oppilasta kerrallaan luokkahuoneen ulkopuolella. Opettajakuntaan lasketaan kuuluvaksi myös muita koulun henkilökuntaan kuuluvia, joiden toimenkuvaan kuuluu opetusta. Opettajakuntaan ei kuitenkaan lasketa kuuluvaksi ei-akateemisia opettajan työtä tukevia henkilöitä kuten kouluavustajia. Opettajakohtaisen oppilasmäärän ja keskimääräiseen luokkakoon väliseen suhteeseen vaikuttavat esimerkiksi se, kuinka monelle oppitunnille kukin oppilas osallistuu päivittäin, opettajan työpäivän pituus sekä se, kuinka monesta luokasta tai oppilaasta yksi opettaja on vastuussa. Lisäksi vaikutta-

15 via tekijöitä ovat opetettava aine, opettajan ajan jakautuminen opetuksen ja muiden työtehtävien välille, oppilaiden ryhmiin jakaminen luokkien sisällä sekä opettajien tiimityöskentely. Alemman perusasteen koulutuksessa OECD-maiden opettajakohtaisen oppilasmäärän keskiarvo oli 17 oppilasta opettajaa kohden vuonna 2001 (kuvio 12). sijoittui keskiarvon tuntumaan 16,1 oppilaalla opettajaa kohden. Pohjoismaiden välisessä vertailussa oppilaiden määrä opettajaa kohden oli Suomessa suurin. Opettajakohtainen oppilasmäärä oli Pohjoismaista vuodessa hieman vähentynyt Suomessa, ssa ja Islannissa. ssa oppilaiden määrä opettajaa kohden oli pysynyt ennallaan ja ssa oppilaiden määrä opettajaa kohden oli hieman noussut. Oppilaiden määrä yhtä päätoimista opettajaa kohden vaihteli vuonna 2001 Korean 32,1 oppilaasta opettajaa kohden kymmeneen oppilaaseen opettajaa kohden ssa. Kuvio 12: Opettajakohtainen oppilasmäärä alemman perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 2000 ja 2001 35 Oppilaat/opettaja 30 25 20 15 10 5 Unkari Islanti Puola Belgia Kanada Uusi-Seelanti Japani Iso-Britannia Meksiko Korea 2000 2001 Keskiarvo 2001 Lähteet: OECD 2002, 293; OECD 2003, 330 Ylemmällä perusasteella oppilaiden määrä opettajaa kohden oli vuonna 2001 Suomessa OECDmaiden pienimpiä. Vuonna 2001 opettajakohtaisen oppilasmäärän keskiarvo oli OECD-maissa 14,5 (kuvio 13). Suomessa opettajaa kohden oli ylemmällä perusasteella tuolloin 10,9 oppilasta. Suomea alhaisempi opettajakohtainen oppilasmäärä oli vain ssa (9,3), Kreikassa (9,8), Italiassa (9,9) ja Portugalissa (9,9).

16 Kuvio 13: Opettajakohtainen oppilasmäärä ylemmän perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 2000 ja 2001 Oppilaat/opettaja 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Kreikka Italia Portugali Unkari Puola Japani Iso-Britannia Kanada Uusi-Seelanti Korea Meksiko 2000 2001 Keskiarvo 2001 Lähteet: OECD 2002, 293; OECD 2003a, 330 Oppilaiden määrä opettajaa kohden on Suomessa viime vuosina vähentynyt sekä alemmalla että ylemmällä perusasteella (kuvio 14). Vuosina 1995-1999 oppilaiden määrä opettajaa kohden väheni Suomessa alemmalla perusasteella kymmenellä oppilaalla ja ylemmällä perusasteella kahdeksalla oppilaalla. Vertailussa mukana olleissa maissa oppilaiden määrä opettajaa kohden väheni tarkastelujakson aikana alemmalla perusasteella keskimäärin kahdella oppilaalla ja nousi ylemmällä perusasteella keskimäärin kahdella oppilaalla. (OECD 2001, 244.) Kuvio 14: Opettajakohtaisen oppilasmäärän muutos alemman ja ylemmän perusasteen koulutuksessa eräissä OECD-maissa vuosina 1995-1999 15 10 Oppilaat/opettaja 5 0-5 -10-15 -20-25 Kreikka Unkari Irlanti Belgia Itävalta Turkki Korea Italia Kanada Alempi perusaste Ylempi perusaste Lähde: OECD 2001, 244

17 Perusasteen opetukseen käytetty kokonaisaika Luokkakoon lisäksi eräänä koulutukseen suunnattujen panosten mittarina voidaan käyttää opetukseen käytettyä kokonaisaikaa. Opetusajan indikaattori sisältää koulun 7-14-vuotiaille oppilaille järjestämän opetuksen tunteina laskettuna lukuvuoden 2000-2001 aikana. Opetusajan indikaattori ei sisällä vapaaehtoista kouluajan ulkopuolella tapahtuvaa opiskelu- ja opetustoimintaa, kuten läksyjen tekemistä tai yksilöllistä ohjausta ennen koulun alkamista tai sen päättymisen jälkeen. Suomessa pidettiin lukuvuonna 2000-2001 OECD-maiden vähiten tunteja oppilasta kohden, 2 005 tuntia (kuvio 15). Kaikkein eniten tunteja oppilasta kohden pidettiin Italiassa, 3 009. Keskimäärin OECD-maissa pidettiin 2 558 oppituntia oppilasta kohden. Oppituntien määrä oppilasta kohden oli kaikissa Pohjoismaissa OECD-maiden keskiarvoa pienempi, ssa 2 100, Islannissa 2131, ssa 2 223 ja ssa 2 255 tuntia. Kuvio 15: Perusasteen opetukseen käytetty aika eräissä OECD-maissa lukuvuonna 2000-2001 3500 3000 Oppitunnit 2500 2000 1500 1000 500 12-14-vuotiaat 9-11-vuotiaat 7-8 vuotiaat 0 Islanti Korea Unkari Itävalta Espanja Japani Slovakian Tasavalta Turkki Portugali Ranska Englanti Irlanti Meksiko Kreikka Uusi-Seelanti Skotlanti Italia Lähde: OECD 2003a, 318

18 2. Suomalaisen peruskoulun tuloksellisuus PISA-arvioinnin valossa 2.1 PISA-arvioinnin taustaa 5 OECD-maat käynnistivät PISA-ohjelman (Programme for International Student Assesment) vastauksena kansainvälisen vertailtavissa olevien oppilassuoritustulosten tarpeelle. PISA edustaa hallitusten uutta sitoumusta seurata koulutusjärjestelmien tuloksia oppilaiden opintosaavutusten pohjalta kansainvälisesti hyväksytyn tarkastelukehyksen avulla. Poliittisen vastuun projektista kantaa hankkeeseen osallistuvien maiden neuvosto (Board of Participating Countries). Osallistuvien maiden asiantuntijoista on koottu työryhmiä joille on annettu tehtäväksi yhdistää PISA-arvioinnin poliittiset tavoitteet ja paras saatavilla oleva riippumaton, ammatillinen asiantuntemus. Nämä asiantuntijaryhmät varmistavat että PISA-hankkeen arviointivälineet ovat kansainvälisesti valideja, ja että niissä otetaan huomioon osallistuvien maiden kulttuuriset ja opetussuunnitelmalliset ympäristöt. Lisäksi asiantuntijaryhmät varmistavat, että arviointivälineet tarjoavat realistisen pohjan mittaamiselle ja korostavat autenttisuutta ja koulutuksellista validiteettia. PISA-arvioinnin tarkoituksena on hankkia tietoa 15-vuotiaiden oppilaiden kyvyistä eri aihealueissa. Arviointi suoritetaan kolmen vuoden välein 4 500-10 000 oppilaalle kaikissa tutkimukseen osallistuvissa maissa. Ensimmäinen PISA-arviointi suoritettiin vuonna 2000, jolloin arviointiin osallistui 43 maata. Suomessa vuoden 2000 PISA-arviointiin valittiin 156 koulua eri puolelta Suomea, yhteensä 5 317 oppilasta. Suomessa PISA-arviointiin osallistuneista oppilaista 89% oli 9-luokkalaisia ja 11% päättämässä 8. luokan opintojaan. (Välijärvi 2000, 5-7). Vuoden 2000 PISA kattoi lukemisen, matemaattisten aineiden ja lukuaineiden aihealueet aikuiselämässä tarvittavien tärkeiden tietojen ja taitojen osalta. PISA-arvioinnin saama laaja kiinnostus OECD-maiden ulkopuolella on rohkaissut monia OECD:n ulkopuolisia maita liittymään ohjelmaan mukaan. Brasilia, Latvia, Liechtestein ja Venäjä toteuttivat ensimmäisen PISA-arvioinnin yhdessä 28 OECD-maan kanssa vuonna 2000. Albania, Argentiina, Bulgaria, Chile, Hong-Kong- Kiina, Indonesia, Israel, FYR Makedonia, Peru, Romania ja Thaimaa seurasivat vuonna 2002 ja lisäksi muita maita on ilmoittautunut mukaan tulevien vuosien arviointiin. 5 Luku perustuu OECD:n (2003) julkaisun Literacy Skills for the World of Tomorrow lukuun 1: Programme for International Student Assessment and non-oecd-countries.

19 PISA-arvioinnin tehtävissä painotetaan prosessien hallintaa, käsitteiden ymmärtämistä ja oppilaan kykyä toimia erilaisissa tilanteissa eri aihealueiden sisällä. Testit ovat paperille täytettäviä monivalintatestejä sekä avoimia kysymyksiä. Testiosiot on ryhmitelty toiselämää kuvaaviksi tilanteiden jatkumoksi. Testikysymysten täyttö kestää kokonaismäärältään seitsemän tuntia, kaksi tuntia oppilasta kohden, niin että eri oppilaat suorittava erilaisia yhdistelmiä testikysymyksistä. Testikysymysten lisäksi oppilaat täyttävät lomakkeen, jossa selvitetään heidän kotitaustaansa. Lisäksi koulujen rehtorit täyttävät kyselylomakkeen, jossa he vastaavat koulua koskeviin kysymyksiin. Vuoden 2000 PISA-arvioinnin tuloksena saatiin perusprofiili 15-vuotiaiden tiedoista ja kyvyistä, kontekstuaaliset indikaattorit, jotka liittivät tulokset oppilaiden ja koulun ominaispiirteiden kanssa, sekä muuttujaindikaattorit, jotka kuvaavat tulosten muutosta tietyllä aikajaksolla. Lisäksi tuloksena saatiin arvokasta tietopohjaa toimintatapojen analyysiä ja tutkimusta varten. Seuraavat PISAarvioinnit suoritetaan vuosina 2003 ja 2006. 2.2 15-vuotiaiden lukutaito OECD-maissa 6 Vuoden 2000 PISA-arvioinnissa oppilaiden lukutaitoa arvioitiin luokittelemalla testivastaukset testiosioittain viisitasoisella asteikolla sen perusteella, kuinka paljon pisteitä oppilaat kustakin testiosiosta saivat. Kaikilla viidellä tasolla eriteltiin kyseiseen tason saavuttamiseen vaadittavat tasoon kuuluvat informaation vastaanottamiskyvyt, tekstin tulkitsemiskyvyt sekä tekstin reflektointi- ja arviointikyvyt. Oppilaat, jotka saavuttivat lukutaitotestissä viidennen tason, ovat kykeneviä loppuunsaattamaan monimutkaisia lukutehtäviä, kuten ymmärtämään yksityiskohtaisesti vieraita tekstejä ja päättelemään tekstistä mikä on tehtävää varten relevanttia informaatiota. Viidennen tason saavuttaneet oppilaat pystyvät sopeutumaan myös sellaisiin käsitteisiin jotka ovat ennakkokäsitysten vastaisia. Lisäksi viidennen tason saavuttaneet oppilaat ovat kykeneviä tekstin kriittiseen arviointiin, hypoteesien tekemiseen ja erikoistuneen tiedon hyväksi käyttämiseen. Suomessa tason viisi saavutti 18,5% oppilaista (kuvio 16). Tätä suurempi määrä oppilaita, 18,7%, saavutti korkeimman tason vain Uudessa-Seelannissa. Kokonaisuudessaan vain viidessä maassa yli 6 Luku perustuu OECD:n (2003) julkaisun Literacy Skills for the World of Tomorrow lukuun 2 : The reading performance of 15-year-olds.

20 15% oppilaista saavutti tason viisi. Keskimäärin tason 5 saavutti 9% oppilaista. ssa ja ssa 11,2%, Islannissa 9,1% ja ssa 8,1% oppilaista saavutti korkeimman tason. Kuviossa 16 maat on järjestetty laskevaan järjestykseen sen mukaan kuinka suuri osa oppilaita saavutti tason 5. Kuvio 16: Oppilaiden sijoittuminen eri kykytasoille lukutaitoarvioinnissa Osuus oppilaista 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Uusi-Seelanti Kanada Iso-Britannia Irlanti Japani Hong-Kong-Kiina Sveitsi Islanti Itävalta Korea Unkari Venäjä Luxemburg Thaimaa Peru Makedonia Alle tason 1 Taso 1 (< 335 pistettä) Taso 2 (408-480 pistettä) Taso 3 (481-551 pistettä) Taso 4 (553-625 pistettä) Taso 5 (yli 625 pistettä) Lähde: OECD 2003b, 274 Oppilaat, jotka sijoittuivat lukutaitotestin tasolle yksi tai sen alle, ovat kykeneviä loppuunsaattamaan vain kaikkein yksinkertaisimmat lukutehtävät. Näillä oppilailla on suuria vaikeuksia käyttää lukutaitoa tietojensa ja taitojensa lisäämisen välineenä. Oppilailla, jotka sijoittuvat lukutaitoarvioinnissa ykköstason alapuolelle, on riski kohdata vaikeuksia koulusta työelämään siirtymisessä. Usein nämä oppilaat eivät myöskään pysty hyödyntämään jatkokoulutusmahdollisuuksia samassa määrin kuin lukutaitotestissä paremmin suoriutuneet oppilaat. OECD-maissa keskimäärin 12% oppilaista sijoittui tasolle yksi ja 6% sen alle (kuvio 16). Suomessa vain 5% oppilaista sijoittui tasolle yksi ja vain 2% sen alle. Sen lisäksi, että suomalaiset nuoret menestyivät lukutaitoarvioinnissa hyvin, on Suomessa siis myös onnistuttu vähentämään alemmilla tasoille sijoittuvien oppilaiden määrää. ssa 12,6%, ssa 17,9%, ssa 17,5% ja Islannissa 14,5% oppilaista sijoittui tasolle 1 tai sen alle. Vertailtaessa maiden yleistä kykytasoa oli Suomessa yleisin taso neljä, jolle sijoittui 32% oppilaista. Muita maita, joissa suurin osa oppilaista

21 sijoittui tasolle 4, olivat Uusi-Seelanti ja Korea. Kaikissa Pohjoismaissa lukuun ottamatta Suomea suurin osa oppilaista sijoittui tasolle kolme. Lukutaitotestien keskiarvoja tarkasteltaessa sijoittui OECD-maiden kärkeen. Arvioinnin tulokset skaalattiin niin, että keskiarvo osui 500 pisteen kohdalle. Suomen keskiarvo oli 546, n 516, n 505, n 497, ja Islannin 507 pistettä (kuvio 17). Keskiarvopisteitä tarkasteltaessa Suomen jälkeen parhaiten sijoittuivat Kanada, Uusi-Seelanti,, Hong-Kong-Kiina, Iso- Britannia ja Japani. Kuvio 17: Oppilaiden keskiarvopisteet lukutaitoarvioinnissa maittain 600 550 Pisteet 500 450 400 350 300 FYR Makedonia Luxemburg Venäjä Unkari Sveitsi keskiarvo Itävalta Islanti Japani Iso-Britannia Korea Hong-Kong-Kiina Uusi-Seelanti Kanada Lähde: OECD 2003b, 281 Vaikka maiden suoritustasojen keskiarvot olisivat hyvinkin samalla tasolla, saattaa suorituksissa olla suurtakin vaihtelua maiden sisällä. Eräs tapa tutkia maan koulutuksellista tasa-arvoa on tarkastella sitä, kuinka laajalle pisteiden vaihteluvälille keskimmäiset 50% oppilaista sijoittuvat. Suomessa 25. prosenttipisteen ja 75. prosenttipisteen vaihteluväli oli 116 pistettä (kuvio 18). Arviointiin osallistuneiden maiden keskimääräinen vaihteluväli oli 126 pistettä. Sen lisäksi, että sijoittui lukutaitotestissä hyvin, oli vaihtelu tuloksissa oppilaiden välillä siis pienempää kuin useimmissa muissa OECD-maissa. ssa vaihteluväli oli 142, ssa 132, Islannissa 126 ja ssa 125 pistettä. Kuviossa 18 maat on järjestetty nousevaan järjestykseen 25. ja 75. prosenttipisteen vaihteluvälin pituuden mukaan.