KIRJALLINEN KYSYMYS 868/2006 vp Isyyden tunnustaminen Eduskunnan puhemiehelle Kun lapsi syntyy avoliitossa, pitää kunnallisen lastenvalvojan järjestää isyyden selvittämistä koskeva neuvottelu. Neuvottelussa lastenvalvoja kertoo isyyden tunnustamisen ja vahvistamisen vaikutukset lapsen oikeudelliseen ja taloudelliseen asemaan. Kun mies on tunnustanut isyytensä, lähetetään tunnustamista koskevat asiakirjat ja isyyden selvittämisestä laadittu pöytäkirja lastenvalvojan toimialueen maistraatille hyväksyttäviksi. Tunnustamisen hyväksymistä koskevan asian ratkaisee maistraatti. Lapsen isyys on tunnustamisella vahvistettu, kun käräjäoikeuden puheenjohtaja tai määrätty jäsen on hyväksynyt tunnustamisen. Tästä laaditaan asiakirja, joka päivätään ja allekirjoitetaan. Isyys on tunnustamisella vahvistettu, kun mies on tunnustanut isyytensä ja maistraatti on tunnustamisen hyväksynyt. Nykyään suuri osa lapsista syntyy avoliittoon ja isyyden tunnustamiseen ei liity ongelmia. Tästä huolimatta nykyinen lainsäädäntö pakottaa osapuolet neuvotteluun, jonka lopputulos on etukäteen selvä. Neuvottelu koetaan usein nöyryyttäväksi, koska se nähdään tarpeettomaksi. Turha byrokratia vie resursseja yhteiskunnallisesti huomattavasti merkityksellisemmältä lastensuojelutyöltä. Tapauksissa, joissa isyyden tunnustaminen ei ole kiistanalainen, voisivat avoparit suorittaa sen kirjallisella ilmoituksella. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus helpottaa isyyden tunnustamista avopareille? Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2006 Rosa Meriläinen /vihr Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Rosa Meriläisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 868/2006 vp: Aikooko hallitus helpottaa isyyden tunnustamista avopareille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen voimassa olevassa isyyslaissa omaksuttu isyysolettama koskee vain lapsen äidin aviomiestä. Välittömästi lain nojalla määräytyvä isyys on siis kytketty vanhempien avioliittoon, mikä on länsimaisissa oikeusjärjestyksissä yleistä. Muiden kuin aviomiesten isyys vahvistetaan erillisessä menettelyssä. Suomen isyyslain (700/1975) lähtökohtana on, että lapsen isäksi vahvistetaan lapsen oikea biologinen isä. Vahvistaminen ei sen vuoksi ole Suomessa pelkästään vanhemman tahdonilmaisun pohjalta tapahtuva kirjaaminen. Isyyden vahvistaminen edellyttääkin lapsen alkuperän ainakin jonkinasteista selvittämistä. Selvitystyön tekee kunnan sosiaalihuollon viranhaltijana toimiva lastenvalvoja. Tavallisimmin hän kirjaa isyyden selvittämispöytäkirjaan vanhempien asiassa antamat tiedot. Kuitenkin tarvittaessa ja asianomaisten suostumuksella lastenvalvoja voi selvityttää isyyttä myös oikeusgeneettisin tutkimuksin. Isyyden tunnustamislausuma annetaan tavallisimmin lastenvalvojalle selvittämismenettelyn yhteydessä. Isyyslain mukaan lastenvalvojan on selostettava vanhemmille myös, millaisia oikeusvaikutuksia isyyden vahvistamisella on heidän kannaltaan ja syntyneen lapsen kannalta (7 1 mom. ja 15 2 mom.). Mies voi antaa tunnustamislausuman myös maistraatille, henkikirjoittajalle tai julkiselle notaarille sekä avioliiton solmimisen yhteydessä myös vihkijälle. Tunnustamisen hyväksymisestä eräissä tilanteissa on säädetty isyyslaissa (16 ja 16 a ). Isyytensä tunnustaneen miehen antama tunnustamislausuma toimitetaan paikalliseen maistraattiin yhdessä isyyden selvittämispöytäkirjan kanssa. Maistraatin on hyväksyttävä isyyden tunnustaminen, jos se on tapahtunut lain edellyttämällä tavalla eikä ole aihetta olettaa, että isyytensä tunnustanut mies ei olisi lapsen isä. Isyys on vahvistettu, kun maistraatti on hyväksynyt tunnustamisen (20 ). Nykyisen isyyslain tavoitteena on siis yhtäältä turvata vanhemmille oikeaa tietoa isyyden vahvistamisen merkityksestä ja toisaalta luoda edellytykset biologisesti oikean isän vahvistamiselle. Näin suojellaan lasta siltä, että isyys riitautetaan myöhemmin esimerkiksi tilanteessa, jossa äidin ja miehen parisuhde on rikkoutumassa. Isyyslaki heijastaa myös muulla tavoin pyrkimystä pysyviin perhesuhteisiin, sillä esimerkiksi vanhempien oikeutta vaatia tuomioistuimessa kerran vahvistetun isyyden kumoamista on rajoitettu. Määräaika on 1.10.2005 alkaen ollut kaksi vuotta isyyden vahvistamisesta (379/2005, 42 ). Esitetty kysymys näyttäisi liittyvän isyyden selvittämismenettelyyn lastenvalvojan luona ja siihen, mikä merkitys voidaan antaa lapsen äidin ja isyytensä tunnustavan miehen väliselle avoliitolle isyyttä koskevassa selvityksessä. Arkikokemuksen valossa avoliiton merkitys on yleensä huomattava. Viime kädessä tuon merkityksen isyyden selvittämisen kannalta arvioi vahvistamisesta päättävä maistraatti. Käytännössä lienee siten mahdollista, että isyyden selvittämismenet- 2
Ministerin vastaus KK 868/2006 vp Rosa Meriläinen /vihr telyä tosiasiallisesti kevennetään, kun isyytensä tunnustava mies on lapsen äidin avopuoliso. Tällaista kevennettyä menettelyä noudatetaan ainakin eräissä kunnissa. Lastenvalvojien koulutuksessa voidaan selvitysmenettelyä ohjata. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) velvoittaa mm. asiakkaiden hyvään kohteluun ja heidän yksityisyytensä kunnioittamiseen. Hienotunteisuus on paikallaan jo hyvien tapojenkin vuoksi sellaisten asioiden selvittämisen yhteydessä, jotka epäilemättä koetaan usein arkaluonteisiksi (4 ). Näyttäisikin siltä, että kysymyksessä esitetyt ongelmat ovat suurelta osin ratkaistavissa voimassa olevan lainsäädännön pohjalta mm. koulutuksen avulla. Avoliittoperheisiin syntyvien lasten isyyden vahvistamismenettelyllä on käytännössä suuri merkitys. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Stakesin tilastotietojen mukaan vuonna 2005 Suomessa syntyi 57 745 lasta. Samana vuonna vahvistettiin yhteensä 22 021 lapsen isyys. Määrä vastasi siten noin 38 %:a syntyneiden lasten määrästä. Vain 62 tapauksessa vahvistaminen tapahtui tuomioistuimessa nostetun isyyskanteen perusteella, mikä vastaa noin 3:a promillea kaikista isyyden vahvistamisista. Tilanne on muuttunut huomattavasti sen jälkeen, kun isyyslaki vuonna 1976 tuli voimaan, sillä 1970-luvun alkupuolella vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Isyyttä koskevan lainsäädännön keskeisimpänä epäkohtana on tällä hetkellä kuitenkin pidettävä niiden säännösten puutteellisuutta ja epäajanmukaisuutta, jotka sisältyvät vuonna 1929 säädettyyn lakiin kansainvälisluonteisista perheoikeudellisista suhteista. Kansainvälisten isyyttä koskevien säännösten uudistaminen onkin oikeusministeriössä parhaillaan vireillä. Lähivuosina on tarkoitus arvioida myös muun isyyslainsäädännön kehittämistarvetta. Tällöin on tilaisuus arvioida myös, voidaanko isyyden tunnustamismenettelyä kehittää ilman että menetetään niitä etuja, joita nykyiseen järjestelmään sisältyy. Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2006 Oikeusministeri Leena Luhtanen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 868/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Rosa Meriläinen /gröna: Avser regeringen att göra det enklare att erkänna faderskap när det är fråga om sammanboende par? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I den finska lagen om faderskap gäller faderskapspresumtionen endast den man som är gift med barnets mor. Ett faderskap som fastställs direkt på grund av lag är sålunda kopplat till föräldrarnas äktenskap, vilket är regel i västerländska rättssystem. Faderskapet för andra män än de som lever i äktenskap fastställs genom ett särskilt förfarande. Den finska lagen om faderskap (700/1975) utgår från att det är barnets riktiga biologiska far som fastställs som barnafader. Därför är fastställandet i Finland inte endast en registrering till följd av en viljeyttring av en förälder. Ett fastställande av faderskapet kräver någon form av utredning av barnets ursprung. Utredningsarbetet görs av en barnatillsyningsman som är anställd inom den kommunala socialvården. Det vanliga är att barnatillsyningsmannen antecknar i ett faderskapsutredningsprotokoll de uppgifter som föräldrarna lämnar i ärendet. Barnatillsyningsmannen kan också, om det behövs och med samtycke av de berörda personerna, låta utreda faderskapet genom rättsgenetisk undersökning. Erkännandet av faderskapet lämnas vanligen till barnatillsyningsmannen i samband med faderskapsutredningen. Enligt lagen om faderskap skall barnatillsyningsmannen också informera föräldrarna om vilka rättsverkningar erkännandet har för dem och för barnet (7 1 mom. och 15 2 mom.). Mannen kan också lämna erkännandet till magistraten, häradskrivaren eller notarius publicus samt i samband med att äktenskap ingås till vigselförrättaren. Bestämmelser om hur i vissa fall erkännandet skall godkännas återfinns i lagen om faderskap (16 och 16 a ). Erkännandet av faderskapet översänds till den lokala magistraten tillsammans med protokollet över faderskapsutredningen. Magistraten skall godkänna erkännandet om det har tillkommit på det sätt som lagen föreskriver och det inte finns skäl att anta att mannen som erkänt faderskapet inte är barnets far. Faderskapet är fastställt när magistraten har godkänt erkännandet (20 ). Syftet med gällande lag om faderskap är således dels att säkerställa att föräldrarna får korrekt information om betydelsen av att faderskapet fastställs, dels att tillhandahålla förutsättningar för att det biologiskt rätta faderskapet fastställs. På detta sätt skyddas barnet t.ex. i situationer där faderskapet senare bestrids till följd av att parförhållandet mellan modern och mannen håller på att spricka. Lagen om faderskap avspeglar också på andra sätt en strävan efter stabila familjeförhållanden. Föräldrarnas rätt till upphävande av ett faderskap som en gång har fastställts av domstol har t.ex. begränsats. Sedan 1.10.2005 får talan om upphävande av erkänt faderskap väckas inom två år efter det att faderskapet har fastställts (379/2005, 42 ). Det aktuella spörsmålet verkar gälla faderskapsutredningsförfarandet hos barnatillsyningsmannen och frågan om vilken betydelse det skall ha för utredningen att barnets mor och den man som erkänner faderskapet lever i ett samboförhållande. Vardagserfarenheterna visar att ett 4
Ministerns svar KK 868/2006 vp Rosa Meriläinen /vihr samboförhållande i regel tillmäts stor betydelse. I sista hand bedöms dess betydelse för faderskapsutredningen av den magistrat som fastställer faderskapet. I praktiken torde det därför vara möjligt att faktiskt göra förfarandet enklare i de fall där den man som erkänner faderskapet lever tillsammans med barnets mor i ett samboförhållande. Ett sådant förenklat förfarande tillämpas åtminstone i vissa kommuner. Utredningsförfarandet kan styras genom utbildningen för barnatillsyningsmän. Lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården (812/2000) förpliktar bl.a. till gott bemötande av klienterna och till respekt för deras integritet. Redan vanlig artighet påbjuder att man visar finkänslighet vid utredning av frågor som onekligen ofta upplevs som känsliga (4 ). Det verkar därför som om en stor del av de problem som spörsmålet tar upp kunde lösas med hjälp av bl.a. utbildning utifrån gällande lagstiftning. Förfarandet vid fastställande av faderskapet för barn som föds i sambofamiljer har stor praktisk betydelse. Enligt statistik från forskningsoch utvecklingscentralen för social- och hälsovården (Stakes) föddes 57 745 barn i Finland 2005. Samma år fastställdes faderskapet för sammanlagt 22 021 barn, vilket motsvarar ca 38 procent av antalet nyfödda. I endast 62 fall skedde fastställandet till följd av att faderskapstalan väckts vid domstol, vilket motsvarar ca 3 promille av samtliga faderskapsfastställanden. Läget har förändrats märkbart sedan 1976 då lagen om faderskap trädde i kraft. I början av 1970-talet föddes nämligen endast 5 procent av barnen utanför äktenskapet. Som det främsta missförhållandet i gällande faderskapslagstiftning måste man dock betrakta bristerna och otidsenligheten i lagen angående vissa familjerättsliga förhållanden av internationell natur, som stiftades 1929. En revidering av de internationella bestämmelserna är därför som bäst under arbete i justitieministeriet. Under de närmaste åren har man också för avsikt att göra en bedömning av behovet av en revidering av annan faderskapslagstiftning. Då kan man också granska om det är möjligt att utveckla förfarandet för erkännande av faderskap utan att förlora fördelarna i det nuvarande systemet. Helsingfors den 30 november 2006 Justitieminister Leena Luhtanen 5