Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 Lapin yliopisto, Castrén-sali, Rovaniemi Ohjelma, osallistujat ja esitysten tiivistelmät

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 2 Ohjelma Aamupäivän puheenjohtaja: professori Liisa Tyrväinen, Metla/Lapin yliopisto 09.00 09.10 Tutkimuspäivän avaus ja Metsästä hyvinvointia -tutkimusohjelman esittely Professori Liisa Tyrväinen, Metla/Lapin yliopisto 09.10 09.30 Kansallispuistokävijöiden rahankäytön paikallistaloudellisten vaikutusten arviointi Erikoistutkija Ville Ovaskainen, Metla, Maija Huhtala & erikoissuunnittelija Liisa Kajala, Metsähallitus 09.30 09.50 Maankäytön visualisointi luonnonvarasuunnittelun ja maisematutkimuksen työkaluna Tutkija Hanne Vaarala, Metla 09.50 10.10 Kansainvälisten matkailijoiden suhtautuminen metsien käsittelyyn Pohjois-Suomessa Tutkija Harri Silvennoinen & professori Liisa Tyrväinen, Metla 10.10 10.30 Matkailijoiden asumis- ja ympäristöpreferenssit Lapin matkailukeskuksissa Professori Liisa Tyrväinen, Metla/Lapin yliopisto 10.30 10.50 Virkistyskäytön muutokset Pohjois-Suomessa Vanhempi tutkija Tuija Sievänen, Metla 10.50 11.00 Kommenttipuheenvuoro: Aluejohtaja Jyrki Tolonen, Metsähallitus 11.00 11.10 Kommenttipuheenvuoro: Matkailukoordinaattori Satu Luiro, Lapin liitto 11.10 11.30 Keskustelua 11.30 12.30 Lounas (omakustanne)

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 3 Sessio I: Puheenjohtajana professori Seija Tuulentie, Lapin yliopisto 12.30 12.50 Pohjois-Suomen (luonto)matkailun luonnonvarat muutoksessa Tohtorikoulutettava Kaarina Tervo-Kankare, Oulun yliopisto 12.50 13.10 Lapin luontomatkailuyritysten erilaiset resurssit ja sopeutumiskyky ilmastonmuutokseen Tutkija Kirsi Nikkola, Metsäntutkimuslaitos 13.10 13.30 Asiakkaan arvon luominen ostettaessa luontomatkailupalveluita Lehtori Leena Alakoski, Laurea-ammattikorkeakoulu 13.30 13.50 Ympäristöhyötyjen neuvotteleva arvottaminen: periaatteet ja mahdollisuudet Varttunut tutkija Arto Naskali, Metla 13.50 14.00 Keskustelua 14.00 14.20 Kahvitauko Sessio II: Puheenjohtajana tutkija Jari Järviluoma, Metla 14.20 14.40 Luontosuuntautuneiden suomalaisten suhtautuminen jokamiehenoikeudella tapahtuvaan marjanpoimintaan Tutkija Rainer Peltola, MTT & erikoistutkija Ville Hallikainen, Metsäntutkimuslaitos 14.40 15.00 Miten tunnistaa maisemallisesti tärkeät alueet talousmetsissä? Varttunut tutkija Ron Store, Metla & tutkimusasiantuntija Eeva Karjalainen, Metla 15.00 15.20 Matkailu pohjoisten paikkojen muovaajana Professori Seija Tuulentie, Lapin yliopisto & assistentti Outi Rantala, Lapin yliopisto 15.20 15.40 Kulttuurinen moninaisuus rakennettujen ympäristöjen suunnittelussa Tutkija Maija Faehnle, SYKE/Helsingin yliopisto 15.40 16.00 Maisemakokemuksen tutkiminen mielikuvakarttojen avulla Tutkija Marja Uusitalo, MTT 16.00 16.30 Loppukeskustelu Professori Liisa Tyrväinen, Metla/Lapin yliopisto

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 4 Osallistujat Alakoski Leena Erkkonen Joel Faehnle Maija Fyhr Peter Hallikainen Ville Huhta Esa Huhtala Jarmo Huovinen Jaana Häkkinen Marjo Härkönen Kerttu Itkonen Pertti Jokinen Mikko Jortikka Sinikka Juntunen Hely Jurvakainen Anne Jutila Salla Juujärvi Anssi Järviluoma Jari Karjalainen Eeva Karjalainen Juhani Keränen Mikko Kietäväinen Asta Kiiskinen Aki Kilpinen Katja Kittilä Anne Kivelä Tiina Kokko Marjut Koponen Alisa Korhonen Pasi Lankila Jenni Lappalainen Timo Martikainen Marianne Meriruoho Anna Mäenpää Liisa Mäntymaa Erkki Nakkula, Johanna Naskali Arto Nikkola Kirsi Niva Aarno Norberg Sulo Norokorpi Yrjö Laurea-ammattikorkeakoulu, Leppävaara Metsähallitus, Lapin luontopalvelut, Rovaniemi Suomen ympäristökeskus, Helsinki Rovaniemen kaupunki, yhdyskuntatekniikka, Rovaniemi Lapin ELY-keskus, Rovaniemi Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Rovaniemi Rovaniemen kaupunki Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut, Suomussalmi Metsähallitus, luontopalvelut, Sodankylä Metsäntutkimuslaitos, Kolari Metsähallitus, Rovaniemi Metsäntutkimuslaitos, Muhos Lapin Yliopisto, Rovaniemi Lapin metsäkeskus, Rovaniemi Metsäntutkimuslaitos, Vantaa Metsähallitus, Kemijärvi Kajaanin ammattikorkeakoulu, Kajaani Metsähallitus, Rovaniemi Lapin yliopisto, YTK, Rovaniemi Lapin yliopisto, Rovaniemi Lapin yliopisto, matkailututkimus, Rovaniemi Lapin ELY-keskus, Rovaniemi Lapin yliopisto, Rovaniemi Kajaanin ammattikorkeakoulu, Kajaani Lapin yliopisto, Rovaniemi Lapin yliopisto, YT, kuntoutustiede, Rovaniemi Lapin yliopisto, Rovaniemi Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut, Vaasa Tunturi-Lapin Kehitys ry, Kittilä Metsähallitus, luontopalvelut Lappi, Sodankylä Metsähallitus, Lapin luontopalvelut, Rovaniemi

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 5 Nuutinen Maija Nygren Eveliina Ovaskainen Ville Palmu Jenniina Pehkonen Mikko Peteri Sirkka Liisa Puoskari Jouni Raasakka Noora Rantaharju Mika Rantala Outi Rautiainen Mervi Rovanperä Sinikka Savolainen Risto Seurujärvi Pirjo Sievänen Tuija Silvennoinen Harri Silvennoinen Mervi Store Ron Tapaninen Matti Tervo-Kankare Kaarina Teurajärvi Anna-Kaisa Tolonen Jyrki Tuulentie Seija Tyrväinen Liisa Uusitalo Marja Vaarala Hanne Wallenius Pauli Virtanen Eija Ylipieti Marika Äijälä Mikko Lapin yliopisto, matkailututkimus, Rovaniemi Suomen Latu ry, Helsinki Metsäntutkimuslaitos, Vantaa Lapin yliopisto, Rovaniemi Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, Rovaniemi Lapin yliopisto ja Hirvaan kyläyhdistys, Hirvas Lapin ELY-keskus, Rovaniemi Lapin 4H -piiri, Luonnontuotealan tiedotushanke, Rovaniemi Lapin yliopisto, Rovaniemi Metsähallitus, Vantaa Metsähallitus, luontopalvelut, Inari Metsäntutkimuslaitos, Vantaa Lapin yliopisto, Rovaniemi Metsäntutkimuslaitos, Kannus Metsähallitus, luontopalvelut, Kajaani Oulun yliopisto, Thule-instituutti ja maantieteen laitos, Oulu Lapin ELY-keskus, Rovaniemi Metsähallitus, Lapin luontopalvelut, Rovaniemi Lapin yliopisto, Rovaniemi MTT Kasvintuotannon tutkimus, Rovaniemi Metsähallitus, Vantaa Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Rovaniemi Lapin Yliopisto, YTK, matkailututkimus, Rovaniemi

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 6 Kansallispuistokävijöiden rahankäytön paikallistaloudellisten vaikutusten arviointi Ville Ovaskainen 1, Maija Huhtala ja Liisa Kajala 2 1 Erikoistutkija, Metsäntutkimuslaitos, Vantaa, ville.ovaskainen@metla.fi 2 Erikoissuunnittelija, Metsähallitus, luontopalvelut, liisa.kajala@metsa.fi Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden virkistyskäyttö ja niihin perustuva luontomatkailu luo kävijöiden rahankäytön kautta tuloja ja työllisyyttä lähialueen talouteen. Näiden vaikutusten suuruuden arvioimiseksi Metsäntutkimuslaitos (METLA) ja Metsähallituksen luontopalvelut ovat kehittäneet yhteistyössä sovelluksen, jolla alueiden kävijöiden rahankäytön vaikutukset paikallistalouteen voidaan arvioida vertailukelpoisesti ja kustannustehokkaasti. Vuonna 2009 tulo- ja työllisyysvaikutusten arviointia varten kehitetty laskentasovellus integroitiin 2010 edelleen Metsähallituksen asiakastietojärjestelmään. Panos-tuotosanalyysiin pohjautuva sovellus mahdollistaa vuotuisten tulo- ja työllisyysvaikutusten arvioinnin luontokohteittain ja koko maan tasolla. Lähtökohtana oli amerikkalainen Money Generation Model 2 (MGM 2) -malli. Alueen vuotuisen käyntimäärän ja kävijätutkimuksista saatavan käyntiä kohti lasketun rahankäytön avulla saadaan kokonaisrahankäyttö luontokohteen lähialueella, sen välitön tulovaikutus ja edelleen välitön työllisyysvaikutus. Kokonaisvaikutukset saadaan ottamalla lisäksi huomioon välilliset vaikutukset alueellisista panos-tuotostiedoista johdettujen, rahan kiertoa paikallistaloudessa kuvaavin kertoimin. Vuoden 2009 tulosten mukaan kansallispuistojen kävijöiden rahankäytöstä syntyi puistojen lähialueille yhteensä 86 miljoonan euron vuotuinen tulo- ja 1100 henkilötyövuoden työllisyysvaikutus. Valtion retkeilyalueiden vastaavat vaikutukset olivat 17,9 milj. euroa ja 230 henkilötyövuotta. Menetelmällä saadaan myös puistokohtaiset vaikutukset. Kesäkauden matkailussa suurimmat vaikutukset oli Pallas-Yllästunturin kansallispuistolla, jonka 419 000 käyntiä saivat aikaan lähes 18 milj. euron tulo- ja 234 työvuoden työllisyysvaikutuksen. Uusimpien kävijätutkimustietojen perusteella vaikutukset ovat selvästi tätä suuremmat. Luontoalueiden ylläpito ja kehittäminen on lähtökohdiltaan terve tapa tukea paikallistalouksia: valtio luo edellytyksiä yksityiselle yritystoiminnalle, jonka kautta myönteiset vaikutukset realisoituvat. Vaikutusten suuruus riippuu ymmärrettävästi lähialueen palveluista, ja monilla puistoilla vaikutukset jäävät melko pieniksi. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että käytetyt valtion varat palautuvat tehokkaasti paikallistalouksien tuloina ja työllisyytenä. Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset vaikutukset. Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos, raportti 14.12.2009. http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/ Eraasiatjaretkeily/Virkistyskay-tonsuunnittelu/suojelualueidenmerkityspaikallistaloudelle/ Huhtala, Maija, Kajala, Liisa & Vatanen, Eero. 2010. Local economic impacts of national park visitors spending: The development process of an estimation method. Metlan työraportteja 149. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp149.htm

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 7 Maankäytön visualisointi luonnonvarasuunnittelun ja maisematutkimuksen työkaluna Hanne Vaarala Tutkija,, hanne.vaarala@metla.fi Visuaalinen maisema on tärkeä osa elinympäristön laatua. Maisema on myös merkittävä taloudellisen toiminnan voimavara, jonka suojelu, hoito, suunnittelu ja käyttö voi lisätä työpaikkoja ja tuottaa muita taloudellisia hyötyjä varsinkin maaseudulla ja harvaan asutuissa taajamissa. Luonnonvarojen käyttö ja erityisesti metsätalous vaikuttavat varsinkin matkailun ja luontoyrittämisen toimintaympäristön laatuun. Perinteisten maaseutuelinkeinojen ja laajenevan matkailun yhteensovittamiseen tarvitaan kuitenkin uusia työkaluja ja lähestymistapoja sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän luonnonvarojen käytön toteuttamiseksi. Metsäntutkimuslaitos tutkii yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Metsähallituksen kanssa kustannustehokasta pohjoissuomalaisen maiseman visualisointitapaa. MaaVisu-hankkeessa on kartoitettu vaihtoehtoisten metsän- ja maankäyttömuotojen ja metsänhoidon vaikutuksia maisemaan Ylläksen Luosujärven tapauskohteen alueella. Tutkimuksen aikana selvitetään pystyvätkö tavalliset, maankäytön muutosten systemaattiseen arviointiin tottumattomat ihmiset hahmottamaan maankäytössä tapahtuvia muutoksia virtuaalimallin avulla. Hankkeen aikana myös luodaan kriteeristö tutkimusnäkökulmasta virtuaalisen visualisointimateriaalin laadun arvioimiseen ja pohditaan aluetasomittakaavalla tuotettavien virtuaalisten maisemamallien käytettävyyttä maisematutkimuksen ja osallistavan suunnittelun tarkoituksiin.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 8 Kansainvälisten matkailijoiden suhtautuminen metsien käsittelyyn Pohjois-Suomessa Harri Silvennoinen 1 ja Liisa Tyrväinen 2 1 Tutkija,, harri.silvennoinen@metla.fi 2 Professori,, liisa.tyrvainen@metla.fi Tutkimuksessa selvitettiin kansainvälisten matkailijoiden maisema-arvostuksia ja suhtautumista metsien käsittelyyn Pohjois-Suomessa. Vastaajia pyydettiin valokuvien avulla arvioimaan eri tavoin käsiteltyjen metsäkohteiden sopivuutta omiin luontoaktiviteetteihin Lapissa kesällä tai talvella. Arvioitavina oli 28 kesä- ja 29 talvikuvaa, jotka esittivät valtaosin tyypillisiä lappilaisia metsätalousalueiden näkymiä. Tutkimuksessa selvitettiin myös matkaan, matkakohteeseen ja ympäristöön liittyviä motiiveja ja odotuksia. Kyselyyn vastasi vuonna 2008 yhteensä 750 kansainvälistä matkailijaa eri puolilla Lappia. Matkakohteen ominaisuuksista tärkeimmäksi nousivat kauniit maisemat. Matkailijoille lähes yhtä tärkeitä olivat myös siisti ympäristö sekä ystävällinen ja vieraanvarainen palvelu. Lisäksi asiakkaille tärkeitä olivat mahdollisuus harrastaa liikuntaa luonnossa, kokea aitoa luontoa ja yöpyä rauhallisella luonnonläheisellä kohteella. Sen sijaan kulttuuritapahtumilla ja ostosmahdollisuuksilla oli selvästi vähemmän merkitystä. Kauniit maisemat koettiin tärkeimmäksi luonnossa liikkumisen motiiviksi. Vastaajat suhtautuvat metsätalouden harjoittamiseen Lapissa varsin neutraalisti. Ulkomaiset matkailijat eivät välttämättä tarvitse ulkoiluaktiviteetteja varten luonnotilaisia metsäalueita. Metsätalouskäytössä olevat järeäpuustoiset ja jopa nuoret metsät soveltuivat matkailukäyttöön keskimäärin melko hyvin. Tutkimuksessa mukana olleita luonnontilaisia kohteita arvostettiin jopa vähemmän kuin uudistuskypsiä talousmetsäkohteita. Laajat avohakkuualueet sopivat matkailukäyttöön kaikkein huonoiten. Säästöpuiden jättäminen uudistusalalle ei parantanut juurikaan kohteen maisemallista arvoa. Tutkimus osoitti, että metsänäkymiä on mahdollista ryhmitellä sen mukaan, miten ne soveltuvat matkailukäyttöön. Kesällä metsien uudistaminen, erityisesti maanmuokkaus ja avohakkuut, heikensivät merkittävästi ympäristön laatua. Talvella lumi peittää alleen maisemaa rumentavat yksityiskohdat, kuten hakkuutähteet, kannot ja maanpinnan käsittelyjäljet. Tuolloin myös uudisalat voivat tarjota matkailijoiden toivomia kaukonäkymiä. Matkailualueilla ja -kohteilla, joilla harjoitetaan ympärivuotista toimintaa, tulisi käyttää keskimääräistä pehmeämpiä ja luonnonmukaisempia metsänkäsittelymenetelmiä etenkin metsää uudistettaessa. Tyrväinen, L., Silvennoinen, S. & Hallikainen V. 2010. Kansainvälisten matkailijoiden maisemaja ympäristöarvostukset Pohjois-Suomessa. Metlan työraportteja/working Papers of the Finnish Forest Research Institute 147. 52 s.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 9 Matkailijoiden asumis- ja ympäristöpreferenssit Lapin matkailukeskuksissa Liisa Tyrväinen Professori,, liisa.tyrvainen@metla.fi Lapin matkailun piirteisiin kuuluvat kansainvälistyminen ja matkailukeskusten yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja ekotehokkuuden tavoittelu. Matkailukeskusten kehittäminen on kuitenkin haasteellista: on vastattava sekä kotimaisten asiakkaiden että kulttuurisesti hyvinkin erilaisten kansainvälisten asiakkaiden odotuksiin. Toistaiseksi matkailijoiden käsityksiä hyvästä matkailukeskusympäristöstä on tutkittu vähän. Tutkimuksessa tuotettiin tietoa matkailijoiden näkemyksistä lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä matkailukeskusten suunnittelua varten. Kaikkiaan yli 2 200 vastausta kerryttänyt matkailijakysely toteutettiin Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen yhteistyönä, lomake- ja nettikyselynä Levin ja Ylläksen matkailualueilla. Kyselyssä selvitettiin sekä ulkomaisten että kotimaisten matkailijoiden loma-asumisen mieltymyksiä ja valmiutta toteuttaa kestävyyteen liittyviä käytäntöjä. Erityisesti tarkasteltiin matkailijoiden käsityksiä luonnosta ja rakennetun ympäristön suhteesta matkailukeskusympäristössä. Kuva-arvioinneissa tarkasteltiin erilaisten energiatuotantotapojen sopivuutta matkailumaisemaan, majoituspaikan ikkunanäkymien ja matkailukeskusten rakentamistapojen miellyttävyyttä sekä vapaa-ajan asunnon pihan viherrakentamistapojen hyvyyttä. Tässä esityksessä tarkastellaan kotimaisten matkailijoiden asumis- ja ympäristöarvostuksia. Vastaajia oli yhteensä 745 henkilöä ja kyselyt kerättiin kolmen eri sesongin aikana (syksy 2009, vuodenvaihde ja kevättalvi 2010). Kotimaiset matkailijat arvostavat pienimuotoista ja rauhallista majoitusta, josta on välitön yhteys luontoon. Myös hyvä varustelutaso ja sijainti lähellä palveluja oli tärkeää. Syksyllä luonnonympäristön merkitys korostui ja talvella arvostettiin enemmän palveluja ja tasokasta majoitusta. Kestävän matkailun periaatteisiin suhtauduttiin myönteisesti. Sähkön ja vedenkulutuksen vähentämiseen oli kohtalaista valmiutta, mutta yksityisautoiluun liittyviin rajoituksiin suhtauduttiin melko varauksellisesti. Majoituspaikan ikkunanäkymistä sekä lähi- että kaukomaisemassa miellytti eniten luontomaisema. Tuulivoiman sopivuuteen matkailukeskuksiin suhtauduttiin varauksellisesti sen maisemavaikutusten vuoksi. Esityksessä pohditaan matkailijoiden odotusten ja arvostusten asettamia haasteita matkailukeskusten kehittämiselle. Tutkimus oli osa laajempaa Kestävä Matkailualue MATKA-hankketta, jossa tutkitaan kestävän matkailualueen suunnittelu- ja rakentamisperiaatteita, pilottialueena Ylläs. Hankkeen rahoittajina ovat Tekesin lisäksi Kolarin kunta, Fortum, Laatumaa, Lapland Hotels ja Lemminkäinen Talo Oy. Lisätietoja: www.matka.tkk.fi

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 10 Virkistyskäytön muutokset Pohjois-Suomessa Tuija Sievänen Vanhempi tutkija, Metsäntutkimuslaitos, Vantaa, tuija.sievanen@metla.fi Suomalaisten ulkoilukäyttäytymistä seurataan Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI) -tutkimuksella. Ensimmäiset Ulkoilutilastot 2000 julkaistiin vuonna 2001. Päivitystä varten uutta aineistoa kerätään v. 2009 2010. Tässä esityksessä kuvataan alustavia tuloksia pohjoissuomalaisten ulkoilukäyttäytymisen muutoksista. Tulokset perustuvat vuonna 2009 kerättyyn kyselyaineistoon. Pohjoissuomalaisten keskuudessa mökkeilyyn ja kesäaikana tapahtuvaan motorisoituun liikkumiseen luonnossa on tullut suhteellisesti eniten osallistujia. Nyt mökkeilyn harrastajia Pohjois-Suomessa asuvista on 63 %, kun kymmenen vuotta sitten vastaava luku oli 53 %. Motorisoidun luonnossa liikkumisen harrastajajoukot ovat edelleen pienet, mutta muutos on huomattava: mönkijäajelua harrasti vuonna 2000 2 % pohjoissuomalaista, nyt osallistujien osuus on jo runsas 10 %. Moottorikelkkailijoiden osuus sen sijaan on pysynyt ennallaan eli noin 25 %:ssa. Laskevaa trendiä edustavat taas metsästys, marjastus, sienestys, maastohiihto ja laskettelu. Verrattuna koko Suomen väestöön pohjoissuomalaisten ulkoilunharrastamisen muutokset poikkeavat monen harrastuksen kohdalla. Esimerkiksi muualla Suomessa sienestyksen harrastamisen suosio on lisääntynyt ja marjastuksen ja metsästyksen suosio pysynyt ennallaan. Sen sijaan muualla Suomessa kalastuksen harrastaminen on laskenut, mutta lisääntynyt pohjoisessa. Moottorikelkkailun osallistujia on koko maassa 10 % väestöstä osallistumisosuus pohjoisessa on pysynyt merkittävästi suurempana. Monien ulkoiluharrastusten harrastuskertojen määrät ovat koko maan väestön tasolla laskeneet, ja sama trendi on havaittavissa myös Pohjois-Suomessa. Poikkeuksena on, että mökkeilyn, mönkijäajelun ja vapaa-ajan metsätöiden harrastuskertojen määrät ovat kasvaneet. Päivitetyt alustavat ulkoilutilastot vuoden 2009 aineiston pohjalta löytyvät osoitteesta http://www.metla.fi/metinfo/monikaytto/lvvi/index.htm. Uudet Ulkoilutilastot 2010 valmistuvat loppuvuodesta 2011.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 11 Pohjoisen Suomen (luonto)matkailun luonnonvarat muutoksessa Kaarina Tervo-Kankare Tohtorikoulutettava, Oulun yliopisto, Thule-instituutti ja maantieteen laitos, kaarina.tervo@oulu.fi Ympäristön ja erityisesti ilmaston muuttuminen luo haasteita matkailun tulevaisuudelle. Vaikka muutoksen vaikutukset kohdistuvat lähes kaikkeen matkailuun, arvioidaan luontoon perustuvan matkailun olevan erityisen haavoittuva ilmasto-oloissa tapahtuville muutoksille. Ilmastoa ja sen yksittäisiä ilmiöitä ei voida enää pitää itsestään selvinä luonnonvaroina, eikä niiden hyödyntäminen matkailualueilla voi jatkua totuttuun tapaan. Pohjois-Suomessa ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan varsin vakiintuneiksi muodostuneisiin luontoon liittyviin matkailuattraktioihin. Kesäaikaan sijoittuvien matkailutoimintojen tulevaisuuden näkymiä pidetään yleisesti valoisina, joskin esimerkiksi tuhohyönteisten ja uusien kasvi- ja eläinlajien leviäminen pohjoisemmaksi saattaa muuttaa joidenkin alueiden vetovoimaisuutta. Lyhyellä aikavälillä myös talvimatkailun arvioidaan menestyvän kohtalaisesti ja hyötyvän eteläisempien matkailukohteiden lumettomuudesta. Pitkällä aikavälillä Pohjois-Suomen imagoa rakentaneet talviset elementit ovat kuitenkin uhattuina, mikäli ilmaston lämpeneminen etenee ennustetusti ja lumisen kauden ajoittuminen ja pituus muuttuvat merkittävästi. Suomessa eri aluetasojen matkailustrategioissa on huomioitu ilmastonmuutosta vaihtelevalla tarkkuudella: kansallinen matkailustrategia ottaa kantaa ilmastonmuutokseen lähinnä ainoastaan mainitsemalla sen uhkatekijänä, mutta esimerkiksi Lapin matkailustrategiassa ilmastonmuutoksen uhkia tai mahdollisuuksia eritellään suuremmalla tarkkuudella. Vastaavasti paikallis- ja matkailukeskustasoilla on käynnissä hankkeita, jotka pyrkivät lisäämään alueellista ja paikallista tietämystä ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä keinoista ja mahdollisuuksista sopeutua ja varautua siihen. Tutkimuksissa on havaittu matkailutoimijoiden ilmastonmuutostietoisuuden lisääntyneen, mutta esimerkiksi sopeutumistoimenpiteiden valmistelu käytännön tasolla on toistaiseksi ollut vähäistä. Vastaavia havaintoja on tehty matkailijoista: moni on tietoinen ilmastonmuutoksesta ja sen syy- ja seuraussuhteista, mutta harva on ryhtynyt käytännön toimiin esimerkiksi oman matkustushiilijalanjälkensä pienentämiseksi. Monet matkailijat suhtautuvat kuitenkin kriittisesti esimerkiksi ajatukseen lumettomasta tai vähälumisesta joulumatkailusta. Pohjois-Suomen (luonto)matkailun suurimmaksi haasteeksi ilmastonmuutokseen liittyen saattaakin osoittautua erilaisten toimijoiden ja matkailijoiden näkökulmien huomioon ottaminen ja yhteensovittaminen ilmasto-oloista riippumattomamman matkailun kehittämisessä, sillä tutkimustietoa kehittämisen tarpeisiin on toistaiseksi vähän tarjolla.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 12 Lapin luontomatkailuyritysten erilaiset resurssit ja sopeutumiskyky ilmastonmuutokseen Kirsi Nikkola Tutkija,, kirsi.nikkola@metla.fi Lapin luontomatkailuyritysten sopeutuminen ilmastonmuutokseen riippuu monenlaisista resursseista niin ohjelmapalveluyritysten sisällä kuin ulkopuolella. Tässä esitellyt tulokset ovat osa laadullista Clim-ATIC -hankkeeseen tehtyä pro gradu -tutkielmaa, jossa tarkasteltiin Lapin luontomatkailun parissa toimivien ohjelmapalveluyritysten sopeutumista ilmastonmuutokseen. Aineisto koostui kolmestatoista luontomatkailuyrittäjien teemahaastattelusta Kittilässä, Kolarissa ja Rovaniemellä, jotka analysoitiin sisällönanalyysin keinoin Brooksin ja Adgerin (2005) ajatusten pohjalta kehitetyn analysointirungon avulla. Tärkeitä ulkoisia resursseja luontomatkailussa ovat tietyt paikat, käytettävät reitit, erilaiset matkailurakenteet ja luonto, jotka ovat keskeinen osa ohjelmapalvelutuotteita. Muita ilmastonmuutokseen sopeutumiseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ovat asiakkaat toiveineen sekä yhteistyö ja kilpailu muiden luontomatkailuyritysten kanssa, mikä joko rajoittaa tai lisää sopeutumiskykyä. Yleensä yhteistyö laajentaa ja kilpailu kaventaa yksittäisen yrityksen resurssipohjaa. Myös aika on tärkeä ja monitahoinen resurssi, joka määrittää niin sesonkien jakautumisen, retkien keston kuin matkailuyrittäjien loma-ajankohdatkin. Tarjottavat luontoaktiviteetit sekä yritysten henkilöstö ja sen osaaminen ovat myös sopeutumiskykyyn vaikuttavia resursseja, koska ne ovat yhteydessä yritystoiminnan joustavuuteen ja yrityksen muuntautumiskykyyn. Yrityksen sisällä lisäksi aktiviteeteissa käytettävät välineet, investointimahdollisuudet ja tuotteiden hinnoittelu ovat keinoja vaikuttaa sopeutumiskykyyn. Tärkeintä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on pitkän tähtäimen strateginen suunnittelu ja yritysrakenteen sekä yrityksen toiminnan suunnittelu mahdollisimman joustavaksi vastaamaan muuttuviin olosuhteisiin. Yleensä pienemmät yritykset pystyvät joustamaan paremmin kuin suuret, mutta toisaalta niiltä puuttuvat monesti investointimahdollisuudet, joilla voi kehittää toimintaa. Koska matkailu on toimialana herkkä suhdannevaihteluille ja luontomatkailussa on totuttu toimimaan vaihtelevissa luonnonoloissa, on yritysrakenne ja yrityksen toiminta yleensä suunniteltu joustaviksi. Ilmastonmuutokseen ei tähän asti erityisesti ole kiinnitetty huomiota yritystoimintaa suunniteltaessa, mutta toiminta Suomen vaihtelevassa ilmastossa antaa hyvät mahdollisuudet vastata ilmastollisiin haasteisiin, jos muu resurssipohja on kunnossa.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 13 Asiakkaan arvon luominen ostettaessa luontomatkailupalveluita Leena Alakoski Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu, leena.alakoski@laurea.fi Tässä väitöskirjatutkimuksessa on tarkoitus selvittää yritysostajille tärkeitä arvokäsityksiä, jotta voidaan tukea asiakkaan arvon luomisprosessia. Tavoitteena on syventää tietoa eri tekijöistä, jotka ovat yhteydessä yritysostajan arvon syntymiseen luontomatkailupalvelujen ostamisessa. Tutkimuksen pääongelmana on, mitä ovat yritysasiakkaan arvo-odotuksiin ja arvon muodostumiseen liittyvät merkitykselliset tekijät, jotka ovat yhteydessä luontomatkailupalvelujen ostamiseen ja palvelujen käyttöön yritysostajan näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa arvon käsitettä lähestytään palvelukeskeisen liiketoiminnan näkökulmasta (Vargo ja Lusch 2004). Tällöin asiakkaan arvo yhdistyy palveluista saatuun käyttöarvoon. Lisäksi arvon käsite asetetaan etusijalle niissä toimenpiteissä, joissa halutaan kasvattaa asiakkaan palvelukokemusta yhteistyössä tapahtuvassa palvelujen toteuttamisessa. Tutkimusta voidaan pitää uutta kartoittavana ja kuvailevana työnä. Empiirinen aineisto muodostuu 39 syvähaastattelusta, jotka on toteutettu means-end -tekniikalla. Aineiston keruu ja analysointi hyödyntävät laddering-menetelmää. Tutkimuksen kontekstina ovat luontomatkailupalvelut. Kohdejoukon muodostavat b-to-basiakkaat ja erityisesti ne henkilöt, jotka toimivat yrityksissä luontomatkailupalvelujen ostajina. Tutkimuksen tulokset osoittavat sen, että hinta ei ole määräävä tekijä, kun ostetaan luontomatkailupalveluja. Käyttöarvo muodostuu ratkaisevaksi. Asiakkaan arvon luominen tapahtuu yhteistyössä ja yritysasiakas arvostaa muun muassa hyviä sidosryhmäsuhteiden muodostumista, suomalaisuuden esilletuomista, positiivisten muistijälkien aikaansaamista sekä viime kädessä oman yrityksen saamaa liiketoiminnallista tulosta myöhemmin.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 14 Ympäristöhyötyjen neuvotteleva arvottaminen: periaatteet ja mahdollisuudet Arto Naskali Varttunut tutkija,, arto.naskali@metla.fi Luonnonvarojen ja ekosysteemien käyttö- ja hoitopäätökset edellyttävät ekosysteemipalvelujen, kuten virkistysmahdollisuuksien ja puutavaran tuotannon, välisten vaihtosuhteiden huomioonottamista ja tuotantovaihtoehtojen painottaminen vaatii arvottamista. Ihmiset voivat artikuloida preferenssejä ja arvoja markkinoilla, äänestämällä, keinotekoisilla markkinoilla (contingent valuation, choice experiment), monikriteerianalyysin välityksellä ja erilaisten deliberatiivisten instituutioiden kautta. Lopputulos riippuu siitä, mitä arvoa artikuloivaa instituutiota (VAI) on käytetty. Moniarvoisessa ja demokraattisessa kontekstissa arvoa artikuloivien instituutioiden valinta on jopa tärkeämpikin asia kuin oikean arvon löytäminen. Uusklassisen ympäristötaloustieteen arvottamismenetelmiä on viime vuosina paljon arvosteltu. Niissä ympäristöarvottamisen periaate on lainattu idealisoidun markkinaprosessin kuvauksesta. Uusklassinen taloustiede perustuu samalla metodologiseen individualismiin, jolloin yksilölliset päätökset muodostavat täydellisen selittävien muuttujien joukon. Yksilöiden odotetaan pystyvän ilmaisemaan preferenssinsä mihin tahansa ympäristömuutokseen ja preferenssien on oletettu olevan olemassa a priori. Taloustieteilijöiden vakaiden preferenssien oletus ei kuitenkaan ole välttämättä pätevä. On huomattu, että preferenssit ovatkin endogeenisia ja ne riippuvat yksilöllisen valinnan sosiaalisesta kontekstista. Siksi on alettu tutkia vaihtoehtoisia lähestymistapoja myös taloustieteen piirissä. Uusklassista mallia haastaakin ajatus, jonka mukaan preferenssit eivät ole vain konstruoitu, vaan ne on sosiaalisesti konstruoitu. Se, että ilmaisemme erilaisissa sfääreissä erilaisia arvostuksia selittyy sillä, että erilaiset sosiaaliset kontekstit tarjoavat puitekehyksen erilaisille tavoille arvottaa asioita. Demokraattisen järjestelmän olennaisia edellytyksiä on paitsi poliittinen tasa-arvo myös neuvottelu. Viime vuosina neuvotteluihin osallistumisen menetelmiä on paljon kehitetty. Näihin kuuluvat konsensuskonferenssit, kansalaisraadit, kansalaispaneelit, suunnittelevat solut, neuvottelevat äänestykset ja vastaavat lähestymistavat. Ne tarjoavat osallistujille aikaa, informaatiota ja mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja neuvotteluun, joista voi olla tuloksena kehittyneiden preferenssien muodostuminen ja artikulointi. Neuvottelevan demokratian olennainen piirre on riippuvuus jonkinlaisesta kommunikatiivisen järjen muodosta ohjaavana proseduurina pikemminkin kuin kilpailevien intressien välinen kaupankäynti. Ympäristöön liittyykin moraalisia ja sosiaalisia arvoja sekä riskin arviointia, joita ei voida palauttaa rahaan. Deliberatiiviset instituutiot pystyvät kuitenkin käsittelemään myös yhteismitattomia/heikosti vertailtavia arvoja. Yhteiskunnalliset arvot täytyykin konstruoida informoidun keskustelun ja neuvottelun kautta. Arvot aggregoituvat tällöin keskinäisen sopimuksen saavuttamisena, ei aritmeettisena summana. Neuvottelevien instituutioiden kokeet tavallisesti ovat kuitenkin pieniä ja siten avoimia arvostelulle. Ne eivät aina ole edustavia sen väestön osalta, jota politiikka koskee. Mikään VAI ei olekaan ideaalinen. Tarvitaan yhdistelmiä. Yksi vaihtoehto on yhdistää kustannus-hyötyanalyysi osallistuvaan menetelmään deliberatiivisen rahassa arvottamisen (DMV) avulla. Toinen mahdollisuus on monikriteerianalyysin yhdistäminen julkiseen tai asianosaisten osallistamiseen. Hypoteettinen taloudellinen arvottaminen ei yksinään olekaan hyvä tapa arvioida valintoja, jotka koskevat kokonaisia ekosysteemejä. Ekosysteemin attribuutteja voidaan kuitenkin priorisoida ilman raha-arvoja.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 15 Luontosuuntautuneiden suomalaisten suhtautuminen jokamiehenoikeudella tapahtuvaan marjanpoimintaan Rainer J. Peltola 1 & Ville O. Hallikainen 2 1 Tutkija, MTT Kasvintuotannon tutkimus, Rovaniemi, rainer.peltola@mtt.fi 2 Erikoistutkija,, ville.hallikainen@metla.fi Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka satunnaisesti valitut luontosuuntautuneet ihmiset suhtautuvat jokamiehenoikeuteen perustuvaan marjanpoimintaan ottaen huomioon poimijoiden paikallisuus sekä poiminnan kaupallisuus ja organisoitumisen aste. Lisäksi selvitettiin henkilön taustan vaikutusta suhtautumiseen. Tutkimusaineistona käytettiin luonnonvaroihin liittyvissä tapahtumissa (messut, seminaarit, retket) toteutettua suunnattua kyselyä (n = 495). Aineisto käsiteltiin jakaumien ja ristiintaulukointien lisäksi faktorianalyysillä, joihin perustuvien summamuuttujien avulla määritettiin ryhmäkeskiarvoihin perustuvan ryhmittelyanalyysin (k-means cluster) mukaiset asenneryhmät. Asenneryhmien jakaumia tarkasteltiin taustamuuttujittain, samoin kuin summamuuttujien keskiarvojen eroja. Viimeksi mainittuja testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Vastanneista 92 % hyväksyi rajoituksitta jokamiehenoikeuteen perustuvan paikallisen poiminnan omaan käyttöön, vastaavan osuuden ollessa ulkomaisten poimijoiden osalta 28 %. Yleisesti rajoituksia haluttiin sitä enemmän, mitä organisoidumpaa ja kaupallisempaa poimintaa harjoitetaan sekä mitä kauempana poimijan alkuperä on paikallisesta poimijasta. Vastaajat ryhmiteltiin kolmeen ryhmään, jotka nimettiin rajoittajiin ja salliviin sekä näiden välimuotoryhmään. Rajoittajat halusivat rajoittaa kaikenlaista poimintaa, paitsi paikallisten toimesta tapahtuvaa poimintaa omaan kotitarvekäyttöön, sallivat sitä vastoin eivät. Näiden asenneryhmien väliin jäävään ryhmään luokitetut rajoittaisivat kotimaisten poimijoiden kaupallista ja organisoitua poimintaa jonkun verran, mutta ulkomaisten poimijoiden poimintaa voimakkaasti. Vastaajan koulutus selitti parhaiten asenneryhmää, sallivimpia olivat korkeasti koulutetut. Ainoastaan peruskoulun suorittaneissa oli selvästi eniten väliryhmään kuuluvia. Asenne-erot ulkomaisten poimintaa kohtaan olivat kielteisimpiä niillä, jotka poimivat itse marjoja myyntiin. Tulosten valossa organisoitu, erityisesti ulkomainen kaupallinen poiminta voi tarvita jonkin verran säätelyä. Säätelyvaatimukset riippuvat henkilöstä, hänen koulutustaustaan ja oman marjanpoimintansa tavoitteista. Säätelyä tulisi toteuttaa ennen muuta lainsäädännöllä ja sopimuksin.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 16 Miten tunnistaa maisemallisesti tärkeät alueet talousmetsissä? Ron Store 1 ja Eeva Karjalainen 2 1 Varttunut tutkija, Metsäntutkimuslaitos, Kannus, ron.store@metla.fi 2 Tutkimusasiantuntija, Metsäntutkimuslaitos, Vantaa, eeva.karjalainen@metla.fi Suomalaiset käyttävät metsiä aktiivisesti ulkoiluun. Kaunis ja viihtyisä metsämaisema on keskeinen osa ihmisten hyvinvointia ja ympäristön laatua, ja entistä useammin myös merkittävä taloudellisen toiminnan resurssi. On odotettavissa, että metsän merkitys maiseman tuottajana lisääntyy tulevaisuudessa. Talousmetsissä olisi kustannustehokasta kohdistaa maisemanhoitoa maisemallisesti tärkeille, herkille ja näkyville alueille. Tällaisten alueiden tunnistamiseen tarvitaan kuitenkin uusia työkaluja. Metsäntutkimuslaitoksen, Oulun yliopiston, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistutkimuksessa kehitetään menetelmää, jonka avulla voidaan toteuttaa koko maan kattava visuaalisen metsämaiseman herkkyysluokitus talousmetsiin. Menetelmää kehitetään aluksi Kainuun ja Kuusamon maisemamaakuntaan ja herkkyysluokituksen laatimista testataan pilottitutkimuksessa Sotkamon kunnan alueella. Luokituksen avulla voidaan tunnistaa maisemallisesti tärkeät alueet. Tutkimus koostuu kahdesta päävaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa laaditaan maiseman arvioinnissa käytettävä herkkyysmalli, jossa maisemallisen herkkyyteen vaikuttavat tekijät kuvataan puumaisesti tarkentuvien kriteerien avulla. Ylimmällä tasolla eli pääkriteereinä mallissa ovat näkyvyys, käyttöpaine ja maiseman vetovoimaisuus. Tutkimuksen toisessa vaiheessa herkkyysluokitus laaditaan pilottialueelle. Maiseman herkkyysarvojen laskeminen tapahtuu ArcGIS -paikkatietojärjestelmällä, missä kriteerejä vastaavat tiedot tuotetaan hyödyntämällä valmiita paikkatietoaineistoja ja paikkatietoanalyyseillä laskettuja tietoja. Mallinnuksen tuloksena saadaan tapaustutkimusalueen peittävä maiseman herkkyyskartta, joka kertoo miten tärkeää kullakin alueella olisi ottaa maisematekijät huomioon. Pienin yksikkö, jolle tietoa tuotetaan, on selvästi suurempi kuin yksittäinen metsikkökuvio. Kartta voidaan edelleen luokitella herkkyysluokkiin/vyöhykkeisiin esim. vaihteluvälille 1-4, jossa 1=maisemallisesti erittäin tärkeä alue, 4=maiseman kannalta vähämerkityksinen alue. Herkkyysluokituksen avulla voidaan tunnistaa muutoksille herkät alueet ja käyttää tätä tietoa apuna metsien käyttöön liittyvässä päätöksenteossa, neuvonnassa ja ohjauksessa sekä valtion metsissä että yksityismetsissä. Maiseman herkkyystietoa voidaan hyödyntää myös metsämaisemaa hyödyntävän liiketoiminnan edistämisessä ja markkinoinnissa.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 17 Matkailu pohjoisten paikkojen muovaajana Seija Tuulentie 1 & Outi Rantala 2 1 Professori, Lapin yliopisto, seija.tuulentie@ulapland.fi 2 Assistentti, Lapin yliopisto, outi.rantala@ulapland.fi Matkailu muuttaa suuresti monia pieniä, kaukana keskuksista sijaitsevia paikkoja. Muutos koskee niin väestöä ja elinkeinoja kuin elämäntapaakin. Se muovaa paitsi paikkojen taloutta myös sosiaalista, kulttuurista ja fyysistä ympäristöä. Esimerkiksi Suomen Lapissa pääosin luonnon vetovoimaan perustuva matkailu on synnyttänyt kokonaisia uusia kyliä (Saariselkä Inarissa, Olos Muoniossa) tai muuttanut aiempia kyliä aivan toisenlaisiksi (Levi Kittilässä, Äkäslompolo Kolarissa, Kilpisjärvi Enontekiöllä). Luontoon perustuvasta matkailusta on toivottu Suomen Lapissa, kuten yleensäkin luonnonkauniilla syrjäseuduilla, väestön vähenemisen pysäyttäjää. Monessa mielessä matkailu onkin toiminut sellaisena: etenkin kylien tasolla tarkasteltuna väestökehitys on matkailukylissä ollut täysin päinvastainen kuin alueen muissa pienissä kylissä (esim. Kauppila 2004, Hakkarainen 2005). Matkailun myötä väestö myös vaihtuu ja kuntiin tulee vakinaisten asukkaiden lisäksi osa-aikaisia asukkaita, sesonkityöläisiä, etätyöntekijöitä ja loma-asukkaita. Pyrimme hahmottelemaan kokonaisvaltaisesti, eri toimijaryhmät huomioon ottaen sitä, miten matkailu muuttaa pohjoisen paikkojen luonnetta ja merkitystä: Millaisia väestömuutoksia matkailu aiheuttaa? Miten alueiden työelämä muuttuu? Miten sosiaaliset verkostot muuttuvat? Miten matkailu muovaa hallinnan rakenteita? Menetelmällisesti pohdimme sitä, miten tutkimuksella pääsee käsiksi muutoksiin. Esimerkkinä käytämme Muonion ja Enontekiön kuntia, joiden alueella ei ole suuria matkailukeskuksia, mutta joissa luontoon perustuva matkailu on monella tavoin tärkeää. Esitelmämme pohjautuu tutkimussuunnitelmaan, joka liittyy norjalaisten matkailututkijoiden käynnistämään Arctic Tourism Research -hankkeeseen. Hankkeessa vertaillaan matkailun merkitystä pohjoisten yhteisöjen muovaajana Kanadassa, Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 18 Kulttuurinen moninaisuus rakennettujen ympäristöjen suunnittelussa Maija Faehnle Tutkija, Suomen ympäristökeskus (Helsingin yliopisto), maija.faehnle@ymparisto.fi Niin asuinympäristöjen kuin matkailukeskustenkin kehittämisessä tarvitaan tietoa kulttuurisesti moninaisten asujien ja käyttäjien ympäristöä koskevista arvoista, tarpeista ja odotuksista. Monikulttuurinen kaupunkiluonto -hankkeessa (HENVI 2008 2010) on tutkittu pääkaupunkiseudulle ulkomailta muuttaneiden kokemuksia elinympäristönsä luonnosta, sen virkistyskäytöstä sekä tiedonsaannin ja osallistumisen tavoista. Hankkeessa tuotetaan rakennetun ympäristön suunnittelun tueksi ymmärrystä monikulttuurisuuden huomioon ottamisesta ja hyödyntämisestä tiedottamisessa, vuorovaikutuksessa ja fyysisen ympäristön kehittämisessä. Samalla laaditaan monikulttuurisuutta käsittelevä täydennysosa Greendecision-hankkeessa (SA 2006 2008) kehitettyyn vuorovaikutteisen suunnittelun arviointityökaluun. Tuloksia esitellään kesällä 2010 tehtyjen 17 maahanmuuttajan ja 10 maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olevan toimijan haastattelujen perusteella. Monikulttuuristumisen huomioon ottamisen ja hyödyntämisen keinoja pohditaan myös hankkeessa kartoitettujen kanadalaisten esimerkkien avulla. Esitys keskittyy luontosuhteiden moninaisuuteen ja monikulttuuristumisen rakennettujen ympäristöjen suunnittelulle tuottamiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Tarkoituksena on erityisesti herättää keskustelua siitä, miten kokemukset kulttuurisesta moninaisuudesta toisaalta asuinympäristöjen ja toisaalta matkailukeskusten ympäristöjen suunnittelussa voisivat hyödyttää toisiaan.

Luontomatkailun ja -virkistyksen tutkimuspäivä 22.10.2010 19 Maisemakokemuksen tutkiminen mielikuvakarttojen avulla Marja Uusitalo Tutkija, MTT Kasvintuotannon tutkimus, Rovaniemi, marja.uusitalo@mtt.fi Maisema monine funktioineen on yksi tärkeimmistä luontomatkailun vetovoimatekijöistä. Ekosysteemien toiminta, maiseman visuaaliset ominaisuudet ja ihmisten maisemaan liittämät arvot vaikuttavat matkailun edellytyksiin. Niinpä maisema kuluttajien kokemuksina ja aineettomana pääomana on tärkeä tekijä elämystaloudessa. Tässä tapaustutkimuksessa selvitettiin mielikuvakarttojen avulla, kokevatko kotimaiset ja ulkomaiset matkailijat sekä paikalliset asukkaat Ylläksen matkailumaisemat eri tavoin. Osallistujat piirsivät 35 mielikuvakarttaa Ylläksestä fokusryhmähaastattelun tai maisematyöpajan yhteydessä. Karttojen sisältöä ja rakennetta tutkittiin vertailemalla niitä Lynchin ja Appleyardin tilateorioihin perustuviin spatiaalisiin malleihin sekä Hart & Mooren kognitiiviseen teoriaan. Mielikuvakarttojen sisällössä ja rakenteessa ilmeni eroja. Niihin vaikuttivat piirtäjien taustatekijät. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten tulkintoja, joiden mukaan ihmiset hahmottavat ja jäsentävät laaja-alaista luontomatkailukeskusta joko tieverkoston tai yksittäisten maisemaelementtien avulla. Alueen käyttäjät jaettiin neljään ryhmään erilaisten hahmottamistapojen perusteella. Lopuksi matkailukeskuksen maisemasuunnittelua pohdittiin kunkin alaryhmän näkökulmasta. Vaikka Ylläksen tapaustutkimuksessa testatun karttatekniikan pätevyydestä kiistellään, menetelmässä on hyviä puolia. Sen toteuttaminen on helppoa. Lisäksi kartoista puuttuvat elementit paljastavat alueiden käyttöön liittyviä asioita. Kaikki käyttäjät eivät välttämättä koe ympäristön hahmottamisen kannalta oleellisiksi niitä maisematekijöitä, joita yleisesti pidetään liikkumista ohjaavina maamerkkeinä. Lisäksi kartat voivat osoittaa, että yhteydet alueiden välillä eivät toimi.