GTK, Etelä-Suomen yksikkö Maankäyttö ja ympäristö 31.8.2009 Espoo Riihimäen vesihuoltoliikelaitos Geologisen rakenteen selvitys Hirvenojan vedenottamon ympäristössä
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Tekijät Ahonen, Jussi Valjus, Tuire KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro 31.8.2009 / E/881/42/2008 Raportin laji Tilaustutkimus Toimeksiantaja Riihimäen vesihuoltoliikelaitos Raportin nimi Geologisen rakenteen selvitys Hirvenojan vedenottamon ympäristössä Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Riihimäen Hirvenojan vedenottamon ympäristössä. Tutkimus toteutettiin painovoimamittausten, porakonekairausten ja kairausreikiin asennettujen pohjavesiputkien sekä maastotarkastelujen avulla. Hirvenojan vedenottamo on Riihimäen vesihuoltoliikelaitoksen varavedenottamo. Aktiivisessa käytössä se on ollut vuosina 1955 1973 ja niistä ensisijaisena vedenottamona vuodet 1957 1963. Tutkimusalueen korkeimmat kallionpinnantasot ovat alueen itä- ja kaakkoisosassa Haapahuhdan alueen moreenimäillä, ollen korkeimmillaan tasolla n. 105 m mpy. Punkajoen laaksossa kalliopinta on kauttaaltaan tason 60 m mpy alapuolella, painuen alhaisimmillaan tasolle noin 30 m mpy pohjavesiputkien GTK205 ja GTK207 välisellä alueella. Tutkimusalueelle tehtyjen kairauspisteiden kohdalla pintamaalaji oli savea, lukuun ottamatta tutkimuspistettä GTK205, jossa pintamaa oli moreenia. Savikerroksen paksuus on tutkimusalueella muutamasta metristä yli 30 metriin. Saven tai moreenin alta tavattiin jokaisessa tutkimuspisteessä hiekka- ja/tai sorakerroksia ja maaperän kerrosjärjestys oli muutenkin hyvin samankaltainen. Tämä viittaa siihen, että hiekka- ja sorakerrokset ovat yhteydessä toisiinsa ja edelleen, että alueella kulkee savenalainen harjujakso. Pohjavedenpinnan korkeuden vaihtelut tutkimusalueella ovat hyvin pieniä. Pohjavedenpinta on matalimmillaan Sammalistonsuon alueella tasolla n. 84 m mpy ja korkeimmillaan koillisosassa pohjavesiputken GTK202 itäpuolella tasolla n. 88 m mpy. Savipeitteiden johdosta sadeveden imeytymien Punkajoen laaksossa on vähäistä. Pohjavesivyöhykkeen paksuus on Punkajoen laaksossa sekä Sammalistonsuolla yleisesti yli 30 metriä ja paksuimmillaan yli 50 metriä. Tutkimusalueen reunaosissa pohjavesivyöhykkeen paksuus ohenee ja kallionpinta nousee moreenimäkien kohdalla paikoin pohjaveden yläpuolelle. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Etelä-Suomi, Kanta-Häme, Riihimäki Karttalehdet 2133 01 Muut tiedot Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella Arkistosarjan nimi - Arkistotunnus - Kokonaissivumäärä 18 s., 28 liites. Kieli Suomi Hinta - Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK ESY, VA 212 Hanketunnus 4533009
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Riihimäki, Hirvenoja Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 1 1.1 Yleistä 1 1.2 Hirvenojan vedenottamo 2 1.3 Pohjavesialue 2 1.4 Aikaisemmat tutkimukset 2 2 MAASTOTUTKIMUKSET 3 2.1 Maastokartoitus 3 2.2 Havaintoputkiasennukset ja kairaukset 3 2.3 Painovoimamittaukset 4 2.3.1 Menetelmän perusteista 4 2.3.2 Mittaukset ja tulosten tulkinta 4 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI 6 3.1 Maanpinnan korkeusmalli 6 3.2 Kalliopinnan korkeusmalli 6 3.3 Pohjavedenpinnan korkeusmalli 7 3.4 Pohjavesivyöhykkeen paksuus 7 3.5 Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus 7 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 8 4.1 Tutkimusalueen kallioperä 8 4.2 Tutkimusalueen kallionpinnan korkokuva 8 4.3 Tutkimusalueen maaperä ja geologinen syntyhistoria 9 4.4 Pohjavedenpinnan taso, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja irtomaakerroksen paksuus 10 5 YHTEENVETO 12 6 KIRJALLISUUS 14
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Riihimäki, Hirvenoja LIITTEET Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Liitteet 7.1 7.7 Liite 8. Liitteet 9.1-9.14 Tutkimuskartta Maaperän korkokuvakartta Kallionpinnan taso Pohjavedenpinnan taso Pohjavesivyöhykkeen paksuus Pohjaveden yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus Havaintoputkikortit Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista Painovoimamittausten tulkintalinjat Kansikuva: Hirvenojan vedenottamo, kuvaussuunta länteen (GTK/Jussi Ahonen)
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 1 Riihimäki, Hirvenoja 1 JOHDANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Riihimäen Hirvenojan vedenottamon ympäristössä (kuva 1). Tutkimus toteutettiin painovoimamittausten, porakonekairausten ja kairausreikiin asennettujen pohjavesiputkien sekä maastotarkastelujen avulla. Tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta vastasi geologi Jussi Ahonen. Painovoimamittauksista ja niiden tulkinnasta vastasi geofyysikko Tuire Valjus. Aerogeofysikaalisen aineiston tulkinnasta vastasi Taija Huotari-Halkosaari. Geologisista rakenneselvityksistä on hyötyä mm. alueellista pohjavedenottoa suunniteltaessa ja pohjavesivyöhykkeitä rajattaessa. Rakenneselvitykset antavat lisätietoa myös mahdollisissa onnettomuustilanteissa ja mallinnettaessa haitta-aineiden kulkeutumista. Kuva 1. Hirvenojan alueen yleiskartta ja pohjavesi- sekä tutkimusalueen raja.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2 Riihimäki, Hirvenoja 1.2 Hirvenojan vedenottamo Hirvenojan vedenottamo sijaitsee tutkimusalueen keskisosassa, Sammalistonsuon pohjoisosassa. Vedenottamon lähiympäristö on peltoa ja suota. Lähin moreenimäki sijaitsee noin 500 metriä vedenottamon itäpuolella, jonka takana kulkee päärata. Vedenottamon etelä-, länsi-, ja pohjoispuolella maasto on peltoa tai suota noin 2 kilometrin säteellä. Hirvenojan vedenottamo on Riihimäen vesihuoltoliikelaitoksen varavedenottamo. Aktiivisessa käytössä se on ollut vuosina 1955 1973 ja niistä kaupungin ensisijaisena vedenottamona vuodet 1957 1963. Suurimmillaan vedenotto on ollut vuonna 1961, 469 500 m 3 /v eli keskimäärin noin 1300 m 3 /d. Aktiivisen vedenoton aikaisia vedenlaatutuloksia ei ollut käytettävissä, mutta vuonna 1976 tehtyjen analyysien mukaan vedenottamon vesinäyte oli alkaalista, keskikovaa ja kohtalaisesti liuenneita suoloja sisältävää. Rauta- ja mangaanimäärät olivat jonkun verran koholla, mutta näyte edusti kelvollista juoma- ja talousvettä (Oy Vesi-hydro Ab). Vuonna 2003 tehdyissä; mm. kloorifenoli-, PAH-, liuotin- ja pestisidianalyysit sisältäneessä; vedenlaatututkimuksessa todettiin ongelmia vesinäytteen mikrobiologisessa laadussa. Muiden tutkittujen aineiden osalta vesi täytti laatuvaatimukset (Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymä). 1.3 Pohjavesialue Hirvenojan vedenottamon lähialuetta ei ole luokiteltu pohjavesialueeksi. Lähimmät pohjavesialueet ovat vedenottamolta noin kaksi kilometriä luoteeseen sijaitsevat Hirvenojan ja Riihiviidankallio pohjavesialueet (0408652 ja 0469454) sekä noin neljä kilometriä koilliseen sijaitseva Hausjärven pohjavesialue (0408601). Herajoen pohjavesialue (0469451) sijaitsee Hirvenojan eteläpuolella noin kuuden kilometrin päässä. 1.4 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimusalueelta oli käytettävissä vähän pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä. Käytettävissä olivat Hirvenojan vedenottamon pumppaustiedot vuosilta 1955 1973 sekä seuraavat vedenlaatututkimukset. Oy Vesi-hydro Ab, Vesinäyteanalyysi 6/76/5622/9091/mj, 15.10.1976 Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymä, Elintarvike ja vesilaboratorio, Vesitutkimustodistus 12.09.2003, Näyte V962 Kallioperäkartan (1:100 000), maaperäkarttojen (1:20 000 ja 1:100 000) sekä peruskartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli pohjavesipintahavaintoja lähialueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 3 Riihimäki, Hirvenoja 2 MAASTOTUTKIMUKSET 2.1 Maastokartoitus Tutkimusalueella huhtikuussa 2009 tehdyllä maastokartoituksella muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksella tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. Myös lähteistä tehtiin havaintoja (kuva 2). Kuva 2. Hirvenojan alueella osa pelloista ei ole viljelykelpoisia lähteiden ja maasta tihkuvan veden seurauksena (GTK/Jussi Ahonen) 2.2 Havaintoputkiasennukset ja kairaukset Tutkimusalueella tehtiin huhtikuussa 2009 maaperäkairauksia ja havaintoputkiasennuksia yhteensä seitsemässä tutkimuspisteessä FCG Planeko Oy:n GM 100 -kairakoneella. Kairauspisteet suunniteltiin painovoimamittausten tukipisteverkkoa ja pohjavedenpinnan havaintoverkkoa silmällä pitäen. Asennuskohteet tarkastettiin maastossa ennen kairausten aloitusta.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 4 Riihimäki, Hirvenoja Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta tehtiin yhteensä noin 205 metriä. Havaintoputkea asennettiin yhteensä 189,6 metriä. Pisteessä GTK207 kairausta ei saatu ulotettua kalliioon, vaan kairaus lopetettiin 41.5 metrin syvyydessä. Muissa pisteissä tehtiin 3 metrin kalliovarmistus. Siiviläputket asennettiin läpäisevissä maalajikerroksissa koko pohjavesivyöhykkeeseen. Putket varustettiin metallisilla, lukittavilla suojaputkilla. Kairausten yhteydessä havainnoitiin maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin 32 kpl maanäytteitä. Pohjavesiputkien sijainnit on esitetty liitteessä 1. Yksityiskohtaiset havaintoputkikortit ja aistinvaraiset maaperänäytteiden maalajihavainnot ja -järjestykset ovat liitteinä 7.1 7.7. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista on liitteenä 8. Maalajimäärityksissä on käytetty GEO-luokitusta (Korhonen et al. 1974). 2.3 Painovoimamittaukset 2.3.1 Menetelmän perusteista Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maapeitteen tiheys on huomattavasti pienempi kuin kallioperän tiheys, voidaan painovoimamittauksia käyttää maapeitteen paksuuden arviointiin. Mittauspisteen korkeusasema on myös tunnettava ja se määritetään painovoimamittauksen yhteydessä. Painovoimamittauksella ei voi erottaa maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa, mutta olemassa olevia tietoja voidaan kuitenkin hyödyntää tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kalliopaljastumilla tai pisteillä, joissa kallionpinnan korkeus tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea tunnettujen pisteiden kautta tai ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään tulkinnassa perustasona paikallisille painovoimavaihteluille. Kun maapeitteen ja kallion välinen tiheysero tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maapeitteen todellista paksuutta on hyvä kontrolloida riittävän tiheällä kairauksella, koska sekä alueellinen painovoimataso, että maapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa referenssitiedon puuttuessa olla kohtuullisen suuriakin virheitä, kuvaa tulos kallionpinnan alueellisen topografian vaihtelua yleensä hyvin. 2.3.2 Mittaukset ja tulosten tulkinta Mittaukset suoritettiin Worden-gravimetrillä käyttäen 20 metrin pisteväliä. Mittauspisteiltä vaaittiin maanpinnantasot letkuvaa alla. Tuloksista laskettiin ns. Bouguer-anomalia keskitiheydellä 2.67 kg/m 3. Topografiaeroista johtuvaa painovoimatulosten vääristymää korjattiin käyttäen 3D-topografiakorjausta, johon poimitaan mittauslinjan lähistöltä maanpinnantasot Maanmittauslaitoksen 25 m x 25 m resoluutioisesta digitaalisesta korkeusmallista. Tulkinnassa käytettiin Interpexin Magix-XL -tulkintaohjelmaa. Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta tulkittiin maapeitteen paksuus. Tulkinnassa koetetaan löytää annetun mallin parametreja muuttamalla sellainen laskennallinen käyrä, joka vastaa parhaiten mittauspisteistä muodostuvaa painovoimakäyrää. Tutkimusalueella mitattiin n. 20 km painovoimalinjaa (liite 1). Linjojen päät on sidottu kalliopaljastumiin ja kairauspisteisiin. Tulkitut painovoimaprofiilit on esitetty liitteessä 10
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 5 Riihimäki, Hirvenoja (vaaka-akselin mittakaavat 1:10 000). Tulosteissa vaakaviivana näkyvä pohjaveden pinnan tason arviointiin käytettiin kairaustuloksista saatua tietoa. Kuivalle maa-ainekselle on tulkinnassa käytetty tiheyttä n. 1.6 g/cm 3 ja pohjaveden kyllästämälle maa-ainekselle n. 1.9 g/cm 3. Tulkintojen mukaan tutkimusalueen maapeitteet ovat tyypillisesti paksuja, 30 40 metriä. Joillakin linjoilla, varsinkin alueen itäosassa, kallionpinnan vaihtelut ovat jyrkkiä ja maapeitteet ohenevat n. 10 metriin. Tutkimuslinjat sijoittuvat pelto- tai suoalueille. Pohjavesi on kairaustietojen mukaan kutakuinkin maanpinnan tasolla, mikä saattaa johtua paineellisesta pohjavedestä. Mikäli pohjavedenpinta olisi alempana kuin kairaustuloksista saatu taso, muuttuisivat tulkitut maapeitteen paksuudet paikoitellen jonkin verran suuremmiksi, mutta näin paksujen maapeitteiden alueella sillä ei ole mainittavaa merkitystä.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 6 Riihimäki, Hirvenoja 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Maanmittauslaitoksen maastotietokannan, porakonekairausten sekä painovoimamittausten yhteydessä tehtyjen mittausten avulla muodostettiin alueellinen maanpinnan korkeusmalli. Kallionpinnan korkeus laskettiin porakonekairausten, painovoimamittaustulosten, maatutkaluotaushavaintojen sekä kalliopaljastumien avulla. Pohjavedenpinnan korkeusmalli muodostettiin pohjavesiputkien mittaustulosten sekä luonnonvesien tunnettujen sijaintien avulla. Pohjavedenpinnan ja kallionpinnan erotuksesta saatiin pohjavedellä kyllästyneen maakerroksen paksuus. Pohjaveden yläpuoleisen irtomaakerroksen paksuus laskettiin vähentämällä maanpinnan tasosta pohjavedenpinnan taso. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGISohjelmistolla 1:15 000 mittakaavaisille karttapohjille. Kaikki korkeudet on ilmoitettu suhteessa merenpinnan tasoon N60-korkeusjärjestelmässä. Mallit maan- ja kallionpinnan sekä pohjavedenpinnan korkeuksista on muodostettu interpoloimalla. Menetelmän luonteesta johtuen kyse on vain arviosta tunnettujen havaintopisteiden (esimerkiksi kairaukset) ulkopuolella. Pintamalleja tarkasteltaessa onkin aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai -painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reuna-alueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Yleisesti ottaen kaikkien mallien tarkkuus on sitä parempi mitä lähempänä alue sijaitsee mitattuja sekä pohjaveden että kallion pinnantasoja. 3.1 Maanpinnan korkeusmalli Maanpinnan korkeusmalli muodostettiin Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan korkeuskäyrien ja -pisteiden perusteella. Korkeusmallin laskemisen komponentteina olivat myös painovoimamittauksia tehtäessä saadut korkeushavainnot. Korkeusmalli muodostettiin 10 metrin solukoolla ArcMap-sovelluksen Topo to raster - toiminnolla siten, että maanpinnan painaumia ( sinks ) ei tasoitettu laskennallisesti. Korkeusmallin on esitetty peruskarttapohjalla ja sen päällä esitetään läpinäkyvä maaperäkartta (liite 2). 3.2 Kalliopinnan korkeusmalli Kallionpinnan korkeusmalli (liite 3) muodostettiin kalliopaljastumien, kairaustietojen ja painovoimamittausten avulla. Kairauspisteissä GTK201-GTK206 tehtiin kairauksen yhteydessä kalliovarmistus (3 M) eli kyseisten pisteiden tiedot kallionpinnan korkeudesta ovat luotettavia. Kairauspiste GTK207 lopetettiin 41.5 m syvyydellä ja siinä kallionpinta on arvioitu olevan 45 metrin syvyydellä maanpinnasta.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 7 Riihimäki, Hirvenoja Pistemäisistä korkeustiedoista interpoloitiin 10 metrin solukoolla pintamalli ArcMap-sovelluksen Topo to raster -toiminnolla. Mallin interpoloinnin ulottuvuus tunnetulta pisteeltä on 150 metriä. 3.3 Pohjavedenpinnan korkeusmalli Pohjavedenpinnan korkeusmallin (liite 4) laskennassa käytettiin Riihimäen vesihuoltoliikelaitoksen ilmoittamia pohjavesiputkien mittaustietoja. Apuna käytettiin lisäksi GTK:n huhtikuussa 2009 maastossa tekemiä havaintoja ja lähteiden sijaintitietoja. Pohjavesi purkautuu lähteissä maanpinnan tasalle, joten kyseisillä kohdilla pohjaveden korkeus on melko luotettavasti sama kuin maanpinnan korkeus. Pohjaveden havaintotietoja on alueelta käytettävissä, uudet pohjavesiputket mukaan lukien, varsin niukasti. Toisaalta pohjaveden pinnantason vaihtelut olivat tunnetuissa pisteissä varsin pieniä (suurimman ja pienimmän arvon ero oli vain noin 5 metriä). Pistemäisestä tiedostosta interpoloitiin 10 metrin solukoolla pintamalli ArcMap-sovelluksen Topo to raster -toiminnolla. Mallin interpoloinnin ulottuvuus tunnetulta pisteeltä on 700 metriä. Tämä on, havaintojen vähyydestä johtuen, huomattavasti suurempi lukema kuin vastaavissa selvityksissä yleensä on käytetty. Pohjaveden pinnankorkeusmallin lukemiin mallin reunaalueilla (kaukana tunnetuista pisteistä) tuleekin suhtautua varauksella. 3.4 Pohjavesivyöhykkeen paksuus Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus (liite 5) saatiin vähentämällä interpoloitu kallionpinta pohjavedenpinnasta ArcMap-sovelluksen Raster calculator -toiminnolla. Laskennan tulos leikattiin painovoimamittauksista 200 metrin säteelle, koska sitä etäämmällä interpoloinnin luotettavuus heikkenee. Nämä olivat myös alueita, joista oli melko luotettava arvio pohjavedenpinnan korkeudesta. Esityksen solukoko on 10 metriä. 3.5 Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus saatiin maanpinnan korkeusmallin ja pohjavedenpinnan korkeusmallin erotuksesta. Näin ollen pohjavedenpinnan yläpuolisen maakerroksen paksuutta tarkasteltiin ainoastaan niillä alueilta, joilta oli melko luotettava arvio pohjavedenpinnan sijainnista. Erotus laskettiin ArcMap-sovelluksen Raster calculator -toiminnolla. Pohjavedenpinnan yläpuoleisen irtomaakerroksen paksuus on visualisoitu liitteessä 6. Esityksen solukoko on 10 metriä.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 8 Riihimäki, Hirvenoja 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 Tutkimusalueen kallioperä Tutkimusalue kuuluu prekambriseen svekofennialaiseen vyöhykkeseen (Tynni et al. 1969). Riihimäen alueen granodioriitit (kuva 3) esiintyvät tyypillisesti yhtenäisinä massiiveina (Härme 1978). Mikrokliinigraniitit ovat osa Lounais-Suomesta itäkoilliseen kulkevaa vyöhykettä (Härme 1978). Tutkimusalueen kaakkoiskulman kiillegneissit ovat alkuaan olleet savipitoisia, syvään veteen kerrostuneita sedimenttejä (Tynni et al. 1969, Härme 1978). Riihimäen alueella sedimenttisyntyiset liuskeet ja gneissit esiintyvät kapeina vyöhykkeinä syväkivimassiivien välissä (Tynni et al. 1969). Kuva 3. Hirvenojan alueen kallioperä. 4.2 Tutkimusalueen kallionpinnan korkokuva Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva on esitetty liitteen 3 väripintakartassa. Tutkimusalueen korkeimmat kallionpinnantasot ovat alueen itä- ja kaakkoisosassa Haapahuhdan alueen moreenimäillä, ollen korkeimmillaan tasolla n. 105 m mpy. Itäpuolen moreenimäkien ja Punkajoen laakson välisellä savipeitteisillä alueilla kallionpinta on tasolla 70 90 m mpy. Kakslamminmäen ja Riihiviidan alueella kalliopinta vaihtelee tasojen 60 80 m mpy välillä.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 9 Riihimäki, Hirvenoja Punkajoen laaksossa kalliopinta on kauttaaltaan tason 60 m mpy alapuolella, painuen alhaisimmillaan tasolle noin 30 m mpy pohjavesiputkien GTK205 ja GTK207 välisellä alueella. 4.3 Tutkimusalueen maaperä ja geologinen syntyhistoria Tutkimusalue sijaitsee Riihimäen kaupungin pohjoisosassa pehmeikköalueella, jonka läpi virtaa Punkajoki. Tutkimusaluetta hallitsee Sammalistonsuo, jonka eteläosa on turvetuotantoaluetta. Muilta osin tutkimusalue on viljelyskäytössä olevaa savikkoa sekä moreeni- ja hietakumpareita, joihin on keskittynyt asutusta. Tutkimusalue rajoittuu pohjois- ja luoteisosasta Kakslamminmäen harjuun, jonka pohjoispuolella sijaitsee Ryttylän taajama. Idässä tutkimusalue rajoittuu alueeseen, jossa savikon yläpuolelle kohoaa useita moreenimäkiä, ja jonka läpi kulkee päärata. Tutkimusalueen eteläpuolella sijaitsee Riihimäen taajaman pohjoisosan moreeni- ja kalliomäet. Länteen ja lounaaseen päin maaperä jatkuu hienoainesvaltaisena, Punkajokea seuraten, VT3:lle asti. Tutkimusalueelle tehtyjen kairausten maaperähavainnot on esitetty liitteessä 8. Pintamaalaji oli savea, lukuunottamatta tutkimuspistettä GTK205, jossa pintamaa oli moreenia. Savikerroksen paksuus on tutkimusalueella muutamasta metristä yli 30 metriin. Paksuin savikerros havaittiin kairauspisteessä GTK207, jossa savikerroksen paksuus oli 34 m. Saven tai moreenin alta tavattiin jokaisessa tutkimuspisteessä hiekka- ja/tai sorakerroksia ja maaperän kerrosjärjestys oli muutenkin hyvin samankaltainen. Tämä viittaa siihen, että hiekka- ja sorakerrokset ovat yhteydessä toisiinsa ja edelleen, että alueella kulkee savenalainen harjujakso. Hirvenojan vedenottamon kohtalaisen hyvän antoisuuden perusteella voidaan lisäksi olettaa, että Harjujakso on yhteydessä Kakslamminmäkeen, joka toimisi näin ollen Hirvenojan vedenottamolle kulkeutuvan veden muodostumisalueena. Tutkimusalue sijoittuu I ja II Salpausselän välimaastoon. Salpausselät syntyivät viimeisen jääkauden loppuvaiheilla noin 10 000 11 000 vuotta sitten ja ne osoittavat jäätikön reunan muinaisia asemia. Myös Salpauselkien välimaastoon syntyi jäätikön epätasaisen perääntymisen ansiosta reunansuuntaisia muodostumia, joista lähimpänä tutkimusaluetta sijaitsee Kakslamminmäen eteläosa. Tämä katkonaisessa harjujaksossa havaittavissa oleva jäätikön reunansuuntainen leventymä on syntynyt jäätikön reunan etumaastoon. (Kukkonen et al. 1988) Punkajoen kohdalla oleva kalliopainanne on todennäköisesti Kakslamminmäen laajentuman syntyvaiheessa täyttynyt hiekka- ja sora-aineksella. Näiden päälle on myöhemmin Itämeren eri kehitysvaiheiden aikana kerrostunut hienosedimenttejä, jotka peittävät tai mahdollisesti jopa katkaisevat harjujakson tutkimusalueen kohdalla. Todennäköisesti harjujakso on Riihimäen kaakkoispuolella sijaitsevaan Suonummenmäen ja Vastamäen kautta kulkevaan harjujakson jatketta. Luoteessa harjujaksoon mahdollisesti liittyviä osia on havaittavissa Leppäkosken eteläpuolella ja Janakkalan kirkonkylän alueella. Harjujakson kulkua savipeitteen alla pyrittiin selvittämään aerogeofysikaalisen mittausaineiston avulla (kuva 4). Näillä tutkimuksilla, ilmeisesti paksuista savikerroksista ja Sammalistonsuon vaikutuksesta johtuen, ei kuitenkaan saatu lisätietoa piilossa kulkevasta harjujaksosta.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 10 Riihimäki, Hirvenoja Kuva 4. Hirvenojan alueen sähkömagneettinen kartta, jolla pyrittiin selvittämään saven alaisten hiekka- ja sora kerrosten jatkuvuutta. Sammalistonsuon alueelta kairauksissa havaitut hiekka- ja sorakerrokset eivät kuitenkaan tulleet esiin korkeampina resistiivisyysarvoina sähkömagneetisesta aineistosta.(kuva GTK/Taija Huotari- Halkosaari) 4.4 Pohjavedenpinnan taso, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja irtomaakerroksen paksuus Tutkimusalueen havaintoputkista ja luonnonvesipinnoista saatujen tasotietojen perusteella interpoloitu pohjaveden pinnankorkeusmalli on esitetty liitekartassa 4. Pohjavedenpinnan tasoja, virtaussuuntia ja pohjaveden virtauksen kannalta tärkeitä kerrostumia käsitellään myös kappaleessa 4.3. Pohjavedenpinnan korkeuden vaihtelut tutkimusalueella ovat hyvin pieniä. Pohjavedenpinta on matalimmillaan Sammalistonsuon alueella tasolla n. 84 m mpy ja korkeimmillaan koillisosassa pohjavesiputken GTK202 itäpuolella tasolla n. 88 m mpy. Pohjaveden painetaso on Punkajoen laaksossa hyvin lähellä maanpintaa, mutta paksut savikerrokset salpaavat pohjavedenpinnan sen painetason alapuolelle. Kun savipeite läpäistään voi vapaa vesipinta paikoin nousta maanpinnan yläpuolelle. Näin voi käydä ajoittain esim. pohjavesiputkissa GTK202, GTK204, GTK206 ja GTK207. Punkajoen laaksossa on myös useita lähteitä ja kosteita kohtia, joista pohjavesi pääsee purkautuman maanpinnan tasoon (kuva 2). Näillä kohdin savikerros on todennäköisesti ohuempi, ainekseltaan karkeampaa tai saveen on päässyt syntymään häiriörakenteita. Alueella on myös useita lammikoita ja lampia, jotka ovat todennäköisesti syntyneet saven kaivamisen johdosta ja eivät ole suorassa yhteydessä pohjaveteen. Savea on kaivettu turvesuon sammutusvesilammikoiksi ja saviaineksen ottoon. Savipeitteiden johdosta sadeveden imeytymien Punkajoen laaksossa on vähäistä. Hirvenojan vedenottamolta on kuitenkin pumpattu 1960-luvulla useina vuosina keskimäärin yli 1000 m 3 /d, joten pohjavettä kulkeutunee Hirvenojan vedenottamolle myös Punkajoen laakson ulkopuolelta,
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 11 Riihimäki, Hirvenoja etenkin Kakslamminmäen suunnalta. On kuitenkin todennäköistä, että pohjavesiesiintymää on tuolloin pumpattu liian tehokkaasti ja pohjavesiesiintymän todellinen antoisuus olisi alle 1000 m 3 /d. Vuonna 1976 tehdyissä vedenlaatuanalyyseissa havaittiin vedenottamon kaivovedessä kohonneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia, jotka viittaavat pohjaveden vähähappisuuteen. Tämä johtunee siitä, että pohjavesien kulkeutuessa pitkiä matkoja savipeitteiden alla pohjaveden happipitoisuus pienenee. Harkittaessa Hirvenojan alueen uudelleenkäyttöä vedenhankintaan, tulisi alueelta löytää kaivonpaikkoja, joihin pohjaveden kulkeutumisaika imeytymisalueilta olisi lyhyempi. Savipeite vaikuttaa suuresti sadevesien imeytymiseen, mutta ei välttämättä rajoita pohjaveden virtausta vaakatasossa. Muita pohjaveden virtausta rajoittavia maa- tai kallioperän rakenteita ei tutkimusalueen keskeisissä osissa havaittu. Pohjavesivyöhykkeen paksuuden vaihtelut (liite 5) noudattelevat kallionpinnan tason vaihteluita. Pohjavesivyöhykkeen paksuus on Punkajoen laaksossa sekä Sammalistonsuolla yleisesti yli 30 metriä ja paksuimmillaan yli 50 metriä.tutkimusalueen itäosassa pohjavesivyöhykken paksuus ohenee ja kallionpinta nousee moreenimäkien kohdalla paikoin pohjaveden yläpuolelle. Kakslamminmäen ja Riihiviidan alueilla pohjavesivyöhykkeen paksuus on pääosin 10 20 metriä. Liitteessä 6 on esitetty tutkimusalueen pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen (vajovesivyöhyke) paksuus. Vajovesivyöhykkeen paksuus on lähes koko tutkimusalueella hyvin ohut, pääosin 0 2 m. Suurimmillaan vajovesivyöhykkeen paksuus on Kakslamminmäen ja Riihiviidan alueilla 15 20 m.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 12 Riihimäki, Hirvenoja 5 YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Riihimäen Hirvenojan vedenottamon ympäristössä. Tutkimus toteutettiin painovoimamittausten, porakonekairausten ja kairausreikiin asennettujen pohjavesiputkien sekä maastotarkastelujen avulla. Hirvenojan vedenottamo on Riihimäen vesihuoltoliikelaitoksen varavedenottamo. Aktiivisessa käytössä se on ollut vuosina 1955 1973 ja niistä ensisijaisena vedenottamona vuodet 1957 1963. Suurimmillaan vedenotto on ollut vuonna 1961, 469 500 m 3 /v eli keskimäärin noin 1300 m 3 /d. Tässä raportissa selvitetään tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa, muodostumien syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua kairauksiin, painovoimamittauksiin ja pohjaveden pintatietoihin perustuen. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja pohjavesialuerajausten määrittelylle. Tutkimusalueen korkeimmat kallionpinnantasot ovat alueen itä- ja kaakkoisosassa Haapahuhdan alueen moreenimäillä, ollen korkeimmillaan tasolla n. 105 m mpy. Punkajoen laaksossa kalliopinta on kauttaaltaan tason 60 m mpy alapuolella, painuen alhaisimmillaan tasolle noin 30 m mpy pohjavesiputkien GTK205 ja GTK207 välisellä alueella. Tutkimusalueelle tehtyjen kairauspisteiden kohdalla pintamaalaji oli savea, lukuunottamatta tutkimuspistettä GTK205, jossa pintamaa oli moreenia. Savikerroksen paksuus on tutkimusalueella muutamasta metristä yli 30 metriin. Paksuin savikerros havaittiin kairauspisteessä GTK207, jossa savikerroksen paksuus oli 34 m. Saven tai moreenin alta tavattiin jokaisessa tutkimuspisteessä hiekka- ja/tai sorakerroksia ja maaperän kerrosjärjestys oli muutenkin hyvin samankaltainen. Tämä viittaa siihen, että hiekka- ja sorakerrokset ovat yhteydessä toisiinsa ja edelleen, että alueella kulkee savenalainen harjujakso. Pohjavedenpinnan korkeuden vaihtelut tutkimusalueella ovat hyvin pieniä. Pohjavedenpinta on matalimmillaan Sammalistonsuon alueella tasolla n. 84 m mpy ja korkeimmillaan koillisosassa pohjavesiputken GTK202 itäpuolella tasolla n. 88 m mpy. Pohjaveden painetaso on Punkajoen laaksossa hyvin lähellä maanpintaa, mutta paksut savikerrokset salpaavat pohjavedenpinnan sen painetason alapuolelle. Paikoin pohjavesi pääsee kuitenkin purkautumaan maanpinnan tasoon. Savipeitteiden johdosta sadeveden imeytymien Punkajoen laaksossa on vähäistä. Hirvenojan vedenottamon pumppaustietojen perusteella on todennäköistä, että pohjavettä kulkeutuu Hirvenojan vedenottamolle myös Punkajoen laakson ulkopuolelta, etenkin Kakslamminmäen suunnalta. Savipeite vaikuttaa suuresti sadevesien imeytymiseen, mutta ei välttämättä rajoita pohjaveden virtausta vaakatasossa. Muita pohjaveden virtausta rajoittavia maa- tai kallioperän rakenteita ei tutkimusalueen keskeisissä osissa havaittu. Pohjavesivyöhykkeen paksuuden vaihtelut noudattelevat kallionpinnan tason vaihteluita. Pohjavesivyöhykkeen paksuus on Punkajoen laaksossa sekä Sammalistonsuolla yleisesti yli 30 metriä ja paksuimmillaan yli 50 metriä. Tutkimusalueen reunaosissa pohjavesivyöhykkeen paksuus ohenee ja kallionpinta nousee moreenimäkien kohdalla paikoin pohjaveden yläpuolelle.
Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 14 Riihimäki, Hirvenoja 6 KIRJALLISUUS Härme, M., 1978. Keravan ja Riihimäen kartta-alueitten kallioperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000, kallioperäkartan selitykset, lehti 2043, 2044. Geologinen tutkimuslaitos. Korhonen, K-H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M. 1974. Geotekninen maalajiluokitus. VTT, Geotekniikan laboratorio. Tiedonanto 14. Kukkonen, M., Mäkilä, M., Grundström, A. & Herola, E., 1988. Ryttylän kartta-alueen maaperä. Maaperän peruskartta 1:20 000, Maaperäkarttojen selitykset (Moniste) 2133 01. Oy Vesi-hydro Ab, Vesinäyteanalyysi 6/76/5622/9091/mj, 15.10.1976 Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymä, Elintarvike ja vesilaboratorio, Vesitutkimustodistus 12.09.2003, Näyte V962 Tynni, R., 1969. Maaperäkartan selitys. Suomen geologinen kartta 1:100 000, maaperäkartan selitykset, lehti 2044, Riihimäki. Geologinen tutkimuslaitos. Virkkala, K., 1960. Maaperäkartan selitys. Suomen geologinen kartta 1:100 000, maaperäkartan selitykset, lehti 2131, Hämeenlinna. Geologinen tutkimuslaitos.
LIITE 1 3377000 3378000 3379000 3380000 6746000 Riihimäki Hirvenojan vedenottamon ympäristö Tutkimuskartta 6746000 6742000 6743000 6744000 6745000 Pohjavesialuerajaus 3 vedenottamo F Tutkimusalue F Lähde 0 250 500 1 000 m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2009 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/2009 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus GTK202 GTK203 GTK204 F GTK205 D GTK206 3 GTK207 2 13 7 10 11 6 3 GTK201 8 4 5 12 14 D 1 9 Painovoimalinja Uusi havaintoputki 6741000 6741000 D Kalliopaljastuma Vanha havaintoputki 6745000 6744000 6743000 6742000 3377000 3378000 3379000 3380000
3377000 3378000 3379000 3380000 Sa Sa Ct 6746000 Riihimäki Hirvenojan vedenottamon ympäristö HHt Maaperän korkokuvakartta Ve Ve Ct M HkM HkM M Sa F M Turve Pohjavesialuerajaus hieno Hieta Tutkimusalue Savi D Kalliopaljastuma Hiesu F Lähde M Vesikuoppa Hieta 3 Kallio Sa 6746000 Vedenottamo (ei käytössä) Hs/Sa Hiekka 6745000 0 Hs/Sa 250 1 000 m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2009 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/2009 Sa Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Ht Ht 500 6745000 Moreeni RHkM Ht HHt M Hk RHkM RHkM MVe Ht 6744000 6744000 RM Sa F Ht HkM M Ve M Sa Ve Ht Hs Ct 3 HkM 6743000 Ka M Ka 6743000 Ct M Ht Ve Ve Ka D Ht Ve Tu Ve Ve M M D Sa M Ve Ve 6742000 6742000 Ct Tu HkM M Ct HHt Hs 6741000 Ve Sa HkM Ka Ka Ka Sa Hs Ka 3377000 T{ Hs RM Hs Ka Ka 3378000 Ka Ve HHt 3379000 Ht 3380000 6741000 HkM LIITE 2
3377000 3378000 3379000 3380000 6746000 Riihimäki Hirvenojan vedenottamon ympäristö Kallionpinnan korkokuva 6746000 6742000 6743000 6744000 6745000 # ## ## # # ## ## ## # # ## # #### # ## 65-70 # #### GTK202 # #### 70-75 ### # # # # # ### # # # 75-80 # ### # # ## ###### # # ## # ### # ### Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2009 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/2009 # Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus # # # # # # ## # # ## ##### # # ## GTK203 ### # # # # # ## # # # ## # # # # ## ### # ### # # # # # ## # # # #### GTK204 # # # # ### ## # ## # ## # ## # # # ## ###### ## GTK205 # ## # #### # # # # # # # ### # # #### # # ### ## # #### # ## ### # #### # # ##### GTK206 ######### ## # ### ##### # ##### # # ## # ######## # ## # # # # ## # #### ## # ## # ## GTK201 # ## # ## # ## ## # # # # ## # ## # # # ### ### # GTK207 # ## # #### # ## # ## # ##### # ## # ## # ##### D Kallionpinnan taso (m mpy, N60) - 35 35-40 40-45 45-50 50-55 55-60 60-65 # ## # ### # ### 80-85 85-90 90-95 95-100 100 - Havaintopisteet 6741000 6741000 D Kalliopaljastuma # Painovoimamittauspiste Uusi havaintoputki 0 500 1 000 250 m 6742000 6743000 6744000 6745000 3377000 3378000 3379000 3380000 LIITE 3
3377000 3378000 3379000 3380000 3 Kaivo GTK201 F Riihimäki Hirvenojan vedenottamon ympäristö Pohjaveden pinnantaso, m mpy Pohjaveden pinnantaso (m mpy, N60) Havaintopisteet - 84 6745000 P2 P1 P4 P3 GTK202 84-84.5 84.5-85 85-85.5 85.5-86 86-86.5 86.5-87 87-87.5 Uusi havaintoputki Vanha havaintoputki 3 Kaivo F Lähde Pohjavesialuerajaus 6745000 87.5-88 GTK203 F GTK204 GTK205 GTK206 GTK207 D 6741000 6741000 88-0 500 1 000 250 m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2009 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/2009 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus 6744000 6744000 6743000 6743000 6742000 6742000 3377000 3378000 3379000 3380000 LIITE 4
3377000 3378000 3379000 3380000 3 Kaivo GTK201 F Riihimäki Hirvenojan vedenottamon ympäristö Pohjavesivyöhykkeen paksuus, m Kallio pohjavedenpinnan yläpuolella 6745000 P2 P1 P4 P3 GTK202 0-10 m 10-20 m 20-30 m 30-40 m 40-50 m 50 - m Havaintopisteet Uusi havaintoputki Vanha havaintoputki 3 Kaivo F Lähde Pohjavesialuerajaus 6745000 0 500 1 000 250 m GTK203 F GTK204 GTK205 GTK206 GTK207 D 6741000 6741000 Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2009 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/2009 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus 6744000 6744000 6743000 6743000 6742000 6742000 3377000 3378000 3379000 3380000 LIITE 5
3377000 3378000 3379000 3380000 3 Kaivo GTK201 F Riihimäki Hirvenojan vedenottamon ympäristö Pohjavesipinnan yläpuolisen maaperän paksuus, m - 0 Havaintopisteet 6745000 P2 P1 P4 P3 GTK202 0-2 2-4 4-6 6-8 8-10 10-15 Uusi havaintoputki Vanha havaintoputki 3 Kaivo F Lähde Pohjavesialuerajaus 6745000 15-20 0 500 1 000 250 m GTK203 F GTK204 GTK205 GTK206 GTK207 D 6741000 6741000 Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2009 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/2009 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus 6744000 6744000 6743000 6743000 6742000 6742000 3377000 3378000 3379000 3380000 LIITE 6
FCG PLANEKO OY PUTKIKORTTI LIITE 7.1 Tilaaja GTK Asiakas nro 1522 Työ nro D3020 Työkohde Havaintoputken nro GTK 201 X = 43 694.73 Y = 41 279.38 Riihimäki Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää 91.19 Maanpinta 90.23 Suodattimen alapää pp -15 m ja 76.19 ja 61.19 pp -30,0 m Suodattimen pituus 10 m11 m=21 m Kansirakenne d 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ d 60/52 HDPE Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 27.5.2009 85.39 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 1,0-2,0 Si 1,0-2,0 Si 1 2,0-3,0 lasa 4,0-5,0 Hk 1 3,0-4,0 Si Ki 7,5-8,5 Sr 1 4,0-7,5 Hk 12,0-13,0 Sr 1 7,5-13,0 Sr 20,0-21,0 hk 1 13,0-17,9 hksr 29,0-30,0 hk 1 17,9-18,3 33,0-34,0 Hk 1 18,3-20,0 Ki 37,0-38,0 Hk 1 20,0-21 hk 21,0-24,30 Hk 24,3-29,0 sr 29,0-33,0 hk 33,0-38,0 Hk 38,0-39,7 hksr 40,2 kallion pinta 40,2-43,2 kallioporaus Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 1-2.04.09 Asentaja Tauno Parkkonen
FCG PLANEKO OY PUTKIKORTTI LIITE 7.2 Tilaaja GTK Asiakas nro 1522 Työ nro D3020 Työkohde Havaintoputken nro GTK 202 X = 43227,31 Y = 42000,01 Riihimäki Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää 88,91 Maanpinta 87,90 Suodattimen alapää pp -8,5 m 80,41 Suodattimen pituus 4 m Kansirakenne d 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ d 60/52 HDPE Suodatinmalli/suodatinsukka 0,3 mm rakosiivilä, suodatinsukka Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 27.5.2009 87,90 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 1,0-4,8 Sa 1,0-2,0 Sa 1 4,8-5,5 Sr Ki 5,5-6,0 1 5,5-7,6 Ki 7,6 kallion pinta 7,6-10,6 kallioporaus Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 03.04.09 Asentaja Tauno Parkkonen
FCG PLANEKO OY PUTKIKORTTI LIITE 7.3 Tilaaja GTK Asiakas nro 1522 Työ nro D3020 Työkohde Havaintoputken nro GTK 203 X = 42550,50 Y = 40341,38 Riihimäki Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää 97,92 Maanpinta 96,92 Suodattimen alapää pp -30 m 67,92 Suodattimen pituus 20 m Kansirakenne d 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ d 60/52 HDPE Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 27.5.2009 85,80 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 1,0-6,0 Si 1,0-2,0 Si 1 6,0-12,0 hhk 6,0-7,0 hhk 1 12,0-29,1 Hk 12,0-13,0 Hk 1 29,1 kallion pinta 17,0-18,0 Hk 1 29,1-32,1 kallioporaus 24,0-25,0 Hk 1 Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 14.04.09 Asentaja Tauno Parkkonen
FCG PLANEKO OY PUTKIKORTTI LIITE 7.4 Tilaaja GTK Asiakas nro 1522 Työ nro D3020 Työkohde Havaintoputken nro GTK 204 X = 42165,39 Y = 42642,75 Riihimäki Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää 88,69 Maanpinta 87,76 Suodattimen alapää pp -13,5m 75,19 Suodattimen pituus 7 m Kansirakenne d 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ d 60/52 HDPE Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 27.5.2009 87,76 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 1,0-6,0 Sa 1,0-2,0 Sa 1 6,0-12,5 Sr 6,0-7,0 Sr 1 12,5 kallion pinta 12,0-12,5 Sr 1 12,5-15,5 kallioporaus Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 03.04.09 Asentaja Tauno Parkkonen
FCG PLANEKO OY PUTKIKORTTI LIITE 7.5 Tilaaja GTK Asiakas nro 1522 Työ nro D3020 Työkohde Havaintoputken nro GTK 205 X = 41780,48 Y = 40705,85 Riihimäki Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää 87,14 Maanpinta 86,12 Suodattimen alapää pp -28m 59,14 Suodattimen pituus 24m Kansirakenne d 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ d 60/52 HDPE Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä, suodatinsukka suodatinsukka Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 27.5.2009 84,68 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 1,0-1,5 lasa 1,0-1,5 lasa 1 1,5-2,8 Ki 4,0-5,0 sr 1 2,8-4,0 Ki 10,0-11,0 sr 1 4,0-21,2 sr 15,0-16,0 sr 1 21,2-22,0 Ki 22,0-23,0 hksr 1 22,0-25,6 hksr 28,5-29,5 Ki 1 25,6-25,9 25,9-28,2 Ki 28,2-28,5 28,5-29,5 Ki 29,5 kallionpinta 29,5-32,5 kallioporaus Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 09.04.09 Asentaja Tauno Parkkonen
FCG PLANEKO OY PUTKIKORTTI LIITE 7.6 Tilaaja GTK Asiakas nro 1522 Työ nro D3020 Työkohde Havaintoputken nro GTK 206 X = 41577,41 Y = 41978,37 Riihimäki Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää 84,30 Maanpinta 83,26 Suodattimen alapää pp -28,3 m 56,00 Suodattimen pituus 14 m Kansirakenne d 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ d 60/52 HDPE Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 27.5.2009 84,13 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 1,0-2,0 Hk 1,0-2,0 Hk 1 2,0-6,0 Tv 6,0-7,0 Sa (huuhtoutui) 1 6,0-13,50 Sa 13,5-14,5 Hk (huuhtoutui) 1 13,5-20,0 Hk 19,5-20,0 Hk (huuhtoutui) 1 20,0-22,5 hhk 22,5-23,5 Sr 1 22,5-23,5 Sr 23,5-27,5 sr 27,5 kalionpinta 27,5-30,5 kallioporaus Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 06.04.2009 Asentaja Tauno Parkkonen
FCG PLANEKO OY PUTKIKORTTI LIITE 7.7 Tilaaja GTK Asiakas nro 1522 Työ nro D3020 Työkohde Havaintoputken nro GTK 207 X = 40471,53 Y = 41994,52 Riihimäki Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää 84,74 Maanpinta 83,83 Suodattimen alapää pp -41,3m 43,44 Suodattimen pituus 6m Kansirakenne d 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ d 60/52 HDPE Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 27.5.2009 83,57 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 2,0-7,5 Tv 2,0-3,0 Tv 1 7,5-35,5 Sa 7,5-8,5 Sa 1 35,5-36,0 hhk 36,0-37,0 Sr 1 36,0-40,0 Sr 40,0-40,5 Hk 40,5- Sr E.P.S Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 7-8.04.09 Asentaja Tauno Parkkonen
LIITE 8 YHTEENVETO POHJAVESIPUTKIASENNUSTEN MAALAJIHAVAINNOISTA GTK203 Syvyys (m)maalaji 0-4 sasi Maanpinta (m mpy) 95 GTK201 4-9.5 hhk Syvyys (m)maalaji 0-3 Sa 90 GTK202 GTK204 Syvyys (m)maalaji 9.5-27 Hk Syvyys (m)maalaji GTK205 3-8 khk 0-3 Sa 0-6 Sa Syvyys (m)maalaji 0-5 GTK206 GTK207 85 3-8 Sr Syvyys (m)maalaji Syvyys (m)maalaji 0-11 Sa 0-34 Sa 8-17 hksr Pohjaveden pinta (27.5.09) 6-12 Sr 5-10 hk/ 80 7.6-10.6 Ka 17-18.8 18.8-24.8 Hk 12.0-12.5 12.5-15.5 Ka 10-22 Hk 11-22 Hk 27-29.1 Sr 29.1-32.1 Ka Ka 22-29.5 Sr 22-27.5 Sr 29.5-32.5 Ka 27.5-30.5 Ka HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Savi ja Siltti KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Hienohiekka ja hiekka 34-38 Hk HYVÄ VEDENJOHTAVUUS 38-41.5 Sr Karkea hiekka ja sora HEIKKO-KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Moreeni HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Kallio
LIITE 9.1
LIITE 9.2
LIITE 9.3
LIITE 9.4
LIITE 9.5
LIITE 9.6
LIITE 9.7
LIITE 9.8
LIITE 9.9
LIITE 9.10
LIITE 9.11
LIITE 9.12
LIITE 9.13
LIITE 9.14