MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 109 SYYSKUU 2014 HAASTATTELU Puolustusvoimain komentaja JARMO LINDBERG TEEMA KANSALLIS- MIELISYYS EUROOPASSA
MAANPUOLUSTUS Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela Toimituskunta Päätoimittaja Arno Ahosniemi Uutispäätoimittaja Päivi Anttikoski Professori Tuomas Forsberg Eversti Jyrki Heinonen Viestintäjohtaja Max Arhippainen Toimittaja Tuomo Lappalainen Osastopäällikkö Matti Saarelainen Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen Toimitus postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki käyntiosoite: Maneesikatu 6 puhelin: +358 40 149 3649 (toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00 14.00) sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai telefax 0299 530 236 tai sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com. Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa. Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta. Ilmoitushinnat nelivärisenä: 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 kokosivu 1 000 ½ sivu 600 ¼ sivu 300 Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä toimituksen sihteeriin. Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti ISSN 0357-2080 Edita Prima Oy, Helsinki 2014 Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy joulukuussa. Lehden ilmoitukset tulee olla toimituksen sihteerillä (maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com) lehden lopussa olevan mediakortin mukaisesti.
Pääkirjoitus Rivit tiivistyvät Naton ulkopuolisessa maailmassa on jo pitkään pohdittu, onko kylmän sodan olosuhteissa perustetulla puolustusliitolla enää tehtävää ja relevanssia. Naton piirissä tätä keskustelua ei liiemmin ole käyty, sillä jäsenmaille liittokunnan rooli on päivän selvä. Kyse on varautumisesta oman alueen ja väestön puolustamiseen yhteisin voimin kaikissa olosuhteissa. Se, että Neuvostoliitto romahti ja Naton päivittäisessä toiminnassa huomio kohdistui kriisinhallintaan, ei poistanut edellä mainittua perustehtävää. Suvereenit valtiot eivät luovu maanpuolustuksesta, ei edes syvän rauhan tilan vallitessa. Euroopan Nato-maiden maanpuolustus on kuluneen 65 vuoden mittaan niin syvälle ankkuroitu yhteisen puolustuksen kokonaisuuteen, ettei Naton lakkauttaminen ja puolustuksen uudelleen kansallistaminen ole realistinen vaihtoehto. Nyt nähty sota keskellä Eurooppaa ei siis ole palauttanut Naton olemassa olon tarkoitusta. Sen sijaan liittokunnan rivit ovat tiivistyneet, kuten kriisiaikoina on tapana. Naton huippukokous Walesissa välitti mahdollisimman selkeän viestin siitä, että jäsenmaiden aluetta ja väestöä puolustetaan vastaisuudessakin. Sanojen takeeksi sovittiin käytännön toimenpiteistä. Huippukokouksessa keskusteltiin paljon myös puolustusmenoista. Naton suosittelema tavoitetaso kahden prosentin bruttokansantuoteosuudesta on edelleen useille jäsenmaille käytännön mahdottomuus. Venäjän nykyisen toimintalinjan valossa varsinkin itäeurooppalaiset Nato-maat pyrkivät kuitenkin vakavissaan nostamaan puolustusmenoja. Huippukokouksen julkilausuman ensimmäisillä riveillä todetaan, että Venäjän aggressiivinen toiminta Ukrainaa vastaan on perusteellisella tavalla haastanut visiomme yhtenäisestä, vapaasta ja rauhallisesta Euroopasta. Naton ja Venäjän välillä orastanut kumppanuus on toistaiseksi jäissä, mutta laajamittaiseen sotaan Venäjän kanssa Naton ei sentään tarvitse varautua. Voimatasapaino on niin vahvasti kallellaan Naton eduksi, ettei Venäjällä ole valmiuksia Naton haastamiseen sotilaallisesti. Naton todellinen huolenaihe löytyy julkilausuman loppupuolelta, jossa puhutaan Euroopan eteläisen naapuruston yhä lisääntyvän epävakauden potentiaalisesti kauaskantoisista vaikutuksista turvallisuuteen. Samalla on selvää, ettei sotilaallisella puolustusliitolla ole keinoja vakauttaa Afrikan tai Lähi-idän levottomuuksia. Janne Kuusela Päätoimittaja Maanpuolustus 109 1
Puheenjohtajalta Arvoisat lukijat Yhdistyksen toiminta jatkuu syyskaudella suunnitelman mukaan. Tässä kuussa valmistellaan yhdistyksen hallituksen piirissä ensi vuoden toiminnan perusteet. Ne tullaan esittelemään teille syyskokouksessa 23.10. Samassa yhteydessä kuullaan Puolustusvoimain komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin esitelmä. Yhdysvaltalaisen Center for Strategic & International Studies-tutkimuskeskuksen johtaja ja entinen varapuolustusministeri John Hamre tulee pitämään 8.12. Max Jakobson Memorial Lecture-sarjaan lukeutuvan esitelmän. Seuraava toimintavuosi aloitetaan 15.1.2015 jälleen korkeatasoisella ja ajankohtaisella esitelmällä. Kutsut kaikkiin tilaisuuksiin lähetetään erikseen. Tervetuloa Helsingin Yliopistolle sankoin joukoin. Kansainvälinen tilanne puhuttaa ja puhuttelee kaikkia meitä turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneita. Aika ajoin keskusteluissa on esillä maamme puolustuskyvyn uskottavuus. Tässä ydin on luonnollisesti puolustusvoimien suorituskyvyn nykytilassa ja kehitysnäkymissä. Kansanedustaja Kanervan johtama selvitysryhmä on saanut perusteita arvioida nimenomaan puolustuskykymme tätä osiota. Ryhmä jättänee raporttinsa vielä kuluvan syksyn kuluessa. Uskottavaan puolustukseen kuuluu sotilaallisen suorituskyvyn lisäksi merkittäviä sisäisiin ja ulkoisiin arvioihin vaikuttavia komponentteja. Näitä ovat ainakin yhteiskunnan vakaus ja yleinen maanpuolustustahto, alueiden ja rajojemme valvontakyky sekä valtiollinen päätöksentekokyky. Lisäksi yhteiskunnan taloudellinen kestokyky ja puolustusteollinen pohja sekä huoltovarmuutemme läpi yhteiskunnan vaikuttavat erityisesti varautumiskykyymme ja sitä kautta uskottavuusaspektiin. Myös kansainvälinen yhteistoiminta ja erityisesti sen tuottama lisäarvo on osa uskottavuuttamme. Suomessa käytävissä keskusteluissa pitäisi muistaa käsitellä kaikkia osatekijöitä. On ilmiselvää, että kaikkia puolustuksemme uskottavuuteen vaikuttavia osatekijöitä arvioidaan jatkuvasti. Asiat ovat pääsääntöisesti hyvällä tolalla. Kaikkien eteen pitää kuitenkin tehdä jatkuvasti töitä mitään komponenttia unohtamatta. Hyvää alkanutta syksyä 2 Maanpuolustus 109 Kari Jordan Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja
Sisältö 1 Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajalta 3 Sisältö HAASTATTELU 4 Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg TEEMA: KANSALLISMIELISYYS EUROOPASSA 12 Hannes Saarinen: 1914 2014 Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta 18 Sinikukka Saari: Separatismi ulkopolitiikan välineenä 23 David Arter: From England to Scotland with Love 29 Teemu Sinkkonen: Katalonia pelaa uhkapeliä, jossa ei ole voittajia 33 Juuso Stenfors: Yhdessä ilman yhteistä kieltä ARTIKKELIT 37 Karoliina Honkanen: Naton huippukokouksen ennakkotunnelmia 40 Heikki Savola: Obaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 44 Jaakko Ylisipola: Puolustuspolitiikkaa SuomiAreenalla 49 Toomas Hendrik Ilves: Security in Northern Europe after the collapse of the Helsinki Final Act KIRJA-ARVIOITA 57 Linnakesaaret. Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa. MAANPUOLUSTUSKURSSIT 58 45. Erikoiskurssi 60 2.-45. MPK kokoontuminen 62 94. Jatkokurssi ja 55. Täydennyskurssi 63 95. Jatkokurssi 64 56. Täydennyskurssi Turvallinen Suomi Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta Tuleva toiminta 65 Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät Tattoo 2014 Haminassa 66 MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA 68 KURSSIEN KOKOONTUMISIA 74 ALUEELLISET YHDISTYKSET Maanpuolustus 109 3
Puolustusvoimain komentaja JARMO LINDBERG Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 12.8.2014 Janne Kuusela KKuinka arvioitte Suomen turvallisuusympäristön ja sodan kuvan muutosta viime vuosina? Millaisia ajatuksia kuluneen vuoden tapahtumat Ukrainassa ovat teissä herättäneet ja kuinka ne heijastuvat Suomen turvallisuuteen? Ukrainan tilanteen seurauksena sekä idässä että lännessä joukkorakenteita on muuteltu hieman uuteen suuntaan ja normaalien harjoitusten lisäksi on toimeenpantu aika isojakin harjoituksia. 4 Maanpuolustus 109
Maanpuolustus 109 5
Haastattelu Ilmiselvästi toimintaympäristö Euroopassa on muuttunut. Oma arvioni on, että se ei siitä ihan heti toiseen suuntaan käänny. Toimintaympäristöä tulee muuttamaan myös se, että Nato vetää ISAF-operaation joukot pois ja Afganistaniin jää Resolute Support -missio, joka eroaa suuresti ISAF:sta. Ne rahat ja joukot, jotka on sijoitettu Afganistanin-operaatioon palaavat Eurooppaan. Natossa on todettu, että nyt saavutettua hyvää yhteensopivuutta pyritään ylläpitämään tiivistyvällä harjoittelulla. Naton entisen itäblokin jäsenmaat ovat Ukrainan kriisin myötä ilmaisseet huolensa puolustuksestaan. Tämä johtaa siihen, että artikla 5 -harjoitusten osuus lisääntyy. Yhdysvallat on ilmoittanut panostavansa miljardi dollaria Euroopassa tapahtuvaan harjoitustoimintaan. Kyllä sillä rahalla jo jonkin verran saa lähetettyä joukkoja harjoituksiin. Ilmiselvästi toimintaympäristö Euroopassa on muuttunut. Oma arvioni on, että se ei siitä ihan heti toiseen suuntaan käänny. Tässä yhteydessä Naton huippukokous Cardiffissa on erittäin tärkeä tapahtuma, jossa epäilemättä kaikki Ukrainaan liittyvä on voimakkaasti esillä. Huippukokouksen päätöksiä ei varmastikaan kovin nopeasti toiseen suuntaan käännetä. Sellainen näppituntuma on, että Naton osalta voimme syyskuussa katsoa uutta asetelmaa ja Naton linjaa. Tässä mielessä on todella mielenkiintoista seurata huippukokouksen tuloksia. Toimintaympäristöstä todettakoon vielä se, että mikään tapahtuma ei ole suoraan kohdistunut Suomeen. Näin ollen omilla puolustusvoimillamme ei ole meneillään mitään joukkorakenteen muutosta Ukrainan tilanteen takia. Luonnollisesti seuraamme jatkuvasti tilannetta ja olemme valmiita ketterästi säätelemään valmiuttamme. Tilanteiden nopeat muutokset heijastavat sodankäynnin tapojen ja sodan kuvan muutosta. Aiemmin ajateltiin, että varoitusaikaa tilanteen kehittymisen kriisistä sotaan olisi useasta kuukaudesta vuoteen. Nyt se voi olla joitakin kuukausia tai pahimmillaan vain viikkoja. Lisäksi, kun yleensäkin sodankäynnissä on tavoitteena saada aikaan kitkaa ja hämmennystä, päätöksenteossa voi olla vaikea hahmottaa, olemmeko nyt muodollisesti sodassa vai onko kyse vielä jostain muusta. Taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia painostuskeinoja vaihdellaan tarpeen mukaan. Toisaalta, eivät vanhat ja perinteiset keinot ole 6 Maanpuolustus 109
Janne Kuusela: Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg minnekään poistuneet. Niiden rinnalle on tullut uusia keinoja. Perinteisiä sodankäyntitapoja sovelletaan parhaillaan täällä Euroopassa. Niiden lisäksi on tullut voimakas informaatiosodankäynti. Jo niin monissa aikaisemmissa operaatioissa on todettu, että sodan ensimmäinen uhri on totuus ja niin varmasti on käynyt tälläkin kertaa. Uusimpana ilmiönä ovat kybersodankäynti ja verkko-operaatiot. Mutta jos jollakulla on sellainen mielikuva, että sodankäynti olisi siirtynyt tietoverkkoihin ja tulevaisuudessa sota olisi pelkkiä verkko-operaatioita, niin juuri tällä hetkellä se nimenomaan ei siltä näytä. On perinteinen tapa käydä sotaa, jonka rinnalle on tullut uusia keinoja. Puolustusvoimauudistuksen toimeenpano on jo loppusuoralla. Millaisena näette Suomen puolustusvoimien toimintaedellytykset? Mikä on puolustusvoimien tämänhetkinen tila ja mitkä ovat merkittävimmät näköpiirissä olevat haasteet? Uudistuksen suunnitelman mukaisesti loppuun saattamiseen on nyt aikaa vajaa puoli vuotta. Tavoitteet ja säästöt tullaan saavuttamaan. Voidaan todeta, että olemme valtionhallinnon osana tehneet juuri sitä mitä meille on käsketty ja saavuttaneet sen mitä meiltä on edellytetty. Puolustusvoimien koko, toiminnan taso ja resurssit saatetaan tasapainoon. Erityisen tärkeää on, että toiminnan taso palautetaan vuonna 2015. Se tarkoittaa, että maasto- ja alusvuorokausien, lentotuntien ja koulutettavien reserviläisten määrät nousevat. Sen myötä ammattilaiset, reserviläiset ja varusmiehet saavat kaikki tehdä sitä, mikä on maanpuolustuksen kannalta tärkeää. Käsketyt leikkaukset olivat 10 prosenttia budjetistamme. Tästä noin puolet saavutettiin leikkaamalla materiaalihankintoja. Osan materiaalin elinkaari on päättymässä lähiaikoina. Maavoimien ilma- ja panssarintorjuntajärjestelmiä, maasto- ja panssariajoneuvoja sekä johtamisjärjestelmän osia vanhenee tämän vuosikymmenen loppupuolella. Samalla otetaan käyttöön maavoimien uusi taistelutapa. Uuden taistelutavan käyttöönotto ja poistuvan materi- aalin korvaaminen tavalla tai toisella on tärkeää. Jos materiaalia ei korvata, niin sitten meille jää joukkoja, joilla ei ole toimintaedellytyksiä. Joukkorakenteeseen tulee reikiä. Olemme ilmoittaneet lisäresurssitarpeeksi vuosikymmenen loppuun mennessä 50 150 miljoonaa euroa vuositasolla. Sillä ei mitään valtavaa uutta hankita, mutta sillä turvataan puolustusvoimauudistuksessa saavutettu toiminnan taso ja rakenne, millä kyetään toimimaan vuosikymmenen vaihteeseen ja muutama vuosi sen ylitse. Sen jälkeen isot haasteet ovat merivoimien aluskaluston vanheneminen 2020-luvun alkupuolella ja ilmavoimien hävittäjien vanheneminen 2020-luvun puolivälissä. Tärkeitä päätöksiä tullaan tekemään ensi kevään vaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa. On ollut havaittavissa poliittista halukkuutta palauttaa leikattua rahoitusta. Puolustusvoimat ei missään vaiheessa ole pyytänyt lähtötason ylitse menevää korotusta, vaan tulemista ikään kuin puoliväliin vastaan. Kun puolustusbudjetista on kymmenen prosenttia leikattu, niin nyt pyydämme viitisen prosenttia takaisin. Edellisessä tehtävässänne sotatalouspäällikkönä vastasitte muun muassa puolustusvoimien uuden Logistiikkalaitoksen perustamisesta. Millaisesta laitoksesta on kyse? Organisatorisesti Logistiikkalaitos on puolustusvoimauudistuksen suurin uudistus. Puolustushaarojen materiaalilaitokset yhdistetään Logistiikkalaitokseksi. Se omistaa muun muassa panssarivaunut, lentokoneet, alukset ja vastaa niiden huollosta ja ylläpidosta. Logistiikkalaitos myös hankkii kaikki yli 30.000 euron arvoiset hankinnat. Se on henkilöstömäärältään suurempi kuin uudistuksen jälkeiset meri- tai ilmavoimat. Kyse on toimialan historiallisen suuresta muutoksesta. Puolustusvoimille on erittäin tärkeää, että laitos lähtee kunnolla toimimaan, semminkin, kun toimialan henkilöstöä on leikattu 20 prosenttia. Ei riitä, että organisaatiot yhdistetään, vaan myös toimintatapojen tulee muuttua. Uudella organisaatiolla on uudet prosessit, joista haemme tehoja materiaalihankintoihin ja eri puolustushaaroissa tunnistettuja Maanpuolustus 109 7
Haastattelu Olen lähestynyt kansainvälistä toimintaa benchmarkingin näkökulmasta. parhaita käytäntöjä puolustusvoimiin kokonaisuutena. Kokemuksia ja tietoa on kerätty myös muilta mailta, jotka ovat tehneet samankaltaisia toimenpiteitä. Millaisina näette kansainvälisen puolustusyhteistyön merkityksen ja mahdollisuudet Suomen puolustukselle? Olen aina kannattanut kansainvälistä yhteistyötä. Mielestäni on tärkeää mennä katsomaan muiden ammattilaisten tapaa hoitaa niitä asioita, mitä meidänkin tehtäviimme kuuluu. Meidän on avoimin mielin haettava parhaita käytäntöjä ja sovellettava niitä mahdollisuuksien mukaan omaan toimintaamme kotimaan torjuntakyvyn parantamiseksi. Olen lähestynyt kansainvälistä toimintaa benchmarkingin näkökulmasta. Mikäli sieltä löytyy jotain helmiä joita on toki jo vuosien varrella aika lailla löytynytkin niin kopioidaan ne häpeilemättä suomalaisiin käytäntöihin ja koulutusoppaisiin. Kotimaan torjuntakykymme on ehdottomasti parantunut tämän avulla. Omalta kohdaltani tämä lähestymistapa jatkuu. Kansainvälisiin harjoituksiin ja kriisinhallintaoperaatioihin osoitettava rahoitus ei ole kasvussa. Itse asiassa kriisinhallintabudjettia on leikattu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kansainvälisen toiminnan volyymi ole lähivuosina kasvamassa. Meillä on suuria haasteita ylläpitää edes nykyisen tasoista läsnäoloa kansainvälisissä operaatioissa. Harjoituksiin osallistumisprofiilimme näillä resursseilla säilyy nykyisen kaltaisena enkä usko, että siihen suuria muutoksia tulee, vaikka esimerkiksi Naton harjoitusmäärät Euroopassa ovat lisääntymässä. Meidän kannaltamme se merkitsee, että tarjonta on entistä laajempaa ja monipuolisempaa, josta voimme valita omiin tarkoituksiimme parhaiten sopivat harjoitukset. Kyberturvallisuus on nyt näkyvästi esillä niin maailmalla kuin Suomessakin. Kuinka tähän asiaan panostetaan puolustusvoimissa? Kyse ei ole missään nimessä pelkästään puolustusvoimien asiasta, vaan koko yhteiskunnan yh- 8 Maanpuolustus 109
Janne Kuusela: Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg teisestä asiasta. Kyberaikaa ei myöskään tarvitse enää odotella, vaan se on jo täällä. On erittäin hyvä, että kansallinen kyberstrategia on tehty eri hallinnonalojen yhteistyönä. Nyt kyse on sen menestyksekkäästä toimeenpanosta. Haasteena on, kuinka paljon siihen panostetaan resursseja. Tämä koskee myös puolustusvoimia, jossa kyberosaaminen taistelee jo kertaalleen leikatuista resursseista muiden materiaali- ja henkilöstötarpeiden kanssa. Kyberissä kyse ei ole pelkästään laitteista tai ohjelmistoista. Niitä on saatavissa halvalla suoran hyllystä. Ponnistelut täytyy kohdistaa osaavien ja motivoituneiden ihmisten rekrytoimiseen luomaan kybertoimintakykyä. Uudessa organisaatiossa meillä on noin 60 henkilön tehtävät tähän liittyen. Haaste on siinä, että kun kyberympäristö koko ajan vauhdilla kehittyy, meidän pitäisi kyetä kohdentamaan rajalliset resurssimme yritämmekö ikään kuin juosta ympäristöämme kiinni, vai jäämmekö yhä enemmän jälkeen. Kokonaisuutta on vaikea määrittää, sillä kyberympäristö on kovin abstrakti. Välillä tulee esiin joku piikki, kuten esimeriksi ulkoministeriöön kohdistunut kyberhyökkäys, jossa havahdumme karuun todellisuuteen. Avainasemassa on lainsäädäntö ja siinä asiassa Puolustusvoimien intressit ovat Suomen rajojen ulkopuolella. Tärkeintä meille on tietenkin kyky suojata omat järjestelmämme, mutta muilta osin intressimme tässä asiassa eivät ole kotimaassa. Meille on ensisijaisen tärkeää saada tietoa siitä mitä ympärillämme tapahtuu. Kun asevoimien viestiliikenne siirtyy kovaa vauhtia radioaalloilta tietoverkkoihin, edellyttää se meiltä kykyä toimia verkoissa omien rajojemme ulkopuolella. Edelleen, jos Suomen rajojen ulkopuolelta kohdistuu meihin verkkohyökkäys tai -operaatio, meillä täytyisi olla kyky selvittää sen alkuperä. Mitä tulee kyberhyökkäyskykyyn, se on tärkeä osa puolustusta siinä missä suojautuminen ja tiedustelukin. Tämä viitekehys on tärkeä ymmärtää oikein. Ei perinteisessäkään sodankäynnissä istuta poterossa kyyryssä kypärä päässä odottelemassa moukaroinnin jatkumista, vaan kyllä siihenkin kuuluu, että isketään takaisin. JARMO LINDBERG Kenraali Jarmo Lindberg on syntynyt vuonna 1959. Hän valmistui lentokadettikurssilta vuonna 1982 ja on sen jälkeen palvellut monipuolisesti eri tehtävissä Ilmavoimissa; lentoupseerina ja lentueen päällikkönä Karjalan lennostossa, lentokoulutuspäällikkönä Ilmavoimien esikunnassa, Hävittäjälentolaivue 21 komentajana Satakunnan lennostossa ja edelleen valmiuspäällikkönä ja operaatiopäällikkönä Ilmavoimien esikunnassa. Lindberg on ollut vuonna 2005 Lapin lennoston komentaja ja 2008 2012 Ilmavoimien komentajana. Pääesikunnassa Lindberg on aikaisemmin toiminut operatiivisen osaston apulaisosastopäällikkönä, valmiuspäällikkönä ja sotatalouspäällikkönä. Lindberg on lentänyt usealla konetyypillä noin 3000 tuntia ja muun muassa ollut ilmavoimien Mig-21 BIS esityslentäjänä neljän vuoden ajan. Lindberg sai koulutuksen F/A-18 C/D Hornet-kalustolle Yhdysvalloissa Lemooressa, ja oli tuomassa ensimmäisiä Hornet-hävittäjiä Suomeen. Maanpuolustus 109 9
Haastattelu Minullekin tulee moni kertomaan omista kurssikokemuksistaan ja saamani palaute on ollut erittäin myönteistä. Kuinka luonnehtisitte Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien roolia tänä päivänä? Valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat erittäin hieno foorumi tuoda ihmisiä laajasti eri aloilta saamaan tietoa kokonaismaanpuolustuksesta. Konsepti tuntuu edelleen toimivan, kurssit kiinnostavat ihmisiä ja niille on paljon halukkaita tulijoita. Minullekin tulee moni kertomaan omista kurssikokemuksistaan ja saamani palaute on ollut erittäin myönteistä. Kurssien sisältöön ja laaja-alaisuuteen ollaan tyytyväisiä ja tietenkin ennen kaikkea siihen monipuoliseen osallistujajoukkoon, jonka kanssa kurssilla pääsee verkottumaan. Viestini on se, että tässä tulisi olla niin kuin ammunnassakin jälkipito. Ei pidä rajoittua itse kurssiin, vaan jatkaa aktiivista yhteydenpitoa sen jälkeenkin. Olen oman kurssini pääsihteeri ja siten järjestän kurssimme tapaamiset, joka on mieluisa tehtävä. Olen hyvin motivoitunut siihen, sillä kurssillamme on hienoa porukkaa. Joka vuosi olen järjestänyt kurssillemme yhden viikonlopun mittaisen tapaamisen. Viimeksi olimme Ruotsissa juuri kun Ruotsin uusi puolustusselvitys julkistettiin edellisenä päivänä ja saimme siitä heti tuoreeltaan analyysia pääesikunnassa ja ministeriössä. Lisäksi järjestän vuosittain tapaamisen pääkaupunkiseudulla, joka on yhden illan mittainen. Seuraavaksi kutsun kurssin käymään täällä pääesikunnassa, jossa emme olekaan aikaisemmin vierailleet. Kun kurssimme oltermanni on juuri Varsovasta Strasbourgiin siirtynyt Jari Vilén, niin seuraava viikonloppukohteemme onkin Strasbourg. 10 Maanpuolustus 109
TEEMA KANSALLIS- MIELISYYS EUROOPASSA Maanpuolustus 109 11
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa KIRJOITTAJA Hannes Saarinen on filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen johtaja Helsingin yliopistossa. Hän on yleisen historian professori ja sitä ennen hoitanut Yleisen historian apulaisprofessorin sekä Yleisen että Euroopan historian professorin virkoja. Saarinen toimi 2000 2004 Suomen Saksan instituutin johtaja Berliinissä. Hänen tutkimusaiheitaan ovat muun muassa Saksan, saksankielisten maiden ja Euroopan historia, Suomen ja Saksan suhteiden historia, nationalismi Euroopassa ja kaupunkihistoria (Berliini). 1914 2014 Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Hannes Saarinen Satavuotismuisto on herättänyt kiinnostuksen sodan syistä ja seurauksista. Lisäksi on noussut huoli, onko havaittavissa samankaltaisia ilmiöitä ja voimia, jotka veivät silloisen Euroopan katastrofiin. Vaarantavatko mantereen laidoilla lisääntyneet konfliktit, terrorismi, separatistiset liikkeet ja ylipäätään vahvistunut kansallinen egoismi rauhantilan? Onko ensimmäinen maailmansota pelottavan ajankohtainen kuten saksalainen Der Spiegel kysyy? K 12 Maanpuolustus 109
Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta TUTKIJOIDEN NÄKÖKULMIA Franz Ferdinandin murhaajan Gavrilo Principin pidätys 28.6.1914. Ennen pidätystä Princip yritti tappaa itsensä syanidilla, sitten aseella, jonka lähellä seisoneet ihmiset kiskoivat hänen käsistään ennen laukausta. Onko kuvassa Gavrilo Princip vai paikalla ollut Ferdinand Behr, on edelleen epäselvää. Kuvaan ensimmäisen maailmansodan synnystä vaikuttavat edelleen vahvasti sen lopputulos ja rauhanjärjestelyjen jälkivaikutukset. Usein toistetaan George F. Kennanin näkemystä, jonka mukaan ensimmäinen maailmansota oli 20. vuosisadan the great seminal catastrophy. Se oli hänen mukaansa siihen astisen länsimaisen sivilisaation loppu. Sota mahdollisti kommunistiset ja fasistiset diktatuurit. Vain kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hitler pani alulle vielä tuhoisamman toisen maailmansodan. Siten jo Versaillesin rauhansopimuksen pykälässä 231 hyökkääjäksi nimetyn Saksan syyllisyys on pitkään ollut tutkimuksen keskiössä. Edelleen Fritz Fischerillä on kannattajansa, joka saksalaisia lähteitä tulkitsemalla arvioi Saksan maailmanherruuden tavoittamisen olleen ensimmäisen maailmansodan alkusyynä. 1990-luvun lopulla Niall Ferguson puolestaan provosoi pohtimalla seikkaperäisesti Ison-Britannian vastuuta maailmansodan syttymisestä, mistä hän sai kuulla paljon kritiikkiä. Viime aikoina paljon huomiota herättäneessä tutkimuksessaan The Sleepwalkers Christopher Clark on keskittynyt vertailemaan kaikkien osallisten valtioiden päättäjien toimintaa ja silloin vallinnutta ilmapiiriä. Yhtä ainoata vastuullista hän ei nimeä. Päättäjien ottamat, usein väärin laskemat riskit ja tietämättömyys Maanpuolustus 109 13
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa Nationalistisella ajattelulla on ollut osuutensa ensimmäisen maailmansodan taustatekijänä. muiden, erityisesti vastapuolen aikeista, johtivat moniin virhearviointeihin kohtalokkaine seurauksineen. Muistovuonna kuvaukset taistelujen kulusta, pohdinnat liittosuhteiden mekanismeista, sodan aiheuttamat aineelliset ja moraalisen tuhot sekä ylipäätään sotilaallisten ja taloudellisten resurssien vertailut ovat edelleen keskeisiä tutkijoiden teemoja. Suurta yleisöä kiinnostavat nykyään erityisesti tavallisen rivisotilaan kokemukset ja kotirintaman mielialat. Vuosien 1914-1918 sota oli ensimmäinen laaja mediasota, jossa nationalistiset äänensävyt ja patrioottiset vetoomukset hallitsivat julkisuutta. Nykypolitiikassa muistaminen ja siihen kuuluva symboliikka ovat eri asemassa kuin heti sodan jälkeen. Henki on sovinnollinen, Euroopan saavuttamaa rauhaa ja yhteisöllisyyttä korostava. Edellisen vuosisadan vaihteessa erityisesti Balkanin kansallisesti monimutkaista tilannetta luonnehdittiin, eikä syyttä, Euroopan ruutitynnyriksi. Siellä vaikutti lisäksi suurvaltojen valtapiiriajattelu suojelijarooleineen. Clark aloittaakin ensimmäisen maailmansodan tarkastelun sieltä, mistä konflikti sai alkunsa, Balkanilta. Hän kuvaa yksityiskohtaisesti Serbian politiikkaa ja Bosnian serbinationalisteille annettua epäsuoraa tukea. Yksistään jo tästä painotuksesta hän on kohdannut kritiikkiä Belgradissa, missä arkkiherttua Franz Ferdinandin murhaajaa Gavrilo Principiä edelleen kunnioitetaan kansallissankarina. NATIONALISMI Eittämättä nationalistisella ajattelulla on ollut osuutensa ensimmäisen maailmansodan taustatekijänä. Suurvalloilla ei ollut keskenään vuonna 1914 Euroopassa sellaisia akuutteja kansallisia aluekiistoja, joiden vuoksi tieten tahtoen haluttiin sotaa. Ranskassa ei enää vallinnut sotaisaa henkeä Elsass-Lothringenin takia. Tosin sodan puhjettua palautus tuli tavoitteeksi. Iso-Britannian sisäpolitiikkaa hallitsi Irlannin kysymys ja siihen suhtautumisella oli vaikutuksensa myös maan ulkopoliittisiin ratkaisuihin, kuten Clark kirjassaan korostaa. Muualla Euroopassa kansallisten vähemmistöjen, mukaan lukien juutalaisten, oikeudet ja asema herättivät jo kauan laajaa keskustelua. 14 Maanpuolustus 109
Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Pohdittavia yhtymäkohtia nykyaikaan tarjoavat ennen kaikkea 1900-luvun alun Itävalta- Unkari ja Venäjä. Itävallan ja Unkarin vuoden 1867 kompromissi kahdesta tasavertaisesta monarkiasta saman hallitsijan alaisuudessa ei tyydyttänyt muita valtakunnan lukuisia kansallisuuksia, Slaavit olivat näistä yhteenlaskettuna suurin ryhmä. Kilpailevien nationalismien keskuudessa kielikysymys saattoi nousta ylimmäksi kiistanaiheeksi, vaikka taustalla olikin sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta. Kärjistävästi kiistelyyn vaikutti, kun ulkopuolinen kansallisvaltio antoi tukea kansalliselle vähemmistölleen rajan toisella puolella. Italiasta esimerkiksi katse kohdistui Etelä-Tiroliin, Romaniasta Unkarin Transilvaniaan. Historialliset muistot aikaisemmasta valtakunnasta ruokkivat Balkanilla muun muassa Suur-Serbia tai Suur-Bulgaria -ajattelua. Kruununperijä Franz Ferdinand halusi edistää tulevan valtakuntaansa stabilisoimiseksi reformia, jossa kaikki slaavit yhdessä huomioidaan, mutta juuri tämä teki hänet serbinationalistien silmissä viholliseksi. Kansallisuuteen perustuva täydellisen itsenäisyyden vaatimus ei 1910-luvulla ollut vielä laajalle levinnyt esimerkiksi Itävallan tsekkien tai Venäjän Itämeren alueen kansojen keskuudessa, mutta maailmansodan kuluessa aktivismi kasvoi. Tukea tuli nyt myös ulkopuolelta. Siten Saksa yllytti vuodesta 1915 Venäjän länsirajalla asuvia kansallisuuksia kapinointiin ja tunnetusti koulutti suomalaisia aktivisteja jääkäreiksi tässä tarkoituksessa. Britit ja ranskalaiset toimivat vastaavasti arabiväestön keskuudessa Osmanien valtakunnan heikentämiseksi. Venäjällä venäläisyyteen vannova nationalismi ei onnistunut pitämään yhteiskuntaa eikä valtakuntaa koossa. Vanhakantaisempi hallitsijauskollinen, sinänsä ylikansallinen patriotismi menetti otettaan niin Venäjällä kuin Itävalta-Unkarissa. KANSALLINEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS Yhdysvaltojen mukaan tulo sotaan ympärysvaltojen puolelle paransi monien Euroopan vähemmistökansojen mahdollisuuksia saada tukea itsenäistymistavoitteilleen. Puolan itsenäisyyden palauttaminen oli ehkä kaikkein keskeisin. Sekä Lenin että Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson, vaikkakin erilaisin poliittisin tarkoitusperin, julistivat kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta. Leninin kommunistinen malli johti Venäjän entisen valtakunnan kansojen sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon. Wilsonin idealismi synnytti tulevien konfliktien välttämiseksi suvereenien valtioiden muodostaman löyhän Kansainliiton, johon hänen oma valtionsa ei edes liittynyt. Kansainliitto kariutui pian, mutta jatkuu YK:n muodossa. Maailmansodan jälkeisissä rauhansopimuksissa kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta toteutettiin lähinnä voitettujen valtioiden kustannuksella. Ratkaisemalla vanhempia kiistoja luotiin samalla uusia. Saksan ja Itävalta- Unkarin alaisuudesta itsenäistyi Puolan ohella Tsekkoslovakia. Serbia laajeni Jugoslaviaksi. Trianonin rauhansopimus vahvisti Unkarille rajat, joka jätti yli 3 miljoonaa unkarilaista maan rajojen ulkopuolelle. Italia sai Itävallalta toivomansa Etelä-Tirolin ja näin uuden vähemmistön. Idässä uusi Puola sai huomattavan valkovenäläisen ja ukrainalaisen vähemmistön. Tsekkoslovakiaa luotaessa Böömin saksankielisiltä evättiin oikeus liittyä jäljelle jääneeseen Itävaltaan, jolta taasen rauhansopimus kielsi liittymisen Saksaan. Saksan ja Venäjän valtakunnat menettivät maailmansodan jälkeen suuria alueita, kuitenkin sellaisia, joissa pyrkimyksenä oli toteuttaa kansallinen itsemääräämisoikeus. Neuvostoliiton romahdus ja lukuisten neuvostotasavaltojen itsenäistyminen 1990-luvun alussa on eräiden näkemysten mukaan 20. vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. On hyvä palauttaa mieliin, että tuolloin ainakin lännen suunnalla, mutta myös Kaukasuksella, pitkälti palattiin vuosien 1917 1922 tilanteeseen. Venäjästä irtaantuneet kansat ja itsenäistyneet valtiot muistavat tätä aikaa vapautumisena. Ratkaisua kansallisten vähemmistöjen ongelmiin ja kansalaisuusvaihtoehtoihin etsittiin maailmansodan loppuvaiheessa myös kansanäänestyksillä. Slesvigissä (Etelä-Jyllannissa) äänestys johti rajanmuutokseen Tanskan hyväksi. Pieniä vähemmistöjä jäi uudenkin rajan molemmin puolin, mutta mitään vakavaa kiistaa ei lähes sataan vuoteen enää ole syntynyt. Puolan ja Saksan rajalla, voittopuolisesti puolankielisessä Ylä-Sleesiassa, riitaisuus kärjistyi Maanpuolustus 109 15
16 Maanpuolustus 109
Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta aseellisiin selkkauksiin. Niukka enemmistö äänestäjistä oli Saksaan jäämisen puolesta, mutta paikalliset tulokset sallivat muunkin tulkinnan. Ylä-Sleesia jaettiin. Moni esimerkki osoitti, ettei aina väestöllä ollut selkeätä kansallisuuspreferenssiä, mutta kylläkin paikallisesti juurtunut identiteetti. Kieli, uskonto tai etninen tausta eivät aina olleetkaan yksiselitteisen ratkaisun kriteereitä uusia valtionrajoja vedettäessä. VUOSI 1914 JA NYKYAIKA Se, että vuoden 1914 kriisitilanne Serbian ja Itävalta-Unkarin välillä ei ollut rajoitettavissa vaan eskaloitui maailmansodaksi, oli Euroopan viiden suurvallan, Iso-Britannian, Ranskan Venäjän sekä keskusvaltojen, Saksan ja Itävalta-Unkarin vastuulla. Italia ja Osmanien valtakunta olivat tärkeissä sivurooleissa. Suurvalloista Iso-Britannia ja Ranska olivat jo silloin parlamentaarisesti hallittuja, läntisen demokratian edustajia. Näissä maissa sodan voittoa muistetaan edelleen positiivisesti demokratian voittona. Silloista maailmanvalta-asemaa kummallakaan ei enää ole. Voi pohtia, miksi juuri niillä Lähi-idän alueilla, jotka ranskalaiset ja britit olivat ottaneet huostaansa Osmanien valtakunnalta ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jakaneet keskenään, ei demokratia juurtunut. Tänään näissä itsenäisissä maissa käydään sotia, joiden pysäyttämiseksi tunnetaan vastuuta, mutta johon ei näytä olevan tepsiviä keinoja. Myös Palestiinan yhä ratkaisua odottavalla kysymyksellä on juuria tältä ajalta. Kolme muuta vuoden 1914 Euroopan suurta valtakuntaa, kaikki monarkioita, romahtivat sodan loppuvaiheessa. Yksi näistä, Itävalta-Unkari, hävisi kartalta kokonaan. Bolsevikkien valtaantulo Venäjällä vaikutti kauaskantoisesti maan kohtaloihin. Saksasta tuli läntisten esikuvien mukainen, vaikkakin silloin vain lyhytkestoinen tasavalta. Sitä seurasi äärikansallisen ja aggressiivinen diktatuuri. Nykyisin Saksa on Naton ja EU:n kautta niin vahvasti integroitu länteen, ettei vuoden 1914 ilmapiiriä hallinnut piirityspsykoosi eikä Fritz Fischerin esiintuoma maailmanherruuden tavoittelu olisi enää ajateltavissa. On usein viitattu siihen, että molempien maailmansotien kovien kokemusten jälkeinen rauhanprojekti, yhdentynyt Eurooppa, on onnistunut välttämään aseelliset konfliktit. Vain muutamat ensimmäisen maailmansodan aikana Euroopassa ja sen liepeillä vallinneista kansallisista ja osin uskonnollisistakin ristiriidoista ovat puhjenneet uudelleen esiin. Huomiota ovat herättäneet irlantilaisten ja 1950-luvulla etelätirolilaisten terrori-iskut. Kylmän sodan päätyttyä 1990-luvulla kaksi ensimmäisen maailmansodan synnyttämää monikansallista valtiota, Tsekkoslovakia ja Jugoslavia, hajosivat sisältä käsin. Toinen rauhanomaisesti sopimalla, toinen väkivaltaisesti. Juuri Sarajevo kärsi pahiten taisteluissa. Jugoslavian alueella eri vaiheissa käyty sota oli Euroopan verisin toisen maailmansodan jälkeen. Se jäi kuitenkin paikalliseksi. Toisin kuin 1914, Euroopan muut vallat panostivat rauhanturvaamistoimenpiteisiin. Vuoden 2014 tapahtumat Ukrainassa ovat nostaneet esiin huolen kriisin eskaloitumisesta laajemmaksi sotilaalliseksi konfliktiksi. Samalla on syntynyt kuva 1900-luvulla moneen otteeseen vallinneesta valtapiiriajattelusta ja mantereen vastakkaisiin blokkeihin ajautumisesta. Vertailu vuoteen 1914 ei tarjoa ehkä niinkään toimintamalleja nykymaailmalle, mutta kyllä kin varoituksen. Viikkolehti Die Zeit kysyi hiljattain nykyhetkeen peilaten: Voidaanko sodat estää? Toiveensa lehti asetti yhdentyneeseen Eurooppaan. Vai pätevätkö maailmalla yhä, kuten Die Zeit myös muistutti, Thukydideen mainitsemat sotaan ryhtymisen motiivit: pelko, kunnia ja hyöty. Maanpuolustus 109 17
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa KIRJOITTAJA Separatismi ulkopolitiikan välineenä Sinikukka Saari Sinikukka Saari on kansainvälisten suhteiden tohtori (London School of Economics and Political Science, 2007), joka toimii nykyisin Ulkopoliittisen instituutin vanhempana tutkijana. Hän on aiemmin toiminut Mission Analytical Capability -analyytikkona EU:n tarkkailuoperaatiossa Georgiassa. Kirjoittaja on perehtynyt Venäjän ulkopolitiikkaan ja erityisesti Venäjän suhteisiin muihin entisen Neuvostoliiton alueen valtioihin. Venäjän toimet Ukrainassa ja Krimin nopea liittäminen osaksi Venäjää ovat järisyttäneet eurooppalaista kylmän sodan jälkeistä turvallisuusjärjestystä. Maailma ei ole enää sama, totesi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy Krimin seurauksista toukokuussa. Suomessa monet ovat nähneet Ukrainan tapahtumat osoituksena Venäjän politiikan arvaamattomuudesta sekä siitä, että Suomen turvallisuusympäristö on radikaalisti muuttunut. On totta, että Putinin päätös laajentaa Venäjän rajoja julkisesti ja virallisesti oli yllättävää ja uutta. Kuitenkin vähemmistöalueiden haltuunotto ja erottaminen virallisesta emämaasta Venäjän vaikutusvallan turvaamiseksi on jo aiemmin kuulunut Venäjän politiikan keskeiseen keinovalikoimaan. Maanmiesten puolustamista on käytetty Venäjän intervention perusteena entisen Neuvostoliiton alueella aina 1990-luvun alusta saakka. Venäjän politiikan sisältö, päämäärät ja perusteet näyttäisivät siis pysyneen entisenlaisena, mutta toteutuksen muodollisuudet ovat uutta. Ja koska alueellinen liitos tehtiin nyt 18 Maanpuolustus 109