SUOMEN VESIOHJELMA. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi. Riku Vahala ja Björn Klöve (toim.)

SUOMEN VESIOHJELMA Kansallisaarteesta elämän lähteeksi Riku Vahala ja Björn Klöve (toim.)

SUOMEN VESIOHJELMA Kansallisaarteesta elämän lähteeksi Riku Vahala & Björn Klöve (toim.)

Sisällysluettelo Esipuhe...3 1 Johdanto...5 2 Tavoitteet...7 2.1 Imagon ja tunnettuuden paraneminen...7 2.2 Tutkimuksen tason nosto...7 2.3 Kansainvälistyminen...8 2.4 Ongelmanratkaisu...8 2.5 Liiketoiminnan kasvattaminen...10 2.6 Osaajien tuottaminen...10 2.7 Vesiasioiden roolin kasvattaminen kehityspolitiikassa...10 3 Painopisteet...11 3.1 Seuranta-, mittaus- ja laskentamenetelmät...11 3.2 Vesien tilan parantaminen...12 3.3 Vesien ja lietteiden käsittely...13 3.4 Infra ja vesi...14 3.5 Hyvä vesihallinto...15 4 Läpileikkaavat teemat...17 5 Toteutus...19 5.1 Tutkimus ja tuotekehitys...19 5.2 Liiketoimintojen tuki...21 5.3 Viestintä...22 5.4 Koulutus...22 5.5 Organisointi...23 Liite 1 SWOT-analyysi...25 Muutosvoimia...25 Vahvuudet...26 Heikkoudet...26 Uhat...27 Mahdollisuudet...28 Pullonkaulat...29 Liite 2 Eräitä keskeisiä haasteita...30 Vesivarojen hallinta ja käyttö...30 Vesien suojelu ja hoito...30 Riskien hallinta ja turvallisuus...31 Vesien ja lietteiden käsittely...31 Vesien seuranta...32 Kansainväliset vesikysymykset...32 Julkisen sektorin kustannustehokkuus...33 Liiketoiminnan kasvattaminen...33 Liite 3 Haastatellut henkilöt...36 Etukannen kuvat vasemmalta oikealle: 1. Riku Vahala, 2. Aarno Torvinen / Ympäristöhallinnon kuvapankki, 3. Björn Klöve Sisäsivujen kuvat: Riku Vahala ja Björn Klöve (ellei toisin mainita) SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

Esipuhe Kansallisen vesiohjelman valmistelu käynnistyi työnimellä Veden vuosikymmen keväällä 2006 maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta yhteistyössä Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n kanssa. Ohjelman työnimi on peräisin YK:n lanseeraamasta veden vuosikymmenestä (Water for Life Decade 2005 2015), jonka tarkoituksena on edistää YK:n vuosituhattavoitteita ja Johannesburgin sitoumusten toteutumista. Ohjelmasta haluttiin muodostaa tätäkin laajempi kokonaisuus, joka sisältäisi myös soveltavaa tutkimusta ja toimintaympäristön kehittämistä. Ohjelman käynnistämistä tuki myös pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitusohjelma, joka kiinnitti huomioita tarpeeseen edistää vesiteknologioiden kehittämistä. Ympäristöteknologiaa edistetään yhteistyössä ympäristöhallinnon ja muiden alueella toimivien tahojen kanssa. Kehitetään ympäristö- ja vesiteknologiaa myös vientimahdollisuudet huomioiden. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 19.4.2007 (s.48) Kansallisen vesiohjelman valmistelua ohjasi johtoryhmä, jonka työhön osallistuivat Minna Hanski (maa- ja metsätalousministeriö), Ritva Heikkinen (Tekes), Laura Höijer (Maj ja Tor Nesslingin säätiö), Johanna Ikävalko (Suomen Akatemia), Kai Kaatra (maa- ja metsätalousministeriö), Heli Karjalainen (Tekes), Jari Keinänen (sosiaali- ja terveysministeriö), Ville Keskisarja (maa- ja metsätalousministeriö), Timo Kolu (Suomen Akatemia), Eero Kontula (ulkoasiainministeriö), Timo Maasilta (Maa- ja vesitekniikan tuki ry), Jyrki Nissilä (ulkoasiainministeriö), Jukka Noponen (Sitra), Hannele Nyroos (ympäristöministeriö), Osmo Purhonen (Lounais-Suomen ympäristökeskus), Merja Saarnilehto (ympäristöministeriö), Pertti Seuna (Suomen vesiyhdistys ry) sekä Carola Wictorsson (kauppa- ja teollisuusministeriö). Syksyllä 2007 järjestettiin professori-iltapäivä, jossa kerättiin noin 30 vesialan professorin ja dosentin näkemyksiä alan tutkimus- ja kehittämistarpeista. Ohjelmavalmistelun selvitysmiehinä ja raportin kirjoittajina toimivat Riku Vahala Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä (1.1.2008 alkaen TKK Vesitekniikka) ja Björn Klöve Oulun yliopistosta. Tässä raportissa esitetään selvitysmiesten näkemyksiä sateenvarjo-ohjelman toteutuksesta ja sen painopisteistä. Näkemykset perustuvat yli 30 viranomaisen, rahoittajan, tutkijan ja yritysedustajan haastatteluihin sekä työryhmän sisäisiin keskusteluihin. Luvun 3.5 kirjoittamisesta vastasi Marko Keskinen (TKK Vesitekniikka). Teksti on kirjoittajien eikä siihen voi viitata työryhmän tai heidän työnantajiensa näkemyksinä. Valmistelun päärahoittajina olivat maa- ja metsätalousministeriö sekä Maa- ja vesitekniikan tuki ry. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi

SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013 Kuva: plugi.fi

1 Johdanto Kansallinen vesiohjelma rakentuu laajasti veden kiertokulkuun liittyvien kysymysten ympärille. Se kattaa teollisuuden ja yhdyskuntien vesihuollon eli veden hankinnan, käsittelyn ja johtamisen sekä likaisen veden viemäröinnin, puhdistamisen, uudelleenkäytön ja purkamisen. Ohjelma kattaa lisäksi vesiensuojelun, vesirakentamisen ja vesivarojen hallinnan eli mm. vesistöissä tehtävät rakennustyöt vesien käytön tai suojelun edistämiseksi sekä vesivarojen hyödyntämisen ja tilan seurannan. Ohjelman rajaus muotoutuu viime kädessä hankkeiden välisten synergiaetujen perusteella eikä mitään veteen liittyvää osaaluetta ole lähtökohtaisesti rajattu pois. Osa ohjelman aihealueista sisältyy Suomen Akatemian koordinoimaan BONUS ERA-NET hankkeeseen, jossa valmistellaan yhteistyötä Itämeren suojelun tarvitseman tutkimuksen rahoittamiseksi ja jossa tavoitteena on kansainvälisen, pitkäaikaisen Itämeri -tutkimusohjelman perustaminen. Tässä raportissa esitettävä kansallinen vesiohjelma pyritään toteuttamaan koordinoidusti rinnakkaisen Itämeri-ohjelman kanssa siten, että ne täydentävät ja tukevat toisiaan. Ohjelma paaluttuu Suomen vesisektorin tunnistettuihin vahvuuksiin, jotka on esitetty liitteessä 1. Niiden varaan on valettu ohjelman perusta tammikuussa 2008 käynnistetty Tekesin Vesi-ohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa soveltavaa, teknologian siirtoa tukevaa tutkimusta ja tuotekehitystä, sekä edistää alan liiketoimintaa ja kansainvälistä kilpailukykyä. Tekesin Vesi-ohjelman tarkoituksena on saada vesialan toimijat yhdistämään eri toimialo- jen osaamisia, jotta aito verkottuminen tuottaisi uusia innovaatioita ja edelleen uusia tuotteita sekä palveluja. Tekesin Vesi-ohjelma on viisivuotinen ja sen suunniteltu kokonaispanostus on 91 miljoonaa euroa, josta Tekesin osuus on noin puolet. Kansallinen vesiohjelma pyrkii sateenvarjon tavoin kokoamaan alleen koordinoidusti kaikki julkisen sektorin toimesta tehtävät vesialan kehittämisponnistelut, joista yksi on Tekesin Vesi-ohjelma. Kansallisen vesiohjelman vaikuttavuuden lisäämiseksi siihen tulisi kytkeä vahva perustutkimuksellinen osuus. Tämän mahdollistamiseksi Suomen Akatemialle jätettiin jo joulukuussa 2005 ohjelma-aloite Veden vuosikymmenen tutkimusohjelma. Ohjelma-aloitteessa korostuivat laaja-alaisuus ja monitieteisyys. Saman vuoden huhtikuussa Suurjärvitutkimuksen yhteistyöryhmä oli jättänyt oman tutkimusohjelmaesityksensä Suurten järvien ympäristötutkimuksen kehittäminen ja suuntaaminen Ohjelma-aloitteita on käsitelty Akatemiassa yhdistetysti työnimellä Veden sosio-ekologia, mutta sen toimikunnista ei ole toistaiseksi tullut tukea aloitteelle. Sen sijaan Suomen Akatemia ryhtyi arvioimaan kansainvälisin voimin vesitieteiden nykytasoa. Arvioinnissa selvitettiin tieteen ja tutkijakoulutuksen laatu, tutkimusjärjestelmän rakenteet ja toimivuus, tutkimuksen infrastruktuurit ja sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Arviointi antaa arvokasta tilannetietoa vesialasta ja sen kehittämistarpeista, joskin arvioinnin rajaus kattaa vain osan kansallisen vesiohjelman aihealueista. Arvioinnin tulokset julkistetaan 1.4.2008. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi

SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

2 Tavoitteet Kansallisen vesiohjelman yleisinä päämäärinä on turvata kansainvälisesti kilpailukykyinen vesialan osaaminen Suomessa, lisätä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, lähentää tutkimusta ja käytäntöä, edistää tiedonkulkua ja vuorovaikutusta sekä parantaa vesialan näkyvyyttä. Ohjelman tavoitteina ovat tiivistetysti vesialan imagon ja tunnettuuden paraneminen, tutkimuksen tason nosto, kansainvälistyminen, ongelmanratkaisu, liiketoiminnan kasvattaminen osaajien tuottaminen sekä vesiasioiden roolin kasvattaminen Suomen kehityspolitiikassa. Seuraavassa yksilöidään asetetut tavoitteet tarkemmin. 2.1 Imagon ja tunnettuuden paraneminen Vesialan imago ja tunnettuus ovat kohtalaiset, mutta eivät vastaa Suomen menestystä kansainvälisissä vesivertailuissa. Vesisektori on toiminut Itämeren suojelua ja Vuotoskeskustelua lukuun ottamatta perinteisesti melko näkymättömänä osana yhteiskuntaa. Suomi on ollut suhteellisen passiivinen toimija kansainvälisissä vesialan prosesseissa ja organisaatioissa. Toisaalta vesipalvelut ovat toimineet ensiluokkaisesti, minkä vuoksi poliittinen johto ei ole nähnyt tarvetta erityispanostukselle. Ohjelman tavoitteena on parantaa vesialan imagoa ja tehdä se houkuttelevaksi, mm. jotta lahjakkaat opiskelijat hakeutuisivat entistä paremmin alalle ja suorittaisivat myös jatko-opin- toja. Imagon parantamisen yhteydessä pyritään varmistamaan kiinnostavuus esimerkiksi tarjoamalla opiskelijoille ja vastavalmistuneille haasteita ja mahdollisuuksia, jotta heidät saadaan sitoutumaan koko työuran kestävään vesialan kehittämiseen. Tavoitteena on lisätä suomalaisen vesisektorin tunnettuutta Suomessa ja kansainvälisesti ja luoda 20 vuoden tähtäimellä Suomesta eräs maailman johtavista vesiosaamisen keskuksista. Tavoitteena on aktivoida suomalaisia osallistumaan tärkeimmiksi tunnistettuihin tehtäviin ja tarjota koordinoidusti mahdollisuuksia siirtyä tarkkailijasta toimijaksi. 2.2 Tutkimuksen tason nosto Vesitutkimus on sirpaloitunut hajalleen pieniin yksiköihin, joissa ei saavuteta kriittistä massaa. Eurooppalaisiin ja kansainvälisiin yhteistutkimushankkeisiin osallistuminen on muutamia myönteisiä poikkeuksia lukuun ottamatta vähäistä. Tutkimus on osittain päällekkäistä eikä yhteistyö keskenään kilpailevien tutkimusyksiköiden välillä aina toimi. Hydrologisen ja meteorologisen osaamisen sijaitseminen eri sektoritutkimuslaitoksissa vaikeuttaa alojen kehittymistä. Tutkimuksen perusresurssit ovat heikot, minkä johdosta tutkimusta ei voida suunnitella pitkäjänteisesti asetettua strategiaa noudattaen. Suuri osa tutkimusresursseista kuluu rahoituksen hankkimiseen. Tavoitteena on nostaa vesialan tieteellisen tutkimuksen tasoa sekä parantaa tutkimustulosten hyödyntämistä kehittämällä tutkijoiden, rahoittajien ja tutkimustulosten hyödyntäjien Kansallisaarteesta elämän lähteeksi

välistä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Suomalaisen tutkimuksen kansainvälistä näkyvyyttä pyritään parantamaan sekä edistämään vesialan tutkijankoulutusta ja tutkijoiden uraa. Suomen Akatemian keväällä 2008 julkaistava vesitieteiden arviointi antaa arvokasta tietoa luonnontieteellisen vesitutkimuksen vahvuusalueista ja kehittämistarpeista. Arvioinnin tuloksia hyödynnetään täsmennettäessä ohjelman aikana tutkimukseen liittyviä tavoitteita, painopistealueita ja toimintoja. Kuva: Marko Keskinen 2.3 Kansainvälistyminen Suomalaisessa vesiosaamisessa on kansainvälistymispotentiaalia, vaikka osallistuminen eurooppalaisiin ja kansainvälisiin tutkimushankkeisiin on ollut vähäistä ja vain harvat yritykset toimivat globaaleilla markkinoilla. Ohjelman tavoitteena on suomalaisen vesisektorin kansainvälistyminen. Kansainvälistyminen näkyy vesialalla toimivien yritysten markkinoiden laajenemisena, nykyistä aktiivisempana osallistumisena mm. EU:n tutkimuksen puiteohjelmahankkeisiin sekä lisääntyvänä kontribuutiona kansainvälisiin vesialan prosesseihin. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa valmistelun alla oleva Suomen vesialan kansainvälinen strategia on avainasemassa. Sukupolven vaihdosta hyödynnetään toimintamallin muutoksessa. Aktiivisia, kielitaitoisia ja sosiaalisesti lahjakkaita nuoria alan ammattilaisia tulee valita avainasemiin. Kriittinen tekijä muutoksen toteuttamisessa on hallinnon resurssit. Resurssit tulee mitoittaa kaikilla hallinnon tasoilla muuttuvaa tilannetta vastaavaksi. Lisättävien resurssien tulee tukea tutkimuksen, julkisen sektorin ja yritysten kansainvälistymistä. Kansainvälistymisen edellytyksenä on vahvan vesiklusterin syntyminen. Sirpaloitumista tulee vähentää ja osaamista keskittää isompiin yksiköihin ja yhteistyötä yksiköiden välillä tiivistää. Ohjelman käytössä olevat keinot eivät kuitenkaan ulotu esimerkiksi tutkimusyksiköiden työnjaon muuttamiseen. Ohjelma pyrkii nostamaan havaitut epäkohdat poliittisten päätöksentekijöiden tietoisuuteen. 2.4 Ongelmanratkaisu Ongelmanratkaisun näkökulmasta kansallisen vesiohjelman hankkeilla pyritään ensisijaisesti vastaamaan Suomen vesisektorin haasteisiin. Vaikka Suomessa vesistöt ovat kansainvälisesti ajatellen varsin puhtaita ja vesivarat mittavat, on myös meillä suuria haasteita. Suomessa esi- SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

merkiksi raportoidaan enemmän vesiepidemioihin sairastuneita kuin missään muussa Euroopan maassa. Itämeri rehevöityy silminnähden ja sen lajisto muuttuu. Ilmastonmuutos on suuri kysymysmerkki. Puhtaat vesistöt ovat tärkeä osa Suomen luontoa ja matkailuimagoa. Haasteiden ennakointi on osa ongelmanratkaisua. Esimerkiksi ympäristöhaasteiden tunnistaminen sekä vesisektoriin vaikuttavien tekijöiden ennakointi antavat lisäaikaa ongelmien ratkaisuun. Visionäärinen ajattelu ja tehokas sidosryhmäyhteistyö ovat ennakoinnin perusedellytyksiä. Ohjelman tavoitteena on tehostaa ennakointia. Tutkimuksen oikeutus syntyy sen tuottamasta panoksesta ongelmiemme ratkaisuun. Perustutkimuksellekin tulee antaa viitekehys, resurssit ja riittävä infrastruktuuri, jonka puitteissa sillä on vapaus luoda uutta perustaa ongelmanratkaisulle. Esimerkiksi järviekosysteemin toimintaa säätelevien prosessien tunteminen on tarpeen arvioitaessa typen poiston tarvetta eri kuormituslähteistä. Perustutkimuksen tekijöillä tulee olla selkeä näkemys alan problematiikasta. Ohjelman ensisijaisena tavoitteena ei ole tuottaa ratkaisuja kansainvälisiin vesiongelmiin, ellei ratkaisun tuottaminen samalla luo edellytyksiä suomalaiselle liiketoiminnalle tai tue muita ohjelman tavoitteita. Kehitysyhteistyön ongelmana ei ole niinkään tietoaukot vaan poliittisen tahdon puute. Vesi on aina keskeinen elementti yhteisöjen hyvinvoinnissa ja siten myös kehitysyhteistyöhankkeita. Suomen omien intressien ajaminen kehitysyhteistyössä ei ole aina ristiriidassa avunsaajan edun kanssa. Terve itsekkyys on kehitysyhteistyössä hyväksyttävämpää kuin täydellinen poissaolo. Hankkeet voivat tähdätä myös toiminnan tehostamiseen. Uudet teknologiat, yhteistyömuodot ja toimintamallit voivat saada oikeutuksensa kustannussäästöjen, lisääntyneen luotettavuuden, terveellisyyden, ympäristönsuojelun tai turvallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on tukea myös tämänkaltaista kehitystä. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi

2.5 Liiketoiminnan kasvattaminen Vesisektorin liiketoimintapotentiaali ja kansainväliset kasvunäkymät ovat huikeat. Ohjelman tavoitteena on realisoida vesialan liiketoimintapotentiaali. Potentiaalia on nähtävissä mm. rakentamisen, laitevalmistuksen ja palveluiden tuottamisen aloilla. Palveluliiketoimintaa on odotettavissa erityisesti suunnittelun, operoinnin, omaisuuden hallinnan sekä mittauspalveluiden tuottamisessa. Ohjelman aktiviteetteja suunnataan niiden kapeikkojen avaamiseen, jotka rajoittavat yritysten liiketoiminnan kasvua. Ohjelma pyrkii vahvistamaan kotimaista vesisektorin kysyntää sekä suomalaisten yritysten ja teknologioiden pääsyä kansainvälisille markkinoille. Tavoitteena on myös lisätä yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä. Liiketoimintapotentiaalin realisoituminen edellyttää sektoreiden välistä verkottumista eli vesialan ja esimerkiksi bio-, materiaali- ja ictalan yhteistyön kehittämistä. Eri sektoreiden osaamista ennakkoluulottomasti yhdistävissä hankkeissa on suurin innovaatiopotentiaali. Poikkitieteellisyys ja monialaisuus ovat onnistumisen välttämättömiä edellytyksiä. Liiketoiminnan kasvattamiseen tähtäävät tavoitteet pyritään saavuttamaan valtaosin Tekesin Vesiohjelman kautta. 2.6 Osaajien tuottaminen Vesiala on ristiriitaisessa tilanteessa. Samanaikaisesti kun yrityksillä on pulaa osaavasta työvoimasta kuten suunnittelijoista ja projektinjohtajista korkeasti koulutettuja vesitieteilijöitä on työttömänä. Nykyinen koulutus ja synnytetty osaamispohja eivät täysin vastaa työelämän tarpeita. Ohjelman hankesalkkua muodostettaessa pyritään huomioimaan myös yhteiskunnalliset tarpeet. Vesialan osaamista tulee kehittää kysyntää vastaavaksi. Vaikka ohjelma ei mahdollista koulutuksen uudelleensuuntaamista, asiaan kiinnitetään huomiota ja epäkohdat nostetaan esille. Ohjelman puitteissa vesialalle kouluttautuu osaajia myös muilta sektoreilta. Näitä monitaitureita voidaan hyödyntää alalla myös ohjelman jälkeen. Ohjelman kuluessa tulee pohtia, miten vastavalmistuneet ja uudet osaajat saadaan parhaiten pysymään vesisektorilla ja hyödyttämään sen kehitystä. Samalla tulee pohtia, miten vesiasiat saadaan nostettua näkyvämmin esiin sektoreilla, joissa vesi on keskeisessä roolissa; tällaisia aloja ovat esimerkiksi maankäytön suunnittelu, metsätalous, maatalous sekä uusiutuvan energian tuotanto 2.7 Vesiasioiden roolin kasvattaminen kehityspolitiikassa Vesi on eräs kehityksen kriittinen tekijä. Veden merkitys tulisi tiedostaa nykyistä paremmin Suomen kehityspolitiikassa. Veden tulisi olla läpileikkaavana teemana kaikessa kehitysyhteistyössä. Vesisektorille kohdennettujen kehitysyhteistyön määrärahojen osuus on viime vuosina ollut viisi prosenttia ja laskusuunnassa. Tavoitteena on lisätä Suomen kehitysyhteistyöpanosta vesisektorille siten, että vuoteen 2015 mennessä Suomi on toteuttanut moraalisen velvoitteensa vettä koskevista YK:n vuosituhattavoitteista. Voidaan arvioida, että Suomen kehitysavun kautta tulisi saattaa viisi miljoonaa ihmistä puhtaan veden ja sanitaatiopalvelujen piiriin vuoteen 2015 mennessä. Tavoite tukee suomalaisen vesialan osaamisen säilymistä ja kehittämistä. Lisäksi vesisektorille suunnatun kehitysavun vaikuttavuus on erinomainen. On arvioitu, että kehitysmaissa investointi esimerkiksi vesihuoltoon maksaa itsensä takaisin 3 60-kertaisesti vähentyneinä sairauksina ja terveydenhuoltokustannuksina, tuottavuuden paranemisena, vapautuneena työaikana sekä lisääntyneenä koulunkäyntiaktiivisuutena ja vapaa-aikana. 10 SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

3 Painopisteet 3.1 Seuranta-, mittaus- ja laskentamenetelmät tavat hyödyt ja kustannukset koko valuma-alueen tai vesijärjestelmän mittakaavassa. Kehitettyjä seurantastrategioita ja -menetelmiä voidaan käyttää esimerkiksi toiminnanharjoittajan velvoitetarkkailussa, prosessien ohjauksessa, riskien hallinnassa tai vesipuitedirektiivin edellyttämissä biologisissa seurannoissa. Uusia toimintatapoja tulisi kehittää tiedonsiirtoon, hallintaan ja varastointiin. Tehokkaampi seuranta tehostaa resurssien käyttöä, edistää yritysten kilpailukykyä, tuottaa vaadittua tietoa, mahdollistaa oikeiden toimenpiteiden kohdenvesistöseurannat ja -mallit, kaukokartoitus molekyylibiologian, geeniteknologian ym. hyödyntäminen ilmastonmuutoksen vaikutukset vesiympäristöön nopeat ja kustannustehokkaat tutkimusmenetelmät varoitus- ja hälytysjärjestelmät tiedonsiirto ja varastointi Vesien seurantaa ja vaikutusten arviointia varten kehitetään nopeita, kustannustehokkaita ja tarkkoja mittausmenetelmiä. Seurannan kohteena voivat olla esimerkiksi vesistöjen biologiset ominaisuudet, talousveden mikrobiologinen laatu tai teollisuusjätevesien orgaaniset haitta-aineet. Mittausanturien ja -menetelmien kehityksessä hyödynnetään muilla tieteenaloilla kehitettyjä innovaatioita ja kaukokartoitusta. Tieteidenvälistä osaamisensiirtoa ja soveltamista tuetaan. Mm. molekyylibiologian ja geeniteknologian tuottamia työkaluja sovelletaan vesiympäristössä ja kehitetään edelleen. Kehitetyt etä- ja pikamenetelmät mahdollistavat varoitus- ja hälytysjärjestelmien kehittämisen toimiviksi ja kustannuksiltaan käyttökelpoisiksi kaupallisiksi ratkaisuiksi. Vesien seurantastrategioita ja -menetelmiä kehitetään siten, että ne tuottavat tarvittavan tiedon esim. trendien seurantaan ja toimenpiteiden arviointiin huomioiden mittauksista saa- Kansallisaarteesta elämän lähteeksi 11

tamisen ja edesauttaa kokonaisvaltaista mittausjärjestelmien kaupallistamista. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesiympäristöön selvitetään nykyistä tarkemmin. Ilmastomallien ennusteita kohdennetaan alueellisesti ja vesistövaikutuksia arvioidaan mallintamalla. Ekosysteemimallit integroidaan taloustieteellisten mallien kanssa monitieteisiksi päätöksentekomalleiksi. Erityistä huomiota kiinnitetään mallien soveltuvuuteen ja epävarmuuksiin. Malleissa tulee huomioida Suomen olosuhteet esimerkiksi ilmaston ja geologian osalta. Mallien tulee ottaa huomioon epävarmuudet hydrologisissa prosesseissa ja maankäytön muutoksissa. Erityisesti pohjavesien osalta tarvitaan tietoa pohjaveden muodostumisen muutoksista ja sen vaikutuksista veden virtaukseen ja laatuun. Mallien pohjalta voidaan arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja riskejä vesiympäristössä ja kohdentaa toimia sen mukaisesti. Kehitetyt ratkaisut tuottavat yhteiskunnallista hyötyä mm. vähentyneinä vesiepidemioina, pienentyneinä haitta-ainepäästöinä, alentuneina seurantakustannuksina sekä paremmin hyötyjä ja haittoja ennakoivana suunnitteluna. Mallien avulla voidaan arvioida esimerkiksi erilaisten toimenpiteiden vaikutuksia vesien laatuun ja ekosysteemeihin. Ilmastonmuutoksen vaikutusten tunteminen auttaa kohdistamaan sopeutumistoimet kustannustehokkaasti. Osallistuvat yritykset voivat hyödyntää kehitettyä teknologiaa globaaleilla markkinoilla. 3.2 Vesien tilan parantaminen kustannustehokas rehevöitymisen torjunta maatalouden ravinnekuormituksen vähentäminen vaihtoehtoisten poliitikoiden vesistövaikutukset ohjauskeinojen kehittäminen vesien hoito- ja kunnostusmenetelmät Pinta- ja pohjavesien määrällisen ja laadullisen tilan parantamiseksi kehitetään erilaisia ratkaisuja. Ratkaisuvaihtoehtoja tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Pintavesien rehevöitymisen torjunnan ja vesien hoidon ratkaisuina tarkastellaan kaikkia käytettävissä olevia keinoja. Vesien suojeluun ja käyttöön liittyvien oikeudellis-hallinnollisten ja muiden ohjauskeinojen kokonaisvaikutukset arvioidaan, hyödyt arvotetaan ja ohjauskeinoja kehitetään edelleen. Käyttökelpoisimpien ohjauskeinojen käyttöönottoa edistetään esimerkiksi piloteilla, joihin yhdistyy mittaus- ja mallinnushankkeita. Erityistä huomiota kiinnitetään elinkaareltaan kustannustehokkaiden vesistön kunnostus- ja hoitomenetelmien kehittämiseen sekä maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisen ratkaisuihin unohtamatta kuitenkaan esimerkiksi metsätalouden, kalankasvatuksen ja turveteollisuuden erityishaasteita. Yhteiskunnallisesti merkittävien strategisten valintojen vesistövaikutuksia selvitetään. Vaihtoehtoisten maatalous-, vero-, energia-, jäte- ja ilmastopoliittisten ratkaisujen vaikutukset vesiympäristöön kartoitetaan kokonaisvaltaisesti tiiviissä vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa. Esimerkiksi energiakasvien viljelyn lisäämisen ympäristövaikutukset ovat sidoksissa maankäytön muutoksiin, viljelymenetelmiin ja -käytäntöihin, energian tuotantotapaan sekä siihen, miten rakennemuutos toteutetaan. Selvitysten tulokset ohjaavat jatkotutkimuksia. Tutkimus tuottaa välineitä, joilla voidaan vähentää rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta, vähentää haitallisista aineista johtuvia riskejä, kunnostaa ja hoitaa vesiä sosio-ekonomiset näkökulmat huomioiden, sekä suojella pohjavesiä ja vesiluonnon monimuotoisuutta. Vesivarojen kestävä käyttö ja vesipuitedirektiivinkin tavoitteena oleva vesien hyvä tila hyödyttävät lähes kaikkia veden käyttäjiä. Vesien suojelun toimien kohdistaminen ennakoitavasti, kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti hyödyttää mm. vettä käyttävää teollisuutta 12 SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

mahdollistaen pitkäjänteisen toiminnan kehittämisen. Kokonaisvaltaiset tarkastelut ohjaavat osaltaan mm. energia- ja jätepoliittisia ratkaisuja sekä maankäytön suunnittelua ympäristöystävälliseen suuntaan. 3.3 Vesien ja lietteiden käsittely fysikaaliset, kemialliset ja biologiset menetelmät älykkäiden materiaalien ja nanotieteiden hyödyntäminen kokonaisratkaisujen kehittäminen (ml. prosessimallinnus) sivutuotteiden hyödyntäminen ja tuotteistaminen vesikiertojen sulkeminen (zero water discharge) Vesien puhdistusmenetelmiä ja niiden hallintaa kehitetään kaikkien veden käyttäjien tarpeisiin. Kehitettävät erotusmenetelmät voivat olla yhtä hyvin fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia. Käsittelymenetelmien kehityksessä tuetaan uusien tieteenalojen, kuten nanotieteiden, tulosten soveltamista. Ratkaisuja kehitetään poistamaan täsmällisesti haluttuja aineita. Esimerkkejä sovelluskohteista ovat humus järvivesissä, typpi jätevesissä, metallit liikennealueiden hulevesissä ja arseeni kaivosten suotovesissä. Olemassa olevia ja uusia menetelmiä kehitetään kokonaisratkaisuiksi mm. integroimalla prosessimallinnus laitoksen ohjaukseen ja hallintaan. Lupaavimpien ratkaisujen toteutettavuutta testataan pilotoimalla. Uudet innovatiiviset puhdistusratkaisut mahdollistavat enenevässä määrin vesikiertojen sulkemisen ja puhdistuksen sivuvirran hyödyntämisen materiana tai energiana. Puhdistuksen sivutuotteena syntyvän lietteen hyödyntämiselle luodaan paremmat edellytykset teknologian ja ohjauskeinojen kehittämisen avulla. Lietteiden käsittelymenetelmiä kehitetään tavoitteena hyötykäytön lisääminen ja korkealaatuiset lietetuotteet markkinoiden tarpeisiin. Haja-asutuksen ja maatalouden jätevesiratkaisuja kehitetään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi. Tutkimus vahvistaa Suomen johtavaa roolia vesikemikaalien toimittajana sekä tukee osaajavajeesta kärsivän rakennusteollisuuden ja konsultoinnin liiketoimintaa erityisesti Venäjällä ja uusissa EU maissa. Hankkeiden yhteydessä syntyvällä osaamisella on suuri tarve myös, koska suuri joukko alan osaajista jää eläkkeelle lähivuosina. Lietteiden hyödyntämisen kustannustehokkailla ratkaisuilla on merkittävä kansantaloudellinen vaikutus. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi 13

3.4 Infra ja vesi ilmastonmuutokseen sopeutuminen kunnon arviointi- ja saneerausmenetelmät julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö energiatehokkuus, elinkaariajattelu ja riskien hallinta Vesi-infrastruktuurilla tarkoitetaan mm. patoja, tulvapenkereitä, kanavia, kastelujärjestelmiä, vesihuoltoverkostoja ja puhdistuslaitoksia. Kansainväliset markkinat infrastruktuurin rakentamiselle ja saneeraukselle ovat valtavat. Olemassa olevaa infrastruktuuria suunniteltaessa ja rakennettaessa ei ole otettu huomioon ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tutkimuksella luodaan pohja ilmastonmuutokseen sopeutumiselle ja tulevaisuuteen varautumiselle. Esimerkiksi lainsäädännön kehittämisen sekä kuivatuksen, tulvasuojelun ja maankäytön suunnittelun ohjeistuksen pohjaksi tuotetaan tutkimustietoa. Vesisektorin energiatehokkuutta parannetaan. Käyttöomaisuus on suurelta osin piilossa maan tai vesien alla. Rakenteiden kunnon arviointia, seurantaa, vikaantumisen ennakoitavuutta ja saneeraustarpeen ajoitusta varten kehitetään nykyistä parempia menetelmiä. Kustannustehokkaita korjaus- ja saneerausmenetelmiä kehitetään huomioiden niiden vaikutukset kolmansiin osapuoliin (esim. häiriöt liikenteelle). Lisätietoa tarvitaan mm. veden ja eri materiaalien välisestä vuorovaikutuksesta. Tutkimuksella ja tuotekehityksellä pidennetään uusien ra- Kuva: Pentti Sormunen / plugi.fi 14 SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

kenteiden käyttöikää ja parannetaan vaurioiden ennakoitavuutta. Valtaosa vesisektorin infrastruktuurista on julkisessa omistuksessa. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömallien ennakkoluulottomalla kehittämisellä parannetaan julkisen sektorin tehokkuutta, luodaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä mahdollistetaan suuruuden ekonomian hyödyntäminen. Ohjauskeinot yhteistyön lisäämiseksi selvitetään ja niiden käyttöönottoa edistetään. 3.5 Hyvä vesihallinto Yhteiskunnallisten kysymysten huomioiminen, ml. politiikka ja lainsäädäntö Vuorovaikutteinen suunnittelu Ennakointi ja riskien hallinta Sosiaalisten vaikutusten arviointi Laaja-alaisuus ja kokonaisvaltaisuus Hyvä vesihallinto kytkee vesialan laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin 1. Vesisektori ei toimi eristyksissä, vaan sen eri osa-alueet kytkeytyvät moniin muihin sektoreihin ja teemoihin. Veden eri käyttömuodoilla on myös erilaisia ympäristöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, ja nämä vaikutukset kohdistuvat eri tavoin eri yhteiskunnallisiin ryhmiin. Vastaavasti monilla yhteiskunnallisilla ja poliittisilla muutosvoimilla on vaikutuksensa vesialaan. Esimerkiksi lainsäädännölliset muutokset vaikuttavat vedenkäytön ja vesiensuojelun perusteisiin ja eri ryhmillä on erilaisia intressejä ja arvostuksia esimerkiksi veden säännöstelyyn liittyen. Lisääntyvä vuorovaikutteisuus suunnittelussa sekä päätöksenteon oikeudenmukaisuus tuovat omat haasteensa myös vesialalle. Myös globaalit muutosvoimat kuten ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja kulutustapojen muutokset vaikuttavat vesialaan sekä Suomessa että kansainvälisesti. Näihin muutoksiin ja niiden aiheuttamiin vaikutuksiin varautuminen vaatii ennakoivaa suunnittelua sekä veteen liittyvien riskien esimerkiksi äkillisten tulvien ja kuivuuden entistä parempaa ymmärrystä ja hallintaa. Kokonaisvaltainen lähestymistapa, joustavuus sekä poikkisektoraalisuus ovatkin erityisen tärkeitä teemoja menestyksekkäässä vesihallinnossa. Samalla ne ovat keskeisiä myös vesialan kehittymisessä ylipäänsä. Monet tulevaisuuden uusista tutkimus- ja sovelluskohteista sekä liiketoimintamahdollisuuksista tulevat löytymään eri sektoreiden ja tieteenalojen välisiltä rajapinnoilta. Laaja-alaiset lähestymistavat ja uudenlaiset kumppanuudet ovat siksi tärkeitä koko vesialan kehittymisen kannalta. Kokonaisvaltaisuus voidaan ottaa huomioon eri tavoin. Lähtökohtana on se, että vesihallinto perustuu kokonaiskäsitykseen veden eri käyttötarkoitusten ja ihmisen muiden toimien vaikutuksesta hydrologiseen kiertoon, veden laatuun sekä vesiekosysteemien tilaan hydrologisen kierron eri vaiheissa. Kokonaisvaltainen tarkastelu tulee kuitenkin rajata suunnittelun ja tutkimuksen kannalta mielekkäisiin kokonaisuuksiin; valuma-aluekohtainen lähestymistapa ja WHO:n Water Safety Plan tarjoavat eräitä esimerkkejä tällaisista rajatummista kokonaisvaltaisista lähestymistavoista. 1 On tärkeä huomata että hallinto (governance) ja hallinta/johtaminen (management) ovat kaksi eri asiaa, jotka ovat toki läheisesti kytköksissä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa että hallinto tarkoittaa yleistä hallinto- ja valtarakennetta, joka määrittelee tietyn organisaation tai teeman (esim. vesivarojen käyttö) tavoitteet ja toimintatavat sekä valtuuttaa tietyt tahot vastaamaan ko. tavoitteiden toteuttamisesta. Hallinta on puolestaan näiden asetettujen tavoitteiden käytännön toteuttamista, jota toteutetaan esimerkiksi koordinoimalla erilaisten resurssien ja tahojen yhteistoimintaa. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi 15

16 SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

4 Läpileikkaavat teemat Ohjelman läpileikkaavat teemat läpäisevät soveltuvin osin kaikki yllä kuvatut painopistealueet. Ne ovat ohjelman keskeinen elementti ja niiden aito läsnäolo huomioidaan hankkeiden arvioinnissa rahoitusta puoltavana lisäarvona. Läpileikkaavat teemat eivät ole vain veteen liittyviä, kuten useimmat painopisteet, jotka kuvaavat vesisektorin tärkeimpiä kehittämistarpeita. Tunnistettuja läpileikkaavia teemoja ovat: Riskinarvioinnin ja hallinnan tarve on lisääntynyt jatkuvasti. Esimerkiksi vesien ja lietteiden terveysvaikutusten ja niihin kohdistuvien vaarojen riskien punnitsemiseksi, toimien kustannustehokkaaksi priorisoimiseksi ja lainsäädänperustutkimus moni- ja poikkitieteisyys osaamisen siirto ja nykytilan arviointi riskinarviointi- ja hallinta projekti- ja liiketoimintaosaaminen eurooppalaisuus ja kansainvälisyys Perustutkimus on ilmiöiden syvällistä ymmärtämistä ja se luo perustan sekä koulutukselle että soveltavalle tutkimukselle. Julkisrahoitteisen perustutkimuksen hyödyntämisjänne on pitkä ja siihen liittyy suuria epävarmuuksia ja epäjatkuvuuskohtia. Perustutkimus ja soveltava tutkimus eivät kuitenkaan ole yksiselitteisen peräkkäisiä luonteeltaan, vaan oppimisprosessi on syklinen. Molemmat hyötyvät toisistaan ja niiden välistä vuorovaikutusta voidaan tehostaa ohjelmamuotoisen toiminnan kautta. Perustutkimuksen tulosten nopeaa soveltamista edistää se, että sektorin problematiikka on tunnistettu ja selkeästi viestitty joka tasolle. Perustutkimuksen vapauteen liittyy myös kiinteästi vastuu tutkimustulosten hyödyntämisestä. Uusimman tiedon siirto muilta sektoreilta ja tieteenaloilta on avain vesialan kehityksen nopeuttamiseen. Vesisektorin rajapinnalla toimivien yritysten toiminnan laajeneminen vesialalle on potentiaalisin yritystoiminnan kasvualue. Monitieteisyys tuo lisää tietoa eri aloilta oman tieteen näkökulmia ja käsitteitä muuttamatta. Poikkitieteisyydessä asiantuntijat saavuttavat avoimessa vuorovaikutuksessa yhteisen kielen, ymmärryksen ja koheesion käsiteltävän teema-alueen ympäriltä. Eräs tärkeimpiä moni- ja poikkitieteisyyden kehittämisalueita on yhteiskunnallisen näkökulman integroiminen vesihankkeisiin. Tiedon määrän lisääntyessä eksponentiaalisesti sen hallinnan merkitys korostuu. Hankkeiden alkuvaiheeseen tulisi enenevässä määrin sisältyä tilannekatsaus (state-of-the-art) osaamisen nykytilaan. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida realistisesti innovaatiopotentiaali ja kohdentaa hanke siten, että sen vaikuttavuus on suurin. Teknologian ja osaamisen siirtoon panostetaan. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi tarkasti kohdennetuilla ja raportoiduilla asiantuntija- tai tutkijavierailuilla uusinta osaamista edustaviin yrityksiin ja tutkimuslaitoksiin. Eurooppalaisten ja kansainvälisten verkostojen hyödyntäminen maksimoidaan. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi 17

nön kehittämisen tueksi tarvitaan puolueetonta, tieteellistä tietoa. Vesien terveysriskien kohdalla arvioidaan puolestaan vaaran luonne, leviämistavat, tartuntatiet sekä sen aiheuttamat mahdolliset seuraukset ja niiden todennäköisyydet. Riskinhallinnassa arvioidaan ja sovelletaan keinoja, joilla riskejä vähennetään ja valvontaa suunnataan. Myös ilmastonmuutokseen varautuminen ja sopeutuminen on suurelta osin riskien hallintaa. Etenkin kansainvälisten vesihankkeiden toteuttamisessa vaadittava projekti- ja liiketoimintaosaaminen on entistä monipuolisempaa. Toteuttajan roolista on siirrytty enenevässä määrin junailijaksi ja solmupisteeksi. Ongelmina on koettu mm. voimavarojen, pätevyyksien ja menetelmien puutteet projektinhallinnassa, epäselvät roolit ja vastuut sekä tiedonhallinnan ja projektiliiketoiminnan johtamisen heikkoudet. Hankkeissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota sopimusten ja riskien hallinnan, asiakaslähtöisyyden sekä menestystekijöiden kehittämiseen monikulttuurisessa ympäristössä. Vesiohjelman puitteissa tulee tukea vain hankkeita, joissa on eurooppalainen tai kansainvälinen ulottuvuus. Erityisesti kannustetaan tutkimuslaitoksia osallistumaan EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelman hankkeisiin. Toimijoita kannustetaan hakemaan rahoitusta kehittämishankkeisiin mm. Life+ ohjelmasta. Yritysten tähtäin tulee olla omien rajojen ulkopuolella. Kuva: Juhani Jaakola / plugi.fi 18 SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

5 Toteutus Kuva: Jere Palanne / plugi.fi Seuraavassa esitetään yhteisohjelman toteutukseen sisältyviä keskeisiä komponentteja. Tehtävät toteutetaan koordinoidusti Tekesin Vesiohjelman ja mahdollisen Suomen Akatemian tutkimusohjelman kanssa pyrkien mahdollisimman suureen yhteiseen näkyvyyteen ja saumattomaan yhteistyöhön. 5.1 Tutkimus ja tuotekehitys Tutkimuksen tasoa pyritään nostamaan kokoamalla hajallaan olevaa tutkimuskapasiteettia, kannustamalla moni- ja poikkitieteelliseen lähestymistapoihin sekä edistämällä tieteiden välistä yhteistyötä. Myös vesialan tutkimusympäristöä pyritään kehittämään. Kustannuksiltaan suurimman osan ohjelmasta muodostavat Tekesin ja mahdollisen Akatemiaohjelman hankkeet, joihin on avoin haku. Tekesin ohjelmahankkeet ovat tyypillisesti kaupallisiin sovelluksiin tähtääviä, kun taas Akatemian ohjelmahankkeet ovat perustutkimuksen luonteisia. Hankkeet ryhmitellään ohjelman sisäl- Kansallisaarteesta elämän lähteeksi 19

lä synergisiksi kokonaisuuksiksi teemoiksi. Hakuvaiheessa hankkeita ohjataan yhteistyöhön. Tarvittaessa voidaan käynnistää täydentäviä hankkeita tai ohjata lisärahoitusta kokonaisuudesta puuttuvan kriittisen tutkimuskomponentin käynnistämiseen. Hankkeiden tyypillinen koko on 200 000 800 000. Tekesin yrityshankkeet ovat luottamuksellisia ja ne muodostavat yleensä noin puolet Tekesin ohjelmahankkeista. Keskeisenä osana ohjelmaa ovat pienimuotoiset esiselvitykset, joissa selvitetään täsmällisesti määritellyn osa-alueen nykytila (stateof-the-art) tai testataan jotain pienimuotoista hypoteesia. Osa esiselvityksistä johtaa myöhemmin laajempaan tutkimuskokonaisuuteen ohjelman sisällä. Esiselvitysten rahoitusta voi hakea ensisijaisesti vesialalla toimivilta säätiöiltä, kuten Maj ja Tor Nesslingin säätiö, Maa- ja vesitekniikan tuki ry sekä vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto. Myös yritykset voivat rahoittaa esiselvityksiä, joiden budjetti on tyypillisesti 15 000 50 000. Esiselvitykset soveltuvat asiantuntevasti ohjattuina myös opinnäytetöiksi. Viranomaiset rahoittavat ohjauskeinojen ja lainsäädännön kehittämiseen tähtäävää ns. normatiivista tutkimusta sekä toimivat osarahoittajina hankkeissa, jotka tukevat niiden poliitikoiden toteuttamista. Ministeriöistä ohjelman rahoitukseen osallistuvat maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoasiainministeriö sekä työja elinkeinoministeriö. Esimerkkinä tällaisista hankkeista voisi mainita skenaariotarkastelut talouden ja toimintaympäristön muutosten vaikutuksista vesiin. Suuri osa normatiivisen tutkimuksen rahoituksesta kanavoidaan sektoritutkimuksen kärkihankkeiden kautta, joiden ensimmäinen aiehaku toteutetaan keväällä 2008. 20 SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

Tutkimuslaitoksia kannustetaan osallistumaan eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, esimerkiksi EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelman hankkeisiin. Ohjelman kautta rahoitetaan puiteohjelmahankkeissa tarvittavaa kansallista osuutta ja autetaan verkottumisessa oikeiden partnerien kanssa. Ohjelma osallistuu aktiivisesti tutkimukseen liittyviin verkostoihin, kuten WSSTP ja Global Water Research Coalition (GWRC), jakaa niistä tietoa ja pyrkii mahdollistamaan suomalaisten asiantuntijoiden aktiivisen roolin niissä. Ohjelman koordinaatio antaa palautetta hankeideoista ja ohjaa oikeiden yhteistyötahojen puheille. Hakemuksen laatimisen yhteydessä autetaan hakijoita kirkastamaan ideaansa ja pukemaan se riittävän haasteelliseksi, mutta realistiseksi toteutussuunnitelmaksi. Arvioitaessa hanke-ehdotuksia verrataan hakemusta ohjelmalle määriteltyihin tavoitteisiin, painopisteisiin ja läpileikkaaviin teemoihin. Hakukierroksen sisällön ohjaamiseksi voidaan käyttää aiehakumenettelyä, jonka ensimmäisessä vaiheessa hakijat esittävät tiiviisti tutkimusideansa. Toisessa vaiheessa lupaavimmista ideoista pyydetään hakemuksen lopullista arviointia ja karsintaa varten. Saman aihepiirin hakijoita voidaan tässä yhteydessä myös kannustaa yhteistyöhön. 5.2 Liiketoimintojen tuki Tutkimustulosten viemistä käytännön sovellukseksi tuetaan rahoittamalla markkinaselvityksiä, pilot- ja demonstrointihankkeita sekä selvittämällä mahdollisuuksia riskitakuiden myöntämiseen sovellettaessa täydessä mittakaavassa uutta teknologiaa. Ohjelma kannustaa innovatiivisiin julkisiin hankintoihin sekä kartoittaa porkkanoita, jotka edistäisivät uusien innovaatioiden soveltamista. Tavoitteena on saada esimerkkikohteita Suomesta, joita yritykset voisivat käyttää referensseinä ja joita ne voisivat esitellä potentiaalisille asiakkailleen. Yrityksiä kannustetaan hyödyntämään myös EU: n rahoituslähteitä sekä muita kansainvälisiä rahoituslähteitä tarjoamalla niistä tietoa ja auttamalla konsortioiden rakentamisessa. Kumppanuutta ja yksityisen sektorin kilpailukykyä kehitetään perustamalla ohjelman aikana ja ohjelman osarahoituksella pysyvä yhteistyöorganisaatio, jonka rungon muodostavat suomalaiset vesialan viennin veturiyritykset. Organisaation toimenkuva ja strategia määritellään yritysten tarpeiden perusteella. Tavoitteena on, että ohjelman päätyttyä organisaatio on omavarainen ja sen jäseninä ovat kaikki merkittävimmän vesialan vientiyritykset. Eräänä mahdollisuutena on kytkeä syksyllä 2007 perustettu Center of Expertice in Water Industry Cluster (CEWIC) tähän työhön. CEWIC toimii Oulussa aluekehitysrahoituksella fokusalueenaan vesien käsittelyyn liittyvä tutkimus. Muita mallivaihtoehtoja on mm. Suomen vesihuollon vientitoiminnan kehittäminen -raportissa esitetty Finnish Water Partnership, WSSTP:n kansallinen teknologia-alusta tai aiemmin esitetty tanskalaisten Danish Water Forum. Tämä organisaatio voi halutessaan tähdätä osaksi mahdollisesti syntyvää ympäristöalan strategisen huippuosaamisen keskittymää. Vesiteknologioiden toimivuuden osoittaminen esimerkiksi kehitteillä olevan eurooppalaisen verifiointimenettelyn kautta parantaa mahdollisuuksia uusien laitteiden saamiseksi markkinoille. Suomessa on jossain määrin testausvalmiuksia mm. VTT:llä ja SYKE:ssä. SYKE on testannut pienten jäteveden käsittely-yksiköiden toimivuutta EN-standardin mukaisesti. Vesiteknologian verifiointimenettelyjen kehittämistä ja käyttöönottoa tuetaan ohjelman puitteissa. Standardointiin vaikuttamisen keskeinen merkitys kilpailuetuna nostetaan esille ohjelman toimesta. Yrityksiä kannustetaan ottamaan aktiivinen rooli omia tuotteitaan koskevien ENja ISO-standardien kehittämisessä. Standardit voivat olla yhtä hyvin tuote-, testaus- kuin suunnittelustandardeja. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi 21

5.3 Viestintä Viestinnän tavoitteena on parantaa vesialan imagoa, jakaa tietoa ohjelmasta ja vesiasioista yleensä sekä verkottaa toimijoita. Ohjelman viestintä kohdistetaan niin asiantuntijoille kuin suurelle yleisölle. Viestinnässä hyödynnetään kaikkia välineitä. Ohjelmalle perustetaan yhteistyössä Suomen vesiyhdistyksen kanssa internet-portaali, joka toimii virtuaali-ikkunana Suomen vesisektoriin. Sivujen sisältö suunnitellaan välttäen päällekkäisyyksiä olemassa olevien vesiaiheisten sivustojen, kuten Itämeri-portaalin kanssa. Sivuilla uutisoidaan vesialan keskeiset tapahtumat ja niiltä on linkit mm. syntyviin raportteihin, Tekesin Vesi-ohjelman hankekuvauksiin sekä vesialan toimijoiden kotisivuille. Portaalin ylläpito siirtyy ohjelman päätyttyä perustettavan yhteistyöorganisaation (ks. edellinen kappale) vastuulle. Ohjelman puitteissa järjestetään kampanjoita suurta yleisöä koskettavista asioista. Kampanjat voivat koskettaa esimerkiksi veden terveellisyyttä, haja-asutuksen jätevesihuollon järjestämistä tai viemäriin laitettavia aineita. Peruskouluille voidaan tuottaa oppimateriaalia opetussuunnitelman tueksi. Yhteisesiintymisillä ja teemapäivillä mm. maailman vesipäivän yhteydessä parannetaan alan tunnettuutta ja nostetaan profiilia. Ohjelman teemojen puitteissa järjestetään kansainvälisiä työpajoja, seminaareja ja konferensseja, joissa pyritään verkottamaan erityisesti nuoria alan asiantuntijoita. Ohjelmassa kehitetään Tukholman vesiviikon tapainen suomalaista vesiosaamisen näkyvyyttä kohottava omaleimainen tapahtuma ja luodaan valmiudet sen jatkuvuudelle. Tapahtuma voidaan nivoa jonkun jo olemassa olevan mediassa hyvin näkyvän tilaisuuden yhteyteen. Ohjelmassa kannustetaan esittelemään tutkimustuloksia kansainvälisellä foorumilla sekä järjestämään kansainvälisiä vesialan konferensseja Suomessa. Matkarahoitus ja tieteellisen julkaisun kirjoittamisaika sisällytetään hankkeeseen, jossa rahoituksen ehtona on tulosten esittely kansainvälisellä foorumilla. Matkarahoitusta voi hakea myös säätiöiltä. Ohjelma julkaisee mediatiedotteita, sähköistä uutiskirjettä ja järjestää yhteisesiintymisiä alan messuilla ja tapahtumissa. Esimerkiksi Maailman vesifoorumille maaliskuussa 2009 Istanbulissa voidaan koota Suomi-paviljonki tai järjestää Suomi-aiheista ohjelmaa. Ohjelman toimesta tilatut tutkimukset ja selvitykset julkaistaan ohjelman nimissä. 5.4 Koulutus Ohjelma pyrkii edistämään vesialan koulutusyksiköiden yhteistyötä, vähentämään päällekkäisyyttä sekä käynnistämään koulutusta alueilla, joilla on tunnistettu tarve. Esimerkki tällaisesta tarpeesta on kehitysmaiden vesiasiantuntijoiden koulutus, jolla tuetaan suomalaista kehitysyhteistyötä sekä vesialan liiketoimintaa kehittyvissä talouksissa. Ohjelmassa tuetaan opiskelija- ja tutkijavaihtoa mm. säätiöiden kautta. Kaikille vesitieteiden aloille pyritään tarjoamaan valmiiksi paketoituja vaihtomahdollisuuksia alan parhaimpiin tutkimusyksiköihin. Tämä toteutetaan pääasiassa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kautta koordinoidusti. Ohjelma käynnistää yhdestä kolmeen vesialan tutkijakoulua, joiden sisältö määritellään sektorin osaamistarpeiden pohjalta. Koulutukseen sisällytetään vahvan substanssipainotuksen lisäksi kaupallistamista sekä projekti- ja liiketoimintaosaamista. Ohjelman puitteissa selvitetään kattavasti vesialan osaamistarpeet ja koulutustilanne kaikilla koulutustasoilla. Ohjelma kiinnittää huomiota selvityksissä havaittaviin vääristymiin ja epäkohtiin sekä pyrkii korjaamaan ne. 22 SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

Kuva: Marko Keskinen Toimien tuloksena koulutusresurssien käyttö tehostuu, yksikkökoko kasvaa ja yksiköt profiloituvat oman osaamisalueensa vahvoiksi opettajiksi. Syntyvä osaaminen palvelee nykyistä tehokkaammin elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarpeita. 5.5 Organisointi Ohjelmaa johtaa rahoittajaorganisaatioiden edustajista muodostettava johtoryhmä, johon rahoittajaorganisaatio nimeää itse johtoryhmän jäsenen ja hänelle varajäsenen. Rahoittajien lisäksi johtoryhmään nimetään täysivaltaisiksi jäseniksi Suomen vesiyhdistys ry:n, Suomen Akatemian sekä Tekesin Vesi-ohjelman edustajat heidän esityksestään. Johtoryhmä voi lisäksi halutessaan kutsua ryhmään asiantuntijajäseniä. Johtoryhmä kokoontuu 4 5 kertaa vuodessa. Johtoryhmän lisäksi ohjelmalle perustetaan neuvonantajaryhmä. Ryhmään kutsutaan poliittisen ja elinkeinoelämän ylimmällä tasolla toimivia päättäjiä ja vaikuttajia. Neuvonantajaryhmä edistää projektin tavoitteiden toteutumista ylimmällä päätöksentekotasolla sekä antaa suosituksia johtoryhmälle ohjelman suuntaamiseksi. Käynnistys toteutetaan vaiheittain siten, että ensimmäisen toimintavuoden ajaksi palkataan ohjelmaa johtamaan laajasti arvostettu vesialan ammattilainen. Riippumatta rahoituksen kanavoinnista ja ohjelmajohtajan sijoituspaikasta ohjelman ikkunana niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin tulisi toimia Suomen Vesiyhdistys ry, joka on puolueeton, verkottunut ja kansainvälisesti tunnettu Suomen vesialan ammattilaisten yhteisorganisaatio. Kansallisaarteesta elämän lähteeksi 23

Ohjelma käynnistetään 18.3.2008 Suomen vesiyhdistyksen ja SYKE:n järjestämässä maailman vesipäivän tilaisuudessa säätytalolla, jossa myös tämä raportti julkaistaan. Ensimmäisen toimintavuoden päättyessä on olemassa valmiudet jatkaa välittömästi ohjelman toteutusta laadittavan toimintasuunnitelman mukaisesti. Ohjelman jatkoa varten on mitoitettu ja varattu riittävät resurssit. Ensimmäisen toimintavuoden (3/2008 3/2009) aikana mm.: valmistellaan päivitetty ohjelma-aloite Suomen Akatemialle tutkimusohjelman käynnistämiseksi toimitaan kiinteässä yhteistyössä Tekesin Vesi-ohjelman kanssa laaditaan Sitran esiselvityksen pohjalta vesialan osaamiskartoitus luodaan ohjelmalle viestintäsuunnitelma ja internet-sivut valmistellaan Suomen osallistumista maailman vesifoorumiin Istanbulissa 2009 tiedotetaan kansallisesti ja kansainvälisesti ohjelman käynnistymisestä ryhdytään valmistelemaan 1 2 vesialan tutkijakoulun käynnistämistä selvitetään edellytykset käynnistää kehitysmaiden vesiasiantuntijoiden koulutus Suomessa kartoitetaan vesisektorin koulutustilanne ja osaamistarpeet sekä käynnistetään prosessi päällekkäisyyksien karsimiseksi ja toiminnan tehostamiseksi yhteistyön avulla pyritään vaikuttamaan koulutuksen suuntaamiseen yhteiskunnan tarpeiden mukaiseksi käynnistetään johtoryhmän esityksestä tarpeellisia osaselvityksiä strategisen johtamisen tueksi (esim. ennakointiprosessit ja road-mapit) luodaan edellytykset ohjelman jatkumolle vuoteen 2013 saakka. 24 SUOMEN VESIOHJELMA 2008 2013

Liite 1 SWOT-analyysi Muutosvoimia Vesialan toimintaympäristö on murroksessa. Nykyisellä osaamisella, panostuksilla ja järjestelmillä ei pystytä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Ilmastonmuutos muuttaa vesien hydrologisia ja ekologisia prosesseja osittain vielä tuntemattomalla tavalla. Suomen ilmaston arvellaan lämpenevän noin 2 5 astetta vuoteen 2050 ja 2 7 astetta vuoteen 2080 mennessä. Sademäärien arvellaan lisääntyvän 0 30 % vuoteen 2050 ja 5 40 % vuoteen 2080 mennessä. Golf virran mahdollinen merkittävä heikkeneminen ja sen huomattavat vaikutukset Suomen ilmastoon on yksi osoitus vielä tuntemattomista tulevaisuuden riskikuvista. Veden merkitys ilmastonmuutoksessa on keskeinen, sillä muutokset hydrologisessa kierrossa välittävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon ja yhteiskuntaan. Merivedenpinnan nousun, sekä poikkeuksellisten tulvien että kuivuuksien lisääntymisen vaikutukset ihmisten terveyteen ja yhteiskunnan moniin keskeisiin toimintoihin tulevat nykykäsityksen mukaan olemaan merkittävät. Iso-Britannian julkaiseman ns. Sternin raportin mukaan maat voivat menettää jopa 20 % bruttokansantuotteestaan, jos ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa ei edistytä. Eurooppalainen yhteisösäädäntö pyrkii vastaamaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun haasteisiin. Esimerkiksi vesipuite-, nitraatti-, pohjavesi-, puhdistamoliete-, talousvesi- ja uimarantavesidirektiivien edellytysten saavuttaminen uusissa EU-15-maissa edellyttää lähivuosikymmeninä miljardi-investointeja vesisektorille. Myös vanhoissa EU-12-jäsenmaissa pelkästään vesipuitedirektiivin toimeenpano edellyttää mittavia lisäpanostuksia vesien tilan parantamiseen ja vesien laadun seurantaan. Euroopan komissio on esimerkiksi arvioinut, että EU-15-maiden jätevedenpuhdistamoista ainoastaan 51 % täyttäisi yhdyskuntajätevesidirektiivin vaatimukset. Myös kansallinen lainsäädäntö aiheuttaa investointipaineita. Haja-asutusalueille ennakoidaan rakennettavan jopa 250 000 kiinteistökohtaista jätevesien käsittelyjärjestelmää vuoteen 2014 mennessä. Uudet teknologiat avaavat mahdollisuuksia kokonaan uuden tyyppisille ratkaisuille. Esimerkiksi geeni-, bio- ja nanotieteiden nopea kehitys avaa uusia mahdollisuuksia automaatio-, mittausja informaatioteknologian ennakkoluulottomille sovelluksille. Satelliitin tai lentokoneen avulla tehtävillä kaukokartoituksella on mahdollista seurata tulevaisuudessa enenevässä määrin mm. vesien laatua, lumen sulamista, vesien pintalämpötilaa sekä haitallisten aineiden päästöjä. Uusien teknologioiden markkinoille pääsyn nopeuttamiseksi EU panostaa voimakkaasti teknologioiden arvioinnin, verifioinnin ja testauksen kehittämiseen. Kuluttajien vaurastuminen, odotukset ja arvostukset vaikuttavat tarjottaviin palveluihin sekä poliittiseen päätöksentekoon. Kasvavat kuluttajien ja muiden asiakkaiden odotukset palvelujen, tuotteiden ja viestinnän laadulle tuovat uusia haasteita liiketoiminnan kehittämiseen. Kiristyvä kilpailu pakottaa yritykset etsimään uusia toimintamalleja. Ratkaisujen elinkaarivaikutukset korostuvat päätöksenteossa. Suhtautuminen vesirakentamiseen ja vesivoimaan muuttuu. Energian käyttö lisääntyy globaalisti ja johtaa esimerkiksi Afrikassa vesivoiman lisääntyvään valjastamiseen. Demografiset muutokset muuttavat toimintaympäristöä. Työväestön osuuden vähetessä kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy. Sukupolven vaihdos asettaa haasteita tietotaidon siirtämiselle, mutta toisaalta luo tilaisuuden rakenteellisiin uudistuksiin. Nykyistä suurempi joukko asuu vakituisesti haja-asutusalueella sijaitsevalla kakkosasunnollaan. Toisaalta kaupungistuminen vähentää vesipalveluja käyttävien määrää maaseudulla. Väestönkasvu ja kaupungistuminen kehittyvissä maissa lisäävät vesipalveluja tarvitsevien määrää erityi- Kansallisaarteesta elämän lähteeksi 25