KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 9.12.2013 COM(2013) 864 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 691/2011, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan ympäristötilinpidosta FI FI

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 691/2011, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan ympäristötilinpidosta Kertomuksen taustaa Asetuksen (EU) N:o 691/2011, jäljempänä asetus, mukaan komission on jätettävä kertomus seuraavasti: 10 artikla Kertomus ja uudelleentarkastelu Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomuksessa arvioidaan erityisesti toimitettujen tietojen laatua, tiedonkeruumenetelmiä, jäsenvaltioille ja vastaajayksiköille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta sekä tilastojen toteutettavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut havainnot huomioon ottaen ehdotuksia, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön uusia ympäristötilinpitomoduuleja, esimerkiksi ympäristönsuojelumenot ja - tulot (EPER) / ympäristönsuojelumenojen tilinpito (EPEA), ympäristöhyödykkeet ja -palvelut (EGSS), energiatilinpito, ympäristöön liittyvät siirtomenot (tuet), luonnonvarojen käyttö- ja hallinnointimenoja koskeva tilinpito (RUMEA), vesitilinpito (määrällinen ja laadullinen), jätetilinpito, metsätilinpito, ekosysteemipalveluja koskeva tilinpito, kansantalouden materiaalivarantotilinpito sekä käyttämättömien kaivettujen maamateriaalien (mukaan lukien maaperä) mittaaminen, parantaa edelleen tietojen laatua ja tiedonkeruumenetelmiä ja siten parantaa tietojen kattavuutta ja vertailukelpoisuutta sekä vähentää yritysten ja viranomaisten hallinnollista rasitetta. Tämä asetus oli unionin ensimmäinen ympäristötilinpitoa koskeva asetus. Sillä otettiin käyttöön seuraavat kolme moduulia: ilmanpäästöjä koskeva tilinpito, johon sisältyy 14 eri kaasua 64 teollisuusryhmältä ja kotitalouksilta; ympäristöverot, joihin sisältyy neljä verotyyppiä (energia, liikenteen (lukuun ottamatta polttoainetta) päästöt, luonnonvarat); kukin verotyyppi on jaettu 64 teollisuusryhmään, kotitalouksiin ja ulkomaisiin yksiköihin, jotka maksavat kyseisiä veroja; FI 2 FI

materiaalivirtatilit 50 materiaalityypin osalta; näihin sisältyvät kotimainen otto, tuonti ja vienti. Näin ollen kotimaisten materiaalien käyttö = kotimainen otto + tuonti vienti kunkin materiaalityypin osalta ja yhteensä. Nämä kolme moduulia olivat tilastollisesti kaikkein kehittyneimmät, ja ne vastaavat merkittäviä ympäristöpoliittisia tarpeita, jotka koskevat ilmanpäästöjä ja ilmastonmuutosta, taloudellisia välineitä saasteiden rajoittamiseksi sekä resurssitehokkuutta. Samalla kun Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelivät ja sen jälkeen hyväksyivät kyseisen ensimmäisen asetuksen, parlamentissa ja komission pääosastoissa olevat käyttäjät korostivat, että ensimmäisiä kolmea moduulia oli pidettävä alkuna ja että ympäristötilinpidon poliittiset tarpeet ulottuivat paljon pidemmälle. Euroopan parlamentti lisäsi itse asiassa edellä mainittuun 10 artiklaan luettelon uusista mahdollisista moduuleista tulevaisuuden kehityksen painopistealueiksi. Asetuksessa vahvistettiin tämän ensimmäisen kertomuksen jättämisen päivämääräksi 31. joulukuuta 2013, mikä ottaen huomioon hyväksymiseen, kääntämiseen ja muihin menettelyihin tarvittavan ajan tarkoittaa sitä, että kertomus oli laadittava, kun ensimmäiset asetuksen mukaisesti toimitetut tiedot eivät olleet vielä saatavilla. Tietojen laatua, tiedonkeruumenetelmiä jne. koskeva asianmukainen arviointi toteutetaan vuoden 2014 alussa. Kolmea ensimmäistä moduulia koskevien tietojen toimitus sujuu hyvin ja edistyy Asetuksen mukainen ensimmäisen virallisen tietojen toimituksen määräaika on 30. syyskuuta 2013 ilmanpäästöjä ja ympäristöön liittyviä veroja koskevien moduulien osalta ja 31. joulukuuta 2013 kansantalouden materiaalivirtatilien osalta. Tämän kertomuksen määräaikaan mennessä ei siten ole mahdollista esittää yksityiskohtaisia huomautuksia kyseisten tietojen laadusta. Lisäksi kuudelle jäsenvaltiolle (Espanja, Ranska, Kypros, Malta, Itävalta ja Puola) myönnettiin osittainen tai täysi poikkeus (komission täytäntöönpanopäätös 2012/691/EU, annettu 6 päivänä marraskuuta 2012, EUVL L 308, 8.11.2012, s. 23), jonka perusteella ne voivat toimittaa tiedot viimeistään kaksi vuotta myöhemmin. Joissakin näistä maista edistys on kuitenkin ollut odotettua parempaa, minkä ansiosta jotkin niistä voivat noudattaa asetuksen vaatimuksia ainakin jossain määrin. ETA-sopimuksen liitteeseen XXI tehdyn asiaa koskevan muutoksen myötä asetuksen vaatimukset sitovat Norjaa ja Islantia, joista viimeksi mainitulle valtiolle on myönnetty kahden vuoden poikkeus; Liechtenstein on vapautettu tietojen toimittamisesta. Tätä kertomusta laadittaessa asetuksen mukaista ensimmäistä tiedonkeruuta koskevan tietojen toimittamisen viralliset määräajat ovat umpeutuneet vasta äskettäin tai ne eivät ole vielä umpeutuneet. Monet maat ovat kuitenkin jo toimittaneet huomattavan määrän tietoa vapaaehtoisesti: vuoden 2013 puolivälissä noin 20 maata oli toimittanut täydelliset tai lähes täydelliset tiedot ympäristöverojen ja ilmanpäästötilien osalta ja 24 maata oli toimittanut materiaalivirtatilit. Kattavuus (maiden lukumäärä ja yksittäisten taulukoiden täyttöaste), oikea-aikaisuus ja luotettavuus ovat jatkuvasti parantuneet. FI 3 FI

Eurostat ja kansalliset tilastolaitokset tekevät yhteistyötä työryhmissä ja erityisissä aihekohtaisissa valmisteluryhmissä tietojen tarkkuuden, johdonmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden korkean tason varmistamiseksi. Vapaaehtoisuuteen perustuvan tiedonkeruun tulokset julkaistaan Eurostatin verkkosivustolla ja eri julkaisuissa. Virallinen laatuarviointi vuoden 2014 alkupuoliskolla Malli laaturaportista, joka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) asetuksen 7 artiklan nojalla, on laadittu työryhmissä, ja ensimmäinen raportti laaditaan ensimmäisen tietojen toimituksen jälkeen vuoden 2013 lopussa. Raportissa käsitellään kaikkia laatunäkökohtia: oikea-aikaisuutta, vertailukelpoisuutta, saatavuutta, selkeyttä, johdonmukaisuutta, perusteellisuutta ja luotettavuutta. Raporttiin sisältyy myös jäsennelty kuvaus tietojen kokoamisessa käytetyistä lähteistä ja menetelmistä. Raporttia käsitellään jäsenvaltioiden kanssa keväällä 2014, ja se toimii perustana suunnitelmalle, jonka tarkoituksena on edelleen parantaa tietojen laatua, mukaan luettuina vertailukelpoisuus ja oikea-aikaisuus. Tietojen käyttö Ympäristötilinpitoa koskevilla tiedoilla on useita poliittisia käyttötarkoituksia sekä kansallisella että EU:n tasolla. Eräs erityisen merkittävä esimerkki on materiaalivirtatileihin sisältyvä kotimaisten materiaalien käyttö, joka hyväksyttiin pääasialliseksi indikaattoriksi Eurooppa 2020 -strategian resurssitehokkuutta koskevaa lippulaivahanketta varten. Ilmanpäästöjä koskevalla tilinpidolla lisätään tietämystä niistä talouden aloista, jotka ovat vastuussa ilmastonmuutokseen johtavista kasvihuonekaasupäästöistä, ja ympäristöverot (etenkin energiaverot) ovat tärkeä taloudellinen väline päästöjen vähentämiseksi; myös ne sisältyvät resurssitehokkuuden indikaattoreihin. Nämä tiedot ovat erityisen tärkeitä Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä laaditun politiikan yhteydessä. Politiikan tarkoituksena on sekä ilmasto- että energiatavoitteiden saavuttaminen siten, että varmistetaan kestävä talouskasvu. Kaikki vastaanotetut tiedot on sisällytetty useisiin julkaisuihin ja analyyseihin, ja ne ovat saatavilla Eurostatin julkiselta verkkosivustolta osoitteesta http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/environmental_accounts/introduction. Sivustolla on myös taustatietoja, metodologisia käsikirjoja ja laadintaoppaita sekä useita julkaisuja olemassa olevista tiedoista. Kyseisiä kolmea moduulia voidaan kuitenkin tuoda paremmin esiin, kun ne saavuttavat vakiintuneemman aseman. Tavoitteena on tukea edelleen moduulien omaksumista niiden käyttäjien keskuudessa, jotka eivät ehkä tunne niiden tuomaa lisäarvoa. Koska ne perustuvat olemassa oleviin tietokokonaisuuksiin, käyttäjät hankkivat usein suoraan alkuperäisiä tietoja olematta täysin tietoisia ympäristötilinpidon eduista, erityisesti ympäristöllisen ja taloudellisen analyysin yhdistämisen mahdollisuudesta. Esimerkiksi ilmanpäästöjä koskevaa tilinpitoa käytetään edelleen suhteellisen vähän verrattuna kasvihuonekaasuinventaarioihin tai valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen (nk. LRTAP-sopimus) mukaisiin päästöjä koskeviin tietoihin. Toisena esimerkkinä voidaan mainita ympäristöön FI 4 FI

liittyvät verot, jolloin asetuksen yhteydessä toimitettavilla tietokokonaisuuksilla voidaan tehdä tarkempi jaottelu veronalaisen taloudellisen toiminnan perusteella, mikä on hyödyllinen lisäparametri yksityiskohtaista verotuksellista analyysia varten. Sen vuoksi olisi toteutettava lisätoimia, jotta tietokokonaisuuksia käytettäisiin yleisemmin kohdennetuissa julkaisuissa ja tilastollisissa tapahtumissa, kun asetuksen yhteydessä tehtävästä tietojen toimittamisesta tulee rutiininomaista ja kun täydelliset tiedot ja pidemmät aikasarjat tulevat vähitellen saataville. Tietoja hyödynnetään käytännössä lähinnä EU:n tasolla ja erikoistuneissa tutkimuslaitoksissa. Joissakin maissa tietojen käyttö näyttää olevan yleistä, mutta joidenkin kansallisten tilastolaitosten mukaan viranomaiset hyödyntävät tietoja suhteellisen vähän ja entistä laajempaa käyttöä olisi pyrittävä edistämään. Tietojen käyttämisen voidaan odottaa lisääntyvän, kun kattavuus paranee suuntausten analysoimiseksi saatavilla olevien maiden lukumäärän ja aikasarjan pituuden osalta. Ympäristötilinpitoa kehitetään myös kansainvälisellä tasolla Tämän asetuksen nojalla vaadittava ympäristötilinpito on suunniteltu satelliittitilinpidoksi lisänä tavanomaiselle kansalliselle tilinpidolle (Euroopan kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmä ja maailmanlaajuinen kansantalouden tilinpitojärjestelmä). Ensimmäiseen asetukseen sisältyvät kolme tiliä/moduulia ovat mukana myös maailmanlaajuisessa ympäristötilinpitojärjestelmässä (SEEA), jonka Yhdistyneiden Kansakuntien tilastokomissio hyväksyi kansainväliseksi tilastostandardiksi maaliskuussa 2012 (järjestelmää tukevat ja julkaisevat YK, Euroopan komissio, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö). Eurostat ja useat EU-maat osallistuivat merkittävällä tavalla SEEA:n laatimiseen. Tämän tilinpidon keskeisiä näkökohtia edistetään myös OECD:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) vihreän kasvun strategioilla sekä luonnonvarojen tilinpitojärjestelmää koskevilla Maailmanpankin aloitteilla. Hallinnollinen rasite on pieni Asetuksen tietovaatimusten täyttämiseksi kansalliset tilastolaitokset voivat hyödyntää olemassa olevaa perustietoa, jonka ne sitten mukauttavat kansallisen tilinpidon luokituksiin. Esimerkiksi ilmanpäästöjä koskevassa tilinpidossa aloitetaan päästöinventaarioita varten aiemmin tehdystä työstä. Päästöinventaarioita vaaditaan ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksessa (UNFCCC) ja YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevassa yleissopimuksessa (CLRTAP). Sen jälkeen ympäristötilinpidolla laajennetaan päästöinventaarioita niin, että ne sopivat yhteen kansallisen tilinpidon panos-tuotostaulukoiden kanssa, jotta ne voidaan yhdenmukaistaa talouden teollisuus- ja palvelualoja koskevien tilastojen kanssa. Ympäristöverot yksilöidään niiden kansallisten verojen luettelossa, jotka valtiot ovat jo ilmoittaneet komissiolle (Eurostatille). FI 5 FI

Materiaalivirtatilien osalta kotimaista ottoa koskevat tiedot on haettu maataloustilastoista (biomassan tuotannon osalta), kaivostoimintaa ja mineraalien louhintaa koskevista tiedoista, fossiilisia energiamateriaaleja koskevista energiatilastoista sekä tuontia ja vientiä koskevista ulkomaankauppatilastoista. Kun käytetään olemassa olevia tietoja, yrityksille vastaamisesta aiheutuva lisärasite on erittäin pieni. Työtä aiheutuu pääasiassa kansallisille tilastolaitoksille, kun olemassa olevat tiedot käsitellään ja perustietojen analyyttista käyttökelpoisuutta parannetaan mukauttamalla ne kansantalouden tilinpidon käsitteisiin ja luokituksiin. Useimmissa maissa tähän tarvitaan tyypillisesti yhteensä noin kaksi kokoaikaista työntekijää kolmea ensimmäistä moduulia varten. Jotta voidaan kehittää uusia moduuleja sekä ylläpitää ja edelleen parantaa ympäristötilinpidon laatua, on olennaisen tärkeää, että kansalliset viranomaiset varmistavat resurssien riittävän saatavuuden. Eurostat tukee valtioita kolmen ensimmäisen moduulin täytäntöönpanossa Eurostat on tukenut eri tavoin jäsenvaltioita, jotka ovat tarvinneet tukea kolmen ensimmäisen moduulin täytäntöönpanossa, muun muassa seuraavasti: avustukset pilottitutkimuksia varten; kokemusten vaihdon helpottaminen maiden välillä; eurooppalaisten tilastotieteilijöiden koulutusohjelman yhteydessä annettava koulutus; käsikirjat ja oppaat; Eurostatille toimitettavien, kolmea ensimmäistä moduulia koskevien tietojen toimittamismenetelmän yksinkertaistaminen ja järkeistäminen. Kolmea lisämoduulia on ehdotettu Eurostat ja jäsenvaltiot ovat jatkaneet uusien moduulien kehittämistä tilastollisissa työryhmissä. Vuosina 2011 2012 laadittiin metodologioita ja toteutettiin kokeiluja erityisesti 10 artiklassa mainituista kolmesta ensimmäisestä moduulista, jotka ovat ympäristönsuojelumenot, ympäristöhyödykkeet ja -palvelut sekä fyysisiä energiavirtoja koskeva tilinpito. Nämä katsottiin käsitteellisestä näkökulmasta kaikkein edistyneimmiksi, ja niitä koskevat tarvittavat perustilastot ovat olemassa. Myös näiden uusien moduulien osalta yritysten ja kotitalouksien vastausrasite on pieni tai sitä ei ole, sillä työn suorittavat kansalliset tilastolaitokset yhdenmukaistamalla ja mukauttamalla tietoja, jotka on aikaisemmin kerätty muihin (tilastollisiin ja hallinnollisiin) tarkoituksiin. Uudet moduulit ovat myös vihreää kasvua ja resurssitehokkuutta koskevien EU:n ensisijaisten poliittisten tavoitteiden mukaisia. Komissio (Eurostat) tukee valtioita kolmeen uuteen moduuliin liittyvissä valmisteluissa apurahojen, kokemusten vaihdon, käsikirjojen jne. avulla, kuten aiempina vuosina kolmen ensimmäisen moduulin yhteydessä. Apurahoilla on tuettu esimerkiksi ympäristönsuojelumenoja koskevaa moduulia, joka on ollut kokeilujen kohteena 20 jäsenvaltiossa vuodesta 2001 alkaen. Ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevia pilottitutkimuksia on toteutettu 12 jäsenvaltiossa, ja energiatilinpitoa on testattu 12 FI 6 FI

jäsenvaltiossa. Jotkin maat ovat lisäksi toteuttaneet pilottitutkimuksia ilman EU:n rahoitustukea. Myös Norja ja Sveitsi osallistuivat aktiivisesti ja jakoivat kokemuksiaan. Kaiken kaikkiaan kyseisistä moduuleista on merkittävää kokemusta, jota on jaettu jäsenvaltioiden kesken teknisissä kokouksissa. Nämä kokemukset otettiin huomioon asetusta laadittaessa, minkä ansiosta Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea pystyi antamaan positiivisen lausunnon 7. helmikuuta 2013 annetusta asetusluonnoksesta. Luettelo pilottitutkimuksista on saatavilla Eurostatin verkkosivustolta seuraavasta osoitteesta: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/environmental_accounts/introduction. Tämän perusteella komissio hyväksyi 2. toukokuuta 2013 ehdotuksen muutosasetukseksi (COM(2013) 247), jonka tarkoituksena on lisätä nämä kolme moduulia ensimmäiseen asetukseen. Vuoden 2013 lopulla muutosasetuksen luonnoksen käsittely eteni hyvin neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Muut valmisteilla olevat moduulit Työtä jatketaan myös useimpien muiden 10 artiklassa mainittujen tilien osalta seuraavasti: ympäristöön liittyvät siirtomenot (tuet), joille kokeneista jäsenvaltioista koostuva valmisteluryhmä on kehittämässä puitteita tiedonkeruuta varten; luonnonvarojen käyttö- ja hallinnointimenoja koskeva tilinpito (RUMEA), jonka painopiste on ollut resurssien hoitoa koskevissa toimissa yhdessä ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevan uuden moduulin kanssa; vesitilinpito, jota koskeva käsitteellinen työ on edennyt mutta jota perustietojen puuttuminen on vaikeuttanut; metsätilinpito, jonka osalta kehitetään SEEA:n kanssa yhdenmukaista metsien ympäristötilinpitojärjestelmää; Nämä ovat mahdollisia ehdokkaita kolmanneksi moduulieräksi. Kaikki nämä mahdolliset moduulit olivat mukana ympäristötilinpitoa koskevassa eurooppalaisessa strategiassa, jonka kaikkien kansallisten tilastolaitosten johtajista koostuva tilasto-ohjelmakomitea hyväksyi vuonna 2008. Kyseistä ESEA 2008 -strategiaa päivitetään parhaillaan siten, että siinä otetaan huomioon ensimmäisen asetuksen hyväksyminen ja toisen asetuksen laatiminen, sekä siten, että uusia poliittisia tarpeita tarkastellaan uudelleen. Jäsenvaltioiden kansalliset tilastolaitokset ovat tällä hetkellä haluttomia hyväksymään kovin monia lisämoduuleja määrärahojen leikkausten ja henkilöstöpulan vuoksi. Sen sijaan ne suosittelevat keskittymään aluksi ensimmäisen ja toisen erän, joista molempiin kuuluu kolme moduulia, laadun parantamiseen ja käytön edistämiseen. Ekosysteemipalveluja koskevalle tilinpidolle ja biologiselle monimuotoisuudelle on paljon poliittista kysyntää, mutta ne ovat mittaamisen näkökulmasta vasta uraauurtavan kehityksen ja tutkimuksen alkuvaiheessa. Kehitys ja tutkimus edellyttävät monialaisia ryhmiä, joihin kuuluu biologeja, ympäristöasiantuntijoita, kartografeja ja tilastotieteilijöitä. Tästä syystä pidetään parempana vaihtoehtona antaa johtava asema Euroopan ympäristökeskukselle. Kansallisten FI 7 FI

tilastolaitosten tehtävänä olisi tässä vaiheessa lähinnä perustietojen toimittaminen muun muassa maataloustuotannosta, maankäytöstä (maankäytön ja maapeitteen tilastollinen pintaalatutkimus, LUCAS) ja aluetilastoista, sekä antaa tarvittaessa neuvoja tilastointiin liittyvissä kysymyksissä. Oikea-aikaisuutta on parannettava Toinen käyttäjiltä tullut pyyntö koskee oikea-aikaisuuden parantamista. Ensimmäiset kolme moduulia tuotettiin melko yksityiskohtaisten rakenteellisten tietojen muodossa, jotta voitiin analysoida talouden ja ympäristön keskinäistä vuorovaikutusta ensimmäisen asetuksen valituilla soveltamisaloilla. EU-ohjausjakson (unionin talous- ja finanssipolitiikan suunnitteluvälineen) käyttöönoton jälkeen on toivottu, että ohjausjaksoon sisällytetään tavanomaisten taloudellisten tietojen, kuten bruttokansantuotteen, ohella myös ympäristönäkökohdat. Eurostat tekee yhteistyötä kansallisten tilastolaitosten kanssa, jotta voidaan todeta, millä tavoin nämä ympäristötilit voitaisiin laatia aikaisemmin. Sekä valtioissa että Eurostatissa on saavutettu merkittävää edistystä tilien nopeammassa laatimisessa ja käsittelyssä. Tällä ei kuitenkaan todennäköisesti saavuteta ohjausjakson kannalta riittävää oikea-aikaisuutta. Sen vuoksi Eurostat tarkastelee myös keinoja tehdä ennakkoarvioita joidenkin keskeisten indikaattorien osalta paljon aikaisemmin (esim. arviot hiilidioksidipäästöistä t+4 kuukautta laskettuna Eurostatin kuukausittaisista energiankäyttötilastoista). Tulevaisuudennäkymät Komissio (Eurostat) tarkastaa ensimmäisten kolmen moduulin yhteydessä vastaanotettujen tietojen laadun perusteellisesti vuoden 2013 lopussa ja ehdottaa tarvittaessa parannuksia, jotka koskevat yksittäisiä valtioita tai yleistä metodologiaa. Toista moduulierää koskevia keskusteluja jatketaan vuonna 2014 Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Tilastotieteilijät jatkavat kyseisten kolmen moduulin käytännön täytäntöönpanon valmistelemista. Ympäristötilinpitoa koskevaa eurooppalaista strategiaa tarkistetaan yhdessä tärkeimpien käyttäjäryhmien ja kansallisten tilastolaitosten kanssa. Kyseisen uuden ESEA-strategian on tarkoitus valmistua vuoden 2014 puolivälissä. Komissio ja jäsenvaltioiden viranomaiset jatkavat yhteistyötä ympäristötilinpidon paremman näkyvyyden ja sen tulosten hyödyntämisen lisäämiseksi. FI 8 FI