Hiidenveden pistekuormittajien pohjaeläintutkimukset vuosina 2004-200 Aki Mettinen Katriina Könönen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 24/20
LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 24/20 Hiidenveden pistekuormittajien pohjaeläintutkimukset vuosina 2004-200 Aki Mettinen ja Katriina Könönen Lohja 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry
LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 24/20 Valokuva(t): Luvy ry (Aki Mettinen) Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.luvy.fi/julkaisut Lohjan Painotuote Oy, Lohja 20 ISBN 978-92-20-064-9 (nid.) ISBN 978-92-20-06-6 (PDF) ISSN-L 0789-9084 ISSN 0789-9084 (painettu) ISSN 798-2677 (verkkojulkaisu)
Sisältö Johdanto... 2 taustatiedot...6 2. Yleiskuvaus tarkkailualueesta...6 2.2 Hiidenveden kunnostushanke...7 2.3 Vanjoen ja Vihtijoen veden laatu sekä in kohdistuva kuormitus...8 2.4 Hiidenveden laatu ja Hiidenveteen kohdistuva kuormitus...0 2. Virtaamat, vedenkorkeus ja sääolot...3 3 tutkimuksen toteutus...6 3. Tutkimuksen osa-alueet...6 3.. Koskihavaintoalueet ja niissä olevat havaintopaikat... 7 3..2 Järvialueet... 24 3.2 Näytteenottomenetelmät ja näytteiden jatkokäsittely...2 3.2. Koskinäytteet potkuhaavilla... 2 3.2.2 Järvinäytteet Ekman-pohjakauhalla ja potkuhaavilla... 26 3.3 Näytteiden määritys...28 3.4 Näytteiden analysointi...28 3.4. Suku- ja lajikohtainen tarkastelu... 28 3.4.2 Taksoni- ja yksilömäärät... 28 3.4.3 Jokien koskialueet, tyypille ominaiset taksonit ja EPT-heimot... 29 3.4.4 Hiidenveden altaiden tila, CI- ja LCI- sekä BQI- surviaissääski-indeksit... 29 4 tulokset...32 4. Pohjaeläinaineiston yksilö- ja taksonimäärät...32 4.2 Vanjoen ja Vihtijoen pohjaeläintaksonimäärien vertailu...3 4.3 Vanjoen ja Vihtijoen ekologinen tila-arvio EPT- heimojen ja tyyppilajien perusteella...37 4.4 Uhanalaiset, suojellut ja harvinaiset lajit...39 4. Vanjoen surviaissääskien kotelonahkanäytteet vuonna 200...42 4.6 Hiidenveden profundaalin pohjaeläimistö, surviaissääski-indeksit CI ja LCI...43 4.7 Hiidenveden rantavyöhykkeen pohjaeläimistö...46 4.8 Vedenpinnankorkeuden vaihtelu ja rantavyöhykkeen pohjaeläimistö...47 4.9 Sulkasääsket ja reliktiäyriäiset...49 4.0 Ekologisen tila-arvion pohdintaa...2 yhteenveto ja arvio jätevesikuormituksen vaikutuksista...4 6 tarkkailun jatkuminen...7 Kirjallisuuslähteet...8
Liitteet...6 Liite. Kartta Hiidenveden yhteistarkkailualueesta; pohjaeläintutkimuksen havaintoalueet Vanjoella, Vihtijoella ja Hiidenvedellä...63 Liite 2. Määrityskirjallisuus...64 Liite 3. Hiidenveden yhteistarkkailun Vanjoelta, Vihtijoelta ja Hiidenvedeltä havaitut pohjaeläintaksonit ja yksilömäärät vuosina 2004, 2006 ja 200 sekä Uudenmaan Ely-keskuksen MaaMet -hankkeen tuloksia vuosilta 2007 ja 2009...6 Liite 4. Hiidenveden yhteistarkkailun Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän havaintopaikkojen pohjaeläinten säilötyt märkäbiomassat vuosina 2004, 2006 ja 200...27 Liite. Hiidenveden yhteistarkkailun pohjaeläinhavaintopaikkojen pohjanlaatu- ja kasvillisuus...32 Liite 6. Hiidenveden yhteistarkkailualueella havaitut uhanalaiset, rauhoitetut sekä harvinaiset pohjaeläintaksonit vuosina 2004, 2006 ja 200...37 Liite 7. Luettelo Suomessa tavattavista uhanalaisista ja rauhoitetuista vesiselkärangattomiin lukeutuvista selkärangattomista (Luonnossuojeluasetus 4.2.997/60, Rassi ym. (200) mukaan, Neuvoston direktiivi 92/43/ETY. Ei täydellinen, esim. lähdelajisto puuttuu...38 Liite 8. Surviaissääskien kotelonahkanäytteenoton tuloksia Vanjoelta vuodelta 200. Aineisto mukana Raunion (2008) väitöskirjassa...39 Kuvailulehti...42
Johdanto Hiidenveden ja siihen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen vesistöalueiden tilaa on jo pitkään seurattu yhteistarkkailuna alueen pistekuormittajien toimesta. Tutkimukset koostuvat fysikaalis-kemiallisesta veden laadun seurantatuloksista ja biologisista seurantatuloksista. Biologista tarkkailua toteutetaan määrävuosin ja se sisältää pohjaeläintutkimukset ja kasviplanktontutkimukset. Pohjaeläimistö ilmentää hyvin elinympäristönsä laatua. Ne esiintyvät yleisinä vesistöjen pohjilla, kasvillisuudessa tai muilla kiinteillä pinnoilla. Pohjaeläimistöllä on suuri merkitys ravintoverkossa orgaanisen aineen käyttäjänä, tuottajana ja mm. kalojen ravintokohteena. Muutokset pohjaeläinten elinympäristössä heijastuvat muutoksina lajistossa, yksilömäärissä ja yksilöissä. Muutoksia seuraamalla voidaan tarkkailla ympäristön tilaa ja arvioida sen laatua. Makroskooppiset pohjaeläimet kuuluvat EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin toteutuksessa seurattaviin biologisiin muuttujiin. Yhteistarkkailuun kuuluvia pohjaeläintutkimuksia on julkaistu aikaisemmin Vihdin Kirkkojärveltä kalataloudelliseen tarkkailuun kuuluvina vuosilta 983 ja 987 (Helminen ja Muttilainen 98 ja 988), 98 (Kalliola 986). Vanjoelta vastaavanlaisia tarkkailututkimuksia on vuosilta 978 (Helminen ja Lönnqvist 980), 98 (Kalliola 987) ja 989 (Mettinen 990). Vihtijoen pohjaeläintutkimus vuodelta 988 julkaistiin vesistön yhteistarkkailuraportin yhteydessä (Helminen ja Muttilainen 989). Vuodesta 992 lähtien pohjaeläintutkimukset on raportoitu omina julkaisuinaan (Mettinen 993, 996 ja 999). Tässä raportissa esitetään yhteistarkkailun pohjaeläintutkimusten uusimmat tulokset vuosilta 2004, 2006 ja 200. Hiidenveden alueen pistekuormittajien yhteistarkkailun tuloksena on juuri valmistunut laaja julkaisu, joka sisältää veden laadun seurantatulokset ja kasviplanktontulokset vuosilta 2007 200 (Ranta ym. 20). Vesistötarkkailuvelvoitteiden lisäksi pistekuormittajien velvoitteena ovat myös kalataloudelliset tarkkailut, joita on suoritettu Hiidenveden Kirkkojärven-Mustionselän alueella vuosina 2007 (Valjus 2008a) ja 200. Yhteistarkkailun lisäksi Karkkilan kaupungilla on velvoite tutkia Vanjoen kalataloudellista tilaa, jota on seurattu viimeksi vuosina 2007 (Valjus 2008b). Näiden kalataloudellisen tarkkailujen tulokset vuodelta 200 valmistuvat omina julkaisuinaan vuoden 20 aikana. Yhteistarkkailuvelvollisia ovat Karkkilan vesihuoltolaitos, Vihdin vesihuoltolaitos, Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä, Hiidenpirtti sekä Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos. Lisäksi vapaaehtoisina osallistujina yhteistarkkailussa ovat Componenta Karkkila Oy, Helsingin vesi (nykyinen HSY Vesi), Vihdin kunnan ympäristönsuojelu ja Karkkilan kaupungin ympäristönsuojelu. Vesioikeuden tai viranomaisen määräämät tarkkailuvelvoitteet on määritelty lupapäätöksissä (taulukko.). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
Taulukko. Lupapäätökset, joihin Hiidenveden alueen yhteistarkkailu perustuu. Pistekuormittaja Oikeuden tai vesiviranomaisen lupapäätös Karkkilan kaupunki, LSYV 7..200 No 42/2000/ kaupungin jätevedenpuhdistamo LSYV.6.200 No 2/200/ Vihdin vesihuoltolaitos, UUS 8..2002 No YS 4 Kirkonkylän jätevedenpuhdistamo UUS2.0.2004 No YS 20 Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä, 7..2008 UUS-2007-Y-47-0 jätevedenpuhdistamo No YS 69 Hiidenpirtti, VH..983, jätevedenpuhdistamo 38/00/VH 983 Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, Vihdin ympäristöasiain lautakunta jätevedenpuhdistamo 3..99 82/3/40/9 Lupapäätösten pohjalta on laadittu tarkkailuohjelma (Uudenmaan ELY-keskus, kirje 2/00 Hevy 3.2.99). Tarkkailuohjelmaa päivitettiin viimeksi vuonna 200, jolloin mm. pohjaeläintutkimuksen osuuteen tuli melko suuria muutoksia Hiidenveden osalta. Yhteistarkkailuvelvollisten päätösten mukaisesti tarkkailun suorittamisesta ja raportoinnista vastaa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. 2 taustatiedot 2. Yleiskuvaus tarkkailualueesta Hiidenveden yhteistarkkailualue kuuluu Karjaanjoen vesistöalueeseen. Tarkkailun piiriin kuuluvat Hiidenvesi, osa Hiidenveteen sen koillispuolelta laskevasta Vihtijoesta ja pohjoispuolelta laskeva Van. Hiidenvedeltä vedet poistuvat ensin Väänteenjokea pitkin Lohjanjärveen ja sieltä Karjaanjoen kautta Pohjanpitäjänlahteen. Hiidenvesi (23.03..00) on Lohjanjärven jälkeen Uudenmaan toiseksi suurin. Sen yläpuolinen valuma-alue on kooltaan noin 934 km 2, vesialueen pinta-ala on noin 29 km 2 ja keskisyvyys 6,7 m (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, 9.8.20). Järvi on monihaarainen koostuen useista toisistaan melko erillään olevista kapeahkoista lahtialueista ja yhdestä isommasta keskussyvännealueesta, Kiihkelyksenselästä. Hiidenvesi on merkittävä virkistysalue paikkakuntalaisille ja monille pääkaupunkiseudun asukkaille. Järven rannoilla sijaitsee yli tuhat loma-asuntoa. Hiidenvettä säännöstellään Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 8/982 A 27..982 perusteella Väänteenjoessa olevan padon avulla. Säännöstely alkoi vuonna 970 ja 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
toimii nykyisellään Helsingin kaupungin vedenhankinnan varajärjestelmän osana. Säännöstely on merkinnyt sitä, että kesäaikana Hiidenveden vallitseva vedenkorkeustaso on noussut 20 40 cm vuoteen 970 asti vallinneesta tasosta (Kukkamäki 99). Yhteistarkkailussa Hiidenveden tutkimusalueita ovat Kiihkelyksenselkä ja pohjoiseen suuntautuvan pitkän lahtialueen altaat Kirkko, Mustionselkä ja Nummelanselkä. Karkkilan kaupungin suunnasta Hiidenveteen laskevan Vanjoen pituus on 23 km ja joen valumaalueen koko Hiidenveden suussa 484 km 2. Valuma-alueen maaperä on suurimmaksi osaksi savea ja hiesua varsinkin alueen etelä- ja keskiosassa. Maaperä on aivan uoman lähellä yleensä hienoa hietaa (Virri 97). Valuma-alueesta on metsää 62 %, peltoa 34 %, rakennettua aluetta 2 % ja vesialuetta %. Peltoalueiden eroosioherkkyys on alueella suuri (Penttilä ja Kulmala 999). Vanjoen varrella Vihdin Jokikunnassa oleva Van kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan ja valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Vanjoen keskivirtaama on noin 4, m 3 /s. Jokeen tulee pistemäistä jätevesikuormitusta joen yläosasta Karkkilan kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Peltoviljelyn ja muun hajakuormituksen vaikutus näkyy erityisesti joen alaosissa ravinne- ja bakteeripitoisuuksien nousuna. Kuormituksesta huolimatta Van on nykyisin mm. yksi Uudenmaan suosituimmista perhokalastusjoista ja sen koskia on kunnostettu 990-luvun puolivälissä. Vihdin Kirkonkylän suunnasta Hiidenveden Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen valuma-alue on 269 km 2 suulta mitattuna. Tämä on noin puolet Vanjoen valuma-alueen koosta. Alue on hieman metsäisempää kuin Vanjoen alue (metsää 73 %, peltoa 20 %, ja lisäksi avosuota tai rakennettua aluetta %). Vesistöäkin on hieman enemmän kuin Vanjoen alueella (6 % koko alasta). Vihtijoen alueellakin peltojen eroosioherkkyys on suuri, erityisesti joen alaosissa (Penttilä ja Kulmala 999). Vähäistä pistekuormitusta joen alaosalle aiheuttaa Valtion maatalousteknologian tutkimuskeskuksen jätevedenpuhdistamo Olkkalassa. Muuta pistekuormitusta, jolla olisi kuormituksen vesistötarkkailuvelvoite, ei Vihtijoella ole mutta hajakuormitus on erittäin voimakasta (Ranta ja Valtonen 200). 2.2 Hiidenveden kunnostushanke Hajakuormituksen vaikutusten vähentämiseksi Hiidenveden Vihtijoen ja Vanjoen valuma-alueilla on vuodesta 2008 lähtien toteutettu Hiidenveden kunnostushanketta. Hiidenveden kunnostus 2008 20 -hankkeessa on perustettu Suomen mittakaavassa suuri määrä kosteikkoja, kaikkiaan 78 kpl. Vuonna 200 kosteikkojen rakentamisen pääpaino oli Vanjoen valuma-alueen pohjoisosassa, jonne perustettiin 38 kohdekokonaisuutta. Vanjärven umpeenkasvua estetään nostamalla Vanjärven keskiveden korkeutta noin 34 cm jolloin alivesi nousee noin metrillä. Vettä johdetaan Vanjoesta Vanjärveen. Kunnostuksen positiivisista vaikutuksista hyötyvät kaikki mahdolliset Hiidenveden käyttäjätahot, kuten vakituiset asukkaat, mökkiläiset ja muut virkistyskäyttäjät sekä alueen elinkeinoelämä. Kunnostustyön pohjana on yhteistyökumppanien hyväksymä yleispiirteinen hankesuunnitelma vuosille 2008 20 (Joensuu ja Helttunen 20). Vanjärven Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 7
kunnostukselle ja kunnostustöiden aloittamiselle on juuri myönnetty lupa Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimesta. Hiidenveden kunnostuksen päätavoitteena on ylläpitää ja parantaa Hiidenveden ja sen valumaalueen sekä järven alapuolisen vesistönosan luontoarvoja. Hiidenveden kunnostus -hanke on mukana useissa yhteistyöhankkeissa, joiden kautta alueelle saadaan erityisosaamista ja Hiidenvesi pysyy näin mukana valtakunnallisten kärkihankkeiden joukossa (Joensuu ja Helttunen 20). Vuonna 200 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvitti Hiidenveden kalayhteisön rakennetta ja kalalajien välisiä runsaussuhteita (Sairanen 200). Myös Hiidenveden ulappa-alueita koskeva sulkasääskien runsauksia koskeva tutkimus valmistui vuoden 200 aikana (Malinen ym. 200). 2.3 Vanjoen ja Vihtijoen veden laatu sekä in kohdistuva kuormitus Vanjoen vesi on ruskeaa ja se kuvaa hyvin joen yleistilaa. Ruskea väri kertoo valuma-alueen voimakkaasta humusvaikutuksesta. Veden väriluvun vaihteluväli oli 0 200 mg Pt/l, (useasti väriluku on ollut yli 00 mg Pt/l) vuosina 2007 200. Runsasvetiset jaksot kasvattavat veden värilukua samoin kuin kiintoainepitoisuutta, sameutta ja kemiallisen hapenkulutuksen määrää. Van tuo Hiidenveden Kuninkaanlahteen melko runsasravinteista vettä. Ravinnepitoisuudet kasvavat jokea alaspäin mentäessä ja ovat yleensä suurimmillaan alimmilla havaintopaikoilla. Joen alaosien valuma-alueilta tuleva hajakuormitus on ollut yleensä suurempaa kuin Karkkilan jätevedenpuhdistamon kuormitus. Fosforipitoisuuden vaihteluväli on ollut Vanjoessa suuri 3 97 µg/l (Ranta ym. 20). Vanjoen ulosteperäisten bakteerien määrät nousevat puhdistamon alapuolella ja alempana joessa usein selvästi hygieenistä likaantumista osoittaviksi. Karkkilan puhdistamo modernisoitiin vuosina 2002 2003 ja sen tuloksena Vanjokeen johdetun fosforin määrä on edelleen vähentynyt. Vuonna 2007 Karkkilan puhdistamolta vesistöön johdettu fosforimäärä oli 0,60 kg P/d ja vuosien 2008 200 vaihteluväli oli 0, 0,8 kg P/d. (Ranta ym. 20). Vanjoen ja Vihtijoen vedenlaatuhavaintopaikkojen keskeisimpien vedenlaatuparametrien mediaaniarvot vuosilta 2004 200 esitetään kuvassa. 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
Sameus kiintoaine kokp ntu 20 0 0 Van Van 2 Van 4 Vih 4 mg/l 4 2 0 8 6 4 2 0 Van Van 2 Van 4 Vih 4 µg/l 80 70 60 0 40 20 0 0 Van Van 2 Van 4 Vih 4 ph väri kokn ph 7,4 7,3 7,2 7, 7 6,9 6,8 6,7 Van Van 2 Van 4 Vih 4 mgpt/l 20 00 80 60 40 20 0 Van Van 2 Van 4 Vih 4 µg/l 2000 00 000 00 0 Van Van 2 Van 4 Vih 4 lämpkolit Sähkönjoht. nh4-n pmy/00 ml 0 20 200 0 00 0 0 Van Van 2 Van 4 Vih 4 µs/m 4 2 0 8 6 4 2 0 Van Van 2 Van 4 Vih 4 µg/l 40 20 0 0 Van Van 2 Van 4 Vih 4 Kuva. Vanjoen ylä- ja keskiosan (Van, Van 2), alaosan (Van 4, Kittiskoski) sekä Vihtijoen alaosan (Vih 4) vedenlaadun mediaanit vuosina 2004 200 (70 näytettä). Vihti on Hiidenveden Kirkkojärven puoleisen pään suurin ulkoinen kuormittaja typen, fosforin ja kiintoaineen osalta. Vihtijoella on ominaista valuma- ja virtaamaolosuhteista johtuva pitoisuuksien voimakas vaihtelu. Vanjoen tapaan vesi on Vihtijoessakin voimakkaan ruskeaa. Joen veden kiintoaine- ja sameusarvot kasvavat virtaaman kasvaessa. Veden epäorgaanisia suoloja ilmentävä sähkönjohtavuus on jonkin verran Vanjokea korkeampi ja veden ravinnepitoisuudet ovat pääsääntöisesti Vanjokea suuremmat. Vihtijoen alimman havaintopaikan vuosien 2007 200 kokonaisfosforipitoisuus on ollut noin % suurempi kuin kokonaisfosforipitoisuus Vanjoen alimmalla havaintopaikalla. Vihdin kirkonkylän puhdistamolla syksyllä 200 käyttöön otettu jälkisuodatus on vähentänyt fosforikuormitusta Kirkkojärveen. Jätevesivaikutusta ja voimakasta hajakuormitusta mittaava ammoniumtyppipitoisuus ja ulosteperäisten kolibakteerien määrä ovat Vihtijoessa ajoittain likaista vettä ilmentäviä, vaikka aivan Vanjoen maksimilukemia ei saavuteta (Ranta ym. 20). Vihtijoessa Averiajärven alapuolella on Valtion maatalousteknologian Vakolan tutkimuslaitos. Laitoksen jätevedenpuhdistamo on Vihtijoen ainoa pistekuormittaja. Purkupuron pitoisuudet ovat pääsääntöisesti Vihtijoen pitoisuuksia suurempia, mutta kokonaisuutena Vakolan kuormitus on vähäistä purkupuron pienen virtaaman vuoksi (Ranta ym. 20). Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopaikkojen veden laatua seurataan kerran kuukaudessa tapahtuvan näytteenoton avulla. Vuosina 2009 ja 200 osan näytteistä on ottanut Uudenmaan ELY-keskus. Suurin osa Hiidenveden ravinteista tulee Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen ja Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen kautta. Jakson 2007 200 aikana Vihtijoen mukana tuli Hii- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 9
denveteen vuosittain keskimäärin 3 tonnia fosforia ja 70 tonnia typpeä. Vanjoen osalta kuormitusluvut olivat 6 tonnia fosforia ja 40 tonnia typpeä. Jokien kuljettamat ravinnekuormat olivat pääsääntöisesti jaksolla 2007 200 suurimmat vuonna 200, jolloin suurin osa valumista ajoittui kevääseen (Ranta ym. 20). 2.4 Hiidenveden laatu ja Hiidenveteen kohdistuva kuormitus Hiidenveden yhteenlaskettu vesialueen pinta-ala on 29 km 2 ja keskisyvyys 6,7 m. Hiidenveden altaiden morfologiset perustiedot esitetään taulukossa 2. Taulukko 2. Hiidenveden osa-alueiden (altaiden) morfologiset perustiedot (lähde: Lake Hiidenvesi research project, final report 997 2000). Hiidenvesi, altaat keskisyvyys (m) suurin syvyys (m) pinta-ala (km 2 ) Kirkko 0,9 4,6 Mustionselkä 2 4, 2,6 Nummelanselkä 2,6 6 3,6 Kiihkelyksenselkä,2 33 9,7 Retlahti 9,9,4 Hiidenvesi on rehevä ja luontaisesti savisamea. Rehevyysaste vaihtelee alueittain: yhteistarkkailun piirissä tutkituista alueista Tarttilansalmen ja Veikkolansalmen erottamat Mustionselkä ja Kirkko ovat muuta järveä huomattavasti rehevämpiä. Nummelanselkä ja erityisesti suurin selkäalue, Kiihkelyksenselkä edustavat puhtainta ja vähäravinteisinta Hiidenvettä. Tämä näkyy ravinnepitoisuuksista ja levätuotantoa ilmentävistä veden a-klorofyllipitoisuuksista. A-klorofyllipitoisuudet ovat viimeisten neljän vuoden aikana olleet Nummelanselällä ja Kiihkelyksenselällä tasaisemmat ja pienemmät kuin aikaisemmin. Vuosien 2007 200 a-klorofyllimittausten keskiarvot olivat Kirkkojärvellä 27 µg/l, Nummelanselällä 4, µg/l ja Kiihkelyksenselällä µg/l. Kirkkojärvellä pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti johtuen lähinnä Vihtijoen vaikutuksesta (Ranta ym. 20). Pohjan läheltä otetut vesinäytteet antavat käsityksen syvänteen pohjan kunnosta: mitä suurempia ravinnepitoisuudet ovat, sitä suurempi on sisäisen kuormituksen ja rehevöitymisen vaara. Syvimpien mittausasemien kokonaisfosforipitoisuudet olivat seurantajaksolla 2007 200 suurimmat Kirkkojärvellä ja Kiihkelyksenselällä. Kaiken kaikkiaan viime vuosina pitoisuudet ovat olleet melko pieniä (taulukko 3). 0 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
Taulukko 3. Keskimääräinen kokonaisfosfori- ja ammoniumtyppipitoisuus pohjan lähellä Hiidenveden altailla vuosina 2007 200 (Ranta ym. 20). Ammoniumtyppi pohjan lähellä vuosina 2007-200 min maks keskiarvo Kirkko 600 70 Nummelanselkä 7 46 23 Kiihkelyksenselkä 97 2 Kokonaisfosfori pohjan lähellävuosina 2007-200 min maks keskiarvo Kirkko 42 60 82 Nummelanselkä 37 87 0 Kiihkelyksenselkä 2 70 96 Hiidenveden matalan ja rehevän Kirkkojärven (suurin syvyys 4,0 m) alusveden happipitoisuus laskee säännöllisesti hyvin alhaiseksi talvikausien lopussa. Leutoina talvina, jolloin on ollut vain lyhyen ajan jään peittämänä, happitilanne on pysynyt parempana. Kirkkojärvessä kesän aikana tyynen ja lämpimän sään jatkuessa, happi on saattanut alusvedessä käydä melko vähiin myös kesäkauden lopulla, kuten vuonna 2007 (kuva 2). Alle mg /l happipitoisuudet Kirkkojärven syvänteessä vuosina 2003-200 4, 4 3, 3 2, 2, 0.3.2003 2.3.2004.3.200 7.3.2006 6.8.2006 7.3.2007.8.2009 2.3.2009 7.3.200 happi mg/l Kuva 2. Kirkkojärven syvänteen (Kirkko keskiosa, 4 m) pohjanläheisen vesikerroksen alle,0 mg/l happipitoisuudet vuosina 2003 200. Hiidenveden laajassa pääaltaassa Kiihkelyksenselän syvänteessä (suurin syvyys 33 m) alusveden tilavuus on suuri ja veden kerrostuminen pitkäkestoisempaa ja pysyvämpää kuin muualla Hiidenvedellä. Alusveden happipitoisuus ehtii laskea säännöllisesti alhaiseksi sekä talvikausien lopulla maaliskuussa että kesäkausien lopulla elo-lokakuussa. Näytepäiviä, jolloin happipitoisuus on ollut alhainen, on kertynyt Kiihkelyksenselällä huomattavasti enemmän vuosien 2003 200 aikana kuin Kirkkojärvellä. Tämä johtuu pysyvämmästä veden kerrostuneisuudesta Kiihkelyk- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
senselällä verrattuna Kirkkojärveen. Viime vuosina Kiihkelyksenselän syvänteen happipitoisuus on ollut aikaisempaa parempi (kuva 3). 4, 4 3, 3 2, 2, 0 Alle mg/l happipitoisuudet Kiihkelyksenselän syvänteessä vuosina 2003-200 4.8.2003 8.0.2003.3.2003 2.3.2004 2.8.2004 2.0.2004.3.200.8.200 2.0.200 7.3.2006 6.8.2006.8.2007 3.8.2008 9.8.2009 4.9.2009 7.3.200.8.200 9.9.200 happi mg/l Kuva 3. Kiihkelyksenselän (Hii 9, Hiidenvesi, syvänne 9) alle,0 mg/l happipitoisuudet vuosina 2003 200. Kirkkojärven ja Kiihkelyksenselän välissä sijaitsevassa Nummelanselän syvänteessä happitilanne on näytteenoton perusteella parempi kuin Kirkkojärvellä ja Kiihkelyksenselällä. Vain hieman Kirkkojärveä syvempi Nummelanselkä on yhteydessä Kiihkelyksenselän laajaan ja hapekkaaseen päällysvesialueeseen ja saa sopivien tuulien vallitessa sen kautta hapekasta vettä. Nummelanselän pienialaisessa syvännekuopassa (syvyys 6, m) happi on laskenut vain kolmasti alle mg/l vuosien 2003 200 aikana (kuva 4). Alle mg/l happipitoisuudet Nummelanselän syvänteessä 2003-200 4,8 4,6 4,4 4,2 4 3,8 4.8.2003 2.8.2004.8.200 happi mg/l Kuva 4. Nummelanselän (Hii 7, Raatosaari 9) alle,0 mg/l happipitoisuudet vuosina 2003 200. Hiidenveden alueen pistekuormitus on muutama prosentti järven kokonaisravinnekuormituksesta. Puhdistamoilta johdetun jätevesien kokonaisfosforikuormitus on vaihdellut vuosina 2007 200 välillä 0,4 0,6 kg P/d. Vastaavana aikana typpikuormitus on vaihdellut välillä 68,7 86,8 kg N/d. Tämä on selvästi vähemmän kuin jaksolla 2000 200 kuva (Ranta ym. 20). 2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
kg P/d,8,6,4,2 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Fosforikuorma v. 2000-200 2000 200 2002 2003 2004 200 2006 2007 2008 2009 200 Karkkila Vihti kk Hopeaniemi Hiidenpirtti kg N/d 20 Typpikuorma v. 2000-200 00 80 60 40 20 0 2000 200 2002 2003 2004 200 2006 2007 2008 2009 200 Karkkila Vihti kk Hopeaniemi Hiidenpirtti Kuva. Jäteveden puhdistamoista Hiidenveden alueelle kohdistuva fosfori- ja typpikuormitus vuosina 2000 200 (Ranta ym. 20). Hiidenveden alueella tehtyjen kuormitus- ja taselaskelmien perusteella järveen päätyvä ulkoinen kokonaiskuormitus lähi- ja kaukovaluma-alueelta oli vuosina 996 2002 keskimäärin 27 tonnia fosforia ja 440 tonnia typpeä vuodessa (Saari 2003). Kuormituksen on laskettu olevan yli kaksinkertainen Hiidenveden sietokykyyn nähden (Marttila 2003). Kuormitus muodostui pääasiassa maataloudesta ja luonnonhuuhtoumasta. Fosforin osalta myös haja-asutus oli merkittävä kuormittaja. Uusimman, väitöskirjana valmistuneen kuormitusselvityksen (Niemistö 2008) mukaan Kirkkojärven sisäinen kuormitus on 29-kertainen sallittuun määrään nähden ja tilanteen odotetaan pahenevan ilmastomuutoksen myötä. 2. Virtaamat, vedenkorkeus ja sääolot Ihminen on Vanjoella ja Vihtijoella vaikuttanut vesistöjen luontaisiin virtaamiin ja veden laatuun monin tavoin valuma-alueella suoritettujen metsänhakkuiden, peltojen raivauksien, tiestön rakentamisen jne. johdosta. Suorat maankuivatustoimet valuma-alueella mm. ojitukset, virtaamien säätely- ja ohjaustoimet ovat usein tähdänneet puuntuotannon lisäämiseen tai viljelysalojen kasvattamiseen. Vesiuomia perattiin ja oiottiin mm. tukkien uiton ja tulvien torjumiseksi. Näillä toimilla on ollut yllättäviä vaikutuksia veden luontaiseen rytmiikkaan ja laatuun. Myönteiset vaikutukset kohdealueella ovat voineet muuttua epätoivottavaksi vaikutuksiksi alempana vesistössä. Nyttemmin korostetaan vesistöjen virkistyskäytön ja monimuotoisuuden lisäämistä, jolloin kunnostustoimien tavoitteena on usein aikaisempaan tilaan tai luonnontilaa vastaaviin oloihin palauttaminen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 3
Vanjoessa virtaamia on mitattu joen yläjuoksulla Nahkakosken havaintoasemalla.9.2006 asti. Tämän jälkeen mittaukset on vaiheittain siirretty Vanjärven alapuolelle Jokikunnan havaintoasemalle. Säännöllisemmin Jokikunnan havaintoasemalla mittauksia on suoritettu vasta 2..2007 alkaen. Vihtijoessa virtaamaseurantaa on tehty.4.2006 lähtien Olkkalanjoen havaintoasemalla Averiajärven alapuolella. Tulosten perusteella virtaamat ovat vaihdelleet Vanjoessa ja Vihtijoessa vähäsille valuma-alueille tyypillisesti eli hyvin voimakkaasti. Vihtijoen Olkkalanjoessa virtaama on ollut 0,8 m 3 /s 22,33 m 3 /s, Vanjoen Nahkakoskella 24 m 3 /s ja Jokikunnassa 0, 7,8 m 3 /s. Ensimmäistä pohjaeläinnäytteenottoa edeltävä vuosi 2003 oli vähäsateinen, jolloin virtaamat ja virtaamavaihtelut olivat poikkeuksellisen vähäisiä. Pohjaeläinnäytteenotto vuotena 2004 virtaamat olivat poikkeuksellisen suuria. Vuoden 2006 kesällä ja syksyllä virtaamat olivat poikkeuksellisen alhaisia. Viime vuoden 200 talven lumet purkautuivat kevättulvina mutta syksyllä näytteenoton aikaan virtaamat olivat melko pieniä(3,2,9 m 3 /s Vanjoen Jokikunnassa ja 0,4 0,67 m 3 /s Vihtijoen Olkkalanjoessa) mutta eivät yhtä alhaisia kuin syksyllä 2006 (kuva 6). Tunnus Nimi Suure 2000 Van, Jokikunta Virtaama 2020 Van, Nahkakoski Virtaama 20402 Olkkalan Virtaama Kuva 6. Vanjoen (Nahkakoski sininen, Jokikunta punainen viiva) ja Vihtijoen Olkkalanjoen (vihreä viiva) virtaamat vuosina 2003 200 (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, 24..20). Hiidenveden vedenkorkeutta säännöstellään sen alaosassa sijaitsevan Väänteenjoen padon avulla. Hiidenveden keskivedenkorkeus oli ajanjaksolla..2003 3.2.200 NN + 382 cm. Säännöstelyn ja sääolojen vaikutuksesta vedenkorkeus on vaihdellut vuositasolla yleensä noin 0,8,0 m, vuonna 2008 poikkeuksellisesti noin cm (kuva 7). 4 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
Kuva 7. Hiidenveden vedenkorkeus vuosina 2003 200 (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 24..20). Säännöstelyn vuoksi kesäajan vedenkorkeus on 20 40 cm korkeammalla kuin ennen säännöstelyn alkamista vuonna 970. Vuonna 2004 satoi runsaasti erityisesti heinä-elokuun vaihteessa. Lämpötilojen osalta vuosi 2004 oli hieman keskimääräistä lämpimämpi osaksi leudon marras-joulukuun ansiosta. Vuosi 2006 oli harvinaisen lämmin ja keskimääräistä aurinkoisempi. Kesä oli vähäsateinen. Sateet yltyivät vasta lokakuussa mutta virtaamat olivat näytteenoton aikaan syys-lokakuussa vielä poikkeuksellisen alhaisia. Vuonna 2006 lopputalvesta oli tavallista kylmempää, mutta vuosi päättyi huippuleutoon joulukuuhun. Vuosi 200 oli kylmän alku- ja loppuvuoden vuoksi hieman keskimääräistä kylmempi. Kylmä sääjakso alkoi jo edellisen vuoden puolella. Vuosi 200 muistetaan äärimmäisistä sääilmiöistä, talven kylmyyden lisäksi kesän helle-ennätyksistä, rajuilmoista ja ukkosista. Vaikka alkuvuoden talvijakson sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi, maan eteläosassa oli harvinaisen paljon lunta, koska käytännössä kaikki sade tuli lumena. Keväällä lumi purkautui mm. suurina valumina. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sademäärät olivat alle puolet tavanomaisesta. (Ilmatieteen laitos 200; http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/2468). Lohjan Porlan säähavaintoaseman mittaustulokset vuosilta 2004, 2006 ja 200 esitetään kuvissa 8 ja 9. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
2 Lämpötila, Lohja-Porla 2004, 2006,200 ja 97-2000 20 Akselin otsikko 0 0 - I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 2004 2006 200 97-2000 -0 - Kuva 8. Kuukausien keskilämpötilat Lohja-Porla säähavaintoasemalla vuosina 2004, 2006, 200 ja pitkänajan keskiarvot vuosilta 97 2000 (lähde: Ilmatieteen laitos). 20 Sadekertymät, Lohja-Porla 2004, 2006,200 ja 97-2000 200 Akselin otsikko 0 00 0 2004 2006 200 97-2000 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 9. Kuukausisadekertymät Lohja-Porlan säähavaintoasemalla vuonna 2004, 2006, 200 ja pitkänajan keskiarvot vuosilta 97 2000 (lähde: Ilmatieteen laitos). 3 tutkimuksen toteutus 3. Tutkimuksen osa-alueet Pohjaeläinseurantaa toteutetaan Vanjoella (23.04), Vihtijoella (23.09) sekä Hiidenveden (23.03) Kirkkojärvellä, Nummelanselällä ja Kiihkelyksenselällä. Jokien koskihavaintoalueiden ja Hiidenveden altaiden havaintoalueiden sijainnit vuosina 2004, 2006 ja 200 esitetään liitteen kartassa. 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
3.. Koskihavaintoalueet ja niissä olevat havaintopaikat Vanjoella on seurannassa neljä ja Vihtijoella kaksi koskihavaintoaluetta. Vuosina 998, 2004 ja 200 tutkittavat kosket ovat olleet samat. Vuonna 2006 Vanjoen alimman Van 4 Kittiskosken sijasta, tutkittiin Van 3 Maijalankosken ja Vanjärven välissä sijaitseva koskialue, jolle annettiin nimeksi Van 3A Päivölä. Näytteet eri koskilta pyrittiin ottamaan toisiaan vastaavilta kolmelta pohjatyypiltä (3 havaintopaikalta). Keskeisimmältä ja edustavimmilta havaintopaikalta otettiin kolme rinnakkaista näytettä ja niiden lisäksi muualta kaksi näytettä, eli näytteiden kokonaismäärä oli jokaisella koskihavaintoalueella viisi (katso näytteenottomenetelmät ja näytteiden jatkokäsittely, luku 3.2). Vanjoen ja Vihtijoen koskihavaintoalueiden nimilyhenteet ja ympäristöhallinnon HERTTA-tietojärjestelmän Pohjaeläinosion (POHJE) mukaiset nimet, näytemäärät ja muut perustiedot esitetään taulukossa 4 ja sijainnit liitteessä. Taulukko 4. Tietoja yhteistarkkailuun sisältyvistä Vanjoen ja Vihtijoen koskihavaintoalueista ja näytteenotosta. Vaalean vihreällä pohjalla on merkitty koskialueet vuonna 200. Huomautussarakkeessa on maininnat mm. Uudenmaan ELY-keskuksen MaaMet-hankkeen näytteenotoista vuosina 2007 ja 200. Van, Vihti, kosket 2004, 2006 ja 200 Nimi POHJE-järjestelmässä havainto paikkoja näytteitä Huom. Lyhenne Vanjoen koskialueet VAN Van /-3, Pitkälänkoski 3 jatkuu v. 204, Vanjoen referenssikoski VAN 2 Van 2/-3, Karkilan jvp alapuoli 3 jatkuu v. 204 VAN 3 Van 3/-3 Maijalankoski 3 jatkuu v. 204 VAN 3A Van 3A/-3, Päivölä päättynyt, korvasi vuonna 2006 Van 4 näytteet VAN 4 Van 4/-3, Kittiskoski (3) () korvautunut v. 200 Van_Kittiskoski_H_pki_iki - paikoilla VAN 4 Van_Kittiskoski_H,_pKi ja_iki 3 jatkuu v. 204, Van 4 näytteet v. 200 lähtien tänne POHJE:ssa, (MaaMet 2007,200: 6 näytettä) Vihtijoen koskialueet VIH Vihti VIH /-3, Vierelä 3 jatkuu v. 204, VIH2 Vihti Vih 2/-3, Saukoinkoski 3 jatkuu v. 204, (MaaMet, 200: 6 n) referenssikoski Yhteensä v. 200 8 yhteistarkkailussa v. 200 3... Van Pitkälänkoski Tutkimuksessa mukana olevista Vanjoen koskialueista ylimpänä sijaitsee Van Pitkälänkoski. Pitkälänkoski on koskialueista vähiten kuormitettu ja sen tarkoitus on toimia ns. vertailukoskena muille kuormitetuimmille koskialueille. Pitkälänkoski on upea, useita satoja metriä pitkä koskijakso, joka suhteellisen vuolaana ja leveänä (8 m) virtaa paikoin syvän rotkon pohjalla. Kosken vesisyvyys on ollut 0,3 0,8 metriä. Virtausnopeus on vaihdellut 0,4 m/s. Pitkälänkosken pohjassa valitsevana on kivikko ja paikoin melko isot lohkareet, joiden välissä on pikkukiveä ja soraa sekä hiekkaa. Pienikokoista sammalta on havaittu koskikivillä jonkin verran, yksittäisessä näytteessä sitä on voinut olla runsaastikin. Uoman pohjaa varjostaa uoman rotkomaiset seinämät ja sen reunoilla kasvava korkea puusto (liite, kuva 0). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 7
Pitkälänkosken kolmesta havaintopaikasta alin sijaitsee etelään kaartuvan uoman pohjoisrannalla edustaen muita havaintopaikkoja matalampaa detrituspohjaa. Se sijaitsee lähellä rannan makrokasvillisuutta. Keskimmäisen havaintopaikan kolme näytepaikkaa sijaitsevat uoman poikkilinjassa. Ne edustavat keskeisintä kivikkoista osaa Pitkälänkoskesta. Noin metrin päästä tästä ylävirtaan sijaitsee ylin havaintopaikka länteen päin kaartuvan uoman koskenniskassa, uoman mutkassa, missä veden virtaus on hieman rauhallisempi kuin varsinaisessa koskessa. Vuonna 2004 näyte otettiin uoman etelärannalta, vuonna 2006 pohjoisrannan sisäkaarteesta sorapohjalta. Kuva 0. Van Pitkälänkoskea tulvavuonna 2004 (ylempi kuva) ja alivirtaamavuonna 2006 (alempi kuva). 3...2 Van 2 Karkkilan puhdistamo Karkkilan jätevedenpuhdistamo sijaitsee Pitkälänkosken alapuolella ja sen jätevesien purkuputki noin 0 metrin päässä Karkkilan puhdistamon koskihavaintoalueesta. Van 2 Karkkilan jäteve- 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
denpuhdistamon alapuolinen koskihavaintoalue on havaintokohteista vanhin ja se on ollut mukana pohjaeläinseurannassa yhteistarkkailun alusta lähtien eli vuodesta 978. Vuodesta 2004 lähtien näytteet on otettu hieman edellisiä tutkimuksia alempaa, koska puhdistamon saneerauksen yhteydessä vuosina 2002-2003 jätevesien purkupaikka siirtyi alemmaksi uomaa. Kyseessä ei ole varsinainen koski, vaan nopean virtauksen alue, joka on melko kapea, syvähkö ja jyrkkäreunainen. Ominaisuuksiltaan se on kuitenkin edustava osa Vanjokea, vaikka sieltä puuttuu varsinainen kivikkopohja. Uoman keskiosassa pohjanlaatu on pääasiassa soraa ja pikkukiviä, paikoitellen isompia kiviä, joiden pinnalla voi olla melko tiheästikin isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica). Uoman laitaosissa on hienompaa mineraaliainesta sekä detritusta ja pohjalle on kertynyt runsaasti karkeaa kariketta, mm. oksia ja lehtiä uomaa reunustavista pensaista ja puista. Puut myös varjostavat uomaa. Jokiuoma meanderoi eli mutkittelee voimakkaasti. Länsirannalla esiintyy melko avonainen niitty ja myös itärannan puolella on avonaista maastoa kapean reunametsävyöhykkeen takana. Uomassa virtausnopeus vaihtelee sijainnin mukaan ollen reunoilla alhaisimillaan vain 0, 0,3 m/s, mutta keskemmällä uomaa jo 0,9 m/s. Alimmainen havaintopaikka sijaitsee karkean karikkeen pohjalta lähellä itärantaa. Siitä noin kymmenen metriä vastavirtaan purkuputkea kohden sijaitsee keskimmäinen havaintopaikka, josta otetaan 3 näytettä. Purkuputkea lähimmän (ylimmän) havaintopaikan etäisyys on noin metriä puhdistamon viemäriputken suusta ja sieltä näytteet on otettu läheltä purkuputken puoleista rantaa sora-karikepohjalta (liite, kuva ). Kuva. Van 2 Karkkilan puhdistamon tutkimusalue. Purkuputki erottuu kuvan yläosassa uomanmutkassa oikealla. 3...3 Van 3 Maijalankoski Puhdistamonkoskesta noin 700 metriä alempana sijaitsee Van 3 Maijalankosken koskihavaintoalue. Mutkittelevaa uomaa reunustaa metsäiset alueet. Melko pian Maijalankosken jälkeen uoma kulkee pensaiden reunustaman, mutta lähinnä avoimen viljelyalueen keskellä pensai- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 9
den reunustamana ja ohittaa mm. Vanjärven matkalla kohti Hiidenvettä. Maijalankoski on ollut koskikunnostuksen kohteena vuonna 99 kuten Pitkälänkoskikin (Uudenmaan TE-keskus, kalatalousyksikkö 999). Kosken nopeimman virtauksen alue on hyvin lohkareinen ja kivikkoinen ja noin 20 metriä pitkä. Koski on keskijaksoltaan muotoiltu pohjakynnykseksi. Maijalankosken havaintopaikoilla syvyyttä on ollut 0,2 0,9 metriä ja virtausnopeus on ollut 0, m/s. Alin havaintopaikka sijaitsee pohjakynnyksestä noin seitsemän metriä alempana uoman länsirannalla. Ylempänä pohjakynnyksen kohdalla sijaitsee kolmen näytteen havaintopaikka, jolloin kynnyksen yläpuolelta on otettu yleensä yksi näyte ja kynnyksen alapuolelta kaksi näytettä. Kivien ja lohkareiden pinnoilla esiintyy niukahkosti Fontinalis-sammalta. Noin 20 metriä ylävirtaan sijaitsevan kolmannen havaintopaikan näyte on otettu läntisen ulkokaarteen puolelta kiviä sisältävältä hiekkapohjalta (liite., kuva 2). Alempana Vanjokeen liittyy idästä Maijanoja ja lännestä mm. Keinuvehmaanoja. Vuonna 2006 seurannassa ollut Van 3A Päivölän koskihavaintoalue sijaitsee Päivölän tilan lähellä maantiesillan kohdalla noin 7,0 kilometrin etäisyydellä Van 3 Maijalankoskesta. Varsinainen koskijakso on lyhyt, alle 0 metriä pitkä ja ulottuu jonkin verran sillan molemmin puolin. Alin havaintopaikka edustaa alueen hitaasti virtaavaa hiekkaista savipohjaa, jonka pinnalle on kertynyt detritusliejua. Varsinainen nopeimman virtaavan koskijakson pohjaa peittää pääasiassa eri kokoiset kivet ja niiden joukossa on myös isompia lohkareita. Tältä havaintopaikalta otettiin kolme rinnakkaisnäytettä. Ylin havaintopaikka on hieman edellistä soraisempi, mutta muuten pohjan laadultaan samantyyppinen kuin keskimmäinen havaintopaikka (liite, Kuva 3). Kuva 2. Kuvan keskivaiheilla on Maijalankosken tutkimusalue, Van 3. Pohjakynnys erottuu hyvin vähäisen virtaaman aikaan kuten vuonna 2006. 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
Kuva 3. Vuonna 2006 tutkittiin Maijalankosken ja Vanjärven välissä sijaitsevan maantiesillan alapuolisen kosken, Van 3A Päivölän pohjaeläimistöä. 3...4 Van 4 Kittiskoski Vanjoen viimeisin ja alin koskihavaintoalue Van 4 Kittiskoski sijaitsee lähellä Hiidenveden suuta ja etäisyyttä siitä ylimpään koskihavaintoalueeseen Van Pitkälänkoskeen on melkein 20 kilometriä. Van muuttuu täällä jonkin verran suvantomaisemmaksi haarautuen kahden saarekkeen molemmin puolin läntiseen sivu-uomaan ja itäiseen pääuomaan (liite, kuva 4). Näytteitä on otettu molemmista uomista. Näytesyvyydet ovat vaihdelleet 0,3 0,9 metriin ja virtausnopeus pinnassa 0,3,0 m/s. Pohjanlaatu on hiekkaa, soraa ja pikkukivikkoa, jonka joukossa on karkeaa ja hienoa kariketta, oksanpätkiä sekä puiden lehtiä. Itäisessä pääuomassa vallitsevana pohjanlaatuna on isokokoinen kivikko ja lohkareikko. Vanjoella nykyisistä tutkimuskoskista Kittiskosken alue on eniten alttiina maatalouden ja asutuksen hajakuormitukselle. Kittiskoski on muita koskialueita valoisampi mahdollistaen perustuotannolle hyvät kasvuolot. Uomaa reunustavalla rantakaistalla on niittyä ja mm. sarakasvustoa enemmän kuin muilla alueilla. Vuosina 998 ja 2004 näytteitä on otettu havaintopaikoilta (pohjatyypeiltä) hieman eri määriä kuin sen jälkeisinä vuosina. Vuonna 200 neljä näytettä otettiin länsipuolen sivuhaarasta, joista alimmainen näyte hitaan ja pehmeän pohjan havaintopaikalta sekä kolme ylempää näytettä poikkilinjassa sora-pikkukivikkopohjalta. Itäisestä pääuomasta otettiin vuonna 200 yksi isokivikkopohjan näyte. Itäisessä pääuomassa virtaama ja vesisyvyys on huomattavasti suurempi kuin läntisessä sivu-uomassa. Kittiskoski kunnostettiin vuonna 996 (Uudenmaan TE-keskus, kalatalousyksikkö 999). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 2
Kuva 4. Vanjoen alin tutkimuskoski Van 4 Kittiskoski sijaitsee aivan Vanjoen alaosassa ennen Hiidenveden Kuninkaanlahtea. Tutkimusalue jakaantuu saarekkeiden erottamaan kahteen uomaan, pääuomaan (kuvassa kauempana) ja sivu-uomaan (kuvassa lähempänä), kuva on vuodelta 2009. 3... Vih Vierelä Hiidenveden Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen ylin havaintoalue Vih Vierelä on pensaiden reunustama ja sijaitsee avoimella peltoaukealla lähellä maantiesiltaa. Uoma on melko kapea (3 4 m), syvä ja jyrkkäreunainen. Virtaus on enimmäkseen suhteellisen rauhallista. Uoman pohja koostuu pääosin karkeahkosta mineraaliaineksesta, johon on paikoin sekoittunut saviainesta. Pohjalla ei ole juurikaan kivikkoa, ainoastaan yksittäisiä isompia kiviä. Alue on ilmeisesti siltatöiden yhteydessä aikoinaan uudelleen soraistettu ja kivetty. Uomaeroosion ja muun huuhtoutumisen tuloksena varsinkin tutkimusalueen alaosan alimman havaintopaikan kohdalla pohja on lähinnä silttiliejua ja uoma on matalampi kuin lähempänä siltaa. Keskimmäinen kolmen näytteen havaintopaikka on sorapikkukivikkopohjainen, jonka seassa on saviliejua ja karkeaa kariketta. Erityisesti tällä paikalla uoman reunoilla kasvavasta pensaistosta osa kaartuu uoman päälle ja oksia on pudonnut uoman pohjalle sekä pohjalle on kertynyt karkeaa kariketta. Ylimmällä havaintopaikalla pohja on alempia havaintopaikkoja liejuisempaa ja vesisyvyyttä on hieman enemmän (kuva ). Vih Vierelän uoma on samalla tavalla jyrkkäreunainen kuin Van 2 Karkkilan puhdistamonkosken uomakin ja muistuttaa eniten juuri tätä pohjatyypeiltään. Vih Vierelässä ei ole kuitenkaan havaittu vesisammalia toisin kuin Van 2 koskialueella. 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
Kuva. Vihtijoen ylemmän havaintokosken Vih Vierelän paljastunutta uomaa lokakuun alussa vuonna 2006. Vettä oli huomattavan vähän vuonna 2006 vuosien 2004 ja 200 näytekertoihin verrattuna. 3...6 Vih 2 Saukoinkoski Vihtijoen toinen ja alin havaintokoski Vih 2 Saukoinkoski sijaitsee noin, kilometrin päässä Vih Vierelän koskialueesta. Itäpuolelta kosken yläpuolelle laskee Pantojan-Kylmäojan haaran vedet. Saukoinkosken pohjalla esiintyy erikokoista kivikkoa. Syvyys on näytepaikoilla vaihdellut 0, 0,8 metriä ja virtausnopeus on vaihdellut hyvin paljon 0,,2 m/s. Alimmalta havaintopaikalta pohjoisrannan puolelta on valittu pohjatyypiltään hieman hienojakoisempi näytepaikka kuin keskimmäinen nopean virtaaman sammalpeitteinen kivikkopohja. Nopean virtaaman alueelta, on otettu kosken edustavimmat kolme näytettä kivikko-sorapohjalta. Ylin havaintopaikka edustaa koskenniskan hitaasti virtaavaa, kasvillisuusrannan läheistä, jo hieman detrituspitoista pohjaa. Saukoinkoski on ainoa koskialue, missä vesisammalta (isonäkinsammalta, Fontinalis antipyretica) tavattiin tiheinä kasvustoina kivien päällä (liite, kuva 6). Vih 2 Saukoinkosken alue on hajakuormitettu kuten yläpuolinen Vih Viereläkin. Pohjatyypiltään ja virtausoloiltaan se muistuttaa Vanjoen Pitkälänkosken (Van ), Maijalankosken (Van 3) ja Kittiskosken (Van 4) koskia. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 23
Kuva 6. Vihtijoen alempi koski Vih 2 Saukoinkoski lokakuussa, ylemmässä kuvassa vuonna 2006 ja alemmassa vuonna 200. (Alempi valokuva: Luvy, Arto Muttilainen). 3..2 Järvialueet Hiidenveden altaista otetaan viisi näytettä ns. paikallisesta syvänteestä, välisyvyydestä ja rantavyöhykkeestä. Vuonna 200 Hiidenvedellä tarkkailu keskittyi ohjelmapäivityksen myötä Kiihkelyksenselän ja Kirkkojärven alueille, aikaisempina vuosina tarkkailtavana oli näiden lisäksi Nummelanselän alue. Nummelanselän syvännepohjalta on otettu kuitenkin täydennysnäytteitä vuonna 2009 ja 200 Uudenmaan Ely-keskuksen MaaMet-hankkeen puitteissa. Uutena tutkimusmenetelmänä yhteistarkkailun näytteitä otetaan potkuhaavilla Kiihkelyksenselän Petäjäsaaren ja Kirkkojärven Vaakilan rantavyöhykkeeltä. MaaMet-hankkeeseen liittyen rantanäytteitä on otettu samoilta alueilta vuosina 2009 ja 200 sekä näiden lisäksi vuonna 2009 Nummelanselän Vesikansan alueelta (taulukko, liite ). 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
Taulukko. Yhteistarkkailuun sisältyvät Hiidenveden altaiden eli Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän pohjaeläinhavaintopaikat vuosina 2004, 2006 ja 200. Vaalean vihreällä pohjalla ovat havaintopaikat vuonna 200. Uudenmaan ELY-keskuksen MaaMethankkeen näytteenotot (2009 ja 200) on mainittu huomautusriveillä. Hiidenvesi, havaintopaikat 2004, Nimi POHJE-järjestelmässä 2006 ja 200 havainto paikkoja näytteitä Huom. Lyhenne Kirkko KIR 4,0 m Hiidenvesi, Kirkko 4,0 m jatkuu v. 204 KIR 2,0 m Hiidenvesi, Kirkko 2,0 m jatkuu v. 204 KIR,0 m Hiidenvesi, Kirkko,0 m KIR m Hiidenvesi, Kirkko m KIR 0,4 m Hiidenvesi, Kirkko, Vaakila jatkuu v. 204 (MaaMet 2009: paikka, 2 näytettä) Nummelanselkä NUM 6, m Hiidenvesi, Nummelanselkä 6, m (MaaMet 2009,200: 6 näytettä) NUM 4, m Hiidenvesi, Nummelanselkä 4, m NUM 2,0 m Hiidenvesi, Nummelanselkä 2 m NUM,0 m Hiidenvesi, Nummelanselkä,0 m NUM m Hiidenvesi, Nummelanselkä m Hiidenvesi, Nummelanselkä, Vesikansa (MaaMet 2009: paikka, 2 näytettä) Kiihkelyksenselkä KIIH 28,0 m Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä, syvänne 28 m jatkuu v. 204,(Maamet 2009, 200: 6 näyt.) KIIH 20,0 m Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä 20 m KIIH,0 m Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä, m jatkuu v. 204 KIIH 0,0 m Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä 0 m KIIH 2,0 m Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä 2 m KIIH,0 m Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä,0 m KIIH m Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä m KIIH 0,4 m Hiidenvesi, Kiihkelyksenselkä, Petäjäsaari jatkuu v. 204, (MaaMet 2009: paikka, 2 näytettä) Yhteensä v. 200 6 yhteistarkkailussa v. 200 3.2 Näytteenottomenetelmät ja näytteiden jatkokäsittely 3.2. Koskinäytteet potkuhaavilla Vanjoen ja Vihtijoen koskinäytteet otettiin syys-lokakuun aikana. Näytteenottimena oli kolmionmallinen potkuhaavi eli, jonka haavin alareunan leveys on 29 cm ja kolmion sivujen korkeus 26 cm. Näytteenotossa noudatettiin pääosin standardoitua menetelmää, jolloin potkintaja haavimisaika oli yhteensä sekuntia (Suomen standardoimisliitto 989a; SFS 077). Vuonna 200 noudatettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon uusimpia ohjeita en pohjaeläinnäytteenotosta, jolloin mm. potkinnan ja haavinnan yhteydessä pyrittiin samalla myös liikkumaan vastavirtaan noin metri (Hellsten ym. 2009). Tältä osin vuoden 200 näytteenottotekniikka poikkeaa hieman aikaisempien vuosien näytteenottotekniikasta. Virtavesien potkuhaavinäytteet ovat kvalitatiivisia tai korkeintaan semikvantitatiivisia, eli niillä pyritään saamaan selville alueen keskeinen taksonisto ja taksonien suhteelliset runsaudet tutkimusalueella (taksoni = eliölajien luokittelussa määritystason mukainen ryhmä, esim. laji, suku, heimo jne.). Jokaiselta koskialueelta pyrittiin löytämään kolme havaintopaikkaa, joista otettiin viisi mahdollisimman hyvin koskille ominaisia pohjanlaatutyyppejä edustavaa näyttettä. Tätä näytteenottostrategiaa on noudatettu koskitarkkailussa vuodesta 998 lähtien, jolloin nykyiset seurantakosket on Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 2
valittu. Se vastaa melko hyvin ympäristöhallinnon uusimpia ohjeita virtavesien koskipaikkojen pohjaeläinnäytteenotosta (Hellsten ym. 2009). Tavoitteena oli löytää kolme havaintopaikkaa/ pohjatyyppiä:. pikkukivikko tai sorapohja, keskinopea virtaus: yksi näyte 2. kivikko (lohkareikko), sammalkasvustoa, nopea virtaus, edustavin pohja: kolme näytettä 3. hienojakoisempi kiviainespohja, jossa detrituspinta, hidas virtaus: yksi näyte Koskialuetta parhaiten edustaa nopean virtauksen alue (havaintopaikka), jolta otettiin kolme näytettä (pohjanlaatu oli useimmiten kivikkoa tai lohkareikkoa, joskus soraa). Nämä näytteet otettiin yleensä uoman poikkilinjassa. Kahden muun pohjatyypin yksittäiset näytteet etsittiin muualta koskihavaintoalueelta. Nopeimman virtauksen pohjan näytteeksi pyrittiin löytämään vähintään yksi sammalpeitteinen näytepaikka, mikäli sammalta esiintyi. Koska kyseessä on suhteelliset pienikokoiset kosket, ei varsinaiselta koskialueelta löydetty aina kaikkia koskia toisiaan vastaavia pohjanlaatutyyppejä, vaan tyydyttiin pohjan tyypiltään vaihteleviin, kuten koskialueen reunamien, nivaosuuden tai koskenniskan näytteisiin. Näytteenotossa pyrittiin välttämään kokonaan mahdollisesti kuiville jääviä alueita. Näytteenoton yhteydessä kirjattiin tietoja pohjanlaadusta, kasvillisuudesta, veden virtausnopeudesta ja muista merkittävistä näytepaikan ominaisuuksista. Koskihavaintoalueen uoman välitön reuna-alue eli ns. rantakaista on määritetty ja sen jälkeen siihen mahdollisesti tulleet muutokset on aina päivitetty. Vuodesta 2004 lähtien tietojen kirjauksen apuna on käytetty ympäristöhallinnon HERTTA-tietojärjestelmän pohjaeläinosion (POHJE) maastolomakkeita. Käyntien yhteydessä koskialueista on otettu valokuvia. Näytteet on poimittu valkoiselta alustalta suurennuslamppua apuna käyttäen ja säilötty 70 % etanoliin. 3.2.2 Järvinäytteet Ekman-pohjakauhalla ja potkuhaavilla Järvien pohjaeläinnäytteet otettiin vuosina 2004 ja 2006 toukokuussa ja ohjelmauudistuksen myötä vuonna 200 syyskuussa. Näytteet otettiin vanhanmallisella Ekman-tyyppisellä pohjakauhalla, jonka pohjapinta-ala avattuna oli 20 cm 2. Kutakin havaintopaikkaa (syvyyttä) kohti otettiin viisi näytettä, jotka käsiteltiin erillisinä. Seulonnassa käytettiin sankoseulaa, jonka verkon silmän halkaisija oli mm. Pohjaeläintarkkailun päivityksessä vuonna 200 (osan laajempaa ohjelmapäivitystä) havaintopaikkojen määrä supistui aikaisemmasta ja mm. Nummelanselän alueen seuranta jäi yhteistarkkailusta pois. Vuoden 200 tarkkailuohjelmauudistuksessa Hiidenveden rantavyöhykkeen näytteet otettiin käsi- eli potkuhaavinäytteillä, mikä korvasi aikaisempien vuosien Ekman-näytteet. Uudistuksessa perustettiin näytteenoton yhteydessä litoraalihavaintopaikat Hiidenvesi Kirkko Vaakila ja Hiidenvesi Kiihkelyksenselkä Petäjäsaari (liite, tunnuksilla Kir 0,4 m ja Kiih 0,4 m, kuva 7). Litoraalin näytteenotossa menetelmät muistuttavat hyvin paljon koskipaikkojen näytteenottomenetelmiä. Rantavyöhykkeen seurannassa potkuhaavinäytteenottoa suositellaan ympäristöhallinnon pohjaeläinmenetelmien käyttökelpoisuuden arviointiraporteissa (mm. Tolonen ym. 2003). 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20
Kuva 7. Kiihkelyksenselän alueen Petäjäsaaren rantaa. Täältä otettiin ensimmäiset rantavyöhykkeen pohjaeläimistön potkuhaavinäytteet vuonna 2009 MaaMet-hankkeeseen liittyen ja seuraavan kerran vuonna 200 yhteistarkkailuun sisältyen. Hiidenveden yhteistarkkailun pohjaeläinnäytteenottojen tulokset ovat vuodesta 998 lähtien kirjattu ympäristöhallinnon Herttatietojärjestelmän pohjaeläinosioon (POHJE) ja ovat nähtävissä tulosten julkistamisen jälkeen OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille -järjestelmässä. Hiidenveden yhteistarkkailualue on myös ympäristöhallinnon Uudenmaan Ely-keskuksen Maa- Met-hankkeen (maa- ja metsätalouden ympäristövaikutusten seuranta) kohdevesistö, ja tähän liittyen MaaMet-näytteitä on otettu vuosina 2007, 2009 ja 200 sekä alueilta että Hiidenvedestä. Hiidenveden alueiden seuranta on saanut täydennystä toistaiseksi Uudenmaan Ely-keskuksen MaaMet-hankkeesta (mm. Nummelanselän syvännealue on ollut seurannassa vuosina 2009 ja 200). Mikäli rahoitusta ei ole jatkossa saatavissa Ely-keskuksen kautta, on yhteistarkkailun sisältöä pohdittava uudestaan yhteistarkkailukokouksissa. MaaMet-näytteet on otettu Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n toimesta. Näytteenotossa, tulosten kirjauksessa ja aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa (mm. ekologisten tilamuuttujien käytössä) pyrittiin noudattamaan kulloinkin tiedossa olevia ympäristöhallinnon uusimpia ohjeita, sekä kansallisia standardeja (Hellsten ym. 2009, Vuori ym. 2009, Suomen standardoimisliitto 989b; SFS 076). Pohjaeläinnäytteenoton ovat suorittaneet Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n vesistötutkija Aki Mettinen, vesistötutkija Anu Suonpää sekä sertifioidut näytteenottajat Arto Muttilainen, Seppo Sundström ja Jorma Valjus. Tämän raportin ovat laatineet vesistötutkija Aki Mettinen ja limnologi Katriina Könönen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 24/20 27