Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailu vuonna 2013

Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailu vuonna 2013 Aki Mettinen Jorma Valjus Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 252/2014

LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 252/2014 Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailu vuonna 2013 Aki Mettinen Jorma Valjus Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

Laatija: Aki Mettinen ja Jorma Valjus Tarkastaja: Ralf Holmberg Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 252/2014 Valokuva(t): LUVY ry (Arto Muttilainen) Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.luvy.fi/julkaisut Harriprint Tmi Karkkila 2014 ISBN 978-952-250-126-4 (nid.) ISBN 978-952-250-127-1 (PDF) ISSN-L 0789-9084 ISSN 0789-9084 (painettu) ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu)

Sisältö 1 Johdanto... 5 2 Tarkkailualue.... 5 2.1 Kivikoskenpuron, Lempaanjoen ja Kirkkojoen osavaluma-alue... 7 2.2 Risubackajoen osavaluma-alue... 8 2.3 Vihdin Enäjärven, Poikkipuoliaisen, Tervalammen, Palojärven ja Palojoen osavaluma-alue... 10 2.4 Stora Lonoks ja Harvsån osavaluma-alue... 10 2.5 Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosa... 10 3 Säätila ja virtaama... 10 4 Jätevesikuormitus... 12 4.1 Jätevesikuormituksen pitkän aikavälin kehitys... 12 4.2 Pistekuormitus vuonna 2013... 13 5 Tarkkailun toteutus... 14 6 Vesistötarkkailun fysikaalis-kemialliset tulokset... 15 6.1 Kivikoskenpuro ja Kirkkojoki (Munkkaan jätekeskus)... 15 6.2 Risubackajoki (Muijalan haaran teollisuusalue ja Mäyräjoen haaran Nummelan puhdistamo)... 17 6.3 Kurjolammenoja ja Poikkipuoliaisesta lähtevä vesi... 20 6.4 Harvså... 21 6.5 Karhujärveen laskevien jokien veden laadun vertailu vuonna 2013... 21 6.6 Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosa... 23 6.7 Jokialueiden vedenlaatu ja kuormituslaskelmat... 26 6.7.1 Kokonaisravinteet ja kiintoainepitoisuus sekä näiden kuormituslaskelmat... 26 6.7.1.1 Kiintoaine... 27 6.7.1.2 Kokonaisfosfori ja -typpi... 28 6.7.2 Vesistömalli Vemala ja kokonaisravinteiden kuormituslaskelmat... 31 6.7.3 Fosfaattifosfori... 32 6.7.4 Liukoiset typpiravinteet... 33 6.7.5 Lämpökestoiset kolibakteerit... 34 6.7.6 Muu veden laatu... 35 6.8 Yhteistarkkailun järvet... 35

6.8.1 Happi... 36 6.8.2 Ravinteet... 37 6.8.3 Klorofylli-a... 39 6.8.4 Muu veden laatu... 40 6.9 Vihdin Enäjärvi... 40 7 Yhteenveto ja arvio jätevesikuormituksen vaikutuksista Siuntionjoen vesistön tarkkailualueella vuonna 2013... 42 7.1 Ravinnevirtaamat... 42 7.2 Pistekuormituksen osuus ravinnevirtaamista... 43 7.3 Kirkkojoki ja Kivikoskenpuro Munkkaan jätekeskus... 45 7.4 Risubackajoki Muijalan haaran teollisuusalue (Skanska Infra Oy)... 47 7.5 Risubackajoki Mäyräojan haara (Nummelan puhdistamo)... 47 7.6 Kurjolammenoja Nuorisokoti Nummela... 52 7.7 Siuntionjoen pääuoma... 52 7.8 Järvet... 52 8 Tiivistelmä.... 53 9 Siuntionjoen yhteistarkkailun jatkaminen... 55 Kirjallisuuslähteet... 56 Liitteet Liite 1. Yhteistarkkailualueen kartta ja vedenlaadun havaintopaikat... 61 Liite 2. Pistekuormittajien jätevesikuormitus vuosina 1992 2013... 62 Liite 3. Vedenlaatutulokset... 63 Liite 4. Analyysimenetelmät ja analyysien mittausepävarmuudet... 82 Kuvailulehti.... 88

1 Johdanto Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailua on toteutettu vuodesta 1974 alkaen. Voimassa oleva tarkkailuohjelma on vuodelta 2001 (Dnro 0196Y0067-103, 25.11.2001) ja siihen on tehty joitakin pieniä yhteistarkkailukokouksissa sovittuja muutoksia. Taulukossa 1 on esitetty Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailun osalliset ja niille asetetut velvoitteet. Velvoitetarkkailijoiden lisäksi yhteistarkkailuun on osallistunut vapaaehtoisena tarkkailijana Suomen Sokeri Oy, joka käyttää vesistön mereen laskevan pääuoman Pikkalanjoen vettä raakavesilähteenä. Muina tarkkailijoina ovat alueen kunnat Lohja, Siuntio, Vihti ja Kirkkonummi ympäristön tilan yleisen seurantavelvoitteen perusteella. Taulukko 1. Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailun pistekuormittajat ja niiden toimintaa säätelevät lupamääräykset. Yhteistarkkailun osalliset Lupapäätös Vihdin vesihuoltolaitos, Nummelan puhdistamo LSY-2006-Y-350, 21.9.2007 (KHO päätös 11.5.2010) Rosk n Roll Oy Ab, Munkkaan jätekeskus UUS-2004-Y-909-111. 15.6.2007 Skanska Infra Oy Ratametsän maankaatopaikka uusi lupahakemus vireillä (vanha ei voimassa) Muijalan teollisuuskaatopaikka UUS-2006-Y-83-111, 26.10.2006 KN Keskus OÜ (Kirkkonummen Akt.keskus, Kiinteistö Oy) UUS, No YS 1004, Dnro 0196Y0131-111. 10.9.2002 (Kiinteistö Oy Aktiivi, Aktiivi-instituutti,Evitskog) Nuorisokoti Pikku-Nummela LSVO n:o 97/1976 A, 22.11.1976 (Elämäntapaliitto ry, Hotelli Elohovi) (Top Hotels Oy; ympäristölupahakemus jätetty 29.6.2009) Vuosi 2013 oli laajan fysikaalis-kemiallisen tarkkailun vuosi, jolloin järvien seurantaan kuului myös rehevyystason ravinneanalyysejä ja a-klorofyllipitoisuuden mittauksia. Fysikaalis-kemiallisessa tarkkailussa tarkastellaan ainepitoisuuksien ohella koko tutkimusalueen ravinnevirtaamia, pistekuormittajien kuormitusta osavaluma-alueittain sekä järvien ravinnetasoa. Vuoden 2013 fysikaalis-kemiallisesta vesistötarkkailun tuloksista on laadittu kausiraportit 19.4., 26.7., 25.10. ja 12.12. Fysikaalis-kemiallisesta näytteenotosta vastasi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n sertifioitu ympäristönäytteenottaja (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet). Näytteet analysoitiin Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratoriossa, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025: 2005. Kromimetallin analyysit tehtiin Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry:n laboratoriossa (T064). Edellisen kerran Siuntionjoen yhteistarkkailun tuloksia on raportoitu vuosien 2008 2012 laajassa vesistöä, pohjaeläimiä sekä kalataloudellista tarkkailua käsitelleessä raportissa (Mettinen ja Valjus 2014). Vuonna 2013 vesistötarkkailuun sisältyvässä pohjaeläinseurannassa oli suppea näytteenottovuosi. Tarkkailun vastuuhenkilö Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä on vesistötutkija Aki Mettinen. 2 Tarkkailualue Siuntionjoen vesistöalue (22.00) rajoittuu luoteessa Lohjanharjun pohjavesialueeseen, länsipuolella Karjaanjoen vesistöalueeseen ja idässä pienehköjen Suomenlahteen laskevien jokien Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 5

ja purojen alueeseen. Siuntionjoen vesistön valuma-alue on pinta-alaltaan noin 480 km 2, josta järviä on 5,3 % (Siuntionjokineuvottelukunta 1989). Merkittävä osa vesistöalueesta sijaitsee Karhujärven yläpuolella, johon laskee vesiä pohjoisesta Risubackajoen, koillisesta Palojoen ja etelästä Harvsån osavaluma-alueilta. Siuntionjoen pääuomaan liittyy lännestä Kirkkojoen haara, joka on suurin osavaluma-alue ja poikkeaa luonteeltaan vesistöalueen muista valuma-alueista hienorakeisemman maaperän ja suuremman pelto-osuuden perusteella. Kirkkojoen yhtymisen jälkeen Siuntionjoki laskee Tjusträskin ja Vikträskin kautta Pikkalanjokena Pikkalanlahteen. Yhteistarkkailualueen tarkkailuvelvolliset ja vedenlaatuhavaintopaikkojen sijainnit esitetään liitteessä 1. Siuntionjoen pääuoma Pikkalanjoen suulta Sågarsforsin koskeen, Kirkkojoki Munksinkoskelle saakka sekä siitä haaroittuvat Lempansån ja Aisosbäcken kuuluvat Natura-alueeseen. Siuntionjoessa on jäljellä alkuperäinen taimenkanta ja vesistössä esiintyy myös vuollejokisimpukkaa (Unio crassus). Vuollejokisimpukka on luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettu eläinlaji ja taimenen merivaelteiset kannat määritellään Suomen eliölajien uhanalaisuusarviossa äärimmäisen uhanalaisiksi. Kuva 1. Siuntionjoen vesistön Natura-alue. 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

Yhteistarkkailussa keskeisimmät vesimuodostuma-alueet on tyypitelty ympäristöhallinnon toimesta seuraaviin tyyppeihin (Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015). Vesistöaluetunnus Nimi Järvi/Joki Muodostuman tyyppi Kunta 22.003_y01 Siuntionjoen yläosa Joki Keskisuuret savimaiden joet Vihti (UUS), Siuntio (UUS) 22.001_001 Siuntionjoen alaosa Joki Keskisuuret savimaiden joet Siuntio (UUS) 22.002_001 Siuntionjoen keskiosa Joki Keskisuuret savimaiden joet Siuntio (UUS) 22.006_001 Kirkkojoki-Lempansån Joki Keskisuuret savimaiden joet Siuntio (UUS), Lohja (UUS) 22.003.1.001_001 Karhujärvi Björnträsk Järvi Runsasravinteiset järvet (Rr) Siuntio (UUS) 22.002.1.001_001 Tjusträsk Järvi Runsasravinteiset järvet (Rr) Siuntio (UUS) 22.001.1.001_001 Vikträsk Järvi Runsasravinteiset järvet (Rr) Siuntio (UUS) 2.1 Kivikoskenpuron, Lempaanjoen ja Kirkkojoen osavaluma-alue Osavaluma-alue sijaitsee tarkkailualueen länsi- ja luoteisosassa ja sen ainoa pistekuormittaja vuodesta 1993 lähtien on ollut Rosk n Roll Oy Ab:n Munkkaan jätekeskus Kivikoskenpuron latvoilla. Munkkaan jätekeskuksessa on toiminut huhtikuusta 2005 lähtien oma käänteisosmoosiin perustuva jätevedenpuhdistamo, jossa puhdistetaan noin neljännes jätevesistä, loppuosa jätevesistä johdetaan Lohjan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Jätekeskuksen ympäristön, kaatopaikka-alueiden pintaveden sekä jätevedenpuhdistamolla puhdistetun jäteveden tilaa seurataan purkuojassa havaintopaikalla Ki8, joka sijaitsee noin 300 metriä vanhasta tasausaltaasta alavirtaan. Havaintopaikalle kertyy kaatopaikkavesien lisäksi vesiä myös muualta valuma-alueelta. Purkuoja johtaa Kivikoskenpuroon (Ki9), jonne myös kertyy vettä puron yläosan voimakkaasti hajakuormitetulta valuma-alueelta. Puhdistamonhaaran yläpuolella on vielä havaintopaikka Ki7 pelto-ojassa. Alempana Kivikoskenpuroon liittyy Lohjan suunnalta Munkkaanoja, minkä jälkeen Kivikoskenpuro muuttuu Lempaanjoeksi. Lempaanjoki ei ole mukana yhteistarkkailun fysikaalis-kemiallisessa vedenlaatuseurannassa, mutta Uudenmaan ELY-keskus seuraa Lempaanjoen alapuolisen Kirkkojoen vedenlaatua havaintopaikalla K3 (Kirkkojoki 1,2). Kirkkojoen keskivirtaaman on pitkällä aikavälillä arvioitu olevan 1,4 m 3 /s, mikä on selvästi suurempi kuin muilla jokihaaroilla. Osavaluma-alueen vertailuhavaintopaikkana toimii Ki0 Kivikoskenpuron latvoilla (kuva 2). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 7

Kuva 2. Kivikoskenpuron vedenlaadun havaintopaikat. Virtaussuunta kuvassa ylhäältä alaspäin. MML maastotietokanta 2011. Munkkaan jätekeskuksen kuormitusta seurataan myös erillisellä pinta- ja pohjavesitarkkailulla. Tarkkailuun kuuluu kolme pintavesihavaintopaikkaa, joista näytteet on saatu viime vuosina vain kahdesta. Toisen ojavesihavaintopaikan vesi laskee Kivikoskenpuroon ja toisen lounaaseen Munkkaanojaan, mistä vedet sekoittuvat myöhemmin Kivikoskenpuroon, kuitenkin huomattavasti alempana kuin edellä mainitut itä-kaakkoisosan kaatopaikkavedet (ks. Ranta 2013). 2.2 Risubackajoen osavaluma-alue Skanska Infra Oy:n (ent. Soraset Yhtiöt Oy:n) Ratametsän maankaatopaikka ja Muijalan teollisuuskaatopaikka sijaitsevat Risubackajoen läntisen haaran latvoilla ns. Arvolanojan alueella. Ratametsän patopenkereen läpi kulkevan suotovesiputken (SV1) ja Muijalan teollisuuskaatopaikka-alueen pintavesikaivon (SV2) veden laatua seurataan Skanska Infra Oy:n pohja- ja pintavesitarkkailun yhteydessä (esim. Nummela 2013a). Yhteistarkkailun puitteissa veden laatua tarkkaillaan Arvolanojan havaintopaikalla R4 ja alempana Risubackajoessa (R9) (kuva 3). 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

Kuva 3. Risubackajoen vedenlaadun havaintopaikat. Virtaussuunta kuvassa ylhäältä alaspäin. MML maastotietokanta 2011. Risubackajoen osavaluma-alueella sijaitsee myös Nummelan jätevedenpuhdistamo, jonka kuormitusta tarkkaillaan Risubackajokeen pohjoisesta liittyvän Mäyräojan itäisen haaran eli Nummelan haaran havaintopaikalla R10. Tähän haaraan ohjautuu myös vesiä Vihdin kunnan Höytiönnummen maankaatopaikalta (Nummela 2013b). Vihdin vesihuoltolaitos seuraa nykyisin (vuodesta 2013 lähtien) vapaaehtoisesti veden laadun tilaa laskuojassa alempana sijaitsevalla havaintopaikalla R10a. Varsinaisessa Mäyräojan pääuomassa sijaitsee kaksi havaintopaikkaa, joista ylempi (MÄY) ennen Nummelan haaraa ja alempi (R8) Nummelan haaran alapuolella. Vasta näiden jälkeen Mäyräoja yhtyy alapuolella sijaitsevaan Risubackajokeen, jonka veden laatua seurataan alimmalla havaintopaikalla R1 juuri ennen joen laskemista Karhujärveen eli Björnträskiin (kuva 3). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 9

2.3 Vihdin Enäjärven, Poikkipuoliaisen, Tervalammen, Palojärven ja Palojoen osavaluma-alue Karhujärveltä koilliseen suuntautuvalla osavaluma-alueella, Kurjolammen rannalla sijaitsee Nuorisokoti Pikku-Nummela (entinen Top Hotels Oy:n Kokoushotelli Elohovi), jonka puhdistamolta käsitellyt jätevedet lasketaan Kurjolammenojaan (Ku2). Vesistön ensimmäinen latvajärvi Vihdin Enäjärvi laskee Poikkipuoliaiseen, josta lähtevää vettä tarkkaillaan myös yhteistarkkailussa havaintopaikalla PPL. Vihdin Enäjärven tilaa seuraa Uudenmaan ELY-keskus. Poikkipuoliaisen alapuolella sijaitsevat Tervalampi, Huhmarjärvi ja Palojärvi, joka laskee Palojokena Karhujärveen. Vihdin Poikkipuoliaisen, Tervalammen, ja Huhmarjärven vesiensuojeluyhdistys (POTEHU ry) seuraa näiden järvien veden laatua vapaaehtoisesti. Palojoessa juuri ennen Karhujärveä sijaitsee yhteistarkkailun pääuoman vertailuhavaintopaikka PALO. Alueen toinen purovesien referenssipaikka (Ru0) sijaitsee Nuuksion suunnalta Poikkipuoliaiseen laskevassa purossa. Yhteistarkkailun keskeisimmän järven, Karhujärven tilaa seurataan kahdella havaintopaikalla (B1 ja B2). 2.4 Stora Lonoks ja Harvsån osavaluma-alue Osavaluma-alue sijaitsee Siuntionjoen vesistöalueen keskiosassa. Kirkkonummen Aktiivikeskus Kiinteistö Oy:n omistama KN Keskus OÜ Kirkkonummen Evitskogissa johtaa puhdistetut jätevedet Stora Lonoks -järven luusuaan. Järven tilaa seurataan joka toinen vuosi (hp SL) havaintopaikalta ja vuosittain Karhujärveen laskevan puron Harvsån tilaa (hp HA1). 2.5 Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosa Siuntionjoen pääuomaan ei kohdistu velvoitetarkkailuun kuuluvaa suoraa pistemäistä jätevesikuormitusta. Pikkalanjoen ylittävän kantatie 51:n tuntumassa sijaitsevan huoltoaseman vähäinen pistekuormitus on huomioitu pistekuormituksen kokonaismäärää laskettaessa, mutta asemalla ei ole vesistötarkkailuvelvoitetta. Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosan ylin havaintopaikka S7 sijaitsee noin kilometrin päässä Karhujärven luusuasta ja havaintopaikka S3 pääuomaan liittyvän Kirkkojoenhaaran alapuolella. Tarkkailualueen alin virtavesihavaintopaikka on S1, jonka veden laatua tarkkaillaan Uudenmaan ELY-keskuksen toimesta. Tarkkailualueeseen kuuluvat myös järvet Tjusträsk (TJU) ja Vikträsk (VIK). 3 Säätila ja virtaama Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi 2013 oli harvinaisen lämmin. Maaliskuu oli kuitenkin suurimmassa osassa maata ja myös Lohjan Porlan sääasemalla poikkeuksellisen kylmä. Termisen kevään myötä lumen sulaminen pääsi kunnolla vauhtiin huhtikuun 10. päivän jälkeen ja maan eteläosassa lumi suli hyvin nopeasti lämpimän sään ja ajoittaisten vesisateiden johdosta. Touko- ja kesäkuu olivat poikkeuksellisen lämpimiä ja lämmin kesä jatkui aina elokuuhun saakka. Sademäärä vaihteli kuukausittain ja jäi ajoittain keskiarvon alapuolelle. Loka- ja varsinkin marraskuu olivat kuitenkin runsassateisia. Vuosi päättyi lauhaan joulukuuhun. 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

Kuukauden sadesumma 2013 - Lohja, Porla Kuukauden keskilämpötila 2013 - Lohja, Porla 120 20 mm 100 80 60 40 o C 15 10 5 20 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 0-5 -10 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 2013 1971-2000 2013 1971-2000 Kuva 4. Kuukauden sadesumma ja keskilämpötila Lohjan Porlan säähavaintoasemalla vuonna 2013 sekä keskiarvo vuosista 1971 2000 (Ilmatieteen laitos 2013). Vuonna 2013 Palojärveen laskevan Palojärvenkosken keskivirtaama oli 0,76 m 3 /s, mikä oli hieman pitkänajan vuotuisen keskiarvon alapuolella. Virtaama oli poikkeuksellisen alhainen helmi-maaliskuussa, kunnes sulamisvedet nostivat sen huhti-toukokuussa jälleen lähelle ajankohdan normaalitasoa. Kesän matalan virtaaman kausi jatkui aina lokakuun lopulle saakka, jonka jälkeen syyssateet nostivat virtaaman keskiarvon yläpuolelle. Palojärvenkosken virtaama 2013 ka-virtaama m3/s I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII (ka) Pal 2013 1,00 0,45 0,28 1,72 1,69 0,19 0,05 0,11 0,10 0,17 1,87 1,49 0,76 Pal 1990-2011 1,15 1,02 1,01 2,05 1,12 0,36 0,32 0,39 0,43 0,64 1,27 1,42 0,93 Kuva 5. Palojärvenkosken virtaama kuukausittain vuonna 2013 sekä keskivirtaamakäyrä vuosilta 1990 2011 (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu 18.3.2014). Virtaamavaihtelut ovat suuria Siuntionjoen vesistössä, missä keskimääräinen järvien osuus valuma-alueen pinta-alasta on pieni (keskimäärin 5,3 %). Risubackajoen ja Kirkkojoen haaran alueilla virtaama vaihtelee vieläkin enemmän, sillä näillä alueilla järvien osuus on alle 0,5 %. Nummelan puhdistamolta tuleva suhteellinen tasainen puhdistetun jäteveden virta (vaihtelu usein 20 40 l/s) tasaa etenkin puhdistamo-ojan eli Mäyräojan itäisen haaran, sen alapuolisen Mäyräojan ja Risubackajoen keskiosan virtaamavaihteluita. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 11

4 Jätevesikuormitus 4.1 Jätevesikuormituksen pitkän aikavälin kehitys Siuntionjoen vesistöalueen pistekuormitusta on vähennetty olennaisesti 1990-luvulla: 1993 rakennettiin siirtoviemäri Lohjan asemanseudun Munkkaanojan puhdistamolta Pitkäniemen puhdistamolle 1995 Pikkalanlahden keskuspuhdistamo korvasi Siuntion asemanseudun puhdistamon 2000 Cembrit Oy siirtyi suljettuun vesikiertoon ja saniteettijätevedet liitetään Lohjan kaupungin viemäriverkkoon, Honkanummen puhdistamo Kivikoskenpuron latvoilta poistetaan käytöstä Nummelan jätevedenpuhdistamo: valmistunut 1976, laajennettu 1992 ja 2000 2001 käsitellään jätevettä 270 000 m 3 /vuosi lupaehdot kiristyivät mm. typenpoiston suhteen kesäkuusta 2010 alkaen (LSY- 2006-Y-350), 21.9.2007, KHO 11.5.2010 (dnro: 2218/1/09) Vuoden 2013 syksyllä Vihdin vesihuoltolaitos käynnisti vapaaehtoisesti YVA-hankkeen nimeltä Vihdin vesihuollon vaihtoehdot, jonka pohjalta Vihdin kunnan jätevesien käsittely tullaan ratkaisemaan. YVA-hankkeeseen liittyi lisätutkimuksia mm. vesistövaikutuksista. YVA-hankkeen tulokset, selostus ympäristövaikutuksista julkaistaan vuoden 2014 aikana. Munkkaan jätekeskus: 1960-luvulla avattu, ensimmäinen kaatopaikka on lähes kokonaan sulkurakennettu sulkurakennetaan myös toista, 1990-luvulla perustettua kaatopaikkaa 2000 avattu 4 hehtaarin jätetäyttöalue täyttyy marraskuun alussa 2009 avattiin 1,8 hehtaarin laajennusalue, jonka arvioidaan riittävän vuoden 2014 loppuun Nykyisen jätetäyttöalueen pohja on rakennettu täysin tiiviiksi, joten suotovedet voidaan kerätä talteen. Vanhoja läjitysalueita suljettaessa estetään sadeveden pääsyä jätteisiin ja siten likaisten suotovesien muodostumista. Suotovesien määrä on puolittunut vuodesta 2000 ja suotovesien veden laatukin on parantunut aikaisempiin vuosiin nähden. Jätekeskuksen ympäristön, suljettujen penkkojen ja uuden jätepenkan pintavedet ohjautuvat ojituksin vanhan tasausaltaan ohi Kivikoskenpuroon. Kaatopaikkapenkkojen suotovedet kerätään talteen salaojituksin ja pumppaamalla ja ohjataan jätekeskuksen omalle jätevedenpuhdistamolle, josta puhdistetut jätevedet johdetaan myös Kivikoskenpuroon. Huhtikuusta 2005 toiminut puhdistamo puhdistaa nykyään noin puolet jätevesistä. Vuonna 2013 puhdistamon kautta vesistöön johdettiin 22 628 m 3 käsiteltyä jätevettä. Loppuosa jätevedestä johdetaan Lohjan kaupungin Pitkäniemen jätevedenpuhdistamolle. Toinen pintavesien purkaussuunta on ojaa pitkin Suitiantien ali Munkkaanojaan. Nämä vedet ovat pääosin peräisin vastaanottoalueen kentiltä ja jonkin verran myös suljettujen kaatopaikkojen pintavesistä. Kaatopaikan lounaisosan lähteisiltä alueilta purkautuu myös jonkin verran pohjavesiä avo-ojiin. Veden laatua tarkkaillaan Munkkaan jätekeskuksen pinta- ja pohjavesitarkkailussa (esim. Ranta 2013). 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

4.2 Pistekuormitus vuonna 2013 Vesistöön kaikilta puhdistamoilta yhteensä johdetun veden määrä kasvoi hieman (2,6 %) edellisvuodesta, mutta biologinen hapenkulutuskuorma laski 20 prosenttia ja typpikuormitus 9 prosenttia. Puhdistamoiden yhteenlaskettu kokonaisfosforikuormitus oli 20 % edellisvuotta korkeampi. Nummelan puhdistamon typpikuormitus on laskenut jo neljänä peräkkäisenä vuotena ja oli vuonna 2013 koko tarkkailuhistorian alhaisin. Myös biologinen hapenkulutus oli edellistä vuotta alhaisempi, fosforikuormitus oli sen sijaan kahta edellistä vuotta korkeampi. Jätevesimäärä kasvoi hieman ja oli nyt suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Nummelan puhdistamon vuoden 2013 puhdistustulokset saavuttivat vuosi- ja neljännesvuosikeskiarvoille luvissa asetetut ainepitoisuuksien ja poistotehojen (%) raja-arvot. Nummelan puhdistamolla saavutettiin myös valtioneuvoston asetuksen 888/2006 vaatimustaso. Käsitellyn jäteveden BHK-arvo vaihteli kuormitustarkkailun näytteenottokerroilla välillä < 1,5 6,2 mg O 2 /l ja kokonaisfosforipitoisuus oli välillä 0,028 0,22 mg P/l. Pitoisuudet edustavat hyvää käsittelytasoa. Ammoniumtyppipitoisuus käsitellyssä vedessä oli vuoden 2013 näytteenottopäivinä välillä 0,021 7,3 mg/l. Käsitellyn jäteveden ammoniumtyppipitoisuudelle asetettu laskentajakson raja-arvo jäi saavuttamatta ainoastaan huhtikuun näytteenottokerralla (16.4.), jolloin ammoniumtyppi käsitellyssä vedessä oli 7,3 mg/l. Huhtikuussa puhdistamolle tuli runsaasti kylmiä mm. lumen sulamisesta johtuneita hulevesiä, joka heikensi nitrifikaatiota. Typenpoiston teho oli vuonna 2013 keskimäärin 82 %, tulos saavutti reilulla marginaalilla vuosikeskiarvolle asetetun raja-arvon (vähintään 70 %) (Valtonen 2014.) Munkkaan jätekeskuksen suotovesien määrä on puolittunut vuoden 2000 tasosta ja vuonna 2013 jäteveden määrä oli hieman edellistä vuotta pienempi. Biologinen hapenkulutus oli kolmea edellistä vuotta pienempi, fosforikuormitus kasvoi hieman ja typpikuormitus pysyi lähes ennallaan. Munkkaan jätekeskuksen kuormitus muuttuu melko suoraan jätevesimäärän suhteessa. Vesistövaikutusten arviointi helpottui huomattavasti, kun jätekeskuksen laskuojaan rakennettiin kolmiomittauspato kesäkuussa 2012 virtaamamittauksia varten. Virtaamamittaustuloksia saadaan automaattisesti keskimäärin noin 25 kpl/vrk. Kuukausien keskiarvovirtaamalukuja käytetään ainevirtaamien laskemiseen. Kuvassa 6 on esitetty pistekuormittajien jätevesi- ja kuormitusmäärät vuodesta 2002 lähtien. Yksityiskohtaisemmat tiedot vuodesta 1992 lähtien löytyvät liitteestä 2. Aktiivikeskuksen kuormitustietoja ei julkaisun painoon mennessä ollut käytettävissä, joten tulosten laskennassa on käytetty vuoden 2012 tietoja (Valtonen 2012). ABC Pickalan tiedot ovat vuodelta 2011 (Valtonen ja Nummela 2012). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 13

3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 Jätevesikuormitus (m 3 /vrk) vesistöön 2002-2013 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 NUMMELA 2590 2070 2510 2380 2330 2150 2473 2178 2270 2450 2600 2680 M. JÄTEKESKUS 145 61 223 465 470 204 199 168 485 281 243 235 MUUT 34,0 33,4 27,8 24,8 30,4 33,71 37,17 12,85 12,51 13,01 27,39 29,81 BHK 7 -kuormitus (kg/vrk) vesistöön 2002-2013 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 NUMMELA 7,90 6,40 7,90 7,80 7,10 9,60 7,40 5,00 7,20 5,10 7,50 5,90 M. JÄTEKESKUS 9,50 3,44 2,96 5,20 4,00 1,86 2,75 2,18 4,21 3,84 3,41 2,78 MUUT 0,53 0,39 0,18 0,11 0,19 0,19 0,38 0,10 0,10 0,10 0,17 0,17 Fosforia (kg/vrk) vesistöön 2002-2013 0,5 0,4 0,4 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 0,0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 NUMMELA 0,24 0,29 0,18 0,24 0,32 0,30 0,18 0,17 0,25 0,16 0,16 0,2 M. JÄTEKESKUS 0,02 0,01 0,02 0,05 0,06 0,02 0,02 0,02 0,03 0,03 0,019 0,019 MUUT 0,01 0,02 0,01 0,00 0,02 0,01 0,02 0,005 0,011 0,009 0,028 0,029 Typpeä (kg/vrk) vesistöön 2002-2013 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 NUMMELA 81,00 66,00 69,00 57,00 65,00 69,00 79,00 79,00 62,00 58,00 51,00 46,00 M. JÄTEKESKUS 2,45 2,94 3,76 4,16 3,73 1,33 1,73 1,39 2,91 2,00 1,54 1,57 MUUT 1,39 1,68 1,19 0,94 1,04 1,31 1,30 0,48 0,50 0,51 0,88 1,04 Kuva 6. Pistekuormittajien jätevesi-, BHK 7 -ATU-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 2002 2013. Ryhmä muut sisältää Kirkkonummen Aktiivikeskuksen/KN Keskuksen, Nuorisokoti Pikku-Nummelan ja ABC Pickalan kuormitukset. 5 Tarkkailun toteutus Yhteistarkkailun vesinäytteet otettiin 17 virtahavaintopaikalta ja kolmelta järveltä (Karhujärvi, Tjusträsk ja Vikträsk). Virtavesihavaintopaikoista neljä on referenssipistettä, joista kolmelta 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

(Ru0, IL0, Ki0) näytteet otettiin huhti- ja lokakuussa, muilta virtavesipisteiltä näytteet otettiin kahdeksan kertaa vuodessa. Järviltä perusanalyysitnäytteet haettiin viisi kertaa vuodessa ja rehevyysanalyysit kuusi kertaa kesän aikana (osaksi samalla kertaa). Lohjan kaupunki ja Nummelan vesihuoltolaitos ovat seuranneet Risubackajoen valuma-alueella sijaitsevan Mäyräojan vedenlaatua (MÄY) vuodesta 2002 lähtien. Tämän havaintopaikan tulokset esitetään myös tässä raportissa. Samoin huomioidaan Uudenmaan ELY-keskuksen seuraamien havaintopaikkojen (Vihdin Enäjärvi, Kirkkojoen alaosa (K3, Kirkkojoki 1,2) vedenlaatutulokset sekä Pikkalanlahden vesistön yhteistarkkailun tulokset Pikkalanjoesta (S1, Pikkalanjoki 1,6). Kaikki veden laadun analyysitulokset on esitetty liitteessä 3 ja käytetyt analyysimenetelmät ja analyysien mittausepävarmuudet liitteessä 4. 6 Vesistötarkkailun fysikaalis-kemialliset tulokset 6.1 Kivikoskenpuro ja Kirkkojoki (Munkkaan jätekeskus) Munkkaan jätekeskuksen laskuojassa havaintopaikalla Ki8 veden likaantuneisuutta ilmentävät ominaisuudet, kuten sähkönjohtavuus, alkaliteetti, kloridipitoisuus, orgaanisen aineksen hapenkulutus ja typpipitoisuudet olivat huomattavasti Kivikoskenpuron muita havaintopaikkoja korkeampia ja ilmensivät selvää jätevesikuormitusta. Liukoisten typpiravinteiden osuus kokonaistypestä oli vallitseva kuten yleensä ja ammoniumtyppipitoisuuden määrä erittäin korkea (suurimmillaan 7 400 µg/l 2.4.2013). Veden laatu oli vuonna 2013 selvästi vuosien 2001 2010 keskiarvoa parempi (taulukko 2), mutta edellisvuoteen verrattuna useimpien parametrien osalta jonkin verran heikompi. Jätekeskukselta tuleva kuormitus näkyy laskuojan jälkeisellä havaintopaikalla Ki9 kuitenkin enää hyvin lievänä, kun sitä verrataan laskuojan haaran yläpuolisen havaintopaikan Ki7 veden laatuun. Referenssihavaintopaikalla Ki0 veden laatu oli toisaalta selvästi parempaa kuin muualla Kivikoskenpurossa. Syynä on varsin voimakkaasti hajakuormitettu Kivikoskenpuron valuma-alue, jonka valuma-alueesta merkittävä osa on viljelysmaata ja myös laidunmaata. Vertailuhavaintopaikan valuma-alue on metsää, peltoa ja suota. Vesi onkin tällä alueella muita havaintopaikkoja happamampaa. Taulukko 2. Kivikoskenpuron havaintopaikkojen vedenlaatuparametrien keskiarvoja vuonna 2013 (Ki0 n=2, Ki7, Ki8 ja Ki9 n=8) ja keskiarvot vuosilta 2001 2010. ki0 ki7 ki8 ki9 referenssi yläpuoli laskuoja alapuoli 2013 ka 2001-2010 2013 ka 2001-2010 2013 ka 2001-2010 2013 ka 2001-2010 kiintoaine mg/l 5,9 4,4 13 19,6 37 38 11 16 sähkönjohtokyky ms/m 4,8 5,3 19 17,1 62 93 20 20 alkaliteetti mmol/l 1,0 0,8 5,4 7 1,0 1 CODMn mg/l O2 10,6 12,9 11,2 25 10,0 12 BOD7 mg/l 2,1 2,0 17,2 26 2,2 3 KOK-N µg/l 1305 1198 1450 1420 6888 18627 1633 1914 NH4-N µg/l 73 61 3983 13934 189 293 NO2+ NO3-N µg/l 916 2314 1080 KOK-P µg/l 48 78 87 77 120 76 91 PO4P(Np) µg/l 28 9 26 Cl mg/l 16 14 44 77 15 18 lämpökestoiset kolibakt. pmy/100 ml 20 111 192 438 402 492 265 234 Havaintopaikan Ki8 veden laadussa on merkittävää vuodenaikaisvaihtelua (esim. kuvat 7 ja 9). Tyypillisesti pakkastalvina pitoisuudet ovat matalia maan jäätymisen takia. Sulan maan aikaan kuormitus on suurempaa, mutta keväällä sulamisvedet ja syksyllä sateet laimentavat pitoi- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 15

suuksia. Keskikesällä virtaama on alhaisimmillaan ja tällöin ainepitoisuudet tässä kuormitetussa ojavedessä kohoavat. 120 Sähkönjohtokyky 100 80 60 40 Ki0 Ki7 Ki8 Ki9 20 0 8.1.2013 2.4.2013 15.4.2013 6.5.2013 11.6.2013 9.7.2013 23.9.2013 21.10.2013 Kuva 7. Sähkönjohtokyky (ms/m) Kivikoskenpuron havaintopaikoilla vuonna 2013. Kuva 8. Kivikoskenpuron havaintopaikka Ki9. 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

12000 Kokonaistyppi 10000 8000 6000 4000 Ki0 Ki7 Ki8 Ki9 2000 0 8.1.2013 2.4.2013 15.4.2013 6.5.2013 11.6.2013 9.7.2013 23.9.2013 21.10.2013 Kuva 9. Kokonaistyppipitoisuus Kivikoskenpuron havaintopaikoilla vuonna 2013. Munkkaan jätekeskuksen erillisessä pinta- ja pohjavesitarkkailussa (Ranta 2014) oli vuonna 2013 mukana uusi pintavesihavaintopaikka O9 kaatopaikka-alueen pohjoispuolella. Siitä otettavien näytteiden on tarkoitus selvittää kaatopaikka-alueen tukipenkereessä käytettävän betoni- ja tiilijätteen mahdollisia vaikutuksia pintaveteen. Vuonna 2013 tutkittujen näytteiden perusteella ojavedet olivat osin melko likaisia; typpipitoisuuksien lisäksi veden laadun perusanalyyseissä oli likaista vettä ilmentäviä pitoisuuksia mm. sähkönjohtavuudessa ja bakteereissa. Analyysivalikoimassa olleet ympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden pitoisuudet eivät olleet merkittäviä eivätkä ylittäneet pintavesien laatunormeja. Ojien ravinnekuormitus oli kokonaisuutena vähäistä (Ranta 2014). Kivikoskenpuro jatkuu Lempaanjokena (Lempansån) ja liittyy Kirkkojokena (Kyrkån) Siuntionjoen pääuomaan. Kirkkojoessa noin kilometri ennen Siuntionjoen pääuomaa sijaitsee Uudenmaan ELY-keskuksen veden laadun seurantapaikka K3 (Kirkkojoki 1,2), josta näytteet otettiin yhdeksän kertaa vuoden 2013 aikana. Vuoden 2013 keskimääräinen ravinnepitoisuus Kirkkojoen alaosassa oli lähellä Kivikoskenpuron pitoisuuksia. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia eri aikoina tehtyjen näytteenottojen takia. Alkuvuonna ravinnepitoisuudet ovat Kirkkojoessa usein yleensä alhaisempia kuin Kivikoskenpuron havaintopaikoilla, mutta kohoavat hajakuormituksen ja runsaiden virtaamien vaikutuksesta keväällä ja syksyllä. 6.2 Risubackajoki (Muijalan haaran teollisuusalue ja Mäyräjoen haaran Nummelan puhdistamo) Risubackajoen läntisessä haarassa sijaitsevan Skanska Infra Oy:n Muijalan teollisuuskaatopaikan alueelta otettiin pintavesinäyte kaivosta SV3 vuoden 2014 toukokuussa ja marraskuussa. Vuosina 2008 2012 pintavesinäyte on otettu lähietäisyydellä sijainneesta havaintokaivosta SV2, mutta jatkossa näyte otetaan lähempänä teollisuuskaatopaikkaa sijaitsevasta kaivosta SV3. Ratametsän penkereen alittavasta suotovesiputkesta SV1 otettiin myös näyte marraskuussa 2013. Suotovesiputkesta vedet kulkeutuvat avo-ojaa pitkin Arvolanojaan ja edelleen Risubackajokeen. Näytteet liittyvät toimijan tarkkailuvelvoitteeseen ja tulokset on raportoitu Lohjan seudun pohjavesien yhteistarkkailuraporteissa. Näytteissä mm. veden alkaliteetti, kokonaisravinteiden pitoisuudet, sulfaattipitoisuudet ja sähkönjohtavuusarvot ylittivät puhtaaksi katsotun pintave- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 17

den ominaisuudet (Nummela 2013 ja 2014b). Suotovedessä SV1 oli rautaa 2 100 µg/l, muut määritetyt metallipitoisuudet (Cr, Pb, Zn) olivat melko matalia. Vesinäytteessä ei todettu öljyhiilivetyjä (Nummela 2014a). Taulukossa 3 on esitetty Risubackajoen havaintopaikkojen vedenlaatutulosten vuotuisia keskiarvoja tärkeimpien parametrien osalta. Arvolanojan (R4) alkaliteettiarvot (0,82 3,2 mmol/l) ja lämpökestoisten kolibakteerien määrät (260 13 000 pmy / 100 ml) olivat alueen korkeimmat. Arvolanojan heikon hygieniatason lähteeksi on epäilty maa- ja metsätaloutta sekä karjan- tai hevosten laiduntamista. Lohjan kaupungin tekemässä valuma-aluekartoituksessa kesällä 2011 ei kuitenkaan havaittu tekijöitä, jotka olisivat voineet selittää korkeita bakteerimääriä (Valjus 2012). Myös sulfaattipitoisuus (22 69 mg/l) oli korkea ja ilmensi kuormitusta. Kromipitoisuus pysyi melko lähellä taustapitoisuutta vaihdellen 1,2 4,7 µg Cr/l välillä. Taulukko 3. Risubackajoen havaintopaikkojen vedenlaatuparametrien keskiarvoja vuonna 2013. Alin ja korkein parametrin arvo osoitettu punaisella fontin värillä. (R4 n=7, MÄY alkaliteetti n=3, muut havaintopaikat n=8). R4 R9 R10 R10a MÄY R8 R1 PALO kiintoaine mg/l 33 26 36 47 51 48 19 6 sähkönjohtokyky ms/m 38 24 70 52 40 50 34 10 alkaliteetti mmol/l 2,00 0,95 0,74 0,64 1,77 0,73 0,79 0,49 KOK-N µg/l 1264 1609 14250 9375 1520 7938 4100 1146 NH4-N µg/l 79 56 31 33 74 41 64 29 NO2+ NO3-N µg/l 699 1038 14250 8975 1005 7663 3588 518 KOK-P µg/l 76 71 66 76 118 89 77 57 PO4P(Np) µg/l 10 12 12 11 22 13 13 17 lämpökestoiset kolibakt. pmy/100 ml 2923 215 223 466 168 245 178 13 Alempana vesiuomassa havaintopaikalla R9 veden laatu oli jo parempaa, mutta hajakuormituksen vaikutus näkyy korkeampina ravinnepitoisuuksina varsinkin typen osalta. Vihdin Nummelan jätevedenpuhdistamon purkuvesi ylläpitää tasaisen suurta virtaamaa laskuojassaan Mäyräojan haarassa, joka muuten saattaisi kuivua alivirtaamakausina kesällä ja talvella. Jätevedenpuhdistamon läheisellä havaintopaikalla (R10) reilun kilometrin päässä puhdistamosta kuormitus näkyy erityisen selvästi korkeina typpipitoisuuksina (kok.n 11 000 26 000 µg/l) ja sähkönjohtokykynä (51,0 85,3 ms/m). Kokonaistypen keskipitoisuus oli tällä paikalla kuitenkin historian alhaisin (kok.n 14 250 µg/l). Sekä biologisen että kemiallisen hapenkulutuksen vuotuiset keskiarvot olivat edellisvuosia alhaisempia ja lämpökestoisia kolibakteereita vedessä oli aikaisempaa vähemmän. Vihdin vesihuoltolaitos seurasi vuoden 2013 aikana lisänäytteillä laskuojan alaosan tilaa havaintopaikalla R10a, joka sijaitsee noin 50 metriä ennen uoman liittymistä Mäyräojan pääuomaan. Tämän 3,5 km matkalla veden laatu paranee jo huomattavasti sähkönjohtokyvyn, alkaliteetin ja typpipitoisuuden osalta (taulukko 3, kuva 10). Kiintoainepitoisuus kuitenkin nousee, samoin kuin siihen sitoutuneen fosforin määrä. Havaintopaikkojen väliltä tuleva kuormitus nostaa myös lämpökestoisten kolibakteerien pitoisuutta. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

µg/l Kokonaistyppi, Risubackajoki 2013 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 R4 R9 R10 R10a MÄY R8 R1 PALO 8.1.2013 2.4.2013 15.4.2013 6.5.2013 11.6.2013 9.7.2013 23.9.2013 21.10.2013 Kuva 10. Kokonaistyppipitoisuus Risubackajoen havaintopaikoilla ja vertailuhavaintopaikalla PALO vuonna 2013. Mäyräojan (MÄY) veden laatu oli pääsääntöisesti parempaa kuin pistekuormitetulla alueella. Peltovaltaisen valuma-alueen vesi oli kuitenkin hyvin ravinteikasta ja fosforipitoisuus (kok.p 99 190 µg/l) muita Risubackajoen havaintopaikkoja korkeampi. Myös alkaliteetti oli huomattavan korkea (1,6 1,9 mmol/l). Huomioitavaa on, että alkaliteettituloksia tältä havaintopaikalta oli vain heinä-, syys- ja lokakuulta. Mäyräojan veden sähkönjohtokyvyn keskiarvo oli hieman aikaisempaa korkeampi. Risubackajoen Muijalan haaran ja Mäyräojan yhteisvaikutuksesta myös havaintopaikan R8 kokonaisfosforipitoisuudet ovat tyypillisesti ja myös vuonna 2013 selvästi suurempia ja liukoisen fosforin pitoisuudet hieman suurempia kuin puhdistamon laskuojassa. Vuonna 2013 myös alkaliteetti ja ammoniumtyppipitoisuus olivat Nummelan laskuojan alempaa havaintopaikkaa R10a korkeampia. Veden kiintoainepitoisuus, sameus, väriluku ja COD-arvot lisääntyivät, mutta vuonna 2013 veden laatu heikkeni näiden parametrien osalta jo jätevedenpuhdistamon laskuojassakin havaintopaikkojen R10 ja R10a välillä. Muilta osin (mm. kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtokyky) veden laatu on aikaisempien vuosien tapaan havaintopaikalla R8 parempi kuin Nummelan haaran yläosassa. Kevään tulva-aikojen suuret virtaamat näkyvät yleensä pitoisuuksien laimenemisena. Tulvaaikana vesi on kuitenkin hyvin kiintoainepitoista ja sameaa, jolloin kiintoaineeseen sisältyvän fosforin määrä kasvaa (kuva 11). Veden hygieeninen laatu oli erityisen huono syyskuussa havaintopaikalla R4, jolloin lämpökestoisia kolibakteereita vedessä oli kuusinkertaisesti ajankohdan keskiarvoon verrattuna, 13 000 pmy / 100 ml. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 19

µg/l Kokonaisfosfori, Risubackajoki 2013 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 R4 R9 R10 R10a MÄY R8 R1 PALO 8.1.2013 2.4.2013 15.4.2013 6.5.2013 11.6.2013 9.7.2013 23.9.2013 21.10.2013 Kuva 11. Kokonaisfosforipitoisuus Risubackajoen havaintopaikoilla ja vertailuhavaintopaikalla PALO vuonna 2013. Jätevesikuormituksesta kertovat typpipitoisuudet laskevat edelleen Risubackajokea alaspäin mentäessä. Karhujärveä lähimpänä olevalla Risubackajoen havaintopaikalla R1 Nummelan puhdistamon vaikutus on kuitenkin edelleen selvästi nähtävissä typpipitoisuuden lisäksi mm. kohonneena sähkönjohtavuutena. Hajakuormituksen takia ammoniumtyppipitoisuus kohoaa edelleen Risubackajoen alimmalla havaintopaikalla R1 Nummelan puhdistamon jätevesiin ja havaintopaikkaan R8 verrattuna. Vertailuhavaintopaikalla PALO ainepitoisuudet olivat yleisesti pistekuormitettuja alueita pienempiä. Palojoessa veden laatu ei myöskään vaihdellut vuoden mittaan niin voimakkaasti kuin Risubackajoessa. Fosfaattifosforin vuoden 2013 keskiarvo oli Mäyräojaa lukuun ottamatta korkeampi kuin muilla Risubackajoen havaintopaikoilla. Pitoisuudet olivat myös lähes kaikilla havaintokerroilla korkeampia kuin ajankohdan keskiarvopitoisuudet 2000-luvulta. 6.3 Kurjolammenoja ja Poikkipuoliaisesta lähtevä vesi Kurjolammen pienehkö valuma-alue on pääasiassa kallioista metsää tai korpea, jossa maatalouden ja muun hajakuormituksen vaikutus on vähäistä. Kurjolammen rannalla sijaitsevan Nuorisokoti Pikku-Nummelan puhdistamon käsitellyt jätevedet lasketaan Kurjolammenojaan (ks. Liite 1). Kurjolammenojan virtaama oli toukokuun tulva-aikaa lukuun ottamatta keskimääräistä pienempi, mikä näkyi ajoittain veden laadun keskimääräistä heikompana laatuna. Veden puskurikyky on vain välttävä karun valuma-alueen takia, mutta nyt puskurikyky oli kuitenkin hieman kasvanut. Vesi oli tuttuun tapaan hapanta (ph 5,1 6,0), typpi- (1 400 µg/l) ja fosforipitoisuudet (31 µg/l) olivat huhtikuun alussa tavanomaista korkeammat. Lämpökestoisten kolibakteerien määrä oli syyskuussa normaalia korkeampi (170 pmy / 100 ml). Muutoin vesi oli laadultaan alueelle tyypillistä purovettä ja pitoisuudet lähellä vertailuhavaintopaikan Ru0 arvoja. Poikkipuoliainen on rehevä järvi, jonka syvänteessä on esiintynyt toistuvasti sekä talvikauden lopulla että kesän kerrostuneisuuskausina happikatoja. Poikkipuoliaisen vedenlaatu näkyy sel- 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

västi aivan luusuan läheisyydessä sijaitsevan havaintopaikan PPL vedenlaadussa. Vuoden 2013 huhtikuussa veden happipitoisuus oli matala (2,5 3,0 mg/l). Vesi oli laadultaan varsin tavanomaista. Havaintopaikan vedelle on ollut ominaista ajoittain korkea ammoniumtyppipitoisuus (2013, NH 4 -N 37 480 µg/l). Yli 100 µg/l ammoniumtyppipitoisuuksia esiintyy tavallisesti vähähappisissa olosuhteissa tai voimakkaasti peltolannoitetulla tai jätevesikuormitetulla valuma-alueella. Kokonaisfosforipitoisuus oli havaintopaikalle tyypillinen (47 81 µg/l), mutta fosfaattifosforipitoisuus talvella ja keväällä ajoittain jopa viisinkertainen (13 26 µg/l) ajankohdan keskiarvoihin verrattuna. Pitoisuudet eivät sinänsä ole poikkeuksellisia, sillä rehevissä vesissä fosfaattifosforia saattaa olla talvella perustuotannon ollessa minimissään jopa 50 µg/l. Lämpökestoisia kolibakteereita oli enimmillään heinäkuun näytteenottokerralla 140 pmy / 100 ml. 6.4 Harvså Harvsån vesi oli enimmäkseen alueelle varsin tyypillistä, ravinteikasta jokivettä. Heikoimmillaan veden laatu oli huhtikuun puolivälissä, jolloin typpi- (kok.n 2 500 µg/l, NH 4 -N 160 µg/l, NO 2 -NO 3 -N 1 700 µg/l) ja fosforipitoisuudet (kok.p 110 µg/l, PO 4 P(Np) 16 µg/l) olivat keskimääräistä korkeammat. Lämpökestoisten kolibakteerien määrä oli korkeimmillaan kesä-, heinä- ja syyskuussa (100 130 pmy / 100 ml). 6.5 Karhujärveen laskevien jokien veden laadun vertailu vuonna 2013 Karhujärveen laskee vesiä kolmelta valuma-alueelta ja siihen kohdistuu selkeästi suurin pistekuormitus muihin vesistöalueen järviin verrattuna. Karhujärven viipymä on teoreettisesti laskien vain alle kuukauden (26 vrk), mistä syystä merkittävä osa jätevesikuormituksesta voi ainakin teoriassa jatkaa vesistöaluetta alaspäin (Mettinen ja Valjus 2014). Risubackajoen vesi oli sameinta läpi vuoden. Sameinta vesi oli keväällä lumien sulaessa ja lokakuussa, vaikka virtaamat tuolloin olivatkin vielä pieniä ja sateet melko vähäisiä. Harvsån valuma-alueella maa-aines on huuhtoutumisherkkää. Vuonna 2013 vesi oli vähemmän sameaa verrattuna vuoteen 2012, jolloin runsaat virtaamat lisäsivät sameutta. Palojoella vesi oli kirkkainta ja vaihtelu pienintä. 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Sameus tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 12. Veden sameus (mg/l) Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2013. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 21

Karhujärveen laskevista puroista Risubackajoen ja Harvsån fosforipitoisuus kohosivat selkeämmin Palojokea korkeammiksi runsaampien virtaamien aikaan keväällä ja syksyllä. µg/l 120 Fosfori 100 80 60 40 20 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 13. Veden fosforipitoisuus (kok.p µg/l) Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2013. Liukoisen fosfaattifosforin määrä on suurin Palojoessa touko- ja heinäkuussa. Kasviplanktontuotanto käyttää liukoista fosforia ravinteena ja fosfori onkin järvissä usein minimiravinteena. Virtaavissa vesissä fosfaattifosforia esiintyy tavallisesti enemmän kuin järvivesissä. µg/l 30 Liukoinen fosfori 25 20 15 10 5 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 14. Liukoisen fosforin (PO 4 -P µg/l) pitoisuus Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2013. Nummelan jätevesipäästöt nostavat Risubackajoen typpiravinnepitoisuuden huomattavasti muita uomia korkeammaksi kaikkina vuodenaikoina. 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

µg/l 6000 Typpi 5000 4000 3000 2000 1000 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 15. Typpiravinnepitoisuudet Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2013. Nummelan puhdistamon jäteveden kokonaistyppi on lähes kokonaan liukoista typpeä eli nitraatti-nitriittityppeä ja sen pitoisuus onkin selvästi suurin Risubackajoen vedessä muihin puroihin verrattuna. Ammoniumtypen määrä on kuitenkin puhdistamoa lähellä olevalla havaintopaikalla hyvin lähellä Palojoen tasoa Nummelan puhdistamon hyvän nitrifikaation ansiosta. Alempana Risubackajoessa ammoniumtyppipitoisuus kasvaa muun kuormituksen vaikutuksesta (taulukko 3). Luonnostaan rehevissä Etelä-Suomen savialueen järvissä typpiravinne voi olla kasvukauden aikana minimiravinteena yhdessä fosforin kanssa tai yksinäänkin. µg/l Liukoinen typpi (yht.) 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 16. Liukoisen typen (NO 2 NO 3 -N + NH 4 -N) yhteenlaskettu pitoisuus Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2013. 6.6 Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosa Karhujärvestä lähtevän veden laatu havaintopaikalla S7 on usein lähellä Karhujärven pohjoisosan pintaveden laatua, mutta muuttuu jokea alaspäin mentäessä havaintopaikkojen S7 ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 23

S3 välillä, missä Kirkkojoen haara liittyy pääuomaan. Alkaliteetti ja sähkönjohtokyky kohoavat jonkin verran Kirkkojoen veden vaikutuksesta, mutta ero ei ole kovin suuri kun sitä verrataan Kirkkojoen havaintopaikan K3 tuloksiin (kuvat 17 ja 18). Pääuomassa alimpana havaintopaikalla S1 vesi on ollut usein parempilaatuista kuin Siuntionjoen keskiosassa. ms/m 35 30 25 20 15 10 5 0 Sähkönjohtokyky tammi huhti touko kesä heinä syys loka S7 K3 S3 S1 Kuva 17. Sähkönjohtokyky (ms/m) Siuntionjoen pääuomassa vuonna 2013. mmol/l 2,5 Alkaliteetti 2 1,5 1 0,5 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka S7 K3 S3 S1 Kuva 18. Alkaliteetti (mmol/l) Siuntionjoen pääuomassa ja Kirkkojoen havaintopaikalla K3 vuonna 2013. Huhtikuun tulva-aikaa lukuun ottamatta Kirkkojoesta tulevan veden ravinnepitoisuudet eivät eronneet merkittävästi Siuntionjoen päähaaran vedestä. Syyskuussa ja lokakuussa Kirkkojoen haaran ravinnepitoisuudet olivat pienempiä kuin Siuntionjoessa. Siuntionjoessa näytteet otettiin syyskuussa ja lokakuussa myöhemmin, jolloin suurempi virtaama on saattanut huuhtoa ainesta enemmän veteen. Havaintopaikkojen S3 ja S1 välillä sijaitsevat Tjusträsk ja Vikträsk järvet, jotka toimivat luonnollisina laskeutusaltaina ja vähentävät yläpuolisen valuma-alueen kuormitusta Pikkalanlahteen. 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

µg/l 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Kokonaisfosfori tammi huhti touko kesä heinä syys loka S7 K3 S3 S1 µg/l 5000 Kokonaistyppi 4000 3000 2000 1000 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka S7 K3 S3 S1 Kuva 19. Ravinnepitoisuudet (kok.p, kok.n, µg/l) Siuntionjoen pääuomassa vuonna 2013. Kirkkojoen veden kiintoainepitoisuus on varsin suuri, mikä nostaa kiintoainepitoisuutta myös havaintopaikalla S3. Havaintopaikan S7 kiintoainepitoisuus kasvaa kesällä, mikä johtuu todennäköisesti lisääntyneestä leväbiomassasta Karhujärvestä laskevassa vedessä. Kiintoainepitoisuus kasvaa edelleen havaintopaikalla S1 ilmeisesti lähinnä Tjusträskin ja Vikträskin valumaalueilta, mutta mahdollisesti myös Pikkalanjoen lähivaluma-alueelta tulevan lisäkuormituksen vuoksi. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 25

mg/l 60 Kiintoaine 50 40 30 20 10 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka S7 K3 S3 S1 Kuva 20. Kiintoaineen määrä (mg/l) Siuntionjoen pääuomassa vuonna 2013. 6.7 Jokialueiden vedenlaatu ja kuormituslaskelmat 6.7.1 Kokonaisravinteet ja kiintoainepitoisuus sekä näiden kuormituslaskelmat Ainevirtaamalaskuilla arvioidaan kuormituksen määrää ja alkuperää tarkkailualueen eri osissa. Virtaamat laskettiin käyttämällä virtaama-arvona Palojärveen laskevan Palojärvenkosken virtaamaa. Menetelmä on karkea ja siinä ei huomioida esimerkiksi osavaluma-alueiden järvisyyden, maaperän, maanmuotojen tai esim. maankäytön aiheuttamia eroja. Risubackajoen ja Kyrkån osavaluma-alueet poikkeavat maaperän laatunsa ja pienen järvialansa vuoksi Palojärvenkosken valuma-alueesta, minkä vuoksi virtavesien viipymä on näillä osavaluma-alueilla pienempi ja virtaamavaihtelut suurempia kuin Palojärvenkosken valuma-alueella. Siuntionjoen vesistöalueen keskivirtaama arvioitiin käyttäen kertoimena suhdelukua, joka on saatu jakamalla Siuntionjoen vesistöalueen pinta-ala (havaintopaikalla S1) Palojärvenkosken mittauspaikan yläpuolisen osavaluma-alueen pinta-alalla (483,25 km 2 / 86,63 km 2 = 5,578). Osavaluma-alueiden laskupurojen keskivirtaamat arvioitiin suoraan pinta-alojen suhteessa vastaavalla tavalla. Tässä laskentamenetelmässä ei huomioitu valuma-alueiden sijainnin, koon, sateisuuden, järvialtaiden eikä maaperätekijöiden tai maankäytön vaikutusta virtaamiin, mikä kieltämättä synnyttää todellisia eroja virtaamissa. Siuntionjoen keski- ja alaosa käsittää tässä lisäksi osittain Karhujärven lähivaluma-alueen ilman siihen laskevien taulukossa 4 mainittujen purojen valuma-alueita. Ainevirtaama-arvioita ei tältä alueelta tehty. 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014

Taulukko 4. Siuntionjoen vesistön osavaluma-alueiden koot ja niiden järvisyys sekä virtaamien muuntokerroin. Muuntokerroin on laskettu valuma-alueiden pinta-alasuhteessa Palojärvenkosken valuma-alueen kokoon verrattuna. *) Siuntionjoen keski- ja alaosa käsittää tässä lisäksi osittain Karhujärven lähivaluma-alueen ilman siihen laskevien taulukossa mainittujen purojen valuma-alueita. Lähde: Siuntionjokineuvottelukunta 1989. Valuma-alue/havaintopaikka Q- kerroin km 2 km 2, ilman järviä järvisyys % Palojärvenkoski - 86,63 77,93 10,1 Enäjärvi ja Poikkipuoliainen (PPL) 0,735 63,7 56,63 11,1 Palojoki (PALO) 1,236 107,06 95,82 10,5 Risubackajoki (R1) 0,487 42,23 42,02 0,5 Harvsån (HA1) 0,726 62,9 56,55 10,1 Karhujärvi (S7) 2,638 228,4 208,5 8,7 Kirkkojoki (K3) 1,640 142,18 141,75 0,3 Lempansån 0,799 69,25 Siuntionjoen keski- ja alaosa (= Tjusträskin ja Vikträskin valuma-alueet)* - 119,58 113,29 5,26 Siuntionjoen suu (S1) 5,578 483,25 457,63 5,3 Ainevirtaamien laskemisessa käytettiin kuukausikeskiarvomenetelmää; kunkin kuukauden näytepitoisuuksien keskiarvo on kerrottu kuukauden keskivirtaamalla. Kun näytteenottoa ei ollut (helmi-, maalis-, elo-, marras- ja joulukuussa), käytettiin ainevirtaamalaskuissa tarkasteltavalta havaintopaikalta mitattujen ainepitoisuuksien vuosikeskiarvoja. Muista havaintopaikoista poiketen Siuntionjoen suulta, havaintopaikalta S1, näytteitä otettiin helmikuuta lukuun ottamatta kaikkina kuukausina. Osavaluma-alueista tarkastelun kohteena olivat Poikkipuoliaisen yläpuolinen valuma-alue (sisältää Poikkipuoliaisen lisäksi mm. Vihdin Enäjärven), Risubackajoen valuma-alue, Palojoen valuma-alue, ja Harvsån valuma-alue. Näiden lisäksi tarkastelun kohteena oli Karhujärvestä lähtevä vesi (S7), Siuntionjoen pääuoman vesi Kirkkojoen jokihaaran alapuolella (S3) ja Siuntionjoen (Pikkalanjoen) vesi (S1) ennen joen laskemista Pikkalanlahteen. 6.7.1.1 Kiintoaine Kiintoaine kuvaa vedessä olevaa hiukkasmaista ainesta, jonka määrä jokivesissä riippuu pitkälti valuma-alueen ominaisuuksista. Kiintoainepitoisuus vaihtelee voimakkaasti myös sääolosuhteiden mukaan ja sitä nostavat eroosion kuljettaman aineksen (savisamennus) lisäksi jätevesikuormitus tai runsas kasvibiomassa näytteessä (levät). Kiintoaineen merkitys ravinteiden, erityisesti fosforin, ainevirtaamassa on tärkeä, koska suuri osa fosforista on sitoutunut kiintoaineeseen. Siuntionjoen jokiosuuksien suurimmat kiintoainepitoisuudet olivat tuttuun tapaan Kirkkojoessa. Kiintoaineen keskipitoisuus laski kuitenkin selkeästi edellisvuoteen nähden. Vuoden 2012 pitoisuutta nosti marraskuun maksimipitoisuus 230 mg/l, kun vuonna 2013 maksimipitoisuus oli 70 mg/l. Tästä huolimatta runsaiden virtaamien aikaan kohoava kiintoainepitoisuus nostaa keskiarvoa (28 mg/l), jos sitä verrataan saman aikajakson mediaaniin (18,5 mg/l). Kirkkojoen korkeimmat kiintoainepitoisuudet mitataan usein marraskuun näytteenottokerralla (Uudenmaan ELY-keskuksen toimesta), jolloin yhteistarkkailun näytteitä ei oteta. Minimipitoisuudet olivat pienempiä lähes kaikissa puroissa, mutta maksimipitoisuudet vaihtelivat havaintopaikoittain edelliseen vuoteen verrattuna. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 252/2014 27