SOSIAALINEN YRITYS - uusi vaihtoehto työllisyyden edistämiseksi

SOSIAALINEN YRITYS - uusi vaihtoehto työllisyyden edistämiseksi Erja Lindberg Sosiaalialan jatkotutkinto Päihteet ja syrjäytyminen Syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö

TIIVISTELMÄ Erja Lindberg. Sosiaalinen yritys uusi vaihtoehto työllisyyden edistämiseksi Sosiaalialan amk-jatkotutkinto. Päihteet ja syrjäytyminen. Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö. Vuosi 2004. 78 sivua, 4 liitettä. Ensimmäiset suomalaiset sosiaaliset yritykset aloittivat toimintansa vuoden 2004 alussa. Niiden tavoitteena on tarjota uusia työllistymismahdollisuuksia erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa oleville työnhakijoille. Suomalainen sosiaalinen yritys on avoimilla markkinoilla liiketoimintaa harjoittava yritys, jonka työvoimasta 30 % on vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä. Se toimii samoin toimintaperiaattein kuin normaali yritys ja noudattaa voimassa olevia kilpailusäännöksiä. Tässä opinnäytetyössä sosiaalisia yrityksiä lähestyttiin sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta. Sosiaalista yritystä perustettaessa molempia näkökulmia tarvitaan. Sosiaalisia yrityksiä tarkasteltiin myös poliittisessa toimintaympäristössä. Opinnäytetyössä tarkasteltiin uuden lain tuomia reunaehtoja sekä haastateltiin sosiaalisen yrityksen perustaneita asiantuntijoita, joilta saatiin erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä sosiaalisen yrityksen toimintaedellytyksistä ja -mallista. Työ toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena yleistä suunnitteluteoriaa apuna käyttäen. Työ rajoitettiin käsittelemään vain sosiaalisia yrityksiä ja muu sosiaalinen yritystoiminta jätettiin pois. Tavoitteena oli kerätyn aineiston pohjalta rakentaa keskiuusmaalainen sosiaalisen yrityksen malli. Haastattelujen perusteella voi todeta, että erityisille neuvontapalveluille on olemassa selkeä tarve. Tämä toiminta olisi järkevää linkittää olemassa oleville uusyrityskeskuksille, joista on jo nyt saatavissa yrityksen perustamisvaiheessa erilaisia neuvontapalveluita. Tulokset osoittivat myös selkeästi sen, miten suuri merkitys on toimivalla liikeidealla ja liiketoimintastrategialla. Selvää on, etteivät sosiaaliset yritykset yksin pysty alentamaan rakenteellista työttömyyttä, vaan tarvitaan edelleen erilaisia ratkaisumalleja. Sosiaalisista yrityksistä voi muodostua

ajan myötä merkittävä työllistämisen vaihtoehto heikossa työmarkkina-asemassa oleville työnhakijoille. Avainsanat: sosiaalinen yritys, pitkäaikaistyöttömyys, työllistämistuki, vajaakuntoisuus, suunnitteluteoria

ABSTRACT Erja Lindberg. Social enterprise - a new alternative means to promote employment Post polytechnic degree in social services. Drugs and Marginalisation. Diaconia Polytechnic, Järvenpää unit. Year 2004. 78 pages, 4 appendices The Finnish social enterprises started their business in the beginning of 2004. The aim of the Finnish social enterprise is to offer new work possibilities especially for jobseekers who are in the poor position in the labour market. A Finnish social enterprise is an enterprise which practises in the open market and 30 % of its labour force are disabled or long-term unemployed people. It operates by the same principles as a normal enterprise and follows the same regulations of competition. In this thesis, social enterprises were approached from the viewpoint both of the employer and the employee. The political operating environments of the social enterprises were also studied. The conditions which the law has brought were considered and those who have already started up their business were interviewed and their views and opinions of the operating conditions and models of a social enterprise were collected. This thesis was made using qualitative survey with the help of general planning theory. It is limited only to the social enterprises and the other models of social entrepreneurship were left out. The aim was also to build a model for a social enterprise in Central Uusimaa. The results of the study showed that there is an obvious need for counselling service which offers specific information at the founding stage. This kind of action would best be linked with the existing Job and Society Association, which already gives guidance to normal enterprises. The results also showed the important role of a functioning business idea and strategy. It is obvious that social enterprises alone reduce structural unemployment but there still is need for different models of action. But social enterprise can in the long run prove a significant alternative for those who have special difficulties getting into the labour market. Key words: social enterprise, long-term unemployment, employment subsidy, disability, planning theory

ESIPUHE Sosiaaliset yritykset voidaan nähdä uutena, nykyistä järjestelmää täydentävänä työllistymisvaihtoehtona. Tarkoituksena ei ole ollut muuttaa, korvata tai heikentää esimerkiksi työpajojen, tuotannollisten työkeskusten tai muun sosiaalihuoltolain mukaisen työllistämistä edistävän toiminnan asemaa. Niillä on edelleen tärkeä asema vajaakuntoisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisessä. Yhtenä tavoitteena on tarjota palkkatyötä, jotta osa työllistetyistä pääsisi takaisin avoimille työmarkkinoille lisääntyneen työkokemuksen ja parantuneiden työmarkkinavalmiuksien avulla. Idea sosiaalisen yritysmallin rakentamisesta Keskiselle Uudellemaalle syntyi syksyllä 2004, sillä alueelle ei ilmeisestä tarpeesta huolimatta vielä ollut syntynyt sosiaalista yritystä. Haluankin esittää erityiset kiitokset kauppaneuvos Eero Lehdelle, sillä opinnäytetyöni aihe syntyi hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta. Sosiaalisen yrityksen malli sijoitettuna keskiuusmaalaiseen toimintaympäristöön on ollut haastava ja mielenkiintoinen tehtävä. Monet henkilöt lukivat työn kasikirjoitusta sen eri vaiheissa ja haluan kiittää heitä kaikkia saamastani palautteesta ja erilaisista näkökulmista. Arvokkaista kommenteista ja kannustuksesta haluan kiittää ylitarkastaja Paavo Saikkosta. Lisäksi haluan kiittää Sakari Kainulaista, joka toimi ohjaajanani koko kirjoitusprosessin ajan. Kiitokset ansaitsee myös kollegani Kirsti Salminen, joka jaksoi neuvoa työn ulkoasun viimeistelyssä. Opinnäytetyöhön liittyvään kyselyyn vastanneet sosiaalisen yrityksen asiantuntijat ansaitsevat myös kiitoksen, sillä he olivat kaikki innostuneita ja halukkaita pohtimaan sosiaalisen yrityksen tulevaisuutta. Toivon, että tämä opinnäytetyö voi omalta osaltaan olla jatkamassa yhteiskunnassamme käytävää keskustelua sosiaalisen yrityksen roolista ja mahdollisuuksista tarjota uusia työllisyysvaihtoehtoja. Järvenpäässä 6. joulukuuta 2004 Erja Lindberg

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...8 2 HEIKOSSA TYÖMARKKINA-ASEMASSA OLEVIEN TYÖNHAKIJOIDEN TYÖMARKKINAT.12 2.1 Työllisyyskehitys Suomessa ja Euroopassa...12 2.2 Heikossa työmarkkina-asemassa olevat työnhakijat...13 2.3 Erilaisia vaihtoehtoja työllistymiseen...17 2.3.1 Kuntouttava työtoiminta...17 2.3.2 Työpajatoiminta...18 2.3.3 Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus...19 2.3.4 Työllisyysprojektit...19 2.3.5 Tukityöllistyminen...20 3 SOSIAALINEN YRITYS...21 3.1 Esimerkkejä muualta Euroopasta...22 3.1.1 Iso-Britannia...22 3.1.2 Italia...23 3.1.3 Belgia...23 3.1.4 Liettua...24 3.2 Sosiaalisen yrityksen määrittelyä...24 3.3 Laki sosiaalisista yrityksistä...26 3.4 Käytössä olevat taloudelliset tuet...28 3.4.1 Työllistämistuki ja yhdistelmätuki...29 3.4.2 Työllisyyspoliittinen projektituki...30 3.5 Sosiaalisten yritysten rekisteri...30 3.6 Tilanne lokakuussa 2004...31 4 TEOREETTINEN TAUSTA...32 4.1 Yleinen suunnitteluteoria...33 4.2 Yrityksen poliittinen toimintaympäristö...36

5 SOSIAALISILLE YRITYKSILLE SUUNNATTU KYSELY... 38 5.1 Käytännön kokemuksia toiminnan alkuvaiheista....39 5.2 Vastaajien näkemyksiä tulevaisuudesta...41 6 KESKI-UUSIMAA TYÖLLISYYSALUEENA...43 6.1 Aueen erityispiirteet...43 6.2 Seudullinen työllisyysstrategia...45 6.3 Työllisyystilanne syyskuussa 2004...48 6.4 Tulevaisuuden työllisyysnäkymät Keski-Uudellamaalla...49 7 SOSIAALISEN YRITYKSEN TOIMINTAMALLI KESKI-UUDELLEMAALLE 50 7.1 Taustaorganisaationa markkinatutkimusyritys...50 7.2 Taloudellinen suunnittelu...51 7.3 Yrityksen tavoite...52 7.4 Sosiaalisen yrityksen perustaminen...53 7.5 Operatiivinen toteutus...53 7.6 Sidosryhmät...54 7.6.1 Keskisen Uudenmaan kumppanuusyhdistys...54 7.6.2 Kunnat...56 7.6.3 Työvoimatoimistot...56 7.7 Muut yhteistyötahot...57 7.8 Tiedottaminen...58 7.9 Toiminnan arviointi...59 8 HAASTEITA SOSIAALISELLE YRITYKSELLE...60 8.1 Sosiaalinen yritys normaalin yritystoiminnan rinnalla...60 8.2 Sosiaalinen yritys työntekijän näkökulmasta...61 8.3 Sosiaalinen yritys tulevaisuudessa...62 LÄHTEET...67 LIITTEET 71 - kyselylomake - rekrytointimalli - sidosryhmäkuvio - laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003)

1 JOHDANTO Työllistämällä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä sosiaaliset yritykset vaikuttavat tasapainoisemman, osallisemman ja inhimillisemmän yhteiskunnan syntyyn, toteaa työministeri Tarja Filatov työministeriön julkaisemassa esitteessä Sosiaaliset yritykset (2004, 2) ja jatkaa: Sosiaalisilla yrityksillä on siten muita yrityksiä laajempi yhteiskunnallinen tarkoitus. Kuten työministerikin toteaa, sosiaalisella yrityksellä on yhteiskunnassamme aivan erityinen rooli. Rakenteellisen työttömyyden osuus on maassamme liian suuri ja tarvitaan vaihtoehtoisia malleja työllistämisen edistämiseksi. Useat työyhteisöt ja työkeskukset miettivät tälläkin hetkellä, miten muuttaa omaa toimintaa sosiaalisen yrityksen suuntaan. Miten voidaan yhdistää vajaakuntoisten tai pitkäaikaistyöttömien ehkä normaalia alhaisempi tuottavuus kannattavaan liiketoimintaan? Ja mistä löydetään yritykselle oikeat ja sopivat tuotteet ja markkinat? Aihe on ajankohtainen uuden, vuoden 2004 alusta voimaan astuneen lain myötä. Ja mielenkiinto asiaa kohtaan onkin ollut eri puolilla laajaa. Sosiaaliselle yritykselle ja nimenomaan sen suomalaiselle sovellukselle, on tällä hetkellä selvää kysyntää ja tarvetta. Vates-säätiön mukaan (2004) Suomessa on kaksi virallista määritelmää vajaakuntoisuudelle, työhallinnon ja kansaneläkelaitoksen. Yhteistä molemmille on se, että niissä vajaakuntoisuutta arvioidaan suhteessa ihmisen työkykyyn ja tuloksen perusteella päätetään tarvittavista tukitoimista. Suomessa työhallinto käyttää YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestö ILO:n tekemää määritelmää: Henkilö on vajaakuntoinen, jos hänen mahdollisuutensa sopivan työn saamiseen ja säilyttämiseen ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun fyysisen ja psyykkisen vamman tai vajavuuden vuoksi. Työhallinnon mukaan työkykyä alentava vajaakuntoisuus voi aiheutua: äkillisestä tapaturmasta tai sairaudesta vähitellen etenevästä sairaudesta, sosiaalisista syistä, esim. elämänhallinnan ongelmista, yleisestä jaksamattomuudesta tai haluttomuudesta työorganisaatiosta tai työyhteisöstä, esimerkiksi työuupumuksesta

9 yhteiskuntapoliittisista asenteista tai syistä, esimerkiksi ikärasismista tai pitkäaikaistyöttömyydestä Työvoimapalveluasetuksen mukaan työvoimavirkailija voi tehdä työnhakijasta vajaakuntoisuusmerkinnän, mikäli asiakas siihen suostuu ja pystyy todistamaan vammansa, vikansa tai vajavuutensa pätevästi. Edellytyksenä vajaakuntoisuusstatukselle on siis aina ajankohtaiset ja asianmukaiset tiedot asiakkaan vammasta, sairaudesta tai vajavuudesta, lääkärin lausunto ja asiakkaan suostumus näiden tietojen näiden tietojen käyttöön työllistämispalvelujen järjestämiseksi. (Lappalainen-Soininen 1998, 71.) Vain vajaakuntoisuusmerkinnän saaneet ovat oikeutettuja saamaan työvoimatoimiston erityisesti vajaakuntoisille suunnattuja työllisyyden edistämistoimia. Kansaneläkelaitoksen määritelmä vajaakuntoisuudesta perustuu lakiin, jossa käsitellään kuntoutusta: Henkilö on vajaakuntoinen, jos hänen työ- ja ansiokykynsä on vamman, vian tai sairauden vuoksi olennaisesti alentunut, mutta alentunutta työkykyä pyritään kohentamaan kuntoutusteitse. Kansaneläkelaitoksen kautta kuntoutukseen ovat oikeutettuja henkilöt, joiden vajaakuntoisuus on selvitetty lääketieteellisesti. Jokainen tapaus harkitaan yksilöllisesti. (Vates-säätiö 2004.) Tilastokeskuksen määritelmän mukaan (2004) pitkäaikaistyöttömät ovat työnhakijoita, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti yli 12 kuukautta. Pitkäaikaistyöttömyys on varsinkin ikääntyneiden ja matalan koulutustason omaavien työnhakijoiden ongelma. Se on vakava ongelma siksi, että työttömyyden pitkittyessä ammattitaito rapistuu ja työttömän riski syrjäytyä työmarkkinoilta kasvaa. On myös havaittu, että innostus työnhakuun vähenee työttömyyden pitkittyessä. Jatkuvat epäonnistumiset työpaikan löytämisessä saattavat lannistaa työnhakijan niin, että hän kokee työnetsinnän turhaksi. Pitkäaikaistyöttömyyttä pyritään lieventämään aktiivisella työvoimapolitiikalla. Toistuvaistyöttömyydellä tarkoitetaan työnhakijan kiertoa työttömyyden, työvoimapoliittisten toimenpiteiden ja lyhytaikaisten työsuhteiden kehässä (Keski- Uudenmaan työllisyysstrategia 2004). Esimerkiksi 16 kuukauden aikana vähintään 12 kuukautta työttömänä ollut työnhakija lasketaan kuuluvaksi tähän ryhmään.

10 Rakennetyöttömyydellä tarkoitetaan sitä, että työnhakijat eivät kykene täyttämään avoimina olevia työpaikkoja. Työnhakijoilta saattaa puuttua työmarkkinoilla tarvittavia taitoja, he ovat alueellisesti sijoittuneet eri paikoille kuin avoimet työpaikat tai he eivät ole halukkaita työskentelemään työmarkkinoilla vallitsevalla palkkatasolla. Rakennetyöttömyyden taustasyinä voivat olla mm. kulutustottumuksissa, tuotantoteknologiassa ja verotuksessa tapahtuvat muutokset, joiden seurauksena yhden taitotason työntekijöiden kysyntä alenee ja toisen kasvaa. (Heinonen ym. 2004, 23.) Krooninen työttömyys on uudessa työhallinnon tutkimuksessa esille noussut määritelmä. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole kahteen tai useampaan vuoteen ollut mainittavasti työssä avoimilla työmarkkinoilla, vaikka on yhtäjaksoisesti pääasiassa kuulunut työvoimaan (Aho 2004). Työmarkkinoiden tilannetta seurataan kuukausittain sekä tilastokeskuksen otantaan perustuvalla työvoimatutkimuksella että työministeriön rekisteripohjaisella työnvälitystilastolla. Työvoimatutkimuksen mukainen työttömyyskäsite on kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin suositusten mukainen. Tällöin esimerkiksi ne työttömät työnhakijat, joiden viimeisestä yhteydenotosta työvoimatoimistoon on kulunut yli neljä viikkoa ja jotka eivät ole muutenkaan etsineet työtä, tilastoidaan työvoimatutkimuksessa piilotyöttömiin. Toisaalta muutoinkin kuin työvoimatoimiston kautta työtä hakevat tilastoidaan työttömiin, jos he täyttävät muut työttömyyden edellytykset (15 vuotta täyttänyt, työtä vailla, hakenut viimeisten neljän viikon aikana aktiivisesti työtä ja on käytettävissä kahden viikon sisällä). Työministeriön työnvälitystilasto perustuu lainsäädäntöön ja hallinnollisiin määräyksiin. Toisaalta työnvälitystilastossa jokaisesta henkilöstä on olemassa säädösten ja hänen palvelujensa järjestämisen edellyttämät tiedot ja hän on julkisen työvoimapalvelun asiakas. (Heinonen ym. 2004, 12 13.) Kirjassa Globalisaatio ja työn loppu (Ilmakunnas 2000) todetaan, että työttömyydessä näyttää olevan myös itsessään ruokkivaa dynamiikkaa. Jos työttömyys jossain pääsee nousemaan pidemmäksi aikaa, tulee muutoksesta pian pysyvää, koska julkinen talous ja yritykset sekä työntekijöiden normit sopeutuvat

11 vähitellen korkeaan työttömyyteen; verotus kiristyy kohonneiden menojen vuoksi, pitkittyvä työttömyys passivoi ja syrjäyttää työttömiä ja työttömyydestä tulee alakulttuureissa hyväksytty elämäntapa. Tällöin voidaan sanoa, että talous ja yhteiskunta ovat sopeutuneet korkeaan työttömyyteen; työttömyydestä tulee uusi ja vakaa tasapainotila, joka ei itsestään muutu. Jeremy Rifkin on puolestaan kirjassaan The End of the Work (1995) todennut, että Suomen kaltaiset korkean kustannustason maat, ovatkin jo itse asiassa hävinneet taistelun työpaikoista. Työllisyyttä säätelee ainoastaan globaali markkinakehitys. Yritykset ovat isänmaattomia, kasvottomien rahastojen omistamia ja hakevat aina vain edullisemman sijaintipaikan tuotannolleen. Teollisuusmaihin on jäämässä vain kaikkein korkeinta ammattitaitoa vaativa suunnittelutason tuotanto sekä matalapalkkainen palvelutyö. Muunlaiset palvelut hankitaan netin kautta. Valmistus-, ohjelmointi- yms. työt tehdään alhaisen palkkatason maissa. Yritykset ohentavat organisaatioitaan ja käyttävät uusinta teknologiaa, joka on työtä säästävää. Ratkaisuna työttömyysongelmaan on esitetty lähinnä työn jakamista työaikaa lyhentämällä tai työn uudelleen määrittelyä niin, että erilaiset kolmannen sektorin (urheiluseurat, uskonnolliset yhdyskunnat ja muut voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) toiminnot, joita ennen on tehty vapaa-ajalla ja ilman korvausta, katsotaan työksi ja niistä suoritetaan työttömyysturvaa vastaava korvaus. (Ilmakunnas 2000, 21.) Molemmat keinot voivat osittain helpottaa tilastollista työttömyysongelmaa, mutta ne eivät välttämättä auta pitkäaikaistyöttömyydestä aiheutuviin, koko yhteiskuntaa koskeviin ongelmiin. Käytännöllisenä tavoitteena tässä opinnäytetyössä on sosiaalisen yrityksen toiminnan edistäminen. Tutkimuksellisena tavoitteena puolestaan on oman sosiaalisen yritysmallin luominen jo olemassa olevan tiedon ja saatavilla olevan kokemuksen pohjalta Keski-Uudenmaan alueen omia lähtökohtia kunnioittaen. Tässä opinnäytetyössä on käytetty marraskuussa 2004 Suomessa syntyneille sosiaalisille yrityksille suunnattua kyselyä ja vastauksista tehtyä analyysiä, sosiaalisille yrityksille suunnattua uutta lakiesitystä perusteluineen sekä aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta. Niiden pohjalta arvioidaan yleisemmällä ja laajemmalla

12 tasolla sosiaalisen yrityksen perustamiseen liittyviä haasteita, punnitaan sosiaalisen yrityksen tulevaisuutta Suomessa sekä rakennetaan oma, keskiuusmaalainen sosiaalisen yrityksen malli. Varsinaisia aikaisempia tutkimuksia ei vasta käynnistyneiden sosiaalisten yrityksen toiminnasta ja suomalaisesta sosiaalisen yrityksen mallista ole vielä saatavilla. Tämän opinnäytetyön on tarkoitus auttaa lukijoita ymmärtämään sosiaalisten yritysten erityispiirteitä ja samalla nostaa esille niitä asioita, joita sosiaalisen yrityksen perustamista miettivien on hyödyllistä tietää jo ennen yrityksen perustamista. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on myös samalla antaa laajahko yleiskuva pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen liittyvistä erityyppisistä näkökohdista sekä kuvata erilaisia käytännön työllistymisvaihtoehtoja. Opinnäytetyössä tarkastellaan myös yhteiskunnan tarjoamia erilaisia vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen tarkoitettuja tukimuotoja. Tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään suomalaiseen sosiaaliseen yritykseen liittyviä piirteitä ja ominaisuuksia kokonaisuutena, jotta lukija voi itse harkita, mitkä asiat tutkimusraportissa ovat ehkä yleistettävissä tai rinnastettavissa häntä lähellä oleviin toimintoihin. Tämä opinnäytetyö on rajattu koskemaan pelkästään sosiaalisia yrityksiä eli tarkastelusta jätetään kokonaan pois muu sosiaalinen yritystoiminta. 2 HEIKOSSA TYÖMARKKINA-ASEMASSA OLEVIEN TYÖNHAKIJOIDEN TYÖMARKKINAT 2.1 Työllisyyskehitys Suomessa ja Euroopassa Suomessa koettiin poikkeuksellisen pitkä ja vakaa talouskasvun vaihe 1980 luvulla. Voidaan jopa sanoa, että tuolloin vallitsi käytännössä täystyöllisyys. Tilanne muuttui, kun 1990-luvun alussa Suomea koetteli syvä lama ja suurtyöttömyys. Korkeimmillaan työttömyys oli vuonna 1994, jolloin työttömien määrä työministeriön tilastojen mukaan oli 494 247. Heistä alle 25 vuotiaita oli 92 213 ja

13 yli vuoden työttömänä olleita oli 133 561 työnhakijaa. (mm. Harju 2000 & Räisänen 2003.) 1990 luvun talous- ja työllisyyspoliittista kehitystä tarkasteltaessa koko Euroopan mittakaavassa näyttää siltä, että pitkäaikaistyöttömyys on tullut jäädäkseen ainakin lähivuosikymmenien ajaksi. Vallitsevassa tilanteessa EU -maat ovat alkaneet kiinnostua toistensa toimintapoliittisista ratkaisuista asiassa ja niinpä EU:n sosiaalipoliittisessa ohjelmassa (European Commission 1998) vuosiksi 1998-2000 työttömyyskysymys erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien osalta nostettiin asiakirjassa yhdeksi tärkeimmistä asioista. Laman jälkeen työllisyystilanne alkoi Suomessa hiljalleen parantua. Työttömien määrä on kuitenkin Suomessa edelleen korkea, vaikka taloustilanne on lamavuosista parantunut. Tämä tarkoittaa sitä, että talouskasvu ei tarjoa enää kaikille työpaikkaa. Eräillä aloilla on jo olemassa työvoimapula, vaikka samanaikaisesti työttömien joukko on suuri. On olemassa joukko ihmisiä, joiden tilanne työn saannin osalta on pysynyt ratkeamattomana vuodesta toiseen. Tämä ilmiö ei ole pelkästään suomalainen. Myös monissa Euroopan maissa on todettu tapahtuneen vastaavanlaista kehitystä. Viime vuosikymmenen puoliväliin saakka pitkäaikaistyöttömyys oli Suomessa harvinaista. Sen jälkeen siitä on tullut vaikea inhimillinen ja yhteiskunnallinen ongelma, vaikka pitkäaikaistyöttömiä onkin Suomessa vähemmän kuin keskimäärin Euroopan Unionissa. Työttömyys kestää Suomessa kuitenkin kansainvälisesti verrattuna pitkään. (Harju 2000, 15.) Siksi on tärkeää tarkastella ongelmaa lähemmin ja yrittää löytää tilanteeseen vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. 2.2 Heikossa työmarkkina-asemassa olevat työnhakijat Työpaikkojen puutteen lisäksi eräillä väestöryhmillä on työmarkkinoilla erityisvaikeuksia. Tällaisia ryhmiä ovat pitkäaikaistyöttömät, nuoret, ikääntyneet työnhakijat, vammaiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat työnhakijat. EU:n tavoitteena on työpaikkojen luonnin varmistamisen lisäksi tarjota tähän saakka

14 erityisen epäedullisessa asemassa työmarkkinoilla olleille väestöryhmille paremmat mahdollisuudet työpaikan saamiseen. (Commission européenne 2000.) Vielä muutama vuosi sitten työttöminä työnhakijoina oli henkilöitä, joiden oli aktiivitoimenpiteiden avulla helppo sijoittua takaisin työelämään. Tällä hetkellä tilanne on se, että työnhakijana on suuri joukko vaikeasti työllistettäviä henkilöitä. Rakenteelliseen työttömyyden kovaan ytimeen lasketaan kuuluvan noin 190 000 ihmistä. Näiden ihmisten työllistäminen vaatii erityistoimenpiteitä. Ongelmallisimmat ryhmät ovat opintonsa keskeyttäneet ja usein moniongelmaiset nuoret sekä iäkkäät pitkäaikaistyöttömät. (Harju 2000, 16.) Työministeriön julkaisemassa tutkimuksessa (Aho 2004) on selvitetty kroonisen työttömyyden yleisyyttä, rakennetta ja taustaa. Sen mukaan vuonna 2000 kroonisesti työttömiä oli jopa noin 45 prosenttia kaikista työttömistä, mikä tarkoittaa noin 155 000 henkilöä. Krooninen työttömyys ei ilmene tutkimuksen mukaan koko laajuudessaan tilastoista, sillä työttömyys katkaistaan esimerkiksi työhallinnon työllistämis- tai koulutustoimien avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että läheskään kaikki, jotka tosiasiassa ovat olleet jo vuosia vailla työtä avoimilta työmarkkinoilta, eivät tule tilastoissa luokitelluiksi pitkäaikaistyöttömiksi. Pitkäaikaistyöttömän tai vajaakuntoisen työnhakijan työllistyminen työsuhteeseen saattaa kohdata useita erityyppisiä esteitä. Työnhakija voi joutua käyttämään tavanomaista enemmän energiaa työpaikkaa etsiessään ja pyrkiessään vakuuttamaan työnantajalle osaamistaan, usein pelkkä työhaastatteluun pääseminen voi olla suuren työn takana. Työmarkkinoiden marginaaliryhmää varten on katsottu tarvittavan työllistämisaloitteita ja sosiaalista integraatiota tässä yhteydessä on tuotu esille muun muassa ns. sosiaaliset yritykset ja niiden perustaminen. (Paanetoja 2000, 9.) Karjalainen & Vahtera (2000, 19) toteavat tutkimuksessaan pitkäaikaistyöttömän aseman muuttuneen ja monimutkaistuneen tämän päivän yhteiskunnassa. Jälkiteollinen ja kaupungistuva ns. myöhäismoderni yhteiskuntakehitys on tuonut aivan uudenlaisia ongelmia. Ihmisten elämäntilanteet eivät suoraviivaisesti etene koulutuksesta vakaaseen työelämään, vaan elämää luonnehtivat satunnaisuus,

15 katkokset, yksilöiden erillisyys ja yhteisöjen purkautuminen. Ihmisen voi olla vaikeaa löytää omaa paikkaansa tämän päivän työelämästä. Pitkäaikaistyöttömät ovat myöhäismodernin yhteiskuntakehityksen tuottamassa ristiriitatilanteessa. Heidän näkökulmastaan työelämän ja hyvinvointipalvelujen kehittyminen voi näyttää epäjohdonmukaiselta. Työelämä saattaa etääntyä yhä kauemmas. Ei ole siltoja, joilla pitkäaikaistyötön ja nopeasti muuttuva yritysmaailma voisivat kohdata. Hyvinvointipalvelujen käyttäjinä pitkäaikaistyöttömät taas saattavat saada toistuvia väliinputoamisen kokemuksia, on kierrettävä toimipisteestä toiseen, eikä sittenkään tule valmista. (Karjalainen & Vahtera 2000, 20.) Pitkäaikaistyöttömän näkökulmasta katsottuna tilanne näyttää usein epätoivoiselta ja silloin väistämättä motivaatio työnhakuun alenee. Nykyisten hyvinvointipalvelujen rinnalle tarvitaan aivan uudenlaisia palvelullisia lähestymistapoja. On lähdettävä arjessaan elävän kansalaisen tilanteesta, paikallisista olosuhteista, ja arvioitava hallinnollisesti alhaalta ylöspäin edeten palvelukehityksen suuntaa. Kiinnostavia ovat ennakkoluulottomat ratkaisut, joita innovoidaan pitkäaikaistyöttömän elinpiirissä, paikallisen toimijaverkoston voimavaroja ja mahdollisuuksia yhdistellen. (Karjalainen & Vahtera 2000, 20.) Pitkäaikaistyöttömien tilanne haastaa tämän päivän elinkeino- ja hyvinvointipolitiikan miettimään uudenlaisia, vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tehokkuuteen ja korkeaan tuottavuuteen pyrkivillä työmarkkinoilla ei toistaiseksi ole yleisesti ollut tarvetta, eikä ehkä kiinnostustakaan, sopeuttaa työtehtäviä työrajoitteisille vajaatyökykyisille ja toisaalta ikääntyville työntekijöille sopiviksi, työvoiman muutenkin riittävän tarjonnan vuoksi (Kröger 1990, 3). Nyt on kuitenkin jo olemassa selviä merkkejä siitä, että tilanne on muuttumassa ja työvoiman saatavuuden niukkuus tietyillä aloilla on jo saanut työnantajat punnitsemaan asioita uudella tavalla. Ikääntyneiden yli 55-vuotiaiden työllisyyden paraneminen on tapahtunut muita ikäryhmiä hitaammin. Julkisessa keskustelussa onkin viime vuosina aiheellisesti kannettu huolta ikääntyneiden työllisyyden kehityksestä, työmarkkinoilla

16 esiintyvästä ikärasismista sekä ikääntyneiden korkeasta pitkäaikaistyöttömyydestä. (Sauramo 2002, 41.) Ilmakankaan mukaan (2000, 47) suuri suomalainen rakennemuutos viime vuosikymmenellä työnsi työmarkkinoilta pois satojatuhansia kansalaisia, joiden tiedoille ja taidoille ei näytä pitkään jatkuneesta talouskasvusta huolimatta löytyvän kysyntää edes vaatimattomilla tuntikorvauksilla. Juuri tästä syystä monet varttuneet ja jopa keski-ikäiset odottavat eläkkeelle pääsyä työttöminä. Työttömien työllistymistä koskevat selvitykset tukevat ikääntyvien käsityksiä vaikeudesta löytää ammattitaitoa vastaavaa työtä, jos joutuu työttömäksi. Ikääntyneistä työttömistä vain harva työllistyy avoimille työmarkkinoille. Työllistymistodennäköisyys alenee monotonisesti. Pitkäaikaistyöttömyys ja odotukset sen jatkumisesta on siten omiaan lisäämään eläkehakuisuutta, vaikka työmarkkinoille paluuta vielä haluttaisiinkin. (Romppanen 2000, 18.) Käytännön kokemukset ikääntyvien työllistymisestä tukevat pessimistisiä näkemyksiä. Vain harvat ikääntyneet työttömät ovat työllistyneet uudelleen avoimille työmarkkinoille. Merkittävänä työttömyyden päättymiskanavana ovat etenkin aikaisemmin toimineet tukityöpaikat. Näiden avulla ei kuitenkaan ole niinkään parannettu kelpoisuutta pärjätä avoimilla työmarkkinoilla kuin uusittu työttömyyspäivärahaoikeutta silloin kun ikä ei riitä vielä työttömyyseläkeputkeen. Putkessa olevien työttömyys päättyy äärimmäisen harvoin. (Romppanen 2000, 37.) Euroopan komission tiedonannossa Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen (2004, 11) todetaan, että ei ole olemassa empiiristä näyttöä siitä, etteivätkö iäkkäät työntekijät olisi yhtä tuottavia kuin muut ikäryhmät. Iäkkäiden ihmisten tuottavuuspotentiaalia ei vaaranna ikä, vaan vanhentunut osaaminen ja se voidaan korjata koulutuksen avulla. Iäkkäiden työntekijöiden kokemus tekee heistä työnantajalle arvokkaan voimavaran.

17 2.3 Erilaisia vaihtoehtoja vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen Suomessa Suomessa työhallinnon lähtökohtana on ollut, että erilaisilla tukitoimenpiteillä katkaistaan työttömyys ja annetaan kaikille määräajoin mahdollisuus osallistua aktiivitoimenpiteisiin. Toimenpiteillä on myös tarkoitus ylläpitää työnhakijan työtaitoja. Tämä olikin perusteltu lähtökohta 1990 luvulla suurtyöttömyyden aikana, jolloin suurin osa työnhakijoista oli työttömänä työn puutteen takia. Tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömistä työnhakijoista suuri osa sellaisia, joiden työttömyys on alkanut 1990 luvun laman seurauksena. Heille työn puute on vain yksi työttömyyden syy. Monilla on osaamisen vajavaisuus nykyisille työmarkkinoille tai fyysiset tai psyykkiset syyt. (Harju 2000, 39.) Tukitoimenpiteitä räätälöidessä tuleekin aina ensin kartoittaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti työnhakijan työllistymisen esteet. Jos vaihtoehtona on, että pitkäaikaistyötön on työttömänä tai tuetussa työllistämisessä, parempi ratkaisu on aktiivinen työllistämistoimenpide. Se maksaa valtiolle ja kunnille työttömyyskorvausta ja toimeentulotukea enemmän, mutta on kuitenkin kokonaiskustannuksiltaan edullisempi ratkaisu. Työttömyydestä ei aiheudu ainoastaan työttömyyskorvaus-, työttömyyseläke-, toimeentulo- ja asumistukimenoja. Usein myös psyykkiset ja fyysiset sairaudet lisäävät terveydenhoitomenoja, alkoholismi aiheuttaa hoitotarvetta, henkinen pahoinvointi heijastuu lapsiin ja lähiomaisiin ja sosiaalinen pahoinvointi nakertaa sisältäpäin lähi- ja asuinyhteisöjen elämää. Näistä aiheutuvat laskut on vaikeaa muuttaa euroiksi, mutta kokonaislasku on mittava. Työttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle edelleen lähes 5 miljardin euron kulut vuosittain. (Harju 2000, 39.) 2.3.1 Kuntouttava työtoiminta Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) tuli voimaan 1.9.2001. Se merkitsi uusia työllistymismahdollisuuksia pitkään työmarkkinoilta poissaolleille asiakkaille. Laki velvoittaa kunnat ja työvoimatoimistot yhteistyöhön kullekin asiakkaalle sopivan palvelukokonaisuuden laatimiseksi. Tämän lisäksi laki velvoittaa kuntia järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa pitkään työttömänä olleille,

18 työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saaville asiakkaille, jotka täyttävät lain tarkemmin määrittelemät ehdot. (Lindqvist 2001, 3.) Kuntouttava työtoiminta -lain tavoitteena on edistää pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työllistymistä ja ehkäistä syrjäytymistä työvoima- ja sosiaaliviranomaisten yhteistyön ja aktivointitoimenpiteiden avulla. Lain keskeinen uudistus on aktivointisuunnitelma. Yleisin toimenpide, mistä aktivointisuunnitelmassa on sovittu, on työnhaku tai sen jatkaminen. Toiseksi yleisin toimenpide on työharjoittelu. Usein aktivointisuunnitelmiin sisältyy myös muita työvoimapoliittisia toimenpiteitä, kuten työvoimakoulutusta tai tukityöllistämistä. Kuntouttavan työtoiminnan osuus on aktivointisuunnitelmissa 16 %. (Ala-Kauhaluoma & Lindqvist 2003, 20 21.) Kuntouttavaa työtoimintaa ei järjestetä yrityksissä ja se on aina toissijaista toimintaa työhön, koulutuksen tai muuhun työvoimaviranomaisen tarjoamaan toimenpiteeseen nähden. 2.3.2 Työpajatoiminta Ensimmäiset työpajat perustettiin Suomeen 1980 luvulla. Tällöin pidettiin tärkeänä järjestää nuorille tekemistä pääsääntöisesti kuntien nuorisotoimien organisoimina. 1990 luvun käänteessä Suomen ajautuessa lamaan pajojen rooli muuttui tekemisen järjestäjästä hätäaputyöllistäjäksi. 1990 luvulla työpajoista muodostui keskeinen suomalaisen työvoimapolitiikan nuorille suunnattu toimi. Tällä hetkellä on arviolta mukana päivittäin noin 5000 ja vuosittain noin 10 000 valmennettavaa. Vuosittain työpajatoimintaa rahoitetaan noin 50 miljoonalla eurolla, joka muodostuu kuntien, työhallinnon, Euroopan sosiaalirahaston eli (ESR): n ja muiden kansallisten tukien määrärahasta. Lisäksi osa työpajoista saa rahoituksensa tuottamiensa palvelujen myynnistä. (Hassinen 2003, 16.) Pajojen asiakkaiksi tulee yhä enemmän nuoria, jotka tarvitsevat laaja-alaista elämänhallinnan tukea. Työpajoilla etsitään keinoja, joilla ne pyrkivät toteuttamaan samanaikaisesti sekä pajojen tuotannollisia ja taloudellisia tavoitteita että nuorten elämän tukemista. (Leinonen & Pekkala 2001, 1.) Työpajatoiminta on tällä hetkellä

19 eräänlaisessa murrosvaiheessa ja pajojen rooli nuorten ammatinvalintaa tukevina yksikköinä on kehittymässä uudenlaisten haasteiden myötä. 2.3.3 Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus on tärkein työttömien koulutusmuoto. Koulutuksen tarkoituksena on työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainottaminen, työttömyyden torjuminen ja työvoimatarpeen tyydyttäminen. Työttömänä koulutukseen hakeutunut saa yleensä koulutusaikana opintososiaalista tukea. Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla aloittanut saa vastaavansuuruista tukea myös koulutusaikana ja työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla aloittanut vastaavasti samantasoista turvaa koulutusaikanakin. Lisäksi eräitä koulutuksesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia (matkat, majoitus, ateriat) korvataan ylläpitokorvauksella. (Heinonen ym. 2004, 103.) Työvoimapoliittista koulutusta on tarjolla myös jonkin verran työssä oleville, työttömyysuhan alaisille henkilöille. Myös yrittäjille on tarjolla työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen kautta yrittäjäkoulutusta. Koulutukseen hakeudutaan työvoimatoimiston kautta. 2.3.4 Työllisyysprojektit Projektit ovat yksi merkittävä työkalu työttömyysongelmien vähentämiseen tai niiden seurausten lieventämiseen. Projekteissa kehitellään uusia ratkaisumalleja ja tavoitteena on projektien päättyessä siirtää syntyneet hyvät käytännöt pysyvimmiksi toiminnoiksi. Työllisyysprojekteissa toteutetaan verkostomaista ja moniammatillista yhteistyötä muiden työllisyyden parissa toimivien kanssa. Paanetojan (2000, 9) mukaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden kohdalla työllistymisen avuksi saatetaan tarvita liikkeelle sysäävä tai muutoin työskentelyn toteuttamista turvaava taho, koska työllistyminen suoraan avoimille työmarkkinoille voi olla erityisen vaikeaa. Erilaisia pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllistymistä edistäviä projekteja ja hankkeita voidaan pitää yleisesti hyvinä tämän kohderyhmän työskentelyn tukijoina ja työn markkinoijina, sekä samalla hyvin otollisina näiden ihmisten aktivaattoreina.

20 Voidaan ajatella, että pitkäaikaistyöttömien aktivointiprojektit ovat paikkakunnillaan omalla tavallaan kehittelemässä sosiaalisen pääoman muotoja. Pitkäaikaistyöttömyyden ratkaisuyrityksissä on usein taloudellisen ja inhimillisen pääoman varannot melko pitkälle hyödynnetty, kun nämä ymmärretään palkkatyön ja ammatillisen kvalifikaation kysymyksinä. Aktiiviprojektit uusine verkostorakenteineen ovat yritys valjastaa olemassa olevia, ehkä vielä kätkössä olevia, käyttämättömiä voimavaroja vaikean yhteisöllisen tilanteen ratkaisuun. Verkostoitumalla kehitetyt uudet aktiivikäytännöt voidaan nähdä sosiaalisen pääoman kartuttamistoimintana paikkakunnalla. Ne lisäävät yhteistyötä, yhteisiä pelisääntöjä ja keskinäistä luottamusta. Pitkäaikaistyöttömien kysymyksessä sosiaalinen pääoma tarkoittaa uusia toimintarakenteita, joissa paikalliset toimijat uudella tavalla yhteen liittyen kokoavat voimavarojaan yhteisen tavoitteen aktivoitumisen ja työllistymisen edistämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. (Karjalainen & Lahti 2001, 38.) 2.3.5 Tukityöllistyminen Työllistämistuet ovat muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin nähden viimesijainen keino. Ensisijaisesti työtön työnhakija pyritään työllistämään työvoimapalveluiden avulla tai ohjaamaan työnsaantia edistävään koulutukseen. Työllistämistuki tai yhdistelmätuki tulee kyseeseen vasta, jos ei muilla keinoin työllisty. Tällainen eri toimenpiteiden lainsäädännössä määritelty soveltamisjärjestys merkitsee myös työllistämistuen kohderyhmän suurta valikoitumista muihin toimenpiteisiin nähden. Tukityöllistämisen ensisijaisena kohdejoukkona ovat ensisijaisesti pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset, alle 25 vuotiaat nuoret ja sellaiset työttömät, joita uhkaa pitkäaikaistyöttömyys tai työmarkkinoilta syrjäytyminen. (Heinonen ym. 2004, 110-112.) Yhdistelmätuki tuli käyttöön vuoden 1998 alussa. Sen tavoitteena on auttaa pitkään työmarkkinoilta poissaolleita työnhakijoita sijoittumaan uudelleen työmarkkinoille. Yhdistelmätuki koostuu työmarkkinatuen ja työllistämistuen yhdistelmästä. Aluksi tuki oli tarkoitettu vain 500 päivää työttömänä olleiden työllistämiseen, mutta vuoden 2003 alusta lähtien tukea on voinut saada myös yli 200 päivää työttömänä

21 olleiden työllistämiseen. Tällä hetkellä tuen enimmäiskesto on kaksi vuotta, mutta toisena vuonna tuki pienenee, sillä työllistämistuki jää pois. (Työministeriö 2004.) 3 SOSIAALINEN YRITYS Sosiaalisten yritysten syntyä on selitetty talouden globalisaation yhteiskuntien hyvinvointijärjestelmiin aiheuttamilla muutospaineilla. Kilpailu yrityksistä ja hyvästä työvoimasta asettaa verotuksen tasolle tiukat kehykset. Siksi työpaikkojen määrä ei oikeastaan juuri lisäänny julkisella sektorilla, vaikka joidenkin julkisen sektorin työpaikkojen kasvu (esim. aikuiskoulutus, ympäristönsuojelu, mielenterveystyö) on ilmeistä. Vielä 1980-luvun alussa ja myöhemminkin monissa maissa sovelletulle verojen lisäämiseen perustuvalle jakopolitiikalle ei enää ole edellytyksiä. Kansallisvaltioiden rooli niin talous- kuin työllisyyspolitiikan aloitteen tekijöinä ja säätelijöinä pienenee. Uudet työpaikat syntyvät yrityksiin, eivät valtiolle ja kuntiin. Siksi työllistämisessä on hyödynnettävä yrityksiä ja yritysjärjestelmiä aikaisempaa enemmän. (Pukkio & Saikkonen 2003a.) Sosiaalisella yrityksellä ei ole olemassa yhtenäistä kansainvälistä määritelmää (Saikkonen 2004a). Sosiaalisella yrityksellä tarkoitetaan eri maissa suuresti toisistaan poikkeavia malleja, joilla on erilaiset taustat ja historia. Eräänä syynä eroavuuteen on myös eri maissa noudatettavat lainsäädännöt, jotka poikkeavat toisistaan. Kaikille yhteisenä piirteenä voidaan kuitenkin todeta, että kyse on aina yritysluonteisesta toiminnasta, johon nimi - sosiaalinen yritys - viittaakin. Koska yhtenäistä sosiaalisen yrityksen määritelmää ei ole olemassa, puuttuvat Euroopan tasolla myös vertailukelpoiset tiedot sosiaalisten yritysten lukumäärästä ja niiden työllistävyydestä. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle (2003) on esitetty arvio, että yritysluonteisten sosiaalisten yritysten palveluksessa olisi Euroopan Unionin alueella muutamia kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos taas arviossa korostetaan sosiaalista ulottuvuutta ja mukaan luetaan myös suurelta osin julkisella

22 tuella toimivat yhteisötaloudelliset hankkeet, sosiaalisten yritysten työllistämien määrä olisi enimmillään jopa 3,5 miljoonaa henkilöä. 3.1 Esimerkkejä muualta Euroopasta Euroopassa vain Suomessa, Belgiassa ja Liettuassa on määritelty laissa sosiaalinen yritys. Laki sosiaalista osuuskunnista on puolestaan olemassa Italiassa, Espanjassa, Kreikassa, Portugalissa ja Ranskassa. (Saikkonen 2004a.) 3.1.1 Iso-Britannia Iso-Britannian hallitus määritteli sosiaalisen yrityksen heinäkuussa 2002 julkistetussa sosiaalisten yritysten strategiassaan. Määritelmän mukaan sosiaalinen yritys käy kauppaa normaalin yrityksen tapaan tavaroilla tai palveluilla, mutta sen tarkoituksena on myös edistää yhteiskunnallista tavoitetta. Määritelmä korostaa, että sosiaalinen yritys sijoittaa kuitenkin voittonsa ensisijaisesti yrityksen toimintaan tai sitä ympäröivän yhteisön hyödyksi, eikä jaa voittoa omistajilleen. (Hallituksen esitys Eduskunnalle 2003, 7.) Iso-Britanniassa sosiaalisen yrityksen määrittelyn keskeisenä ideana on yhteiskunnallinen tarkoitus. Sosiaalisten yritysten strategiaan liittyen Iso-Britannian hallitus antoi maaliskuussa 2003 ehdotuksensa Community Interest Companysta (CIC). CIC on uusi yhtiömuoto, joka on tarkoitettu nimenomaisesti sosiaalisille yrityksille. CIC on voittoa tavoittelematon liikeyritys, mutta sen tulee olla yhteiskunnalle hyödyllinen. Ehdotukseen sisältyi myös säädös, jossa CIC:n varallisuuden ja voiton jakoa CIC:n ulkopuolelle rajoitetaan. Sen sosiaalinen ulottuvuus, hyödyllisyys yhteisölle, tutkittaisiin aina ennen rekisteröintiä. Uudella yhtiömuodolla pyritään selkiyttämään sosiaalisten yritysten asemaa ja helpottamaan niiden luototuksen saantia pankeilta ja muilta rahoittajilta tavallisia yhtiöitä edullisimmin ehdoin. (Pukkio & Saikkonen 2003b.)

23 3.1.2 Italia Italiassa on useiden eri arvioiden mukaan Euroopan laajin ja edistynein sosiaalisten yritysten järjestelmä ja sosiaalisen yrityksen toimintamuotoina ovat osuuskunnat. Italian sosiaalisten osuuskuntien menestyksellisen toiminnan perusteeksi arvioidaan yleisesti se, että sosiaaliset osuuskunnat eivät toimi vain yksittäisinä yrityksinä, vaan yritysjärjestelmänä (Hallituksen esitys eduskunnalle 2003, 7). Sosiaalisilla yrityksillä on Italiassa etuoikeus tiettyihin julkisiin hankintoihin ja yritysten verotus on muita yrityksiä kohtuullisempaa. Lisäksi yritysten menestymistä selittää vapaaehtoisten suuri osuus henkilöstöstä. (Stenholm & Lehto 2000, 46.) Italian laki sosiaalisista osuuskunnista tuli voimaan vuonna 1991 ja maassa toimii pääasiassa kahdenlaisia osuuskuntia. A-tyypin osuuskunnat tuottavat sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluita. B-tyypin osuuskunnat tuottavat palveluita tai tavaroita, mutta niiden keskeisenä tehtävänä on työllistää huonossa työmarkkinaasemassa olevia. (Hallituksen esitys eduskunnalle 2003, 7.) General Directorate of Co-operationin tekemän tutkimusten mukaan vuonna 2003 sosiaalisia osuuskuntia oli Italiassa 7698 kappaletta. Näistä 58 % oli A-tyypin mukaisia sosiaalisia osuuskuntia, B-tyypin mukaisia oli 36 % ja molempien tyyppien yhdistelmiä oli 6 %. (Annella & Attademo 2003, 40.) 3.1.3 Belgia Belgiassa laki sosiaalisen tavoitteen yrityksistä tuli voimaan vuonna 1995. Belgiassa pidetään jokaista yritystä, joka on jollain lailla tekemisissä sosiaalisen aspektin kanssa sosiaalisena yrityksenä. Ei-voittoa tuottava organisaatio, joka työskentelee esimerkiksi sellaisella alalla kuin ammatillinen koulutus ja sen toiminnassa on mukana jollain lailla sosiaalinen näkökulma, voi kutsua itseään sosiaaliseksi yritykseksi, vaikka organisaation rahoitus tulee kokonaisuudessaan julkiselta puolelta. Belgiassa on kuitenkin olemassa oikeita, markkinaehtoisesti toimivia sosiaalisia yrityksiä. Niillä on myös mahdollisuus saada työllistämiseen taloudellista apua, kuten esimerkiksi erityisiä verovähennyksiä, mutta ne toimivat muuten kuin mikä tahansa normaali yritys. (Puppin 2004.)

24 3.1.4 Liettua Liettuan parlamentti hyväksyi kesällä 2004 uuden sosiaalisia yrityksiä koskevan lain. Laissa määritellään sosiaalisten yritysten yhteiskunnallinen asema ja niihin liittyvät taloudelliset tuet. Liettuassa sosiaalisen yrityksen status on mahdollista hankkia tietyn laissa määritellyn menettelytavan kautta. Sosiaalisten yritysten tarkoituksena on rohkaista henkilöitä, jotka ovat menettäneet ammatillisen tai yleisen työkykynsä, jotka ovat passiivisia ja kykenemättömiä kilpailemaan tasavertaisissa olosuhteissa, palaamaan työmarkkinoille tarjoamalla heille työpaikkoja ja rohkaisemalla heidän sosiaalista integroitumistaan. (Law on Social Enterprises of the Republic of Lithuania 2004.) Kompensoidakseen sosiaalisten yritysten mahdollisia lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat työntekijöiden puutteellisesta työtaidosta ja matalammasta tehokkuudesta, laissa on määritelty sosiaalisille yrityksille suunnatut taloudelliset tukimuodot. Tukea voidaan myöntää palkkaukseen, sosiaalikuluihin, työpaikan perustamiseen ja työympäristön sopeuttamiseen vajaakuntoiselle työntekijälle, erityistyövälineiden hankintaan, kohderyhmän koulutukseen, hallinnosta ja kuljetuksista aiheutuviin lisäkustannuksiin ja mahdollisen avustajan palkkaamiseen. (Law on Social Enterprises of the Republic of Lithuania 2004.) 3.2 Sosiaalisen yrityksen määrittelyä Suomessa työministeriö määrittelee sosiaalisen yrityksen liikeyritykseksi, jonka palveluksessa olevista työntekijöistä vähintään 30 prosenttia on vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä. Sosiaalinen yritys on kuin mikä tahansa kaupparekisteriin merkitty yritys ja se voi toimia millä tahansa toimialalla. (Työministeriö 2004.)

25 Taulukko 1. Normaalin ja sosiaalisen yrityksen tarkoitukset normaali yritys sosiaalinen yritys taloudellinen perustarkoitus voiton tavoittelu voiton tavoittelu asiallinen perustarkoitus suoritteiden tai palveluiden tuottaminen suoritteiden tai palveluiden tuottaminen ja vajaakuntoisten ja/tai pitkäaikaistyöttömien työllistäminen Lähde: Stenholm & Lehto 2000, 62 Sosiaalisesta yrityksestä on erotettavissa kolme peruselementtiä, jotka tekevät yrityksestä nimenomaan sosiaalisen yrityksen. Ensinnäkin sosiaalisen yrityksen toiminnassa on kyse liiketoiminnasta, jossa työllistetään vajaakuntoisia henkilöitä. Toiseksi, liiketoimintafunktiota toteutetaan tarjoamalla avoimilla markkinoilla yrityksen tuottamia tavaroita tai palveluita. Kolmanneksi, vajaakuntoiset toimivat yrityksessä työntekijöinä työsuhteessa. (Stenholm & Lehto 2000, 95.) Sosiaalinen yritys ja sosiaalinen yhteisö -käsitteistö on yleiskielessä käytöltään vakiintumatonta ja sisällöltään epämääräistä. Leinonen & Pakkala (2001, 16-17) toteavat tutkimuksessaan, että sosiaalinen yhteisö on muista kuin taloudellisista tai tuotannollisista syistä perustettu organisaatio, jonka tarkoituksena on edistää asiakasryhmänsä sosiaalista integraatiota. Sen toiminta-ajatukseen kuuluvat koulutettavat, kuntouttavat ja muut sisällölliset elementit ja sen työvoimasta pääosa on palkattu erilaisin sosiaalisin perustein. Sosiaalisissa yhteisöissä voidaan liiketoiminnan pohjana olevaa työtoimintaa pitää yhtenä sisällöllisten tavoitteiden tuottamisen välineenä. Edellä kuvattuja organisaatioita ovat mm. nuorten työpajat, työkeskukset, erilaisten yhdistysten tai säätiöiden omistamat työllistävät yksiköt ja työllistämisprojektit. Yhteistä kaikille on se, että julkinen valta (valtio, kunnat) ovat

26 niiden merkittäviä rahoittajia. Yhteiskunnan rahoitus voi olla joko suoraa toimintaan osoitettua tukea tai organisaatio voi tuottaa yhteiskunnalle palveluja (esim. suojatyötoiminta, pajatoiminta tai kuntouttava työtoiminta), joiden hankkijana ovat kunnan- ja valtiohallinnon eri sektorit. Sosiaalinen yritys poikkeaa selkeästi perusperiaatteiltaan sosiaalisen yhteisön toimintatavoista. Sosiaalisen yhteisön tarkoituksena on tuottaa palveluja vajaakuntoisille valmennuksen, kuntoutuksen tai työssä oppimisen muodossa. Sosiaalinen yritys puolestaan harjoittaa liiketoimintaa tuottamalla tuotteita ja palveluja avoimille markkinoille vajaakuntoisia työllistäen. Sosiaalinen yritys voi tarjota pitkäaikaistyöttömille tai vajaakuntoisille työnhakijoille a) väylän avoimille työmarkkinoille tai b) pysyvän työpaikan. 3.3 Laki sosiaalisista yrityksistä Työministeri Tarja Filatov mainitsi 27.6.2002 Hämeenlinnassa kansainvälisessä konferenssissa pitämässään puheessa, että sosiaaliset yritykset tarvitsevat oman lainsäädäntönsä. Maaliskuussa 2003 asetettiin työryhmä valmistelemaan lakia sosiaalisista yrityksistä. Lakiesityksen antaminen sisällytettiin pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaan. Lain valmistelussa kuultiin järjestöjä ja sidosryhmiä. Lakiesitys annettiin eduskunnalle 24.10.2003. (Saikkonen 2004a.) Eduskunta antoi kaksi lausumaa. Se edellytti, että hallitus huolehtii lainsäädännön toimeenpanon tehokkaasta tiedottamisesta, opastuksesta ja koulutuksesta. Lisäksi hallituksen tulee seurata ja arvioida, toimiiko lainsäädäntö ja saadaanko lain avulla luotua sosiaalista yritystoimintaa. Tarpeellista on myös seurata, miten sosiaalisten yritysten tarvitsemat yrityspalvelut ja rahoitus saadaan järjestetyksi. On myös pohdittava sitä, onko lain kohderyhmän rajausta vajaakuntoisiin ja pitkäaikaistyöttömiin syytä tarkistaa ja vääristävätkö sosiaalisten yritysten tukimuodot kilpailua. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle annetaan seurannan ja arvioinnin tuloksista selvitys vuoden 2006 alkupuolella. (Saikkonen 2004a.)

27 Laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2004) tuli Suomessa voimaan vuoden 2004 alusta. Laissa määritellään sosiaalisen yrityksen tunnusmerkit, toiminnan periaatteet ja sosiaalisiin yrityksiin liittyvät taloudelliset tuet. Sosiaalisen yritystoiminnan tavoitteena ei ole muuttaa muita työllistymisen tukemiseen käytettävissä olevia keinoja tai heikentää niitä. Työpajoilla, tuotannollisilla yksiköillä tai muulla työllistämistä tukevalla toiminnalla on edelleen tärkeä tehtävä vammaisten, vajaakuntoisten ja muiden heikossa työmarkkinaasemassa olevien työllistymisen edistäjänä. (Paajanen 2000, 1.) Uuden lain mukaan sosiaalinen yritys on oikeudelliselta muodoltaan yhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, kommandiittiyhtiö tai avoin yhtiö. Sen perustarkoituksena on hyödykkeiden tuottaminen ja taloudellisena perustarkoituksena on voiton tavoittelu. Toiminnan sosiaalisena ulottuvuutena on vajaakuntoisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistäminen tai muun yhteisen edun lisääminen. Sosiaalisen yrityksen keskeisenä perusteluna onkin esitetty vaikeasti työllistyvien työllistäminen muita keinoja täydentäen. Perusteluina esitetään myös niiden toiminta uusien palveluiden luojina ja palvelujen uudenaikaistajina sekä kilpailun tuoma tehokkuus. (Työministeriö 2004.) Sosiaalisen yrityksen työvoimasta tulee 30 prosenttia olla vajaankuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä. Työllistettyjen osuutta laskettaessa otetaan huomioon ainoastaan yrityksen työsuhteessa olevat työntekijät, joiden työaika on yli 75 prosenttia alan enimmäistyöajasta. Vajaakuntoisista voidaan kuitenkin eräin edellytyksin ottaa huomioon vähintään puoliaikatyössä olevat työntekijät. Vajaakuntoinen lasketaan työllistettyjen osuuteen koko työsuhteen ajan. Pitkäaikaistyötön luetaan työllistettyjen osuuteen sen ajan, kun hänen palkkakustannuksiinsa maksetaan työllistämis- tai yhdistelmätukea sekä vielä vuoden ajan työsuhteen päättymisestä. Ilman tukia työssä oleva pitkäaikaistyötön luetaan työllistettyjen osuuteen vuoden ajan. (Työministeriön esite sosiaalisista yrityksistä 2004.)

28 3.4 Käytössä olevat taloudelliset tuet Uuden lain yleisperusteluissa (Hallituksen esitys Eduskunnalle 2003) todetaan, että koska sosiaalinen yritys rinnastetaan normaaliin yritykseen, sille voidaan myöntää kaikkia niitä tukia ja avustuksia, joilla julkinen valta edistää yritysten perustamista ja kehittämistä. Avustuksia voidaan myöntää investointeihin, käyttöpääoman tarpeisiin, työllistämiseen ja kehittämistoimintaan. Lisäksi perusteluissa todetaan, että käytännössä sosiaalisen yrityksen yritysmuoto on voinut vaikuttaa siihen, kuinka avustuksen myöntäjä suhtautuu rahoitushakemukseen. Mahdollisia ongelmia saattaa esiintyä arvioitaessa yritystoiminnan kannattavan toiminnan edellytyksiä sekä riittäviä vakuuksia. Vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä työllistävälle yritykselle voi aiheutua lisäkustannuksia siitä, että vajaakuntoisten työhön sijoittuminen edellyttää työkoneisiin, työmenetelmiin tai työpaikan olosuhteisiin tehtäviä muutoksia ja järjestelyjä. Näitä kustannuksia voidaan korvata työvoimaviranomaisen myöntämällä työolosuhteiden järjestelytuella sekä Kansaneläkelaitoksen myöntämillä tuilla. (Vates-säätiö 2004.) Työvoimaviranomainen voi edistää sosiaalisten yritysten syntymistä myös TE keskusten ja työvoimatoimistojen asiantuntija-avun lisäksi esimerkiksi ESR:n rahoituksella ja työllisyyspoliittisella projektituella. ESR:n Equal -yhteisöaloitteessa tavoitteena on koota kokemuksia sosiaalisista yrityksistä ja sosiaalisesta yrittäjyydestä. Sosiaalinen yritys voi myös hakea yleisesti yritysten haussa olevia yritystukia, joita ovat: investointi- ja kehittämisavustus, asiantuntijakonsultaatio ja osaamisen kehittäminen (kuntoanalyysi, kehittämisohjelma, markkinointisuunnitelma, täsmäkoulutus), investointituki (tukialuerajaus), lainat (Finnvera Oyj) ja starttiraha (haettava ennen perustamista). (Vates-säätiö 2004.) Sosiaaliset yritykset ovat samassa asemassa muiden yritysten kanssa yksityisen ja julkisen rahoituksen suhteen. Sosiaalisille yrityksille voidaan kuitenkin myöntää työllisyysmäärärahoista työllistämistukea, yhdistelmätukea tai työllisyyspoliittista