Paralympialaiset tutuksi
LIIKUNNAN JA URHEILUN RIEMU ON JOKAISEN OIKEUS! Kädessäsi olevan kasvatusmateriaalin tarkoituksena on helpottaa liikunnan parissa tehtävää opetus- ja ohjaustyötä sekä tutustuttaa sitä kautta lapsia ja nuoria myös vammaisurheilun mielenkiintoiseen maailmaan. Toivottavasti materiaalimme auttaa myös viemään liikunnan jaloa aatetta eteenpäin avoimen ja reilun pelin hengessä, sillä liikunta ja urheilu ovat meidän jokaisen sydämen asioita. Paralympialaisissa urheillaan sekä kesä- että talvilajeissa. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaikkia urheilijoita ja muita haastattelun antaneita, jotka omalla panoksellaan konkretisoivat vammaisurheilun kiehtovaa maailmaa. Paralympiakomitea omalta osaltaan kannustaa ja etsii uusia kykyjä urheilun- ja myöhemmin huippu-urheilun pariin käynnistämämme Tie Tähtiin hankkeen kautta. Näissä merkeissä toivonkin tälle materiaalille mahdollisimman runsasta ja monipuolista käyttöä. Antti Heikkinen Suomen Paralympiakomitean pääsihteeri HEI! Tiesitkö, että paralympialaiset ovat maailman toiseksi suurin urheilutapahtuma heti olympialaisten jälkeen? Tällä kasvatusmateriaalilla pääset tutustumaan vammaisurheilun mielenkiintoiseen ja kiehtovaan maailmaan. Ota selvää vammaisurheilulajien laajasta tarjonnasta ja kokeile rohkeasti eri lajeja. Toivon sinun viihtyvän materiaalin parissa. Muista, että liikunta kuuluu meille kaikille! Terveisin Leo-Pekka Tähti 3
Paralympialaiset tutuksi Materiaan avulla voit tutustua paralympialaisiin ja paralympialajeihin, hyödyntää sitä eri luokkaasteiden oppiainetunneilla tai järjestää omat paralympialaiset lasten ja nuorten kanssa. Materiaalin tavoitteena on lisätä tietoisuutta paralympiaurheilusta, monipuolistaa koululaisten näkemystä urheilusta sekä tarjota virikkeellisiä ja reilun pelin henkisiä työkaluja. Materiaali sisältää tehtäviä, joissa kannustetaan mm. etsimään tietoa paralympialaisista ja kokeilemaan paralympialajeja. Materiaalista on myös haastatteluita, joissa mm. urhelijat, ja avustajat kertovat omia kokemuksia vammaisurheilun parista. Materiaali on tarkoitettu lasten ja nuorten liikuntakasvatustyöhön. Kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, koulut, lajiliitot, urheiluseurat, iltapäivätoiminta jne. Materiaali sopii myös erityisopetukseen. 4
TEHTÄVÄ MITÄ TIEDÄT PARALYMPIALAISISTA? Pohtikaa ryhmässä, mitä tiedätte paralympialaisista. Valitkaa ryhmästä yksi kirjuriksi, joka kirjoittaa tietonne ylös. Mistä tapahtumasta paralympialaisissa on kyse? Missä viimeisimmät kesäparalympialaiset järjestettiin? Entä talviparalympialaiset? Kuka voi osallistua paralympialaisiin? Keitä suomalaisia paralympiaurheilijoita tiedätte? Missä lajeissa kilpaillaan kesäparalympialaisissa? Missä lajeissa kilpaillaan talviparalympialaisissa? Missä järjestetään seuraavat kesäparalympialaiset? Entä talviparalympialaiset? Tehtävien vastaukset löytyvät materiaalin lopusta. Pohtikaa myös Mitä paralympialajia haluaisit seurata, miksi? Oletko kokeillut paralympialajeja? Mitä lajia haluaisit kokeilla, miksi? Tunnetko vammaisurheilijaa? Mikä hänen lajinsa on? Osaatko kertoa lajista myös muille ryhmäläisille? Esitelkää tietonne muille ryhmille. 5
Paralympialaiset Paralympialaiset ovat kahden vuoden välein järjestettävä huippu-urheilutapahtuma. Paralympialaisissa kilpailevat urheilijat, joiden vamma haittaa heitä osallistumasta tasavertaisina kilpailijoina yleisiin urheilukilpailuihin. Paralympialaiset järjestetään olympialaisten jälkeen samassa kisakaupungissa ja -paikoissa kuin olympialaiset. Suomessa paralympiatoimintaa johtaa Suomen Paralympiakomitea, joka vastaa Suomen joukkueen järjestelyistä, valitsemisesta ja lähettämisestä paralympialaisiin. Paralympialaiset ovat Kansainvälisen Paralympiakomitean (International Paralympic Committee, IPC) hallinnoimat ja Kansainvälisen Olympiakomitean (International Olympic Committee, IOC) tunnustamat huippu-urheilukilpailut. 6
Paralympialaisten tunnus Paralympialaisten tunnus (logo) lanseerattiin vuonna 2003. Tunnus symboloi liikettä ja siinä on kolme Agitosta. Agitos on latinaa ja merkitsee minä liikun. Tunnuksessa olevat värit (punainen, sininen ja vihreä) esiintyvät suurimmassa osassa eri maiden lippuja. Symboli tarkoituksena on korostaa Kansainvälisen Paralympiakomitean roolia tuoda urheilijat ympäri maailmaa yhteen ja antaen heille mahdollisuuden kilpailemiselle. Tunnus korostaa myös sitä, että paralympiaurheilijat inspiroivat ja innostavat maailmaa suorituksillaan - aina liikutaan eteenpäin eikä koskaan luovuteta. Samalla se kuvaa paralympialaisten visiota, jonka tavoitteena on edistää paralympiaurheilijoita yltämään huipulle, inspiroiden ja innostaen maailmaa. To Enable Paralympic Athletes to Achieve Sporting Excellence and to Inspire and Excite the World. TEHTÄVÄ PARALYMPIALAISTEN LOGOT Tutustukaa paralympialaisten logoihin. Ohessa esimerkkejä paralympiakisojen logoista, lisää löydätte mm. internetistä. Pohdi: Mistä logosta pidät eniten, miksi? Mitä yhteistä logoilla on mielestäsi? Suunnittele ja piirrä koulullesi tai luokallesi oma paralympiapäivän logo. 7
Kelausta 1970-luvulla. Lahja Hämäläinen 1983. Timo Sulisalo 1980. Paralympialaisten historia Järjestäytynyt vammaisurheilutoiminta alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun tuhannet vammautuneet miehet palasivat sodasta kotiin. Loukkaantuneilla oli erilaisia vammoja, jotka rajoittivat heidän elämäänsä. Liikuntaa ja urheilua käytettiin sodassa vammautuneiden selkäydinvammaisten kuntoutuksessa mm. Stoke Mandevillen sairaalassa Englannissa. Kuntoutustoiminnan käynnistäjänä toimi tohtori (myöhemmin Sir) Ludwig Guttman. Guttman haaveili maailmanlaajuisesta tapahtumasta henkilöille, joilla on jokin liikuntarajoitus. Ensimmäiset urheilukilpailut, jossa oli mukana liikuntavammaisia urheilijoita, järjestettiin olympialaisten kanssa samana vuonna 1948 Stoke Mandevillessa. Toiminta laajeni pian kansainväliseksi ja ensimmäiset paralympialaiset pidettiin Roomassa 1960. Rooman kisoihin osallistui 400 urheilijaa 23 maasta. Lajeja oli tuolloin kahdeksan, joista kuusi on edelleenkin paralympialaisten lajeina (jousiammunta, uinti, miekkailu, koripallo, pöytätennis ja yleisurheilu). Mukana olleet kolme suomalaisurheilijaa, toivat mukanaan yhden mitalin. Vuodesta 1960 lähtien kesäparalympialaisia on pidetty joka neljäs vuosi. Talviparalympialaiset järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976 Ruotsin Örnsköldsvikissä. Vuodesta 1988 lähtien olympiakisojen järjestäjämaa on sitoutunut järjestämään paralympialaiset olympiakisojen jälkeen samoilla suorituspaikoilla. Aluksi paralympialaisissa kilpailivat vain selkäydinvammaiset urheilijat. Myöhemmin mukaan tulivat näkövammaiset, CP-vammaiset ja kehitysvammaiset urheilijat sekä urheilijat, joilla on amputaatio. Tällä hetkellä kehitysvammaiset urheilijat eivät kilpaile paralympialaisissa. 8
KESÄ- JA TALVIPARALYMPIALAISET Kesäparalympialaiset Talviparalympialaiset 1960 Rooma 1964 Tokio 1968 Tel Aviv 1972 Heidelberg 1976 Toronto 1976 Örnsköldsvik 1980 Arnheim 1980 Geilo 1984 New York / Stoke Mandeville 1984 Innsbruck 1988 Soul 1988 Innsbruck 1992 Barcelona / Madrid 1992 Albertville 1994 Lillehammer 1996 Atlanta 1998 Nagano 2000 Sydney 2002 Salt Lake City 2004 Ateena 2006 Torino 2008 Peking 2010 Vancouver 2012 Lontoo 2014 Sotsi 9
Suomalaiset paralympialaisissa Suomi on ollut yksi paralympialaisten menestyjämaista. Kesäparalympialaisissa Suomi on mahtunut parhaimmillaan 15 parhaan maan joukkoon ja talviparalympialaisissa Suomi on nähty mitalitilaston kärjessä. Suomalaiset aloittivat mitalien saalistuksen ensimmäisissä paralympialaisissa Roomassa 1960. Kesäkisoissa Suomen joukkue on menestynyt hyvin mm. New Yorkin ja Stoke Mandeville yhteiskisoissa 1984, Torontossa 1976 ja Soulissa 1988. Sydneyn kesäkisoista 2000 tuliaisena oli kymmenen mitalia. Ateenan kesäkisoissa 2004 mitalisaalis oli kahdeksan mitalia ja Pekingistä 2008 suomalaiset taistelivat hienosti itselleen kuusi mitalia. Suomalaiset urheilijat ovat menestyneet erinomaisesti myös talvikisoissa. Ensimmäisistä talviparalympialaisista 1976 Örnsköldsvikistä suomalaisilla oli kotiin tuomisiksi 22 mitalia. Eniten mitaleja suomalaisille urheilijoille on jaettu Geilon 1980 ja Innsbruckin 1984 kisoista. Naganon talvikisoissa 1998 mitalisaalis oli 19 mitalia, ja Salt Lake Citystä 2002 kahdeksan mitalia. Lähiaikoijen menestyksekkäimpiä suomalaisia urheilijoita ovat olleet mm. Jouko Grip, Tanja Kari (os. Tervonen) ja Ilkka Tuomisto hiihdossa, Eeva-Riitta Fingerroos uinnissa, Mikael Saleva, Rauno Saunavaara ja Markku Niinimäki keihäänheitossa, Leo-Pekka Tähti ratakelauksessa sekä Jani Kallunki judossa. TEHTÄVÄ SUOMALAISET PARALYMPIAURHEILIJAT Etsi tietoa Keitä suomalaisia paralympiaurheilijoita tiedätte? Muistatteko missä lajeissa suomalaiset ovat menestyneet paralympialaisissa? Kotona Haastattele vanhempiasi paralympialaisista. Voit kysyä heiltä mm. Mitä paralympialajeja he osaavat nimetä Tietävätkö he suomalaisia paralympiaurheilijoita Muistavatko he milloin ja missä viimeiset paralympialaiset on kisattu Tutustukaa tämän jälkeen yhdessä esim. internetissä paralympialaisiin ja Suomen Paralympiakomiteaan. 10
JANI KALLUNKI, JUDO Syntymävuosi: 1975 Luokka: Näkövammaiset, B2 Koulut: Peruskoulu Ruotsissa Skövdessä. Peruskoulun jälkeen opiskeli Suomessa urheiluhierojaksi ja kuntohoitajaksi Keskuspuiston ammattiopisto Arlassa. Lempiruoka: Kaikki pizzasta porkkanaan, tosin kaikkea kohtuudella. Mikä oli sinulle mieluisin aine koulussa? Hauskimmat aineet olivat liikunta ja välitunnit. Myös ruokatunnit olivat mahtavia, koska ne olivat pitkiä ja silloin sai syödä hyvää ruokaa. Mukavin muistosi kouluajoiltasi? Niitä on paljon, mutta ehkä se on valmistuminen. Silloin tiesin, että urakka ja kouluajat ovat takana ja olen saanut ammatin, jonka parissa viihdyn. 11
Löysin lajin, joka tuntui heti omalta. Sillä tiellä olen vieläkin. Mitkä ovat ensimmäiset muistosi urheilusta ja milloin urheilu-urasi alkoi? Menin 6-vuotiaana isäni kanssa tutustumaan paikalliseen painiseuraan. Painisalista huokui positiivinen tunnelma. Siitä lähti liikkeelle urheilu-urani, ja 7-vuotiaana oli jo ensimmäiset kisani. Olen aina tehnyt kaiken täysillä, asenteella kaikki tai ei mitään. Mikä on nykyään oma lajisi ja miten päädyit sen pariin? Nykyään lajini on judo. Painia harrastin 6-vuotiaasta 15-vuotiaaksi asti, kunnes tulin Suomeen. Suomessa vaihdoin lajin maalipalloon, jota pelasin 10 vuotta. Voitimme maalipallossa paralympiakultaa Atlantassa 1996 ja Sydneyn kisoissa tulimme viidenneksi vuonna 2000. Sydneyn jälkeen päätin pitää taukoa maalipallosta, mutta pian huomasin olevani treenaamassa. Laji ei kuitenkaan enää tuntunut omalta. Huhtikuussa 2001 nykyinen judoseurani Meido-Kan ja Näkövammaisten keskusliitto aloittivat yhteistyön, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa ihmisiä judon pariin. Minua pyydettiin mukaan kokeilemaan, ja se oli siinä. Löysin lajin, joka tuntui heti omalta. Sillä tiellä olen vieläkin. Judossa olen päässyt edustamaan Suomea Ateenan 2004 ja Pekingin 2008 paralympialaisiin, joista tuomisina olivat pronssimitalit. Mikä on haastavinta ja mukavinta lajissasi? Haastavinta on voittaa paralympiakultaa. Vastustajia ei voi aliarvioida vaan kaikki ovat pahoja vastustajia. Arvokisoissa on kovia jannuja, jotka treenaavat kovaa. Judossa pitää olla koko ajan hereillä. Voitto ja tappio ovat kiinni sekunneista. Jos nukahtaa hetkeksi, voi pian huomata hävinneensä ja siinä on haastetta. Mukavinta judossa on kokonaisuus, joka liittyy lajiin. Harjoitteet ja kisat kiehtovat lajissa. Vaikka peruskuntokaudella lenkit ei naurata, on niitäkin tehtävä. Muistosi urheilun parista? Minulle hiki symboloi huippu-urheilua. Hiki ja kilpailuiden voittaminen on mahtava juttu. Kylmät väreet menevät selkääni pitkin, kun pääsen laulamaan Maamme laulua täydellä sydämellä. Se on mieletön juttu, jonka eteen on tehty monta vuotta töitä. Se on sellainen tunne, jonka jokaisen pitää itse kokea. Haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Lontoon paralympialaisista 2012 kultaa, piste! Minusta huippu-urheilussa pitää olla myös huippuun asetetut tavoitteet. Mitä reilu peli tarkoittaa sinulle? Reilu peli on kaiken a ja o. Ilman sitä ei homma toimi. Rehellinen pitää olla puolin ja toisin. Jos puukottaa toista selkään, niin saa varmasti takaisin. Tämä pätee niin siviilissä kuin urheilun maailmassa ja palvelee kaikkia. Olen mukana Suomen Antidopingtoimikunnan Puhtaasti Paras -ohjelmassa, jossa viedään reilun pelin henkeä eteenpäin urheilun pariin. Kuinka paljon harjoittelet ja millaista harjoittelu on käytännössä? Treenit vaihtelevat siitä, mikä valmennuskausi on meneillään. Treenaan yleisesti noin 5 10 kertaa viikossa. Leireillä tuntimäärät kasvavat nopeasti. Yleisesti harjoitukset sisältävät puolet lajin harjoittelua ja puolet muuta, esim. vesijuoksua, pilatesta ja lajikohtaisia vetokumiharjoitteita. Mielikuvaharjoitukset ovat myös tärkeitä. Olemme valmentajan kanssa sitä mieltä, että laadukas treeni on parempi kuin huonosti tehty treeni, vaikka tuntimäärä olisi suurempi. Harjoituksen laatu on mielestämme kaiken oppimisen ja kehittämisen äiti. Mitä teet urheilun lisäksi? Paljon muuta ei oikein ohjelmaan mahdu, koska urheilu vie paljon aikaa. Urheilun parista minut saa parhaiten pois äänikirjat. Äänikirjojen kuunteleminen on rentouttavaa hommaa. Kenen uraa olet seurannut? Olen seurannut Aleksander Karelin uraa ja hän oli idolini painiurani aikana. Mieleeni on jäänyt hyvin, kuinka istuin hänen hartioillaan 10-vuotiaana. Taisi siinä olla muitakin lapsia hartioilla ja käsillä roikkumassa. Parasta kesässä ja talvessa? Kesässä parasta on auringonpaiste, lämpö, jäätelö ja mansikat. Talvessa valkoinen lumi ja joulu. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Tee tinkimättömästi töitä pilke silmäkulmassa. Luota itseesi ja muista, että huippu-urheilun pitää olla myös hauskaa. On hyvä osata nauraa itselle ja ottaa asiat myös rennosti. Kaikki pitää kuitenkin tehdä tosissaan. Sillä pärjää pitkälle. 12
KATJA SAARINEN, ALPPIHIIHTO Syntymävuosi: 1979 Luokka: Liikuntavammaiset, LW2 Koulut: Espoon Laurinlahden ala-aste, Kivenlahden ylä-aste ja Tapiolan lukio. Valmistui luokanopettajaksi Helsingin yliopistosta. Lempiruoka: Ehdottomasti kalasoppa. Mikä oli sinulle mieluisin aine koulussa? Käsityötunnit olivat ala-asteella minulle mieluisia tunteja. Mukavimmat muistosi kouluajoilta? Muistoni liittyvät vahvasti ystäviini. Ensimmäisellä luokalla olin syöpälääkityksen takia kalju, mutta kukaan ei koskaan kiusannut minua. Luokkakaverini kuuntelivat kiinnostuneena jännittäviä sairaalatarinoita ja olin lähes luokkani sankari. Muistan kuinka hyvältä tuntui, että sai olla oma itsensä. Minulla on aina ollut hyviä ystäviä ja pidämme koulukavereideni kanssa edelleen yhteyttä. Mitkä ovat ensimmäiset muistosi urheilusta? Ensimmäiset muistoni liittyvät lasketteluretkiin Kirkkonummen Peuramaalle isän ja isoveljeni kanssa. Mikä on nykyään oma lajisi ja miten päädyit sen pariin? Lajini on alppihiihto, joka tuntui heti lajiltani. Laskettelin kaksi talvea ennen jalkani amputointia ollessani 6-vuotias. Leikkauksen jälkeen suu- 13
Olen aina pitänyt vauhdista ja on upeaa, että kaikki tilanteet tulevat nopeasti eteen. rin huoleni oli pääsenkö enää laskemaan. Noin 10-vuotiaana lähdin leirille opettelemaan laskemaan yhdellä jalalla. Lasken alpissa kaikkia neljää lajia. Jokaisessa lajissa on omat hyvät piirteensä, mutta pujottelu on minun juttuni. Siinä kaikki on loksahtanut kohdilleen. Milloin huippu-urheilijaurasi alkoi? Näin tv:stä pätkän Naganon paralympialaisista 1998. En tiennyt silloin, että yhdellä jalalla voi laskea kilpaa. Soitin Suomen Invalidien Urheiluliittoon ja kerroin, että haluan aloittaa kilpailemisen. Kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi, hyppäsin Vuokattiin menevään yöjunaan. Lähdin katsomaan vammaisurheilijoiden SM-kisoja. Tapasin siellä ihmisiä, jotka ovat aktiivisesti mukana urheilun parissa ja jäin saman tien sille tielle. Mikä on haastavinta ja mukavinta lajissasi? Haastavinta on se, että laskusuoritus kestää vain minuutin, joten kaikki asiat tapahtuvat nopeasti. Kaikkeen pitäisi pystyä reagoimaan salamannopeasti. Tämä on samalla mukavin asia, koska olen aina pitänyt vauhdista ja on upeaa, että kaikki tilanteet tulevat nopeasti eteen. Muistosi urheilun parista? Amputoinnin jälkeen olin todella fiiliksissä kun pääsin ensimmäistä kertaa mäkeen, vaikka alussa kaaduin jatkuvasti. Oli mahtava päästä lajin parin, josta pidin paljon. En vielä silloin tiennyt, kuinka pitkälle voisin lajini kanssa päästä. Haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Tavoitteeni on olla nopein yksijalkainen naislaskija. Haluan päästä omassa laskussa teknillisesti niin korkealle, että saavutan tavoitteeni ja unelmani. Mitä reilu peli tarkoittaa sinulle? Ajattelen reilua peliä sitä kautta, että kilpailuluokassani on paljon hyviä ystäviäni. Voin aidosti toivoa hyvää laskua myös kilpasisarilleni. Autamme myös paljon toisiamme odottaessamme laskujamme. Ajattelen niin, että toisen onnistuminen ei ole minulta mitään pois eikä sillä ole väliä mitä muut tekevät. Kaikki on loppujen lopuksi kuitenkin itsestä kiinni. Kuinka paljon harjoittelet viikossa ja millaista se on käytännössä? Treenaan kuutena päivänä viikossa, kahdesti päivässä. Viikossa on noin 20 25 harjoitustuntia. Kesällä ja alkusyksyllä haen peruskuntoa monipuolisella harjoittelulla, esim. vesijuoksemalla, kuntosali- ja pilatesharjoituksilla. Lajiharjoittelu on talvella, jolloin olen paljon rinteessä. Tekniikkaharjoituksilla pyrin saamaan suksituntumaa ja muutoin keskityn kilpasuoritusta vastaaviin laskuihin. Mitä teet urheilun lisäksi? Urheilu on ensimmäisellä sijalla eli keskityn täysillä tuleviin koitoksiin. Harrastukseni liittyvät urheiluun, ja olen ottanut treenaukseen mukaan seinäkiipeilyä ja ratsastusta. Kalastus on lempiharrastukseni ja yritän päästää kalastamaan mahdollisimman usein. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin omasta saalista tehty kalakeitto. Myös käsityöt ovat kulkeneet mukana vuosien varrella. Onko sinulla ollut idolia kenen uraa olet seurannut? Nuorempana pidin Keke Rosbergistä ja Mika Häkkisestä. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat omistautuneet omalle jutulleen. Mielestäni jokainen, joka urheilee ammattitasolla, on paikkansa ansainnut. Siinä laitetaan itsensä likoon eikä palkintopallille pääseminen ole aina itsestä kiinni. Mukana voi olla myös tuuria, ja asioita pitää miettiä monelta eri kantilta. Parasta kesässä ja talvessa? Parasta kesässä on meri ja talvessa lumi ja kuuma kaakao laskujen jälkeen. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Mielestäni kannattaa edetä askel kerrallaan ja pikkuhiljaa. Uskoa itseensä ei saa menettää edes vaikeina hetkinä. Niitä tulee kaikille ja niistä on vaan mentävä eteenpäin luottaen omaan tekemiseensä. Huippu-urheilun pariin pääseminen on kokonaisuudessaan pitkä tie, joten on ehkä onnikin, ettei tiedä heti, mitä kaikkea huippu-urheilu pitää sisällään. 14
ILKKA TUOMISTO, MAASTOHIIHTO Syntymävuosi: 1984 Luokka: Liikuntavammaiset, LW8 Koulut: Peruskoulu Hämeenkyrössä ja ammattikoulu Turun ammatti-instituutissa. Opiskelee Tampereen ammattikorkeakoulussa rakennustekniikkaa. Lempiruoka: Makaronilaatikko ja perussuomalaiset ruoat Mistä aineesta pidit koulussa ja mikä on mukavin muistosi kouluajoiltasi? Pidin tietysti liikunnasta, mutta sen lisäksi matemaattiset aineet olivat minulle mieluisia. Mukavin muistoni ajoittuu varmaan ala-asteen aikoihin ja välitunteihin, jolloin pelasimme aina jotain. Mitkä ovat ensimmäiset muistosi urheilusta? Pienenä järjestetyt hiihtokisat serkun kanssa. Mikä on nykyään oma lajisi ja miten päädyit sen pariin? Nykyisin lajini on maastohiihto. Nuorempana myös suunnistin ja harrastin yleisurheilua. 17-vuotiaana aloitin suunnitelmallisen harjoittelun, ja muutaman vuoden olen saanut leivän hiihtämällä. Mikä on haastavinta ja mukavinta lajissasi? Entä mikä on hienoin muistosi urheilijan parista? Koskaan ei ole valmis urheilijana ja aina löytyy kehitettävää. Urheilijana näkee myös eri paikkoja. Hienoin muistoni on vuoden 2009 MM-kultamitali. Se oli todella hieno kisa, liki täydellistä hiihtoa niin teknisesti kuin taktisesti. Kuinka paljon treenaat viikossa ja miten harjoittelet käytännössä? Harjoittelen noin 10 30 tuntia viikossa. Harjoitukset kestävät 1 5 tuntia. Kesällä treenataan paljon ja talvella haetaan herkkyys hiihtoon kevyemmän treenin kautta. Harjoitukset sisältävät mm. hiihtoa, juoksua, rullahiihtoa, pyöräilyä, pallopelejä, punttisali- ja kuntopiiriharjoittelua. Kenen uraa olet seurannut ja kuka on mielestäsi paras urheilija kautta aikojen? Nuorena seurasin Mika Myllylää ja mielestäni paras urheilija on pyöräilijä Lance Armstrong. Mitä reilu peli merkitsee sinulle? Asiat tehdään hyvin, otetaan muut huomioon ja kunnioitetaan muita ihmisiä. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Nautinnollisia hetkiä urheilun parissa sekä pitkäjänteisyyttä. 15
LEO-PEKKA TÄHTI, PYÖRÄTUOLIKELAUS Syntymävuosi: 1983 Luokka: Liikuntavammaiset, T54 Koulut: Herralahden ala-aste ja Itä-Porin yläaste. Datanomin koulutus Porin Kauppaoppilaitoksessa. Lempiruoka: Pastaruoat Mieluisin aine koulussa ja mukavin muisto kouluajoilta? Mieluisimmat aineet olivat liikunta ja maantieto. Mukavimmat muistot liittyvät liikuntatuntien sählypeleihin. Mikä on oma lajisi ja miten päädyit sen pariin? Lajini on pyörätuolikelaus. Lajiin päädyin, kun pääsin Voitto Korhosen kautta kokeilemaan ensimmäistä kertaa kelaustuolia. Siitä innostus vähitellen kasvoi ja lopulta ostin oman kelaustuolin itselleni. Urheilu-urani ajattelen alkaneeni silloin, kun kustansin itselleni kelaustuolin eli vuonna 2001. Samana vuonna otin osaa ensimmäisiin aikuisten arvokisoihini. Mikä on haastavinta ja mukavinta lajissasi? Haastavinta on kova kilpailu maailmalla. Koskaan ei voi olla varma, että maalissa olisi aina ykkösenä. Pekingin paralympialaisissa nähtiin, että isojakin yllätyksiä voi tapahtua. Lisäksi lajin oppiminen tekniikan suhteen on hyvin vaikeaa. Mukavin- 16
Tie huipulle on pitkä ja kivinen. Valintoja ja uhrauksia pitää tehdä, mutta lopulta se palkitsee varmasti. ta on, että kilpailuja on paljon pitkin maailmaa sekä myös se, että aina voi oppia jotain uutta. Ikimuistoisin muistosi urheilun parista? Vuoden 2004 Ateenan paralympialaiset jossa tulin käytännössä puskista, ja voitin yllättäen, omasta sekä monien muidenkin, mielestä 100 m ja 200 m paralympiakultaa. Sitä fiilistä ei unohda. Lisäksi kilpaileminen täydelle stadionille Pekingin kisoissa oli ikimuistoista. Haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Voittaa puuttuva maailmanmestaruus vuoden 2011 MM-kisoissa. Lisäksi omissa nimissäni oleva 100 metrin ME:n parantaminen on tavoitteeni. Miten harjoittelet? Harjoittelen noin 7 10 kertaa viikossa. Harjoitteluni koostuu noin 2 voimaharjoittelusta sekä 5 6 kelausharjoituksesta viikkotasolla. Lisäksi pelaan talvisin pyörätuolikoripalloa joka on erinomainen harjoittelumuoto pyörätuolikelaukseen. Lisäksi pyrin uimaan yhden kerran viikossa. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Kokeilemaan vaan rohkeasti eri lajeja. Tie Tähtiin -projekti on erinomainen mahdollisuus päästä kokeilemaan eri lajeja. Kokeilemalla oma laji löytyy. Tie huipulle on pitkä ja kivinen. Valintoja ja uhrauksia pitää tehdä, mutta lopulta se palkitsee varmasti. 17
MINNA LEINONEN, AMMUNTA Syntymävuosi: 1981 Luokka: Liikuntavammaiset, SH2 Koulut: Peruskoulu Ristijärvellä ja lukio Kajaanissa. Opiskelee Jyväskylän yliopistossa tietojärjestelmätiedettä. Lempiruoka: Rusinallinen maksalaatikko. Mukavin muistosi kouluajoiltasi? Katselin ala-asteaikanani televisiosta lastenlaulukilpailu Tenavatähtiä. Välitunneilla ystäväni kärräsivät minut pyörätuolillani kuusen alle, missä leikimme tenavatähtiä. Olimme kirjoittaneet oikeiden Tenavatähtien laulamien laulujen sanat paperille ja lauloimme niitä kuusen alla vuorotellen. Mitkä ovat ensimmäiset muistosi urheilusta? Ala-asteen koulujen väliset yleis- ja talviurheilukilpailut. Erityisesti muistan hiihtokilpailut, joihin menin toppapuvussani kannustamaan kavereitani. Lämmin mehu pakkassäässä on jäänyt mieleen. Kun kisat olivat ohi ja palkintoja jaettiin, minua hieman harmitti, etten voinut hiihtää kilpaa ja voittaa hopealusikkaa. Mikä on nykyään oma lajisi ja miten päädyit sen pariin? Ammun ilmakiväärillä 10 metrin ja pienoiskiväärillä 50 metrin matkalta. Lukion viimeisenä vuotena tutustuimme eri liikuntalajeihin ja menimme Kajaanin Ampujien ilma-aseradalle. En ollut koskaan aiemmin nähnyt asetta läheltä. Kun pääsin ampumaan ilmakiväärillä ja osuinkin ai- 18
Haastavinta on kestää kilpailujännitys kunnialla niin, että saa tärkeällä hetkellä itsestään irti parhaan tuloksen. ka mukavasti taulun keskiosaan, ihastuin lajiin. Voidaan sanoa, että urheilijaurani alkoi seuraavana vuonna eli 2000. Silloin ammunnan ohjaaja, josta tuli valmentajani, kysyi minulta, tahtoisinko kilpauralle. Sydämeni suorastaan paloi oikeaksi ampumaurheilijaksi, joten vastaukseni oli myöntävä. Niinpä aloimme valmistautua ensimmäisiin virallisiin kilpailuihini: ilma-aseiden SMkisoihin, jotka järjestettiin huhtikuussa 2000. Mikä on haastavinta lajissasi? Entä mukavinta? Ampumasuoritus on aika pitkä, hyvin yksityiskohtainen ja tarkkaa työtä vaativa. Haastavinta on kestää kilpailujännitys kunnialla niin, että saa tärkeällä hetkellä itsestään irti sen parhaan tuloksen, johon taidot sillä hetkellä riittävät. Mukavimpia asioita on useita. Ensinnäkin suunnaton onnen ja helpotuksen tunne, kun kilpailu on ohi, ja oma tulos on hyvä! Myös leireistä ja kisamatkoista tutun porukan kanssa nautin täysillä. Jännittäviä ja hauskoja muistoja on myös paljon, mutta ikimuistoisin ja koskettavin on ehdottomasti se, kun ammuin ilmakiväärillä kultaa Ateenan paralympialaisissa. Haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Unelmani on jatkaa ampumauraa vaikka mummoksi saakka, jos siltä tuntuu ja onnistuu. Toivoni pääseväni edustamaan vielä moniin, moniin arvokisoihin. Menestyksen nälkää ja tulostavoitteita riittää myös. Erityisesti pienoiskiväärissä, joka on tullut ilmakiväärin ohella rakkaaksi, minulla on hiljalleen korkeammalle hivuttautuvia tulostavoitteita. Mitä reilu peli merkitsee/tarkoittaa sinulle? Urheilussa reilu peli tarkoittaa sitä, että urheillaan puhtaasti ilman doping-aineita, kilpaillaan rehdisti samanlaisissa olosuhteissa ja kunnioitetaan toinen toista. Elämässä yleensäkin reilu peli merkitsee minulle kultaista sääntöä: Tehdään toisille niin kuin haluaisimme itsellemme tehtävän. Kuinka paljon ja miten harjoittelet? Käyn ampumaradalla 1 4 kertaa viikossa ja ammun keskimäärin 120 laukausta harjoituksen aikana. Minulla on myös fysioterapiaa, seisomaharjoituksia ja fyysisen kunnon treenaamista, jota harjoittelen mm. käsipyörällä, kelauslenkeillä ja nyrkkeilemällä. Talvisin harjoittelen pääasiassa päälajiani ilmakivääriä. Leireillä, joita on kuukausittain, ammun myös pienoiskiväärillä. Keskityn ampumaharjoituksessani yleensä kokonaissuoritukseen, mutta samalla huomion tiettyjä osa-alueita, kuten rytmiä ja ampuma-asentoa. Kisojen lähestyessä teen mielikuvaharjoitusta eli käyn mielessäni läpi hyvään, tasapainoiseen ampumasuoritukseen liittyvät asiat. Mitä teet tai harrastat urheilun lisäksi? Teen palapelejä, käsitöitä ja nautin kotielämästä, johon kuuluu olennaisesti puoliso, lemmikki ja viherkasvit. Kuka on mielestäsi paras urheilija kautta aikojen? Tykkään kovasti kuulantyöntäjä Adam Nelsonista ja pikkuruisesta, mutta sitäkin sisukkaammasta painonnostaja Halil Mutlusta. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Huippu-urheilu on ammatti. Vaikka epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä tulisikin, niistä ei saa lannistua. Sisukkuus ja nöyrä, kova työ palkitaan. Usko itseesi, kunnioita itseäsi ja toisia. Jotta pääsisi huipulle ja pysyisi siellä, on tehtävä paljon työtä pitkän tähtäimen suunnitelmilla. Kun menestystä tulee, tuntuu harjoittelun parissa vietetty aika kullanarvoiselta. Parasta kesässä ja talvessa? Kesässä parasta on vehreä luonto ja lämpö. Talvessa parasta on joulu ja se, kun saa kääriytyä paksuun toppatakkiin, muhkeaan kaulahuiviin ja antaa pakkasen purra posket punaisiksi. 19
TONI PIISPANEN, PYÖRÄTUOLIRUGBY Syntymävuosi: 1976 Luokka: Liikuntavammaiset, 1,5 Koulut: Hollolan peruskoulu ja lukio. Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistuminen 2003. Lempiruoka: Spagetti ja jauhelihakastike. Siitähän lapsetkin tykkäävät. Mieluisin aine koulussa ja mukavin muisto kouluajoiltasi? Mieluisimmat aineet olivat liikunta ja matematiikka. Matematiikka oli mielestäni kivaa, koska siinä ei tarvinnut lukea. Mukavimmat muistot liittyvät ala-asteella pidettyyn hiihtokilpailuun, johon valmistauduttiin jo kotona pakkaamalla eväät ja pillimehu reppuun. Silloin lapsena matka tuntui hurjan pitkältä. Olen myöhemmin käynyt katsomassa kisamatkan ja oikeastihan matka oli vain koulun pihan ympäri. Ensimmäiset muistosi urheilusta? Ensimmäiset muistoni liittyvät asuinalueemme omiin olympialaisiin, joissa yhtenä lajina oli kolmipyörä-kisa. Olin silloin 3 4-vuotias Kolmipyörien kisat järjestettiin urheilukentän suoralla osuudella. Luulin voittavani koko kisan ja tuule- 20
Suuret urheilijat harjoittelevat myös silloin, kun muut eivät näe. tin oikein kunnolla voittoani. Aloin pian kuitenkin ihmettelemään, missä muut ovat. Olin unohtanut, että rata pitää ajaa myös takaisin maaliviivalle. Hirmuisten tuuletusten jälkeen tulikin itku ja kisa jäi sillä kertaa kesken. Minulla oli kova voitontahto jo lapsena. Mikä on nykyään oma lajisi ja miten päädyit sen pariin? Nykyisin lajini on pyörätuolirugby, jonka pariin päädyin vammautumiseni jälkeen. Vammauduin 17-vuotiaana kamppailulajien näytöksessä 700 katsojan edessä. Kaverit ja muut pelaajat houkuttelivat minut mukaan kokeilemaan minulle aikaisemmin tuntematonta lajia. Innostuin heti lajista ja perustinkin kaverini kanssa oman seuran 1995. Siitä se sitten taisi lähteä kunnolla käyntiin. Perustamaani seuraa ei ole tosin enää olemassa. Milloin urheilijaurasi alkoi? Ennen vammautumista olin karate-maajoukkueleirityksessä 90-luvun alussa. Vammauduin 1993 ja vuodesta 1996 olen ollut mukana pyörätuolirugbyn maajoukkueessa. Maajoukkueen kapteenina olin 1996 2006. Mikä on haastavinta ja mukavinta lajissasi? Haastavinta on saada koko joukkue tekemään samat asiat oikein. Mukavinta on tietenkin voittaa lajin suurmaita, joita ovat esim. Yhdysvallat, Britannia ja Saksa. Kovin montaa suurmaata ei ole vielä voitettu, mutta tavoite on korkealla. Unohtumaton muisto urheilun parista? Se taitaa olla kausi 1999 2000, jolloin pelasin Yhdysvalloissa puoliammattilaisena Tampassa. Olimme silloin viidensiä pääliigassa. Samassa jengissä pelasi Murderball-dokumentista tuttu tähtivalmentaja Joe Soares. Haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Haaveena on pääsy Lontoon paralympialaisiin 2012. Meillä on sinne hyvä mahdollisuus, jos pääsemme Euroopan kolmen parhaan joukkoon. Mitä reilu peli tarkoittaa sinulle? Minulle se tarkoittaa samoja käyttäytymissääntöjä kuin kotona. Tiettyjä pelisääntöjä on vain yksinkertaisesti noudatettava. Minulle se merkitsee myös urheilussa toisten kunnioittaminen maalaisjärjellä. Kuinka paljon harjoittelet viikossa ja millaista harjoittelu on käytännössä? Treenikaudesta riippuen harjoittelen 5 7 kertaa viikossa. Meillä on myös joukkueharjoituksen 1 2 kertaa viikossa ja maajoukkueleiri kerran kuukaudessa. Minulle on tehty yksilöity harjoitusohjelma, koska kotona on kaksi pientä lasta. Treenin sisältävät neljä kertaa viikossa 5 10 km kelausmatkoja ja kaksi kertaa viikossa kuntosaliharjoittelua. Kelaustreenejä teen niin pitkään kun maassa ei ole vielä lunta. Silloin tällöin teen myös käsipyörälenkkejä, jotka ovat noin 10 km. Mitä muuta teet urheilun lisäksi? Olen töissä Liikuntatieteellisessä Seurassa ja muu vapaa-aika meneekin lasteni kanssa leikkiessä. Kuka on mielestäsi mielenkiintoinen henkilö ja paras urheilija kautta aikojen? Mielestäni yksi mielenkiintoisimmista henkilöistä on nyrkkeilijä Amin Asikainen. Tappioista huolimatta hän jaksaa aina yrittää. Myös Saksan jalkapallomaajoukkueen kapteeni Lothar Matthaus on jäänyt mieleeni 1980 1990 luvun vaihteesta. Hän on mielestäni tasapainoinen ja varman oloinen urheilija. Neuvosi ja vinkkisi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Suuret urheilijat harjoittelevat myös silloin, kun muut eivät näe eli valmennettujen harjoitusten lisäksi on hyvä tehdä ylimääräisiä harjoituksia. Muista hoitaa myös kouluasiat kuntoon. Nämä terveiset lähetän kyllä kaikille lapsille ja nuorille. Urheilu-ura ei kestä ikuisuuksia ja vain pieni osa pääsee huipulle. Siksi on mielestäni tärkeää, että on muutakin elämää kuin vain urheilu. Parasta kesässä ja talvessa? Kesässä parasta on ehdottomasti jäätelö ja talvessa kuuma kahvi. 21
MAIJA LÖYTYNOJA, AMPUMA- JA MAASTOHIIHTO Syntymävuosi: 1984 Luokka: Liikuntavammaiset, LW6/8 Koulut: Peruskoulu Raahessa. Artesaaniksi käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Puutekniikan insinööriksi Ylivieskan ammattikorkeakoulusta vuonna 2007. Mikä oli sinulle mieluisin aine koulussa? Peruskoulussa minusta mukavimmat aineet olivat kuvaamataito ja puukäsityö. Mitkä ovat ensimmäiset muistosi urheilusta? Ensimmäiset muistoni liittyvät hiihtoon ja ensimmäisiin omiin suksiini. Inhosin pienenä hiihtoa, koska kaaduin harmittavan usein. Ala-asteellakaan hiihto ei kuulunut mielilajeihini. Jossain vaiheessa pikkusiskoni sai minut mukaan hiihtokilpailuihin, joissa voitin kaverini. Silloin innostuin hiihdosta, koska huomasin osaavani hiihtää. Mikä on lajisi ja miten päädyit sen pariin? Lajeinani ovat ampuma- ja maastohiihto, joista ampumahiihto on kuitenkin lähempänä sydäntäni ja siinä haluan todella menestyä. Pidin omaa vammaani liian lievänä paralympialaisiin, mutta fysioterapeuttini kannusti minua paralympialajien ja hiihdon pariin. Hiihdin sitä ennen vammattomien kanssa ja lähdin kokeilemaan hiihtämistä Vuokattiin paralympiaurheilijoiden joukkoon. Pian huomasinkin olevani maajoukkueleirillä ja hiihtämässä Norjassa maailman cupia. Ampumahiihdosta innostuin 2000-luvun alussa kansainvälisen paralympikomitean hiihtoleirillä Norjassa, jossa leiriä veti Tanja Kari. Silloin kokeilin ensimmäistä kertaa ampumahiihtoa ja innostuin lajista. Vielä Torinon paralympialaisissa minulla ei ollut omaa asetta, koska opiskeluaikanani en pystynyt sijoittamaan 2000 3000 maksavaan aseeseen. Mikä on haastavinta ja/tai mukavinta lajissasi? Haastavinta ja mukavinta ampumahiihdossa on jännitys, joka säilyy aina viimeiseen ammuntaan asti. Vaikka olisi ampunut puhtaasti, voi viimeinen ammunta mennä pieleen ja tipahtaa monta sijoitusta. Ampumahiihdossa on myös se hienous, että jos hiihto ei kulje, voi hyvällä ammunnalla paikata omaa sijoitustaan. Jos sekä hiihto että ammunta kulkee, niin silloin tietää olevansa hyvillä sijoituksilla. Hieno hetki on myös se, kun lähtee ampumapaikalta kovan kisakumppanin kanssa samaan aikaan ja huomaa hänen lähtevän sakkokierroksille. Siitä saa uskomattomasti tsemppiä omalle kierrokselle. 22
Ammuin ensimmäiseltä paikalta puhtaat ja yleisö kohahti, vilkaisin tulostaululle ja huomasin olevani kolmantena. Ikimuistoisin hetkesi urheilun parissa? Kyllä se on ehdottomasti Torinon paralympialaisissa ensimmäinen ampumahiihtomatkani. Yleisö oli koko kisan todella mukana tunnelmassa. Ammuin ensimmäiseltä paikalta puhtaat ja yleisö kohahti, vilkaisin tulostaululle ja huomasin olevani kolmantena. Toiselta ampumapaikalta ammuin yhden sakon ja lopullinen sijoitukseni jäi silloin viidenneksi. Sen jälkeen alkoi tuntua siltä, että ampumahiihto on todella minun lajini. Torinon jälkeen ostinkin ensimmäisen oman aseeni. Haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Tämän hetkinen tavoite on saada mitali Vancouverista. Hiihdän kaikki matkat sekä ampuma- että maastohiihdosta ja molemmista lajeista mitali olisi erittäin tervetullut. Ampumahiihdosta odotan sitä kovasti. Mitä reilu peli merkitsee sinulle? Minulle reilu peli tarkoittaa puhdasta urheilua ilman dopingaineita ja vilppikeinoja. Kuinka paljon harjoittelet viikossa ja minkälaista harjoittelu on? Nyt kun keskityn vain urheiluun, treenaan kaksi kertaa päivässä venyttelyineen. Viikossa harjoittelen 10 18 tuntia. Leiriviikolla voi tunteja kertyä 18, mutta lepoviikolla niitä voi olla vain reilu 10. Normaali harjoitusviikko on 13 16 tuntia. Mielestäni laatu ratkaisee, mitä harjoituksissa tekee. Kesällä pyrin mahdollisimman monipuoliseen urheiluun, jotta virkeys pysyy tallella. Treenaan mm. rullahiihtoa, maastopyöräilyä, uintia, sauvarinne- ja voimaharjoittelua sekä ammuntaharjoituksia. Suolla pidettävät harjoitukset ovat myös todella hyviä. Ammuntaharjoitukset, joita on 1 2 kertaa viikossa, ovat yleensä perusammuntaa ilman suksia. Mitä puuhailet urheilun lisäksi? Omakotitalon rakentaminen on vienyt oman aikansa. Viihdyn myös käsitöiden ja hevosten parissa ja ehkäpä urheilu-urani jälkeen ostan oman hevosen. Oletko seurannut jonkin urheilijan menestystä? Mielestäni hienoja urheilijoita ovat yhdistetyn Hannu Manninen, uransa lopettanut paralympiahiihtäjä Tanja Kari sekä valmentajani ja entinen paralympiahiihtäjä Kalervo Pieksämäki. Parasta kesässä ja talvessa? Kesässä parasta taitavat olla mansikat ja jäätelö. Pidän lumisesta talvesta ja mielestäni kirpakka pakkanen on parempi kuin kova helle. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Olen sitä mieltä, että kova työ palkitaan jossain vaiheessa. Kisareissut ovat jo hieno kokemus vaikka menestystä ei tulisi. Opiskeluiden aikana huippu-urheiluun keskittyminen ja panostaminen voi olla hankalaa esim. rahallisesti. Innolla vaan mukaan lajin pariin ja harjoittelemaan. 23
TANJA KARI, HIIHTO Syntymävuosi: 1971 Luokka: Liikuntavammaiset, LW 6/8/9 Koulut: Peruskoulu Pohjois-Iissä ja Haminassa. Lukio Sotkamon Urheilulukiossa. Liikunnanohjaajan tutkinto Lapin liikuntaopistossa ja liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Lempiruoka: Lihapullat, mustikat ja pasta. Mieluisin aine koulussa? Kyllä ne olivat liikunta ja englanti. Mukavin muistosi kouluajoiltasi? Liikuntatunnit ja aineet, joissa menestyin tuovat aina hyviä muistoja mieleen. Kilpailuviettini oli kova, joten kaikki kilpailut olivat mielestäni mukavia. Välitunneilla pelattiin mm. jalkapalloa ja pesäpalloa, hiihdettiin tai muuten vaan hikoiltiin kavereiden kanssa. Mitkä ovat ensimmäiset muistosi urheilusta? Olin hyvä lajissa kuin lajissa. Nautin suunnattomasti kaikista lajeista, joten minun piti olla aina pelaamassa, hiihtämässä, juoksemassa tai harrastamassa muuta liikuntaa. Mikä on lajisi ja miten päädyit sen pariin? Lajini on ja oli maastohiihto. Olen aina pitänyt talvesta ja hiihto lajina viehätti minua alusta alkaen. Olin aina myös luokkani paras hiihtäjä, joten tämä kaikki varmaan vaikutti valintaani. Hiihto tuntui luonnolliselta ja viehätti minua kaikella tavalla. Milloin varsinainen urheilijaurasi alkoi? 7. luokalta lähtien harjoittelin vähintään kaksi kertaa päivässä. Ajattelen asiaa kuitenkin enem- 24
Anna lajillesi kaikki minkä voit, säilytä aina terve suhde urheiluun ja näe asiat isossa mittakaavassa. män vastaamalla kysymykseen: Miten kasvoin urheilijaksi? Urheilulukion jälkeen alkoivat ainekset ja motivaatio ammattimaiseen urheiluun olla kohdallaan. Lillehammerin paralympialaisten jälkeen tapahtui merkittävä käänne myös asennepuolella ja urani viimeiset kahdeksan vuotta olin mielestäni oikea urheilija. Mielestäni pelkkä harjoittelun määrä ei kuvaa ammattimaista urheilijaa vaan kysymys on isommasta kokonaisuudesta. Mikä on haastavinta ja mukavinta lajissasi? Haastavinta ja mukavinta ovat lajini tuomat fyysinen ja tekninen haastavuus. Lisämukavuutta tuovat kaksi eri hiihtotyyliä, jotka molemmat sisältävät useita eri tekniikoita. Mukavuutta lajiin antaa mielestäni myös lumiolosuhteiden, sään ja maaston luomat haasteet. Laji todella vaatii erinomaisen fyysisen ja teknisen kapasiteetin urheilijalta. Maastohiihto on uskomattoman hieno urheilulaji! Ikimuistoisin hetkesi urheilun parissa? Minulle on hyvin jäänyt mieleen, kuinka olin ensimmäisenä kouluvuotenani luokkani paras koulun hiihtokilpailuissa. Toinen tärkeä muisto liittyy Salt Lake Cityn paralympialaisten 15 kilometrin vapaaseen hiihtokilpailuun vuonna 2002. Oli mukavaa voittaa ensimmäinen virallinen kilpailu ja lopettaa ura täydelliseen hiihtosuoritukseen paralympiakullan siivittelemänä. Mitkä olivat haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Tavoitteeni ja haaveeni liittyivät täydelliseen kilpailusuoritukseen, kykyyn nauttia jokaisesta harjoituksesta, valmiuteen haastaa taitoni sekä tuntea oma kehoni ja kykyni. Mitä reilu peli merkitsee sinulle? Reilu peli merkitsee minulle toimimista ennen kaikkea terveellä ja aidolla toimintakentällä. Kentällä ja yhteiskunnalla on toimintasäännöt, joita kaikkien tulee kunnioittaa ja noudattaa. Mielestäni ainoastaan terveellä suhteella ja asenteella urheiluun tämä voi toimia. Kuinka paljon harjoittelit viikossa ja minkälaista harjoittelu oli käytännössä? Harjoittelumääräni oli noin 680 700 tuntia vuodessa. Viikolla harjoittelin noin 15 40 tuntia, riippuen siitä oliko kyseessä kilpailu- vai harjoittelukausi. Hiihtoharjoittelu sisälsi useita lajeja mm. rullahiihtoa, suoharjoittelua, jalkapalloa, sählyä ja melontaa. Harjoittelin pääsääntöisesti yksin, sillä kyseessä on yksilölaji. Opin nauttimaan jokaisesta treenistä ja löytämään keinoja haastaa itseni. Tämä oli yksi tärkeimmistä asioista, joita urheilu minulle antoi. Harrastuksesi? Harrastuksiini kuuluvat lukeminen, musiikin kuuntelu ja politiikan seuraaminen. Kuka on mielestäsi paras urheilija kautta aikojen ja kuka on idolisi? Idoli on äitini. Mielestäni erinomaisia urheilijoita ovat Marja-Liisa Kirvesniemi, Matti Nykänen, Virpi Kuitunen, Björn Dahlie ja Michael Schumaker. Mikä on parasta kesässä ja talvessa? Kesässä parasta ovat mustikat, hillot ja lämmin sää. Talvella parasta taas ovat joulu, lumi ja tietenkin hiihto. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Nauti jokaisesta treenistä, jonka teet. Fyysisesti treenit tosin eivät aina tunnu parhaimmalta. Asete itsellesi realistiset, mutta tarpeeksi haastavat tavoitteet. Anna lajillesi kaikki minkä voit, säilytä aina terve suhde urheiluun ja näe asiat isossa mittakaavassa. Muista myös tasapaino urheilun, opintojen, kavereiden, perheen ja kodin välillä. Pyri ajattelemaan realistisesti se, kuinka paljon harjoittelua ja milloin. Huomioi tavoitteista omat ja jonkun muun asettamat tavoitteet. Joskus sekoitus saattaa olla se paras ratkaisu. Muista aina oma suhteesi urheiluun. 25
JARI MANNI, PYÖRÄTUOLICURLING Syntymävuosi: 1953 Luokka: Liikuntavammaiset Koulut: Peruskoulu Myllypurossa ja Kruunuhaassa. Lukio Kruununhaassa ja teknisen piirtäjän opinnot Ruskeasuon ammattiopistossa. Lempiruoka: Vaimon makaronilaatikko. Mikä oli mieluisin aine koulussa? Mieluisimmat aineet olivat liikunta ja historia. Mukavin muistosi kouluajoiltasi? Meillä oli lukiossa hyvä koripallojoukkue. Jäimme usein koulun jälkeen pelailemaan ja osallistuimme koulujen väliseen turnaukseenkin. Mitkä ovat ensimmäiset muistosi urheilusta? Harjoittelin isäni kanssa metsässä aitajuoksua. Hän oli tehnyt minulle oksista ja risuista ihan oikeat aidat. Mikä on nykyään oma lajisi ja miten päädyit sen pariin? Päädyin pyörätuolicurlingin pariin Suomen Invalidien Urheiluliiton lajikokeilutapahtuman kautta. Laji tuntui heti kiinnostavalta, koska siinä yhdistyvät heittotarkkuus ja taktinen osaaminen. Milloin urheilijaurasi alkoi? Olen harrastanut aktiivisesti pyörätuolicurlingia vuodesta 2007 lähtien. Aikaisemmin kävin viikoittain keilaamassa ja nuorempana pelasin useita palloilulajeja mm. koripalloa ja tennistä. Mikä on haastavinta ja mukavinta lajissasi? Haastavinta on kehittää heittotaitoaan ja päästä 26
Reilu peli merkitsee sitä, että osataan antaa rehdisti tunnustusta myös vastustajan onnistuneille suorituksille. sisälle curlingin taktisiin kuvioihin. Mukavinta on rento yhdessäolo hyvien pelikavereiden kanssa sekä tietysti yhdessä voitetut pelit. Ikimuistoisin muistosi urheilun parista? Olen saanut olla mukana tuomassa Suomeen aivan uutta vammaisurheilulajia. Ikimuistoisin tapahtuma on ollut osallistuminen Suomen kautta ensimmäiseen pyörätuolicurlingin turnaukseen lajin synnyinmaassa Skotlannissa. Haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Kehittää omia pelitaitoja sekä saada mahdollisimman paljon uusia harrastajia pyörätuolicurlingin pariin. Mitä reilu peli merkitsee sinulle? Osataan antaa rehdisti tunnustusta myös vastustajan onnistuneille suorituksille. Pieni, mutta rehti ele on kätellä vastustaja ennen ottelua ja toivottaa hyvää peliä. Etenkin junioriurheilussa kaikki pelaa -periaate on hyvä. Näin kaikki saavat tasapuolisesti peliaikaa. Kuinka paljon harjoittelet ja millaista harjoittelu on käytännössä? Pyrimme olemaan seurajoukkueen kanssa kerran viikossa jäällä. Sen lisäksi tulevat sarjapelit. Maajoukkueen viikonloppuleirejä on noin kerran kuussa. Treeneissä on ensin heittoharjoituksia esim. merkkiin heittämistä, määrämittaisia heittoja tai poistoja. Usein heitot videoidaan, minkä jälkeen niitä on helpompi analysoida. Lopuksi on pääsääntöisesti harjoituspeli, jossa hiotaan myös taktiikkaa. Mitä harrastat urheilun lisäksi? Vapaa-aikaani kuuluu mm. koiramme kanssa ulkoilua ja Suomi-popin kuuntelua. Mielenkiintoinen henkilö, jonka uraa olet seurannut? Koripalloilija Teemu Rannikon ura on ollut upea. Hän on hyvä joukkuehengen kohottaja sekä antaa kokemuksensa turvin myös taktisia neuvoja joukkueelleen. Paras urheilija kautta aikojen on mielestäni Paavo Nurmi. Parasta kesässä ja talvessa? Olemme jo monena kesänä viettäneet perheen kanssa kesälomastamme muutaman viikon Kreikan lämmössä. Pyörätuolicurlingin lisäksi talvessa on parasta joulun aika ja aurinkoiset keväthanget. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Kokeile aluksi mahdollisimman montaa lajia. Kun suosikkilajisi löytyy, muista harjoitella tunnollisesti. Muista, että elämässä on muutakin kuin urheilu. Älä ota sitä liian vakavasi äläkä unohda opiskeluasi. 27
KATJA KARJALAINEN, RATSASTUS Syntymävuosi: 1962 Luokka: Liikuntavammaiset, 1B, (käyntiluokka) Koulut: Peruskoulu ja lukio Lauttasaaressa, Helsingissä. Tämän jälkeen opiskellut Helsingin sairaanhoito-opistossa, Sibelius- Akatemiassa ja Helsingin väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa. Lempiruoka: Palapaisti ja perunamuusi Mikä oli sinulle mieluisin aine koulussa? Entä mukavin muisto kouluajoilta? Pidin erityisesti musiikista, liikunnasta, kuvaamataidosta ja maantiedosta. Mukavimmat muistot liittyvät vuosittain järjestettäviin koko koulun liikuntapäiviin. Mitkä ovat ensimmäiset muistosi urheilusta? Olin viisivuotias, kun uimakouluni järjesti yleisurheilukilpailupäivä. Mikä on lajisi ja miten päädyit sen pariin? Lajini on ratsastus. Aloitin ratsastuksen 9-vuotiaana ja se nappasi heti. Kilpailemisen aloitin vasta aikuisena ja vammautuneena. Milloin varsinainen urheilijaurasi alkoi? Vammaisratsastuksen aloitin vuonna 1996 ja aloin kilpailemaan heti kansallisella tasolla. Mikä on haastavinta ja mukavinta lajissasi? Haastavinta on työskentely elävän olennon kanssa. Lajissa pitää löytää ja oppia yhteistyö hevo- 28
Pääset kyllä tavoitteeseesi, kun teet työtä nöyrällä asenteella, intensiivisesti ja hyvillä mielin. sen kanssa, niin tunne-, taito- kuin tekniikkatasolla. Hevosen kanssa työskennellessä et ole koskaan valmis. Aina on haasteita ja aina voi asiat tehdä paremmin. Unohtumattomin muisto urheilun parista? Ikimuistoisin hetki oli Pekingin paralympialaisissa, kun lähdin suorittamaan henkilökohtaista ohjelmaa: lähdin ravissa alkutervehdykseen 4500 ihmisen edessä. Haaveesi ja tavoitteesi urheilun parissa? Haaveenani on oppia ratsastamaan niin hyvin, että hevonen hyväksyy tapani pyytää siltä asioita ja vastaa niihin mielellään. Tavoitteeni olen asettanut Lontoon Paralympialaisiin 2012. Mitä reilu peli merkitsee sinulle? Reilu peli tarkoittaa minulle kunnioitusta niin kanssapelaajia, kilpailusääntöjä kuin valmentajaa kohtaan. Se merkitsee minulle, että urheilija tekee parhaansa niillä säännöillä, mitä laji vaatii. Kuinka paljon harjoittelet viikossa ja millaista harjoittelu on käytännössä? Ratsastan viisi kertaa viikossa, joista muutaman kerran maastossa. Harjoittelussani keskityn hevosen vaikuttamiseen, liikkeiden laadun kehittämiseen ja yhteistyön hiomiseen. Myös valmentajani ratsuttaa hevoseni kahdesti viikossa. Harjoitteluuni kuuluu myös allasjumppaa, koiran kanssa lenkkeilyä ja harjoituksia jumppapallon avulla. Mitä harrastat urheilun lisäksi? Luen mielelläni jännityskirjallisuutta ja kuuntelen musiikkia. Mielenkiintoinen henkilö, jonka uraa olet esim. seurannut? Olen seurannut Kyra Kyrklundin uraa. Hän on suomalainen olympiatason ratsastaja. Juoksija Carl Lewis on myös jäänyt mieleeni erinomaisena urheilija. Parasta kesässä ja talvessa? Kesässä parasta on mielestäni pitkät ja valoisat päivät, jolloin lämpöä ja itikoita riittää. Talvella nautin paukkuvista pakkasista, narskuvasta lumesta jalkojen alla, helmihangista ja sinisestä hetkestä. Neuvosi huippu-urheilun pariin tähtäävälle nuorelle? Pitkäjänteisyys on taitolajeissa kaiken a ja o. Haaveile ja lähde toteuttamaan unelmaasi. Älä hellitä, jos et ole tavoitteeseesi vielä päässyt. Pääset kyllä, kun teet työtä nöyrällä asenteella, intensiivisesti ja hyvillä mielin. Aseta tavoitteet realistisiksi. Ratsastuksen osalta pitää muistaa, että hevosta et voi pakottaa yhteistyöhön. Ansaitse hevosen luottamus ja kunnioita sitä. Opettele nöyryyttä. Hevonen opettaa sinua! Mitä hänen tulisi ottaa huomioon? Kaikkea ei voi saada heti. Muista, että työntekoa, treeniä ei saa vähätellä. Sinun täytyy olla valmis valtaviin satsauksiin, jotka voivat olla kovia uhrauksia niin taloudellisella saralla ja ajankäytössä kavereille ei ole enää välttämättä niin paljon aikaan. Muista myös, että elämään kuuluu kuitenkin muutakin kuin treenaaminen kohti unelmaa. Jos pystyt treenaamaan ilolla ja olet koko sydämestäsi mukana, tuloksia syntyy taatusti. 29
TEHTÄVÄ SUOMALAISET URHEILIJAT PARALYMPIALAISISSA 1) Tutustu vammaisurheilijaan ja kirjoita hänestä henkilökuva. Käytä apuna esim. internet-sivuja, lehtiä ja kirjoja. 2) Tutustu kansainvälisen paralympiakomitean sivuihin www.paralympic.org. Linkeistä urheilu (sports) ja tulokset (results) löydät kaikki suomalaiset urheilijat, jotka ovat voittaneet paralympialaisissa mitalin. Tutustukaa ryhmässä hakukoneeseen ja tuloksiin. Keksikää tämän jälkeen viisi kysymystä, joihin muiden ryhmien tulee löytää vastaukset. 3) Etsikään ryhmänne kanssa seuraaviin kysymyksiin vastaukset: Kuinka monta mitalia suomalaiset urheilijat saivat Pekingin kesäkisoissa 2008? Ketkä suomalaiset urheilijat voittivat Ateenan kesäkisoissa mitalit ja mistä lajeista? Kuinka monta kultamitalia Suomen joukkue sai Lillehammerin talvikisoista 1994? Kuinka monta kultamitalia suomalaiset naishiihtäjät ovat voittaneet yhteensä ennen Vancouverin talviparalympialaisia 2010? Tehtävän vastaukset löytyvät materiaalin lopusta. PARALYMPIALAISTEN AIKANA: Kirjoittakaa luokan yhteinen tai ryhmissä kirje/postikortti urheilijalle tai joukkueelle. Halutessasi voit myös kirjoittaa oman tervehdyksen haluamallesi urheilijalle tai koko joukkueelle. Voit kirjoittaa urheilijalle onnittelut hyvästä suorituksesta/mitalista, kannustaa tuleviin suorituksiin tai kertoa omista urheiluterveisistäsi. Kisajoukkueen yhteystiedot löydät Suomen Paralympiakomitean sivuilta www.paralympia.fi. Seuraa suomalaisten menestystä paralympialaisissa ja kirjoita siitä aine. Voit kuvittaa tekstin omilla piirustuksillasi tai lehdestä leikatuilla kuvilla. Piirrä ystäväsi valitsemasi lajin parissa. Lähetä piirustuksesi yhdessä ystäviesi kanssa Suomen kisajoukkueelle. 30