MAASTOHIIHTOLATUJEN TURVALLISUUS - LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLIN- TOVIRASTON VALVONTAPROJEKTI 2010 1. PROJEKTIN TARKOITUS JA LAINSÄÄDÄNNÖLLISET PERUSTEET Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston (LSSAVI) alueella toteutettiin tammimaaliskuussa 2010 maastohiihtolatujen turvallisuuteen liittyvä valvontaprojekti. Projektin tavoitteena oli lisätä maastohiihtolatujen turvallisuutta poistamalla mahdolliset vaaratekijät ja ylläpitää maastohiihtolatujen rakentajien ja kunnossapidon tietämystä lainsäädännön velvoitteista. Maastohiihtoladut kuuluvat kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain (75/2004) ns. KuTuL:n piiriin. Palvelun tarjoaja voi olla kunta, hiihtoseura, latuyhdistys, hiihtokeskus, hotelli tai muu vastaava taho, joka ylläpitää maastohiihtolatua. KuTuL:n 3 :n mukaan palvelun tarjoajan on varmistauduttava siitä, että kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kuluttajalle terveydelle tai omaisuudelle. Palvelun tarjoajalla on oltava riittävät tiedot ja oikeat tiedot kuluttajapalvelusta ja siihen liittyvistä riskeistä. Tähän ns. huolellisuusvelvoitteeseen perustuu suositus turvallisuusasiakirjan laatimisesta. Turvallisuusasiakirjalla toiminnanharjoittaja (palvelun tarjoaja) pystyy osoittamaan, että hänellä on riittävät tiedot kuluttajapalvelusta sekä siihen liittyvistä riskeistä. Käytännössä palvelun tarjoajan tulee toimia kuten turvallisuusasiakirjassa on kuvattu. KuTuL:n 4 :n mukaan, palveluntarjoajan tulee ilmoittaa välittömästi valvontaviranomaiselle, mikäli saa tietoonsa, että hänen tarjoamastaan palveluksesta aiheutuu vaaraa kuluttajalle. Palveluntarjoajan on myös annettava kuluttajille riittävät ja ymmärrettävässä muodossa olevat tiedot, jotta he pystyvät arvioimaan palveluun liittyvät vaarat (KuTuL, 5 ). Latuturvallisuus koostuukin latujen suunnittelusta ja rakentamisesta, latujen kunnossapidosta, hiihtäjien opastamisesta, varoittamisesta ja tiedottamisesta sekä ohjeista hätätilanteissa toimimiseen. 2. PROJEKTIN TOTEUTUS Aluehallintoviraston projektia koskeva valvontakirje, tarkistuslistaus ja yhteenvetolomake lähetettiin tammikuussa 2010 valvontayksiköihin sähköpostilla. Valvonta- 1 (10)
projektista ei järjestetty erillistä koulutusta. Tarkastuksissa käytettiin apuna Kuluttajaviraston laatimaa maastohiihtolatujen turvallisuuden tarkastuslistaa (päivätty 25.1.2006). Tarkastuslistaan on KuTuL:n perusteella kerätty tärkeimmät maastohiihtolatujen turvallisuuteen vaikuttavat tekijät joiden avulla on mahdollista lisätä maastohiihtolatujen turvallisuutta ja tehostaa tuoteturvallisuuslainsäädännön mukaista turvallisuuden valvontaa sekä ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja tapaturmia. Tarkastuslistaa on käytetty aikaisemmin mm. vuonna 2006 toteutetussa valtakunnallisessa maastohiihtolatujen turvallisuutta tarkastelevassa valvontaprojektissa, johon osallistuttiin myös silloisessa Länsi-Suomen lääninhallituksessa. Tarkastus koostui kahdesta osasta, latuverkoston ja maastossa tehtävästä hiihtoladun tarkastamisesta. Tarkastuksia tehtiin mahdollisuuksien mukaan yhdessä muiden toimialojen viranhaltijoiden kanssa (mm. liikuntatoimi tai palo- ja pelastustoimi). Projektissa keskityttiin sellaisiin maastohiihtolatuihin, joissa on suuret hiihtäjämäärät tai joissa hiihtäjinä on paljon lapsia, ikääntyneitä ja turisteja. Tarkastuksissa latujen vaatimuksissa tuli ottaa huomioon kunkin ladun erityispiirteet (esim. maisemaladun ominaisuudet, luonnonsuojelualueet) sekä huomioida myös hiihtäjien oma vastuu turvallisuudesta (hiihtäjien tulee noudattaa annettuja ohjeita ja varoituksia). Tarkastuksista laadittiin tarkistuslistauksen lisäksi hallintolain 39 :n tarkoittama tarkastuskertomus sekä yhteenvetolomake aluehallintoviraston laatimaa yhteenvetoa varten. Kunnallisia valvontaviranomaisia ohjeistettiin antamaan ladun ylläpitäjälle kehotus korjata havaitut puutteet ja antamaan tarvittaessa määräaika puutteiden korjaamiselle. Määräajan jälkeen tuli tehdä jälkitarkastus, jossa tarkastettiin, onko puutteet korjattu. Mallina tarkastuslomakkeelle, selityspyynnölle ja väliaikaiselle kiellolle käytettiin Tukesin ekstranet-sivuilta löytyviä malliasiakirjoja. Yhteenvetolomakkeet ja tarkistuslistat pyydettiin toimittamaan aluehallintovirastoon huhtikuun 2010 loppuun mennessä. 3. PROJEKTIN TULOKSET Kaikista valvontayksiköistä ei lähetetty kaikkia tarkastuslomakkeita aluehallintovirastoon, vaan osasta tuli ainoastaan yhteenvetolomakkeet. Lukumääräiset tulokset on koottu vain yhteenvetolomakkeiden perusteella. Valvontaprojektiin osallistui Tampereen toimipaikan toiminta-alueelta 5, Jyväskylän toimipaikan alueelta 4 ja Vaasan toimipaikan alueelta 5 valvontayksikköä. Yhteensä maastohiihtolatujen turvallisuutta arvioitiin joka toisessa (50 %) valvontayksiköissä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella. 2 (10)
Projektiin osallistuivat seuraavat valvontayksiköt: Ikaalisten kaupungin ympäristöterveydenhuolto, Parkanon kaupungin terveysvalvonta, Pirkkalan kunnan ympäristöterveydenhuolto, Sastamalan perusturvakuntayhtymä, Tampereen kaupungin ympäristöterveys, Jyväskylän kaupungin ympäristöterveysosasto, Keurusselän ympäristö- ja terveydensuojelutoimisto, Wiitaunioni, Äänekosken kaupungin ympäristövalvonta, Kuntayhtymä Kaksineuvoinen, Kuusiokuntien terveyskuntayhtymä, Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto, Kristiinan kaupunki ympäristöterveydenhuolto ja Seinäjoen kaupunki, ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 1) näkyvät projektiin osallistuneiden valvontayksiköiden määrät, niiden osuus kaikista Länsi- ja Sisä-Suomen valvontayksiköistä ja kuntien lukumäärät, joissa tarkastuksia tehtiin. Taulukko 1. Maastohiihtolatujen turvallisuusvalvontaprojektiin osallistuneet valvontayksiköt ja kunnat, joissa tarkastuksia tehtiin. LSSAVIn toimipaikka Osallistuneet valvontayksiköt lkm % alueen valvontayksiköistä Kunnat, joissa tarkastuksia tehtiin lkm Tampereen toimipaikka 5 63 % (8 kpl) 8 Jyväskylän toimipaikka 4 44 % (9 kpl) 15 Vaasan toimipaikka 5 45 % (11 kpl) 12 YHTEENSÄ 14 50 % 35 Valvontayksiköissä käytettiin työaikaa projektiin 10 tunnista 84 tuntiin, yhteensä 323 h ( ~45 htpv). Latuja tarkastettiin 2 28 kpl, yhteensä 107 kpl. Yhden ladun tarkastamiseen käytettiin keskimäärin 3,0 tuntia. Hiihtoverkoston pituudeksi arvioitiin olevan projektiin osallistuvien valvontayksiköiden alueella 58 452 km, yhteensä 3094 km. Yksi valvontayksikkö ei tehnyt lainkaan tarkastuksia vaan osallistui projektiin kartoittamalla maastohiihtoladut ja niiden ylläpitäjät kuuden yhteistoiminta-alueeseen kuuluvan kunnan alueella ja tiedottamalla ylläpitäjiä latujen turvallisuudessa huomioitavista asioista. Varsinaiset tarkastukset he toteuttavat vasta vuonna 2011. Työaikaa tähän selvitystyöhön käytettiin 10,8 tuntia. Yleisimmin latujen ylläpitäjä oli kunta tai kaupunki. Muita ylläpitäjiä olivat hotelli, hiihto-/urheiluseura, hiihtokeskus sekä kyläseura. Yhteensä projektilla tavoitettiin 49 latujen ylläpitäjää. Taulukossa kaksi näkyy projektiin käytetty työaika, hiihtoverkoston pituus ja latujen ylläpitäjien määrä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovi- 3 (10)
raston alueen eri toimipaikkojen mukaan jaoteltuna. Tulosten laskennassa on käytetty latujen ylläpitäjien määränä 43, joka jää jäljelle, kun latujen ylläpitäjien kokonaismäärästä vähennetään ne kuusi ylläpitäjää, joille vain tiedotettiin turvallisuuteen liittyvistä asioista. Taulukko 2. Yleistietoja maastohiihtoprojektista LSSAVIn toimipaikka Projektiin käytetty työaika h Hiihtoverkoston pituus km Latujen ylläpitäjät lkm Tampereen toimipaikka 8 30 yhteensä 84,8 Jyväskylän toimipaikka 10-84 yhteensä 166 Vaasan toimipaikka 5 20 yhteensä 72,5 58 103 yhteensä 318 148-452 yhteensä 1140,6 45-600 yhteensä 1635 kunta 15 * yhteensä 15* kunta 15, hotelli 1, hiihto-/urheiluseura 1, hiihtokeskus 1 yhteensä 18 kunta 12, urheiluopisto 1, urheilu- / hiihtoseura 2, kyläseura 1 yhteensä 16 YHTEENSÄ 323,3 3093,6 43 (49*) *Lukuun sisältyy 6 kpl Pirkkalan latujen ylläpitäjiä, joiden alueella ei tehty tarkastuksia vaan ainoastaan ylläpitäjien selvitys (katso selostus yllä tekstissä) Latujen ylläpitäjistä 35 kpl (81%) oli tietoisia KuTuL 75/ 2004 4 :n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos kuluttajapalvelusta aiheutuu varaa kuluttajalle. Turvallisuusasiakirjan oli laatinut 12 kpl (28 %) ja turvallisuudesta vastaava taho oli nimetty 37 (86 %) tapauksissa. Kunnossapito-ohjelman oli laatinut 17 kpl (40 %) ja hätätilanneohjeen 11 kpl (26 %) latujen ylläpitäjistä. Taulukossa kolme on kuvattu ko. asioiden jakautuminen eri toimipaikkojen kesken Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella. 4 (10)
Taulukko 3. Ilmoittamis- ja huolellisuusvelvoitteen täyttyminen latujen ylläpitäjillä LSSAVIn toimipaikka Tietoisuus ilmoitusvelvollisuudesta Turvallisuusasiakirja laadittu Turvallisuudesta vastaava hlö nimetty Kunnossapitosuunnitelma laadittu Hätätilanneohjeet laadittu Tampereen toimipaikka Jyväskylän toimipaikka Vaasan toimipaikka 9 / 60 1 / 6,7 8 / 53 7 / 47 2 / 13 16 / 89 8 / 44 17 / 94 9 / 50 7 / 39 10 / 63 3 / 19 12 / 75 1 / 6,3 2 / 13 YHTEENSÄ 35 kpl / 81 % 12 kpl / 28 % 37 kpl / 86 % 17 kpl / 40 % 11 kpl / 26 % Onnettomuuskirjanpitoa oli pidetty 13 (30 %) ladun ylläpitäjän toimesta. Opastetaulut katsottiin riittäviksi 21 (49 %) ja varoitustaulut 23 (53 %) ylläpitäjällä. Taulukossa neljä on kuvattu ko. asioiden jakautuminen eri toimipaikkojen kesken Länsija Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Yleisimmät vaaratilanteet / vakavimmat puutteet Valvontayksiköt listasivat yleisimmiksi vaaratilanteiksi / vakavimmaksi puutteiksi opastetaulujen puutteet tai puuttumisen kokonaan, vaarallisten laskujen merkinnän puuttumisen ja tien ylitysten merkintöjen puutteet. Opastetauluissa ei usein ollut latujen pitäjän yhteystietoja eikä hälytysnumeroita ja ohjeita. Lisäksi listattiin seuraavia puutteita: Varoitusmerkintöjen kunto oli huono, suoja-alueet latujen sivuilla eivät olleet riittäviä ja valaistuksen syttymis- ja sammumisajankohtia ei ollut ilmoitettu, valaistus loppui kesken ladun, ilkivalta, turvallisuusasiakirjan puuttuminen, turvallisuudesta vastaavaa henkilöä ei ollut nimetty, kunnossapitosuunnitelmaa ei ollut laadittu, hätätilanneohjeet puuttuivat. Ladun ylläpitäjät arvioivat vakavimmiksi puutteiksi osittain samoja asioita kuin tarkastajat. Suurimpana vaaranpaikkana arvioitiin olevan vaativat laskut ja erilaiset tien ylitykset. Myös nopeiden säätilojen todettiin aiheuttavan latujen jäätymisongelmia ja veden kertymistä laduille, mitkä voivat sitten aiheuttaa vaaratilanteita. Kuusi latujen ylläpitäjää mainitsi yhdeksi vakavimmista puutteiksi ilkivallan ja sen torjumisen mahdottomuuden. 5 (10)
Taulukko 4. Huolellisuusvelvoitteen täyttyminen latujen ylläpitäjillä, jatkoa taulukkoon 3 LSSAVIn toimipaikka Onnettomuuskirjanpitoa pidetty Opastetaulut riittäviä Varoitustaulut riittäviä Tampereen toimipaikka 1 / 6,7 3 / 20 5 / 33 Jyväskylän toimipaikka 7 / 39 11 / 61 11 / 61 Vaasan toimipaikka 5 / 31 7 / 44 7 / 44 YHTEENSÄ 13 kpl / 30 % 21 kpl / 49 % 23 kpl / 53 % Toimenpiteet tarkastusten johdosta Projektin yhteydessä laadittiin 61 tarkastuskertomusta ja annettiin opastusta ja neuvontaa 38 :lle (95 %) sekä kehotuksia havaittujen puutteiden korjaamiseksi 36 (90 %) ladun ylläpitäjälle. Kirjallisia selityspyyntöjä tehtiin 3 kpl. Jälkivalvontatarve kirjattiin 30 tarkastuksen perusteella. 4. ALUEHALLINTOVIRASTON OSALLISTUMINEN PROJEKTIIN JA TIEDOTTAMINEN Projektitarkastukset toteutettiin kunnallisten tuoteturvallisuutta valvovien tarkastajien toimesta. Aluehallintoviraston lääninelintarviketarkastaja Merja Virtanen osallistui kahdelle eri valvontayksiköiden tekemälle maastohiihtolatutarkastukselle 5.2. ja 25.2.2010. Näihin tarkastuksiin kului matkoineen 2 htpv. Kunnalliset valvontayksiköt toimittivat yhteenvetolomakkeen ja osan täytetyistä tarkistuslistauksista ja tarkastuskertomuksista aluehallintovirastoon huhtikuun 2010 loppuun mennessä. Näiden perusteella laadittiin yhteenveto projektista, joka toimitetaan sähköpostilla Tukesiin ja kunnallisiin valvontayksiköihin. Yhteenveto julkaistaan. Projektin alkuvalmisteluihin ja yhteenvedon laatimiseen ja muihin asiaan liittyviin oheistoimintoihin kului sekä Vaasan päätoimipaikassa että Tampereen toimipaikassa yhteensä aikaa n. 6 htpv. 6 (10)
5. TULOSTEN ARVIOINTI JA JOHTOPÄÄTÖKSET Projekti onnistui hyvin. Sillä tavoitettiin useita latujen ylläpitäjiä ja saatiin vietyä eteenpäin tietoa latujen turvallisuuteen vaikuttavista asioista. Keskeisiksi maastohiihtolatujen turvallisuuden kehittämiskohteiksi nousevat projektin perusteella opaste- ja varoitustaulut sekä hätätilanneohjeet. Tietoisuus KuTuL:n ilmoitusvelvollisuudesta näyttäisi olevan jo hyvin tiedossa latujen ylläpitäjillä (81 %) ja myös turvallisuudesta vastaava henkilö oli yleensä nimetty (86 %). Sen sijaan vain vähän yli neljännes latujen ylläpitäjistä oli laatinut laduille turvallisuusasiakirjan ja yli kolmasosa kunnossapitosuunnitelman. Maastohiihtoladut eivät kuulu niihin valvontakohteisiin, joilta Tukes välttämättä edellyttää turvallisuusasiakirjan laatimista vaan sen laatiminen on suositus. Kunnossapito toimii yleensä käytännössä ja on suunnitelmallista, mutta kirjallista kunnossapitosuunnitelman laatimista ei ollut aina koettu tarpeelliseksi. Hätätilanneohjeistus oli laadittu vain vajaassa kolmasosassa valvontakohteista. Jatkossa valvontaa tulisikin painottaa akuuttien vaaratekijöiden lisäksi näihin ennaltaehkäiseviin asioihin. Noin kolmannes latujen ylläpitäjistä oli pitänyt onnettomuuskirjanpitoa. Aluehallintovirastoon saapuneiden tarkistuslistausten mukaan, onnettomuuksia oli sattunut aika ajoin, mutta ei kovin paljoa. Erilaisia puutteita ja mahdollisia vaaratilanteita havaittiin useita projektin yhteydessä. Puutteita havaittiin erityisesti opastetauluissa ja varoitusmerkinnöissä. Kuntien projektiyhteenvedoista ei aina pystynyt selvittämään, aiheuttivatko puutteet opaste- ja varoitusmerkinnöissä todellisia vaaratilanteita vai oliko puutteeksi merkitty se, etteivät merkit olleet Tukesin suosituksen mukaisia. Tukesin ohjeessa olevia opastemerkintöjä ei pidetty kaikissa tapauksissa kovin kuvaavina ja osittain sen vuoksi niitä ei aina käytetty. Varoitusmerkinnöistä oli käytössä hyvin erilaisia versioita. Alla olevissa kuvissa on nähtävissä erilaisia varoitus- ja opasmerkintöjä, jotka poikkeavat osittain Tukesin suosittelemista latumerkinnöistä, mutta ilmoittavat kuitenkin selvästi, millaisesta vaarasta on kysymys. Yleensä varoitusmerkinnät kuvasivat hyvin mahdollista vaaraa eikä virheellisiä varoitusmerkintöjä ollut. Vaaraa aiheutti se, että niitä ei aina ollut lainkaan. Kaikki kuvat on ottanut Tampereen kaupungin ympäristöterveydestä terveysinsinööri Tuula Sillanpää maastohiihtolatutarkastuksen yhteydessä. 7 (10)
Kuva 1. Esimerkki ajoneuvoliikenteestä varoittavasta varoitusmerkinnästä Kuva 2. Esimerkki metsätyöstä varoittavasta merkinnästä 8 (10)
Kuva 3. Latu ylittää hiekoitetun jalkakäytävän Kuva 4. Varoitus tienylityksestä ja opastaulu valaistusta ladusta 9 (10)
Kuva 5. Jalankulku kielletty ladulla 6. KOKEMUKSET PROJEKTISTA Projekti sai paljon kiittävää palautetta tarkastajilta. Se oli kiva toteuttaa, kun talvikelit olivat tänä talvena niin hyvät. Kritiikkiä tuli lähinnä tarkistuslistauksen monimutkaisuudesta ja paperitöiden runsaudesta. Yhteenvetolomakkeesta ei käynyt riittävästi ilmi, mitä lukumäärätiedoilla haettiin. Sen täyttämisessä olikin joitakin selviä virheitä, jotka pystyttiin tämän yhteenvedon laatimisen aikana kuitenkin tarkistamaan yksittäisistä tarkastuskertomuksista. Ainakin yksi valvontayksikkö ei toteuttanut tarkastuksia tarkistuslistauksia apuna käyttäen vaan laati ainoastaan suorasanaisen tarkastuskertomuksen ja kokosi niistä asiat yhteenvetolomakkeeseen. Tukesilta toivottiin sekä ohjeistuksen että lomakkeiden käytettävyyden eteenpäin kehittämistä. Merja Virtanen lääninelintarviketarkastaja p. 040-4880608 LIITTEET Yhteenvetotaulukko tuloksista (excel-taulukko) Yhteenvetotaulukko valvontaprojektista Tukesiin 10 (10)