Porin Satamatien teollisuusalue Toiminnan ympäristövaikutuksista Sini Parkkali RAPORTTI Ympäristötoimisto 3/2006
TIIVISTELMÄ Teollisuuden toiminnoissa muodostuu paljon jätteitä. Jätteiden paljouden vuoksi osa niistä jää hyödyntämättä, ja hyödyntämätön jäte loppusijoitetaan tarkoitukseen sopivalle kaatopaikalle. Tällainen alue on Porin Pohjoisen satamatien varrella, Alakylän-Kellahden osayleiskaavan alueella. Pohjoisen satamatien varrella oleva teollisuuden kaatopaikka-alue on herättänyt keskustelua, ja huolestumista ovat aiheuttaneet etenkin kysymykset alueen vesistöjen tilasta sekä Kellahden alueen imagosta. Tämän raportin tarkoituksena on esitellä alueella toimivia yrityksiä ja kaatopaikkojen ympäristövaikutuksia. Alueella toimivat seuraavat yritykset: Fortum Power and Heat Oy ja PVO- Lämpövoima Oy, Kemira Pigments Oy, Stena Metalli Oy sekä Ekokem-Palvelu Oy. Fortum Power and Heat Oy:llä ja PVO-Lämpövoima Oy:llä on käytössä yhteinen tuhkan läjitysalue, Kemira Pigments Oy:llä läjitysalue mm. kipsisakalle, Stena Metalli Oy sijoittaa läjitysalueelleen metallinmurskaustoiminnassa syntyvää jätettä, ja Ekokem-Palvelu Oy:llä on alueella teollisuusjätteen käsittelykeskus ja läjitysalue. Alueelle on tulossa myös Kuusakoski Oy:n kierrätyslaitos ja kaatopaikka. Satamatien teollisuusalueella sijaitsevista toiminnoista aiheutuvista ympäristövaikutuksista merkittävimmäksi on noussut toimintojen vaikutukset vesiin. Vesipäästöjen laatu riippuu alueelle läjitettävästä jätteestä ja jätteen määrästä, joten kaatopaikkakohtaisissa päästöissä on eroja. Suotovesien erilaisuuden vuoksi yhteinen vesienpuhdistusjärjestelmä saattaa olla hankala järjestää, ja jokaisella kaatopaikalla on lähtökohtaisesti omat puhdistusjärjestelmänsä, ja omat rajoituksensa vesipäästöille. Vesistövaikutukset pyritään pitämään mahdollisimman pieninä varustamalla kaatopaikat asianmukaisilla vesienpuhdistusjärjestelmillä ja pohjarakenteilla. Vesistövaikutusten lisäksi toiminnasta saattaa aiheutua melua ja pölyämistä, lähinnä kuljetusliikenteestä ja työkoneista. Toiminnan vaikutukset näkyvät tietysti myös maisemassa, mutta maisemavaikutuksia lieventää läjitysalueiden vaiheittainen maisemointi. Alueet sijaitsevat lisäksi suojavyöhykkeen takana, joten tieltä ei ole suoraa näköyhteyttä niihin. Yritykset toimivat ympäristölupien puitteissa, ja ovat velvoitettuja valvomaan päästöjään ja raportoimaan niistä. Tarkkailuun liittyvät näytteenotot ja analyysit tekee ulkopuolinen yritys. Päästöjen seuranta on tärkeää, jotta saadaan tietoa kaikkien läjitys- ja käsittelyalueiden päästöistä, ja voidaan arvioida toiminnan pitkäaikaisvaikutuksia ympäristössä. 2
PORIN SATAMATIEN TEOLLISUUSALUE TOIMINNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA Sanasto...4 1. Yleistä...5 1.1 Teollisuuden jätteistä...5 1.2 Pilaantuneet maat...6 2. Kaavoitus...6 3. Alueella toimivat yritykset...7 3.1 Fortum Power and Heat Oy, PVO-Lämpövoima Oy Metsä-Ahla...7 3.2 Kemira Pigments Oy - Kipsikorpi...7 3.3 Stena Metalli Oy - Peittoonkorpi...8 3.4 Ekokem-Palvelu Oy - Peräkorpi...8 3.5 Kuusakoski Oy...9 4. Ympäristölupamenettely...11 4.1 Ympäristövaikutusten arviointimenettely...12 5. Toiminnan ympäristövaikutuksista...12 5.1 Toiminnan vesistövaikutuksista...13 5.1.1 Vesistövaikutusten vähentäminen...15 5.1.2 Suotovesille asetut kuormitusrajat...16 5.1.3 Yhteinen käsittely?...17 5.1.4 Pohjavesitarkkailu...17 5.2 Toiminnan vaikutukset ilmanlaatuun...18 5.3 Toiminnan vaikutukset maisemaan...19 Viranomaiset...20 Lähteet...20 Kannen kuva: Fortum Power and Heat Oy:n ja PVO-Lämpövoima Oy:n läjitysalue (2001) 3
Sanasto Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) YVA-menettelyn tarkoituksena on varmistaa, että ympäristövaikutukset selvitetään riittävällä tarkkuudella silloin, kun hanke aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lainsäädännössä on määriteltynä ne hankkeet, joista on aina tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Arvioitavia hankkeita ovat esimerkiksi moottoritiet, suuret polttolaitokset ja isot kaatopaikat. Suotovedet Hulevedet Kiintoaine Kaatopaikan lävitse suotautuvat sade- ja sulamisvedet. Vettä läpäisemättömiltä pinnoilta kerääntyvät sade- ja sulamisvedet. Esimerkiksi vedessä hiukkasmaisessa muodossa oleva aine. Kemiallinen hapenkulutus (COD) Kuvaa sitä happimäärää, joka tarvitaan hajottamaan jäteveden sisältämä orgaaninen aines. Mitä suurempi jäteveden COD-arvo on, sitä enemmän päästöt kuluttavat vesistöistä happea. Sähkönjohtokyky Kuvaa vedessä liuenneina olevien aineiden kokonaismäärää. Veden ph ph-arvo kertoo veden happamuudesta/emäksisyydestä. Neutraaleissa olosuhteissa arvo on 7, ja arvo laskee kasvavan happamuuden myötä. Korkeampi luku taas kertoo emäksisyydestä. Valuma-alue Alue, josta kaikki sinne satava vesi kulkeutuu samaan poistumispisteeseen. Valumaalueen koko voi vaihdella pikkuojan hehtaarista ison vesistöalueen kymmeniin tuhansiin neliökilometreihin. Taustapitoisuus Sisältää luontaisen eli maaperälähtöisen sekä tasaisesti ja laajalle levinneen ilmaperäisen laskeuman aiheuttamat pitoisuudet. Viivästysallas Allas, jota käytetään tasaamaan veden virtausta esimerkiksi johdettaessa vesiä käsittelyyn. Selkeytysallas/laskeutusallas Allas, jonka pohjalle laskeutuu vedessä oleva kiintoaine. Vesi johdetaan edelleen altaan yläosan kautta. 4
1. Yleistä Perinteinen teollisuustuotanto on aina ollut erottamaton osa Poria, sekä nykypäivänä että historian kehittyessä. Porin otollinen sijainti Kokemäenjoen suulla on edesauttanut teollisuuden kehitystä. Itsenäisyydenajan Suomessa Pori onkin ollut merkittävä, nopeasti kasvava suurteollisuuden ja satamien kaupunki. Vuosien varrella Rosenlew, Outokumpu, Rauma-Repola, Vuorikemia sekä muut teollisuuslaitokset ovat tarjonneet useille työtä ja kasvattaneet kaupunkia. Tärkeimpiä teollisuuden ja talouden toimialoja Porissa nykyään ovat mm. kuparinjalostus, sähköteollisuus, energiantuotanto, kemianteollisuus, telakka- ja muu raskas metalliteollisuus sekä monipuoliset satamapalvelutoiminnot. Satamien merkitys Porille on ollut aina suuri, sillä ne ovat mahdollistaneet yhteydet maailmalle. Satamat ovatkin juuri teollisuuden ja kaupan kehityksen kannalta tärkeitä, sillä mm. sahatavaraa lähtee paljon vientiin Porin satamien kautta. Konttiliikenne on vilkasta, ja teollisuuden raaka-aineita kulkee runsaasti satamien kautta. Merkittävää Porin satamien historiassa on ollut mm. Tahkoluodon syväsataman valmistuminen 1980-luvun alkupuolella, sillä syväsatama mahdollisti suurimpien Itämerellä liikennöivien alusten pääsyn satamaan. Syväsatama kohensi kilpailukykyä, ja Tahkoluodon hiilivoimalat turvasivat sataman kannattavuuden. Vuonna 1993 valmistunut Pohjoinen satamatie, jonka rakentamista syväsatama vauhditti, mahdollisti hyvät yhteydet Porin ja Reposaaren satamien välillä. Porilaisessa teollisuudessa on tapahtunut muutoksia vuosien varrella vanhojen tehtaiden lopettaessa ja pilkkoontuessa, mutta siitä huolimatta 2000-luvun Pori on edelleen vahva vaikuttaja teollisuudessa. Teollisuus tarjoaa noin neljäsosan kaikista Porin työpaikoista. 1.1 Teollisuuden jätteistä Teollisuuden prosessien sivutuotteena muodostuu paljon jätettä. Useimmiten osa tästä jätteestä saadaan hyödynnettyä tai kierrätettyä, mutta jätteen paljouden vuoksi sen täysimääräinen hyödyntäminen on vaikeaa, ja hyödyntämättömälle ainekselle on löydettävä turvallinen sijoituspaikka. Loppusijoitettava jäte voi olla esim. tehtaan jätevesien puhdistuksen oheistuotteena syntyvää sakkaa. Jos jätevesiä ei puhdistettaisi, ei läjitettävää sakkaakaan syntyisi, mutta ympäristö kärsisi huomattavasti enemmän likaisista vesistä. Jätelain mukaisesti syntyvä jäte tulisi ensisijaisesti hyödyntää aineena, ja toissijaisesti energiana. Viimeisenä vaihtoehtona on jätteen loppusijoittaminen. Uusien hyötykäyttömahdollisuuksien etsiminen onkin tärkeä haaste teollisuudelle, ja samalla hyötykäytön lisääminen ehkäisee läjitysalueiden nopeaa laajentumista. Kaatopaikkojen aiheuttamia ongelmia voivat olla kaatopaikan läpi suotautuvien vesien, eli suotovesien aiheuttamat pohja- ja pintavesihaitat, maaperän pilaantuminen, haju, pöly, melu sekä muut päästöt ilmaan ja muutokset maisemassa ja alueen ekologiassa. Kaatopaikoilla riskinä voi olla myös tunnistamattomien jätteiden joutuminen kaatopaikalle. Jätteiden ominaisuuksien tunteminen helpottaa niiden haittavaikutusten vähentämistä, ja jätteet voidaan esikäsitellä vähemmän haitallisiksi. Kaatopaikkojen aiheuttamia haittoja voidaan torjua kaatopaikkojen oikealla hoidolla sekä oikealla sijoituspaikan valinnalla ja perustamistavalla. 5
1.2 Pilaantuneet maat Teollisuustuotannossa syntyvien jätteiden lisäksi tehdasalueilla tulee ilmi maaperän pilaantumista. Maaperän pilaantumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa vuosien aikana maahan on tarkoituksella sijoitettu esimerkiksi ongelmajätteitä tai maaperään on vahingossa päässyt sitä pilaavia aineita. Yleisimpiä maaperää pilanneita toimintoja ovat olleet puunsuoja-aineita käyttäneet sahat, pintakäsittely sekä öljytuotteiden käsittely. Teollisuustoiminnan lisäksi maaperä voi pilaantua myös muista syistä. Porin alueella kunnostetaan vuosittain useita maaperältään pilaantuneita kohteita. Kunnostettavalta alueelta poistettavat maamassat tulee toimittaa sellaiselle vastaanottajalle, jolla on ympäristönsuojelulain mukainen lupa pilaantuneen maaperän käsittelyyn. Satamatien teollisuusalueella pilaantuneita maamassoja voidaan vastaanottaa Ekokem-palvelu Oy:n käsittelykeskuksella. 2. Kaavoitus Sijoituspaikan valintaan vaikuttavat monet tekijät. Kaatopaikka-alueeksi valitun paikan tulee sopeutua muuhun ympäristöön ja maaperän on hyvä olla tasainen sekä mahdollisimman vähän vettä läpäisevä. Alakylä-Kellahti -osayleiskaavan läjitysalue ei ole valikoitunut sattumalta teollisuuslaitosten läjitys- ja hyötykäyttöalueeksi vaan alueen ominaisuudet ovat tukeneet sille kaavoituksessa määrättyä käyttötarkoitusta. Osayleiskaavan alue on pääosiltaan moreenia, lukuun ottamatta joitakin kalliopaljastumia ja turvemaita. Alueella ei ole varsinaisia luonnonsuojelukohteita, eikä tiedossa ole kasvillisuuden osalta uhanalaisesiintymiä. Alueen käyttämistä teollisuusjätteen kaatopaikkana puoltavat myös sataman läheisyys ja kohtuulliset kuljetusmatkat. Myös valvonnan järjestämisen kannalta läjitystoiminnan keskittäminen on perusteltua. Alueella on voimassa Satakunnan seutukaava 5. Alakylän-Kellahden osayleiskaava on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vahvistama (1996). Kaavassa alueet on jaoteltu eri käyttötarkoituksiin: mm. Fortum Power and Heat Oy:n ja PVO- Lämpövoima Oy:n läjitysalue, eli Metsä-Ahlan alue on merkitty erityisalueeksi (E), joka on varattu kivihiilivoimaloiden tuhka- ja rikinpoistojätteen läjitykseen ja siihen liittyviä toimintoja varten. Kemira Pigments Oy:n Kipsikorven alue on E-1- alueella, eli erityisalueella, joka on varattu teollisuusjätteen läjitykseen, hyötykäyttötoimintaan ja siihen liittyviä toimintoja varten. E-1-alueella ovat myös Stena Metalli Oy:n ja Kuusakoski Oy:n läjitysalueet (joista Kuusakoski vielä rakentamatta), sekä Ekokem-Palvelu Oy:n läjitysalue. Kuusakoski Oy:n käsittelyalue ja Ekokem-Palvelu Oy:n Härkyksenkorven käsittelyalue sijaitsevat T-e-alueella, eli teollisuus- ja varastorakennusten ja teollisuusjätteen hyötykäyttötoimintojen alueella. Kaavamääräyksissä on annettu vielä paikkakohtaisia tarkennuksia. Kartta osayleiskaava-alueesta liitteenä. 6
3. Alueella toimivat yritykset Läjitysalueella toimivat seuraavat yritykset: Fortum Power and Heat Oy sekä PVO-Lämpövoima Oy, Kemira Pigments Oy, Kuusakoski Oy, Stena Metalli Oy sekä Ekokem-Palvelu Oy. Ekokem-Palvelu Oy:n alueet ovat rakennetuista uusimpia ja Kuusakoski Oy:n alueet ovat vielä rakentamatta (tilanne toukokuussa 2006). Yrityksillä on ensisijaisena periaatteena tuottamansa jätteen hyödyntäminen tai kierrättäminen, läjitykseen menevät näihin tarkoituksiin kelpaamattomat jätteet. 3.1 Fortum Power and Heat Oy ja PVO-Lämpövoima Oy Metsä-Ahla Fortumin Meri-Porin 1994 valmistunut kivihiilivoimalaitos sijaitsee Tahkoluodossa, Porin kaupungin syväsataman naapurissa. Myös PVO-Lämpövoima Oy:llä on Tahkoluodossa kivihiilivoimalaitos. Näitä kivihiilivoimalaitoksia palveleva Metsä-Ahlan läjitysalue otettiin käyttöön vuonna 1996. Valtaosa näiden voimalaitosten sivutuotteista on toistaiseksi saatu hyötykäyttöön, ja Metsä-Ahlaan läjitettävät määrät ovat olleet vähäisiä. Alue on kooltaan 82 hehtaaria, läjitykseen siitä on suunniteltu käytettäväksi 45 ha. Läjitykseen tarvittava alue otetaan käyttöön vaiheittain: ensimmäinen vaihe on kooltaan 13 ha, toinen vaihe 18 ha ja kolmas 14 ha. Metsä-Ahlan läjitysalue on suunniteltu kattamaan koko Meri-Porin ja Tahkoluodon voimalaitosten käyttöaikana syntyneiden jätteiden ja sivutuotteiden läjitystarpeen. Läjitysalueelle sijoitetaan voimalaitosten tuhkia, eli pääasiassa lentotuhkaa, pohjatuhkaa, kipsiä ja ns. suodatinkakkujätettä (rikinpoistolaitoksen jätevesien puhdistuksessa muodostunut liete). Tuhkajätettä voidaan hyödyntää mm. tiivistettynä maarakentamisessa. Tiivistetty lentotuhka läpäisee vettä huonosti eikä tuhka pölyä kosteana. Metsä-Ahlaa koskevissa kysymyksissä lisätietoja antaa Arja Valli, puh. 010 454 3723. 3.2 Kemira Pigments Oy - Kipsikorpi Kemira Pigments Oy:n Porin tehdas valmistaa ja markkinoi maailmanlaajuisesti titaanidioksidipigmenttejä, joita käytetään mm. maaleissa, painoväreissä, papereissa, muoveissa ja kosmeettisissa tuotteissa. Kemiran kipsisakan läjitysalue otettiin käyttöön vuonna 2001. Kipsikorven tilan pinta-ala on 73 ha. Läjitysalue otetaan käyttöön kolmessa vaiheessa täytön edistyessä, ensimmäisen vaiheen ala on 3,36 ha. Toisen vaiheen valmistelut saatiin loppuun vuoden 2005 kuluessa, ensimmäisen vaiheen ollessa jo melko täynnä. Toisen vaiheen suunniteltu ala on 3,05 ha. Nykyisellä tuotantotasolla toisen vaiheen arvioidaan riittävän vuoden 2009 loppuun. Uuden vaiheen käyttöönottoon tarvitaan aina uusi ympäristölupa. 7
Alueelle läjitettävää kipsisakkaa syntyy oheistuotteena tehtaan jätevedenpuhdistamolla, rauta- ja rikkihappopitoisten prosessi- ja hulevesien puhdistuksessa. Puhdistuksessa syntyvä kipsi ja rautahydroksidisakka suodatetaan, ja jätemateriaalista saadaan kuivaa suodinkakkua. Syntyvän materiaalin kosteusprosentti on 20-25, joten jäte ei pölyä. Kipsisakka koostuu pääasiassa kalsiumsulfaatista, ja sisältää myös pienen määrän rautaa sekä kalsiumkarbonaattia. Sakkaa pyritään ensisijaisesti hyödyntämään, käyttökohteena voi olla mm. pehmeiden maakerrosten kuten saven lujittaminen. Hyödynnetyksi saadaan kuitenkin vain pieni osa syntyvästä kipsisakkamäärästä. Mahdollisia hyödyntämiskohteita pyritäänkin löytämään lisää. Kipsikorpea koskevissa kysymyksissä lisätietoja antaa Pekka Lammi, puh. 0101 863 1760. 3.3 Stena Metalli Oy - Peittoonkorpi Stena Metalli Oy:n Peittoonkorven kaatopaikka otettiin käyttöön vuonna 2003. Stena Metalli Oy:llä on Porin Tahkoluodossa murskauslaitos, jossa käsitellään, lajitellaan ja murskataan erilaisia kierrätysmetalleja. Raaka-aine on sekä yhdyskunta- että teollisuusromua. Murskaustoiminnassa syntyneet kierrätykseen kelpaamattomat jätteet sijoitetaan läjitykseen. Tuotantojätteessä on mukana mm. eri muovilaatuja, kumia, puuta, kangasta, lasia ja maa-ainesta. Jätettä tulee erityisesti ro- muautoista ja kodinkoneista, ja läjitettävä jäte sisältää pääasiassa ei-metallisia ainesosia. Jätteen joukossa saattaa olla kuitenkin myös pieniä määriä metalleja. Peittoonkorven kaatopaikka-alueen on arvioitu riittävän Tahkoluodon murskaamossa syntyvän jätteen läjittämiseen n. 50 vuodeksi. Aluetta rakennetaan vaiheittain: ensimmäinen vaihe on 2,2 ha. Alueen kokonaispinta-ala on 14, 3 ha. Peittoonkorpea koskevissa kysymyksissä lisätietoja antaa Marko Walavaara, puh. 050 413 1494. 3.4 Ekokem-Palvelu Oy - Peräkorpi Ekokem-Palvelu Oy kuuluu Ekokem-konserniin. Ekokem-Palvelu Oy on palvelu- yritys, joka tarjoaa palveluita ongelmajätteiden käsittelyyn, maaperän kunnostukseen ja ympäristönsuojeluun liittyvään rakentamiseen. Ekokem-Palvelu Oy:n Peräkorven teollisuusjätteen käsittelykeskus muodostuu kahdesta osakokonaisuudesta: tulotien varrella sijaitsee käsittely- ja hyötykäyttö- 8
alue, jossa vastaanotettavat jätteet, sivutuotteet ja maa-ainekset punnitaan, esikäsitellään ja välivarastoidaan. Toinen osa on loppusijoitusaluetta. Neljän hehtaarin käsittelyalue on vuokrattu Porin kaupungilta, loppusijoitusalue 10,5 ha on Ekokem-Palvelu Oy:n omistuksessa. Peräkorven teollisuusjätteen käsittelykeskus otettiin käyttöön keväällä 2006. Käsittelykeskuksen tarkoituksena on ottaa vastaan, käsitellä, hyödyntää, lajitella ja loppusijoittaa sopimuspohjaisesti teollisuusjätteitä, voimalaitostoiminnan jättei- tä, ongelmajätteenpolton tuhkia ja kuonia, ja pilaantuneita maa-aineksia sekä sedimenttejä ja lietteitä erityisesti Satakunnan alueelta. Käsiteltäviä materiaaleja tuodaan kuitenkin myös muualta Suomesta. Osa jätteistä ohjataan hyötykäyttöön muualle, ja osa hyödynnetään paikan päällä. Käsittelyiden jälkeen hyötykäyttöön ja kierrätykseen kelpaamattomat jätelaadut sijoitetaan kaatopaikalle. Kaatopaikan alueella on jätteiden käsittelykenttä, alueita erityyppisille jätejakeille sekä suotovesien keräysallas. Käsittely- ja hyötykäyttöalueeseen sisältyy mm. lii- kennealueita, välivarastointialueita, käsittelyalueita, toimisto- huolto- ja sosiaalitiloja, varasto/käsittelyhalli, vesialtaat ja vesienkäsittely-yksikkö. Alueelle tuotavat jätteet ja pilaantuneet maamassat välivarastoidaan asianmukaisesti valumien välttämiseksi. Osa loppusijoitettavista jätteistä saattaa olla ongelmajätteeksi luokiteltavaa, siksi läjitysalue rakennetaan täyttämään ongelmajätteen kaatopaikalle asetetut vaatimukset. Kaatopaikan arvioidaan riittävän 20-25 vuoden tarpeisiin. Peräkorpea koskevissa kysymyksissä lisätietoja antaa Pentti Forsten, puh. 010 755 1302. 3.5 Kuusakoski Oy Kuusakoski Oy on materiaalin kierrätys- ja jatkojalostusliiketoimintaan erikoistu- konserni. Kierrätyksessä periaatteena on se, että tuotteen metallisisältö rikaste- nut taan ja jalostetaan teollisesti uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Toimintaa koskeva ympäristölupahakemus on vireillä Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa. Kuusakoski Oy:llä on tarkoituksena rakentaa alueelle nykyaikainen kierrätyslai- jossa käsitellään teollisuus-, rakennus- ja purkutoiminnassa, kauppa- ja palve- tos, lutoiminnassa sekä pilaantuneiden maa-alueiden kunnostushankkeissa muodostuvia jätteitä. Vastaavanlaisia laitoksia on jo perustettu tai on rakenteilla mm. Espoon Ämmässuolla ja Lahden Kujalassa. Laitoskokonaisuus muodostuu kierrätys- 9
kelpoisen jätteen lajittelu-, esikäsittely- ja varastointialueesta, pilaantuneiden maiden käsittelyalueesta, vaikeasti kierrätettävän ja hyötykäytettävän jätteen loppusijoitusalueesta sekä suotovesien käsittelyalueesta. Kuusakoski Oy:n alueet ovat 3,6 ha (Härkyksenkorpi) ja 17,4 ha (Kuusimäen tila). Laitos mitoitetaan sen mukaisesti, että siellä voidaan käsitellä ja hyödyntää jätettä keskimäärin 95 200 t/a. Tästä jätemäärästä noin 29 500 t/a muodostuu Kuusakoski Oy:n omissa tuotantolaitoksissa. Loput jätteet tulevat jätehuollon sopimusasiakkailta ja pilaantuneiden alueiden kunnostushankkeista. Tuotavat jätteet pyritään ensisijaisesti ohjaamaan hyötykäyttöön materiaalina tai energiana. Jätteet, joita ei voida taloudellisesti kannattavalla tavalla hyödyntää, si- joitetaan loppusijoitukseen kaatopaikalle. Loppusijoitukseen menevä jäte on pääosin hyötykäyttöön kelpaamatonta, pysyväksi, tavanomaiseksi tai ongelmajätteeksi luokiteltavaa kiinteää jätettä. Loppusijoitusalueen käyttöajan arvioidaan olevan 15-20 vuotta. Kuusakoski Oy: ssä lisätietoja antaa Antero Vattulainen, puh. 03 84 300. Kuva 1. Satamatien teollisuusalueelta varatut alueet (tilanne syyskuussa 2006). 10
Taulukko 1. Satamatien teollisuusalueelle läjitettyjen jätteiden määrät. Läjitysalueille toimitetut jätteet (tonnia) Metsä- Ahla Kipsikorpi Peittoonkorpi 1996 1 220 1997-1998 - 1999 35 100 2000 3 200 2001 3 500 10 900 2002 190 76 000 2003 2 380 72 520 23 240 2004 5 350 81 630 29 650 2005 1 060 116 120 26 560 4. Ympäristölupamenettely Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle tarvitaan ympäristön- suojelulain (86/2000) mukainen lupa. Ympäristönsuojelulaissa ja -asetuksessa on määritelty ne toiminnot, jotka vaativat ympäristöluvan. Yksityiskohtainen luettelo luvanvaraisista toiminnoista löytyy ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 :stä. Ympäristölupaa haetaan toiminnan laajuudesta riippuen joko ympäristölupaviras- tolta, alueelliselta ympäristökeskukselta tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Satamatien teollisuusalueella tällä hetkellä toimivien yritysten ympäristöluvat on myöntänyt alueellinen ympäristökeskus, Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lupahakemusta käsittelevä viranomainen tiedottaa hakemuksesta kuuluttamalla kunnan ilmoitustaululla sekä paikallisessa sanomalehdessä. Kuulutuksesta annetaan lisäksi tieto asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Asianosaisia ovat esimerkiksi alueella kiinteistöjä omistavat henkilöt. Asianosaisilla on mahdollisuus kuulutusaikana jättää lupaviranomaiselle lupahakemuksesta muistutus. Muilla henkilöillä sekä sellaisilla yhteisöillä, jotka eivät edusta asianosaisia, on oikeus esittää hakemuksista mielipiteensä. Lisäksi lupaviranomainen pyytää lupahakemuksesta paikallisilta viranomaisilta lausunnot. Mikäli ympäristönsuojelulain 42 :n mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät voi lupaviranomainen myöntää ympäristöluvan. Luvan myöntämisen edellytysten mukaan toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu muun muassa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai kohtuutonta rasitusta naapureille. Ympäristöluvassa annetaan määräyksiä pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä määräyksiä toiminnan tarkkailusta. Ympäristöluvasta voi valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen. Ympäristönsuojelulain 97 :n mukaan valitusoikeus on esimerkiksi sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa kos- 11
kea sekä alueella toimivalla rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on ympäristönsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Taulukossa 2 on koottuna Satamatien teollisuusalueella tällä hetkellä voimassa olevat ympäristöluvat (tilanne syyskuussa 2006). Ympäristöluvat ovat voimassa toistaiseksi, mutta toiminnanharjoittajien tulee esittää hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi 5-10 vuoden kuluttua luvan myöntämisestä. Taulukko 2. Satamatien teollisuusalueella voimassa olevat ympäristöluvat. Voimassa oleva Toiminnanharjoittaja ympäristölupa Muuta myönnetty Fortum Power and Heat Oy ja 17.8.2000 Laajennettavaa toimintaa koskeva lupa PVO-Lämpövoima Oy myönnetty 16.6.2006, hakijat ovat valit- (Metsä-Ahla) taneet luvasta Kemira Pigments Oy 17.12.2003 Laajennettavaa toimintaa koskeva lupahakemus (Kipsikorpi) vireillä Stena Metalli Oy 19.6.2003 - (Peittoonkorpi) Ekokem-Palvelu Oy 11.5.2005-4.1 Ympäristövaikutusten arviointimenettely Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) tarkoituksena on varmistaa, että ympäristövaikutukset selvitetään riittävällä tarkkuudella silloin, kun hanke aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia. YVA-menettely tehdään ennen ympäristöluvan hakemista, sillä menettelyssä saattaa tulla esiin hankkeen toteuttamiseen vaikuttavia asioita. YVA-menettelyn tavoitteena on myös lisätä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. Menettely päättyy yhteysviranomaisena toimivan alueellisen ympäristökeskuksen lausuntoon, joka huomioidaan ympäristölupaharkinnassa. Satamatien teollisuusalueella ympäristövaikutusten arviointi on tehty Kemira Pigments Oy:n, Stena Metalli Oy:n, Ekokem-Palvelu Oy:n sekä Kuusakoski Oy:n toiminnasta. 5. Toiminnan ympäristövaikutuksista Läjitysalueen laajentuminen on ollut huolen aiheena etenkin alueen asukkaille. Huolestuneisuutta on aiheutunut mm. vesien pilaantumisesta, maisemahaitoista sekä lisääntyvästä liikenteestä, melusta ja pölystä. On selvää, että mahdolliset tulevat laajennukset ja lisärakentaminen tuovat mukanaan lisäkuormitusta alueelle, ja huoli alueen imagosta ja ympäristön hyvinvoinnista kasvaa. Kyseessä olevat toiminnot ovat ympäristönsuojelulain perusteella luvanvaraisia, ja niiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia pyritään vähentämään antamalla ympäristöluvissa toimintaa koskevia määräyksiä. Ennen alueiden rakentamista yritykset ovat lisäksi toteuttaneet ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä (YVA). Yritykset ovat sitoutuneita toimimaan mahdollisimman vähäisin ympäristöhaitoin, ja noudattamaan toimintaa koskevia säädöksiä. Mahdollisten ongelmatilanteiden sattuessa yritykset ovat myös vastuussa aiheutuneista vahingoista. Lisäksi yritykset ovat sitoutuneet päästöjensä jatkuvaan seurantaan ja tuloksista raportointiin. Läjitysalueiden vesistökuormitusta tarkkaillaan tarkkailuohjelmien mukaisesti näytteenotto- 12
jen avulla. Läjitysalueille tuotavien jätteiden ominaisuudet ovat yleensä yritysten tiedossa eikä alueelle päädy läjitettäväksi vieraita materiaaleja. Yritysten laatu- ja ympäristöjärjestelmät myös tukevat osaltaan ympäristöasioiden huomioimista. Koska läjitysalueet ovat olleet käytössä vasta joitakin vuosia, on alueen aiheutta- ympäristövaikutuksia vaikea arvioida pitkäaikaisen tiedon puuttuessa. Lisäksi mia päästöt eri kaatopaikkojen välillä ovat erilaisia, joten suoria johtopäätöksiä kunkin kaatopaikan vaikutuksista ympäristöön on hankala tehdä. Muutokset vesistöissä, vesien eliöissä sekä koko alueen ekologiassa ovat pitkän ajan tapahtumia, joten muutaman vuoden tulokset eivät vielä anna kattavaa kuvaa läjityksen vaikutuksista. Järjestelmällistä seurantatietoa tullaan siis tarvitsemaan sekä kaatopaikkakohtaisesti että yhteisvaikutukset huomioiden. 5.1 Toiminnan vesistövaikutuksista Kaikkien suunniteltujen kaatopaikkojen käyttöönoton jälkeen niiden yhteisvaiku- huomioiminen on tärkeää vesistöjen, varsinkin Strömsuntinojan ja sen pur- tusten kuvesistön Skuutholmanlahden veden laadun kannalta. Strömsuntinoja on alueen purkuoja, ja sen valuma-alueen ala on n. 7-7,6km². Ojan valuma-alue muodostuu lukuisista pienistä ojastoista. Ojan valuma-alueen maankäyttö on pääasiassa metsätaloutta, alajuoksulla on kuitenkin viljelyksessä olevia peltoja. Ojalle ominaista ovat suuret virtaamien vaihtelut, ja kuivina vuosina (esim. 2002 ja 2003) oja on ajoittain kuivunut kokonaan. Heikko virtaama aiheuttaakin ongelmia läjitysalueiden purkuvesien kannalta. Osayleiskaava-alueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Haitallisimpia päästöjä purkuojan vesistölle ovat luonnolle vieraat yhdisteet. Läji- kasvaessa kuormitus lisääntyy, ja tämä saattaa äärevöittää eliöiden olosuh- tysten teita ojassa, ja saattaa osaltaan aiheuttaa lajimuutoksia. Ojan veden kannalta huomioitavaa olisi, että täysin luonnolle vieraita yhdisteitä ei pääsisi veteen. Toisaalta myöskään niiden aineiden pitoisuudet eivät saisi kasvaa paljoa, joita ojavedessä on jo luontaisesti. Yksittäisten yritysten osalta tarkasteltuna päästöt vesiin ovat arviointien ja tutki- mukaan kohtalaisen pienet niiden toimiessa lupaehtojen mukaisesti, eikä musten niistä ole vesistöille merkittävää haittaa rehevöitymisen kannalta. On myös arvioitu, että yhteisvaikutus huomioidenkin luonnolle haitallisten yhdisteiden määrät jäisivät niin pieniksi, että ojan vettä alajuoksulla voitaisiin käyttää kuten ennenkin. Kaikkien kaatopaikkojen osalta läjitys ei myöskään kasvattaisi ojavedessä luonnostaan olevien ravinteiden ja metallien pitoisuuksia olennaisesti. Arvion mukaan kaatopaikoilla ei ole lainkaan vaikutusta meriveden laatuun Skuutholmanlahdessa. Maaperään ja pohjaveteen kohdistuvat vaikutukset on arvioitu lieviksi, tai olemattomiksi. Toisaalta vuonna 2005 tehdyn selvityksen (Ramboll Finland Oy) mukaan nykyisin käytössä olevat kaatopaikat lisäävät oleellisesti pitoisuuksia sulfaatin ja ravinteiden ja jonkin verran metallien osalta ojassa. Tämäkin arvio on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä arviossa täytyisi ottaa huomioon myös taustapitoisuus, jonka merkitys on olennainen kokonaiskuormitusta tarkasteltaessa. Huomioitavaa kuitenkin on, että raskasmetallien osalta vaikutuksia saattaa aiheu- jo yhden kaatopaikan osalta, sillä pienilläkin pitoisuuksilla voi olla vaikutusta tua herkimpien vesieliöiden menestymiseen. Raskasmetalleista ympäristön kannalta 13
ongelmallisimpia ovat elohopea, lyijy ja kadmium. Pieninä pitoisuuksina monet raskasmetallit toimivat välttämättöminä hivenravinteina, esimerkiksi kupari, sinkki ja rauta. Metallien vaikutuksia kuitenkin lieventää niiden saostuminen ojassa ja merenlahdessa. Lisäksi ojaan johdettavat suotovedet ovat yleensä neutraaleja/emäksisiä, ja tämä vähentää osaltaan metallien haittavaikutuksia eikä lisää ojaveden happamuutta. Myös virtaamilla on vaikutusta haitta-aineiden pitoisuuksiin. Yksittäistapauksista mm. Ekokem-Palvelu Oy:n ympäristövaikutusten arvioinnissa todetaan, että toiminnalla voi olla haitallisia vaikutuksia pintaveteen välittömästi toiminta-alueen alapuolisissa ojissa, ja purkuvesistöön voi päästä erittäin pieniä määriä sellaisia haitta-aineita, joita ei luonnossa tavata. Alajuoksulla laimenemisen ansiosta toiminnasta aiheutuva vaikutus on kuitenkin jo lievää, ja merialueella vaikutukset eivät ole enää mitattavissa. Arvioinnissa on kuitenkin aina epävarmuutensa, mm. veden puhdistuksen teho saattaa vaihdella, samoin purkuvesien koostumus. Lisäksi epävarmuustekijänä alueilla voi olla likaantuneiden vesien varastoinnin riskit. Jos vuotoja sattuisi tapahtumaan esimerkiksi pohjarakenteiden murtumisen yhteydessä, niiden vaikutukset jäisivät todennäköisesti pienialaisiksi, sillä mahdolliset murtumat havaitaan nopeasti. Murtumien ilmaantuminen on lisäksi epätodennäköistä, sillä pohjat on rakennettu ja tarkistettu huolellisesti. Aluekohtaisesti päästöt vesiin riippuvat alueen laajuudesta ja sinne tuotavista jätteistä. Esimerkiksi Kemira Pigments Oy:n osalta sulfaattipäästöt ovat suuret, mutta muiden aineiden päästöjen osuudet ovat pienehköt. Kemira Pigments Oy:n päästöjen ohella ojan sulfaattipitoisuuteen saattaa myös vaikuttaa alueen maaperä, eli vanha merenpohja. Merenpohjan sedimenteissä sulfaattipitoisuudet ovat luonnostaankin korkeita. Päästöjä arvioitaessa onkin tärkeää huomioida myös luonnollinen, kaatopaikoista riippumaton kuormitus. Yhtiöillä on velvollisuus tarkkailla aiheuttamaansa vesistökuormitusta. Haittaainepitoisuuksien tarkkailun suorittaa ulkopuolinen laboratorio. Mittauksia teh- määritellyistä mittauspisteistä ja näytteistä analysoidaan aluekohtaisesti mää- dään rätyt pitoisuudet. Näytteitä tulee ottaa sekä pinta- että pohjavesipisteitä. Näytteiden otto tulee ajoittaa sellaiseen ajankohtaan, ettei se hankaloidu sääolosuhteiden takia. Metsä-Ahlan alueella vesistökuormitus on laskettu viikoittaisten viivästysaltaan mittapadon virtaamalukemien ja vedestä neljännesvuosittain tehtävien analyysien tulosten perusteella. Kemira Pigments Oy toteuttaa tarkkailuohjelmaa, jossa näyt- teitä otetaan selkeytysaltaasta lähtevästä vedestä (4 kertaa vuodessa). Sen lisäksi näytteet otetaan neljästi vuodessa kahdesta pisteestä, läjitysalueen ylä- ja alapuolelta. Pohjavesiä tarkkaillaan pohjavesiputkista otettavilla näytteillä, ja kolmesta käyttövesitutkimuksen kaivosta, kolme kertaa vuodessa. Stena Metalli Oy:n läjitysalueen vesinäytteistä on analysoitu ph, sähkönjohtokyky, kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kadmium, kupari, lyijy, elohopea, nikkeli sekä kokonaisfosfori ja typpi. 14
Taulukossa 3 on esitetty läjitysalueita koskevia suotovesien laatutietoja vuodelta 2005. Verrattaessa läjitysalueiden suotovesiä talousvedelle asetettuihin vaatimuk- tulee huomioida, että läjitysalueiden suotovesiä ei käytetä talousvesinä, ja että siin niitä koskevat ympäristöluvissa määrätyt raja-arvot. Taulukko 3. Suotovesien pitoisuuksia vuonna 2005. Vesistökuormitus (suotovesien laatu) vuonna 2005 mg/l mg/l Kemira Fortum & Stena Pigments Oy 1) PVO 2) Metalli Oy 3) Strömsuntinoja 4) Talousvesi 5) kiintoaine 3 31,075 kokonaistyppi 2, 615 kokonaisfosfori 0,01 0,087 0,02 Cr, kromi 0,007 0,004 0,002 vaatimus 0,05 SO 4, sulfaatti 893 188 105 suositus 250 Fe, rauta 0,255 suositus 0,2 Ni, nikkeli 0,004 0,0096 0,008 vaatimus 0,02 Cu, kupari 0,01065 vaatimus 2,0 Zn, sinkki 0,007 0,0255 0,015 sähkönjohtokyky ms/m 216 82 74,88 50 suositus ~22 700 ph 7, 7 7, 9 7,45 7 suositus 6, 5-9, 5 1) Laskeutusaltaasta lähtevän veden pitoisuuksien keskiarvo vuonna 2005 2) Viivästysaltaasta lähtevän veden pitoisuuksien keskiarvo vuonna 2005 3) Käsitellyn veden pitoisuuksien kesk iarvo vuonna 2005 4) Ojaveden pitoisuuksien keskiarvo vuonna 2005 Strömsuntiojassa (läjitysalueiden jälkeen) 5) Valtioneuvoston asetuksen (461/2000) mukaiset talousveden laatuvaatimukset ja suositukset. HUOM. Verrattaessa läjitysalueiden suotovesiä talousvedelle asetettuihin vaatimuksiin tulee huomioida, että läjitys- ympäristöluvissa määrät yt alueiden suotovesiä ei käytetä talousvesinä, ja että niitä koskevat raja-arvot. 5.1.1 Vesistövaikutusten vähentäminen Vesienkäsittelymenetelmissä on eroja alueiden välillä. Tämä siksi, koska kaikkiin jätevesiin ei voida soveltaa samaa menetelmää vesien erilaisten haitta- vuoksi. Esimerkiksi Kuusakoski Oy:n alueella jätetäytöstä suo- ainepitoisuuksien tautuvat kaatopaikkavedet on suunniteltu kerättäviksi salaojien ja ympärysojien avulla turvesuodatukseen. Turvesuodatuksessa vedet johdetaan painovoimaisesti rahkaturvekerroksen läpi, ja tämä poistaa vedestä tehokkaasti mm. kiintoaineen, siihen sitoutuneet haitta-aineet kuten PCB-yhdisteet, raskasmetallit ja osan orgaanisesta aineesta sekä ravinteista. Myös Stena Metalli Oy:n läjitysalueella on käytössä turvesuodatusmenetelmä. Ennen turvesuodatusta vedet johdetaan laskeutusaltaaseen, jossa kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle. Suodatuksella puhdistetut vedet johdetaan purkuojaan. Metsä-Ahlassa käytössä on selkeytysallas, eli vedet ohjautuvat läjitysalueelta keruuojia pitkin altaaseen, jossa kiintoaine erottuu ennen vesien johtamista pur- Veden laatua seurataan sekä selkeytysaltaan, altaasta purkautuvan kuojaan. veden, 15
purkuvesistön ja alueen pohjaveden osalta. Myös Kipsikorvessa on puhdistusmenetelmänä selkeytysallas. Suoto- ja valumavedet johdetaan läjitysalueelta altaaseen, ja altaasta vedet purkautuvat ylivuotona kaivon kautta ojaan. Aikaa myöten altaan pohjalle kertyy lietettä, joka sijoitetaan läjitykseen. Metsä-Ahlan ympäristölupapäätöksessä vuodelta 2006 ei ole mainintaa vesistöön johdettavan veden kuormitusrajoista. Kipsikorven osalta luvassa on annettu kuormitusraja ainoastaan sulfaatille. Läjitysalueen vaikutuksia pinta- ja pohjave- siin koskevan tarkkailuohjelma mukaisesti analysoidaan vuosittain kaatopaikan käyttöaikana rauta, arseeni, kadmium, kalsium, titaani ja kromi. Peittoonkorven läjitysalueelta johdettavien vesien aiheuttamalle kuormitukselle on määrätty useita raja-arvoja. Tarkkailuohjelman mukaisesti analysoidaan vuosittain pohjavesistä kemiallinen hapenkulutus (COD), kadmium, kupari, elohopea, nikkeli, lyijy ja sinkki. Lisäksi pintavesistä analysoidaan kokonaisfosfori, kokonaistyppi sekä mineraaliöljypitoisuus. Ekokem-Palvelu Oy:n alueilla (Peräkorpi ja Härkyksenkorpi) on yhteinen ympäristölupa, jossa on annettu useille aineille kuormitusrajat. Taulukossa 4 on esitetty voimassa olevissa ympäristöluvissa määrätyt kuormitusrajat. Ekokem-Palvelu Oy:n vesien käsittely tapahtuu tarkoitusta varten rakennetussa vesienpuhdistuslaitoksessa, sään vaihteluilta suojassa. Kaikki suotovedet käsitel- jätteiden käsittelyalueella, eli läjitysalueen vedet kerätään tasausaltaalle, ja lään pumpataan sieltä jätteen käsittelyalueelle käsiteltäväksi. Vastaanotettavista jätteistä selvitetään ennakkokokein niistä liukenevat haitalliset yhdisteet, ja saatujen tietojen perusteella voidaan säätää vesienpuhdistusjärjestelmän tehoa jätteen tarpeita vastaavaksi. Vedet käsitellään kemiallisesti sekä suodattamalla. Kemiallinen käsittely toteutetaan putkisaostuksena, ja käsittelyssä vedestä saostetaan haitallisia aineita niukkaliukoiseen muotoon. Kemiallisessa käsittelyssä käytetään yleisesti vedenpuhdistuksessa käytettäviä kemikaaleja. Kemikaalilisäyksen jälkeen vesi johdetaan laskeutusosioon, josta kirkastunut vesi johdetaan suodatuksiin. Suodatuksella poistetaan kiintoaineita sekä liuenneita yhdisteitä. Suodatusosiona käytetään hiekkasuodattimen ja aktiivihiilisuodattimen yhdistelmää. Saostettu sakka sijoitetaan lopuksi kaatopaikan läjitykseen. Päästöjä maaperään ja pohjavesiin pyritään minimoimaan myös rakennusteknisillä ratkaisuilla, eli läjitysalueet on rakennettava asianmukaisin pohjaratkaisuin. Ra- tarkoitus on pidättää ja ohjailla läjitysalueen läpi suotautuvia vesiä, ja kenteiden huolehtia etteivät jätteiden kanssa kosketuksiin päässeet vedet pääse ympäristöön. Läjitysalueen oikealla hoidolla voidaan myös vaikuttaa suotovesien muodostumiseen (mm. pitämällä läjitysalueen pinta tasaisena ja mahdollisimman pieni ala avoimena). Pintavesien päästöt muodostuvat läjitysalueilla ja käsittelyalueilla hule- ja suotovesistä, jotka kerätään ja puretaan käsittelyn jälkeen ojaan. Pintavesissä saattaa ilmetä samentumista alueiden rakentamisen aikaan maansiirtotöiden takia, mutta sameneminen on kuitenkin vain väliaikaista. 5.1.2 Suotovesille asetut kuormitusrajat 16
Taulukko 4. Porin Satamatien teollisuusalueella sijaitsevien läjitysalueiden kuormitusrajat suoto- vesille. Ympäristölupien mukaiset kuormitusrajat läjitysalueiden suotovesille kg/vuosi Kemira Pigments Oy Stena Metalli Oy Ekokem-Palvelu Oy sulfaatti 60 000 kadmium 0,002 0,02 kg/a/alue kupari 0,7 0,7 elohopea alle 0,001 0, 01 nikkeli 0,2 0,2 lyijy 0,056 0,06 sinkki 0,135 0,14 kokonaisfosfori 1,4 1,4 kokonaistyppi 450 100 5.1.3 Yhteinen käsittely? 5.1.4 Pohjavesitarkkailu Kysymys yhteisestä vesienkäsittelyjärjestelmästä on ollut useasti ehdotuksen koh- arvioida, olisiko yhteinen käsittely ajankohtaista ja riit- teena. On kuitenkin vaikea tävän tehokasta. Yhtenäisessä puhdistusjärjestelmässä ongelmana voisi olla haittaaineiden erilaisuus ja eroavuudet pitoisuuksissa: oikean käsittelymenetelmän löytäminen voisi olla vaikeaa, samoin kustannusten jakaminen. Puhdistustulos ei siis välttämättä paranisi yhteisestä käsittelyjärjestelmästä huolimatta, koska eri yhdisteillä likaantuneet suotovedet vaativat erityyppisiä menetelmiä. Ympäristölupien edellyttämänä vuonna 2005 toteutettiin Ramboll Finland Oy:n laatimana arvio yhteiskäsittelyn mahdollisuuksista, ja tutkimuksessa olivat muka- na kaikki alueen yritykset. Sen mukaan nykytilanne on, että haitta-ainepäästöt ovat kolmijakoisia (vesien osalta), eli sulfaatti-, kloridi- ja ravinnepäästöt ovat melko suuret. Myös metalleja pääsee vesiin. Selvityksen mukaan aiheellisinta ehkä olisi, että pitoisuuksien ja kuormituksen kehittymistä seurataan, ja tarkastellaan myöhemmin pitkän aikavälin tuloksia. Arvion mukaan kaikkien kaatopaikkojen purkuvesien yhteiskäsittely ei ole tarpeen, eikä se olisi edes kovin tehokasta. Yhteisen tarkkailun järjestäminen, ja siitä raportointi olisi kuitenkin tarpeellista, jotta kuormituksesta saadaan yhtenäistä tietoa. Yritysten olisi siis hyvä jatkaa itsenäistä seurantaa, mutta yhteenvetoon vaadittaisiin kaikilta osallistumista. Toiminnan mahdollisia vaikutuksia alueen pohjaveteen tarkkaillaan jokaisella läji- alueilla pohjavesiputkia on yhteensä yhdeksäntoista. tysalueella. Käytössä olevilla Metsä-Ahlan alueella yhdessä pohjavesiputkessa veden happamuus on laskenut läjityksen seurauksena, mutta alueen muissa pohjavesiputkissa veden laatu ei ole muuttunut merkittävästi seurannan aikana. Kipsikorven alueella olevissa pohjavesiputkissa läjitysalueen vaikutus on näkynyt veden sähkönjohtavuuden ja/tai sulfaattipitoisuuden kohoamisena läjitysalueen käyttöönottoa edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Kyse saattaa kuitenkin olla myös pohjaveden luonnollisesta vaihtelusta. Stena Metalli Oy:n alueella pohjavesitarkkailua on tehty vasta muu- 17
taman vuoden ajan, joten tuloksien perusteella on vielä vaikea arvioida läjityksen vaikutuksia pohjaveteen. Ekokem-Palvelu Oy:n alueella pohjavesitarkkailu on vasta aloitettu. Läjitysalueilla sijaitsevien pohjaveden tarkkailuputkien lisäksi seurataan lähialueella olevien viiden käyttövesikaivon veden laatua. Seurannan aikana kaivojen veden laadussa ei ole tapahtunut muutoksia, jotka viittaisivat läjitystoiminnan vaikutukseen. 5.2 Toiminnan vaikutukset ilmanlaatuun Ilmanlaatu Kellahden alueella on nykyisellään ollut hyvä, ja kaatopaikkojen toi- Läjityskasat saattavat pölytä hie- minnan aikainen pölyäminen on ollut vähäistä. man tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi rikottuna tai talvipakkasella, mutta pölyä- minen rajoittuu välittömään läheisyyteen. Kesäaikaan pölyämistä voidaan ehkäistä kastelulla. Esimerkiksi Kemira Pigments Oy:n läjitysalueelle tuleva kipsisakka on kosteaa, ja sen vuoksi sakka ei pölyä kuljetuksessa tai läjityksessä. Kipsisakka läpäisee tiivistettynä huonosti vettä, ja läjitettynä sakan pinta kuivuu ja kuorettuu eikä ole enää herkkä vesi- tai tuulieroosiolle. Rakennusvaiheessa pölyäminen on suurimmillaan, mutta tämä on lyhytaikaista ja pölyn vaikutusalue ulottuu vain muutaman sadan metrin päähän. Myös liikenne aiheuttaa lievää pölyämistä, ja liikenteen aiheuttama pöly sekä melu voidaankin kokea uhkana, sillä kaikki toiminnot yhdessä lisäävät alueen ras- liikenteen määrää. Melua aiheutuu rakentamisen aikaan myös työkoneista ja kaan louhinnasta. Kaatopaikan käyttöaikana melua syntyy mm. läjityskoneen käytöstä. On kuitenkin epätodennäköistä, että kaatopaikkojen läjityskoneet olisivat samanaikaisesti käytössä, joten tämä pienentää osaltaan meluhaitan todennäköisyyttä. Myös alueen sijainti ja maaston esteet lieventävät melun vaikutuksia. Melusta on annettu raja-arvot, joita toiminnoissa tulee noudattaa. Liikennemäärät vaihtelevat yrityskohtaisesti: esimerkiksi Kemira Pigments Oy:n läjitysalueelle kipsisakkaa on ajettu arkisin noin 10 kuormaa päivässä, ja työkone on ollut käytössä yleensä 2-3 päivänä viikossa. Mittausten mukaan melutasot ovat olleet asetettujen rajojen puitteissa. Yleisesti ottaen alueelle aiheutuva liikenne muodostuu lähinnä jätemassojen kuljetuksista, työntekijöiden käynneistä, huoltokäynneistä ja alueella tarvittavien työkoneiden kuljetuksista. Alueille suuntautuvan liikenteen määrä riippuu usein siitä, miten hyvin syntyvät sivutuotteet saadaan ohjattua hyötykäyttöön. Kuormien koot ja lukumäärät saattavat vaihdella vuorokautta kohden hyvinkin paljon, näin on esimerkiksi Metsä-Ahlan läjitysalueen kohdalla. Ekokem-Palvelu Oy:n mukaan sen toiminnasta muodostuu ilmanpäästöjä lähinnä työkoneiden ja kuorma-autojen pakokaasuista. Hajapäästöjä voi syntyä haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä pilaantuneiden jätteiden tai maiden käsittelyn yhteydessä mahdollisissa häiriö- tai onnettomuustilanteissa. Päästöjen minimoimiseksi haitallisia yhdisteitä sisältävät jätteet käsitellään hallissa tai peitetyissä aumoissa, jotta suoraa haihtumista ei pääsisi tapahtumaan. Hallista ja aumoista kerätyssä kaasussa olevat haitalliset yhdisteet hävitetään joko katalyyttisellä polttimella tai ne kerätään aktiivihiileen. Käytetty aktiivihiili toimitetaan luvan omaavaan laitokseen jatkokäsiteltäväksi. Pölypäästöjä rajoitetaan peittämällä kuormat ja varastoaumat, 18
ja tarvittaessa maamassoja kastellaan. Voimakkaan hajuiset jätteet sekä maamassat varastoidaan ja käsitellään hallissa. 5.3 Toiminnan vaikutukset maisemaan Kaatopaikan kaasupäästöt riippuvat alueelle tuotavista jätteistä ja kaatopaikan hoidosta. Kaasujen keräys on järjestettävä, jos se nähdään tarpeelliseksi toimenpi- Esimerkiksi Kuusakoski Oy:n käsittelyalueella kierrätysmateriaalien käsit- teeksi. telyssä syntyvä jäte ei sisällä merkittävässä määrin orgaanista, biologisesti helposti hajoavaa ainesta. Kaatopaikalla metallinkierrätysjätteet muodostavat kuitenkin veden kanssa metaania, ammoniakkia ja vetyä. Alueen kaasupäästöt on kuitenkin arvioitu vähäisiksi verrattuna yhdyskuntajätteiden kaatopaikkojen kaasunmuodostukseen, ja kaasupäästöjen määrän arvioidaan olevan niin vähäinen, ettei niillä ole vaikutusta ympäristöön. Myös hajuhaittojen arvioidaan jäävän päästölähteen välittömään läheisyyteen. Kipsikorven osalta kaasupäästöjä taas ei juurikaan synny, sillä läjitettävässä jätteessä ei tapahdu kaasua muodostavia reaktioita. Läjitysalueiden hoidossa tavoitteena on, että avoin ala pidettäisiin mahdollisimman pienenä päästöjen minimoimiseksi. Myös Ekokem-Palvelu Oy arvioi toiminnasta aiheutuvan kaasujen muodostumisen vähäiseksi, sillä paikalle sijoitetaan pääasiassa epäorgaanisia jätteitä. Kaatopaikat ovat tietysti muuttaneet alueen maisemaa, ja maisema tulee edelleen muuttumaan lisärakentamisen yhteydessä. Kasvillisuutta on raivattu pois, ja met- ovat pirstoutuneet. Maisemahaitat ovat kuitenkin vähäiset esimerkiksi säalueet tieltä päin katsottuna, sillä alueet ovat piilossa suojametsän takana. Lisäksi läjityskasojen maisemointi lieventää maisemallista haittaa. Pirstoutumisella on vaikutusta alueen ekologian kannalta, ja se saattaa hankaloittaa eliölajien elämää. Kun alueen käyttöikä täyttyy, ja läjitysalue poistetaan käytöstä, mäelle muodostuu kasvillisuutta ja eliöstöä maisemoinnin tuloksena. Läjitysalueiden käyttöikä vaih- mm. niiden laajuuden ja läjitysmäärien mukaan. Alueita otetaan käyttöön telee vaiheittain, joten alueiden rakentaminen etenee myös vaiheittain. Samoin läjitysalueiden käyttöiän loppuessa ne poistetaan vaiheittain käytöstä, joten maisema muokkautuu rakentamisen muutosten mukana. 19
Viranomaiset Porin Satamatien teollisuusalueen toimintojen ympäristönsuojelulain mukainen lupaviranomainen on Lounais-Suomen ympäristökeskus (puh. 02 525 3500). Valvontaviranomaisena toimii Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lisäksi Porin kaupungin ympäristötoimisto (puh. 02 621 1216). Lähteet Yritysten toimintaa koskevat ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA) liittyvät materiaalit sekä ympäristölupiin liittyvät asiakirjat (nähtävillä ympäristötoimistossa). Ihalainen, E. Ympäristönsuojelutekniikan perusteet. 2000. Koivuniemi, J. Joen rytmissä. Porin kaupungin historia 1940-2000. 2004. Ympäristöhallinnon internetsivut www.ympäristö.fi Porin kaupungin internetsivut www.pori.fi Valtion säädöstietopankki www.finlex.fi 20
21 LIITE