Valtion työnantajakuva 2009: Kansalaisten näkemyksiä ja arvioita valtiosta työnantajana

Valtion työnantajakuva : Kansalaisten näkemyksiä ja arvioita valtiosta työnantajana

Valtion työnantajakuva : Kansalaisten näkemyksiä ja arvioita. JOHDANTO Tässä raportissa esitetään keskeiset tulokset tutkimuksesta, jolla on selvitetty käsityksiä ja mielikuvia valtiosta työnantajana. Tavoitteena on mitata valtion kilpailukykyä työnantajana ja identifioida siihen myönteisesti ja kielteisesti vaikuttavia tekijöitä. Tutkimushanke on toteutettu Valtiovarainministeriön toimeksiannosta. Valtion työnantajakuvaa hahmotetaan raportissa useasta näkökulmasta. Tarkasteltavina näkökohtina ovat mm. valtion työpaikkojen puoleensavetävyys, valtion palvelussuhteen vahvuudet ja heikkoudet sekä valtion palveluksessa työskentelyn sosiaalinen arvostus. Valtiotyön kuvaa hahmotetaan paitsi yleisellä tasolla, myös toimialoittain. Perimmäisenä pyrkimyksenä on luodata valtion mahdollisuuksia menestyä rekrytoinnin kilvassa. Onko työelämän muidenkin sektorien jahtaamilla ns. osaajilla tulevaisuudessa riittävää kiinnostusta valtiotyönantajaa kohtaan? Millaisin henkilöstöpoliittisin linjanvedoin valtionhallinnon kilpailukyky ja vetovoima voidaan turvata? Vaikka valtion palveluksessa työskentelevien osuus koko palkansaajakunnasta on erilaisten rakenneuudistusten myötä supistunut (nykyiseen noin henkilöön), kyse on merkittävästä, yhteiskunnan toimintakokonaisuuden ja hyvinvoinnin kehityksen kannalta strategisesta henkilöstöstä. Raportin vertailuasetelma on ajallinen - mielipiteiden nykytilan ohella tutkimus kartoittaa suhtautumismuutoksia. Muutosvertailun mahdollistavat vuosina, ja kerätyt, kysymyksenasettelultaan pitkälti yhdenmukaiset aineistot. Mittausten toistumisen myötä tutkimus on saanut seurantatutkimusluonteen. Väestöä edustava aineisto kerättiin... välisenä aikana Suomen Gallup Oyn mikrotietokoneperusteisen GallupKanava -tiedonkeruujärjestelmän avulla. Näytteeseen kuuluu yhteensä vastaajaa. Se edustaa koko maan - -vuotiasta väestöä (pl. Ahvenanmaa). Tutkimuksen raportointi sisältää kaksi osaa. Käsillä oleva raportti on perusraportti, jossa verbalisoidaan ja visualisoidaan tutkimuksen päätuloksia. Graafisten kuvioiden osuus raportissa on suuri, koska tutkittavat asiat ovat konkreettisia ja kuviot pitkälti itseselitteisiä. Erillisessä tilastoraportissa esitetään osa-aineistoa koskevat tutkimustulokset yksityiskohtaisessa taulukkomuodossa. Ne sisältävät myös tiedot tutkimusaineistojen rakenteesta ja vastaajaryhmien koosta.. TYÖPAIKAN VALINNAN TÄRKEIMMÄT KRITEERIT Tutkimuksen pääteemaa, arvioita ja käsityksiä valtiosta työnantajana, lähestyttiin kartoittamalla ensin kansalaisten yleisiä työtä ja työelämää koskevia tavoitteita ja preferenssejä. Näiden tunteminen on tarpeen paitsi työelämää koskevien arvostusten ja niissä tapahtuneiden muutosten kartoittamiseksi, myös varsinaisen tutkimusongelman kannalta. Pyrittäessä luomaan kattava kuva valtion palvelussuhteen vahvuuksista ja heikkouksista, ei riitä että luetellaan nämä, vaan on myös tiedettävä minkä painoarvon mikin tekijä kansalaisten arvostuksissa, Vastaajilta tiedusteltiin, kuinka tärkeitä eri tekijät heille olisivat, jos he joutuisivat harkitsemaan työpaikan valitsemista tai vaihtamista. Arvioitavia tekijöitä oli kaksikymmentäkolme. Kutakin niistä tuli arvioida erikseen viisiportaisen asteikon avulla... Yleiskuva arvostuksista Työpaikan pysyvyys on sittenkin kaikista tärkein asia Laajasta listasta nousee esille erityisesti kolme asiaa. Tekijöiksi, joiden painoarvo on ylitse muiden, osoittautuvat työn mielenkiintoisuus (% pitää erittäin tärkeänä, % melko tärkeänä), työpaikan varmuus (%+%) sekä työpaikan henki (+%). Nämä seikat saavat ainoina väestön enemmistöltä korkeimman prioriteetin ('erittäin tärkeä'). Työtä koskevissa odotuksissa avainsanoiksi nousevat täten työn sisältö, turvallisuus ja työyhteisön sosiaalinen toimivuus (kuvio.).

Myös hyvien työolosuhteiden ja -välineiden (%+%) sekä vaikutusmahdollisuuksien (%+%) merkitys saa vertailussa keskimääräistä suuremman painon. Vain koordinaattien keskikastiin sen sijaan yltää hyvä palkka ja palkkakehitys (%+%). Jos kohta myös palkkatasoa pidetään selvästi tärkeänä, tulos ei tue niitä käsityksiä, joiden mukaan taloudelliset kriteerit ovat palkansaajien valinnoissa ensisijaisia. Työn sisällön merkitystä korostaa - työn mielenkiintoisuuden ohella - työtehtävien vaihtelevuuden ja monipuolisuuden tärkeys (+%). Vähämerkityksisimmiksi koettujen asioiden listalta löytyy erityyppisiä aineksia. Työn kansainvälisyyden selkeä jumbosija (%+%) antaa EU-suomalaisista lievästi omintakeisen kuvan. Tulosta selittänee se, että todellisuudessa edelleenkin vain harvat työt ovat luonteeltaan edes osittain kansainvälisiä ja ne edellyttävät taitoja, joita suurella osalla suomalaisista ei ole. Työpaikkavalintoja ei myöskään suuremmin ohjaa halu vaikuttaa laajemmin yhteiskuntakehitykseen (%+%). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei organisaation arvoilla olisi merkitystä: Kaksi kolmesta (%+%) edellyttää että työnantajan toiminta vastaa eettisesti ja moraalisesti hänen omia arvojaan (kuviossa tekstejä on jouduttu osin lyhentämään). Melko vaisun vastaanoton saa myös työnantajan yleinen maine tai arvostus; vaikka suomalaiset tuskin haluavat suoranaisesti huonomaineista työnantajaa, niin hyvä maine painaa sittenkin vähemmän puntarissa kuin työn pysyvyys, luonne ja sosiaaliset suhteet. Vallan ja vastuunoton samoin kuin uralla etenemismahdollisuuksien painoarvo jää niin ikään huomiota herättävän vähäiseksi. Jos kohta vallanhimon ja vähäisemmänkin pomotteluhalun julkituominen törmää vastaamisessa tiettyyn sosiaalisen suotavuuden seinään, jakaumat sisältävät selkeän viestin. Työn pysyvyyttä tähdentäviin tuloksiin suhteutettuna ne tuovat esille perusturvallisuuden ensiarvoisen merkityksen... Muutokset arvostuksissa Kansalaisilla on aiempaa vähemmän vaatimuksia Verrattaessa nyt saatuja tuloksia aiempien vuosien tuloksiin havaitaan järjestyksen pysyneen pääpiirteissään entisellään. Kolmen tärkeimmäksi koetun kriteerin - työn varmuus, mielenkiintoisuus ja työpaikan henki - kärkijoukko on pysynyt koko seuranta-ajan samana (kuviot t-. ja t-., joissa vertailtavina ovat kaikille tutkimuksille yhteiset osiot). Tiettyjä kannanottojen muutoksia voidaan silti havaita. Osaltaan nämä heijastavat työelämän ja yhteiskuntaolojen muutosta tutkimusajankohtien välillä. Tulkinnassa tulee huomioida mittausajankohtien ajoittuminen taloudellisten suhdanteiden muutoksiin. Viimeksi toteutettu tutkimus ajoittuu taloudellisen taantuman odotusvaiheeseen. Seuranta ei suoranaisesti kuitenkaan sisällä yhtään keskelle pahinta lamaaikaan ajoittuvaa mittausta pikemminkin päinvastoin, vuonna Suomi tunsi olevansa vielä Pohjolan Japani. Yhtäältä tämä todistaa arvostusten tietystä stabiilisuudesta: vaikka kansakunnan psyyke on tislaantunut tutkimusten välillä monenlaisissa vaiheissa, perimmäiset työtä koskevat odotukset ovat säilyneet käytännössä pitkälle samoina. Joidenkin tekijöiden arvostuksessa nähdään trendinomaista kehitystä. Mm. työn sisältöön (mielenkiintoisuus, itsenäisyys, vaihtelevuus ja monipuolisuus) kohdistuvat vaateet näyttäisivät seuranta-aikana asteittain jopa heikentyneen. Mahdollisuus tuloksen aikaansaamiseen ja palkkaus työsuoritepohjalta kuuluvat myös pikemmin heikkeneviin trendeihin kuin nouseviin. Koska suuri osa vaihtelusta on kuitenkin luonteeltaan epäsystemaattista sahaamista, päähuomio muutostarkastelussa kannattaa kiinnittää edellisestä (vuoden ) tutkimuksesta tapahtuneisiin muutoksiin. Ainoiksi tekijöiksi, joiden suhteellinen painoarvo on edellisestä mittauksesta noussut, todetaan vallan ja vastuun tasapaino sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Selvimmin heikentyneistä tekijöistä puolestaan huokuu tietty vähään tyytyminen. Joskin palkan merkitys mielletään entiseksi, työpaikan sosiaalisille suhteille annetaan aiempaa hieman vähemmän painoa. Erilaisista suoritusmotivaatioon liittyvistä tekijöistä saadaan samalla aiempaa säyseämpi, ellei peräti vetelämpi kuva. Mahdollisuus tuloksen aikaansaamiseen ja kykyjen käyttämiseen ei kiehdo kansalaisia aivan entisessä määrin (kuvion xt. alaosa).

Muutosprofiili kertoo eniten merkitystään menettäneiksi tekijöiksi hyvät henkilökunta- ja lomaetuudet. Eniten arvostusta menettäneet tekijät saavat selityksensä lama-ajan odotuksilla. Suomalaiset ovat kyselyhetkellä heräämässä siihen, että työttömyys ja epätietoisuus työelämässä lisääntyvät. Hyvistä henkilökuntaetuuksista ja lomista voidaan tinkiä jos työpaikat säilyvät... Arvostusten väestöryhmittäiset erot Nuoret arvostavat rahaa, työn pysyvyyttä ja mielenkiintoisuutta Odotukset sukupuolen mukaan eriytettäessä päällimmäiseksi huomioksi muodostuu tietty (muissakin arvoluotauksissa todentuva) tasoero. Naiset ovat taipuvaisia arvostamaan miltei kaikkia tiedusteltuja tekijöitä enemmän kuin miehet. Erojen suhteellisia suuruuksia - missä sukupuolet ovat kauimpana toisistaan - tarkasteltaessa saadaan silti selkeä kuva miesten ja naisten orientaatioeroista (kuvio s.). Naisten kannanottoja taas leimaavat erilaiset työn eettistä hyväksyttävyyttä, mielekkyyttä, kehittävyyttä ja työyhteisön sosiaalista toimivuutta koskevat odotukset. Myös mahdollisuus sovittaa joustavasti yhteen työ- ja yksityiselämän vaatimukset koetaan tärkeämmäksi naisten keskuudessa. Kokonaisuutena maskuliiniseksi ominaispiirteeksi havaitaan lähinnä uralla eteneminen. Kun tarkastelua laajennetaan muihin taustatekijöihin, saadaan yksityiskohtaisempi kuva arvostusten väestöryhmittäisestä vaihtelusta. Ensisijaiseksi koetun tekijän, työn varmuuden arvostus osoittautuu vankaksi läpi koko sosiaalisen struktuurin. Määre mielletään laajasti tärkeäksi niissäkin väestönosissa, joilla koulutuksellisten ym. resurssiensa valossa on eniten valinnanmahdollisuuksia. Alhaisimmat luvut saadaan johtajilta, yrittäjiltä ja työttömiltä, joille epävarmuudessa eläminen on usein osa elämäntapaa tai sitten ovat pakosta tottuneet siihen. Hyvän palkan ja palkkakehityksen tärkeyttä tähdennetään niin ikään likimain yhtä paljon kaikissa ryhmissä. Tekijä on kuitenkin leimallisesti 'melko tärkeä' muttei ensisijainen. Hieman keskimääräistä enemmän palkkauksen merkitystä korostavat nuoret ihmiset. Toimialoittain tarkasteltuna muita ahneempia ovat teollisuuden palveluksessa työskentelevät. Työn mielenkiintoisuuden merkityksestä ei liioin esiinny vastakkaisia käsityksiä. Tekijän painoarvon havaitaan silti kasvavan miltei suoraviivaisesti koulutustason kohoamisen myötä. Keskimääräistä enemmän aspekti saa arvostusta myös nuorilta sekä julkisten palvelujen piirissä kunnissa työskenteleviltä. Työelämäkeskustelun ajankohtainen teema, kysymys työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta erottelee käsityksiä jonkin verran enemmän. Jo mainitun sukupuolen mukaisen eron ohella arvioinneissa esiintyy huomionarvoisia - joskin elinvaihenäkökulmasta luonnollisia - iän mukaisia eroja. Mahdollisuutta po. asioiden joustavaan yhteensovittamiseen edellyttää etenkin - -vuotiaiden, mutta myös - -vuotiaiden ikäryhmä. Koulutustason kohotessa vaade voimistuu asteittain. Asuinkontekstin mukaan asian painoarvo kasvaa portaittain maaseudulta pääkaupunkiseudulle siirryttäessä.. MIELIKUVAT VALTION TYÖPAIKOISTA Tärkeyspainojen etsinnästä kysely eteni kysymyssarjaan, jossa vastaajien tuli arvioida valtion töitä ja työpaikkoja erilaisten ominaisuuksien suhteen. Valtiotyönantajalle tuli antaa arvosana yhteensä neljästäkymmenestä asiasta... Arvosanat valtiotyönantajalle Valtion työpaikkojen varmuus ja pysyvyys otaksutaan vieläkin suureksi Jo yleissilmäys tuloksiin antaa paljon tietoa valtion palvelussuhteen vahvuuksista ja heikkouksista. Joskin tiettyjä yksiselitteisen positiivisia näkökohtia voidaan identifioida, tuloksiin havaitaan sisältyvän myös paljon kritiikkiä (kuvio.). Tätä tulosta - kuten muitakin vastaavia tuloksia - tulkittaessa tulee muistaa että kyse on ainoastaan kansalaisten käsityksistä ja mielikuvista. Siihen, ovatko nämä käsitykset oikeita vai vääriä, tutkimus ei kykene vastaamaan.

Mielikuvien tunteminen on kuitenkin tärkeää riippumatta siitä vastaavatko ne objektiivista todellisuutta, sillä ne vaikuttavat kansalaisten käyttäytymiseen ja valintoihin. Valtiolle annettu yleisarvosana muodostuu verrattain hyväksi (% hyvä, % huono). Vaikka jakauma painottuu selvästi positiivisten arvioiden suuntaan, siihen voi nähdä sisältyvän tiettyä varauksellisuutta: erittäin hyviä yleisarvosanoja annetaan varsin kitsaasti. Parhaan arvosanan valtiotyönantaja saa lomaeduista (% antaa hyvän arvosanan) ja työpaikkojen varmuudesta (%). Selvästi positiiviseen suuntaan vinoja ovat myös arvosanat jotka koskevat henkilöstön ammattitaitoa (%), työolosuhteita ja -välineitä (%) sekä valtion yleistä mainetta ja arvostusta työnantajana (%). Keskimääräistä positiivisemmiksi piirtyvät myös mm. valtion yleistä mainetta työnantajana, henkilökuntaetuja, henkilöstön palvelukykyä ja työn laatua sekä sukupuolten tasa-arvon toteutumista koskevat arvosanat. Tuloskokonaisuuden tulkinnassa tulee huomata, ettei arvioitava tekijälista ole täysin optimaalinen valtiotyönantajan kannalta. Kun mainittua asiajoukkoa verrataan edellisessä luvussa esitettyihin tuloksiin tärkeimpinä pidetyistä työn ja työpaikan määreistä, voidaan todeta, että kaksi valtiotyönantajan vahvuuksista, työpaikkojen pysyvyys ja varmuus sekä hyvät työolosuhteet ja -välineet, koetaan ensiarvoisen tärkeäksi työpaikan valintakriteeriksi. Huonon arvosanan valtio saa etenkin palkitsemiskäytännöistä (hyvän työsuorituksen palkitseminen %/%, henkilöstön vaikutusmahdollisuuksista omaan työhönsä (%/%), mahdollisuuksista hyödyntää joustavia työtapoja (%/%) sekä toiminnan tehokkuudesta (%/%). Vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön pidettiin tärkeänä työpaikan valintakriteerinä ja valtiolla asian nähdään toteutuvan heikosti... Muutokset arvosanoissa Valtion työnantajakuva on parantunut monissa kohden Verrattaessa nyt saatuja arvosanoja kolmessa aiemmassa mittauksessa saatuihin joudutaan hieman hankalasti kuvattavan ilmiökokonaisuuden eteen. Monien arviointikohteiden osalla muutos on epäsystemaattista siten, ettei trendinomaista nousevaa tai laskevaa kehitystä juuri esiinny (kuviot t-. ja t-.). Sahauksen taustalla tulee nähdä valtion työnantajakuvaa seuranta-aikana hämmentäneet, taloudellisyhteiskunnalliset olosuhdetekijät. Monissa kysytyissä asioissa ollaan nyt taloudellisen taantuman alla edellisen laman jälkeisten vuosien tasolla. Niukkuuden vallitessa vähemmän hyväkin on hyvä ja huonokin huikeasti parempi kuin ei mikään. Nykyoloissa ei kerta kaikkiaan ole varaa samanlaiseen natinaan kuin esim. vuonna, jolloin pohjolan japanilaiset olivat ennemminkin työnvalitsijoita kuin työnhakijoita. Verrattaessa tuloksia edelliseen tutkimukseen käy ilmi, että saadut luvut ovat monilta osin valtion kannalta myönteisemmät kuin vuonna. Valtio on petrannut näkemyksissä työtehtävien sisällöstä (mielenkiintoisuus, itsenäisyys ja vaihtelevuus). Myös palkkataso saa enemmän kiitosta kuin vuonna. Lisäksi valtion otaksutaan olevan nyt kilpailukyisempi työnantaja kuin aiemmin. Vaikka kyseiset tulokset ehkä kuulostavat valtiotyönantajasta miellyttäviltä, sen ei ole syytä ylisuureen riemuun. Lukuja liikuttavat pikemminkin ajan hengen hönkäykset kuin valtion omat edesottamukset. Havainnollinen kuva edellisestä tutkimuksesta tapahtuneesta muutoskehityksestä saadaan tarkastelemalla sitä arvosanakeskiarvojen muutoksina. Yleisarvosana valtiotyönantajalle on ennallaan. Positiivinen saldo saadaan mm. työtehtävien vaihtelevuutta, palkkatasoa, hyvän työsuorituksen palkitsemista, valtaa ja vastuuta koskevissa kannoissa. Selvimmin pakkaselle ovat painuneet oikeastaan vain työolosuhteet ja välineet.

.. Arvosanojen väestöryhmittäinen vaihtelu Koulutetut ja ylemmät toimihenkilöt suhtautuvat valtioon työnantajana muita nuivemmin Sukupuoli erottelee arvosanoja kokonaisuutena vähän. Naisten yleisarvosana piirtyy piirun verran paremmaksi kuin miesten. Sama pätee osatekijöiden joukkoon yleisemminkin - arvosanat ovat taipuvaisia hieman myönteistymään naiseuden suuntaan. Selvimmät, joskaan eivät kovin selvät, tämänsuuntaiset erot koskevat henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia työhönsä, työviihtyvyyttä ja työtehtävien vaihtelevuutta. Naiset ovat myös miehiä tyytyväisempiä valtion viestintään itsestään työnantajana ja arvioivat valtion olevan houkuttelevampi työnantajana. Toisensuuntaisia poikkeamia löydetään lähinnä vain kaksi. Miehet näkevät - perinteisen koomisesti - sukupuolten tasa-arvon toteutuvan valtiolla paljon paremmin kuin naiset eikä ikärasismikaan huoleta miehiä aivan samassa määrin. Muiden taustatekijöiden mukaista näkemysvaihtelua tarkasteltaessa todetaan mm. että yleisarvosanat valtiolle työnantajana paranevat jonkin verran iän kohoamisen myötä. Tulos ei välttämättä ole valtiolle mieluisa - julkistyönantaja kaiketi on muiden työnantajien tavoin kiinnostunut rekrytoimaan palvelukseensa ennen muuta nuoria henkilöitä. Nuorten kantoja tosin leimaa (aiempaan tapaan) enemmänkin tietämättömyys kuin kielteisyys. Valtiotyönantajan selvin vahvuus, työpaikkojen pysyvyys ja varmuus, tunnistetaan ja tunnustetaan laajasti kaikissa väestöryhmissä. Erityisen vakuuttuneita asiasta ovat mm. - vuotiaat, keskiasteen tutkinnon suorittaneet sekä johtajat ja ylemmät toimihenkilöt. Epätietoisimpia ovat jälleen - hieman harmillisesti - nuorimmat sekä opiskelijat. Myös valtiotyön varjopuolia ja puutteita arvioidaan suhteellisen yhdenmukaisesti. Toiminnan tehokkuutta epäilevät johtajat, ylemmät toimihenkilöt, yrittäjät ja korkeasti koulutetut. Jonkinlaista uskoa toiminnan tehokkuuteen ilmenee työntekijöiden keskuudessa. Palkkatasoa koskevissa arvioissa huomio kiinnittyy mm. koulutustason ja ammattiaseman mukaisiin eroihin. Koulutetut ja ylemmissä toimihenkilöammateissa toimivat ovat arvosanoissaan tavallista(kin) nuivempia. Myös nuorista keskimääräistä useampi arvioi valtion palkkatason heikoksi. Työn sisältöä koskevissa käsityksissä vaihtelu muodostuu vähemmän systemaattiseksi. Joskin skeptisyys kasvaa nuoruuden suuntaan, nuorimmat osoittautuvat olevan asiasta jokseenkin kokonaan ulkona (laaja epätietoisten osuus). Selvin vastakohtaisuus paikantuu pieniin osaryhmiin yrittäjiin ja johtajiin; tätä kuten muitakin vastaavia eroja arvioitaessa tulee luonnollisesti muistaa tilastollisen satunnaisvaihtelun merkitys (vaikka aineisto on sinänsä suuri, sen pienimmissä osaryhmissä epävarmuuden aste kohoaa väistämättä korkeaksi). Vaikka käytännöt muuttuvat, niin julkinen kuva laahaa perässä Käsitys vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä omaan työhön läpäisee verraten laajasti kaikki väestöryhmät. Valtiotyötä nähdään edelleenkin leimaavan jonkinlainen 'tottelen vain käskyjä' -henki. Nykyisenä oma-aloitteisuutta ja luovuutta korostavana aikana tulos on kiusallinen. Kriittisimpiä ovat jälleen koulutetuimmat. Myös johtajat ja ylemmät toimihenkilöt ovat taipuvaisia tukistamaan valtiota puutteista henkilöstön vaikutusmahdollisuuksissa. Kaikesta pöllyytyksestä huolimatta monet kokoavat arviot valtiotyönantajasta painottuvat positiivisiksi. Yleisarvosanojen ohella tällainen mittari on käsitys valtion yleisestä maineesta ja arvostuksesta työnantajana. Joskin tätä koskevat kannat - kyseessä on tavallaan mielikuva mielikuvista - noudattavat muissa arvosanoissa ilmenevää vaihtelua (koulutetut ovat keskimääräistä varauksellisempia jne.), niiden pääsuunta on kaikissa väestöryhmissä myönteinen.

Paha kello ei täten kumaja äänekkäästi asiaa koskevia kollektiivisia tuntoja luodattaessa. Kokonaisuutena tarkastelu osoitti eri väestöryhmien mieltävän valtiotyönantajan piirteet pitkälti yhdenmukaisella tavalla. Ottamatta kantaa siihen ovatko kansalaisten käsitykset oikeita vai vääriä, tietty ongelma kyseisenkaltaisiin kaikkien tietämiin asioihin aina liittyy. Yrityskuvia tutkittaessa on havaittu että ne ovat useissa tapauksissa hyvin sitkeähenkisiä ja muuttuvat vain hitaasti ja viiveellä. Valtion työnantajakuvan voidaan ajatella olevan tässä suhteessa myös raskasliikkeinen. Eli vaikka käytännöt valtiolla muuttuvat nopeastikin, valtion julkinen kuva ei välttämättä reagoi tähän likikään samaan tahtiin.. VALTIO vs. YKSITYINEN TYÖNANTAJA: VERTAILEVAT ARVIOT Edellä valtion työnantajakuva on suhteutettu sekä yleisiin työelämää koskeviin odotuksiin että 'itseensä', so. tarkasteltu valtiotyönantajan saamien arvosanojen absoluuttista tasoa ja keskinäistä järjestystä. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa valtion työnantajakuvaa verrattiin ulkopuoliseen kohteeseen, yksityisen työnantajan kuvaan... Valtiotyönantajan vahvuudet ja heikkoudet Valtion ja yksityisen työnantajan imagojen suorassa vertailussa vastaajille esitettiin yhdeksäntoista erilaista työn ja työyhteisön ominaisuutta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan näitä palkansaajan kannalta ja ilmoittamaan kunkin kohdalla erikseen, toteutuuko kyseinen ominaisuus heidän nähdäkseen nykyisin paremmin valtion vaiko yksityisen työnantajan palveluksessa. Tutkimusasetelmasta on huomattava, että se on väistämättä yleispiirteinen ja yleistävä: niin yksityisiä kuin valtiollisiakin työpaikkoja ja töitä on kovin monenlaisia. Täten vertailu voi paikantaa vain 'pääsääntöisiä' eroavuuksia ja kuvata sitä, minkä suuntaisia eroja vertailtavien työpaikkakategorioiden välillä yleensä yhteiskunnassamme nähdään esiintyvän. Kiireen hallinta ja työssä jaksaminen yhtä hyvin tai huonosti valtiolla ja yksityisellä puolella Vertailun tulos tuo esille paljolti samat asiat kuin edellinenkin tarkastelu. Valtiotyönantajalla on joitakin vahvuuksia suhteessa yksityiseen työnantajaan, mutta kokonaisuutena valtio jää alakynteen. Useiden sellaisten tekijöiden kohdalla, joiden painoarvo työpaikan yleisinä valintakriteereinä todettiin edellä suureksi, ero muodostuu verrattain selväksi (kuvio.). Valtion vahvuus on näin arvioiden ennen muuta työpaikkojen varmuus ja pysyvyys (valtiolla paremmin %/yksityisellä paremmin %). Myös yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttamisen nähdään onnistuvan jonkin verran paremmin valtion töissä (%/%). Koska kyseisen näkökohdan painoarvo työn valintakriteerinä todettiin edellä likimain mitättömäksi, kyse ei ole erityisestä valtiotyön houkuttimesta. Samaan suuntaan painottuvat myös sukupuolten tasa-arvoa koskevat näkemykset; tekijä toteutuu hieman useampien mielestä valtiolla paremmin (%/%). Kiireen hallintaa ja työssä jaksamista koskeva vertailu päätyy käytännössä tasapeliin. Myös työhyvinvoinnin toteutumisessa tasapeli on hyvin lähellä. Muiden näkökohtien nähdään olevan yksityisellä työnantajalla joko selvästi tai ainakin jonkin verran paremmin. Tuloksen tulkinnassa tulee luonnollisesti ottaa huomioon että vastaukset eivät kerro sitä paljonko paremmin tai huonommin tiedustellut asiat kilpailevilla sektoreilla ovat (vaan ainoastaan sen monenko mielestä ne ovat joko paremmin tai huonommin). Täten pienikin mielikuvaero voi viedä pisteet toiselle siten, ettei 'hyvä kakkonen' saa ansaitsemaansa kiitosta. Kokonaisuutena vertailun tulos valtion kannalta ei ole ainakaan erinomainen. Niin kauan kuin yksityisen työnantajan kilpailuetuna on kansalaisten mielikuvissa mm. töiden mielenkiintoisuus (%/%), palkkaus ja palkkakehitys (%/%), esimiestoiminta ja johtaminen (%/%), henkilöstön työmotivaatio (%/%) ja työilmapiiri (%/%), on valtiotyönantajan vaikeata kilpailla menestyksellisesti pätevästä työvoimasta yksityisen sektorin kanssa.

.. Muutokset arvioinneissa Valtio on kuronut umpeen eroa yksityiseen sektoriin Mainitut luvut eivät ole kuitenkaan ole mitenkään lohduttomia, kun niitä verrataan aiemmin saatuihin lukuihin. Päinvastoin valtion voidaan todeta pikemminkin kuroneen kiinni kuin lisänneen etäisyyttään yksityiseen sektoriin. Kiinnikurominen on tapahtunut siten, että monissa asioissa yksityinen sektori on menettänyt asemaansa ja tasapeliä ilmentävät näkemykset ovat yleistyneet. Kehityksen kulkua kokonaisuutena tarkasteltaessa voidaan todeta, että seuranta-ajan alussa yksityisen sektorin paremmuus nähtiin monissa kohdin paljon kärjistyneempänä ja kilpailijoiden erot muutenkin suurempina kuin nykyään. Tämän jälkeen valtion ja yksityisen sektorin työnantajakuvat ovat lähentyneet toisiaan ja yhdenmukaistuneet. Vuodesta valtio on merkittävästi kuronut umpeen eroa työtehtävien mielekkyydessä ja henkilöstön työmotivaatiossa. Verrattuna edelliseen tutkimukseen valtion kilpailuasetelma on parantunut myös palkkauksessa ja palkkakehityksessä että mahdollisuuksissa ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen. Myös henkilöstön palvelukyvyssä ja työn laadussa valtion ja yksityisen ero on pikemminkin kaventumaan päin. Joidenkin tekijöiden kohdalla valtio on kuitenkin enemmän tai vähemmän menettänyt kilpailuasemaansa. Esimerkiksi työilmapiirin ja työaikojen joustavuuden osalla yksityinen puoli on kyennyt hieman venyttämään eroa valtioon... Väestöryhmittäiset näkemyserot Korkeasti koulutetut eivät ole enää vakuuttuneita siitä, että yksityisen sektorin esimiestoiminta ja johtaminen olisi parempaa Sukupuolen mukaiset näkemyserot jäävät tämänkin kysymyksen osalla vähäisiksi. Selvin ero koskee (jälleen) sukupuolten tasa-arvoa, jonka parempaan toteutumiseen valtiolla miehet uskovat naisia useammin. Työtehtävien mielenkiintoisuuden miehet mieltävät yksityisellä paremmaksi hieman useammin kuin naiset. Kun erojen etsintä laajennetaan muihin sosio-demografisiin taustatekijöihin, saalis ei kasva juuri suuremmaksi. Työn varmuuden ja pysyvyyden kohdalla erittely ilmentää lähinnä laajaa yksimielisyyttä - kaikissa ryhmissä asia nähdään selvästi valtion vahvuudeksi. Erityisen vakuuttuneita asiasta ovat korkeasti koulutetut. Nuorimmat ja opiskelijat tosin epäröivät tässäkin tarkasteluyhteydessä. Asiallisesti pieniksi erot jäävät myös työtehtävien mielenkiintoisuutta punnittaessa. Yksityinen sektori vetää selvästi pitemmän korren kaikissa arvioitsijaryhmissä. Valtion töitä kiinnostavampina pitäviä ei ole löydettävissä varsinaisesti lainkaan lukuunottamatta työttömiä. Lohtuna valtiotyönantajalle tuloksessa on kuitenkin se että melko monet (enemmän kuin kaksi viidestä) pitävät kummankin sektorin töitä yhtä mielenkiintoisina. Mielipidesuunta säilyy samana tarkasteltaessa käsityksiä johtamisesta ja esimiestoiminnasta. Murskaluvuin valtio ei silti peliä menetä missään ryhmässä. Vahvimmin vakuuttuneita yksityisen johtamistavan paremmuudesta ovat ylemmät toimihenkilöt mutta eivät enää korkeasti koulutetut. Vielä vuonna korkeasti koulutetut olivat vakuuttuneita yksityisen puolen ylivertaisuudesta. Puntari painuu yksityisen suuntaan arvioitaessa palkkausta ja palkkakehitystä. Näkemystapa, jonka mukaan yksityinen sektori tarjoaa paremmat edut, on ominainen kaikille väestöryhmille. Erityisen vakuuttuneita yksityisen paremmuudesta ovat ylemmät toimihenkilöt ja hyvin koulutetut väestöryhmittymät. Työntekijät ja yrittäjät ovat vähemmän vakuuttuneita yksityisen sektorin palkkaeduista.

. VALTION VETOVOIMA TYÖNANTAJANA Astetta vielä yksityiskohtaisempi kuva valtiotyönantajan puoleensavetävyydestä saadaan tarkastelusta, jossa valtion vetovoimaa työnantajana mitataan suhteessa työelämän muihin toimialasektoreihin. Luvun lopussa arvioidaan myös kysymystä siitä, mitä valtion työnantajakuvan osatekijöitä tulisi parantaa valtiotyönantajan vetovoiman lisäämiseksi... Suhtautuminen eri aloilta tarjottuihin työpaikkoihin Valtio päihittää muut toimialat vetovoimassa työnantajana Konkreettista vertailutietoa valtiotyönantajan suosiosta suhteessa muun tyyppisiin työnantajiin tarjoaa kysymyspatteri, jossa vastaajilta tiedusteltiin, kuinka halukkaita he olisivat ottamaan vastaan eri toimialoilta tarjotun työpaikan. Työelämän alat oli luokiteltu viiteen eri perustyyppiin. Tulosten myötä raportoinnissa saavutaan kohtaan, jossa valtion kilpailukyky työnantajana osoittautuu hyväksi, jollei jopa erinomaiseksi. Valtio sijoittuu vertailun kärkeen, ei voimakkaasti muista erottuen mutta kaikin kriteerein kiistattomasti (kuvio ). Kokonaisuutena eri alojen väliset erot jäävät vähäisiksi. Ainoastaan järjestösektori tulee selvemmin torjutuksi. Mikä tekee valtiosta näin puoleensavetävän huolimatta muissa yhteyksissä sen päälle sälytetyistä syytöksistä? Kysymykseen on vaikeata vastata tyhjentävästi. Yhtäältä kyse lienee siitä ihmismielelle ominaisesta epäloogisuudesta, ettei asia useinkaan ole osiensa summa. Ehkä on myös niin, että ihmisten julkilausumat arviot sisältävät aina enemmän idealismia (mm. työn mielenkiintoisuuden korostaminen) kuin heidän faktiset valintansa ja tarpeensa (mm. työn turvallisuus ja jatkuvuus). Voidaan myös ajatella, että valtiotyönantajassa piilee joitakin sellaisia vetovoimatekijöitä, joita tutkimus ei kykene huomioimaan. Joitakin johtopäätöksiä voidaan tehdä. Tilastollisesti valtion vetovoimaa työantajana selittävät eniten näkemykset seuraavista asioista: - Mikä on valtion maine työnantajana? - Mitkä ovat mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen valtion palveluksessa? - Miten työhyvinvointi toteutuu valtion palveluksessa? - Mitkä ovat työolosuhteet valtion palveluksessa? - Mikä on henkilöstön sitoutuminen työpaikkaan ja työtehtäviin palveluksessa?.. Muutokset toimialojen vetovoimassa Kaikkien toimialojen houkutus työnantajana on kohentunut Verrattaessa nyt saatuja tuloksia kolmiin aiemmin saatuihin joudutaan vuoristoradalle. Vuonna kaikkien alojen työpaikat kelpasivat kansalaisille paremmin kuin ennen lama-aikaa vuonna ; massatyöttömyys oli antanut kysymykselle uuden merkityksen ja muuttanut arvioinnin viitekehystä. Kansalaisten työtä koskevissa asenteissa nirsous oli muuttunut persoudeksi. Vuonna asenteet muuttuivat uudelleen nirsommiksi. Uusimmat tulokset viittaavat siihen, että myötäsukaisuus nostaisi jälleen päätään. Kaikilta aloilta tarjottuihin työpaikkoihin tartutaan nyt hanakkaammin kuin seitsemän vuotta sitten (kuvio t.). Valtion kannalta tasonnousu on sujunut luonnikkaasti; kaasujalka on toiminut niin tehokkaasti että ykkössija on säilynyt. Kaikki toimialat ovat kyenneet kohentamaan vetovoimaansa kansalaisten keskuudessa. Tämä selittyy sillä, että nykyoloissa, taloudellisen taantuman aikana ei kerta kaikkiaan ole varaa samanlaiseen valikoimiseen kuin hyvinä aikoina. Työt alkavat kelvata toimialasta riippumatta... Väestöryhmittäiset erot toimialavalinnoissa Valtio on puoleensavetävin korkeasti koulutettujen keskuudessa Toimialavalinnat ovat jossain määrin sukupuolisidonnaisia. Selvimmät erot koskevat kuntasektoria, jonka suosio on näkyvästi suurempaa naisten kuin miesten keskuudessa. Valtio on enää aavistuksen suositumpi naisten keskuudessa. Seitsemän vuotta sitten etenkin miehet olivat nirsompia.

Tulosten yksityiskohtaisempi erittely kertoo että valtion työpaikat maittaisivat monille kansalaisille läpi koko sosiaalisen struktuurin. Mieluisin sellainen luonnollisesti olisi työttömille. Keskimääräistä korkeampia lukuja saadaan mm. julkisten palvelujen piirissä toimivilta ja itäsuomalaisilta. Melko halukkaita valtiolle ovat keskiikäiset, - vuotiaat. Mikäli valtion väestöerittelyä verrataan yksityisten palveluiden vastaavaan, havaitaan ainakin yksi merkittävä ero. Halukkuus työskentelyyn yksityisillä palvelualoilla kasvaa näkyvästi 'nuoruuden suuntaan'. Valtiolle haluamisen osalla ikäriippuvuutta ei suoranaisesti esiinny. Huomionarvoista kummankin alan kohdalla on koulutustason yhteyden heikkous. Merkillepantavaa tuloksissa on kuitenkin se, että valtio on eri toimialoista puoleensavetävin korkeasti koulutettujen kansalaisten keskuudessa. Nuorten keskuudessa valtio häviää vetovoimassa yksityisille palveluille, teollisuudelle ja jopa kunnille... Miten valtion houkuttelevuutta työnantajana voitaisiin parantaa Palkkauksen rinnalla kansalaiset kohentaisivat valtiolla työviihtyvyyttä ja henkistä ilmapiiriä Tutkimukseen sisältyi myös kysymys jossa vastaajilta tiedusteltiin mitä valtion työnantajakuvan osa-alueita heidän mielestään tulisi erityisesti parantaa, mikäli valtion houkuttelevuutta työantajana haluttaisiin lisätä. Arvioitavaksi annettiin laaja lista ( kpl) eri tyyppisiä tekijöitä, joista vastaajat saivat nimetä niin monta kuin halusivat. Jos kohta vastaukset hajoavat paljon, yksi kipukohta kohoaa selvästi ylitse muiden. Vajaa kaksi kolmesta (%) katsoo valtion palkkatason vaativan parannusta. Vaikka keino saattaisi vaikuttaa, on sen toteutus työnantajalle vaateliaisuudessaan toista luokkaa kuin jokin kosmeettinen kasvojenkohotus; ainakin julkishallinnon nykyresurssein ideasta rapisee realismi (kuvio.). Muut profiilin kärkeen kipuavat asiat ovat paljolti samoja joiden osalta valtiotyönantaja on mielletty ainakin jossain määrin epätyydyttäväksi myös muissa tarkasteluyhteyksissä. Kohennusta kaipaaviksi nimetään merkittävän usein mm. työviihtyvyys (%), henkinen ilmapiiri (%), henkilöstön vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä (%) ja hyvän työsuorituksen palkitseminen (%). Työn kansainvälisyyden jääminen lähes vähiten kaivatuksi kohennuskeinoksi vahvistaa raportin alussa saatua kuvaa suomalaisten työorientaation korostuneen kotikutoisesta luonteesta. Myöskään työtehtävien itsenäisyys tai haasteellisuus eivät ole asioita, joiden avulla valtion houkuttelevuutta uskottaisiin voitavan parantaa. Verrattaessa nyt saatuja kehitysehdotuksia aiemmin, jo vuodesta, saatuihin huomio kiinnittyy siihen, että johdonmukaisesti nousevia työnantajakuvan kohennuskeinoja ovat olleet työviihtyvyys, työaikojen joustavuus sekä valtion yleinen maine ja arvostus. Vastaavasti laskevia trendejä ovat työtehtävien mielenkiintoisuus, mahdollisuus tuloksen aikaansaamiseen ja työtehtävien monipuolisuus. Edellisestä tutkimuksesta on usko palkankorotusten merkitykseen hieman laantunut. Vuonna palkkataso pomppasi voimakkaasti esille (sen nimeävien osuus on kasvoi %-yksikköä). Koska valtion palkkataso on valtiollakin tutkimusajankohtien välillä kohonnut, tulos viittaa tiettyyn ajan hengen muutokseen. Hankalina aikoina yhtä moni ei usko palkkakilpailun johtavan työnantajakuvan kohentumiseen. Palkkatason nostaminen ei välttämättä kohota houkutusta lähteä valtiotyönantajan palvelukseen Ovatko ihmisten näkemykset perusteltuja, oikeita? Tähän saadaan viitteitä siitä, että tarkastellaan valtiolle annettujen arvosanojen yhteyttä houkutukseen lähteä valtiolle töihin ja valtion yleiseen arvostukseen työnantajana. Tarkastelu kielii siitä, että palkkatason nostaminen ei välttämättä kohota halua rynnätä valtiotyönantajan palvelukseen. Aiemmin kävi ilmi, että monet muut tekijät vaikuttavat enemmän. Palkkatason korotus kuitenkin toimii siten, että valtiotyönantajan arvostus yleensä kohoaa.

Tähdellistä on pohtia, mitä halutaan tehdä? Halutaanko ensisijassa lisätä valtiotyönantajan arvostusta kansan silmissä vai houkuttelevuutta työnantajana. Mikäli tavoitteena on kiillottaa ja puleerata kasvoja, siis nostaa yleistä arvostusta, tehokkaita keinoja ovat pitkälle kansalaisten tarjoamat työkalut. Mikäli tarkoitus on lisätä houkuttelevuutta, tulisi keinovalikoiman sisältää enemmän muita asioita, joita käsitelty jo aiemmin luvussa.... Valtion eri toimialojen vetovoima työnantajana Yliopistot ja korkeakoulut houkuttelevin valtion toimiala Tämänkertaisessa tutkimuksessa valtion vetovoimaa työnantajana tiedusteltiin myös toimialoittain eriteltynä. Kohdehenkilöiden tuli valita kahdeksasta toimialasta kaikki ne, jotka ovat houkuttelevia työnantajina. Toimialat asettuvat tuloksissa ehkä hieman yllättäväänkin järjestykseen ajatellen, että arvioitsijat edustavat keskivertokansalaisia. Ykkössijan saavuttavat yliopistot ja korkeakoulut (%). Tämän jälkeen muita houkuttelevia ovat ministeriöt (%), valtion liiketoimintayksiköt (%) ja maanpuolustus- ja rajavartiointi (%). Varautuneimpia kansalaiset ovat valtiovarainhoitoa (mm. verolaitos) kohtaan ( %). Reilu kymmenesosa ilmoittaa, että mikään toimiala ei houkuta. Tuloksen tulkinnassa tulee huomata että arviointitehtävä on ilmeisesti ollut keskivertokansalaisille vaikea niin käsitteellisesti kuten tiedollisestikin. Kadunmiehet saattavat keskustella luontevasti valtion leivissä olemisen eduista ja haitoista yleensä, mutteivät ehkä niinkään asiaa toimialakohtaisesti eritellen. Selvää myös lienee että vastauksissa painottuvat pikemminkin mielikuvat töiden luonteesta kuin työnantajasta ja sen harjoittamasta henkilöstö- ja muusta toimintavoista. Tulkintoja hankaloittaa myös tietty katsantotapaa kaventava spesialistiseula - tuomioistuimissa toimiva ajatellaan juristiksi, ministeriössä toimiva taas on mirrikaulainen kultivoitunut sananpyörittäjä, yliopistoon ei ole asiaa ellei ole kovin oppinut jne. Vastaavasti mm. liiketoimintayksiköiden kuva saattaa määräytyä paljolti sen mukaan, mikä niiden toiminnasta selvimmin näkyy ulospäin (Alkossa myydään viinaa, Itellassa, entinen posti, kuljetetaan postia jne.). Tästä huolimatta kysymys tuottaa myös sitä tietoa mitä sillä haetaan - kiinnostusta alaa kohtaan, sillä toimimisen arvostusta, käsitystä etuuksista ja tätä kautta toimialan yleistä vetovoimaa ja kilpailukykyä. Nuorille kelpaisivat työt korkeakouluissa ja poliisialalla Väestöryhmittäiset näkemykset ovat eräiltä osin tuntuvia. Koska ikä on ehkä kiintoisin erottelija - nuoriin sisältyy valtion tulevaisuuden valtiohenkilöstö - sen mukaisiin eroihin on paikallaan kiinnittää erityistä huomiota. Nuorten keskuudessa yliopistot ja korkeakoulut asettuvat ykkössijalle niukasti ennen poliisia. Kiinnostus poliisiasioita kohtaan kasvaa johdonmukaisesti nuorimman ikäluokan suuntaan. Vähiten kiinnostavia valtion toimialoja nuorten parissa ovat valtiovarainhoito ja tuomioistuimet. Korkeasti koulutettuja viehättävät etenkin yliopistot ja korkeakoulut sekä ministeriöt. Nämä kaksi toimialaa miltei jyräävät kaikki muut sektorit korkeasti koulutettujen keskuudessa. Sama koskee ylempiä toimihenkilöitä. Ylempien toimihenkilöiden keskuudessa arvostetaan korkeakouluja ja ministeriöitä työpaikkoina. Näiden rinnalle kuitenkin nousevat valtion liiketoimintayksiköt. Työntekijät poikkeavat muista ammattiryhmistä siinä, että heidän keskuudessaan ei ole mitään ylivertaisia suosikkialoja.

Valtion työnantajakuva Kuvio. MITEN TÄRKEITÄ ERI TEKIJÄT OLISIVAT, JOS JOUTUISI HARKITSEMAAN TYÖPAIKAN VALITSEMISTA TAI VAIHTAMISTA (%). ERITTÄIN TÄRKEÄ MELKO TÄRKEÄ EI OSAA SANOA JOSSAIN MÄÄRIN EI KOVIN TÄRKEÄ Työn mielenkiintoisuus Työpaikan varmuus ja pysyvyys Työpaikan hyvä henki Hyvät työolosuhteet ja -välineet Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön Työnantaja panostaa työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen Hyvä palkka ja palkkakehitys Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen Mahd. joustavasti yhteensovitt. työ- ja yksityiselämän vaatim. Työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus Sopiva työpaikan sijainti Tuloksen aikaansaaminen ja kykyjen käyttäminen Työnant. toiminta vastaa eettisesti ja moraalisesti omia arvoja Työn itsenäisyys Työaikojen joustavuus Työtehtävien haasteellisuus Palkkaus työsuorituksen mukaan Työnantajan yleinen maine tai arvostus Hyvät lomaedut Mahdollisuudet uralla etenemiseen Hyvät henkilökuntaedut Mahdoll. hyödyntää joustavia työtapoja esim. etätyömahdoll. Riittävästi valtaa ja vastuuta Mahdollisuus vaikuttaa laajemmin yhteiskunnall. kehitykseen Työn kansainvälisyys TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio t-. TYÖPAIKAN VALINTAKRITEERIT VUOSINA - (yhteiset/vertailukelpoiset arviointikohteet, %). ERITTÄIN TÄRKEÄ MELKO TÄRKEÄ EI OSAA SANOA JOSSAIN MÄÄRIN EI KOVIN TÄRKEÄ Hyvä palkka ja palkkakehitys Hyvät henkilökuntaedut* Hyvät lomaedut Työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus Mahdollisuudet uralla etenemiseen Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä* kehittämiseen Työnantajan yleinen maine tai arvostus Työpaikan varmuus ja pysyvyys Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön Palkkaus työsuorituksen mukaan Työn kansainvälisyys TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio t-. TYÖPAIKAN VALINTAKRITEERIT VUOSINA - (yhteiset/vertailukelpoiset arviointikohteet, %). ERITTÄIN TÄRKEÄ MELKO TÄRKEÄ EI OSAA SANOA JOSSAIN MÄÄRIN EI KOVIN TÄRKEÄ Sopiva työpaikan sijainti Työaikojen joustavuus Työpaikan hyvä henki Työn itsenäisyys Riittävästi valtaa ja vastuuta Työn mielenkiintoisuus* Tuloksen aikaansaaminen ja kykyjen käyttäminen Hyvät työolosuhteet ja -välineet* Mahd. joustavasti yhteensovittaa työ- ja yksityiselämän vaatimukset* Työnantajan toiminta vastaa eettisesti ja moraalisesti omia arvoja* Mahdollisuus vaikuttaa laajemmin yhteiskunnalliseen kehitykseen TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio xt. ERI TEKIJÖIDEN TÄRKEYS TYÖPAIKAN VALINTAKRITEEREINÄ: ARVIOT VUO- SINÄ JA (asteikkokeskiarvojen erotukset). Riittävästi valtaa ja vastuuta Mahdollisuus vaikuttaa laajemmin yhteiskunnall. kehitykseen Työaikojen joustavuus Hyvä palkka ja palkkakehitys Työnantajan yleinen maine tai arvostus Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön Työn itsenäisyys Mahd. joustavasti yhteensovitt. työ- ja yksityiselämän vaatim. Työn mielenkiintoisuus Mahdollisuudet uralla etenemiseen Työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus Palkkaus työsuorituksen mukaan Työpaikan varmuus ja pysyvyys Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen Hyvät työolosuhteet ja -välineet Sopiva työpaikan sijainti Työpaikan hyvä henki Työn kansainvälisyys Työnant. toiminta vastaa eettisesti ja moraalisesti omia arvoja Tuloksen aikaansaaminen ja kykyjen käyttäminen Hyvät lomaedut Hyvät henkilökuntaedut Tärkeys aiempaa: PIENEMPI,,, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, -, SUUREMPI - -, -, -,,,, TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio s. ERI TEKIJÖIDEN TÄRKEYS TYÖPAIKAN VALINTAKRITEEREINÄ: MIEHET vs. NAISET (asteikkokeskiarvojen erotukset). Työnant. toiminta vastaa eettisesti ja moraalisesti omia arvoja Hyvät työolosuhteet ja -välineet Työn mielenkiintoisuus Sopiva työpaikan sijainti Työnantaja panostaa työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen Työnantajan yleinen maine tai arvostus Työpaikan hyvä henki Mahdollisuus vaikuttaa laajemmin yhteiskunnall. kehitykseen Hyvät lomaedut Tuloksen aikaansaaminen ja kykyjen käyttäminen Mahd. joustavasti yhteensovitt. työ- ja yksityiselämän vaatim. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön Työpaikan varmuus ja pysyvyys Mahdoll. hyödyntää joustavia työtapoja esim. etätyömahdoll. Työtehtävien haasteellisuus Työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus Työaikojen joustavuus Hyvät henkilökuntaedut Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen Hyvä palkka ja palkkakehitys Työn itsenäisyys Palkkaus työsuorituksen mukaan Työn kansainvälisyys Riittävästi valtaa ja vastuuta Mahdollisuudet uralla etenemiseen TNS Gallup Oy PGraphics Tekijä tärkeämpi: MIEHILLE -, -, -, -, NAISILLE,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, - -, -, -,,,,

Valtion työnantajakuva Kuvio. ARVOSANAT VALTION TYÖPAIKOILLE ERÄISTÄ ASIOISTA (%). ERITTÄIN HYVÄ MELKO HYVÄ EI OSAA SANOA MELKO HUONO ERITTÄIN HUONO Yleisarvosana valtiolle työnantajana Lomaedut valtion palveluksessa Valtion työpaikkojen pysyvyys ja varmuus Henkilöstön ammattitaito Työolosuhteet ja -välineet yleensä Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen Valtion yleinen maine ja arvostus työnantajana Henkilöstön sitoutuminen työpaikkaan ja työtehtäviin Henkilökuntaedut valtion palveluksessa Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen Henkilöstön palvelukyky ja työn laatu Eri ikäisten työntekijöiden tasapuolinen kohtelu Työtehtävien mielenkiintoisuus Uralla etenemismahdollisuudet valtion palveluksessa Työhyvinvoinnin toteutuminen Työtehtävien haasteellisuus Työviihtyvyys Henkilöstön samaistuminen työpaikan tavoitteisiin Palkkataso valtiolla Työtehtävien kansainvälisyys Työtehtävien itsenäisyys Henkilöstön tasapuolinen kohtelu Työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus Mahdoll. vaikuttaa laajemmin yhteiskunnall. kehitykseen Henkinen ilmapiiri Mahd. joustavasti yhteensov. työ- ja yksityiselämän vaat. Kyky houkutella henkilöstöä palvelukseensa Esimiestoiminta ja johtaminen Riittävästi valtaa ja vastuuta Työnantajan ja henkilöstön neuvottelusuhteet Valtion työaikojen joustavuus Viestintä valtiosta työnantajana Mahdoll. tuloksen aikaansaamiseen ja kykyjen käyttöön Kiireen hallinta, työssä jaksaminen Esimiespalautteen saaminen työssä Työtehtävien henkinen palkitsevuus Toiminnan tehokkuus Mahd. hyödyntää joustavia työtapoja e. etätyömahdollis. Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä Hyvän työsuorituksen palkitseminen TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio t-. ARVOSANAT VALTION TYÖPAIKOILLE VUOSINA - (yhteiset/vertailukelpoiset arviointikohteet, %). ERITTÄIN HYVÄ MELKO HYVÄ EI OSAA SANOA MELKO HUONO ERITTÄIN HUONO Yleisarvosana valtiolle työnantajana Palkkataso valtiolla Lomaedut valtion palveluksessa Työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus Uralla etenemismahdollisuudet valtion palveluksessa Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä* kehittämiseen Valtion yleinen maine ja arvostus työnantajana Valtion työpaikkojen pysyvyys ja varmuus Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä Hyvän työsuorituksen palkitseminen Työtehtävien* kansainvälisyys TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio t-. ARVOSANAT VALTION TYÖPAIKOILLE VUOSINA - (yhteiset/vertailukelpoiset arviointikohteet, %). ERITTÄIN HYVÄ MELKO HYVÄ EI OSAA SANOA MELKO HUONO ERITTÄIN HUONO Valtion työaikojen joustavuus Henkinen ilmapiiri Työtehtävien itsenäisyys* Riittävästi valtaa ja vastuuta Työtehtävien mielenkiintoisuus* Mahdollisuus tuloksen aikaansaamiseen ja kykyjen käyttöön Työolosuhteet ja -välineet yleensä* Mahd. joustavasti yhteensovittaa työ- ja yksityiselämän vaatimukset* Mahdollisuus vaikuttaa laajemmin yhteiskunnalliseen kehitykseen Esimiestoiminta ja johtaminen Kyky houkutella henkilöstöä palvelukseensa Henkilöstön ammattitaito TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio t-. ARVOSANAT VALTION TYÖPAIKOILLE VUOSINA - (yhteiset/vertailukelpoiset arviointikohteet, %). ERITTÄIN HYVÄ MELKO HYVÄ EI OSAA SANOA MELKO HUONO ERITTÄIN HUONO Henkilöstön samaistuminen työpaikan tavoitteisiin Työnantajan ja henkilöstön neuvottelusuhteet Henkilöstön tasapuolinen kohtelu Työviihtyvyys Työtehtävien henkinen palkitsevuus* Henkilöstön palvelukyky ja työn laatu Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen Eri ikäisten työntekijöiden tasapuolinen kohtelu TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio xt. ARVOSANAT VALTION TYÖPAIKOILLE VUOSINA JA (asteikkokeskiarvojen erotukset). Arvosana aiempaa: Yleisarvosana valtiolle työnantajana HEIKOMPI PAREMPI Työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus Mahdoll. vaikuttaa laajemmin yhteiskunnall. kehitykseen Hyvän työsuorituksen palkitseminen Palkkataso valtiolla Työtehtävien mielenkiintoisuus Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen Eri ikäisten työntekijöiden tasapuolinen kohtelu Kyky houkutella henkilöstöä palvelukseensa Työtehtävien henkinen palkitsevuus Riittävästi valtaa ja vastuuta Uralla etenemismahdollisuudet valtion palveluksessa Työtehtävien itsenäisyys Henkilöstön tasapuolinen kohtelu Henkilöstön samaistuminen työpaikan tavoitteisiin Työtehtävien kansainvälisyys Työnantajan ja henkilöstön neuvottelusuhteet Mahdoll. tuloksen aikaansaamiseen ja kykyjen käyttöön Henkilöstön palvelukyky ja työn laatu Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä Henkilökuntaedut valtion palveluksessa Valtion yleinen maine ja arvostus työnantajana Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen Valtion työaikojen joustavuus Henkinen ilmapiiri Esimiestoiminta ja johtaminen Mahd. joustavasti yhteensov. työ- ja yksityiselämän vaat. Lomaedut valtion palveluksessa Työviihtyvyys Henkilöstön ammattitaito Valtion työpaikkojen pysyvyys ja varmuus Työolosuhteet ja -välineet yleensä,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, -, -, -, -, -, -, -, -, -, - -, -, -,,,, TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio s. ARVOSANAT VALTION TYÖPAIKOILLE: NAISET vs. MIEHET (asteikkokeskiarvojen erotukset). Paremman arvosanan antavat: Yleisarvosana valtiolle työnantajana MIEHET NAISET, Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä Viestintä valtiosta työnantajana Työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus Työviihtyvyys Kyky houkutella henkilöstöä palvelukseensa Työnantajan ja henkilöstön neuvottelusuhteet Toiminnan tehokkuus Valtion työaikojen joustavuus Työtehtävien itsenäisyys Henkilöstön palvelukyky ja työn laatu Valtion yleinen maine ja arvostus työnantajana Työolosuhteet ja -välineet yleensä Työtehtävien mielenkiintoisuus Mahdoll. tuloksen aikaansaamiseen ja kykyjen käyttöön Palkkataso valtiolla Mahd. hyödyntää joustavia työtapoja e. etätyömahdollis. Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen Työtehtävien henkinen palkitsevuus Työtehtävien kansainvälisyys Esimiestoiminta ja johtaminen Henkilöstön sitoutuminen työpaikkaan ja työtehtäviin Henkilöstön ammattitaito Henkilöstön samaistuminen työpaikan tavoitteisiin Työhyvinvoinnin toteutuminen Henkinen ilmapiiri Hyvän työsuorituksen palkitseminen Esimiespalautteen saaminen työssä Riittävästi valtaa ja vastuuta Uralla etenemismahdollisuudet valtion palveluksessa Työtehtävien haasteellisuus Mahd. joustavasti yhteensov. työ- ja yksityiselämän vaat. Henkilöstön tasapuolinen kohtelu Mahdoll. vaikuttaa laajemmin yhteiskunnall. kehitykseen Lomaedut valtion palveluksessa Kiireen hallinta, työssä jaksaminen Valtion työpaikkojen pysyvyys ja varmuus Henkilökuntaedut valtion palveluksessa Eri ikäisten työntekijöiden tasapuolinen kohtelu Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen -, -, -, -, -,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, - -, -, -,,,, TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio -. ARVOSANAT VALTION TYÖPAIKOILLE: YLEISARVO- SANA VALTIOLLE TYÖNANTAJANA (%). ERITTÄIN HYVÄ MELKO HYVÄ EI OSAA SANOA MELKO HUONO ERITTÄIN HUONO Koko väestö Naiset Miehet Alle vuotta - vuotta - vuotta - vuotta Yli vuotta Ei amm. koulutusta Ammattikoulu/-tutkinto Opistotutkinto Amkk/ylempi opistot. Akateeminen Johtava asema Ylempi toimihenkilö Alempi toimihenkilö Työntekijä Yrittäjä Opiskelija Eläkeläinen Työtön Yksityinen teollisuus Yksityiset palvelut Julkinen sektori/valtio Julkinen sektori/kunnat Muu työnantaja Ei työelämässä Pääkaupunkiseutu Muu kaupunki Maaseutu Uusimaa Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois-Suomi TNS Gallup Oy PGraphics

Valtion työnantajakuva Kuvio. VALTIO vs. YKSITYINEN TYÖNANTAJA: KUMMAN PALVELUKSESSA ERI TEKIJÄT TOTEUTUVAT PAREMMIN (%). VALTIOL- LA PA- REMMIN YHTÄ HY- VIN EI OSAA SANOA YKSITYI- SELLÄ PA- REMMIN Työpaikkojen varmuus ja pysyvyys Mahdollisuus vaikuttaa laajemmin yhteiskunnall. kehitykseen Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen Henkilöstön sitoutuminen työpaikkaan ja työtehtäviin Kiireen hallinta, työssä jaksaminen Mahd. joustavasti yhteensovittaa työ- ja yksityiselämän vaat. Työhyvinvoinnin toteutuminen Työaikojen joustavuus Työtehtävien kansainvälisyys Mahdollisuudet ammattitaidon ja itsensä kehittämiseen Esimiestoiminta ja johtaminen Mahdoll. hyödyntää joustavia työtapoja e. etätyömahdollis. Työilmapiiri Palkkaus ja palkkakehitys Esimiespalautteen saaminen työssä Työtehtävien mielenkiintoisuus Henkilöstön palvelukyky ja työn laatu Henkilöstön työmotivaatio Toiminnan tehokkuus TNS Gallup Oy PGraphics