Äänekoski-Vaajakoski-vesireitin yhteistarkkailu vuonna 2015

Tutkimusraportti 170 / 2016 Äänekoski-Vaajakoski-vesireitin yhteistarkkailu vuonna 2015 Nab Labs Oy Arja Palomäki Heikki Alaja

Sisällys 1 JOHDANTO... 5 2 TARKKAILUALUE... 5 3 AINEISTO JA MENETELMÄT... 6 3.1 Vesistötarkkailu... 6 3.1.1 Veden laatu ja ainetaseet... 6 3.1.2 Vesistön tuottavuus... 8 3.2 Kalataloustarkkailu... 9 4 VUODEN 2015 SÄÄ- JA VESIOLOT... 10 4.1 Sääolot... 10 4.2 Vuoden 2015 virtaamat... 10 5 KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT... 11 5.1 Kuormitus... 11 5.2 Ainevirtaamat... 13 6 TARKKAILUN TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU... 15 6.1 Vesistötarkkailu... 15 6.1.1 Veden laatu... 15 6.1.2 Veden laadun kehitys 1975-2015... 20 6.1.3 Vesistön tuottavuus... 22 6.1.4 Ekologinen luokittelu... 24 6.1.5 Tuottavuuden kehitys 1976-2015... 24 6.2 Kalataloustarkkailu... 26 7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 29 7.1 Vesistötarkkailu... 29 7.2 Kalataloustarkkailu... 29 Jyväskylä 18.11.2016 Arja Palomäki Ympäristöasiantuntija 050 427 3067, arja.palomaki@nablabs.fi Heikki Alaja Ympäristöasiantuntija 040 183 6543, heikki.alaja@nablabs.fi Survontie 9 D, 40500 Jyväskylä

Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin yhteistarkkailu vuonna 2015 Tarkkailun toimeksiantajat: Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oy/ Äänekosken tehtaat, Äänekosken Energia Oy/Teräväniemen ja Suolahden jätevedenpuhdistamot Tarkkailun peruste: Metsä Fibre Oy/Metsä Board Oy: ISY 109/06/1, 7.11.2006 Äänekosken Energia Oy, Teräväniemen puhdistamo: LSSAVI 168/2011/1, 15.12.2011; Suolahden puhdistamo: LSSAVI 140/2010/1, 21.12.2010 Tarkkailuohjelma: Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymä ohjelma (KESELY/220/07.00/2010 JA KESELY/392/5723/2010, 1.6.2010) Vesistötarkkailu Tarkkailun sisältö: Päätelmät: Vuosittainen tarkkailu: ainevirtaamat, vedenlaatu, kasviplankton Jätevesivaikutus näkyi natriumin ja johtavuuden kohonneina arvoina Kuhnamon alusvedessä, Vatiassa ja Kapeenkoskessa sekä lievempänä Haapakoskessa. Vesialueella on edelleen happiongelmia, erityisesti Kuhnamossa ja Vatiassa. Klorofylli- ja planktonanalyysien perusteella Aittokoski on rehevähkö, Vatia, Pohjois-Saraavesi ja Pohjois-Leppävesi lievästi reheviä, Etelä-Saraavesi karuhko ja Häränvirta karu. Kasviplanktonin perusteella tehdyn luokituksen mukaan ekologinen tila on erinomainen Saraavedellä ja Vatialla ja hyvä Pohjois-Leppävedellä. Kalataloustarkkailu Tarkkailun sisältö: Kalastuskirjanpito Päätelmät: Kalastuskirjanpidon tulosten perusteella tärkeimpien saalislajien kannoissa ei ole viime vuosina tapahtunut normaalista vaihtelusta poikkeavia muutoksia. Vuoden 2015 kalataloustarkkailun tulosten perusteella näyttäisi siltä, että tarkkailuvelvollisten aiheuttaman vesistökuormituksen kalataloudelliset vaikutukset ovat pysyneet ennallaan.

Kuva 1. Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin yhteistarkkailun havaintoasemat.

TIIVISTELMÄ Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin yhteistarkkailussa selvitettiin alueen jätevesi- ja muun kuormituksen määrää ja sen vaikutusta vesistön tilaan sekä vesistön tilan kehitystä. Vuonna 2015 vesistötarkkailu tehtiin vuosittaisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Planktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä. Kalaston tilaa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia arvioitiin kalastuskirjanpitäjien pyynti- ja saalistietojen perusteella. Vuonna 2015 jätevesien osuus Kapeenkosken fosforivirtaamasta oli 13 % ja typpivirtaamasta 9 %. Äänekosken tehtaiden osuus oli 5 % Kapeenkosken kiintoainevirtaamasta, 11 % fosforivirtaamasta ja 6 % typpivirtaamasta. Äänekosken tehtaiden jätevesien fosforikuorma nosti Kapeenkosken fosforipitoisuutta keskimäärin 2,0 µg/l ja typpipitoisuutta 29 µg/l. Jätevesivaikutus näkyi natriumin ja johtavuuden kohoamisena Kuhnamon alusvedessä, Vatiassa ja Kapeenkoskessa ja lievempänä Haapakoskessa. Jäteveden pitoisuus oli Kapeenkoskessa 0,54 % ja Haapakoskessa 0,34 %. Viitasaaren ja Rautalammin reiteiltä tuleva vesi on kirkasta ja niukkaravinteista, ja tuotannon taso on alhainen. Saarijärven reitin alaosa on rehevä, runsasravinteinen ja ruskeavetinen. Alueen ravinneja COD-pitoisuuksilla on ollut aiempina vuosina nouseva suuntaus, ja rehevyystasoa ilmentävä klorofyllipitoisuus ilmentää rehevyyttä. Viime vuosina pitoisuudet ovat kääntyneet laskuun. Kuhnamon ja Vatian syvänteissä on ollut säännöllisesti hapen vajausta kerrostuskausina. Tarkkailualueen fosforipitoisuudet vaihtelivat Kuhnamon 17 ja Vatian 18 µg/l:sta Pohjois-Saraaveden 13 ja Pohjois-Leppäveden 12 µg/l:aan. Planktontutkimusten perusteella Vatia, Pohjois-Saraavesi ja Leppävesi ovat lievästi reheviä ja Etelä-Saraavesi karuhko. Kasviplanktonin perusteella tehdyn ekologisen luokituksen mukaan Saraaveden ja Vatian ekologinen tila on erinomainen ja Pohjois-Leppäveden hyvä. Vatian klorofyllipitoisuus on vaihdellut melko voimakkaasti, ja pitoisuudella on ollut pitkään lievä kasvava suunta, vaikka järven fosforipitoisuus ovat pienentyneet. Viime vuosina klorofyllipitoisuudet ovat kuitenkin pienentyneet. Leppäveden tuottavuutta kuvaavat suureet ovat pienentyneet 1970- ja 1980-luvun vaihteesta lähtien. Kalastuskirjanpitäjillä hauen verkkopyynnin yksikkösaalis aleni edellisvuoteen verrattuna Saraavedellä ja Vatialla. Kuhan yksikkösaalis aleni Saraavedellä, mutta kasvoi Vatialla. Taimenta tai siikaa ei esiintynyt kummankaan järven verkkosaaliissa. Saraavedellä kalastettiin muikkuverkoilla ainoastaan 8 pyydysvuorokautta, eikä muikkuja saatu saaliiksi lainkaan.

1 JOHDANTO Nab Labs Oy on tehnyt vuoden 2015 Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin yhteistarkkailun, jonka osakkaina ovat Metsä Fibre ja Metsä Board Äänekosken tehtaat sekä Äänekosken Energia Oy (Teräväniemen ja Suolahden jätevedenpuhdistamot). Vesistötarkkailun ohjelman vuosille 2010-2016 on hyväksynyt Keski-Suomen ympäristökeskus ja kalataloustarkkailun ohjelman Keski-Suomen TE-keskus (nykyisin Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vesistön kuormitus, sen jakautuminen eri kuormittajien kesken sekä kuormituksen vaikutus vesistön fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin muuttujiin. Planktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Vuonna 2015 vesistötarkkailu tehtiin vuosittaisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Vesireitin kalaston tilaa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia arvioitiin kalastuskirjanpitäjien pyynti- ja saalistietojen perusteella. Kalastustiedustelun tavoitteena oli selvittää reitin järvissä vapaaajankalastusta harjoittaneiden talouksien määrä, eri pyydysten pyyntiponnistus sekä kalansaalis vuonna 2015. Tiedustelulla selvitettiin myös vapaa-ajankalastajien mielipiteitä kalakantojen tilasta, kalastusta haittaavista tekijöistä sekä vedenlaadusta. Äänekoski-Vaajakoski -reitin tarkkailu on aloitettu vuonna 1975 (Granberg 1976), ja tarkkailua on jatkettu siitä lähtien lähes vuosittain. 2 TARKKAILUALUE Tarkkailualue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (vesistöalue 14) ja ulottuu Äänekoskelta Vaajakoskelle saakka (kuva 1). Tarkkailualueen pohjoisosassa Kuhnamossa Viitasaaren reitti ja Saarijärven reitti yhtyvät. Kuhnamosta vedet virtaavat Kapeenkosken kautta Vatianjärveen ja edelleen Kuusaankosken kautta Saraaveteen, johon laskee idän suunnasta Rautalammin reitti Tarvaalanvirran kautta. Vedet virtaavat Saraavedestä Kuhankosken kautta Pohjois-Leppäveteen ja edelleen Vaajakosken kautta Päijänteelle. Pohjois-Leppävedelle tulee lisävesiä Etelä-Leppävedeltä. Taulukko 1. Tarkkailualueen hydrologisia tietoja. Vesialue Pinta-ala km 2 Tilavuus milj. m 3 Keskisyvyys m Suurin syvyys m Teoreettinen viipymä vrk Kuhnamo 3,5 20,5 6 22 3 Vatia 5,5 22,6 4 27 3 Pohjois-Saraavesi 4,7 12,2 3 29 2 Etelä-Saraavesi 3,1 25,6 8 40 2 Pohjois-Leppävesi 36 386 11 43 32

Purkuvesistö on pohjoisosastaan jokimainen, ja viipymä on lyhyt, vain 2-3 vuorokautta (taulukko 1). Kuhnamo, Vatia ja Pohjois-Saraavesi ovat melko matalia, keskisyvyyden ollessa 3-6 metriä. Suurin syvyys on näissä vesistönosissa 22-29 metriä, joten syvänteet ovat pienialaisia. Kuhnamon vesimassa ei yleensä kerrostu kesällä, mutta talvella kerrosteisuus on voimakas, ja päällys- ja alusveden laatuerot selvät. Vatia, Saraavesi ja Leppävesi kerrostuvat sekä kesällä että talvella. Tarkkailualueen yläpuoliset näytteenottoasemat ovat virtahavaintopaikat Aittokoski 3300 Saarijärven reitin alaosassa ja Häränvirta 3400 Viitasaaren reitin alaosassa. Rautalammin reitiltä tulevan veden laatua seurataan virtahavaintopaikalla Saravesi 24. Muut virtahavaintopaikat ovat Kapeenkoski 3500, Kuusaankoski ja Haapakoski 4100 (kuva 1). Alueen järvisyvänteiden veden laatua tarkkaillaan vuosittain asemilla Kuhnamo, Vatianjärvi, Saravesi 5 ja Leppävesi 68 (taulukko 2). Taulukko 2. Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin yhteistarkkailun havaintopaikat vuonna 2015. Tunnus Nimi Koordinaatit Syvyys, m* Virtahavaintopaikat 3300 Aittokoski 3300 694512-342658 (1) 3400 Häränvirta 3400 694575-343503 (1) 3500 Kapeenkoski 3500 693664-344070 (1) Kuusaankoski Kuusaankoski 6928560-3445390 (1) Sara24 Saravesi 24 692090-344945 (1) 4100 Haapakoski 4100 690486-344237 (1) Syvännehavaintopaikat Kuhnamo Kuhnamo 694074-343718 28 Vatia Vatianjärvi 693010-344336 27 Sara5 Saravesi 5 692575-344700 29 Lep68 Leppävesi 68 690760-344469 41 *suluissa virtahavaintopaikkojen näytteenottosyvyys 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Vesistötarkkailu 3.1.1 Veden laatu ja ainetaseet Virtahavaintopaikoilta näytteet otettiin 8 kertaa vuodessa: tammi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, elo-, syys- ja lokakuussa. Syvännehavaintopaikoilta näytteet otettiin kolme kertaa vuodessa: maalis-, elo- ja lokakuussa.

Virtahavaintopaikoilta näytteet otettiin 1 m:stä ja syvännehavaintopaikoilta maalis- ja elokuussa 1, 5, 10, 15, 20,... ja metri pohjan yläpuolelta ja lokakuussa 1 m:stä, vesipatsaan puolivälistä sekä metri pohjan yläpuolelta. Havaintopaikoilla mitattiin näkösyvyys ja jokaisesta näytesyvyydestä veden lämpötila. Vesinäytteistä tehtiin tarkkailuohjelman mukaiset määritykset standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä (taulukko 3). Ainetaseen osia ovat yläpuolisista vesistöistä Aittokosken, Häränvirran ja Tarvaalanvirran (Saravesi 24) kautta tuleva ainevirtaama, Äänekosken seudun jätevesikuorma sekä Kuhnamo- ja Vatianjärven pohjasedimentistä suurehkon virtaaman aikana irtoava ainekuorma, Etelä-Leppävedestä tuleva ainevirtaama ja lähivaluma-alueen kuorma. Lähivaluma-alueen kuorma on arvioitu käyttäen valumaveden fosforipitoisuutena 32 µg/l ja typpipitoisuutena 900 µg/l (Lappalainen & Mäkinen 1974). Hajakuormaan sisältyy myös luonnonkuorma. Aineiden sedimentistä irtoamisen kynnysvirtaama on Kuhnamossa fosforin osalta 83,1 m 3 /s ja kiintoaineen osalta 82,7 m 3 /s, ja Vatianjärvessä vastaavat arvot ovat 98,3 m 3 /sja 86,3 m 3 /s (Pohjonen 1989). Natriumpitoisuuden avulla voidaan kuvata Äänekosken tehtaiden jätevesien leviämistä alapuoliseen vesistöön. Taulukko 3. Vesinäytteistä tehdyt analyysit ja niitä vastaavat menetelmäohjeet. Analyysi Menetelmä Huomautuksia Happi, mg/l SFS-EN 25813 Happi, kyllästys % SFS-EN 25813 Sameus, FTU SFS-EN ISO 7027:2000 Kiintoaine, mg/l SFS-EN 872:2005 vain virtahav.paikoilta Sähkönjohtavuus, ms/m SFS-EN 27888:1994 ph SFS 3021:1979 Väriluku, Pt mg/l SFS-EN ISO 7887:2012, kompar. CODMn, mg O2/l SFS 3036:1981 Kokonaistyppi, F g/l SFS-EN ISO 11905_1:1998 (FIA) Kokonaisfosfori, F g/l Sis. men. J 40 (Aquakem) Natrium, mg/l SFS_EN ISO 11885 Fosfori- ja typpikuorman jakautumista eri kuormituslähteiden kesken tarkasteltiin Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän kuormitusosiosta (Vemala) saatujen kuormitusarvojen avulla.

3.1.2 Vesistön tuottavuus Kasvukaudella havaintopaikoilta analysoitiin 0-2 m:n kokoomanäytteestä a-klorofylli ja kasviplankton. Samasta näytteestä tehtiin minimitekijätutkimus analysoimalla liukoiset ravinteet (ks. taulukko alla). Niillä havaintokerroilla, jolloin vesistöstä ei tehty muita kemiallisia analyyseja, analysoitiin myös kokonaistyppi ja -fosfori. Kaikki analyysit tehtiin kuusi kertaa kasvukauden aikana: toukokuussa, kaksi kertaa kesäkuussa sekä kerran heinä-, elo- ja syyskuussa. a-klorofylli ja ravinteet analysoitiin asemilta 3300, 3400, Saravesi 24, Vatia, Saravesi 5 ja Leppävesi 68. Kasviplanktontutkimus tehtiin asemilla Saravesi 24, Vatia, Saravesi 5 ja Leppävesi 68. Analyysit tehtiin seuraavilla standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä: Analyysi Menetelmä a-klorofylli SFS 5772:1993 NO2 + NO3 SFS-EN ISO 13395: 1997 tai sis. men. J-042 (Aquakem) NH4-N SFS-EN ISO 11732:2005 tai sis.men. J-046 (Aquakem) PO4-P Sis. men. J-041 (Aquakem) Suodatettu PO4-P Sis. men. J-041 (Aquakem) Kasviplankton määritettiin vuonna 2011 uudistetun laajan kvantitatiivisen menetelmän mukaan (vähintään 400 yksikköä; Järvinen ym. 2011). Yksilömäärän ja tuorebiomassan laskemisessa käytettiin EnvPhyto-laskentaohjelmaa, jossa on käytössä Suomen ympäristökeskuksen biorekisterin tilavuusarvot ja jolla laskentatulokset siirtyvät suoraan Hertta-rekisteriin. Klorofyllitulosten tulkinnassa käytettiin seuraavia raja-arvoja: mikäli a-klorofyllin keskiarvo on alle 3 µg/l, vesistöä voidaan pitää niukkatuottoisena, ja jos keskiarvo on 8 µg/l tai yli, kyseessä on rehevä vesistö, ja kun a-klorofyllin keskiarvo on 5 µg/l tai yli, kyseessä on rehevöityvä vesistö (Rodhe 1969). Havaintopaikkojen ekologista tilaa arvioitiin voimassa olevan järvien luokitteluohjeen mukaan (Aroviita ym. 2012). Kasviplanktonin luokittelumuuttujina käytetään a-klorofylli-pitoisuutta, kokonaisbiomassaa, haitallisten sinilevien eli syanobakteerien prosenttiosuutta kokonaisbiomassasta sekä TPIindeksiä (kasviplanktonin trofiaindeksi). Kasviplanktonin biomassan osalta suositeltava tarkastelujakso on kesä-elokuu, a-klorofyllin osalta kesä-syyskuu, sinileväprosenttiosuuksissa heinä- ja elokuu ja TPI:n osalta kesä-elokuu. Vatia ja Saravesi on sijoitettu järvityyppiin läpivirtausjärvet ja Pohjois-Leppävesi tyyppiin suuret vähähumuksiset järvet.

3.2 Kalataloustarkkailu Kalastuskirjanpidon yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin Äänekoski-Vaajakoski vesireitin kalaston tilaa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Yksikkösaaliin käyttö kalakannan koon mittana perustuu oletukseen, jonka mukaan saalis jaettuna pyyntiponnistuksella on verrannollinen kalakannan kokoon. Kalastuskirjanpitotietoja kerättiin Vatialta, Saraavedeltä ja Pohjois-Leppävedeltä. Vatialta saatiin kalastuskirjanpitotietoja yhdeltä ja Saraavedeltä kahdelta kalastajalta. Kuukausittainen kalalajikohtainen yksikkösaalis laskettiin erikseen muikkuverkoille ja sekä 26 mm verkoille. Koko vuoden keskimääräinen yksikkösaalis laskettiin kuukausittaisten yksikkösaaliiden keskiarvona (maks. 12 luvun keskiarvo). Yksikkösaalis muunnettiin vastaamaan standardimittaista 30 m pituista verkkoa. Kuukauden keskilämpötila ( C) vuonna 2015 Jyväskylän lentoasemalla Kk 2015 1981-2010 I -6.5-8.3 II -2.1-8.5 III -0.4-3.8 IV 3.4 2.2 V 8.7 8.9 VI 12.2 13.7 VII 14.7 16.5 VIII 15.6 14.1 IX 10.9 8.8 X 4.0 3.6 XI 2.7-2.0 XII 0.1-6.2 x 5.3 3.3 C 20.0 15.0 10.0 5.0 0.0-5.0-10.0 Kuukauden keskilämpötila 2015 1981-2010 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 2015 Jyväskylän lentoasemalla Kk 2015 1981-2010 I 75 45 II 31 32 III 46 36 IV 38 35 V 51 44 VI 69 67 VII 122 84 VIII 40 78 IX 52 55 X 26 66 XI 75 54 XII 63 47 Yht. 688 643 mm Sademäärä 2015 140 1981-2010 120 100 80 60 40 20 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2. Säätila vuonna 2015 Jyväskylän lentoasemalla (Ilmatieteen laitos, ilmastokatsaukset 2015).

4 VUODEN 2015 SÄÄ- JA VESIOLOT 4.1 Sääolot Säätietoina on käytetty Jyväskylän lentoaseman mittaustuloksia (kuva 2). Tammikuu oli keskimääräistä sateisempi, mutta lopputalven ja vielä alkukesänkin sademäärä oli lähellä vuosien 1981-2010 keskiarvoa. Tammikuu oli hiukan tavanomaista leudompi, ja helmi- ja maaliskuu olivat hyvin lauhoja. Huhtikuun keskilämpötila oli hieman pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Toukokuun keskilämpötila oli lähellä pitkän ajanjakson keskiarvoa, mutta kesäkuu oli hiukan normaalia viileämpi. Heinäkuu oli erittäin sateinen ja tavallista viileämpi, mutta elokuu oli poikkeuksellisen kuiva ja keskimääräistä lämpimämpi. Syyskuun sademäärä oli lähellä vertailujakson keskiarvoa, ja keskilämpötila oli jonkin verran normaalia korkeampi. Lokakuu oli vähäsateinen ja lämpötilaltaan lähellä vertailukauden keskiarvoa. Marras- ja joulukuu olivat hyvin leutoja ja keskimääräistä jonkin verran sateisempia. 4.2 Vuoden 2015 virtaamat Vaajakosken virtaama oli tammi- ja helmikuussa 2015 lähellä pitkän ajanjakson keskiarvoa. Maaliskuusta syyskuulle kestäneen jakson aikana virtaamat olivat keskimääräistä suurempia. Kevättulva ajoittui voimakkaimmin toukokuulle, jolloin virtaama oli lähes 50 % normaalia suurempi. Loka- ja marraskuun virtaamat olivat vähäsateisten elo- ja lokakuun jälkeen hieman keskimääräistä pienempiä (kuva 4, taulukko 6). Vuoden keskimääräinen virtaama 169 m 3 /s oli noin 15 % vuosien 1991-2000 keskiarvoa (148 m 3 /s) suurempi. m 3 /s 350 300 250 2014 2015 1991-2010 200 150 100 50 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 3. Vaajakosken kuukausikeskivirtaama (m3/s) vuosina 2014 ja 2015 sekä jaksolla 1991-2000.

Äänekoski-Vaajakoski -reitillä on virtaamahavaintopaikkoja Häränvirrassa, Aittokoskessa, Kuhankoskessa ja Haapakoskessa. Saravesi 24:n virtaama, joka on Rautalammin reitiltä, Sahinjoesta (F=241 km 2 ) ja Kuusveden lähivaluma-alueelta (F=183 km 2 ) tulevien virtaamien summa, sekä Etelä- Leppäveden (F=313 km 2 ) ja Äänekoski-Vaajakoski -reitin lähivaluma-alueen (F=668 km 2 ) virtaamat arvioitiin Simunankosken (F=6880 km 2 ) valumien perusteella. Vesitasetta varten laskettiin reitin kausikeskivirtaamat (taulukko 4). Simunankosken kausivalumat olivat vuonna 2015 seuraavat: Talvi (tammi-maalis) 7,65 l/s/km 2 Kevät (huhti-touko) 13,0 l/s/km 2 Kesä (kesä-elo) 11,8 l/s / km 2 Syksy (syys-joulu) 6,98 l/s/km 2 Koko vuosi 9,35 l/s/km 2 Taulukko 4. Äänekoski-Vaajakoski -reitin vesitase vuonna 2015. m 3 /s Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Häränvirta 49,2 80,7 84,4 49,2 63,3 Aittokoski 29,7 66,2 30,2 24,1 34,0 Tarvaalanvirta 56,2 95,1 86,5 51,2 68,6 Etelä-Leppävesi 2,4 4,1 3,7 2,2 2,9 Lähivaluma-alue 5,1 8,7 7,9 4,7 6,2 Sade + haihdunta 0,0 2,4-0,5 0,8 0,54 Yhteensä 143 257 212 132 176 Haapakoski (mitattu) 144 251 201 122 169 5 KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT 5.1 Kuormitus Metsä Fibre/Metsä Board Äänekosken tehtaiden fosforikuorma putosi 1990-luvun lopulla ja 2000- luvulla keskimäärin viidennekseen 1990-luvun alun tasosta (taulukko 5). Tehtaiden BOD- ja typpikuorma pienentyi alle puoleen, samoin kiintoaine- ja COD-kuorma alentui selvästi 1990-luvun taitteeseen verrattuna. 2000-luvulla ainekuormat ovat pysyneet samalla tasolla, vaikka vuosien välillä on ollut jonkin verran vaihtelua. Vuonna 2010 ja 2011 fosforikuorma oli jonkin verran suurempi kuin edellisinä vuosina. Typpikuorma oli samoin kasvanut 2000-luvun loppupuolen tasoon verrattuna. Vuonna 2015 kuormitus oli suunnilleen edellisvuoden tasolla.

Taulukko 5. Metsä Fibre Oy/Metsä Board Oy, Äänekosken tehtaiden vesistökuormat vuosina 1990-2015. 1990 1995 2000 2005 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kiintoaine t d -1 8,5 4,5 1,7 1,4 1,9 2,2 2,3 1,8 0,96 2,3 2,4 2,0 BOD7 t d -1 2,8 2,5 1,1 0,76 1,2 1,2 0,68 1,3 0,27 0,99 1,1 1,1 COD(Cr) t d -1 45 38 22 17 19 17 17 19 13 16 17 16 Fosfori kg d -1 84 35 12 19 22 23 27 27 14 20 18 17 Typpi kg d -1 534 280 266 176 176 181 242 236 200 242 243 246 Taulukko 6. Äänekosken kaupungin Äänekosken ja Suolahden taajamien jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormat vuonna 2015. Äänekoski Suolahti Kiintoaine kg/d 34,1 24,7 BOD7 (ATU) kg/d 19,7 10,5 CODCr kg/d 168 67,0 Kokonaisfosfori kg/d 1,71 0,61 Kokonaistyppi kg/d 103 48,7 Ammoniumtyppi kg/d 69,8 43,8 Vesialueen muu kuormitus pienentyi, kun vuoden 1996 marraskuusta lähtien Laukaan kunnan asumajätevedet ja vuoden 1997 helmikuusta alkaen Vihtavuori Oy:n jätevedet alettiin johtaa Jyväskylän seudun puhdistamolle Nenäinniemeen. Äänekosken ja Suolahden asumajätevesien yhteenlaskettu BOD-kuorma vuonna 2015 oli 30 kg/d, fosforikuorma 2,3 kg/d ja typpikuorma 152 kg/d (taulukko 6). Vemala-kuormitusmallin mukaan Kuhnamoon tulevasta fosforikuormasta 38 % on peräisin peltoviljelystä, 18 % pistekuormituksesta ja 4 % haja-asutuksesta. Metsätalouden osuus on 5 % ja laskeuman 6 %. Loput noin 30 % on luonnonkuormaa (kuva 5). Luonnonkuorman osuus typen kokonaiskuormasta on selvästi suurempi kuin fosforilla, 45 %. Peltoviljelyn (20 %), pistekuormituksen (13 %) ja haja-asutuksen (1 %) osuus on vastaavasti pienempi kuin fosforin kohdalla. Laskeuman osuus typpikuormasta on 17 %.

Fosfori, kg/v Typpi, t/v 29 % 38 % Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi 45 % 20 % 4 % 1 % 6 % Pistekuormitus Laskeuma 13 % 0 % 18 % 5 % Luonnonhuuhtouma 17 % 0 % 4 % Kuva 4. Kuhnamoon tuleva fosfori- ja typpikuorma ositettuna kuormituslähteittäin. Lähde Suomen ympäristökeskuksen Vemala-kuormitusmalli, vuosien 2000-2013 keskiarvo. 5.2 Ainevirtaamat Kiintoaineen ja fosforin pitoisuuksien nousu Kapeenkoskessa on usein selvästi suurempi kuin Äänekosken seudun jätevesissä vesistöön joutuva kuormitus edellyttäisi, mikä johtuu sedimentistä irtoavasta aineksesta. Vuonna 2015 fosforin ja kiintoaineen irtoamisen kynnysvirtaama ylittyi Kuhnamossa ja Vatialla huhti-elokuussa ja joulukuussa. Pääosa reitille tulevasta natriumista on peräisin Äänekosken tehtailta ja kuvastaa valkaisujätevesien leviämistä alapuoliseen vesistöön (taulukko 7, liite 1 ja 2). Taulukko 7. Äänekoski-Vaajakoski -reitin ainevirtaamat vuonna 2015. Natrium Kiintoaine CODMn Kok-P Kok-N t/d t/d t/d kg/d kg/d Aittokoski 5,8 7,7 48 85 1861 Häränvirta 13 1,6 41 36 1930 Kapeenkosken lisä 44 31 10 29 522 Saravesi 24 12 9,4 45 49 2408 Etelä-Leppävesi 2,0 3,6 105 Lähivaluma-alue 17 486 Yhteensä (Y) 75 50 147 220 7312 Haapakoski (H) 79 23 135 197 6673 Erotus (Y-H) 4,1-27 -12-23 -638 Y-H/H % 5,5-54 -8,3-11 -8,7

t d -1 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0-5 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Kiintoaine 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Hajakuorma+se dimentti Äänekoski ja Suolahti Äänekosken tehtaat Häränvirta Aittokoski kg d -1 225 200 175 Kokonaisfosfori Lähivaluma-alue Sedimentti 150 125 100 75 50 Äänekoski ja Suolahti Äänekosken tehtaat Häränvirta 25 0 Aittokoski -25 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2015 kg d -1 Kokonaistyppi 7500 6500 5500 4500 3500 2500 1500 500-500 -1500 Lähivaluma-alue Sedimentti+ denitrifikaatio Äänekoski ja Suolahti Äänekosken tehtaat Häränvirta Aittokoski Kuva 5. Äänekoski-Vaajakoski-reitin ainevirtaamat vuosina 1993-2015. Vuoden 2015 fosfori- ja typpivirtaamat olivat jonkin verran suurempia kuin edellisenä vuonna, jolloin veden virtaamat olivat pienempiä. Kiintoainevirtaama sen sijaan oli poikkeuksellisen suuri, mikä johtuu Äänekosken biotuotetehtaan vesistörakentamisen aiheuttamasta kiintoainepitoisuuden noususta vesistössä syksyllä 2015.

Vuonna 2015 Äänekosken tehtaiden osuus oli 5 % Kapeenkosken kiintoainevirtaamasta, 11 % fosforivirtaamasta ja 6 % typpivirtaamasta (kuva 6, liite 3). Asumajätevesien osuus oli 0,2 % kiintoainevirtaamasta, 1,5 % fosforivirtaamasta ja 3,5 % typpivirtaamasta. Ainevirtaamissa on mukana myös luonnonkuorma. Äänekosken tehtaiden kiintoainekuorman osuus Kapeenkosken kiintoainevirtaamasta on vaihdellut 5-30 % vuosina 1995-2015, ja 0-46 % kiintoaineesta on ollut peräisin sedimentistä ja hajakuormituksesta. Tehtaiden fosforikuorman osuus on ollut 7-26 % ja typpikuorman osuus 4-11 % Kapeenkosken ainevirtaamista. Tehtaiden fosforikuorman osuus kokonaiskuormasta pienentyi vuoteen 2001 saakka, mutta kasvoi noin 10 prosenttiyksiköllä vuonna 2002. Viime vuosina tehtaiden kuormitusosuus on vaihdellut 7-22 %. Valtaosa typestä on peräisin yläpuolisista vesistöistä. Asumajätevesien osuus fosforikuormasta on ollut 1-4 % ja typpikuormasta 5-7 %. Saarijärven reitiltä (Aittokoski) tulevan fosforikuorman osuus kasvoi noin 40 %:sta (1993-1995) noin 55 %:iin (1996-2012). Vuosina 2013-2014 osuus on ollut 50 % tuntumassa, mutta kasvoi 2015 57 %:iin. Typpikuorman osuus noin kasvoi 40 %:sta yli 50 %:iin vuosina 2000-2003, mutta typen osuus on viime vuosina pienentynyt. Kiintoainekuorman osuus on kasvanut noin 20 %:sta noin 35 %:iin Äänekosken alapuolisen vesistön kuormista. 6 TARKKAILUN TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 6.1 Vesistötarkkailu 6.1.1 Veden laatu Keiteleestä Häränvirran kautta tuleva vesi on vähähumuksista ja niukkaravinteista, sen sijaan Saarijärven reitiltä Aittokosken kautta virtaava vesi on ruskeaa ja ravinnepitoisuudet ovat korkeampia kuin muilla reitin virtahavaintoasemilla erityisesti kevättulvan aikaan (kuva 6, liite 4). Rautalammin reitiltä (Saravesi 24) tulevat vedet ovat vähäravinteisia, vähähumuksisia ja sähkönjohtavuus ja natriumpitoisuus ovat pieniä. Kapeenkosken ja Kuusaankosken natriumpitoisuus ja sähkönjohtavuus olivat kohonneet jätevesien vaikutuksesta verrattuna yläpuolisiin havaintoasemiin erityisesti syksyn pienimmän virtaaman aikana. Äänekosken tehtaiden natriumkuorman sekä vesistön natriumpitoisuuksien ja virtaamien perusteella laskettuna jäteveden pitoisuus oli Kapeenkoskessa 0,54 % ja Haapakoskessa 0,34 %. Tehtaiden jätevesikuorma nosti Kapeenkosken fosforipitoisuutta keskimäärin 2,0 µg/l ja typpipitoisuutta 29 µg/l. Asumajätevedet nostivat Kapeenkoskessa fosforipitoisuutta 0,3 µg/l ja typpipitoisuutta 18 µg/l. Kapeenkosken kiintoainepitoisuus oli syyskuun näytteenottokerralla poikkeuksellisen suuri biotuotetehtaan vesistörakentamisen takia.

Tarkkailualueen alaosassa Haapakoskessa natrium- ja ravinnepitoisuudet sekä sähkönjohtavuus ja COD-arvo olivat pienempiä kuin Kapeenkoskessa reitille tulevien lisävesien laimentavan vaikutuksen vuoksi. Mm. natriumpitoisuus ja sähkönjohtavuus olivat kuitenkin korkeampia kuin Äänekosken yläpuolella ja asemalla Saravesi 24, mikä ilmentää jätevesivaikutusta. mg/l 18 Kiintoaine µg/l 50 Kokonaisfosfori 16 14 40 12 10 30 8 6 20 4 2 10 0 0 08.01. 09.03. 14.04. 11.05. 08.06. 11.08. 10.09. 12.10. ms/m 12 Sähkönjohtavuus 10 8 6 4 2 0 08.01. 09.03. 14.04. 11.05. 08.06. 11.08. 10.09. 12.10. mg O 2 /l 25 COD 20 15 10 5 0 08.01. 09.03. 14.04. 11.05. 08.06. 11.08. 10.09. 12.10. 08.01. 09.03. 14.04. 11.05. 08.06. 11.08. 10.09. 12.10. µg/l 800 Kokonaistyppi 700 600 500 400 300 200 100 0 Aittokoski Kapeenkoski Saravesi 24 Häränvirta Kuusaankoski Haapakoski 08.01. 09.03. 14.04. 11.05. 08.06. 11.08. 10.09. 12.10. mg/l 14 Natrium 12 10 8 6 4 2 0 08.01. 09.03. 14.04. 11.05. 08.06. 11.08. 10.09. 12.10. Kuva 6. Äänekoski-Vaajakoski -reitin virtahavaintopaikkojen veden laatu vuonna 2015.

mg l -1 Happi, lopputalvi mg l -1 Happi, loppukesä 15,0 10,0 12,5 8,0 10,0 7,5 5,0 2,5 Päällysvesi Alusvesi 6,0 4,0 2,0 0,0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 0,0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 ms m -1 Johtavuus, lopputalvi ms m -1 Johtavuus, loppukesä 100 20 80 Päällysvesi Alusvesi 15 60 40 10 20 5 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 mg O 2 l -1 COD, lopputalvi mg O 2 l -1 COD, lopputalvi 30 25 25 20 15 10 Päällysvesi Alusvesi 20 15 10 5 5 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 mg l -1 Natrium, lopputalvi 180 160 140 120 100 80 60 40 20 Päällysvesi Alusvesi 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 mg l -1 Natrium, loppukesä 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 Kuva 7. Äänekoski-Vaajakoski -reitin syvännehavaintopaikkojen veden laatu vuonna 2015: happi, sähkönjohtavuus, COD ja natrium.

Kuhnamon alusvedessä oli lopputalvella ja loppukesällä lievää hapenvajausta, vaikka vesi oli kesällä hyvin heikosti lämpötilakerrostunut. Vatian happitilanne oli lopputalvella hyvä, mutta loppukesällä pohjanläheinen vesikerros oli hyvin vähähappinen ja alusvedessä oli selvää hapenvajausta (kuva 7, liite 4). Havaintoasemalla Saravesi 5 oli alusvedessä selvää hapenvajausta loppukesällä. Muulloin havaintoaseman happitilanne oli hyvä. Havaintoaseman Leppävesi 68 happitilanne oli kevättalvella ja loppukesällä melko hyvä, mutta happitilanne heikentyi kesäkerrostuskauden loppua kohti, ja lokakuun näytteenottokerralla alimmassa vesikerroksessa oli happea vain 1,2 mg/l. Syystäyskierto ei ollut vielä ennättänyt sekoittaa vesimassaa kokonaan. Havaintoasemalla Saravesi 5 näkyi talvella päällysvedessä Rautalammin reitiltä tulevan vähähumuksisen ja ravinteisen veden vaikutus. Kuhnamon (16 µg/l) ja Vatian (23 µg/l) päällysveden kesäaikaiset fosforipitoisuudet ilmensivät kohtalaista rehevyyttä. Elokuussa mitattu päällysveden fosforipitoisuus pieneni alempana vesistössä, ja oli asemalla Leppävesi 68 11µg/l (kuva 8). µg/l Kok-P, lopputalvi µg/l Kok-P, loppukesä 60 30 50 40 Päällysvesi Alusvesi 25 20 30 15 20 10 10 5 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 µg/l Kok-N, lopputalvi µg/l Kok-N, loppukesä 1000 1000 800 800 600 600 400 400 200 Päällysvesi Alusvesi 200 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 Kuva 8. Äänekoski-Vaajakoski -reitin syvännehavaintopaikkojen veden laatu vuonna 2015: kokonaisfosfori ja kokonaistyppi.

ms/m 12 Sähkönjohtavuus 10 8 6 4 2 0 Aittokoski Häränvirta Saravesi 4/24 Kapeenkoski Kuusaankoski Haapakoski 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 mg O 2 /l 24 COD 20 16 12 8 4 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 mg/l 16 14 12 10 8 6 4 2 Aittokoski Saravesi 4/24 Kuusaankoski Natrium Häränvirta Kapeenkoski Haapakoski 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 9. Äänekoski-Vaajakoski -reitin virtahavaintopaikkojen veden laadun kehitys vuosina 1975-2015: sähkönjohtavuus, COD ja natrium.

6.1.2 Veden laadun kehitys 1975-2015 Tarkkailualueen yläpuolisista vesistöistä tulevan veden johtavuudessa tai natriumpitoisuudessa ei ole tapahtunut oleellista muutosta jaksolla 1975-2015. Viitasaaren reitiltä tulevan veden fosforipitoisuus on pysynyt keskimäärin noin 7-8 µg/l:ssa 1980-luvun alusta lähtien. Saarijärven reitiltä purkautuvan veden ravinnepitoisuuksilla oli kasvava trendi 2000-luvun alkupuolelle saakka, mutta viime vuosina fosforipitoisuudet ovat jonkin verran pienentyneet. Vuonna 2012 typpipitoisuus oli edellisiä vuosia suurempi suuren huuhtoutuman takia. Saarijärven reitiltä tulevan veden COD-arvo on vaihdellut melko paljon tarkkailujakson aikana riippuen valumien suuruudesta, mutta pitkän ajanjakson trendi on ollut kasvava. Rautalammin reitiltä tulevan veden fosforipitoisuudella on ollut laskeva suunta 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin, ja nykyisin pitoisuus on alle 10 µg/l (kuvat 9-10). µg/l 40 Kok-P 35 30 25 20 15 10 5 0 µg/l 800 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kok-N 700 600 500 400 300 200 100 Aittokoski Saravesi 4/24 Kuusaankoski Häränvirta Kapeenkoski Haapakoski 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 10. Äänekoski-Vaajakoski -reitin virtahavaintopaikkojen veden laadun kehitys vuosina 1975-2015: kokonaisfosfori ja kokonaistyppi.

Äänekosken alapuolisissa koskissa fosforipitoisuus pienentyi 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle saakka, ja Haapakoskessa pitoisuus on pienentynyt edelleen 2000-luvulla. Kapeenkoskessa vaihtelu on ollut melko suurta, mutta pitkän ajan suuntaus on ollut laskeva. Samoin COD-pitoisuus pieneni Kapeenkoskessa ja Haapakoskessa selvästi 1970-luvulta 1990-luvun alkuun saakka. CODarvolla on ollut hiljalleen kasvava suuntaus 10 viime vuoden aikana sekä jätevesien vaikutusalueella että vertailualueilla. Äänekosken alapuolisten koskien johtavuus ja natriumpitoisuus ovat kasvaneet selvästi tarkkailujakson aikana. Vuosien 2008 ja 2012 arvoissa näkyy poikkeuksellisen suuren virtaaman laimentava vaikutus. % Alusveden hapen kyllästys 100 80 60 40 20 0 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 µg P l -1 Päällysveden fosfori 40 30 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 20 10 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 11. Äänekoski-Vaajakoski -reitin syvännehavaintopaikkojen alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste sekä päällysveden fosforipitoisuus vuosina 1975-2015. Kuhnamon ja Vatian syvänteissä on ollut kerrostuskausien lopulla eriasteista hapen vajausta 1970- luvulta saakka (kuva 11). Heikoimmillaan happitilanne oli Kuhnamossa viimeksi vuonna 1993 ja muilla havaintoasemilla vuonna 1994. 1990-luvun lopulta alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste on vaihdellut noin 50-80 %, mutta vähintään alin vesikerros on ollut toisinaan lähes hapeton.

Vatian päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus on pienentynyt noin 35 µg/l:sta alle 20 µg/l:aan 1970-luvun puolivälistä nykypäivään. Kuhnamon fosforipitoisuus on yleensä ollut suunnilleen samalla tasolla kuin Vatian, mutta muutamana viime vuotena sitä suurempi. Kuhnamon fosforipitoisuus oli poikkeuksellisen pieni vuonna 2008. Pohjois-Leppäveden fosforipitoisuus on pienentynyt noin 25 µg/l:sta 10-14 µg/l:aan. 6.1.3 Vesistön tuottavuus Klorofylli ja kasviplankton Klorofyllianalyysin avulla tarkasteltiin tutkimusalueen tuottavuuden tasoa. Vuoden 2015 tulosten perusteella Aittokoski oli rehevä, Vatianjärvi, Saravesi 5 ja Pohjois-Leppävesi olivat lievästi reheviä ja Häränvirta ja Saravesi 24 olivat karuja (kuva 12, liite 5). µg/l 20 15 Aittokoski Häränvirta Sara 24 Vatia Sara 5 Leppä 68 10 5 0 11.05. 08.06. 23.06. 20.07. 11.08. 10.09. Kuva 12. Äänekoski-Vaajakoski -reitin a-klorofyllipitoisuudet vuonna 2015. Keskimääräinen kasviplanktonbiomassa ilmensi lievää rehevyyttä Vatialla (830 µg/l), Saravesi 5:llä (740 µg/l) ja Pohjois-Leppävedellä (780 µg/l). Havaintoaseman Saravesi 24 keskimääräinen biomassa oli jonkin verran pienempi kuin muilla havaintoasemilla (600 µg/l) ja ilmensi karuhkoa vesialuetta. Biomassa oli kaikilla havaintoasemilla pienempi kuin edellisenä vuonna. Saravesi 24:llä biomassa ei vaihdellut kovin paljon kesän aikana. Biomassa oli suurimmillaan kesäkuun lopulla. Vatialla biomassa oli kohtalaisen suuri jo toukokuussa, kasvoi hieman kesäkuussa ja oli suurimmillaan heinä-elokuussa. Syyskuussa biomassa pieneni selvästi. Havaintoasemilla Saravesi 5 ja Leppävesi 68 biomassan kehitys oli samankaltainen kuin Vatialla, mutta heinäkuun biomassat olivat pienempiä. Vallitsevat leväryhmät olivat yleensä nielulevät, kultalevät ja piilevät, Saravesi 24:llä oli kuitenkin melko vähän nieluleviä. Viherlevät runsastuivat heinä-elokuussa kaikilla havaintoasemilla. Vatiaa

lukuun ottamatta järvillä oli melko vähän uimareille kiusallista limalevää (Gonyostomum semen). Limalevä runsastui Vatialla jonkin verran elokuussa. Sinilevien biomassa oli pieni kaikilla havaintoasemilla (kuva 13, liite 6). µg/l Saravesi 24 1400 1200 Nostocophyceae Cryptophyceae Chrysophyceae Synurophyceae 1000 Diatomophyceae Raphidophyceae 800 Chlorophyceae 600 400 200 µg/l 1400 1200 1000 800 600 400 200 Vatia 0 11.05. 08.06. 24.06. 21.07. 12.08. 10.09. 0 11.05. 08.06. 24.06. 21.07. 12.08. 10.09. µg/l Saravesi 5 1400 1200 1000 800 600 400 200 µg/l Leppävesi 68 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 11.05. 08.06. 24.06. 21.07. 12.08. 10.09. 0 11.05. 08.06. 24.06. 21.07. 12.08. 10.09. Kuva 13. Kasviplanktonbiomassa asemilla Saravesi 24, Vatia, Saravesi 5 ja Leppävesi 68 vuonna 2015. Minimiravinteet Kokonaisravinteiden suhteen perusteella minimiravinne oli fosfori koko kasvukauden ajan kaikilla havaintoasemilla (liite 7). Ravinnepitoisuuksien, mineraaliravinteiden suhteen ja ravinteiden tasapainosuhteen tarkastelu antaa kuitenkin tarkemman kuvan ravinteiden rajoittavuudesta. Mineraaliravinteiden suhteen perusteella typpi oli fosforin ohella minimiravinne loppukesällä havaintoasemilla Häränvirta, Vatianjärvi ja Saravesi 5. Muuten levien kasvua rajoittava ravinne oli fosfori. Fosfaattifosforin pitoisuus oli Aittokoskessa korkeampi kuin muilla havaintoasemilla. Häränvirrassa ja Saravesi 24:llä pitoisuudet olivat hyvin pieniä ja Saravesi 5:llä ja Leppävedellä melko pieniä lähes koko kasvukauden ajan. Liukoisen typen pitoisuudet olivat kaikilla havaintoasemilla alkukesällä sellaisella tasolla, ettei liukoisesta typestä todennäköisesti tullut pulaa. Loppukesällä liukoisen typen pitoisuudet olivat pienehköjä, jolloin sekä liukoinen typpi että fosfori todennäköisesti rajoittivat levien kasvua. Ravinteiden tasapainosuhteen perusteella typpi oli enimmäkseen minimitekijä.

6.1.4 Ekologinen luokittelu Ekologinen luokittelu kasviplanktonin perusteella tehtiin tyyppikohtaisten raja-arvojen mukaisesti. Havaintoasema Saravesi 24 on kasviplanktonin perusteella laskettujen ekologisten laatusuhteiden (ELS) mukaan erinomaisessa tilassa. Vatialla a-klorofylli ja biomassa ilmensivät hyvää tilaa ja muut muuttujat erinomaista tilaa. Asemalla Saravesi 5 kokonaisbiomassa osoitti hyvää tilaa ja muut muuttuja erinomaista tilaa. Asemalla Leppävesi 68 a-klorofylli ja kasviplanktonin biomassa osoittivat tyydyttävää tilaa, kun taas sinilevien osuus biomassasta sekä lajikoostumus (TPI) ilmensivät erinomaista tilaa (taulukko 8). Kokonaisluokitus oli Vatialla ja asemalla Saravesi 5 erinomainen. Tyypissä suuret vähähumuksiset järvet, jota Leppävesi edustaa, raja-arvot ovat tiukemmat kuin läpivirtausjärvissä. Leppäveden luokitukseksi tuli näin ollen hyvä, vaikka mm. kasviplanktonin biomassa oli pienempi kuin Vatialla. Taulukko 8. Äänekoski-Vaajakoski -reitin järvien ekologinen luokitus kasviplanktonin perusteella. erinomainen hyvä tyydyttävä Laatutekijä/ Saravesi 24 Vatia Saravesi 5 Leppävesi 68 ELS Lv Lv Lv SVh a-klorofylli 1,08 0,78 0,95 0,50 Kok.biomassa 0,92 0,62 0,76 0,48 Sinilevä-% 1,03 1,02 1,02 1,00 TPI 1,26 1,16 1,19 1,10 Luokitus 1,05 0,90 0,99 0,75 6.1.5 Tuottavuuden kehitys 1976-2015 Vuosien 1976-2015 keskimääräisten klorofyllipitoisuuksien perusteella Viitasaaren reitiltä tulevan veden tuotannon taso ei ole juurikaan muuttunut, vaan vesialue on säilyttänyt karun luonteensa. Rautalammin reiteiltä tulevasta vedestä on tehty klorofyllianalyyseja vasta 1990-luvun alusta alkaen, eikä arvoissa näy muutosta kyseisenä aikana. Sen sijaan Saarijärven reitiltä tulevan veden klorofyllipitoisuus kasvoi voimakkaasti 2000-luvun alkupuolelle saakka, mutta sen jälkeen pitoisuus on kääntynyt jyrkkään laskuun. Saarijärven reitiltä tuleva ravinteikas vesi vaikuttaa myös Kuhnamon ja Vatian rehevyystasoon. Vaikka Vatian klorofyllipitoisuus on vaihdellut vuodesta toiseen melko voimakkaasti, pitoisuudella on ollut lievä kasvava suunta noin vuoteen 2009 saakka huolimatta siitä, että jätevesien fosforikuorma ja järven fosforipitoisuus ovat pienentyneet (kuva 14). Vuosien 2012-2013 sekä vuoden 2015 keskimääräinen pitoisuus oli selvästi aiempia vuosia pienempi.

Pohjois-Leppäveden keskimääräinen klorofyllipitoisuus on pienentynyt 1970-lukuun ja 1980-luvun alkuun verrattuna. 1970- ja 1980-luvuilla pitoisuudet myös vaihtelivat vuodesta toiseen huomattavasti enemmän kuin 1990- ja 2000-luvuilla. Kasviplanktonin biomassa on pienentynyt Pohjois-Leppävedellä koko tarkkailujaksolla tarkasteltuna (kuva 15). Vuosina 2007 ja 2011 biomassa oli poikkeuksellisen pieni. Tutkimusjakson alkupuolella puunjalostusteollisuuden jätevedet inhiboivat levätuotantoa. µg/l 25 Aittokoski Häränvirta Sara 24 20 Vatia Sara 5 Leppä 68 15 10 5 0 1976 1977 1978 1979 1980 1982 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 14. Äänekoski-Vaajakoski -reitin a-klorofyllipitoisuudet vuosina 1976-2015. µg/l Leppävesi 68 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 15. Kasvukauden keskimääräinen kasviplanktonin biomassa havaintoasemalla Leppävesi 68 vuosina 1979-2015.

6.2 Kalataloustarkkailu Vuonna 2015 kirjanpitokalastuksen pyyntiponnistus Vatialla oli 198 pyydysvuorokautta ja Saraavedellä 768 pyydysvuorokautta. Vatialla kalastettiin helmikuussa, kun taas Saraavedellä kalastus oli ympärivuotista. Pyynnissä käytettiin Vatialla 60 mm verkkoja ja Saraavedellä muikkuverkkoja (13 ja 17 mm) sekä 55-125 mm verkkoja. 100-125 mm verkkoja käytettiin vähän ainoastaan kevätpyynnissä (6 pyyd.vrk). Hauen yksikkösaalis oli Saraavedellä noin 0,091 kg/pyyd.vrk ja Vatialla 0,103 kg/pyyd.vrk. Saraavedellä ja Vatialla hauen yksikkösaalis laski selvästi edellisvuodesta. Kuhan yksikkösaalis oli Saraavedellä keskimäärin 0,08 kg/pyyd.vrk ja Vatialla 0,211 kg/pyyd.vrk. Kuhan yksikkösaalis kasvoi edellisvuodesta Vatialla, mutta laski Saraavedellä selvästi. 0,60 HAUKI 0,50 YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYD.VRK) 0,40 0,30 0,20 0,10 0,00 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 SARAAVESI LEPPÄVESI VATIA Kuva 16. Hauen yksikkösaalis (kg/pyydysvuorokausi) verkkokalastuksessa vuosina 1997-2015. 0,45 KUHA YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYD.VRK) 0,40 0,35 0,30 0,25 0,20 0,15 0,10 0,05 0,00 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 SARAAVESI LEPPÄVESI VATIA Kuva 17. Kuhan yksikkösaalis (kg/pyydysvuorokausi) verkkokalastuksessa vuosina 1997-2015.

Vuonna 2015 Vatialta tai Saraavedestä ei saatu siikaa saaliiksi lainkaan. Molemmissa vesistöissä siian yksikkösaalis on ollut hyvin heikko jo yli kymmenen vuoden ajan. 0,07 SIIKA YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYD.VRK) 0,06 0,05 0,04 0,03 0,02 0,01 0,00 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 SARAAVESI LEPPÄVESI VATIA Kuva 18. Siian yksikkösaalis (kg/pyydysvuorokausi) verkkokalastuksessa vuosina 1997-2015. Saraavedellä kalastettiin muikkuverkoilla hyvin vähän syyskuussa ja saalista ei saatu. Muikkukannalle on ominaista kantojen voimakas vuosien välinen vaihtelu. On myös mahdollista, että muikkuparvia ei esiintynyt tuolloin pyyntialueella. Pienen pyyntiponnistuksen vuoksi tuloksen perusteella ei voida esittää luotettavia päätelmiä muikkukannan runsaudesta vuonna 2015. 0,90 MUIKKU YKSIKKÖSAALIS(KG/PYYD.VRK) 0,80 0,70 0,60 0,50 0,40 0,30 0,20 0,10 0,00 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 SARAAVESI Kuva 19. Muikun yksikkösaalis (kg/pyydysvuorokausi) verkkokalastuksessa vuosina 1997-2015.

Vuosina 2010-2013 madetta saatiin runsaimmin Pohjois-Leppävedeltä, kun taas ahvenen, taimenen ja lahnan yksikkösaalis on ollut muita vesistöjä korkeampi Saraavedellä. Erityisesti taimenen osalta ero muihin vesistöihin on selvä. Vuosina 2014 2015 taimenta ei ole kuitenkaan saatu saaliiksi Saraavedeltäkään. MADE AHVEN YKSIKKÖSAALIS(KG/PYYD.VRK) 0,08 0,06 0,04 0,02 0 2010 2011 2012 2013 2014 2015 VATIA SARAAVESI P-LEPPÄVESI 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 VATIA SARAAVESI P-LEPPÄVESI TAIMEN LAHNA YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYD.VRK) 0,03 0,03 0,02 0,02 0,01 0,01 0,00 2010 2011 2012 2013 2014 2015 VATIA SARAAVESI P-LEPPÄVESI 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 2010 2011 2012 2013 2014 2015 VATIA SARAAVESI P-LEPPÄVESI Kuva 20. Mateen, ahvenen, taimenen ja lahnan yksikkösaaliit (kg/pyydysvuorokausi) verkkokalastuksessa vuosina 2010-2015. Kirjanpitokalastuksen yksikkösaalis kuukausittain ja lajeittain on esitetty liitteessä 8.

7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 7.1 Vesistötarkkailu Teollisuus- ja asumajätevesien yhteenlaskettu osuus tarkkailualueen ravinnekuormista oli vuonna 2015 fosforin osalta 11 % ja typen osalta 6 % Kapeenkosken kuormista. Puunjalostusteollisuuden jätevesien vaikutus näkyy tutkitulla vesialueella erityisesti natriumpitoisuuden ja sähkönjohtavuusarvojen nousuna Kuhnamossa, Kapeenkoskessa ja lievempänä vielä Haapakoskessa. Äänekosken tehtaiden jätevesien fosforikuorma nosti Kapeenkosken fosforipitoisuutta keskimäärin 2,0 µg/l ja typpipitoisuutta 29 µg/l. Jäteveden pitoisuus oli Kapeenkoskessa 0,54 % ja Haapakoskessa 0,34 %. Saarijärven reitiltä tulevan veden fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet kasvoivat 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolella ja reitiltä tulevan fosforivirtaaman osuus kasvoi noin 40 %:sta noin 55 %:iin. Pitoisuus ja ainevirtaama ovat viime vuosina kääntyneet laskuun. Typpikuorman osuus kasvoi noin 40 %:sta yli 50 %:iin vuosina 2000-2003, mutta on viime vuosina hieman pienentynyt. Viitasaaren ja Rautalammin reitiltä tulevat vedet ovat niukkaravinteisia ja vähän humusta sisältäviä, eikä niiden veden laadussa ole tapahtunut oleellisia muutoksia tutkimusjakson aikana. Kuhnamon ja Vatian syvänteissä on ollut säännöllisesti hapen vajausta kerrostuskausina. Ravinnepitoisuuksien, klorofylli- ja kasviplanktontutkimusten perusteella vesialue Vatiasta Pohjois-Saraavedelle on lievästi rehevää ja Rautalammin reitiltä tulevan veden (Saravesi 24) tuottavuuden taso on alhainen. Vatian rehevyystaso klorofyllipitoisuutena mitaten on vaihdellut vuodesta toiseen melko voimakkaasti. Pitoisuudella on ollut viime vuosiin saakka lievä kasvava suunta, vaikka jätevesien fosforikuorma ja järven fosforipitoisuus on pienentynyt. Viime vuosina pitoisuus on jonkin verran pienentynyt. Kasviplanktonin perusteella tehdyn ekologisen luokittelun mukaan Vatian ja Saraaveden (Saravesi 24 ja Saravesi 5) ekologinen tila oli erinomainen ja Pohjois-Leppäveden hyvä. 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa jätevedet inhiboivat levien kasvua, eikä ravinnekuorman rehevöittävä vaikutus päässyt siksi näkyviin. Leppäveden tuottavuutta kuvaavat suureet ovat pienentyneet 1970- ja 1980-luvun vaihteesta lähtien. 7.2 Kalataloustarkkailu Kalastuskirjanpidon tulosten perusteella tärkeimpien saalislajien kannoissa ei ole viime vuosina tapahtunut normaalista vaihtelusta poikkeavia muutoksia. Tulosten tulkintaa on kuitenkin vaikeuttanut vähentynyt kirjanpitotietojen määrä. Vuoden 2015 kalataloustarkkailun tulosten perusteella näyttäisi siltä, että tarkkailuvelvollisten aiheuttaman vesistökuormituksen vaikutukset kalastukseen ja kalastoon ovat pysyneet ennallaan. Pitkän aikavälin muutosten tulkinta on kuitenkin haasteellista, koska ympäristökuormituksen vaikutus peittyy niin luontaisen vaihtelun, sattuman kuin pyynnissä tapahtuneiden systemaattisten muutostenkin alle. Herkkien lajien, kuten taimenen, osalta saadaan jatkossa enemmän seurantatietoa, kun ryhdytään seuraamaan aiempaa tarkemmin koskikalastuskohteiden pyyntiä ja saalista.

KIRJALLISUUS Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012-2013 - päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012, 1-144. Granberg, K. 1976. Äänekoski-Vaajakoski -reitin velvoitetarkkailu v. 1975. Hydrobiologisen tutkimuskeskuksen tiedonantoja 73: 1-45. Järvinen, M., Forsström, L., Huttunen, M., Hällfors, S., Jokipii, R., Niemelä, M. & Palomäki, A. 2011. Kasviplanktonin tutkimusmenetelm ät. Suomen ympäristökeskus ja Suomen kasviplanktonseura. Kuusisto, E. 1975. Säkylän Pyhäjärven vesitase ja säännöstely. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 37: 1-19. Lappalainen, K-M. & Mäkinen, P. 1974. Päijänteen ainetasetutkimus. Osa II. Päijänteen ja sen osa-altaiden ainetaseet 1970-1973. Jyväskylän hydrobiologisen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 44. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M. 2010. Jokien ja järvien biologinen seuranta - näytteenotosta tiedon tallentamiseen. 41 s. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimuksen näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja B 10: 1-87. Palomäki, A. & Salo, H. 2008. Äänekoski-Vaajakoski vesireitin yhteistarkkailu vuonna 2007. Jyväskylän yliopisto. Ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 80/2008. Palomäki, A., Hynynen, J. & Salo, H. 2009. Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin yhteistarkkailu vuonna 2008. Fysikaalis-kemialliset ja biologiset tutkimukset. Jyväskylän yliopisto, ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 81/2009. Palomäki, A., Alaja, H. & Hynynen, J. 2011. Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin yhteistarkkailu vuonna 2010. Jyväskylän yliopisto, ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 116/2011. Pohjonen, M. 1989. Kiintoaineen ja ravinteiden dynamiikka metsäteollisuusjätevesien kuormittamalla Äänekosken alapuolisella vesialueella. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto, limnologian laitos. 118 s. Rodhe, W. 1969. Crystallization of eutrophication concepts in Northern Europe. Teoksessa: Eutrophication: causes, consequences, correctives. National Academy of Sciences: 50-64. Washington.

LIITTEET Liite 1. Äänekoski-Vaajakoski-reitin ainevirtaamat vuonna 2015 Liite 2. Äänekoski-Vaajakoski-reitin ainetase vuonna 2015 Liite 3. Äänekoski-Vaajakoski-reitin kuormittajien kuormitusosuudet vuosina 2000-2015 Liite 4. Äänekoski-Vaajakoski-reitin havaintokerroittaiset vedenlaatutulokset vuodelta 2015 sekä vuosikeskiarvot vuosilta 1989-2015 Liite 5. Äänekoski-Vaajakoski-reitin havaintokerroittaiset ravinne- ja a-klorofyllitulokset vuodelta 2015 sekä biologiset vuosikeskiarvot vuosilta 1997-2015 Liite 6. Havaintoasemien Saravesi 24, Vatia, Saravesi 5 ja Leppävesi 68 kasviplanktonin yksilömäärä ja biomassa lajeittain vuonna 2015 Liite 7. Perustuotannon minimiravinteet Äänekoski-Vaajakoski-reitillä vuonna 2015 Liite 8. Kalastuskirjanpitäjien verkkokalastuksen yksikkösaalis vuonna 2015