TaVL 3/1996 vp-e 3/1996 vp TALOUSVALIOKUNTA Lausunto 3/1996 vp Suuren valiokunnan lausuntopyyntö E 3/1996 vp (Valtioneuvoston selvitys Euroopan unionin talous- ja rahaliitosta) Suurelle valiokunnalle Suuri valiokunta on pyytänyt 16 päivänä helmikuuta 1996 päivätyllä kirjeellään talousvaliokunnan lausunnon valtioneuvoston selvityksestä Euroopan unionin talous- ja rahaliitosta. Selvityksen johdosta valiokunnassa ovat olleet kuultavina alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm valtiovarainministeriöstä, osastopäällikkö Antti Suvanto Suomen Pankista, talouspoliittinen asiamies Simo Pinomaa Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta, johtaja Risto Suominen Suomen Yrittäjistä, osastonjohtaja Keijo Hyvönen Maa-ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta, ekonomisti Peter Boldt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöstä SAK:sta, pääekonomisti Matti Koivisto Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta, tutkimuspäällikkö Olli Saariaho Akavasta, johtaja Jukka Pekkarinen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta, Suomen Akatemian pääjohtaja, professori Antti Tanskanen ja professori Seppo Honkapohja. Selvityksen peruste Suuri valiokunta on lausunnossaan 2/1995 vp, joka koskee valmistautumista Euroopan unionin hallitusten väliseen vuoden 1996 konferenssiin (HVK), edellyttänyt, "että hallitus selvittää, miten talous- ja rahaliiton toimintaan ja vaikutuksiin liittyviä ongelmia ja kysymyksiä voidaan tarkoituksenmukaisella tavalla saattaa tarkasteluun Euroopan unionissaja millaisiin aloitteisiin tämä Suomen taholta voi antaa aihetta". Edellä olevan perusteella valtioneuvosto on antanut suurelle valiokunnalle valtiovarainministeriössä laaditun selvityksen, jonka liitteenä on hallituksen talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle 2.2.1996 esitetty valtiovarainministeriön muistio. Yleistä Kansalaiskeskustelu talous- ja rahaliiton vaikutuksista on käynnistynyt Suomessakin. Näkemykset sen eduista ja haitoista käyvät kovasti ristiin. Myös taloustieteilijöiden kesken mielipiteet EMU :n hyödyistä ja haitoista jakautuvat. Rahaliiton etuina pidetään taloudellisen hyvinvoinnin lisääntymistä, talouden vakauden vahvistumista, valuutta-alueen sisäisen kaupan edistymistä, valuutanvaihdosta aiheutuvien kustannusten poistumista sekä valuuttaspekulaatioiden mahdollisuuden väistymistä. Talous- ja rahaliiton haittoina on mainittu talouspoliittisen yhteistyön lisääntyminen, joka on nähty askeleena kohti poliittista unionia. EMU-kriitikot eivät myöskään pidä Eurooppaa optimaalisena valuutta-alueena mm. työvoiman vähäisen liikkuvuuden vuoksi. Talous- ja rahaliitosta käytävään keskusteluun tarvitaan edelleen nykyistä syvempää analyysia sekä tietoa monien vielä avoinna olevien kysymysten ratkaisuista. Lähentymiskriteerit talous- ja rahaliiton keskeisenä tavoitteena on edistää EU-maiden talouksien vakautta ja kestävää talouskasvua sekä tehostaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa ja näin tukea hyvää työllisyyskehitystä. Talous- ja rahaliiton kriteerien tehtävänä on varmistaa, että kolmanteen vaiheeseen siirtyvät maat ovat talouden kehityksen kannalta yhteneväisiä eikä niiden joukossa ole maita, joiden talouskehitys voisi aiheuttaa riskin talous- ja rahaliiton sekä yhteisen rahan vakaudelle. Hallituksen tavoitteena on saavuttaa talousja rahaliiton kriteerit riippumatta siitä, liittyykö Suomi rahaliittoon ensimmäisten joukossa vai ei. Tämä tuo vapautta Suomen päätöksentekoon. Kriteereiden saavuttamisella pyritään vakaaseen ja luottamusta herättävään talouden kehitykseen sekä pysyvään matalaan inflaatio- ja korkotasoon. Näin luodaan edellytyksiä alentaa vaikeaatyöttömyyttä. Suomen hallituksen taloudelliset tavoitteet ovat yhteneväiset koko unionin talousja rahaliitolle asettamien tavoitteiden kanssa. 260121
2 Talousvaliokunta katsoo, että Suomen talouspolitiikka on joka tapauksessa hoidettava lähentymiskriteerien mukaisesti, jotta voidaan saavuttaa talouden vakaus nykyistä alhaisemman valtion velan tasolla. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että jäsenmaiden samanaikainen kriteerien tavoittelu saattaajohtaa koko ED-alueella finanssipolitiikan kiristymiseen, mikä puolestaan voi heikentää taloudellisen kasvun edellytyksiä ja vaikeuttaa työllisyyttä. Rahaliiton toteuduttua kriteereitä on valiokunnan mielestä tarkasteltava uudelleen, jotta äkillisten häiriöiden tai suurten suhdannevaihtelujen vaikutuksia voidaan tasoittaa. Tämä on tärkeää erityisesti Suomelle, koska sen talouden rakenne poikkeaa muista jäsenmaista ja Suomi on myös voimakkaammin riippuvainen EDalueen ulkopuolisesta kaupasta kuin ED-maat keskimäärin. Talous- ja rahaliiton yhteyteen tarvitaan jäsenmaiden talouspolitiikan koordinointia. Paineita myös finanssipolitiikan koordinointiin on olemassa. Valiokunta katsoo, että on selvitettävä, tarvitaanko talouspoliittisen yhteistyön ja finanssipolitiikan koordinoimiseksi uusia instituutioita. Talous- ja rahaliiton toteutumisen kannalta on oleellista, että jäsenmaiden työttömyys vähenee ja työttömyyden tasoerot kaventuvat. ED laatii työllisyysohjelmia,jotka etenevät talous- ja rahaliiton valmistelun rinnalla. Valiokunta katsoo, että työllisyysprosesseja pitää vahvistaa, koska korkea työttömyys vaikeuttaa talouksien kehitystä ja tasapainoa ja rahaliiton edellyttämän vakauden saavuttamista. Suomen tulee pitää työllisyyden hoitoa myös ED :n toimissa etusijalla. Julkisen talouden alijäämää koskeva rajoite julkisen talouden alijäämää koskeva 3 %:n rajoite on yksi lähentymiskriteereistä ja liittyy liiallisten alijäämien menettelyyn, joka jää jäsenvaltioita velvoittavana voimaan talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa. Sen tarkoituksena on huolehtia siitä, että kolmanteen vaiheeseen osallistuvat maat eivät velkaannu maksukykyänsä ja koko alueen vakautta vaarantavalla tavalla. Samalla halutaan varmistaa, että Euroopan keskuspankkiin (EKP) ei missään olosuhteissa kohdistuisi painetta keventää inflaation avulla kolmanteen vaiheeseen osallistuvan maan valtion velkaa. Alijäämien välttäminen on tärkeää myös EMD-alueen riittävän säästämisen takaamiseksi. Jos julkistalouksien alijäämien rahoittaminen kuluttaa suuren osan alueen säästöistä, investointeihin ei riitä varoja ja korkotaso uhkaa nousta. Menettelyyn sisältyy Maastrichtin sopimuksen mukaan harkinnan varaa. Viitearvojen ylittäminen ei automaattisesti merkitse, että liiallinen alijäämä on olemassa, vaan siihen tarvitaan ministerineuvoston päätös. Valiokunta katsoo, että EMD-olosuhteissa finanssipolitiikan tulee olla joustavaa ja että noususuhdanteissa tulee kerätä vahvuutta järkevän suhdannepolitiikan harjoittamiseen. Suhdannevaihteluiden merkitystä ei voi vähätellä ja sopeutumisjärjestelyjä on edelleen mietittävä. Kurinalaisen finanssipolitiikan takaamiseksi jäsenvaltioissa ja EMD:n taloudellisen vakauden ylläpitämiseksi Saksa on ehdottanut EMD :n kolmanteen vaiheeseen osallistuvien maiden välille erityisen vakausliiton perustamista. Valiokunta pitää ehdotusta tavoitteiltaan perusteltuna ja hallituksen tavoin katsoo, että finanssipolitiikan yhteensovittamista koskevien pelisääntöjen luominen on tarpeen. Valiokunnan mielestä ns. Weigelin ehdotus on kuitenkin liian mekanistinen, eikä ota huomioon jäsenvaltioiden erilaista kokoa ja erityisolosuhteita. "Vapaamatkustajien" torjumiseen EMD-olosuhteissa on tarpeen löytää muita keinoja. Alijäämäkriteerin täyttämisen tulkinnassa on syytä tarkastella jäsenmaan valtionvelan määrää, ei ainoastaan budjettialijäämää. Talouspolitiikan koordinaatio rahapolitiikan siirtyminen EKP:n vastuulle poistaa jäsenvaltioiden mahdollisuuden kansalliseen rahapolitiikkaan. Käytännön tasolla muutos on kansallisen suhdannepolitiikan näkökulmasta varsin vähämerkityksinen, koska vapaiden pääomanliikkeiden oloissa kansallisen rahapolitiikan vaikutusmahdollisuudet ovat osoittautuneet heikoiksi ja koska rahapolitiikka joudutaan suuntaamaan hintavakavuuden tukemiseen. Edellytykset työllisyystavoitteista lähtevään kokonaiskysynnän säätelyyn rahapolitiikan avulla ovat nykyisellään olemattomat. Selvitys toteaa, että taloudellisen taantuman oloissa kansallisen finanssipolitiikan liikkumatila on edelleen EMD-olosuhteissakin riittävä, kunhan budjetin tasapaino on normaalioloissa
3 vahva. Kansallista finanssipolitiikkaa voidaan tukea yhteensovittamalla eri jäsenvaltioiden toimia. Valtioneuvoston selvityksessä viitataan ED :n piirissä valmisteltuihin työllisyysohjelmiin ja erilaisiin seurantaraportteihin. Selvityksessä esitetään harkittavaksi, voidaanko Maastrichtin sopimusta työllisyyspolitiikan osalta täydentää. Sopimuksessa voitaisiin todeta, että unionitasolla seurataan työllisyyskehitystä, keskustellaan yhteisen työllisyysstrategian lähtökohdista ja tavoitteista sekä annetaan suosituksia. Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan seuranta kansallisten työllisyysohjelmien avulla tulisi järjestää säännölliseksi. ED:n käytössä olevia resursseja, kuten rakennerahastoja, tulisi suunnata uudelleen työllisyyttä parantaviin hankkeisiin, todetaan selvityksessä. Valiokunta tukee selvityksessä esitettyjä ajatuksia ED:n työllisyystoimenpiteiden tehostamisesta. Valiokunta pitää tätä tärkeänä, koska merkittävä osa talouspoliittista päätöksentekoa siirtyy yhteisötasolle. ED:n resursseja työllisyyden hoitamiseksi on vahvistettava mm. rakennerahastojen käyttöä uudelleen suuntaamalla. Valiokunnan mielestä on tutkittava myös esityksiä kansallisista puskureista työllisyyden turvaamiseksi. Mm. palkansaajajärjestöjen taholta on tuotu esille järjestelmiä, joissa työmarkkinajärjestöt voisivat olla mukana. Ulkoiset häiriöt rahapolitiikkaa ei voida käyttää tuotannon vaihteluiden tasaamiseen kansallisella tasolla. Vapaiden pääomanliikkeiden oloissa ei ole myöskään edellytyksiä onnistuneeseen valuuttakurssipolitiikkaan, vaan kurssimuutokset heijastavat pääsääntöisesti talouspolitiikan epäonnistumista. Näiltä osin EMD-jäsenyys ei merkitse heikennystä ulkoisten häiriöiden tasaamismahdollisuuksiin. EMD :ssa tullaan harjoittamaan talouskehitystä vakauttavaa rahapolitiikkaa. Euroopan keskuspankilla EKP:llä on hyvät edellytykset tasoittaa koko Eurooppaa koskettavien (eli symmetristen) häiriöiden vaikutusta, tulevatpa ne ulkomaankaupasta tai ei. Yhteistä rahapolitiikkaa täydentävästi EMD:ssa voidaan ulkoisiin häiriöihin vastata entistä paremmin kansallisen tason finanssipolitiikalla, kun korkoreaktiot ei- vät enää vaimenoa kansallisen finanssipolitiikan vaikutuksia. Valtioneuvoston selvitys korostaa, että ED kokonaisuutena ei ole kovin herkkä ulkomaankauppaan liittyville vaihteluille. Valiokunta toteaa, että siirtyminen yhteiseen rahaan saattaa vähentää ulkoisten häiriöiden välittymistä kansantalouteen. Jatkossa kuitenkin on selvitettävä edelleen kotoisia mahdollisuuksia suhdanteiden tasaamiseen. Valiokunnassa on tuotu esille ajatus mm. yritysten henkilöstörahastojen käytöstä suhdanteiden tasaajana. Valtioneuvoston selvityksessä sanotaan, että Suomen maakohtaisten häiriöiden tarkastelu osoittaa niiden olevan suurelta osin peräisin kotimaisista tekijöistä. EMD:n katsotaan joka tapauksessa kiristävän kilpailua. Valiokunnan mielestä tämä edellyttää kilpailukyvyn vahvistamista, kansallista strategiaa elinkeinorakenteen monipuolistamiseksi. Yritystoiminta on saatettava terveelle, kilpailukykyiselle pohjalle. Yritysten rahoitusrakennetta on parannettava ja omia pääomia vahvistettava. On selvitettävä mahdollisuudet työmarkkinasopimusten uudistamiseen niin, että työvoimakustannuksissa voidaan tarvittaessajoustaa esimerkiksi bonusjärjestelmiäja tulospalkkausjärjestelmiä kehittämällä. Samoin on selvitettävä mahdollisuudet yritysten muun kustannusrakenteen, kuten energian ja raakaaineen hintojen joustamiseen. Tarvitaanko EU-tason suhdanne- tai työllisyysrahastoja? Valtioneuvoston selvityksessä torjutaan ajatus suhdanne- ja työllisyysrahastojen käytöstä suhdanteiden tasaamiseen ja työllisyyden hoitamiseen käytännön vaikeuksiin viitaten. Sen sijaan katsotaan, että työttömyyden alentaminen tulee nostaa esille koko ED-politiikkaa koskevana yleisenä, kaikki ED :n toimintalohkot läpäisevänä tavoitteena. ED-rahastojen toiminnan tehostaminen ja uudelleen suuntaaminen työllisyyttä tukevalla tavalla halutaan ottaa arvioitavaksi. Mahdollisina käytännön toimenpiteinä mainitaan mm. työllisyysnäkökohdat nykyistä paremmin huomioon ottavien Euroopan-laajuisten investointien rahoitusmenetelmien kehittäminenja olemassa olevien voimavarojen kohdentamisen uudelleenarviointi ja tehostaminen. Valiokunta tukee ajatuksia rahastojen painopisteiden muuttamisesta ja varojen uudelleen kohdentamisesta sekä investointien rahoitusmenetelmien kehittämisestä. Valiokunnan saaman
4 selvityksen mukaan kuitenkin EU:n piirissä on tehty omia selvityksiä suhdannerahastojen käytöstä. Niissä on tiettävästi päädytty myönteiseen käsitykseen rahastojen merkityksestä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan 2--4 promillea Euroopan unionin alueen bkt:stä riittäisi toimivien suhdannerahastojen perustamiseen. Tämä komission arvio on peräisin vuodelta 1993. Valiokunta pitää tärkeänä ennakkoluulottomasti ja kriittisesti selvittää mahdollisuus käyttää joko olemassa olevia rahastoja tai toteuttaa uusia järjestelyjä jäsenvaltioihin ja niiden työllisyyteen eri tavoin kohdistuvien ulkoisten häiriöiden vaikutusten tasaamiseksi unionin toimin rahaliiton oloissa. Rahapolitiikan vastuusuhteet Euroopan keskuspankista tulee hallituksista ja muista ulkopuolisista tahoista riippumaton, jotta se voisi harjoittaa hintojen vakauteen tähtäävää rahapolitiikkaa mahdollisimman uskottavasti. Vapaiden pääomanliikkeiden oloissa matala inflaatio on vakaan ja matalan korkotason edellytys. Valtioneuvoston selvitys katsoo, että riittävä tasapaino EKP:n riippumattomuuden ja rahapolitiikasta vastaavien viranomaisen kansanvaltaisen vastuun välille on saavutettavissa eikä perustamissopimuksen muuttaminen ole aiheellista. Talousvaliokunta toteaa, että riippumattoman keskuspankin mahdollisuuksista taata rahatalouden vakaus ei ole olemassa EMO-olosuhteisiin soveltuvaa tutkimuksellista tietoa. EMU:n ongelma saattaa olla talouspolitiikan koordinoinoin vaikeus. EMU:ssa rahapolitiikka on yhteistä ja finanssipolitiikka lähentymiskriteerein säädeltyä kansallista politiikkaa. Valiokunnan mielestä EMU :n institutionaalisia puitteita tulee tarkastella tätä yhteensovittamis- ja vakausvaatimusta vasten. Liittyminen Euroopan valuuttakurssijärjestelmään Valiokunta toteaa, että sen käsiteltävänä on parhaillaan hallituksen esitys 9/1996 vp laiksi rahalain muuttamisesta. Rahalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomella on lainsäädännölliset valmiudet liittyä aikanaan Euroopan valuuttajärjestelmään (EMS) kuuluvaan valuuttakurssijärjestelmään tai muuhun valuuttakurssijärjestelmään sitten, kun edellytysten markan kurssin kiinnittämiselle katsotaan olevan olemassa. Tämän vuoksi valiokunta ei ole käsitellyt valuuttakurssin kiinnitystä nyt käsiteltävänä olevan asian yhteydessä. Keskeisiä avoimia kysymyksiä Suuren valiokunnan HVK-lausunnossa nostamien kysymysten lisäksi on johtopäätösten tekemisen kannalta vielä muita keskeisiä kysymyksiä avoinna. Tärkein niistä on EMU:n kolmannessa vaiheessa mukana olevien ja ulkopuolelle jäävien maiden suhteen järjestäminen. Oikeudelliset näkökohdat, jotka liittyvät eurorahan käyttöönottoon, ovat myös avoinna. Väliaikaisiin siirtymäkauden ongelmiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja arvioida, miten estetään mahdollinen turbulenssi kansantaloudessa, jos korot ja valuuttakurssit heilahtelevat. Yhteiseen valuuttaan siirtyminen aiheuttaa monille aloille kustannuksia, muun muassa rahoituslaitoksille ja muillekin yrityksille, jotka joutuvat uusimaan laitteistojaan ja järjestelmiään. Valiokunta pitää tärkeänä, että rahoitussektori ja muu yritystoiminta varautuu näiden kustannusten kattamiseen. Täsmentyneet suunnitelmat ja aikataulut tulee olla selvillä hyvissä ajoin. Lähentymiskriteerien tulkinta on epämääräinen. Ei ole selvää, tulkitaanko kriteerejä Maastrichtin sopimuksen kirjaimen mukaan vai sopimuksen tekemisenjälkeen tapahtuneet muutokset huomioon ottaen. Talous- ja rahaliitto-talouspoliittinen ja poliittinen hanke Taloudellisten tavoitteiden ohella talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyy myös poliittinen prosessi. Eduskunta on hyväksynyt ponnen, jonka mukaan Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella. Edellä esitetyn perusteella valiokunta esittää kunnioittavasti, että suuri valiokunta ottaisi huomioon mitä edellä on sanottu ja että hallitus pitää eduskunnanjatkuvasti ajan tasalla talous- ja rahaliiton valmistelun edistymisestä sekä esittää oman kan-
5 tansa talous- ja rahaliiton vaikutuksista Suomelle, jotta eduskunnalla on asialliset edellytykset päättää osallistumisesta talous- ja rahaliittoon. Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 1996 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Tuulikki Hämäläinen /sd, varapuheenjohtaja Seppo Kääriäinen /kesk, jäsenet Matti Aura /kok, Arto Bryggare /sd, Martti Korhonen /vas, Pekka Kuosma- nen /kok, Leena Luhtanen /sd, Erkki Partanen /sd, Kirsi Piha /kok, Vuokko Rehn /kesk, Mauri Salo /kesk, Sakari Smeds /skl, Osmo Soininvaara /vihr (osittain) ja Janne Viitamies /sd. Eriäviä mielipiteitä 1 EMU:n kolmannen vaiheen mahdollinen toteuttaminen on suuri talouspoliittinen ja poliittinen ratkaisu. Tarvitaan sekä laajaa kansalaiskeskustelua että myös asian perusteellista keskustelua eduskunnassa. Eduskunnan pitää saada hallitukselta arvio EMU :hun liittymisen tai sen ulkopuolelle jäämisen vaikutuksista, hyödyistä ja haitoista. Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 1996 Edellä olevan perusteella esitämme, että valiokunta edellyttää, että hallitus tuo pikaisesti eduskunnan käsiteltäväksi selonteon EMU:n kolmannen vaiheen mahdollisesta toteuttamisesta ja hankkeen hyödyistä ja haitoista Suomelle, samoin kuin EM U:n ulkopuolelle jäämisen vaikutuksista. Vuokko Rehn /kesk Seppo Kääriäinen /kesk Mauri Salo /kesk II Talousvaliokunta on antanut lausunnon suurelle valiokunnalle valtioneuvoston selvityksestä Euroopan unionin talous- ja rahaliitosta. Valiokunnan enemmistön tahdon mukainen lausunto noudattaa pääosin EMU-myönteistä linjaa, jossa johtopäätökset talous- ja rahaliiton kriittisistä seurauksista jäävät tekemättä. Euroopan talous- ja rahaliiton toteuttamisella on sekä taloudellisia että poliittisia seuraamuksia. Poliittisia seuraamuksia ei ole maassamme riittävässä määrin tuotu esille. EMU on suuri askel liittovaltiokehityksen suuntaan. Taloudellisesti toimiva EMU-järjestelmä edellyttäisi mittavia tulonsiirtoja vahvojen ja heikkojen kansan- talouksien välillä, veroelementtejä näiden rahoittamiseksi ja finanssipolitiikan tiukempaa koordinointia. EMU on käytännössä kannanotto liittovaltiokehityksen puolesta, vaikka toisaalta Suomen peruslähtökohdan vakuutetaan olevan itsenäisten valtioiden yhteenliittymän kehittäminen. Ristiriita sanojen ja aikomusten suhteen on ilmeinen. Valtioneuvoston selvityksen mukaan työllisyyttä ei voi asettaa lähentymiskriteeriksi, koska korkean työllisyyden ajatellaan olevan rahaliiton tavoite ja seuraus. Kuitenkin samanaikaisesti valtioneuvoston jäsen vakuuttaa eduskunnalle työllisyyden olevan kansallinen EMU-kriteeri.
6 Tältä osin hallituksen tulisikin täsmentää tahtotilaansa. Poikkeuksellisen suuri työttömyys kertoo kansantalouden vakavasta sairaudesta vähintäänkin yhtä paljon kuin hallitsematon inflaatio, korkea korkotaso tai velkaa koskevat lähentymiskriteerit. Jotta rahaliitto toimisi maamme kohdalla onnistuneesti, vaaditaan taloutemme rakenteilta uutta sopeutumiskykyä kiinteämmän rahapolitiikan olosuhteisiin. Suhdannetaantumissa energian, raaka-aineiden ja työvaroakustannusten hintojen tulisi voida alentua merkittävästi, jotta hintakilpailukyky säilytettäisiin. Tämänkaltaista joustavalmiutta ei suomalaisilla työmarkkinoilla vaikuta riittävässä määrin olevan. EMUolosuhteissa tämä merkitsisi työttömyyden kasvua. EMU-jäsenyyden toteutumisen yhtenä ehtona on esitetty vaatimus ERM-kytkennästä. Tässä taloudellisessa tilanteessa tämänkaltainen kytkentä ei ole perusteltua ja merkitsisi suurta riskiä. Kokemukset markan kelluttamisesta ovat myönteisiä, eikä nopeaan ERM-kytkentään ole siten aiheutta, varsinkin kun sen perustelut nousevat pitkälle vain poliittisista vaatimuksista. Siirtymävaiheen aikana EMU-järjestelmä aiheuttaa kaupalle ja pankeille mittavat investointitarpeet. Kustannukset yhtä liikepankkia koh- den ovat useita satoja miljoonia markkoja. On epäselvää, kykenevätkö pankit kantamaan nämä lisäkustannukset toimialan rakennemuutoksen keskellä. On muistamisen arvoista, että pankkisektori ei toisenlaisista väitteistä huolimatta kyennyt hallitsemaan rahamarkkinoiden vap'auttamistakaan. Edellä olevan perusteella katson, että valiokunnan olisi tullut lausunnossaan todeta: "Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, minkälaisia tuotannontekijähintojen joustoja EMU-jäsenyys edellyttää ja onko työmarkkinoilla vaikutuksia niihin; valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, miten pankkisektori kykenee selviytymään EMU-jäsenyyden aiheuttamista lisäkustannuksista ja tulonmenetyksistä; sekä valiokunta edellyttää, että hallitus ei toteuta ERM-kytkentää, ennen kuin hallitus on antanut eduskunnalle selonteon EMU :n kolmannen vaiheen mahdollisen toteuttamisen seurauksista." Lisäksi valiokunnan olisi tullut todeta: "Valiokunta edellyttää, että hallitus ottaa työllisyyden käytännössäkin kansalliseksi lähentymiskri teeriksi." Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 1996 Sakari Smeds /skl