1 Lectio praecursoria Minna Stolt 3.5.2013 Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat, Jalat ovat liikkumisen ja toimintakykyisyyden ehdoton edellytys. On arvioitu, että ihminen kävelee elämänsä aikana maailman ympäri noin viisi kertaa. Se tarkoittaa kilometreissä noin 200 000 kilometriä. Jotta tämä matka olisi mahdollisimman kivun ja vaivaton, on jaloista huolehdittava elämänkaaren eri vaiheissa. Jaloilla on ollut historiassamme monia muitakin merkityksiä kuin vain liikkuminen. Jalat ovat kuvattu vahvasti esimerkiksi uskonnossa. Raamatussa Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus pesi opetuslastensa jalat ennen viimeistä ehtoollista. Tätä samaa rituaalia jatkoi myös juuri tehtäväänsä valittu Paavi Fransiscus Vatikaanissa tämän vuoden pääsiäisenä. Jalkojen pesu onkin symbolinen merkki nöyryydestä ja palvelemisesta. Historiassa sirot ja lyhyet jalkaterät ovat olleet kauneuden ja esteettisyyden perikuva. Jalkaterien pituuskasvua onkin yritetty hillitä esimerkiksi Kiinassa sitomalla nuorten tyttöjen varpaat jalkaterän alle. Menetelmä on hyvin kivulias ja se jättää peruuttamattomat jäljet naisten jalkoihin. Kiinalaisnaiset kärsivät näistä sitomisen aiheuttamista vammoista edelleen. Jalka on myös vanha ja vieläkin käytössä oleva mittayksikkö. Sen pituus senttimetreissä on noin 30. Vastaava mitta on suurin piirtein sama kuin keskiverron aikuisen miehen jalkaterän pituus. Miten ihmeessä sä voit olla kiinnostunut jaloista? On kysymys, joka minulle on esitetty usein kertoessani olevani jalkaterapeutti ja tekeväni tutkimusta jaloista. Minulle osoitettu kysymys kuvaa hyvin ihmisten asennetta jalkoja kohtaan. Jalat nähdään epämiellyttävinä, haisevina ja joskus jopa epämuodostuneina vartalon jatkeina. Ai, että mitäkö olen vastannut tuohon kysymykseen? Jalkaterveyden asiantuntija näkee jokaisen asiakkaan tai potilaan jalat ainutkertaisina. Jaloista pystyy näkemään ihmisen terveydentilan, hygienian tason ja myös sen, mistä se kuuluisa kenkä puristaa. Jalkaterä on ihmisen luomistyön yksi taidonnäyte, kuten Leonardo Da Vinci on todennut. Jalkaterä koostuu 26 luusta, 55 nivelestä, 107
2 nivelsiteestä ja 31 lihaksesta. Lihaksia on jalkapohjan puolella neljässä eri kerroksessa. Nämä kaikki muodostavat yhdessä monia erilaisia kokonaisuuksia, joiden avulla ihmisen on mahdollista liikkua paikasta toiseen. Terveessä jalkaterässä on viisi varvasta, joiden tehtävä on auttaa meitä pysymään pystyssä ja niiden merkitys on oleellinen esimerkiksi kävelyssä. Niin sanotun varvastyönnön avulla me työnnämme itsemme eteenpäin kävelyssä ja juoksussa. Tänään tarkastettavassa väitöskirjassa kohteena on ollut ikääntyneiden jalkaterveys. Jalkaterveydelle ei ole olemassa, iästä riippumatta, universaalia hyväksyttyä määritelmää. Tässä työssä jalkaterveydellä tarkoitetaan jalkoja, jotka ovat kivuttomat ja niissä on ehjä iho ja terveet kynnet, suorat varpaat, normaali jalkakaari sekä riittävä verenkierto ja tuntoaisti. Terveet jalat pidetään usein itsestään selvyytenä. Jalkojen merkityksen huomaa usein vasta silloin, kun niihin sattuu tai niissä on toimintojen häiriöitä. Jalkojen alueen vaivat syntyvät usein pikkuhiljaa. Esimerkiksi vasaravarpaat eivät tule yhdessä yössä vaan niiden kehittyminen vaatii usean vuoden häiriön jalkaterän toiminnoissa, epäsopivien kenkien jatkuvan käytön tai epätasapainon jalkaterän lihaksistossa. Pienikin kiputila vaikkapa jalkapohjassa aiheuttaa suuren muutoksen pystyasennossa, kävelyssä ja toimintakyvyssä. Jalkaterveyttä on tutkittu jo vuosikymmenten ajan. Medline -tietokannasta tarkasteltuna käyttäen hakusanana termiä foot ilman mitään hakua rajaavia tekijöitä, löytyy tänä päivänä hieman yli 100 000 osumaa. Vastaava luku termille nursing on 550 000. Ensimmäinen jalkoihin kohdistuva tutkimus, joka on tallennettuna Medline-tietokantaan, on vuodelta 1821. Kyseinen tutkimus oli tapaustutkimus ja se kohdentui kuvaamaan miten jalkaterän osa-amputaatio vaikuttaa jalkaterän toimintoihin. Jalkoihin kohdistuvan tutkimuksen määrä on ollut 1970-luvun lopulle asti varsin vähäistä. Vuonna 1978 jalkoihin kohdistuvan tutkimuksen määrä vuositasolla ylitti ensimmäistä kertaa 1000 julkaisun rajan. Tästä jalkoihin kohdistuva tutkimus on merkittävästi lisääntynyt joka vuosi. Erityisesti 1990- luvun puolivälin aikoihin vuosittaisen tutkimuksen määrässä on nähtävissä selkeä kohentuminen. Trendi on jatkunut voimakkaana myös viime vuosina. Viime vuonna jalkoihin kohdistuvia tutkimuksia julkaistiin yli 4500 kappaletta. Jalkoihin kohdistuva tutkimus on vielä niin sanotusti lasten kengissä, mutta vahvasti kehittymässä.
3 Ikääntyneisiin kohdistuvaa jalkaterveyden tutkimusta on niinikään tehty jo monien vuosikymmenten ajan. Medline -tietokannan ensimmäinen ikääntyneiden jalkaterveyttä käsittelevä tutkimus on raportoitu vuodelta 1956. Tutkimus kohdistui iäkkäiden diabetespotilaiden jalkahaavojen hoitoon. Myös ikääntyneiden jalkaterveyteen kohdistuva tutkimus on määrältään ollut vuosien aikana nousujohteinen. Leimallista jalkoihin kohdistuvalle tutkimukselle on ollut sen ongelmakeskeisyys. Valtaosassa tutkimuksista on arvioitu tietyn jalkavaivan vaikutuksia esimerkiksi kävelyyn tai tasapainoon tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen. Sen sijaan terveyttä edistävä tai jalkavaivoja ennaltaehkäisevä tutkimus on vielä kehitysasteella. Tällä hetkellä tietokannoista löytyy vain noin 50 tutkimusta, jossa jalkaterveyttä on lähestytty sen edistämisen tai ennaltaehkäisyn näkökulmasta. On alettu ymmärtää, että jalkavaivojen ennaltaehkäisyllä on kauas kantoisen vaikutukset niin ihmisen kokonaisterveydessä kuin terveystaloudellisessakin mielessä. Monet jalkavaivoista ovat itse hankittuja, elämäntavoilla aikaan saatuja vaivoja jaloissa. Yksi kuvaava esimerkki tästä on vaivaisenluu. Vaivaisenluun yhtä ja varmaa tekijää ei voida nimetä, mutta epäsopivat kengät on yksi merkittävä riskitekijä. Erityisesti kärjestä kapeat ja korkea korkoiset kengät ovat keskeinen vaivaisenluun syntyä edesauttava ulkoinen tekijä. Tähän kun vielä lisätään heikot jalkaterän lihakset ja seisomatyö, on vaivaisenluun syntyminen jo melkein varmaa. Sen taustalla on myös perintötekijät sekä valitettavasti naissukupuoli. Itse hankittuja jalkavaivoja voi ennaltaehkäistä. Ennaltaehkäisyyn kuuluu jalkaterveyttä tukevat kengät, aktiivinen ja säännöllinen jalkojen lihasvoiman harjoittaminen sekä jalkaterveydestä huolehtiminen. Väestö ikääntyy niin Suomessa kuin muualla Euroopassa lähivuosina nopeasti. Jotta liikkuminen ja toimintakykyisyys säilyisi myös iäkkäänä, on jaloista huolehdittava läpi elämän. Ikääntyneiden jalkaterveyden edistäminen tai jaloista huolehtiminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Lähtökohta terveyden edistämisessä on ihmisen oma-aloitteinen huolehtiminen ennaltaehkäisevillä menetelmillä. Ikääntyneistä kuitenkin moni kertoo jalkojen omahoidon jäävän väliin, koska ei pysty itse hoitamaan jalkojaan. Kyvyttömyyden takana ovat usein terveydelliset syyt. Osa ikäihmisistä kokee ylettymisen jalkateriin vaikeaksi, koska selkä ja nivelet ovat jäykät tai he pelkäävät kaatuvansa, jos kurottavat jalkoihin. Osalla puolestaan omahoidon esteinä ovat paksu kynsien rakenne tai käsien heikentynyt lihasvoima, jolloin ei ole riittävää puristusvoimaa käyttää esimerkiksi kynsileikkureita.
4 Jalkavaivojen ennaltaehkäisyä voidaan toteuttaa kolmella eri tasolla. Primaaripreventiossa pyritään torjumaan jalkavaivojen aiheuttajia tai lisäämään jalkaterveyttä yleisillä toimilla kuten potilasohjauksella tai jalkojen terveystarkastuksilla. Sekundaaripreventiossa pyritään estämään hyvin varhaisessa, usein oireettomassa vaiheessa todettua jalkavaivaa kehittymästä edelleen. Tertiaariprevention päämääränä puolestaan on estää jo olemassa olevan jalkavaivan ja sen aiheuttamien haittojen paheneminen. Tässä tänään tarkastettavassa väitöstutkimuksessa keskityttiin nimenomaan sekundaaripreventioon. Jossa luotiin käytännön hoitotyön apuväline ikääntyneiden jalkaterveyden arviointiin. Hoitohenkilökunnan rooli ikääntyneiden jalkaterveyden edistämisessä ja hoidossa on tärkeä. Erityisesti kotihoidossa, kotihoidon työntekijä voi olla ikääntyneen ainoa kontakti terveyspalvelujärjestelmään. Siksi onkin tärkeää, että hoitohenkilökunta kiinnittää säännöllistä huomiota myös ikääntyneiden jalkoihin. Valitettavasti moni kotihoidon hoitaja kuitenkin kertoo olevansa tietämätön mitä asioita jaloista pitäisi katsoa. Tähän käytännön tarpeeseen on tässä tutkimuksessa kehitetty ikääntyneen jalkaterveyden arviointimittari. Mittarissa on 23 eri kohtaa, joiden avulla arvioidaan jalkojen ihon ja kynsien terveyttä, rakenteellisia muutoksia ja jalkakipuja. Mittarin on tarkoitus toimia hoitohenkilökunnalle apuvälineenä, jolla voidaan säännöllisesti arvioida ikääntyneen jalkaterveyden tila. Se voidaan liittää myös potilasasiakirjoihin, jolloin muutokset jalkaterveydessä voidaan dokumentoida mittarin avulla. Mittarin tulosten perusteella hoitaja voi päättää millaista hoitoa ikääntyneen jalkaterveys tarvitsee. Riittääkö ennaltaehkäisevä toiminta tai hoitotyön toiminnot vai tarvitseeko kenties konsultoida jalkaterapeuttia tai lääkäriä. Arviointimittarin kehittämisen lisäksi, tutkimuksessa arvioitiin myös kotihoidon hoitohenkilökunnan tietämys ikääntyneen jalkojenhoidosta. Hoitohenkilökunnan tiedot jalkojenhoidosta olivat osittain puutteelliset. Keskeiset puutteet olivat jalkojen rakenteeseen ja jalkoihin liittyvien sairauksien aiheuttamien jalkavaivojen tunnistamisessa ja hoidossa. Saatu tieto osoittaa lisätiedon ja jo olemassa olevan tiedon päivittämisen tarpeen vastaamaan nykyisiä näyttöön perustuvia toimintoja. Ikääntyneillä on erilaisia jalkavaivoja ja se on tiedetty jo pitkään. Tästä huolimatta jalkaterapia- ja jalkojenhoitopalvelut ovat Suomessa järjestetty varsin puutteellisesti. Tällä hetkellä julkisen puolen jalkaterapia- tai jalkojenhoitopalvelut on tarkoitettu pääasiassa potilaille, joilla on diabetes-, reuma tai alaraajojen verenkiertohäiriöitä. Valtaosa esimerkiksi yliopistosairaaloiden moniammatillisilla jalkapoliklinikoilla olevista potilaista ovat diabeetikoita, joilla on vaikea jalkahaava. Ikääntyneiden
5 osalta vain 10 % sotainvalidit saavat Valtiokonttorin korvaamat kolme jalkojenhoitokertaa vuodessa. Ikääntyneet, jotka eivät ole sotainvalideja tai diabeetikoita, eivät saa ilmaisia jalkojenhoitopalveluita mistään, vaikka on todettu, että myös iäkkäät ei-diabeetikot ovat yhtä suuressa riskissä saada jalkavaivoja kuin diabeetikot. Toki, ennaltaehkäisevää jalkaterapiaa voi ostaa yksityisiltä jalkaterapiapalveluita tarjoavilta yrittäjiltä. Kasvava ikääntyneiden määrä lisää jalkaterapiapalveluiden tarvetta ja olemme vääjäämättä ajautumassa tilanteeseen, jossa jalkaterapiapalveluita ei riitä kaikille niitä tarvitseville. Jalkaterveydestä huolehtivat eri ammattihenkilöt. Terveydenhuollon ammattihenkilöihin kuuluvat nimikesuojattuina jalkaterapeutit ja rekisteröidyt jalkojenhoitajat. Tämän lisäksi maassamme on muun muassa jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä, kosmetologeja ja podiatrisen fysioterapiakoulutuksen käyneitä, jotka kaikki ovat osaltaan kiinnostuneita ihmisten jaloista. Ammattien kirjo on siis valtava. Näen kuitenkin, että jokaisella ammattilaisella on oma tärkeä roolinsa väestön ja erityisesti ikääntyneiden jalkaterveyden hoidossa ja edistämisessä. Tarvitsemme hoidon porrastusta ja vahvaa eri ammattilaisten yhteistyötä, jotta ikääntyneiden jalkavaivojen hoito on mahdollisimman tasokasta. Ammattilaisten näkökulmasta on oleellista toimia oman ammattinsa rajojen puitteissa ja hankkia ympärilleen vahva yhteistyöverkosto, josta saa tukea ja ohjausta ikääntyneiden, joskus hyvinkin komplisoituneiden, jalkavaivojen hoitoon. Ikääntyneiden jalkaterveys on tänä päivänäkin heikkoa ja se vaatii välitöntä, asianmukaista hoitoa. Tässä tutkimuksessa arvioitiin yhteensä 309:n kotihoidon piirissä olevan potilaan jalkaterveys. Tulokset olivat hälyttävät. Vain kahdella näistä potilaista oli täysin terveet jalat. Kaikilla muilla oli joitain pieniä tai suuria muutoksia jalkaterveydessään. Saadut tulokset vahvistavat aikaisempia tuloksia, mutta osoittavat myös sen, että ikääntyneiden jalkaterveyden hoitoon tai edistämiseen ei vieläkään kiinnitetä riittävästi huomiota.