Reuma-lehti 3/2016 & 4/2016 Teksti: Jalkaterapeutti Teemu Talvitie (AMK), Päijät-Hämeen keskussairaala

Transkriptio

1 Hoida jalat oikein Reuma-lehti 3/2016 & 4/2016 Teksti: Jalkaterapeutti Teemu Talvitie (AMK), Päijät-Hämeen keskussairaala Säännöllisellä jalkojen omahoidolla ennaltaehkäiset jalkavaivoja ja vältät jo syntyneistä jalkamuutoksista aiheutuvia ongelmia. Reumasairauksia ajatellen jalkakivun taustalla voi tavallisimmin olla nivelten ja jänteiden kiinnityskohtien tulehtuminen tai kulumamuutokset sekä näistä tekijöistä aiheutuneet kovettumat ja känsät tai jalkojen muuttunut kuormitus. Syyllisiä voivat olla myös sopimaton kenkä tai virusperäiset syylät sekä ihon ja kynsien sieni-infektio. Reumasairaan on erityisen tärkeä pitää huolta jalkojen kunnosta, sillä sairaus saattaa heikentää liikuntakykyä ja herkistää infektioille. Reumasairauksiin voi liittyä myös ihon ja kynsien muutoksia, jotka hoitamattomana voivat aiheuttaa ongelmia. Ihon haavaumat sekä rikkoumat esimerkiksi varvasväleissä voivat johtaa laajempiin tulehduksiin ja voivat estää lääkehoidon sekä mahdolliset kirurgiset toimenpiteet. Rasvaa huolella Kuiva iho tarvitsee päivittäistä rasvausta. Kuivalle iholle ja jalkapohjien kovettumille soveltuu

2 rasvapitoisempi perus- tai jalkavoide, normaali-iholle taas tavallinen perusvoide. Esimerkiksi nivelpsoriasiksen ja eri systeemisten sidekudossairauksien yhteydessä ilmenevää ihon karstaisuutta ja kuivuutta voidaan hoitaa perusvoiteen ohella kuuriluonteisilla erikoisvoiteilla. Usein reumalääkkeilläkin on suuri vaikutus näihin oireisiin. Otollisin hetki rasvaukseen on heti pesun jälkeen, kun iho on puhdas ja pehmeä. Halutessasi voit kylvettää jalkoja ennen rasvausta hetken kädenlämpöisessä vedessä. Voit käyttää pesuvedessä happamia pesunesteitä, erityisesti jos kärsit hikoilevista jaloista. Pesun jälkeen kuivaa jalat huolellisesti varvasvälejä myöten. Rasvaa koko jalkaterät varpaiden päitä myöten, tarvittaessa myös sääret. Älä kuitenkaan rasvaa varvasvälejä, vaan kuivaa ne vielä varmuuden vuoksi rasvauksen jälkeen. Voit asettaa varvasväleihin myös vaikka lampaanvillaa tai talkkia hautumien ehkäisemiseksi. Unohda jalkaraspi. Varsinkin säännöllinen raspaus ärsyttää ihoa lisäämällä sen päälle suojaavaa ihokerrosta eli kovettumaa. Tämä voi johtaa noidankehään, kun raspaus hetkellisesti poistaa kuollutta ihoa ja sitten vauhdittaa sen lisääntymistä. Leikkaa kynnet varpaan pään muotoisesti Kynsien leikkaamiseen soveltuvat parhaiten apteekeista ja tavarataloista saatavat kynsileikkurit. Tasoittamiseen, ohentamiseen ja reunojen hiomiseen sopii kynsiviila. Älä poista kynsinauhoja. Suositus on, että leikattu kynsi olisi varpaan pään muotoinen. Teräviä kulmia voi hieman pyöristää, etteivät ne hankaa viereisiin varpaisiin. Vältä liiallista pyöristystä, koska tällöin se ohjaa kynttä kasvamaan kohti kynsivallia, mikä voi johtaa kynnen sisäänkasvuun ja kynsivallin tulehdukseen. Kylmää kipuun Tulehtuneelle alueelle jalassa kannattaa usein kokeilla kylmähoitoa esimerkiksi kylmäpakkauksella tai kylmägeelillä. Kylmä rauhoittaa tulehdusta ja laskee turvotusta. Vaikutus on toki vain väliaikainen, joten kylmähoitoa voidaan toteuttaa useita kertoja päivässä. Kylmäpakkaus saa olla kerrallaan korkeintaan 5 15 minuuttia paleltumavamman välttämiseksi. Ihon ja kylmäpakkauksen välissä tulee olla suojaava kangas. Kipua voi lievittää myös puettavilla suojilla ja pehmusteilla sekä pohjallisilla. Voimista jalkoja Jumppaa jalkojasi päivittäin. Säännöllinen jalkajumppa pitää yllä imuneste- ja verenkiertoa sekä vahvistaa lihaksiston voimaa ja kestävyyttä. Tämä mahdollistaa nivelten liikkuvuutta ja ehkäisee virheasentojen syntymistä ja voimistumista. Tee kireille lihaksille ahkerasti venytysliikkeitä. Vahvistavia ja venyttäviä liikkeitä suositellaan tehtäväksi ensin opastettuna jalkojenhoitajan, jalkaterapeutin tai fysioterapeutin vastaanotolla, jonka jälkeen harjoittelu voi jatkua itsenäisesti. Sukat Hyvä jalkahygienia edellyttää sukkien vaihtamista päivittäin. Sukan pitää olla jalalle sopiva ja istuva. Liian tiukka sukka puristaa ja altistaa varpaiden virheasennoille. Liian löysä tai ylisuuri sukka taas aiheut taa jännitystä jalassa. Sukan tulisi olla hengittävä ja siirtää kosteutta iholta. Tähän tarkoitukseen soveltuvat parhaiten keinokuidut ja villa. Varvassukkia suositellaan erityisesti varvasvälihautumien

3 ehkäisemiseksi. On myös olemassa sukkia, joihin on lisätty pehmustusta päkiöiden ja kantapäiden kuormitusalueille. Lieväasteisen turvotuksen hoi toon on olemassa lento-, kom pressio- ja tukisukkia. Niitä suositellaan, jos työ pitää sisällään paljon istumista tai seisomista. Vaikeampaan ja voimakkaampaan turvotukseen joudutaan usein käyttämään ns. lääkinnällisiä hoitosukkia. Niiden hankkimisesta pitää keskustella ensin hoitavan tahon kanssa. Ihon suojat, pehmusteet ja pohjalliset Apteekeista, apuvälineliikkeistä ja tavarataloista löytyy erilaisia jalkaan tai varpaisiin puettavia pehmusteita ja suojia. Näillä voidaan varsin tehokkaasti estää esim. kengän hankauksesta tai kuormituksesta aiheutuvaa kipua ja painetta. Ohuelle ja hauraalle iholle ei tule soveltaa liimapintaisia suojia, koska nämä voivat rikkoa ihoa ja aiheuttaa haavan. Jalkineisiin on saatavilla esim. geelipehmustimia. Muista, että kaikki erilliset suojat ja pehmusteet vaativat aina tilaa jalkineesta. Varpaiden asentoa tukemaan tai korjaamaan on tarjolla hyvinkin monenlaisia valmismalleja. Näitä yksilöllisiä tukia eli ortooseja tai orteeseja valmistavat jalkaterveyden ammattilaiset. Pohjallisia on monenlaisia ja eri tilanteisiin tarkoitettuja. Useimmat valmispohjalliset tarjoavat pehmustusta ja iskunvaimennusta jalkapohjille sekä jossain määrin tukea jalkaterän lieville virheasennoille. Pohjallisia voidaan valmistaa myös yksilöllisesti ns. tukipohjallisina. Reumasairauksien hoidossa valmispohjallisista ja yksilöllisistä tukipohjallisista saadaan hyötyä erityisesti kivun lievittämisessä, mikä taas auttaa ylläpitämään ja parantamaan liikkumista. Yksilöllisiä tukipohjallisia on mahdollista hankituttaa yksilöllisen arvion perusteella kuntoutuksen apuvälinemaksusitoumuksella hoitotahon mukaisesti joko erikoissairaanhoidosta tai perusterveydenhuollosta. Jalkineet Jalkineella on suuri merkitys jalkaongelmien aiheuttajana ja lisävaivojen ehkäisijänä. Usein ongelma on se, että käytetään liian ahtaita ja jalalle epäsopivia kenkiä. Nämä voivat aiheuttaa esim. hankauksen ja paineen myötä jalkakipuja ja varpaiden virheasentoa. Tulehduksellisissa reumasairauksissa ahdas tai ylisuuri jalkine voi korostaa tulehdusprosessin aiheuttamia muutoksia alaraajojen nivelissä. Pahimmillaan sopimaton jalkine voi aiheuttaa painehaavan jalkaterän alueelle. Jalkojen hankalat virheasennot ja näistä aiheutuva kipu voi vaatia erillisten sisäjalkineiden käyttöä. Tällöin sandaalimallinen kenkä on suositeltavin. Perinteiset tohvelit ovat usein ahtaita ja likaisia. Muodissa pitkään olleet puutarhakengät taas ovat herkästi ylisuuria ja liian joustavia, jolloin jalkaterän lihakset joutuvat jännittymään. Kevytpohjajalkineet tai ns. paljasjalkakengät eivät lähtökohtaisesti sovellu nivelten sairauksista kärsiville. Jalkaterän ja nilkan alueen leikkausten jälkeen alaraajat joutuvat mukautumaan muuttuneeseen kuormitustilanteeseen. Nilkassa ja jalkaterässä tämä synnyttää herkästi lisääntynyttä kuormitusta, jolloin sisä- ja ulkojalkineella on oleellinen merkitys kuormituksen tasaamisen ja nivelten kulumamuutosten ehkäisyn kannalta. Pääsääntöisesti suositeltavin vaihtoehto on jalkaa joka suunnassa tukeva kenkä. Tiettyjen leikkausten yhteydessä ulkopohjastaan rullaava jalkine mahdollistaa paremmin askellusta. Esimerkkeinä tästä

4 toimivat ylemmän nilkkanivelen tai I-varpaan tyven jäykistysleikkaus sekä päkiäresektio. Leikkausten jälkeisistä jalkinevaihtoehdoista ja tukipohjallisten tarpeesta kannattaa aina keskustella sekä leikkaavan lääkärin että jalkaterveyden ammattilaisen kanssa. Joskus ainoaksi vaihtoehdoksi jää erityisvalmisteinen kenkä, joissa on olemassa useita erilaisia vaihtoehtoja. Viime kädessä jalkineet tehdään täysin mittojen mukaan, joskin kehittyneen tekniikan ansiosta teetetyistä jalkineista voidaan nykyään saada tavallisen jalkineen veroiset. Erityisjalkineita voi hankituttaa tukipohjallisten tavoin yksilöllisen arvion perusteella maksusitoumuksella. Muista nämä periaatteet hankkiessasi jalkineita Tiesitkö? Sovita jalkineita vasta iltapäivällä. Jalat turpoavat normaalisti päivän mittaan. Kun sovitat jalkineita, kävele niillä mahdollisimman pitkään tuntuman saamiseksi. Katso, että jalkineessa on riittävästi tilaa varpaille pituudessa, leveydessä ja korkeudessa. Aikuisella tulee jäädä pisimmästä varpaasta 1 1,5 cm käyntivaraa kengän kärkeen, lapsilla 1,2 2 cm. Jos jalkaterissä on kokoeroa, valitse suuremman jalan mukaisesti. Kantakupin tulee olla napakka ja hyvin kantapäätä tukeva. Varrellinen jalkine tukee usein nilkkaa paremmin. Tarkastele jalkinetta kaikista suunnista. Etuosan kärkikäynti tarkoittaa jalkineen etuosan käyristymistä ylöspäin. Voimakas kärkikäynti aiheuttaa herkästi varpaiden yliojennusta kävelyn aikana ja altistaa virheasennoille. Lestiltään jalkineen tulee olla mahdollisimman suora. Korkoa saisi olla noin 2 4 cm. Mitä enemmän korkoa, sitä enemmän se muuttaa ryhtiä, heikentää ns. pohjelihaspumpun toimintaa sekä altistaa jalkaterän ja varpaiden virheasennoille. Sandaaleita hankittaessa säätövaraa tulee olla erikseen jalkaterän etu- ja takaosalle. Mitä enemmän säätövaraa, sen parempi. Kengässä on hyvä olla irrotettava sisäpohjallinen, joka voidaan tarvittaessa korvata pehmeämmällä irtopohjallisella tai tukipohjallisella. Jalkaterässä on 28 luuta. Ne yhdessä reisiluun, polvilumpion, sääri- ja pohjeluun sekä nivelsiteiden, jänteiden ja lihaksiston kanssa muodostavat monipuolisen kokonaisuuden, jossa yksikin häiriötekijä voi altistaa jalkaongelmille. Milloin ammattilaisen pakeille? Omahoito edellyttää käsien ja selän toimintakykyä sekä näkökykyä. Jos jaloissa on tunnon alenemaa tai tunto kokonaan poissa, omahoitokeinot ovat hyvin rajalliset. Tarvittaessa omahoidon voi silloin tehdä avustaja, mutta viime kädessä hoito suositellaan tehtäväksi terveysalan jalkojenhoidon ammattilaisen vastaanotolla. Terveysalan jalkojenhoidon ammattilaisia ovat jalkaterapeutti (AMK), rekisteröitynyt jalkojenhoitaja sekä toisen asteen jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittanut henkilö. Ammattilaisen vastaanotolle kannattaa hakeutua, jos omahoitokeinot eivät tehoa jalkavaivoihin tai heikentynyt toimintakyky ei mahdollista omahoidon toteutumista. Apua kannattaa hakea myös silloin, kun kaipaat jalkojen apuväline- tai jalkinearviota tai haluat lisätietoa jalkaongelmiin ja jalkojenhoitoon

5 liittyvistä asioista. Hoitavalta lääkäriltä on mahdollista saada lähete jalkojenhoidon ammattilaiselle yleensä silloin, jos omahoitokeinot eivät tepsi ja jalkojen ongelma uhkaa toimintakykyä, esimerkiksi kun kyseessä on alkava jalan virheasento. Kuva: Kimmo Torkkeli Huomaa myös Reuma ja jalkojen hoito Reuma-aapisessa Sivun alkuun