Lapsen ja nuoren erokriisi

VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän ohjaajakoulutus Lapsen ja nuoren erokriisi VOIKUKKIA 2014 Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ja Sininauhaliitto Tekijä: Virpi Kujala

SISÄLTÖ Miten teemaa voi käsitellä ryhmässä? Mitä vanhempien ja sijaishuoltajien tukee huomioida? Miten lapset ja nuoret käyttäytyvät ja reagoivat joutuessaan eroon vanhemmistaan? Miten erokriisin vaiheet ilmenevät lapsilla?

MITEN ASIAA VOI KÄSITELLÄ RYHMÄSSÄ? Voi käydä läpi lyhyesti teoriaa lapsen ja nuoren kriisistä ja tarpeista sekä antaa kirjallista materiaalia, johon voi palata myöhemminkin. Tärkeintä on, että vanhemmat saavat mahdollisuuden puhua asiasta, tiedostavat tilanteen lapsen kannalta ja ehkä myös tunnistavat oman lapsen tapaa reagoida sekä löytävät uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Kokemusten jakaminen toisten kanssa on hyödyllistä. Apuna kysymykset, joita voi pohtia ryhmässä. Lapsen tilanteeseen eläytymistä voi helpottaa esim. Nallekorttien tai muiden toiminnallisten menetelmien avulla.

KYSYMYKSIÄ RYHMÄSSÄ POHDITTAVIKSI Tunnistatko lapsessasi erokriisiin liittyvää reagointia? Millaista? Missä vaiheessa lapsesi mielestäsi nyt on? Miten olet itse reagoinut lapsesi käyttäytymiseen? Näetkö tarvetta muuttaa omaa toimintaasi? Jos, niin miten? Onko lapsesi kiintynyt sijaishuoltajiin? Miltä se tuntuu? Onko sinulla lapseesi liittyviä asioita, joita et ole voinut tuoda esille sijaishuoltajille tai sosiaalityöntekijöille? Miten voisit jatkossa toimia?

VANHEMPIEN JA MUIDEN AIKUISTEN ON TÄRKEÄ YMMÄRTÄÄ LAPSEN RAEGOINTIA JA TARPEITA EROTILANTEESSA Lapsellakin on erokriisi, jossa häntä on tuettava. Lapsikin reagoi muuttuneessa tilanteessa. Aikuisten tulee auttaa lasta selviytymään uudessa tilanteessa. Lapsen ja vanhemman välinen yhteys on tärkeä säilyttää. Vastuu yhteyden säilyttämisestä on aikuisilla. Lapsi tulee säästään aikuisten välisiltä ristiriidoilta.

LAPSEN ON SAATAVA VARMUUS - etteivät vanhemmat ole hylänneet häntä. - että hän on turvassa. - ettei vanhemmista erottaminen johdu hänestä. - ettei vanhempiakaan hylätä eikä halveksita ja että vanhemmat selviytyvät. - oikeudesta säilyttää yhteys vanhempiin. - varmuus siitä, että lapsen oikeutta omiin tunteisiin kunnioitetaan. - että hän saa olla kiintynyt omiin vanhempiin ja sijaishuoltajiin - sekä apua sen käsittämiseen, mistä ero johtuu ja mitä tapahtuu.

LAPSEN AJATUKSIA JA PELKOJA Miksi minut annettiin pois ja kuka halusi että minut annettiin pois? Lapsi ottaa osan syytä itselleen Lapsi voi kuvitella, että on jotenkin vääränlainen Lapsi voi pelätä, että hänet hylätään toistuvasti Lapsen tilannetta pahentavat katteettomat lupaukset

VANHEMPIEN JA SIJAISHUOLTAJIEN TULEE HUOMIOIDA Lapsen kriisin vaihe ja hänen tapansa reagoida On hyväksyttävä lapsen tunteet ja reaktiot Lapsen reaktiot ovat normaaleita -> lapsi ei ole lakannut voimakkaista reaktioistaan huolimatta välittämästä vanhemmastaan Vanhemmalle lapsen tilanteen näkeminen voi olla vaikeaa, koska on itse samassa tilanteessa keskusteluapu tärkeä Vanhemmille ja lapsille on annettava oikeus suruun, suuttumukseen ja muihin tunteisiin

VANHEMPIEN JA SIJAISHUOLTAJIEN TULEE HUOMIOIDA Vanhemman säännölliset vierailut ja/tai muu yhteydenpito auttavat lasta Pieni lapsi kiintyy hoitajaansa kuten vanhempaansa Lapsen hyvinvoinnille on tärkeää, ettei vanhempi pyri estämään lapsen kiintymyksen syntymistä sijaishuoltajiin Lasta ei pidä siirtää toistuvasti kodista sijaishuoltopaikkaan ja takaisin. Lapsi kärsii uusista eroista. Lapsi taakoittuu aikuisten välisistä ristiriidoista

VANHEMPIEN JA SIJAISHUOLTAJIEN TULEE HUOMIOIDA Lapset tarvitsevat aikuisten tukea ja apua Lapset tulee ottaa vakavasti ja heitä tulee kuunnella ja antaa aikaa Lasten kysymyksiin tulee vastata, jos pystyy, jos ei, se tulee kertoa Lapset tarvitsevat fyysistä läheisyyttä ja turvaa Lapset suojelevat aikuisia: varovat vaikeita puheenaiheita, kertovat vain, mitä aikuiset tietävät heidän tietävän jne.

LASTEN TAPOJA KÄSITELLÄ KRIISIÄ Pienten lasten keskeisiä kriisien käsittelyssä näkyviä psyykkisiä piirteitä ovat > Konkreettinen ajattelu > Itsekeskeisyys taikauskoisuus > Lyhytjännitteisyys Lapset käsittelevät kriisejä > Leikkimällä > Piirtämällä ja muilla toiminnallisilla tavoilla > Käyttämällä mielikuvituta

MITEN LAPSET REAGOIVAT? 0-2-vuotiaat lapset: Poikkeuksellinen unettomuus tai uneliaisuus Muutokset syömisessä Säikähtämisherkkyys Vetäytyminen kontaktista Itkuisuus Levottomuus Takertuminen hoivaavaan henkilöön Taantuminen jo hankituissa taidoissa

MITEN LAPSET REAGOIVAT? 3-6-vuotiaat lapset: Ahdistuneisuutta, yksinolon ja pimeän pelkoa Kuvaavat tapahtumaa toistuvasti sanallisesti ja leikeissä sekä kyselevät asiasta Voivat taantua ikätasoa nuoremman tasolle Voivat olla välinpitämättömän tuntuisia Unihäiriöitä, syömisen häiriöitä (syömättömyys tai ahmiminen) Ruumiillisia oireita (kivut tai lievä kuume), ylivilkkaus, keskittymättömyys, hallinnan tarve (esim. poikkeuksellinen uteliaisuus ja määräilevyys).

MITEN LAPSET REAGOIVAT? 7-12-vuotiaat: Kertaavat tapahtumia puheissa ja leikeissä Ahdistuneisuutta, erilaisia pelkoja, pelkäävät että tapahtuu taas jotain ikävää Keskittymisen vaikeuksia ja suoritustason laskua koulussa, omiin ajatuksiin vaipumista, ylivilkkautta, mielialan muutoksia Vetäytymistä kaveripiiristä ja harrastuksista Kastelua ja tuhrimista, pyrkimys ottaa liikaa vastuuta tapahtuneesta (syyllisyys) tai läheisten elämästä

MITEN NUORET REAGOIVAT? Samat lainalaisuudet kuin lapsilla ja aikuisilla Erityispiirteitä Turvattomuuden kokemisen vuoksi nuoren itsenäistyminen ja eriytyminen voivat häiriintyä Jos kyky käsitellä vaikeita tunteita on puutteellinen, eikä saa tukea ulkopuolelta, saattaa nuori vetäytyä kaveripiiristä, jäädä pois koulusta tai joutua voimakkaisiin ristiriitoihin ympäristönsä kanssa. Ikätovereiden tuki on tärkeää.

MITEN NUORET REAGOIVAT?KO Voimakkaat tunnekuohut voivat olla pelottavia pyrkii latistamaan ja tukahduttamaan tunteet tunteiden kirjo kapeutuu, luovuus vähenee ja kyky suunnitella tulevaisuutta estyy vetäytyy ulkomaailmasta ja/tai on huomattavan ärtynyt Purkautumisteitä ovat mm. liikunta, musiikki ja taide Tunteiden tukahduttaminen voi johtaa alkoholin ja muiden päihteiden käyttöön

LAPSI SOKKIVAIHEESSA Lapsen psyykkisiä oireita Ei pysty uskomaan, mitä on tapahtunut Ei reagoi, ei puhu asiasta, käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut Epänormaalia kiltteyttä, toiveena, ettei joutuisi pois kotoa Kuherruskuukausi Lapsen fyysisiä oireita Vilustuminen Ruokahaluttomuus, ylensyönti, oksentelu Unettomuus, painajaiset Vuoteen kastelu Robottimainen käyttäytyminen

LAPSI SOKKIVAIHEESSA Jos pieni lapsi ei eron jälkeen näe vanhempaa tai kuule hänestä mitään, voi lapsi pelätä vanhemman kuolleen tai kadottaneen lapsen eikä vanhempi löydä häntä. Vanhemman on tärkeä tavata tai soittaa ja kertoa, että vanhempi on kunnossa ja tietää, missä lapsi on. Sokkivaihe kestää yleensä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

LAPSI REAKTIOVAIHEESSA Lapsi tekee asioita, joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiin > karkaaminen, sairastu- minen, raivonpuuskat, huono käytös Vihaisuus kaikkia kohtaan > vanhempia, sijaishuoltajia, sosiaalityöntekijöitä, toisia lapsia ja itseä kohtaan Suuttumus ei ole ilkeyttä, vaan normaali reaktio Surullisuus ja itkuisuus auttaa toipumaan nopeammin, itkua ei saa estää Vaihe kestää yleensä useita kuukausia Lasta auttaa, että vanhempi jatkaa vierailuja ja pitää yhteyttä riippumatta siitä, miten lapsi käyttäytyy

LAPSI KÄSITTELYVAIHEESSA Lapsi luopuu vastarinnasta Surullisuus on näkyvää Ei ehkä osoita huomiota tapaamaan tullutta vanhempaa kohtaan Ei ole kiinnostusta leikkeihin eikä koulutyöhön Yliherkkyyttä ja taantumista varhaisemmalle kehitystasolle Paras apu on vanhemman säännöllinen vierailu ja yhteydenpito Lapsen pitää saada kuulla, että hänestä pidetään juuri sen ikäisenä kuin hän on Vanhemman ei kannata loukkaantua, vaikka lapsi torjuisi lähestymisyritykset lapsi ei pysty ottamaan vielä lohdutusta vastaan Vaihe kestää yleensä useita kuukausia

LAPSI UUDELLEEN SUUNTAUTU- MISEN VAIHEESSA Lapsi ei ehkä toivu erosta koskaan, mutta voi sopeutua siihen Lapsen vointi alkaa olla parempi Lapsi kaipaa vanhempaa, mutta suhtautuu eroon realistisemmin Lapsi tulee toimeen sijaishuoltajien ja omien vanhempien kanssa Mielenkiinto leikkeihin, ystäviin, harrastuksiin ja koulutyöhön on palannut Vanhemmallakin vapautuu energiaa hoitaa enemmän omia asioita, kun lapsen tilanne on parempi Kestää vähintään yhdeksän kuukautta ennen kuin lapsi pääsee uudelleen suuntautumisen vaiheeseen