Kala- ja vesimonisteita nro 164 Ari Haikonen ja Jouni Kervinen Kauniaisten Gallträsk-järven koekalastus vuonna 2014
KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: 28.2.2015 Tekijät: Ari Haikonen Ja Jouni Kervinen Julkaisun nimi: Kauniaisten Gallträsk-järven koekalastus vuonna 2014 Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 164 Toimeksiantaja: Kauniaisten kaupunki Jakelu: Kauniaisten kaupunki Kannen kuva: Jouni Kervinen
Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Aineisto ja menetelmät... 3 2.1 Gallträsk... 3 2.2 Koekalastukset... 4 3 Tulokset... 5 4 Tulosten tarkastelua... 6 5 Lähteet... 8 6 Liitteet... 10
2
1 Johdanto Kauniaisten kaupunki tilasi Kala- ja vesitutkimus Oy:ltä Gallträsk-järven kalaston ja lajisuhteiden selvittämisen Nordic-koeverkkokalastuksella vuonna 2014. 2 Aineisto ja menetelmät 2.1 Gallträsk Gallträskim pinta-ala on 11,7 hehtaaria ja keskisyvyys noin 1,5 metriä. Järven syvin kohta on noin 2 metriä ja keskivirtaama noin 9 litraa sekunnissa. Valuma-alue on 105 hehtaarin suuruinen. Vuoden aikana järven vesi vaihtuu noin 2,5 kertaa järven tilavuuden verran. Järvi laskee koillispäästä alkavaa ojaa pitkin Lippajärveen ja edelleen Pitkäjärven kautta Espoonjokeen ja mereen. Järveä ympäröivä alue on pääasiassa kookasta kuusimetsää. Järven länsipäässä sijaitsee vuonna 1988 luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu Träskmossenin suoalue. Järven nykytilan taustalla on pitkäaikainen ihmisen toiminta. 1920-luvulta lähtien järveen laskettujen jätevesien saastuttamana järvi jouduttiin 1950-luvulla asettamaan uimakieltoon. Jätevesien laskeminen järveen loppui 70-luvulla, ja vuoden 1980 jälkeen keskitetyn viemäröinnin ansioista veden fosfori- ja typpipitoisuudet ovat laskeneet lähemmäs luonnontilaisen järven arvoja, mutta sisäinen kuormitus pitää järven kuitenkin edelleen rehevänä. (Sito-Rakennuttajat Oy 2011) Järven veden laatua voidaan nykyisin luonnehtia sen rehevimmällä ulpukka-alueella kesäaikana lähinnä tyydyttäväksi. Avovesialueella ja luusuassa veden laatu on viime vuosina ollut hyvää. Kokonaisfosforipitoisuus on alle 50 µg/l ja klorofyllipitoisuus alle 20 µg/l. Haitallisia leväkukintoja ei viime vuosina ole havaittu. Talvinen happitilanteen heikentyminen ja siihen liittyvä ravinnepitoisuuden kasvu heikentävät laatuluokitusta. Talvinen happikato on ollut tavallinen ilmiö Gallträskissä, samoin siihen liittyvät kalakuolemat. Talvella 1995 1996 Gallträskissä kuoli suuri osa suurista hauista sekä runsaasti myös särkiä ja ahvenia. Kesäaikana happitilanne on pysynyt pääsääntöisesti hyvänä. (Sito-Rakennuttajat Oy 2011) Gallträskissä on tehty vähempiarvoisten kalojen poistopyyntiä vuosina 2002 ja 2003 (Sammalkorpi 2003 ja Anna-Lena Granlund, sähköposti 124.2015). Gallträskissä on toteutettu kunnostus vuosina 2009 2011 ruoppaamalla, ruoppausmassojen tiivistämisellä sekä kasvillisuutta poistamalla (Sito-Rakennuttajat Oy 2011). Järvellä harrastetaan kalastusta ruutanan ja hauen ollessa yleisimmät saalislajit. 3
2.2 Koekalastukset Koekalastuksissa käytettiin Nordic-yleiskatsausverkkoja, jotka ovat kooltaan 1,5 m x 30 m ja koostuvat 2,5 m pituisista eri solmuvälien paneeleista (solmuvälit 5; 6,25; 8; 10; 12,5; 15,5; 19,5; 24; 29; 35; 43 ja 55 mm). Verkkokoekalastus Nordic-yleiskatsausverkoilla on standardoitu menetelmä, jota käytetään myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisissa koekalastuksissa järvillä (Olin ym. 2014). Verkko on passiivinen ja valikoiva pyydys (Hamley 1975, 1980, Kurkilahti 1999). Eri lajeilla on erilainen pyydystettävyys, erityisesti ahven jää kiduskannen ja evien piikkiruotojensa vuoksi helposti verkkoon kiinni, minkä vuoksi niiden pyydystettävyys on esim. särkikaloja suurempi (Hamley 1980, Olin & Malinen 2003, Prchalova ym. 2008). Toisaalta vähemmän aktiiviset tai verkkokoekalastuksen kannalta hankalissa paikoissa elävät lajit, kuten hauki, ovat helposti aliedustettuina verkkosaaliissa (Olin ym. 2002). Verkkopyynti lisäksi yliarvioi suurten kalojen osuutta pieniin verrattuna (Olin ym. 2002). Koekalastukset suoritettiin 28. 29.11.2014 kuudella eri verkkopaikalla, jotka oli valittu satunnaisotannalla (kuva 1, liite 1). Kaikki verkot laskettiin pohjaan järven mataluudesta johtuen. Pintaveden lämpötila oli koekalastuksen aikaan 6,0 6,3 astetta. Koekalastuksen aikaiset ympäristöolosuhteet on esitetty liitteessä 2. Kuva 1. Verkkopaikkojen sijainti Gallträskissä vuonna 2014. Saaliiksi saadut kalat määritettiin lajilleen ja laskettiin yksilömäärät. Kalat mitattiin yksilöllisesti 1 mm tarkkuudella ja solmuvälikohtainen yhteispaino punnittiin lajeittain. 4
3 Tulokset Koekalastuksissa saatiinsaaliiksi neljää eri kalalajia kaikkiaan 441 yksilöä (taulukko 1). Saaliin yhteispaino oli noin 16 kg eli noin 2 700 g/verkko. Yleisin laji oli särki, jonka osuus yksilösaaliista oli 71 % ja biomassasaaliista 40 %. Vastaavasti petokalojen osuus yksilösaaliista oli 17 % ja biomassasaaliista 44 %. Hajonta verkkokohtaisissa saaliissa oli suurta (liitteet 3 ja 4). Verkko- ja silmäkokokohtaiset on esitetty liitteissä 5 ja 6. Taulukko 1. Kauniaisten Gallträskin koekalastuksen kokonaissaaliit lajeittain yksilömäärinä sekä biomassa sekä lajisaaliin %-osuudet. kokonaissaalis (yks.) yksikkösaalis (yks./verkko) osuus kokonaissaaliista (%) kokonaissaalis (g) yksikkösaalis (g/verkko) Osuus kokonaissaaliista (%) Laji Ahven 125 20,8 28 % 5 032 839 31 % Hauki 2 0,3 0,5 % 2 354 392 15 % Ruutana 3 0,5 0,7 % 2 238 373 14 % Särki 311 51,8 71 % 6 403 1 067 40 % Yhteensä 441 73,5 100 % 16 027 2 671 100 % Ahvenkalat 125 20,8 28 % 5 032 839 31 % Särkikalat 314 52,3 71 % 8 641 1 440 54 % Petokalat 76 12,7 17 % 7 076 1 179 44 % Ahventen keskipituus oli 14 cm ja suurimman ahven pituuden ollessa 30 cm (taulukko 2). Huomattavan suuri osa ahvenista oli yli 14 cm pituisia yksilöitä (60 %). Ahven ja särjen pituusjakaumissa on havaittavissa useita ikäluokkia eikä aineistossa ole havaittavissa yksittäisten ikäluokkien puuttumista (kuvat 2 ja 3). Särjellä nuoret ikäluokat olivat vallitsevia, mutta myös vanhempia ikäluokkia esiintyi. Taulukko 2. Saaliiksi saatujen kalojen pituuksien keskiarvot (cm), keskihajonnat sekä minimi ja maksimi lajeittain vuonna 2014. pituus, cm Laji n keskiarvo keskihajonta min. max. Ahven 125 14 5,4 6 30 Hauki 2 55 29,7 34 76 Ruutana 3 36 1,5 34 37 Särki 311 13 4,2 6 25 Kuva 2. Ahvenen pituusjakauma Gallträskin koekalastuksissa vuonna 2014. 5
Kuva 3. Särjen pituusjakauma Gallträskin koekalastuksissa vuonna 2014. 4 Tulosten tarkastelua Kauniaisten Gallträskin kalayhteisön rakenne on särkikalavaltainen (särjen osuus 71 % yksilösaaliissa), mikä on tyypillistä rehevöityneelle järvelle. Vuoden 2014 koekalastuksen perusteella Gallträsk kuuluu ekologiseen luokkaan tyydyttävä/välttävä kokonaisbiomassan sekä särkikalojen biomassaosuuden perusteella (Aroviita ym. 2012). Yksilömäärän perusteella se kuuluu puolestaan luokkaan hyvä/tyydyttävä, johtuen kookkaiden yksilöiden esiintymisestä saaliissa. Ahvenista 60 % oli yli 14 cm pituisia, kun vastaavasti Pitkäjärvellä niiden osuus oli 2 % ja Lippajärvellä 0 % (Joensuu ym. 2008). Ahventen kasvu näyttäisi kokojakauman perusteella olevan hyvä eikä järvessä ole havaittavissa kasvua heikentävää ravintokilpailua. Petokalojen ( 15 cm ahven ja hauki) osuus Gallträskin yksilösaaliissa vuonna 2014 oli huomattavan suuri ja selvästi suurempi kuin esimerkiksi alapuolisilla Pitkäjärvellä ja Lippajärvellä. Gallträskissä petokalojen osuus oli yksilösaalissa 17 % ja biomassasaaliissa 44 %, kun puolestaan Pitkäjärvellä se oli vuonna 2008 vastaavasti 1,5 % ja 15 % ja Lippajärvellä 1,7 % ja 25 % (Joensuu ym. 2008). Benndorfin (1990) mukaan petokalojen osuuden tulisi olla 30 40 %:n kalojen kokonaisbiomassasta, jotta vesiekosysteemi olisi tasapainoinen. Rehevöityneissä järvissä petokalojen osuus kalaston kokonaisbiomassasta on yleisesti alle 10 % (Persson 1988). Gallträskillä on aiemmin tehdyissä koekalastuksissa saatu ruutanaa, jonka osuus saaliista on tyypillisesti ollut suurin. Lisäksi on saatu vähäisempiä määriä särkeä, haukea ja ahventa (Sito-Rakennuttajat Oy 2011). Painon perusteella valtalajeja olivat ruutana sekä ahven ja särki puolestaan lukumääräisesti runsain (Suomen IP-tekniikka Oy 2004). Vuonna 2002 poistopyynnin jälkeen tehdyissä koekalastuksissa särjen ja ahvenen yksikkösaaliit olivat samalla tasolla kuin vuonna 2014 (Sammalkorpi 2003). Ennen poistopyyntiä vuosina 1999 ja 2001 tehdyissä koekalastuksissa särjen yksikkösaaliit olivat 1,5 ja 3 kg ja ahvenen vastaavasti 1,6 ja 0,5 kg. Tämä viittaisi siihen, tilanne ahvenen ja särjen suhteen on pysynyt Gallträskissä suhteellisen ennallaan eikä poistopyynnillä näytä olevan vaikutusta niiden kantoihin. Vuonna 1999 tehdyissä koekalastuksissa särkikalojen yksikkösaalis oli 4,7 kg (VTT 2003). Vastaavasti vuonna 2014 särkikalojen yksikkösaalis oli 1,4 kg. Ruutanoiden esiintymisen vähäisyys pienentää särkikalojen yksikkösaaliita. Vuoden 2014 koekalastuksissa ruutanoiden yksikkösaalis oli noin 0,3 kg, kun niitä on aiempien vuosien koekalastuksissa havaittu 0,5 3 kg (Sammalkorpi 2003). Ruutanoiden vähäinen määrä vuoden 2014 6
koekalastuksissa voi johtua koekalastuksen myöhäisestä ajankohdasta. Viileän veden aikaan ruutanan aktiivisuus laskee, jolloin sitä ei saada saaliiksi passiivisella verkkopyydyksellä. Alentunut särkikalabiomassa sekä suuri petokalaosuus, ja siten kalaston tilan kohentuminen, voivat olla myös seurausta järvellä tehdyistä kunnostuksista. Särkikalojen yksikkösaaliin pienentyminen voi johtua myös Gallträskin runsaasta petokalojen osuudesta, niiden käyttäessä ravintonaan särjen ja ruutanan poikasia. Vuonna 2014 ahvenen ja särjen pituusjakaumissa esiintyi useita ikäluokkia eikä aineistossa ole havaittavissa yksittäisten ikäluokkien puuttumista. Tämä viittaa siihen, että järvessä ei ole ollut vakavia happikatoja viime vuosina. Vuoden 2014 koekalastuksen perusteella järvelle ei ole tarvetta kohdistaa vähempiarvoisten kalojen poistopyyntiä suuresta petokalojen osuudesta johtuen. Järven kalaston tilaa tulisi kuitenkin seurata koekalastuksilla normaaliin koekalastusaikaan elokuussa tehtävillä tutkimuksilla, sillä varsinkin ruutanan esiintymisen vähäisyys vuoden 2014 tuloksissa saattaa johtua koekalastusten myöhäisestä ajankohdasta. Tulevissa koekalastuksissa olisi hyvä kerätä myös ikänäytteitä ahvenesta ja särjestä, jotta niiden kasvua voitaisiin tutkia tarkemmin. 7
5 Lähteet Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. ja Vuori, K. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012 2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Bendorff, J. 1990: Conditions for effective biomanipulation; conclusions derived from whole lake experiments in Europe. Hydrobiologia 200/201: 187-203. Hamley J.M. 1975. Review of gillnet selectivity. J. Fish. Res. Board Can. 32: 1943-1969. Hamley J.M. 1980. Sampling with gillnets. Teoksessa: Backiel T. & Welcomme R.L. (toim.). Guidelines for Sampling fish in Inland Waters. Rooma, FAO. EIFAC Technical paper 33:36-53. Joensuu, L., Haikonen, A. ja Hellén, N. 2008. Espoon Pitkäjärven ja Lippajärven koekalastukset Nordic-yleiskatsausverkoilla vuonna 2008. Kala- ja vesitutkimus Oy. Raportti. Kirjavainen, E., Nyrönen, J., Lappalainen, A., Vuoristo, H., Aaltonen, R., Kilpinen, K., Kivinen, S., Huttula, E. & Koivurinta, M. (2008). Kalataloudellisen velvoitetarkkailun työryhmän raportti. Helsinki 2008. Työryhmämuistio, MMM 2008:3. Kurkilahti M. 1999. Nordic multimesh gillnet robust gear for sampling fish populations. Väitöskirja. Turun yliopisto. 108 s. Olin M. & Malinen T. 2003. Comparison of gillnet and trawl in diurnal fish sampling. Hydrobiologia 506 509: 443-449. Olin M., Rask M., Ruuhijärvi J., Kurkilahti M., Ala-Opas P. & Ylönen O. 2002. Fish community structure in mesotrophic and eutrophic lakes of southern Finland: the relative abundances of percids and cyprinids along trophic gradient. J. Fish Biol. 60: 593 612. Olin, M., Lappalainen, A., Sutela, T., Vehanen, T., Ruuhijärvi, J., Saura, A. ja Sairanen, S. 2014. Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja 21/2014. Persson, L., Andersson, G., Hamrin, S.F. & Johansson, L. 1988: Predator regulation and primary production along the productive gradient of temperate lake ecosystem. Teoksessa: Carpenter, S.R. (toim.): Complex interactions in lake communities, s. 45-65. Springer-Verlag, New York. Prchalova M., Kubecka J., Riha M., Litvin R., Cech M., Frouzova J., Hladik M., Hohausova E., Peterka J. & Vasek M. 2008. Overestimation of percid fishes (Percidae) in gillnet sampling. Fish. Res. 91: 79-87. Sammalkorpi, I. 2003. Gallträskin kasvillisuuden, kalaston ja veden laadun edellyttämät toimenpiteet ja selvitykset v. 2003. Sito-Rakennuttajat Oy. 2011. Gallträsk-järven kunnostus imuruoppaamalla. Ruoppaushankkeen yhteenveto 2008 2011. Suomen IP-tekniikka Oy. 2004. Kauniaisten kaupunki, Gallträskin kunnostus Menetelmien toteutuskelpoisuus. VTT. 2002. Gallträsk-järven kunnostuksen esisuunnittelu. Tutkimusraportti. 8
9
6 Liitteet Liite 1. Koeverkkokalastuksen verkkopaikkojen koordinaatit (ETRS-TM35FIN). Verkkopaikka x y Gt01 374375 6678045 Gt02 374367 6677941 Gt03 374260 6677941 Gt04 374152 6677884 Gt05 374158 6677827 Gt06 374260 6677831 Liite 2. Gallträskin koekalastuksen aikaiset ympäristöolosuhdetiedot vuonna 2014. syvyys, m lämpötila pinta, o C lämpötila pohja, o C happi, ppm Verkkopaikka näkösyvyys sähkönjohtavuus, ms/m sameus, NTU Gt01 1,5 pohja 6,3 6,1 13,4 0,16 1,8 Gt02 1,7 pohja 6,3 6,0 13,4 0,16 1,8 Gt03 1,9 pohja 6,2 6,0 13,4 0,16 1,8 Gt04 1,8 pohja 6,2 6,0 13,4 0,16 1,8 Gt05 1,8 pohja 6,2 5,9 13,4 0,16 1,8 Gt06 1,8 pohja 6,0 5,7 13,4 0,16 1,8 Liite 3. Gallträskin koekalastuksen verkkokohtaiset yksilösaaliit (kpl) lajeittain sekä ahvenen ja särjen yksilösaaliin keskihajonnat vuonna 2014. Verkkopaikka ahven hauki ruutana särki yhteensä GT01 10 1 1 13 25 GT02 28 1 32 61 GT03 18 1 42 61 GT04 23 83 106 GT05 23 1 109 133 GT06 23 32 55 Yhteensä 125 2 3 311 441 SD 6,2 36,4 39 Liite 4. Gallträskin koekalastuksen verkkokohtaiset biomassasaaliit (g) lajeittain sekä ahvenen ja särjen biomassasaaliin keskihajonnat vuonna 2014. Verkkopaikka ahven hauki ruutana särki yhteensä GT01 116 176 1 126 423 1 841 GT02 571 124 740 1 435 GT03 370 2 178 1 147 3 695 GT04 1 178 1 712 2 890 GT05 1 530 988 1 452 3 970 GT06 1 267 929 2 196 Yhteensä 5 032 2 354 2 238 6 403 16 027 SD 564 471 1 022 10
Liite 5. Gallträskin koekalastuksen verkko- ja silmäkokokohtaiset yksilösaaliit (kpl) lajeittain vuonna 2014. GT01 GT02 GT03 GT04 GT05 GT06 Silmäkoko ahven hauki ruutana särki ahven ruutana särki ahven hauki särki ahven särki ahven ruutana särki ahven särki 6,25 7 1 2 1 3 8 17 7 12 6 5 12 4 1 1 10 4 3 12 1 21 2 27 2 4 12,5 2 1 8 5 56 2 8 15,5 3 1 3 4 2 2 17 3 17 3 19,5 3 3 2 7 1 6 4 8 6 4 7 5 24 1 4 3 4 1 9 8 21 10 1 9 6 29 1 2 2 2 1 2 35 1 1 2 1 43 1 Liite 6. Gallträskin koekalastuksen verkko- ja silmäkokokohtaiset biomassasaaliit (g) lajeittain vuonna 2014. GT01 GT02 GT03 GT04 GT05 GT06 Silmäkoko ahven hauki ruutana särki ahven ruutana särki ahven hauki särki ahven särki ahven ruutana särki ahven särki 6,25 20 4 4 34 3 8 190 52 66 19 61 42 13 51 3 10 115 18 96 52 177 72 171 7 30 12,5 35 18 91 60 625 138 10 15,5 80 18 64 81 50 33 422 47 385 76 19,5 96 149 77 281 31 242 175 354 400 166 581 223 24 176 155 153 234 2 178 445 484 473 843 92 456 337 29 124 235 215 240 247 35 192 158 168 988 43 1 126 11