Tutustumismatka Pohjois-Amerikan Huron -järven kalatalouteen Kalastajaristeily 5.-6.2.2014 Maria Saarinen Ammattiopisto Livia Kalatalous- ja ympäristöopisto
ESITELMÄN SISÄLTÖ Huron järvi ja ammattikalastus Merimetso-ongelman ratkaisu Kalastusvideo noin 14 min
Hankkeen taustalla oli ammattikalastajien kiinnostus innovatiivisiin ja kestäviin pyyntimuotoihin sekä vastuullisiin toimintatapoihin Hyviä esimerkkejä löytyi Pohjois-Amerikan suurien järvien alueelta USA:n puolelta, jossa ammattikalastajien yleisin pyydys on pohjarysä Hankkeen taustaa pohjoisamerikkalaiset ympäristöohjelmat suosittelevat kuluttajille suurilta järviltä rysillä pyydettyä siikaa ja kuhaa kestävänä valintana Kalastus 5 40 metrin syvyydestä. Syvät rysät upotetaan, ankkuroidaan ja koetaan tavalla, joka oli suomalaisille kalastajille tuntematon Merimetsot paikoitellen suuri ongelma. Lintujen karkottamiseksi on kokeiltu mitä erilaisimpia keinoja, ja tulokset ovat olleet ilmeisen positiivia
Hankkeen rahoitus Vakka-suomen kalatalousryhmä 90 % Peimarin koulutuskuntayhtymä 10 %
Matkalla mukana Ammattikalastajat Mika Rantanen (Uusikaupunki) Sami Veneranta (Merikarvia) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tutkija Heikki Auvinen Vakka-suomen kalatalousryhmä aktivaattori Petri Rannikko Kalatalous- ja ympäristöopisto projektipäällikkö Maria Saarinen Hankkeen ulkopuolella matkalle osallistuivat omin järjestelyin ja kustannuksin ammattikalastaja Markku Kettunen Rantasalmelta, kalastusbiologi Lasse Hyytinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta sekä Itä- Suomen kalatalousryhmän aktivaattori Pekka Sahama
Oppaamme Ron Kinnunen on kolmannen polven amerikansuomalainen
Suurten järvien alue sijaitsee USA:n ja Kanadan rajalla
Huron on maailman neljänneksi suurin makeavetinen järvi Suurista järvistä toiseksi suurin Pinta-ala 59 565 km 2 (noin Selkämeren kokoinen) Keskisyvyys 59 m Suurin syvyys 229 m Saaria 30 000 Laskujoki Erie järveen 117 kalalajia Asutus n. 3 miljoonaa (n. puolet USA:n puolella)
Huron -järven ekosysteemi on muuttunut voimakkaasti metsähakkuut, jokien ja virtavesien patoaminen, teollistuminen, liikakalastus, turismi Wellandin kanavan kautta tulleet vieraslajit mm. merinahkiainen, seepra- ja guaggasimpukat. Erityisesti simpukkainvaasio, mahdollisesti yhdessä muiden ympäristötekijöiden kanssa, on johtanut eläinplanktonin dramaattiseen vähenemiseen (vesi kristallin kirkasta!) Kalakantojen elvyttäminen aloitettiin 1960-luvulla; Merinahkiaisen rajoittaminen Petokalojen istutus (mm. kuningas- ja hopealohi) Harmaanieriän palautus Verkkokalastuksesta pääosin rysäkalastukseen
Ammattikalastuksen saalis 3 milj. kg v. 2012 Siika 2,5 milj. kg, harmaanieriä 300 t, ahven 200 t, kuha 100 t Vuonna 2012 käytössä n. 16 000 km verkkoja, rysiä koettiin noin 15 000 kertaa
Kalastuksen hallinta suurilla järvillä USA:n, Kanadan ja intiaaniheimojen välinen sopimus suurten järvien kalastuksen hallinnasta v. 1981 (A Joint Strategic Plan for Management of Great Lakes Fisheries) Intiaanien kalastusoikeudet perustuvat 1800-luvulla intiaanien sekä USA:n ja Kanadan hallitusten välille tehtyihin sopimuksiin, jotka on vahvistettu uudelleen 1990- ja 2000 luvuilla Maiden ja intiaanien välinen keskustelu käydään Suurten järvien kalastuskomission kautta (The Great Lakes Fisheries Comission) Komissio koordinoi kalatalouden tutkimusta ja vastaa merinahkiaiskannan rajoitustoimista. Se edistää valtioiden, provinssien, heimojen ja liittovaltioiden virastojen yhteistyötä kalatalouden hallinnossa Lisäksi jokaisella järvellä oma komitea Lake Huron Comittee
Kalastuksen järjestäminen Michiganin osavaltiossa Kiintiöiden määrittämisestä, kalastuslisenssien myöntämisestä ja valvonnasta vastaa valtionhallinnon luonnonvarainyksikön kalatalousjaosto (Michigan Department of Natural Resources (DNR) / Fisheries Division). Jaoston tehtäviin kuuluvat myös kalavarojen arviointi, virkistyskalastuksen kohteena olevien lajien istuttaminen, alkuperäisten lajien palauttaminen sekä elinympäristöjen suojelu ja parantaminen kalatalousjaoston strategisen ohjelman tavoitteena on tarjota ammattikalastajille mahdollisuus elinkeinon optimaaliseen kannattavuuteen välttäen samalla konflikteja vapaa-ajankalastuksen kanssa
Pääasiallinen kalastuksen säätelykeino on säädellä lisenssien määrää Lisenssit myönnetään vuodeksi kerrallaan Lisenssiharkinnassa otetaan huomioon kalakantojen tila, kalastettavissa oleva määrä, kalastajan kalastusvuodet, laivaston kapasiteetti ym. Huron järvellä USA:n puolella oli vuonna 2012 30 lisenssillä toimivaa kalastusyritystä, joista neljä pääaltaalla ja 26 etelässä Saginaw Baylla Lisenssissä määrätään pyydysten määrä, kalastusalue ja pyyntisyvyys lisenssikohtainen saaliskiintiö määrätään joissakin tapauksissa esim. intiaanien vaatimuksesta heidän toimialueensa rajalla kalastaville michiganilaisille. Kiintiöharkinnassa otetaan huomioon kalastusyrityksen saaliit viideltä edelliseltä vuodelta Gauthier & Spauldingin kiintiö 180 tonnia siikaa, max 10 rysää Vapaa-ajankalastukselle määritelty erikseen alueet, joissa kaupallinen kalastus kielletty
Siian kaupallinen kalastus Siikakannat ja siiankalastus ovat kärsineet voimakkaasti järven ravintoverkon muutoksista, siikasaalis on pienentynyt huippuvuoden 2000 jälkeen yli kolmanneksella ei kansainvälistä siian kokonaiskiintiötä, joka jaettaisiin USA:n, Kanadan ja heimojen kesken, vaan kalastusta säädellään kanta- / hallintoyksikkökohtaisesti USA:n puolella kahdeksan siiankalastuksen hallintoaluetta. Michiganin valtio ja intiaaniheimot ovat keskinäisissä neuvotteluissaan jakaneet alueelliset kiintiöt painottaen samalla harmaanieriän suojelua ja kannan elpymistä Siikakantojen hyödyntämisaste vaihtelee 10 30 prosentin välillä, mutta joidenkin kantojen kohdalla hyödyntämisaste voi nousta yli 50 prosentin USA:n puolella vain intiaanit saavat kalastaa siikaa myös verkoilla. Kanadan puolella suurin osa kalastuksesta tapahtuu verkoilla
Siian kaupallinen kalastus s.2 Neljä rysäkalastusyksikköä kalastaa siikaa Michiganin osavaltion lisenssillä V. 2012 näiden siikasaalis pääaltaalta oli 300 tonnia (huipussaan v. 2006 n. 800 t) Michiganissa pyöreän siian kalastajahinta (tukkuhinta) on kaksi dollaria paunalta eli noin 3,4 / kg, lisäarvoa hankitaan jalostamalla Michigan Sea Grantin (Michiganin valtion yliopisto) markkinointiprojekti Great Lakes Whitefish 2007 - Tuotebrändi Legends of the Lakes
Pohjarysän rakenne
Jalostus
Gauthier & Spauldingin tuotteita
Kelta-ahventa kalastetaan rysillä järven eteläosassa Saginaw Bayllä
Ahvenrysän rakenne
Amerikan merimetso Phalacrocorax auritus Tutkija Dave Fielderin esitelmä Kelta-ahvenkannan romahdus ja elpyminen merimetsokannan säätelytoimien avulla Les Cheneaux saarilla (Yellow Perch Collapse in the Les Cheneaux Islands and Recovery through Cormorant Management Efforts) Les Cheneaux on 36 saaren saariryhmä Huron -järven pohjoisosassa. Alue on tärkeä kelta-ahvenen lisääntymis- ja elinalue, ja erittäin tärkeä vapaa-ajankalastajien kalastusalue Alueen merimetsokanta lähti kasvuun vuonna 1980, ja kanta kasvoi kahdessa vuosikymmenessä n. 5 500 pesään. Kannan kasvua edistivät suojelutoimenpiteet, ympäristömyrkkyjen väheneminen ja täpläsillikannan runsastuminen
Merimetsokannan kasvaessa ahvenkannan kokonaiskuolevuus kasvoi yli 90 prosenttiin (Keltainen viiva ahvenet, vihreä viiva merimetsokanta)
3-vuotiaan ahvenen keskipituus kasvoi muutamassa vuodessa lähes 50 prosenttia ja keskimääräinen ikä laski runsaasta kolmesta vuodesta alle kahteen vuoteen Kalojen nopeutunut kasvu ja keskimääräisen iän lasku ovat tyypillisiä vasteita populaation kokonaiskuolevuuden noustessa (Musta viiva ahvenet, vihreä viiva merimetsokanta)
Vapaa-ajankalastajien ahvensaalis romahti 15 vuodessa nollaan (musta viiva = vapaa-ajankalastajien ahvensaalis / tuhatta kpl, keltainen viiva = onkijoiden yksikkösaalis kpl / tunti, vihreä viiva = merimetsokanta)
Vasta vapaa-ajankalastuksen ahvensaaliin romahtaminen nollaan käynnisti merimetsokannan rajoitustoimet Vaikka merimetsokannan räjähdysmäinen kasvu liittyi paljolti Huronjärven ravintoverkon dramaattisiin muutoksiin, linnun vahingollisista vaikutuksista alueen kalakantoihin oli niin paljon todisteita, että kannanrajoitustoimet katsottiin välttämättömiksi Muun muassa luonnonsuojelujärjestöt vastustivat ja viivästyttivät asiaa vuosikausien ajan, mutta vuonna 2000 vapaa-ajankalastuksen ahvensaaliin totaalisesti romahdettua asian suunnittelussa päästiin eteenpäin
Merimetsokannan rajoitustoimet aloitettiin v. 2004 Koska merimetso on muuttolintu, sen säätelytoimet kuuluvat USA:n maatalousministeriön riistansuojeluviranomaiselle (U.S. Department of Agriculture s Wildlife Services) toimet ovat olleet pääasiassa munien öljyämistä ja aikuisten lintujen tappamista ampumalla. Lintuja on myös häädetty tärkeimmiltä ahvenen kutualueilta mitä erilaisin keinoin, muun muassa liekinheittimien avulla. Ensimmäisenä vuonna kantaa harvennettiin 15 prosenttia ja seuraavina vuosina enemmän
Merimetsokannan rajoitustoimet johtivat ahvenkannan elpymiseen Kun merimetsojen määrä laski, kelta-ahventen määrä kasvoi, kokonaiskuolleisuus laski, kasvu hidastui ja keskimääräinen ikä nousi. Vapaa-ajankalastuksen saalis ja onkijoiden yksikkösaalis ja kasvoivat. Ahvenen poikastuotanto kasvoi vuodesta 2003 lähtien. Vaikka runsastunut poikastuotanto saattoi osittain johtua suotuisista ympäristöolosuhteista, kannan elpymiseen vaikutti vuosiluokkien runsautta enemmän niiden suurempi eloonjäänti Tällä hetkellä Les Cheneaux -saarilla on 500 merimetsonpesää eli noin 10 prosenttia huippumäärästä => merimetsopopulaation pienentäminen on mahdollista