BIO-HUMUS OY LEVONSUON JA ISOSUON (PÖYTYÄ) TURVETUOTANTOALUEIDEN YLÄNEENJOEN KALATALOUDELLI- NEN TARKKAILUOHJELMA Heikki Holsti Kirjenumero 420/16
SISÄLTÖ 1. TARKKAILUN PERUSTEET... 1 2. TUTKIMUSALUE JA TAUSTATIETOA... 1 3. VAIKUTUSALUEEN KALATALOUDELLINEN TILA... 3 4. KALATALOUDELINEN TARKKAILUOHJELMA... 4 4.1 Tarkkailun tavoite... 4 4.2 Sähkökoekoekalastus... 4 4.3 Koeravustus... 7 5. RAPORTOINTI... 7 VIITTEET... 7 LIITTEET Liite 1. Muutos sähkökalastusohjeeseen (Teppo Vehanen RKTL 25.1.2013).
Kalaosasto/HH 22.4.2016 Kirjenumero 420/16 LEVONSUON JA ISOSUON (PÖYTYÄ) TURVETUOTANTOALUEIDEN YLÄNEENJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILUOHJELMA 1. TARKKAILUN PERUSTEET Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi Bio-Humus Oy:n nykyisin Pöytyän kunnassa (Yläne) sijaitseville Levonsuon (12.6.2007) ja Isosuon (10.1.2008) turvetuotantoalueille turvetuotantoa koskevan ympäristöluvan (Taulukko 1.1). Ympäristöluvista valitettiin, joten asia siirtyi Vaasan hallintooikeudelle käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus antoi Levonsuon turvetuotantoaluetta koskevan päätöksen 27.1.2009 ja Isosuota koskevan päätöksen 5.3.2009. Ympäristöluvissa oli määrätty, että luvan saajan on tarkkailtava toiminnasta aiheutuvia kalataloudellisia vaikutuksia alapuoleisessa vesistössä Varsinais-Suomen TE-keskuksen (nyk. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen) kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Molemmille turvetuotantoalueille määrättiin myös 500 euron vuosittainen kalatalousmaksu. Luvan saajan on viimeistään 31.5.2017 jätettävä ympäristölupavirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Taulukko 1.1. Levonsuon ja Isosuon turvetuotantoalueiden ympäristöluvat. Turvetuotantoalueet Kunta Tuotanto alkanut Tuotannon arvioitu päättyvän Lupapäätös Lupa voimassa Kalatalousmaksu ( ) Tuotantoala (ha) Bio-Humus Oy, Levonsuo Pöytyä (Yläne) 1988 2020 Bio-Humus Oy, Isosuo Pöytyä (Yläne) 2003 2032 LSY-2005-Y-152 (12.6.2007), VHO 01670/07/5115 (27.1.2009) 31.5.2017 500 101,3 LSY-2005-Y-151 (10.1.2008), VHO 00779/08/5115 (5.3.2009) 31.5.2017 500 70,7 2. TUTKIMUSALUE JA TAUSTATIETOA Levonsuon ja Isosuon turvetuotantoalueet sijaitsevat Yläneenjoen valuma-alueen (34.04) alaosassa (Kuva 2.1). Vaikka turvetuotantoalueet sijaitsevat lähellä toisiaan, johdetaan näiden kuivatusvedet kolmen eri laskuvesistön kautta Yläneenjokeen (Kuva 2.2). Levonsuon pohjoisen tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Myllyojan kautta Yläneenjokeen Yläneen kylän pohjoispuolelta. Levonsuon eteläosan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan puolestaan Kärrilänojan kautta Yläneenjokeen. Isosuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan puolestaan Portaankorven- ja Tourulanojan kautta Yläneenjokeen. Tourulanoja laskee Yläneenjokeen Tourulan alueella. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere
2 Levonsuon turvetuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1986 ja tuotanto noin 30 ha:n alueella vuonna 1988. Koko tuotantoalue oli tuotannossa vuonna 1995. Tuotanto arvioidaan päättyvän vuonna 2020. Isosuon turvetuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 2000 ja tuotanto lohkolla 2 vuonna 2003. Koko alue oli tuotannossa vuonna 2005. Turvetuotanto alueella arvioidaan kestävän noin 30 vuotta. PYHÄJÄRVi Isosuo Levonsuo Kuva 2.1. Levonsuon ja Isosuon turvetuotantoalueet sijaitsevat Yläneenjoen valuma-alueella. (lähde: www. paikkatietoikkuna.fi, 4.4.2016)
3 Portaankorvenoja Isosuo Myllyoja Levonsuo Kärrilänoja Kuva 2.2. Isosuon ja Levonsuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien laskusuunnat. (lähde: www. paikkatietoikkuna.fi, 4.4.2016) 3. VAIKUTUSALUEEN KALATALOUDELLINEN TILA Yläneenjoen kalataloudellinen tieto perustuu alueella toteutettuihin virtavesi-inventointiin (Vaarala 2008) ja sähkökoekalastuksiin. Yläneenjoessa ja sen sivuhaaroissa on toteutettu sähkökoekalastuksia ainakin vuosina 1998, 2009, 2010 ja 2013. Vuonna 1998 sähkökoekalastukset (Lounais-Suomen kalastusalue 1998) toteutettiin Pyhäjärven rehevöitymiskehityksen pysäyttämishankkeeseen liittyen. Vuonna 2009 sähkökoekalastuksilla puolestaan kartoitettiin alueen kalakannan tilaa (Aaltonen 2010). Ympäristöhallinnon koekalastusrekisterin mukaan LUKE on vuosina 2010 ja 2013 toteuttanut sähkökoekalastuksia Yläneenjoen alaosalla sijaitsevassa Vanhankartanonkoskessa. Yläneenjoen sähkökoekalastuksissa ainut lohensukuinen kala on saatu saaliiksi vuonna 2010 Vanhankartanonkoskesta, jolloin alueelta saatiin yksi istutuksista peräisin oleva taimen (3+, 240 g ja 300
4 mm). Tehtyjen sähkökoekalastusten perustella Yläneenjoen ja sen sivuhaarojen kalasto on koostunut pääasiassa tavanomaisista järvikalalajeista (ahven, särki, salakka ja hauki). Koekalastuksissa on saatu saaliiksi myös virtavesissä eläviä kalalajeja kuten madetta ja kivisimppua. Huomioitavaa on, että vuonna 1998 koekalastuksissa Yläneenjoen sivu-haaroista saatiin saaliiksi myös kohtalaisen harvinaisia pikkunahkiaisia (Lietsaoja, Imponoja ja Kiimasuonoja). Lisäksi vuonna 2010 toteutetuissa koekalastuksissa saatiin Yläneenjoen yläosasta sijaitsevasta Myllyojasta kymmenpiikkejä. Sekä pikkunahkainen että kymmenpiikki ovat vaateliaita kalalajeja veden laadun suhteen. Yläneenjoen alaosalla sijaitsevassa Vanhankartanonkoskesta saatiin vuonna 2013 sähkökoekalastuksilla täplärapua. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, onko Yläneenjokeen istutettu täplärapua vai ovatko ravut mahdollisesti nousseet Yläneenjokeen Pyhäjärvestä. Täpläravun esiintymistä tai kannan tilasta ei ole tarkempaa tietoa Yläneenjoen alueella. Alueella ei tiettävästi ole toteutettu koeravustuksia. 4. KALATALOUDELINEN TARKKAILUOHJELMA 4.1 Tarkkailun tavoite Kalataloudellisen tarkkailun tavoitteena on selvittää sähkökoekalastuksilla ja koeravustuksilla Yläneenjoen valuma-alueella sijaitsevien Isosuon ja Levonsuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien kalataloudellisia vaikutuksia sen alapuoleisessa vesistössä. Tarkkailu toteutetaan ensimmäisen kerran vuonna 2016, jonka jälkeen se toistetaan kolmen vuoden välein (Taulukko 4.1). Tarkkailuohjelma on voimassa toistaiseksi ja kalataloudellista tarkkailua toteutetaan jatkuvana vuoden 2022 jälkeenkin tämän ohjelman mukaisesti, jos turvetuotanto alueella jatkuu ja ellei uudessa ympäristöluvassa toisin määrätä. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-ryhmä voi tarvittaessa tehdä ohjelmaan tarpeelliseksi katsomiaan muutoksia, mikäli tarkkailun tulokset sitä edellyttävät. Raportissa esitetään kaikkien koekalastus- ja ravustuspaikkojen tarkat koordinaatit erillisessä taulukossa. Koekalastuksista informoidaan hyvissä ajoin paikallisia osakaskuntia. Kaikissa tarkkailumenetelmissä noudatetaan RKTL:n laatiman Kalataloustarkkailu- periaatteet ja menetelmät oppaan ohjeita. Sähkökoekalastuksissa huomioidaan lisäksi RKTL:n 25.1.2013 antamaa uutta ohjeistusta (liite 1). Taulukko 4.1. Kalataloudellisen tarkkailun toimenpiteiden suorittamisvuodet. Levonsuo ja Isosuo (Pöytyä) 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 Sähkökoekalastus (6 koealaa) X X X Koeravustus (2 koealaa, yht. 40 mertavrk) X X X Raportointi X X X 4.2 Sähkökoekoekalastus Sähkökoekalastuksilla on tarkoitus selvittää turvetuotantoalueen alapuoleisten virtavesien kalaston rakennetta sekä mahdollisten lohikalojen ja ravun esiintymistä. Sähkökoekalastuksia toteutetaan niin
5 Yläneenjoessa kuin sen sivuhaaroissa. Sähkökoekalastusaloiksi valitaan sellaiset virta-alueet, jotka pohjan rakenteeltaan ja virtausolosuhteiltaan soveltuvat mahdollisimman hyvin virtavesikalalajeille ja ravulle. Yläneenjoessa on kolme sähkökalastusalaa. Ylimmäinen koeala sijaitsee Susiniemen alueella, jonka yläpuolelle Isosuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan. Seuraava sähkökoekalastusala sijaitsee noin 11 kilometriä alempana Himolankoskessa ja alin koeala sijaitsee Vanhankartanonkoskessa. Vanhankartanonkoskessa pyritään sähkökoekalastamaan sama koeala, joka on jo koekalastusrekisteriin ja jossa koekalastuksia on tehty vuosina 2010 ja 2013 Kolme sähkökoekalastusaloista sijaitsee Yläneenjoen sivu-haaroissa. Näistä kaksi koealaa sijaitsee Levonsuon turvetuotantoalueiden alapuolisissa virtavesissä (Myllyoja ja Kärrilänoja). Yksi sähkökoekalastusala sijaitsee puolestaan Lietsanojassa, joka toimii Myllyojan ja Kärrinojan vertailualueena. RKTL:n antaman sähkökalastusohjeistuksen (liite 1) mukaisesti koealat sähkökoekalastetaan vain yhteen kertaan aikaisemmin yleisesti käytetyn kolmen kalastuskerran sijasta. Vastaavasti koealan pinta-alaa kuitenkin kasvatetaan huomattavasti aikaisemmasta noin 100 m 2 pinta-alasta. Liitteessä 1 on tarkemmin selitetty koealalle määrättyjä vaatimuksia. Sähkökalastukset suoritetaan elo- lokakuun aikana, jolloin veden lämpötilan on oltava yli 5 astetta. Tarkemmin sähkökoekalastettavat alat valitaan ensimmäisten kenttätöiden yhteydessä. Kustakin sähkökalastusalasta tehdään habitaattikartoitus ja koealat valokuvataan. Sähkökalastettavien alojen valokuvat esitetään raportissa kuvassa 4.1 esitetyllä tavalla. Lisäksi sähkökoekalastusalojen pohja ja vesisammaleet pyritään valokuvaamaan siten, että kuvista voidaan arvioida alueella mahdollisesti esiintyvän liettymishaitan suuruutta. Valokuvat esitetään raportissa. Saaliskalojen lukumäärät lasketaan ja massat punnitaan lajeittain. Kaikki lohikalat punnitaan ja mitataan yksilöllisesti. Sähkökoekalastuksen aineisto tallennetaan ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin. Kuva 4.1. Sähkökoekalastusalan esitystapa raportissa.
6 Susiniemi Myllyoja Vanhakartanokoski Lietsanoja Kärrilänoja Himolankoski Kuva 4.2. Sähkökoekalastusten ( ) ja koeravustusten ( ) toteutusalueet. Kuva 4.3. Yläneenjoen Vanhankartanonkosken sähkökoekalastusala.
7 4.3 Koeravustus Rapu on erityisen herkkä veden happamuudelle ja pohjan liettymiselle, siksi se esiintyminen tai puuttuminen omalta osaltaan ilmentää hyvin turvetuotannosta syntyneitä haittoja. Koeravustuksilla selvitetään rapukannan tilaa Yläneenjoessa. Koeravustukset toteutetaan kahdella koskialueella Yläneenjoessa. Alempi koeala sijaitsee Kartanonkoskessa ja ylempi Susiniemen alueella (Kuva 4.2). Molemmilla koskialueilla koeravustetaan 20 mertavuorokautta, joten Yläneenjoen kokonaispyyntiponnistukseksi muodostuu 40 mertavuorokautta. Koeravustukset toteutetaan EVO-mallisilla merroilla. Koeravustukset toteutetaan kolmen vuoden välein (Taulukko 4.1). Kaikki ravut mitataan yksilöllisesti ja niiden sukupuoli määritetään. Ravuista havainnoidaan rapuruttovaurioita. Tulokset raportoidaan osa-alueittain. 5. RAPORTOINTI Tarkkailutulokset raportoidaan tarkkailuvuotta seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Raportit toimitetaan työn tilaajan lisäksi, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-ryhmälle, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat vastuualueelle, Pöytyän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Säkylän Pyhäjärven kalastusalueelle. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi, MMM Heikki Holsti Hyväksynyt: Kalaosaston johtaja Olli Piiroinen Olli Piiroinen VIITTEET Aaltonen, J. 2010. Yläneenjoen ja Pyhäjoen sähkökoekalastukset vuonna 2009. Lounais-Suomen kalastusalue, 11 s. Lounais-Suomen kalastusalue 1998. Yläneenjoen ja sen sivuhaarojen sähkökoekalastukset 1998. Lounais-Suomen Kalastusalue, 12 s. Vaarala, H. 2008. Pyhäjoen ja Yläneenjoen latvavedet kalataloudelliset inventoinnit. Pyhäjärvi Instituutti, 29 s.
LIITE 1. Muutos sähkökalastusohjeeseen (Teppo Vehanen RKTL 25.1.2013). Ohjeistus sähkökalastuksiin vesipuitedirektiivin mukaisessa sähkökalastuksessa on julkaistu Maa- ja metsätalousministeriön raportissa Kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän raportti (Työryhmämuistio, mmm 2008:3) liitteessä 2, Ohjeistus virtavesien sähkökalastuksiin kalataloustarkkailuissa. Raportti on saatavissa netistä: http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2008/5xjleot5f/trm3_2008.pdf. Kyseessä oleva muutos koskee siirtymistä vesipuitedirektiivin mukaisissa sähkökalastuksissa kolmen poistopyynnin sähkökalastuksesta yhden poistopyynnin kalastukseen sekä suurempaan kalastettavaan alueeseen. Muutoin em. työryhmämuistion ohjeistus on voimassa. Muutos ohjeeseen: Kun sähkökalastus on osana vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista seurantaa, suositellaan yhden poistopyynnin menetelmää. Suositeltava kalastettavan alueen koko on vähintään 300 m 2, kuitenkin mieluiten yli 450 m 2 siten että (1) 5 15 m leveissä joissa kalastetaan (syvyys huomioon ottaen) koko uoman leveys, (2) suurissa yli 15 m leveissä joissa kalastetaan ranta-alue joko toiselta tai molemmilta puolilta jokea, joen syvyydestä riippuen esimerkiksi 10x45 m kokoinen alue tai pidempi ja kapeampi ranta-alue. Pienissä, yli 2 mutta alle 5 m leveissä uomissa, kalastetaan koko uoman leveydeltä. Näissä pienissä uomissa voidaan kalastettavan alueen koko määrittää pinta-alan sijaan kalastettavana joen pituutena. Kalastettava alue on pituudeltaan vähintään 24 27 kertaa joen keskimääräinen leveys kalastettavalla kohteella. Jokiuoman pituutta käytetään kalastettavan alueen koon mittarina pienissä uomissa tilanteissa, joissa suositeltu kalastettava pinta-ala (vähintään 300 m 2, kuitenkin mieluiten yli 450 m 2 ) on kohtuuttoman vaikea täyttää. Suositelluista pinta-aloista voidaan tinkiä erityisistä syistä, kuten harvinaisen suuren kalamäärän tai kalapopulaation suojelullisten syiden vuoksi. Muutos perustuu julkaisuun: Vehanen, T., Sutela, T., Jounela, P., Huusko, A. & Mäki-Petäys, A. 2013. Assessing electric fishing sampling effort to estimate stream fish assemblage attributes. Fisheries Management and Ecology. 20: 10-20.