Potilaiden selviytyminen kotona polven eturistisideleikkauksen jälkeen

Potilaiden selviytyminen kotona polven eturistisideleikkauksen jälkeen Tampereen yliopisto Lääketieteellinen tiedekunta Hoitotieteen laitos Pro gradu -tutkielma Sonja Tyrjälä Ohjaajat TtT, professori Eija Paavilainen ja TtT, yliassistentti Marja Kaunonen Syksy 2008

TIIVISTELMÄ Tampereen yliopisto Hoitotieteen laitos TYRJÄLÄ SONJA Potilaiden selviytyminen polven eturistisideleikkauksen jälkeen Pro gradu tutkielma, 63 sivua, 10 liitesivua Ohjaajat: TtT, professori Eija Paavilainen ja TtT, dosentti Marja Kaunonen Hoitotiede Joulukuu 2008 Päiväkirurgia on vakiinnuttanut asemansa hyvänä, turvallisena ja kustannusvaikuttavana hoitomuotona. Monien etujensa vuoksi entistä suurempia leikkauksia hoidetaan päiväkirurgisesti. Päiväkirurgisesti hoidetussa toimenpiteessä potilas viettää vain lyhyen ajan sairaalahoidossa, joten potilaan ohjaamiseen ja hoitamiseen käytettävä aika jää lyhyeksi. Päiväkirurgisesti hoidetut potilaat ja potilaiden omaiset joutuvat ottamaan enemmän vastuuta hoidosta kuin pidempijälkihoitoisessa kirurgiassa. Polven eturistiside (anterior cruciate ligament, ACL) on tärkein yksittäinen polven tukevuuteen vaikuttava nivelside. Polven eturistisiteen vamma on tavallinen urheiluvamma ja Suomessa tehdään vuosittain yli 2200 polven eturistisideleikkausta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten polven eturistisideleikkauksessa olleet potilaat selviytyvät kotiutumisen jälkeen, miten taustamuuttujat ovat yhteydessä potilaiden selviytymiseen kotona ja mitä leikkaukseen liittyviä selviytymistä estäviä ja edistäviä tekijöitä polven eturistisideleikkauksessa olleet potilaat kokevat leikkauksen jälkeisellä viikolla. Polven eturistisideleikkauksessa olleille potilaille (n=68) suoritettiin kysely kolmessa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa sairaalassa. Aineisto kerättiin tutkimusta varten laaditulla kirjallisuuskatsaukseen perustuvalla mittarilla. Mittari sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysiin käytettiin ristiintaulukointia ja t-testiä. Avoimet kysymykset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Valtaosa potilaista selviytyi melko hyvin tai hyvin kotiutumisen jälkeen. Ohjauksen onnistuneeksi kokeneet potilaat selviytyivät paremmin kotimatkasta ja kotona leikkauksen jälkeen. Pahoinvointi heikensi merkittävästi potilaiden selviytymistä. Yli puolet potilaista tarvitsi apua selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoista. Leikkaukseen liittyviä ongelmia oli leikkauksen jälkeisen viikon aikana yli puolella potilaista. Potilaiden arvioiman kivun mediaani oli leikkauspäivänä ja leikkausta seuraavana päivänä 5 (0-10). Kivun kokemiseen vaikutti sukupuoli, muut sairaudet ja aiemmat leikkaukset. Päiväkirurgisesti hoidettujen (n=46) ja sairaalassa yöpyneiden (n=22) potilaiden ryhmissä ei ollut eroja selviytymisessä kotona, pahoinvoinnin esiintyvyydessä, kivun kokemisessa, esiintyneissä ongelmissa tai tyytyväisyydessä hoitoon. Potilaat kokivat valmistautumisen leikkauksen jälkeiseen aikaan puutteelliseksi. Leikkauspäivänä potilailla oli vaikeuksia muistaa saatua ohjausta. Preoperatiivisen ohjauksen merkitys korostuu, kun on kyse isosta ja pitkän kuntoutuksen vaatimasta päiväkirurgisesta leikkauksesta. Mahdollisuus valmistautua leikkauksen jälkeiseen aikaan koettiin tärkeäksi. Muistamattomuuden vuoksi potilaat toivoivat selkeitä kirjallisia, toimenpidettä ja kuntoutusta koskevia ohjeita. Avainsanat: päiväkirurgia, lyhytkirurgia, polven eturistisideleikkaus, selviytyminen

ABSTRACT University of Tampere Department of Nursing Science TYRJÄLÄ SONJA Patients coping after anterior cruciate ligament reconstruction Master s thesis, 63 pages, 10 appendices Supervisors: Eija Paavilainen, PhD, professor and Marja Kaunonen, PhD, Adjunct Professor Nursing Science December 2008 Ambulatory surgery has been establish because it s known to be a good, safe and cost-effective way to treat patients. Because of many benefits in ambulatory surgery, more and bigger operation are made in this manner. Ambulatory surgical patients stay at hospital only for a day and there is little time for councelling. Patients and their families need to take more responsibility for their care. Anterior cruciate ligament (ACL) is the most important single ligament that effects on the stability of the knee joint. ACL injuries are common in sports and over 2200 ACL reconstructions per year are made in Finland. The purpose of this study is to find out how patients, who have undergone the ACL reconstruction cope after discharge, how the background variables are connected with patients coping and what are the factors that prevent and improve patients coping at home after surgical procedures. The survey was conducted for patients who have undergone the ACL reconstruction (n=68) in three hospitals in metropolitan area. The questionnaire was based on theoretical review and it was made for this survey. Questionnaire consists of both structured and open ended questions. Quantitative data were analysed by using cross-tabulation and Student s t-test. Qualitative data were analysed with inductive thematic analysis. Most of the patients cope quite well. The patients who evaluate that their councelling was very good coped better after discharge. The patients with nausea and vomiting coped worse while travelling home and at home. More than half of the patients needed help from family members to cope with their daily living functions. Half of the patients had problems related to surgical procedure. Patiens were asked to evaluate their pain on a scale of 0-10. The median of the pain was 5, both in the day of surgery and the next day. Women, patients with other diseases and patients with earlier operations had more pain. Ambulatory surgical patients (n=46) and patients who stayed overnight at the hospital (n=22) had no difference between groups in coping at home, having nausea and vomiting, pain, problems or satisfaction towards their care. Patients experienced that they weren t properly prepaired for the time after the discharge. In the day of surgery the patients had problems to remember the councelling that they had received. The significance of preoperative councelling should be emphasized when a patient is having a big ambulatory surgical procedure that requires long rehabilitation. The possibility to be prepaired for the time after the operation was important for patients. Because of the problems with remembering councelling in the day of surgery, patients need to get written instructions about the procedure and rehabilitation. Keywords: ambulatory surgery, day surgery, anterior cruciate ligament, coping

SISÄLTÖ 1. Johdanto....1 2. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat... 3 2.1 Potilaiden leikkauksen jälkeistä kotona selviytymistä käsittelevät tutkimukset.....5 2.1.1 Kotona selviytymistä estävät tekijät...5 2.1.2 Kotona selviytymistä edistävät tekijät...11 2.2 Potilaiden ja läheisten ohjaus..13 2.3 Potilaiden kokemuksia polven eturistisideleikkauksesta....15 2.4 Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista..18 3. Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset..20 4. Tutkimuksen toteuttaminen 21 4.1 Tutkimusmenetelmän valinta..21 4.2 Mittarin laadinta..21 4.3 Aineiston keruu...25 4.4 Analyysiprosessi.26 5. Tulokset..28 5.1 Aineiston kuvailu 28 5.2 Potilaiden selviytyminen kotiutumisen jälkeen..33 5.3 Taustamuuttujien yhteys potilaiden selviytymiseen...35 5.4 Potilaiden selviytymistä estävät tekijät...36 5.5 Potilaiden selviytymistä edistävät tekijät 37 5.6 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista.39 6. Pohdinta..41 6.1 Eettiset näkökohdat.41 6.2 Luotettavuuden arviointi.42 6.3 Tutkimustulosten tarkastelu 44 7. Johtopäätökset ja tutkimustulosten hyödynnettävyys 46 LÄHTEET..49

LIITTEET Liite 1. Kyselylomakkeen kysymykset ryhmittäin.....54 Liite 2. Kyselylomake 55 Liite 3. Kyselylomakkeen saate..61 Liite 4. Ohje hoitohenkilökunnalle.62 Liite 5. Ristiintaulukko sairaalassa yöpymisestä ja potilaiden halusta yöpyä jatkossa sairaalassa 63 TEKSTISSÄ ESIINTYVÄT TAULUKOT Taulukko 1. Päiväkirurgisten potilaiden kotona selviytymistä käsittelevien tutkimusten hakuprosessi.....4 Taulukko 2. Tutkittavat muuttujat ja niitä vastaavat kysymysten numerot kyselylomakkeessa...23 Taulukko 3. Potilaiden taustatiedot...29 Taulukko 4. Valmistautuminen ohjeiden perusteella.30 Taulukko 5. Potilaiden kokema kipu..32 Taulukko 6. Yhteydenotot sairaalaan kotiutumisen jälkeen...33 Taulukko 7. Kotona selviytymistä estävät tekijät...37 Taulukko 8. Potilaiden selviytymistä edistävät tekijät...39

1 1. Johdanto Päiväkirurgia on kahden viime vuosikymmenen aikana vakiinnuttanut asemansa hyvänä, turvallisena ja kustannusvaikuttavana hoitomuotona. Päiväkirurgisesti hoidetaan entistä suurempia leikkauksia eivätkä potilaan muut sairaudet tai ikä ole välttämättä este päiväkirurgiselle hoidolle. Potilaat ovat tyytyväisiä päiväkirurgisesti tehtäviin toimenpiteisiin, koska hoito vaikuttaa mahdollisimman vähän heidän arkirutiineihinsa. Päiväkirurgisesti hoidettavien toimenpiteiden lisääntymiseen on monia syitä: kustannusten pieneneminen, paine kirurgisten jonojen lyhentämiseksi, kehittyneet kirurgiset tekniikat, anestesiassa käytettävien aineiden kehittyminen päiväkirurgiseen toimintaan sopiviksi, kivun hoidon kehittyminen sekä potilaiden halu kotiutua nopeasti sairaalasta (James 2000, Costa 2001, Wilmore & Kehlet 2001, Cox & O`Connel 2003). Päiväkirurgisella toimenpiteellä (ambulatory surgical procedure) tarkoitetaan toimenpidettä, joka sisältää leikkaussalissa tehtävän elektiivisen toimenpiteen, jossa käytetään joko laskimosedaatiota, laajaa puudutusta tai yleisanestesiaa ja jonka vuoksi potilas ei viivy sairaalassa yli 12 tuntia (Lahtinen ym. 1998, 17). Vuonna 2004 päiväkirurgisten toimenpiteiden määrä oli 44 % kaikista tehdyistä elektiivisistä toimenpiteistä (Kuntaliitto 2004). Lyhyt sairaalassaoloaika vähentää infektioriskiä sekä muiden postoperatiivisten komplikaatioiden esiintyvyyttä, kuten laskimotukokset, keuhkoembolia, ileus ja keuhkokuume (Lahtinen ym. 1998, Mayfield ym. 2001, Kuntaliitto 2005). Toisaalta päiväkirurgisesti hoidetut potilaat ja potilaiden läheiset joutuvat ottamaan enemmän vastuuta hoidosta, kipulääkityksestä ja kuntoutuksesta kuin pidempijälkihoitoisessa kirurgiassa (Majasaari ym. 2005). Päiväkirurgiassa potilasvalinta sekä potilaan ja läheisten ohjaus ennen ja jälkeen toimenpiteen ovat edellytykset onnistuneelle hoidolle. Potilaan ohjauksen onnistuminen vaikuttaa sekä hoidon lopputulokseen että potilaiden tyytyväisyyteen saamaansa hoitoa kohtaan. (Costa 2001, Majasaari ym. 2005.) Ohjaus määritellään Hoidokki (Hoitotyön asiasanasto) -asiasanaston mukaan opastamiseksi. Yleinen suomalainen asiasanasto ei liitä käsitettä ohjaus hoitotyöhön. Heino (2005) määrittelee potilaan ohjauksen tavoitteelliseksi keskustelutilanteeksi, jonka tarkoituksena on tukea potilaan selviytymistä leikkauspäivänä sekä kotona leikkauksen jälkeen. Potilaan ohjaus liittyy läheisesti päiväkirurgiaan ja potilaiden selviytymiseen kotona leikkauksen jälkeen. Potilaan yleistilasta, toimintakyvystä tai asumisesta johtuvat kotona selviytymiseen vaikuttavat seikat tulee olla tiedossa etukäteen. Jo leikkausta suunniteltaessa on huomioitava mahdollisen lisäavun tarve potilaan kotiuduttua. (Tappen ym. 2001.) Käsite selviytyminen liittyy Hoidokki

2 (Hoitotyön asiasanasto) -sanaston mukaan hoitotyön vaikutuksiin ja toipilaisuuteen. YSA:n (Yleinen Suomalainen asiasanasto) mukaan rinnakkaistermejä selviytymiselle ovat henkiinjääminen, jaksaminen ja suoriutuminen. YSA ryhmittelee käsitteen selviytyminen psykologian alaan ja englanninkielinen vastine sille on coping. Päiväkirurgisesti hoidetussa toimenpiteessä potilas viettää vain lyhyen ajan sairaalahoidossa, joten potilaan ohjaamiseen ja hoitamiseen käytettävä aika jää lyhyeksi. (Costa 2001, Heino 2005, Majasaari ym. 2005.) Päiväkirurgisen hoidon onnistumista arvioitaessa täytyy kiinnittää huomiota kotiutumisen jälkeiseen aikaan. Potilailla on leikkaukseen liittyviä vaivoja kotiutumisen jälkeenkin. Postoperatiivisten oireiden, kuten kipu, pahoinvointi, oksentaminen, päänsärky, väsyneisyys, huimaus ja heikotus esiintyminen hidastaa päiväkirurgisten potilaiden toipumista ja vaikeuttaa selviytymistä päivittäisistä toiminnoista kotiutumisen jälkeen (Carroll ym. 1995, Chung ym. 1996, Pfisterer ym. 2001, Wu ym. 2002). Polven eturistiside (anterior cruciate ligament, ACL) on tärkein yksittäinen polven tukevuuteen vaikuttava nivelside. Polven eturistiside voi vammautua esimerkiksi vääntövamman seurauksena. Polven eturistisidevammaan voi liittyä muitakin nivelside- tai nivelkierukkavammoja. Vaurioitunut eturistiside voi aiheuttaa polveen löysyyttä ja pettämisen tunnetta. Polven eturistisidevamma korjataan usein leikkaushoidolla, koska epätukeva polvinivel voi aiheuttaa polven kierukoihin ja rustopintoihin vaurioita. Polven eturistisidevamman leikkauksessa revennyt ristiside korvataan siirteellä, mikä otetaan yleensä potilaan takareiden jänteistä (semitendinosus ja gracilis) tai lumpiojänteestä (patellajänne) ja kiinnitetään paikalleen reisiluun ja sääriluun porakanaviin. Siirteenä voidaan käyttää myös vainajalta otettua siirrettä. Leikkaus tehdään tähystysavusteisesti. Leikkaus on vaativa ja kestää noin 1-2 tuntia valmisteluineen. Leikkaus voidaan tehdä nukutuksessa tai spinaalipuudutuksessa. Jalan kuntouttaminen vie useita kuukausia. (Siegel & Barber-Westin 1998, Järvelä 2001, Harilainen & Linko 2005.) Polven eturistisideleikkauksia tehdään sekä yksityisissä että kunnallisissa sairaaloissa. Osa potilaista hoidetaan päiväkirurgisesti ja osa yöpyy sairaalassa leikkauksen jälkeisen yön. Potilaan yöpymiseen sairaalassa vaikuttaa potilaan terveydentila, kivunhoito, kuntoutuksen välitön aloittaminen (mahdollisuus passiivisen jumppalaitteen käyttöön tai fysioterapiaan), iv-antibioottihoidon jatkuminen ja dreeni. Polven eturistisiteen vamma on tavallinen urheiluvamma ja leikkaukseen tulevat potilaat ovat usein nuoria ja hyväkuntoisia. Vuonna 2003 Suomessa tehtiin Stakesin toimenpideilmoitusrekisterin mukaan yli 2200 polven eturistisideleikkausta. (Järvelä 2001, Harilainen & Linko 2005.) Aiemmin polven eturistisideleikkauksessa olleet potilaat viipyivät sairaalassa vähintään yhden vuorokauden,

3 nykyisin päiväkirurgisesti hoidettuja potilaita on yhä enemmän. Päiväkirurgisesti hoidettujen polven eturistisideleikkauksessa olleiden potilaiden selviytymistä kotiutumisen jälkeen ei ole tutkittu Suomessa. Ulkomailla päiväkirurgisesti hoidettujen eturistisidepotilaiden postoperatiivista toipumista, kivunhoitoa, komplikaatioita ja tyytyväisyyttä hoitoon on tutkittu ja tutkimusten perusteella todettu eturistisideleikkauksen soveltuvan päiväkirurgisesti hoidettavaksi toimenpiteeksi (Kao ym. 1995, Kumar ym. 2001, Krywulak ym. 2005, Shaw ym. 2005). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten polven eturistisideleikkauksessa olleet potilaat selviytyvät kotiutumisen jälkeen, miten taustamuuttujat ovat yhteydessä potilaiden selviytymiseen kotona ja mitä leikkaukseen liittyviä selviytymistä estäviä ja edistäviä tekijöitä polven eturistisideleikkauksessa olleet potilaat kokevat leikkauksen jälkeisellä viikolla. 2. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat Päiväkirurgisten potilaiden selviytymistä käsittelevistä tutkimuksista tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja lisäksi haettiin tutkimuksia polven eturistisideleikkauksessa olleista potilaista, ohjauksesta, kotiutumisesta, kotihoidosta ja potilastyytyväisyydestä. Kirjallisuuskatsaukseen mukaan otettaville tutkimuksille määriteltiin seuraavat sisäänottokriteerit: tutkimusten tuli käsitellä päiväkirurgisten potilaiden kotiutumisen jälkeistä aikaa ja tutkimuksissa kysyttiin potilaan kokemusta. Tutkimusmenetelmää ei rajattu, mutta tutkimuksen laadun varmistamiseksi tutkimusprosessin tuli olla selvästi kuvattuna. Tutkimusten piti olla julkaistu tieteellisessä lehdessä, kotimaisista tutkimuksista hyväksyttiin myös pro gradu -tutkielmat. Pelkät lääkeainetutkimukset ja tutkimukset, joiden tulokset liittyivät mittarin laadintaan tai intervention arvioimiseen rajattiin kirjallisuuskatsauksesta pois. Silmäkirurgia, plastiikkakirurgia ja korva-, nenä- ja kurkkutaudit rajattiin pois kirjallisuuskatsauksesta. Tutkimukset, joissa laskettiin potilaiden palaamista sairaalaan tai kysyttiin potilaiden tyytyväisyyttä erittelemättä tarkemmin syitä, jätettiin kirjallisuuskatsauksesta pois. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen alkuperäistutkimuksia haettiin elektronisista tietokannoista (Cinahl, Medline ja Nelli kotimaiset). Valintakriteereinä oli vuosien 1994-2008 välisenä aikana julkaistut, potilaan näkökulmasta leikkauksen jälkeistä selviytymistä käsittelevät tutkimukset tai tieteelliset julkaisut. Asiasanoina käytettiin Mesh-termejä: ambulatory surgical procedures, outpatient surgery, postoperative care, postoperative period, coping, patient experience, patient perception ja patient satisfaction. Nelli pikahaussa kotimaisista tietokannoista haettiin tutkimuksia

4 hakusanalla kotona selviytyminen sekä päiväkirurgia ja selviytyminen. Elektronisten hakujen avulla löydetyistä tutkimuksista valittiin kirjallisuuskatsaukseen yhteensä 13 alkuperäistutkimusta. Hylätyt tutkimukset olivat lääkeainetutkimuksia tai keskittyivät mittarin laadintaan, ei potilaiden kokemuksiin. Osa tutkimuksista, erityisesti coping hakusanaa käytettäessä, käsitteli lapsipotilaita ja heidän vanhempiaan. Aiempien tutkimusten lähdeluetteloita luettiin läpi ja samojen sisäänotto- ja laatukriteerien perusteella kuin elektronisissa hauissa käsihaulla valittiin kirjallisuuskatsaukseen vielä 7 tutkimusta. Yhteensä systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valittiin 20 tutkimusta. Tutkimusten hakuprosessi on kuvattuna taulukossa 1. Taulukko 1. Päiväkirurgisten potilaiden kotona selviytymistä käsittelevien tutkimusten hakuprosessi. MEDLINE: ambulatory surgical procedures or outpatient surgery and postoperative care or - otsikon ja abstraktin perusteella valittiin 24 tutkimusta postoperative period(1294) and coping(25) and - koko tekstin perusteella 6 tutkimusta patient experience(10) and patient perception(2) and patient satisfaction(198) CINAHL: ambulatory surgery and postoperative - otsikkojen ja abstraktin perusteella18 care or postoperative period(82) and patient - koko tekstin perusteella 5 tutkimusta satisfaction(15), ambulatory surgery and coping(5) NELLI kotimaiset tietokannat: kotona - otsikon ja abstraktin perusteella valittiin selviytyminen(83), päiväkirurg? and selviyt?(8) 4 tutkimusta - koko tekstin perusteella 2 tutkimusta Käsihaku - 7 tutkimusta Lisäksi kirjallisuuskatsausta varten haettiin tutkimuksia, jotka käsittelivät polven eturistisidepotilaan hoitoa, ohjausta, kotiutumista ja potilastyytyväisyyttä. Elektroniset haut tehtiin Medlinen, Cinahlin, Pubmedin, Tamcatin ja Lindan tietokannoista käyttäen hakusanoina termejä ambulatory surgical procedures or ambulatory surgery or day surgery, anterior cruciate ligament, discharge, post-operative, patient acceptability, patient satisfaction ja home care. Haku rajattiin englanninkielisiin artikkeleihin vuosilta 2000-2005. Aiheeseen liittyvien tutkimusten löytämiseksi käytiin läpi myös tutkimusten lähdeluetteloita, osa käsihaun perusteella valituista tutkimuksista on vanhempia kuin vuodelta 2000.

5 2.1 Potilaiden kotona selviytymistä käsittelevät tutkimukset 2.1.1 Kotona selviytymistä estävät tekijät Dewar ym. (2004) tutkivat päiväkirurgisten potilaiden (n=254) kokemuksia kivunhoidosta sekä potilaiden kivunhoitoon liittyviä uskomuksia. Neljän eri erikoisalan leikkauksissa olleet potilaat haastateltiin puhelimitse kotiutumisen jälkeen ja lisäksi potilaat pitivät kipupäiväkirjaa. Potilaiden toipumista ja selviytymistä kotona vaikeuttivat virheelliset uskomukset kivunhoidosta ja sen tarpeellisuudesta. Lisäksi potilailla oli vaikeuksia muistaa leikkauksen jälkeen annettua suullista ohjausta. Potilaat uskoivat kivun olevan tarpeen, jotta he muistaisivat olla riittävän varovaisia leikkausta seuraavina päivinä. Kipulääkitystä vältettiin, mutta vältettiin myös aiheuttamasta kipua, esimerkiksi välttämällä liikkumista tai välttämällä syömistä, kun kyseessä oli peräpukamaleikkaus. Kipulääkityksen ei ymmärretty edistävän toipumista mahdollistamalla palaamisen normaaleihin päivittäisiin toimintoihin. Toisaalta ajateltiin, että kipua pitää kestää eikä lääkäriä haluttu vaivata asialla. Chung ym. (1997) tutkivat postoperatiivisen kivun esiintyvyyttä ja kipua ennustavia tekijöitä päiväkirurgisilla potilailla (=3729). Potilaiden taustatiedot kerättiin potilasasiakirjoista, lisäksi potilaat haastateltiin puhelimitse vuorokausi toimenpiteen jälkeen. Suurin osa potilaista oli hoidettu yleisanestesiassa. Vuorokausi toimenpiteen jälkeen 5.3 % potilaista kärsi kovista kivuista, 20.8 % kohtalaisista kivuista ja 34.2 % lievistä kivuista. Kovista kivuista kärsivistä potilaista oli suurin osa miehiä, ASA I riskiluokan potilaita, nuoria ja korkean BMI:n omaavia potilaita. Kivun esiintyvyyteen vaikutti toimenpidetyyppi ja anestesian kesto. Ortopediset potilaat, erityisesti olkapääleikkauksessa ja levyn poistoissa olleet potilaat, sekä urologiset ja yleiskirurgiset potilaat olivat kipeimpiä kotiutumisen jälkeen. Vain 44.8 % potilaista oli ottanut kipulääkettä kotona. Stockdale & Bellman (1998) totesivat tutkimuksessaan yli puolella potilaista (n=111) olevan jonkin asteisia kipuja kotiutumisen jälkeen, kuitenkin vakavista kivuista kärsi vain muutama potilas. Potilaat haastateltiin kaksi vuorokautta toimenpiteen jälkeen. Vajaalla kolmanneksella potilaista oli huonovointisuutta ja yksi potilas otettiin jatkuvan oksentamisen vuoksi takaisin sairaalaan. Lähes neljänneksellä potilaista oli kipeä kurkku vielä kotiutumisen jälkeenkin.

6 Collin ym. (2004) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tutkittiin päiväkirurgisten potilaiden kokemaa kipua leikkauksen jälkeen. Potilaat kärsivät kivuista ja kipulääkkeiden sivuvaikutuksista kotiutumisen jälkeen. Kivun mittaaminen on vaikeaa, koska kivun kokeminen on subjektiivista ja yhtenäiset mittarit puuttuvat, lisäksi yleistyksiä hyväksyttävissä olevasta kivun määrästä on vaikea laatia. Potilaiden postoperatiivista selviytymistä helpottaisi tieto odottavissa olevasta kivun määrästä, tai ainakin tieto siitä pitäisikö toipumisen olla kivutonta vai kuuluuko normaaliin toipumiseen jonkinasteinen kipu. Hoitotyön intervention vaikutusta päiväkirurgisen potilaan kivun kokemiseen tutkittiin antamalla potilaille (n=222) tehostettua ohjausta preoperatiivisesti ja jatkamalla potilaan ohjausta puhelimitse kolmena päivänä kotiutumisen jälkeen. Potilaat oli jaettu kontrolli- ja interventioryhmiin. Kaikki potilaat pitivät kipupäiväkirjaa. Kolmena ensimmäisenä päivänä ei eroja kontrolli- ja interventioryhmän välillä ollut, viidenteen päivään mennessä interventioryhmän potilaat kokivat vähemmän kipuja kuin kontrolliryhmän potilaat. Ylimääräistä ohjausta saaneiden potilaiden ryhmässä kivun koettiin vaikuttavan vähemmän mielialaan, kykyyn liikkua ja keskittymiskykyyn. Muiden oireiden, kuten pahoinvointi, ummetus, heikotus ja huimaus, esiintymisessä ei ryhmien välillä ollut eroja. Potilaat arvostivat puhelimitse saamaansa tukea ja huolenpitoa. Kotiutumishetkellä potilaat kokivat olevansa kykenemättömiä vastaanottamaan myöhempää jälkihoitoa koskevaa ohjausta. (Dewar ym. 2003.) Chungin ym. (1996) tutkimuksessa tutkittiin postoperatiivisten oireiden esiintymistä päiväkirurgisilla potilailla (n=1017) vuorokausi toimenpiteen jälkeen, lisäksi osalta potilaista (n=270) kysyttiin selviytymistä päivittäisistä toiminnoista. Potilaiden taustatiedot, sekä toimenpiteeseen ja anestesiaan liittyvät tiedot kerättiin potilasasiakirjoista ja lisäksi potilaat haastateltiin vuorokausi toimenpiteen jälkeen. Haavakipu, päänsärky ja väsyneisyys olivat tavallisimpia oireita kotiutumisen jälkeen. Eniten kipuja oli laparoskooppisessa toimenpiteessä olleilla, ortopedisilla ja yleiskirurgisilla potilailla. Lisäksi potilailla oli huimausta, pahoinvointia ja pienellä osalla potilaista (5 %) kuumetta. Toimenpidetyyppi, anestesian kesto ja potilaan ikä vaikuttivat postoperatiivisten oireiden esiintyvyyteen. Potilaat, joilla oli postoperatiivisia oireita selviytyivät huonommin päivittäisistä toiminnoista kuin ne potilaat, joilla oireita ei ollut. Vuorokausi toimenpiteen jälkeen 60 % laparoskooppisessa leikkauksessa olleista potilaista koki selviytyvänsä päivittäisistä toiminnoista. Wu ym. (2002) tekivät meta-analyysin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta potilaiden raportoimien postoperatiivisten oireiden esiintyvyydestä kotiutumisen jälkeen. Potilailla esiintyi postoperatiivisia oireita: kipua 45 %, pahoinvointia 17 %,

7 oksentamista 8 %, päänsärkyä 17 %, postspinaali päänsärkyä tai selkäsärkyä 9 %, uneliaisuutta 42 %, huimausta 18 % ja heikkouden tunnetta 21 %. Postoperatiivisten oireiden esiintyminen vaikeutti selviytymistä päivittäisistä toiminnoista ja hidasti paluuta normaaliin arkeen. Voimakas postoperatiivinen kipu oli yleisintä ortopedisilla potilailla. Postoperatiivinen pahoinvointi heräämövaiheessa ei ennusta tilannetta kotona; 36 % potilaista, joilla oli pahoinvointia kotiutumisen jälkeen, eivät olleet pahoinvoivia heräämövaiheessa. Carroll ym. (1995) tutkivat pahoinvoinnin esiintyvyyttä päiväkirurgisen toimenpiteen jälkeen. Potilaat haastateltiin puhelimitse 1-2 vuorokautta toimenpiteen jälkeen ja lisäksi potilaat palauttivat postitse kyselylomakkeen viisi päivää kotiutumisen jälkeen. Yli 35 %:lla potilaista (n=211) oli pahoinvointia kotiutumisen jälkeen. Useimmat potilaat eivät olleet huonovointisia heräämövaiheessa. Potilaat kuvasivat pahoinvoinnin voimakkuuden olevan keskimäärin viisi asteikolla 1-10 (10 voimakas pahoinvointi). Pahoinvointi vaikeutti selviytymistä päivittäisistä toiminnoista kuten omasta itsestään ja muista perheenjäsenistä huolehtiminen, ruoan valmistus, syöminen, asioilla käynti, kotitöiden hoitaminen, ystävien tapaaminen ja lääkityksestä huolehtiminen. Potilaat joilla pahoinvointia ei ollut, saavuttivat nopeammin normaalin arkirytminsä. Erityisesti viiden vuorokauden seuranta-aikana erot päivittäisistä toiminnoista selviytymisessä pahoinvoinnista kärsivien ja niiden joilla ei pahoinvointia ollut, välillä olivat huomattavat. Potilaita oli muistutettu ennen kotiutumista pahoinvoinnin mahdollisuudesta ja hoidosta, mutta pahoinvoinnin ehkäisystä ei ollut puhuttu. Myös Pfisterer ym. (2001) tutkivat pahoinvoinnin esiintyvyyttä heräämisvaiheessa, kotimatkalla ja kotiutumisen jälkeen. Kansainväliseen tutkimukseen osallistui 561 potilasta. Potilaiden demografiset tiedot, sekä tiedot anestesiasta ja toimenpiteestä, aiemmasta leikkauksen jälkeisestä pahoinvoinnista ja leikkauspäivän antiemeetti- ja kipulääkityksestä kerättiin potilasasiakirjoista. Lisäksi potilaat täyttivät päiväkirjaa 4 vuorokauden ajalta toimenpiteen jälkeen. Pahoinvointi oli yleisintä potilailla jotka olivat olleet vatsan alueen leikkauksessa. 64 potilasta oli huonovointisia kotiutuessaan sairaalasta, kotimatkalla huonovointisuudesta kärsi 76 potilasta, kotiuduttuaan pahoinvoinnista kärsi 129 potilasta. Osalla potilaista pahoinvointi kesti päiviä, joskin se väheni ajan kuluessa leikkauksesta. Viiden päivän kuluttua leikkauksesta 94.6 % potilaista oli oireettomia. Profylaktisen pahoinvointilääkkeen saaneet potilaat kärsivät pahoinvoinnista yhtä usein kuin ne potilaat, jotka eivät lääkettä saaneet. Pahoinvoinnista kärsivien potilaiden paluu töihin ja normaali toimintoihin viivästyi ja he joutuivat kauemmin turvautumaan läheisten apuun.

8 Hersht ym. (2007) tutkivat päiväkirurgisesti hoidettujen selkäleikkauksessa olleiden potilaiden kokemuksia ja tyytyväisyyttä hoitoonsa. Potilailta oli leikattu välilevytyrä mikroskooppiavusteisesti. Potilaat (n=28) haastateltiin 5-8 viikon kuluttua leikkauksesta. Potilaat olivat yllättyneitä, että näin ison leikkauksen jälkeen kotiutuminen oli mahdollista leikkauspäivänä. Useimmat potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon ja ohjaukseen. Useimmilla potilailla hermokipu oli poistunut tai helpottunut leikkauksen jälkeen. Joillain potilailla oli kovia haavakipuja leikkausta seuraavina päivinä. Useimmat potilaat kokivat epämukavuutta kivun tai pahoinvoinnin vuoksi leikkausta seuraavina päivinä. Potilaat, jotka kärsivät kovista kivuista ja joilla oli pahoinvointia, valitsisivat jatkossa sairaalassa yöpymisen leikkauspäivänä kotiutumisen sijasta. Osaa potilaista pelotti kotiutuminen samana päivänä, ison leikkauksen mahdollisia komplikaatioita pelättiin. Kotimatka koettiin fyysisesti raskaaksi, erityisesti jos matka oli pitkä. Istuminen ja käveleminen kotimatkalla koettiin hankalaksi, mutta matkantekoa ei silti koettu kotiutumisen esteeksi. Potilaat eivät pystyneet sisäistämään kaikkia saamiaan ohjeita ja siksi kokivat vaikeuksia kotiutumisen jälkeen sellaisissakin asioissa jotka olisivat olleet vältettävissä. Laparoskooppisessa sappirakon poistossa olleiden päiväkirurgisesti hoidettujen potilaiden kokemuksia selvitettiin haastattelemalla 12 potilasta viikko toimenpiteen jälkeen (Barthelsson ym. 2003). Potilailla oli vaikeuksia muistaa kotiuttamisen yhteydessä saatua tietoa, joten kirurgilta saatu tieto leikkauksesta jäi useimmilla potilailla vähäiseksi. Postoperatiivisen kivun kokeminen vaihteli, osa potilaista olisi tarvinnut lisää kipulääkitystä sairaalasta mukaan saatujen kipulääkkeiden (3 päivän annos) loputtua. Saadut kipulääkkeet auttoivat kipuun, mutta aiheuttivat myös sivuvaikutuksia: huimausta, keskittymisvaikeuksia, päänsärkyä ja painajaisia. Yksi potilas sai uuden sappikivikohtauksen kotiutumisen jälkeen. Potilailla oli kipuja olkapäässä johtuen vatsaontelon täyttämisestä hiilidioksidilla leikkauksen aikana, lisäksi usealla potilaalla oli kipeä kurkku hengitysputkesta johtuen. Vatsan alueen turvotus oli yleinen ongelma potilailla, samoin mustelmat ja ripuli. Paluu normaaliin ruokavalioon kesti useita päiviä. Joillain potilailla oli pahoinvointia, yksi potilas otettiin takaisin sairaalaan pahoinvoinnin vuoksi. Useimmilla potilailla oli kysymyksiä haavojen parantumisesta. Potilaiden mielialat vaihtelivat herkästi. Potilaat, joilla oli kotona pieniä lapsia, kokivat kotiutumisen hankalaksi. Normaali toimintoihin ja töihin paluu onnistui useimmilla potilailla viikon kuluttua leikkauksesta. (Barthelsson ym. 2003.) Willsherin ym. (1998) tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse laparoskooppisessa toimenpiteessä olleita potilaita (n=95), joille oli tehty sappirakon poisto tai tyräleikkaus. Lähes kaikki potilaat kärsivät jonkinasteisesta kivusta, kipu oli lievää 55 %:lla, kohtalaista 31 %:lla ja kovaa 9 %:lla potilaista. 84 % potilaista koki kivunhoidon asianmukaiseksi. Vatsaontelon hiilidioksiditäytöstä johtuvasta

9 olkapistosta kärsi lähes puolet sappipotilaista. Muita postoperatiivisia oireita olivat lihaskipu, heikotus, väsyneisyys ja kurkkukipu. Pahoinvoinnista kärsi 13 % potilaista. Vuorokauden kuluttua leikkauksesta potilaat kokivat toimintakykynsä olevan puolet normaalitasosta. Linden & Bergbom (1995) tutkivat päiväkirurgisten potilaiden kokemuksia päiväkirurgiasta itsehoidon näkökulmasta. Potilaista (n=101) 95 % olivat tyytyväisiä kotiutumiseen leikkauspäivänä. 42 % potilaista halusi heräämöhoitajan soittavan heille kotiin leikkausta seuraavana päivänä. Yli puolella potilaista oli vaikeuksia kotiutumisen jälkeen, suurin osa vaikeuksista liittyi kipuun. Potilaille määrätty paracetamoli lääkitys ei ollut riittävä kovista kivuista kärsiville potilaille. Potilaiden kivut kuitenkin vähenivät ajan kuluessa leikkauksesta. Kipujen lisäksi potilaat kärsivät pahoinvoinnista ja univaikeuksista. Osalla potilaista oli vaikeuksia haavasidosten kanssa, kolme potilasta kärsi ahdistuksesta ja kahdella potilaalla oli vuotoa leikkaushaavasta. Osa potilaista (9 %) sanoi, ettei ollut saanut tietoa siitä, mihin ottaa yhteyttä ongelmatilanteessa. Osalla potilaista oli puutteelliset tiedot siitä, mitä leikkauksen jälkeen saa tehdä ja miten huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta leikkauksen jälkeen. Kirjallisissa ohjeissa oli puutteita kipulääkityksen, peseytymisen ja haavan hoidon suhteen. Fenomenologista lähestymistapaa käytettiin päiväkirurgisten potilaiden (n=30) haastattelussa, jossa selvitettiin potilaiden mielipiteitä kotiutumiseen valmistautumisesta ja toipumisesta kotona päiväkirurgisen toimenpiteen jälkeen (Gilmartin 2005). Potilaat olivat olleet gynekologisissa, urologisissa ja yleiskirurgisissa toimenpiteissä. Potilaat olivat pääosin tyytyväisiä saamiinsa suullisiin ja kirjallisiin ohjeisiin. Ahdistusta ja pelkoa aiheuttivat kotiutumisen jälkeen ne oireet, joihin potilaat eivät osanneet varautua. Potilailla oli kipua ja heikotusta, mutta mustelmat ja turvotus tulivat yllätyksenä potilaille. Osalla potilaista mieliala vaihteli herkästi ja he kokivat itsensä hauraaksi. Urologisilla potilailla virtsaamisvaikeudet ja hematuria olivat yleisiä. Gynekologisessa leikkauksessa olleilla naisilla oli kipua ja kramppeja vatsalla sekä vuotoa. (Gilmartin 2005.) Mooneyn & Symondsin (2001) haastattelemat potilaat olivat olleet tyrä- ja suonikohjuleikkauksissa. Potilaat olivat tyytyväisiä tarjottuun päiväkirurgiseen hoitoon, koska toimenpide vaikutti pienemmältä ja vähemmän pelottavalta, kun yöksi pääsi kotiin. Potilaat olivat etukäteen varautuneet siihen, että kotona oli toinen aikuinen paikalla kotiutumisen jälkeen. Potilaan tarvitsema avun määrä yllätti potilaita ja läheisiä. Olosuhteista kotona ei oltu kysytty etukäteen, eivätkä potilaat osanneet varautua kotiutumisen jälkeiseen aikaan. Ymmärrettäviä suullisia ja kirjallisia ohjeita kaivattiin autolla ajosta, tukisukkien käytöstä, peseytymisestä, normaaleihin arkitoimintoihin ja töihin

10 paluusta. Kotisairaanhoitajan oli sovittu tulevan tapaamaan potilasta leikkauksen jälkeen, mutta sovituissa aikatauluissa oli sekaannuksia. Mitchellin (1999) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin potilaiden mielipiteitä päiväkirurgisen prosessin eri vaiheissa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella osa potilaista koki olonsa epävarmaksi kotiutuessaan. Uneliaisuus vaivasi potilaita vielä vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Potilaat eivät tienneet mitä kotona saa leikkauksen jälkeen tehdä ja oppivat selviytymään yrityksen ja erehdyksen kautta. Potilaat, jotka olivat etukäteen ahdistuneita ja suhtautuivat negatiivisesti toimenpiteeseen, toipuivat hitaammin. Kipuun varautuminen oli puutteellista; potilaat olettivat kokevansa jonkin verran kipua leikkauksen jälkeen, mutta luulivat kipulääkityksen annettavan mukaan kotiin sairaalasta. Erityisen vaikeiksi potilaat kokivat tilanteet, joissa he olivat ohjeiden mukaan hoitaneet kipuaan, mutta kipulääkitys ei ollut auttanut. Kivunhoidon puutteellisuus aiheutti tyytymättömyyttä kotiutumisen jälkeen. Haavakivun lisäksi potilaat kärsivät myös lihaskivuista ja kipeästä kurkusta. Kivun voimakkuus ja kesto yllätti erityisesti naispotilaita. Päiväkirurgiset potilaat tarvitsivat läheisten apua usein kauemmin kuin mihin ovat ennen leikkausta varautuneet. Joillain potilailla ei ohjeista huolimatta ollut apua kotona. Päiväkirurginen hoito aiheutti osalle potilaista virheellisiä odotuksia, tehtävän toimenpiteen oletettiin olevan pieni, koska hoito ja kotiutuminen kävivät niin nopeasti. Youngin ym. (2000) tutkimuksessa 91 % päiväkirurgisista potilaista (n=324) oli tyytyväisiä hoitoonsa. Potilailla oli postoperatiivisia oireita kotiutumisen jälkeen, eniten vaikeuksia aiheuttivat kipu, väsyneisyys ja vaikeudet liikkua. Kipu, jäykkyys ja turvotus vaikeuttivat liikkumista. Väsyneisyydestä huolimatta potilailla oli vaikeuksia nukkua. Potilaat tarvitsivat läheisten apua pidempään kuin olivat olettaneet, keskimäärin kolmen päivän ajan leikkauksen jälkeen. Vielä 10 päivän kuluttua leikkauksesta lähes puolet potilaista koki edelleen kipua ja kolmasosalla oli vaikeuksia liikkua. Postoperatiivisista oireista huolimatta potilaat kokivat selviytyvänsä hyvin kotona. Tutkimuksen toisessa vaiheessa potilaille annettu tehostettu ohjaus ei tuottanut tulosta; toisen vaiheen potilaat kärsivät samoista vaikeuksista kuin ensimmäisessä vaiheessa tutkimukseen osallistuneet potilaat. Hovin (2003) pro gradu -tutkielmassa selvitettiin kyselyllä lyhki- (n=8) ja päiväkirurgisten potilaiden (n=67) kokemuksia ohjauksesta ja selviytymisestä kotona. Yli puolet potilaista kärsi kivuista kotiutumisen jälkeen. Potilaista 80 %:lla oli vaikeuksia selviytyä kotitöistä, vajaalla puolella oli vaikeuksia liikkumisessa, leikkaushaavan hoidossa ja henkisessä jaksamisessa.

11 Ulkopuolista apua tarvittiin kotitöihin ja myös itsensä hoitamiseen. Heinon (2005) tutkimuksessa kyselyn avulla selvitettiin polventähystyksessä olleiden potilaiden (n=173) ja läheisten saamaa ohjausta ja selviytymistä kotona. Lähes kaikki potilaat toipuivat tähystyksestä hyvin. Potilaiden toipumista hidasti polven kipu (29 % potilaista), turvotus ja jäykkyys. Niillä potilailla, jotka olivat keskustelleet paljon kotihoito-ohjeista, oli käytettävissä enemmän keinoja kivunhoitoon, kuin potilailla joiden ohjaus oli vähäistä. Kotiutumisen jälkeisen toipumisen koki 10 % potilaista tyydyttäväksi tai huonoksi. Kivun lisäksi potilaita vaivasi selkäsärky, väsymys, uupumus, huonovointisuus ja haavatulehdus. Potilailla oli eniten vaikeuksia kotiutumisen jälkeen leikkauspäivän iltana. Potilaat tarvitsivat eniten apua kaupassa käynnissä, ruoan laitossa, siivouksessa, liikkumisessa ja haavanhoidossa. Apua tarvittiin myös lemmikkieläinten hoitamisessa. Auttajana oli useimmiten perheenjäsen. Niemimaan (2006) pro gradu -tutkielmassa haastateltiin päiväkirurgisessa toimenpiteessä olleita potilaita (n=10) ja heidän perheitään 3-17 vrk toimenpiteen jälkeen. Potilaat tarvitsivat apua päivittäisissä toiminnoissa, kuten peseytymisessä, pukeutumisessa (erityisesti käsileikkauksessa olleet potilaat), ruoan valmistuksessa, lasten hoidossa, siivouksessa ja kodin ulkopuolisten asioiden hoidossa. Maataloustöitä tekevät potilaat tarvitsivat apua ulkotöissä, samoin lemmikkieläinten hoitamisessa tarvittiin apua. Potilaat tarvitsivat läheisten apua myös haavanhoidossa. Apua tarvittiin 2-4 päivää ja eniten apua tarvittiin leikkauspäivän iltana. Tiedon puute ja huoli aiheuttivat epävarmuutta kotihoidossa. Epätietoisuutta oli paranemisen etenemisestä, haavanhoidosta ja siitä mitä potilas saa kotiuduttuaan tehdä. Kaikkea saatua ohjausta ei ymmärretty ja kirjallisten ohjeiden koettiin koskevan vain välitöntä leikkauksen jälkeistä aikaa. Osalla potilaista oli pahoinvointia ja huimausta kotimatkalla. Kivun kokeminen oli lyhytaikaista, tosin joillain potilailla oli kipuja vielä haastatteluajankohtanakin. Huolta aiheuttivat myös turvotus, mustelmat ja ihon kiristäminen. 2.1.2 Kotona selviytymistä edistävät tekijät Lindenin & Bergbomin (1995) tutkimuksessa päiväkirurgiset potilaat toivoivat sairaalasta saatujen kirjallisten ohjeiden kohdistuvan tiettyyn toimenpiteeseen ja olevan käytännönläheisiä siten, että potilas niiden perusteella osaa hoitaa itseään kotona. Itsehoidon tukemiseksi saadut suulliset ohjeet unohtuivat helposti. Potilaat olivat pettyneitä siihen, etteivät saaneet keskustella kirurgin kanssa hoidostaan leikkauksen jälkeen, pelkkä tervehdys koettiin riittämättömänä. Kirurgilta suoraan saatava tieto koettiin välttämättömänä, koska potilaat ovat itse vastuussa jatkohoidostaan kotona.

12 Gilmartinin (2005) haastattelemat päiväkirurgiset potilaat (n=30) olivat pääosin tyytyväisiä kotiutumisen yhteydessä saamaan suulliseen ja kirjalliseen ohjaukseen. Gynekologiset potilaat olisivat kaivanneet tietoa siitä, kuinka pian toimenpiteen jälkeen seksuaalinen kanssakäyminen on mahdollista. Potilaalle, jolle leikkaus oli tehty vakavan sairauden epäilyn vuoksi, olisi kirurgin tapaaminen toimenpiteen jälkeen ollut tärkeää. Yllätyksenä tulleet pahat mustelmat tai turvotus toimenpiteen jälkeen säikäyttivät potilaita. Mooneyn & Symondsin (2001) haastattelemat potilaat (n=16) olisivat toivoneet osaavansa varautua paremmin kotiutumisen jälkeiseen aikaan. Myös potilaiden läheiset olisivat etukäteen varautuneet ottamalla vapaata töistä voidakseen paremmin hoitaa leikkauksessa ollutta läheistään. Kotiolosuhteiden huomioiminen etukäteen olisi helpottanut toipilasvaihetta kotona. Kotisairaanhoitaja kävi potilaiden luona toimenpiteen jälkeen, mutta leikkauksen jälkihoito ei ollut myöskään kotisairaanhoitajan tiedossa. Barthelssonin ym. (2003) haastattelemat laparoskooppisessa sappirakon poistossa olleet potilaat kokivat sairaanhoitajan postoperatiiviset puhelinsoitot (leikkauspäivän iltana ja leikkausta seuraavana päivänä) ja kirjalliset ohjeet tarpeelliseksi kotona selviytymisen tueksi, koska potilaat muistivat huonosti kotiutumisen yhteydessä saamaansa ohjausta. Kotiuduttuaan potilaat kokivat olonsa väsyneeksi ja mahdollisuus lepoon koettiin tärkeäksi leikkauksen jälkeisinä päivinä. Viikon kuluttua leikkauksesta useimmat potilaat kokivat olonsa palautuneen normaaliksi. Selkäleikkauksessa olleet potilaat (n=28) kokivat luottamuksen kirurgiin olevan merkittävä tekijä päiväkirurgisen hoidon onnistumiseksi ja päiväkirurgiseen toimenpiteeseen oltiin valmiita tulemaan uudelleen, jos leikkauksen tekisi sama kirurgi. Potilaat eivät muistaneet kaikkea saamaan tietoa, ja siksi kokivat kirjalliset ohjeet, sekä läheisten osallistumisen ohjaukseen tärkeäksi. Tietoa mahdollisista ongelmista toivottiin, esimerkiksi kotimatkalla mahdollisesti eteen tulevista hankaluuksista ei ollut kerrottu potilaille. Osa potilaista koki päiväkirurgisen hoidon vakuutuksena sille, että toipumisen uskottiin sujuvan ongelmitta. (Hersht ym. 2007.) Dewarin ym. (2004) tutkimuksessa potilaat kaipasivat yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten toimia kotona leikkauksen jälkeen. Ohjeisiin toivottiin käytännön esimerkkejä siitä, mitä ohjeella tarkoitetaan. Potilailla oli vaikeuksia sisäistää saatua tietoa vielä kahdenkin päivän kuluttua leikkauksesta. Potilaat kaipasivat kannustusta ja vahvistusta siihen, että osaavat hoitaa itseään. Myös Mitchellin (1999) kirjallisuuskatsauksen perusteella hoitajan rooli potilaiden itsehoidon tukijana oli merkittävä. Etukäteisvalmistelujen onnistuminen ja ennen leikkausta saatu ohjaus lisäsi potilaiden tyytyväisyyttä hoitoonsa. Jotkut potilaat kokivat kotiutumistilanteen kiireiseksi ja

13 jatkohoito-ohjeiden sisäistämisen vaikeaksi. Postoperatiivinen puhelinsoitto antoi potilaille mahdollisuuden kysyä epäselviksi jääneitä asioita. Suullisten ohjeiden lisäksi potilaat halusivat myös kirjalliset ohjeet ja ohjaus toivottiin saatavan ennen leikkauspäivää. Potilaat toivoivat läheisten osallistuvan ohjaukseen. Osa potilaista piti toimenpiteestä kertovaa videota hyvänä tapana saada tietoa. Potilailla oli epätietoisuutta siitä mitä he saavat kotiutumisen jälkeen tehdä ja koska aloittaa erilaiset aktiviteetit. Potilaat toivoivat hoitajien ja lääkärien ottavan asiantuntijoina kantaa hoitoa koskevaan päätöksiin, vaikka se vähentäisikin potilaan osallistumista päätöksentekoon. Young ym. (2000) tutkimuksessa potilaat toivoivat toimenpidekohtaisia ohjeita, joissa kerrotaan toimenpiteen mahdollisista sivuvaikutuksista kuten kipu, mustelmat, turvotus, väsyneisyys ja liikerajoitukset. Potilaat kokivat erittäin tärkeäksi läheisten avun kotiutumisen jälkeen ja apua tarvittiin odotettua kauemmin, kolmasosa työssäkäyvistä läheisistä joutui ottamaan vapaata hoitaakseen leikkauksessa ollutta läheistään kotona. Läheisten apua tarvittiin selviytymisessä päivittäisissä toiminnoissa ja lastenhoidossa. Läheisten tuki ja rohkaisu koettiin tärkeäksi. Hovin (2003) pro gradu -tutkielmassa potilaat olivat tyytyväisiä sairaalasta saadun ohjauksen hyödynnettävyyteen, mutta kaipasivat silti lisää tietoa kuntoutuksesta, leikkausalueen hoidosta, paranemisesta ja kotona selviytymisestä. Heinon (2005) tutkimukseen osallistuneista polventähystyspotilaista (n=173) 16 potilasta sai mielestään liian vähän tietoa polven hoidosta. Niemimaan (2006) pro gradu -tutkielmassa haastattelemat päiväkirurgiset potilaat (n=10) kokivat kodin turvalliseksi ympäristöksi, jossa toipilaalla oli enemmän tekemistä kuin sairaalassa. Etukäteen saadun tiedon koettiin helpottavan kodin valmistelua toipilasaikaa tukevaksi, esimerkiksi kotitöitä tehtiin etukäteen. Postoperatiivinen puhelinsoitto koettiin tärkeäksi ja puhelinsoitto lisäsi hoidon jatkuvuutta. Pienten epäselvien asioiden kysyminen oli puhelinsoiton yhteydessä luontevaa. 2.2 Potilaiden ja läheisten ohjaus Potilasta ohjataan koko päiväkirurgisen prosessin ajan. Potilas saa ensimmäiset suulliset ohjeensa jo käydessään lääkärin vastaanotolla. Kirjalliset ohjeet potilaalle lähetetään usein kirjeitse ennen toimenpidettä. Suullisen ohjauksen merkitys korostuu leikkauspäivänä, jolloin potilaalle kerrotaan toimenpidepäivän kulusta, leikkauksen jälkeisestä hoidosta, ja odotettavissa olevasta kivusta ja kivun hoidosta. Suullisen ohjauksen lisäksi annettavat kirjalliset ohjeet täydentävät saatua tietoa kotiutumisen jälkeenkin ja antavat läheisille mahdollisuuden saada tietoa toimenpiteestä ja sen

14 vaatimasta jälkihoidosta. Potilaiden läheiset harvoin osallistuvat ohjaukseen huolimatta siitä, että suuri osa potilaan jälkihoidosta jää potilaan itsensä ja perheenjäsenten vastuulle. (Costa 2001, Heino 2005.) Potilaan tasavertainen ja kunnioittava kohtaaminen mahdollistaa luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen syntymisen. Heinon (2005) tutkimuksessa potilaat kokivat tärkeäksi hoitajan kiinnostuksen potilaan asioita kohtaan. Yksilöllinen ohjaus motivoi potilasta osallistumaan oman hoitonsa suunnitteluun. Costan (2001) tutkimuksessa potilaat pelkäsivät tulevansa kohdelluksi liukuhihnamaisesti ja halusivat ohjauksensa olevan henkilökohtaista ja ammattimaista. Potilaat kokivat saavansa kirurgilta vastaanotolla riittävät tiedot toimenpidettä koskien, mutta muu valmentautuminen; tieto leikkauspäivän kulusta, sekä toipumisesta kotona jäi myöhemmin saatavan ohjauksen varaan. Osa Costan (2001) haastattelemista potilaista (n=16) ei tiennyt, mitä odotettavissa oli leikkauspäivänä tai kotona toimenpiteen jälkeen. Costan (2001) haastattelemat potilaat kokivat pelkoa anestesian vuoksi, nukutusta pelättiin enemmän kuin tehtävää toimenpidettä. Hoitajilta toivottiin tukea ja rohkaisua potilaan ilmaistessa pelkojaan nukutusta kohtaan. Potilaat hakevat tietoa itsenäisesti mm. Internetistä, ja tullessaan vastaanotolle ja toimenpiteeseen heillä voi olla kirjavaa tietoa tulevasta toimenpiteestä ja sen jälkihoidosta. Hoitaja voi auttaa tiedon arvioimisessa ja opastaa tiedon etsimisessä. Hoitajan on pidettävä omat tietonsa ajan tasalla kirurgiseen hoitoon liittyvästä kehityksestä voidakseen keskustella potilaan kanssa toimenpiteestä ja tarvittaessa korjata potilaalle syntyneitä vääriä käsityksiä. (Barnes 2001.) Potilaalla voi myös olla epärealistiset odotukset toipumisestaan, johtuen nopeasta kotiutumisesta (Heino 2005, Skilton 2003). Tieto odotettavissa olevasta toipumisajasta ja kivusta auttaa potilasta suunnittelemaan jälkihoitoaan kotona. Myös potilaan läheiset voivat kokea leikkauspäivän stressaavaksi. Perheenjäsenet voivat vaikuttaa potilaan hyvinvointiin edistävästi tai heikentää sitä. Majasaaren ym. (2005) tutkimuksessa yli puolet potilaista (n=60) halusi perheenjäsenen olevan läsnä sairaalassaoloaikana. Sairastamisen koettiin lähentävän perheenjäsenten välisiä suhteita. Potilaat toivoivat ohjauksen tapahtuvan erillisessä tilassa yksityisyyden vuoksi. Ohjaukselta toivottiin selkeyttä erityisesti lääkkeiden sivuvaikutuksia koskien sekä sen suhteen, mitä apua potilas tulee oletettavasti tarvitsemaan kotiuduttuaan. Ohjauksen avulla voidaan tukea potilasta ja perheenjäsentä luottamaan omiin kykyihinsä hoitoaan koskevassa päätöksenteossa.

15 2.3 Potilaiden kokemuksia polven eturistisideleikkauksesta Kao ym. (1995) vertailivat päiväkirurgisesti hoidettujen ja sairaalassa yöpyneiden polven eturistisideleikkauksessa olleiden potilaiden (n=37) kivun hoidon riittävyyttä, kipulääkkeiden käyttöä, postoperatiivisten komplikaatioiden esiintyvyyttä, toipumisaikaa ja kustannuksia. Tutkimuskriteerit täyttävät potilaat saivat itse valita halusivatko tulla hoidetuiksi päiväkirurgisina potilaina vai yöpyä sairaalassa. Potilaista 25 valitsivat päiväkirurgisen hoidon ja 12 potilasta yöpyi sairaalassa yhden tai useampia vuorokausia. Päiväkirurgisesti hoidettujen potilaiden keski-ikä oli 29 vuotta ja sairaalassa yöpyneiden potilaiden 28 vuotta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet potilaat saivat preoperatiivisesti ohjausta kepeillä liikkumisesta, sekä liikeharjoituksista. Potilaat nukutettiin toimenpidettä varten ja vanha eturistiside korvattiin potilaan omasta patellajänteestä otetulla siirteellä. Leikkauspäivänä kotiutuvien potilaiden piti täyttää seuraavat kriteerit ennen kotiutumistaan: potilaiden tuli pystyä keskustelemaan, kävelemään lyhyitä matkoja sauvojen kera, kivun ja mahdollisen pahoinvoinnin piti olla sekä potilaan että hoitavan henkilökunnan mielestä hallinnassa sekä potilaan piti pystyä virtsaamaan. Ennen kotiutumista tarvittava lääkitys käytiin läpi yhdessä potilaan ja perheenjäsenten kanssa. Mahdollisista tulehdusoireista, vuodosta, puutuneisuudesta, kovasta kivusta tai pahoinvoinnista kerrottiin ja kehotettiin ottamaan yhteyttä hoitaneeseen yksikköön tai päivystävään sairaalaan. Potilaille lähetettiin kyselylomakkeet 2-6 viikon kuluttua leikkauksesta. Potilaiden tuli arvioida kivun voimakkuutta ja kivunhoidon onnistumista viiden päivän ajalta leikkauksen jälkeen. Ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja kivun voimakkuudessa tai sen lääkitsemisessä. Päiväkirurgisesti hoidetuilta potilailta kysyttiin olisivatko he mielestään tarvinneet sairaalahoitoa kotona olemisen sijaan. Kaksi päiväkirurgisesti hoidettua potilaista ilmaisi jälkikäteen kaivanneensa sairaalahoitoa kivunhoidon riittämättömyyden takia. Kaksi päiväkirurgisesti hoidettavaksi suunnitelluista potilaista joutui jäämään sairaalahoitoon, toinen pahoinvoinnin ja toinen virtsaretention takia. Ryhmien välillä ei ollut eroja kuntoutumisen ja polven täyden liikelaajuuden saavuttamisen suhteen. Kustannukset päiväkirurgisesti hoidettujen potilaiden osalta jäivät merkittävästi sairaalassa yöpyviä potilaita alhaisemmiksi. Tutkimuksen perusteella Kao ym. (1995) pitivät päiväkirurgisesti tehtyä polven eturistisideleikkausta potilaalle hyvänä ja kustannusvaikuttavana hoitomuotona. Kumar ym. (2001) seurasivat tutkimuksessaan 20 päiväkirurgisesti hoidetun polven eturistisideleikkauksessa olleen potilaan kivunhoitoa, toipumisaikaa, postoperatiivisia