Sisällysluettelo Yleistä... 3 Välineet... 4 Sukset...4 Siteet ja korotuspalat...5 Sauvat...6 Kypärä ja lasit...6 FIS Kääntösäteen laskentakaava...7 Tarkistettu painos 17.10.2010 Suomen Hiihdonopettajat ry 2005 Keijo Mäkiä & Antti Lautala 2
Yleistä YLEISTÄ Oikeanlaiset ja oikein valitut välineet tekevät alppihiihdosta mukavan ja nautinnollisen harrastuksen. Hiihdonopettajan rooli korostuu välineneuvojana. Hiihdonopettajan ammattitaitoon kuuluu lajin välinetuntemus, jotta hän pystyy auttamaan asiakasta sopivien välineiden valinnassa. Asiakkaat olettavat opettajan tuntevan lajin välineet ja antavan heille rehellisesti tietoa niistä. Jos oma tietämys välineistä ei riitä, ei kannata ruveta keksimään mielipiteitä, vaan pyrkiä hankkimaan tietoa asiasta tai kertomaan asiakkaalle mistä sitä saa. Hiihdonopettajan mielipiteillä ja ohjeilla on usein suuri merkitys välinehankinnassa. Oikeat välineet ovat pohja helpolle ja turvalliselle hiihtämiselle. Välineiden nopea kehitys viimeaikoina on tuonut markkinoille paljon uusia tuotteita ja voimakas markkinointi on muokannut ihmisten mielikuvia. Asiakas onkin monesti pienten vinkkien tarpeessa, kun hän rupeaa valitsemaan juuri itselleen ja omalle taitotasolleen sopivia välineitä. Hiihtokouluissa kannattaa tunnille lähtiessä (varsinkin aloittelevien hiihtäjien kanssa) tarkastaa asiakkaiden välineet ja myös vaatetus. Kun varusteet ovat kunnossa, voidaan keskittyä varsinaiseen oppimiseen. 3
VÄLINEET Sukset Suksien rakenteet ja käytettävät materiaalit ovat mahdollistaneet viimeaikaisen kehityksen suksimarkkinoilla. Perinteisten puuydinsuksien osuus on pudonnut lähes nollaan ja tilalle on tullut erilaiset kuorisukset. Kehityksen taustalla on halvemmat ja tehokkaammat valmistusmenetelmät. Uudet materiaalit suksiteollisuuteen tulevat lähinnä ilmailu- ja muusta teollisuudesta. Harrastelijoille kehitys on tuonut parempia suksia edullisempaan hintaan. Materiaalien vaihtumisen myötä myös perinteinen sukkapuikkosuksi on jäänyt historiaan ja tilalle on tullut suurella sivuleikkauksella tehdyt sukset. Nykyisin puhutaankin carving tai tiimalasisuksista, jolla tarkoitetaan leikkaavia suksia (leveä kärki ja kanta kapea vyötärö). Suuremman sivuleikkauksen omaavan suksen ominaisuuksiin kuuluu mm. parempi kääntyvyys. Jäykemmät materiaalit ovat mahdollistaneet lyhyemmän suksen, joka on kevyempi ja helpompi kääntää. Teknisesti suksesta on tullut sivusuunnassa kiertojäykempi (kuorirakenne) ja pituussuunnassa löysempi. Kiertojäykkyys tekee suksesta purevamman eli jäisillä rinteillä paremmin pitävän. Pituussuunnassa löysempi suksi taas kääntyy nopeammin ja helpommin. Edellä mainitut seikat mahdollistavat harrastajalle leikkaavan käännöksen laskemisen entistä helpommin. Suksien kääntösäteellä tarkoitetaan karkeasti ottaen ympyränsädettä, jonka suksi tekee kun se painetaan kantattuna pintaa vasten. Kääntösäde on pienentynyt suurpujottelusuksissa noin 16 20 metriin ja pujottelusuksissa noin 10 12 metriin, kun se vielä 1990 luvulla oli yli 30 metriä. Kääntösäteeseen vaikuttaa yleensä suksen mitta, sillä samanmalliset sukset ovat samanlaisia kärki-, keski- ja kantamittojen osalta. Tarkemman määritelmän suksen kääntösäteestä löydät sivulta kuusi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on tarkoitettu hiihdonopettajan ammattitaidon lisäämiseen, eikä sitä yleensä tarvitse asiakkaiden kanssa. Suksen valintaan vaikuttaa asiakkaan fyysinen koko (pituus ja paino) sekä hänen taitotasonsa ja käyttötarkoitus. Aloittelevan hiihtäjän ei kannata ottaa liikkeen jäykintä ja pisintä suurpujottelusuksea ja ekspertti tarvitsee taas omalle taitotasolleen sopivat sukset. Asiakasta kannattaa pääsääntöisesti kannustaa kokeilemaan erilaisia suksia ennen valintaa. Hyviä mahdollisuuksia kokeiluun tuo monissa keskuksissa järjestettävät yleiset testitilaisuudet. Asiakasta kannattaa myös rohkaista huoltamaan tai huollattamaan suksiaan, jotta hän pystyy nauttimaan niistä suksen ominaisuuksista, joista on maksanut. Kannattaa ottaa selvää mistä löytyy lähin kunnollinen suksenhuoltopiste. Kalliita varusteita ei kannata pilata huonoilla hiomakoneilla. Nykyisin sukset ajetaan yleensä pohjasta ylöspäin noin 0,5 1 asteen kulmaan ja sivulta alas- ja ulospäin 87 88 asteen kulmaan, jolloin yhteiskulmaksi muodostuu 87,5 89 astetta. Aivan aloittelijoille vanha 90 asteen kulma on turvallinen, mutta jo hieman kokeneempi laskija saa enemmän suksesta irti pienemmällä kulmalla. 4
Monot Monojen tärkein tehtävä on välittää hiihtäjän tuottamat voimat suksiin. Kehitys monoissa on mennyt solkimonojen suuntaan ja markkinoilta ei juuri enää löydy takaaladattavia monoja. Solkimonojen etuja on parempi istuvuus ja tarkempi laskettavuus. Lasten monoissa takaaladattavia malleja toki vielä löytyy ja ne ovatkin usein lapsille helpommat käyttää. Nykymonossa pyritään mahdollisimman hyvään joustavuuteen eteenpäin ja rakenteeseen, joka on samalla mahdollisimman tukeva sivuilta. Monojen valintaan kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Monesti sanotaan monon olevan tärkein väline ja tottahan se on, että hiihto ei ole nautittavaa jos monot sopivat huonosti jalkaan. Liian jäykät monot eivät taivu eteenpäin ja hiihtäjä ajautuu helposti takapainoiseen asentoon. Monon valinnassa pitää huomioida laskijan fysiikka ja taitotaso. Monesti valitaan liian iso mono. Valinnassa kannattaa huomioida monon venyminen. Myös monon mitta kannattaa tarkastaa siihen soveltuvalla mittarilla, joita löytyy urheiluliikkeistä. Kun sovitat monoa, käytä samanlaista sukkaa kuin laskiessa ja huomioi myös laskuasento, eli älä seiso suorana vaan jousta polvista eteenpäin. Monoja kannattaa kuivata joko kuivureilla tai vaikka kuivauskaapissa. Silloin tällöin ja varsinkin kosteilla keleillä on hyvä ottaa sisäkenkä pois monosta, jotta koko mono saadaan kuivaksi. Säilytä aina monon ulkokenkä soljet suljettuina. Näin monon rakenteen jännitys säilyy, eikä mono löysty turhaan. Siteet ovat nykyisin myös paljon helppokäyttöisempiä kuin ennen. Siteiden tärkeimpiä ominaisuuksia on toimintavarmuus, helppous ja keveys. Siteen toiminnan edellytyksenä on oikein tehdyt säädöt. Siteen tulee olla pituussuunnassa oikein säädetty ja etu- ja takasiteen DIN arvojen tulee olla laskijalle sopivat. Valmistajat ovat toimittaneet kauppiaille taulukot siteiden säätämistä varten. Karkeasti ottaen DIN arvo voidaan säätää jakamalla laskijan paino kymmenellä. Todellisuudessa DIN arvoon vaikuttaa siteen malli, laskijan paino ja mononpohjan pituus. Jos et tunne kyseistä sidetyyppiä, ei kannata alkaa säätää ainakaan vieraan ihmisen siteitä. Vaihtoehtona on myös tarjota asiakkaalle yleistä tietoa siteiden toiminnasta ja säätämisestä ja antaa asiakkaan tehdä oma ratkaisu siitä, kuinka tiukalle side säädetään. Näin vältyt helposti ikäviltä vastuukysymyksiltä. Uusia välineitä ostettaessa kannattaa etsiä side, jonka säätöalueen puoleenväliin oma DIN arvo osuu. Näin saat siteestä toimintavarmemman. Kesän ajaksi kannattaa siteiden jouset löysätä ja kauden alkaessa taas kiristää ja tarkastaa siteiden toiminta. Korostuspalan tarkoituksena on nostaa monoa kauemmas lumen pinnasta. Tämä mahdollistaa suuremman kallistuskulman sukselle ja tätä kautta tiukemman käännöksen. Korotuspala jäykistää suksea jonkin verran pituussuunnassa, riippuen rakenneratkaisusta (korotuspalan rakenne, sekä sen kiinnitys sukseen). Nykyisin moniin suksiin integroidaan korostuspala jo tehtaalla, jolloin se on suunniteltu toimivaksi osaksi suksea. Siteet ja korotuspalat Siteissä suurin kehitys on tapahtunut turvallisuuspuolella. Suksien muututtua leikkaavammiksi ja laskijan sivusuuntaisen liikenopeuden kasvettua on myös siteiden toiminnalle tullut lisää vaatimuksia. 5
Sauvat Sauvojen valmistusmateriaalina käytetään yleensä alumiinia tai hiili-lasikuituseosta. Yleisin sauvojen materiaali on edelleen alumiini. Sauvojen ominaisuuksia on kestävyys ja keveys. Alumiinisauva on kestävämpi, mutta painavampi kuin hiilikuitusauva. Oikean sauvanmitan löytää kaupassa kääntämällä sauvan väärinpäin ja ottamalla kiinni hieman somman alapuolelta. Kun sauvan kahva on kiinni lattiassa, tulisi käden olla 90 asteen kulmassa. Liian pitkä sauva voi nostaa laskuasennon liian pystyksi ja takapainoiseksi. Lyhyt sauva on taas ikävä, kun sauvoja käytetään lykkimiseen. Kypärä ja lasit Kypärä on pääasia tai paremminkin pään asia. Onneksi nykyisin rinteissä näkyy paljon aikuisia kypärät päässä ja lapsien kypärän käytössä ei pitäisi olla edes muuta vaihtoehtoa. Kypärä on halpa henkivakuutus ja sen käyttömukavuuskin on nykyisin parempi. Suhiseva ja kova potta on vaihtunut mukavaan, miltei hatun tuntuiseen malliin. Malleja löytyy jokaisen käyttötarkoituksen mukaan ja värejä myös. Markkinoilla olevat kypärät ovat turvallisia ja testattuja. Sopivan kokoinen kypärä ei pyöri päässä, eikä purista. Oikean kokoinen kypärä toimii parhaiten. Alle olisi hyvä saada mahtumaan ohut kypärähuppu etenkin lapsilla. Kun olet hankkimassa kypärää kilpailemista (omaa tai lapsen) varten, katso että kypärässä on FIS:n hyväksyntä (FIS:n hyväksyntämerkki näkyy tuotteessa). Kypärän kanssa yhtä aikaa on hyvä hankkia suojalasit jotka sopivat hyvin yhteen kypärän kanssa. Laseissa on paljon erimallisia kehyksiä ja ne kotona olevat mielilasit eivät välttämättä istu uuden kypärän kanssa hyvin. Otsa jää paljaaksi tai lasit eivät mahdu väliin. Laseissa löytyy paljon erivärisiä linssejä ja sävyjä keliin kuin keliin. Se millaisissa olosuhteissa lasket (keinovalo, alkutalvi, eurooppa) määrittää millaiset lasit hankit tai kannattaa hankkia. Olisi hyvä jos löytyisi muutama eri sävyinen linssi, jotka voi vaihtaa muuttuvien sääolosuhteiden myötä. Yleispätevää sävyä sumusta/lumisateesta auringon paisteeseen ei ole tietääkseni keksitty. Jos suojalasit tuntuvat epämukavilta, niin aurinkolaseja, joissa on vaihdettavat linssit, on hyvä käyttää. Niiden käyttömukavuus ei kuitenkaan ole samaa luokkaa suojalasien, mutta ovat tyhjää parempi. Usein aurinkolaseilla laskettaessa harrastus saa sinut itkemään, mutta hiihdonopettaja ei helpolla tyylistä tingi. Silmät ovat rinteessä viiman, lumen, auringon (myös pilvisessä säässä) armoilla ja ne ovat meidän ainokaisemme, joten ne on syytä suojata. Sitten illalla on hyvä iskeä silmää terveillä ja vähemmän rasittuneilla silmillä. Opetustyössä olisi suotavaa että opettajalla olisi kypärä päässä. Kaikissa tilanteissa se ei kuitenkaan ole mahdollista. Lapset kuitenkin ottavat mallia aikuisista ja siitä mun opettajasta. Esimerkin voima on aika voimakas. Ei uskota rakasta naapuriamme, joka testasi hatun ja kypärän turvallisuutta. Hattu kesti tiputuksen 100 m korkeudesta, kun taas kypärä meni rikki. Lopputulos oli, että hattu on turvallisempi. Kaikkiin testeihin ei pidä luottaa. Kun panostamme välineisiin satoja euroja, usein yläpään suojaaminen jää heikommalle tolalle. Pidetään huolta siitä, mitä meille sinne on suotu ja siitä, että voimme katsella muita kypäräpäitä. Jospa löytyisi joku minulle paremmin sopiva malli 6
FIS Kääntösäteen laskentakaava S W H L 1 L 2 L = (L 1-20%) + (L 2-10%) R = L 2 2000 x (S + H 2 x W) R = suksen kääntösäde S= suksenkärjen kapein kohta H= suksenkannan levein kohta W= suksen kapein kohta R (Radius) ilmaistaan metreissä ja S,H sekä W millimetreissä. 7