ÄMMÄSSUON JA KULMAKORVEN ALUEEN VESIEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016

HELSINGIN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUT -KUNTAYHTYMÄ ÄMMÄSSUON JA KULMAKORVEN ALUEEN VESIEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10063

HELSINGIN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUT- KUNTAYHTYMÄ ÄMMÄSSUON JA KULMAKORVEN ALUEEN VESIEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 Raportti 13.2.2017 Kirsi Heino Jari Siltanen Sisällysluettelo: 1. 2. JOHDANTO... 1 TOIMINTA ALUEELLA... 1 2.1 TOIMINNOT... 1 2.2 TOIMINTAKUVAUKSET... 3 2.2.1 HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus... 3 2.2.2 Espoon kaupungin Ämmässuontien maanläjitysalue ja Kulmakorven maankaatopaikka sekä Kalliosuon ja Takapellon ylijäämämaiden täyttöalueet... 4 2.2.3 Rudus Oy, Jersanmäen ja Takapellon louhinta-, murskaus- ja maanläjitysalueet... 4 2.2.4 NCC Industry Oy:n asfalttiasema (ent. Kuusakoski Oy:n rakennusjätteen käsittelylaitos)... 5 2.2.5 Espoon kaupungin Ämmässuon siirtoajoneuvovarasto... 5 3. VOIMASSA OLEVAT TARKKAILUPERUSTEET... 5 3.1 HSY:N ÄMMÄSSUON JÄTTEENKÄSITTELYKESKUS... 5 3.2 ESPOON KAUPUNGIN ÄMMÄSSUONTIEN MAANLÄJITYSALUE JA KULMAKORVEN MAANKAATOPAIKKA SEKÄ KALLIOSUON JA TAKAPELLON YLIJÄÄMÄMAIDEN TÄYTTÖALUEET... 6 3.3 RUDUS OY, JERSANMÄEN JA TAKAPELLON LOUHINTA-, MURSKAUS- JA MAANLÄJITYSALUEET... 7 3.4 NCC INDUSTRY OY:N ASFALTTIASEMA (ENTINEN KUUSAKOSKI OY, EKOPARK ESPOON RAKENNUSJÄTTEEN KIERRÄTYSLAITOS)... 7 3.5 ESPOON KAUPUNGIN ÄMMÄSSUON SIIRTOAJONEUVOVARASTO... 8 4. TARKKAILUALUEEN YLEISKUVAUS... 8 4.1 MAAPERÄOLOSUHTEET... 8 4.2 POHJAVESIOLOSUHTEET... 9 4.2.1 Ämmässuontien maanläjitysalue... 9 4.2.2 HSY:n vanhan kaatopaikan jätetäyttöalue... 9 4.2.3 NCC Industry Oy:n alue (ent. Kuusakoski Oy, Ekopark Espoo)... 10 4.2.4 Hyvinkään Tieluiska Oy:n ja Rudus Asfaltti Oy:n alue... 10 4.2.5 HSY:n kompostointi- ja hyötykäyttöalue... 10 4.2.6 Kalliosuon maanläjitysalue... 10 4.2.7 Kulmakorven ja Takapellon alue... 11 4.3 PINTAVESIOLOSUHTEET... 11 4.3.1 Pintavesien kulkeutuminen Ämmässuon alueelta... 11 4.3.2 Pintavesien kulkeutuminen Kulmakorven alueelta... 11 4.4 VALUMAVESIEN JOHTAMINEN... 12 4.4.1 Ämmässuon alue... 12 4.4.2 Maanläjitysalueet... 13 4.4.3 Muut alueet... 13 5. 6. 6.1 SÄÄOLOSUHTEET VUONNA 2016... 14 NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT... 14 VIEMÄRIIN JOHDETTAVAT VEDET... 15 i

6.2 6.3 6.4 6.5 7. TÄYTTÖJEN SISÄISET VEDET... 15 PINTAVESIPISTEET... 16 POHJAVESIPISTEET... 16 KAIVOVEDET... 17 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU... 17 7.1 VIEMÄRIIN JOHDETTAVAT VEDET... 17 7.2 TÄYTTÖJEN SISÄISET VEDET... 21 7.3 PINTAVEDET... 23 7.3.1 Nupurinjärveen laskevat... 23 7.3.2 Loojärveen Haapajärvenpuron kautta laskevat... 25 7.3.3 Loojärveen Ämmässuonpuron kautta laskevat... 27 7.3.4 Gumbölenjokeen laskevat... 30 7.3.5 Mankinjoen kautta laskevat... 31 7.4 POHJAVEDET... 33 7.4.1 Ämmässuontien lopetettu maanläjitysalue... 33 7.4.2 NCC Industry Oy:n asfalttiasema (entinen rakennusjätteen käsittelylaitos) ja siirtoajoneuvovarasto 35 7.4.3 HSY:n hyötykäyttö- ja kompostointialueet sekä Kalliosuon ylijäämämaiden täyttöalue... 38 7.4.4 HSY:n jätteenkäsittelykeskuksen alue... 42 7.4.5 7.5 Kulmakorven toiminnot... 46 TALOUSVESIKAIVOT... 49 8. 9. YHTEENVETO... 50 VIITTEET... 54 ii LIITTEET Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Liite 7. Liite 8. Liite 9. Liite 10. Liite 11. Kartta yhteistarkkailun havaintopisteistä Havaintopisteet ja näytekertojen lukumäärät Analyysimenetelmät ja niiden määritysrajat Viemäriin johdettavien vesien analyysitulokset Täyttöjen sisäisten vesien analyysitulokset Pintavesipisteiden virtaamat Pintavesipisteiden analyysitulokset Pohjavesipisteiden näytteenottotiedot Pohjavesipisteiden pinnankorkeudet Pohjavesipisteiden analyysitulokset Kaivovesien analyysitulokset Copyright Ahma ympäristö Oy Kaupintie 5 00440 HELSINKI p. 040-1333 800

1. JOHDANTO Ämmässuon-Kulmakorven alueen vesiä on tarkkailtu vuodesta 2003 lähtien yhteistarkkailuna. Yhteistarkkailuohjelma sai lainvoimaisuuden 8.3.2006 korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä (Dnro 230/1/05). Vuoden 2016 tarkkailu perustuu yhteistarkkailuohjelmaan (Ramboll Finland Oy 2014), jonka työohjelma on päivätty 2.10.2014. Ohjelmassa on huomioitu Uudenmaan ympäristökeskuksen 12.3.2006 antamassaan päätöksessä (Dnro UUS-2006-Y-585 119) esittämät asiat. Työohjelman päivitykseen liittyvä esiselvitys ja tarkkailuohjelmaehdotus on toimitettu ELYkeskukselle vuoden 2015 lopulla. Uusi tarkkailuohjelma otetaan käyttöön vuoden 2017 alusta alkaen. Tarkkailuvelvollisia Ämmässuon ja Kulmakorven alueella vuonna 2016 olivat Helsingin seudun ympäristöpalvelut- kuntayhtymä (HSY), Espoon kaupunki, Rudus Oy ja NCC Industry Oy. Kuusakoski Oy:n vuokrasopimus alueella päättyi 31.12.2015 ja tarkkailuvelvoitteet ovat siirtyneet vuoden 2016 alusta alueen uudelle vuokralaiselle NCC Industry Oy:lle. Tarkkailuohjelman mukaisesti tulokset tulee raportoida neljänä väliraporttina sekä vuosiraporttina. Vuosi 2016 oli normaalitarkkailun vuosi, joten määritykset tehtiin normaalin analyysivalikoiman mukaan. Edellinen laajan tarkkailun vuosi oli vuonna 2014. Tässä vuosiyhteenvedossa tarkastellaan vuoden 2016 aikana otettujen Ämmässuon-Kulmakorven alueen yhteistarkkailuun kuuluvien pisteiden tuloksia. Näytepisteiden sijainti kartalla on esitetty liitteessä 1. 2. 2.1 TOIMINTA ALUEELLA Toiminnot Tämä yhteistarkkailu kattaa seuraavien toimintojen erillistarkkailut (kuva 2-1): Ämmässuon alue: - HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alue (jätetäyttöalueet 1-3 ja kompostointialueet) - Espoon kaupungin Ämmässuontien maanläjitysalue - NCC Industry Oy:n asfalttiasema (vuodesta 2016 alkaen), ent. Kuusakoski Oy, Ekopark Espoon rakennusjätteen kierrätyslaitos - Espoon kaupungin Ämmässuon siirtoajoneuvovarasto - Rudus Oy:n betoni- ja tiilijätteen murskauslaitos Kulmakorven alue: - Espoon kaupungin Kulmakorven ja Kalliosuon maanläjitysalueet - Espoon kaupungin ja Rudus Oy:n Takapellon louhinta- ja maanläjitysalue - Rudus Oy, Jersanmäen louhinta-, murskaus- ja maanläjitysalue Ohjelmassa on lisäksi huomioitu seuraavat toiminnot siltä osin kuin ne ovat olleet tiedossa: - HSY:n jätteenkäsittelykeskuksen kaatopaikan laajennusalue toimintoineen - HSY:n aluevaraus uusille jätteenkäsittelytoiminnoille Tarkkailualueella on lisäksi muita toimintoja, joille ympäristöviranomaiset eivät ole asettaneet vesistötarkkailuvelvoitteita. Näitä toimintoja ovat motocrossrata (Espoon moottorikerho Oy), kantojen haketus ja mullan valmistus (Hyvinkään Tieluiska Oy), polttonesteiden jakeluasema (Oy Shell Ab) ja betoniasema (Nurmijärven Betoni Oy). Lisäksi alueella on Rudus Oy:n käyttämätön betoniasema ja toimintansa lopettanut Rudus Asfaltti Oy:n kiinteä asfalttiasema. Caiwell Oy:n Kulmakorven kivenmurskaamo on saanut myös toiminnalleen Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän ympäristöluvan, jossa ei velvoiteta yhteistarkkailuun liittymistä. Näiden toimijoiden mahdollisia vesistövaikutuksia ei yhteistarkkailuohjelmassa ole huomioitu. 1

2 Kuva 2-1. Ämmässuon ja Kulmakorven alueiden toiminnot vuonna 2016. Ämmässuon alue (kuva 2-1) 1. Espoon kaupunki, Ämmässuontien maanläjitysalue 2. NCC Industry Oy, asfalttiasema, entinen Kuusakoski Oy:n rakennusjätteen käsittelyalue (Ekopark Espoo) 3. Espoon kaupunki, siirtoajoneuvovarasto 4. Rudus Oy, betoni- ja tiilijätteen murskauslaitos 5. HSY, Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus: a. viherjätteen käsittely b. kompostointilaitokset ja biokaasulaitos (valmistui vuonna 2015) c. biojätteen jälkikypsytysalue d. hyötykäyttöalue e. vanha kaatopaikka, täyttöalueet 1-3 f. laajennusalueen jätteiden käsittelyn kenttäalue g. tuhkan loppusijoitusalue T1 h. kaatopaikka, täyttöalue S1 i. vastaanotto- ja käsittelykenttä

Kulmakorven alue 2.2 6. Espoon kaupunki, Kalliosuon maanläjitysalue 7. Espoon kaupunki, Kalliosuon maanläjitysalueen jatke 8. Espoon kaupunki, Kulmakorven maanläjitysalue 9. Rudus Oy, Jersanmäen louhinta- murskaus- ja maanläjitysalue 10. Espoon kaupunki ja Rudus Oy, Takapellon louhinta- ja maanläjitysalue Toimintakuvaukset Kunkin tarkkailun piirissä olevan kohteen osalta toimintakuvaus ja toimintamuutokset tarkkailuvuoden aikana on esitetty alla. 2.2.1 HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) noin 200 hehtaarin laajuisen Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintoja ovat muun muassa jätteen vastaanotto, esikäsitellyn jätteen kaatopaikkasijoitus, biojätteen laitosmainen käsittely, pilaantuneiden maiden sekä tuhkien ja kuonien käsittely ja hyötykäyttö tai loppusijoitus, alueella syntyvien vesien hallinta sekä kaatopaikkakaasun keräys ja hyötykäyttö. Jätteenkäsittelykeskuksessa on myös Sortti-asema jätteen pientuojille. Vuonna 2016 Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa otettiin vastaan jätettä ja maata yhteensä 407 969 tonnia. Yhdyskuntajätteen päivittäinen läjitys kaatopaikalle on lopetettu orgaanisenjätteen kaatopaikkakiellon myötä. Jätteenkäsittelykeskuksen alueella sijaitsee vuodesta 2007 lähtien käytössä olevan kaatopaikan lisäksi vanha kaatopaikka (käytössä vuosina 1987 2007), jonne on otettu vastaan ainoastaan maamassoja jätteen loppusijoituksen siirryttyä kaatopaikalle. Toimintavuoden lopussa vanhan kaatopaikan pinta-alasta oli viimeistelty tiiviillä pintarakenteella noin 45 ha eli 85 % kokonaispinta-alasta. HSY aloitti puhtaan louheen vastaanoton 25.9.2015 jätteenkäsittelykeskuksen laajennusalueelle. Louhe tuodaan Blominmäen jäteveden puhdistamon työmaalta. Louheesta murskataan kiviainestuotteita. Jätevoimalan kuonia vastaanotettiin 67 381 tonnia. Kuonaa käsiteltiin 73 542 tonnia jätteenkäsittelykeskuksen laajennusalueen materiaalinkäsittelykentällä. Jätevoimalan pohjatuhkaa vastaanotettiin 4 121 tonnia, joka stabiloitiin tuhkalokeroon. Tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavia pilaantuneita maita otettiin vastaan yhteensä noin 28 354 tonnia, joista suoraan sellaisenaan hyödynnettiin noin 18 482 tonnia kaatopaikan muotoiluissa ja jätteiden peittämisessä ja 751 tonnia loppusijoitettiin (jäteverollisena) kaatopaikalle. Käsittelyyn (ennen hyödyntämistä) ohjautui 9 120 tonnia tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavia pilaantuneita maita ja 1 309 tonnia vaarallisia maita. Puhdistetut maat hyödynnetään kaatopaikkojen muotoilussa ja peittämisessä muiden maamassojen tavoin. Vanhan kaatopaikan itäpuolella sijaitsevat vuosina 1997 ja 2006 rakennetut kompostointilaitokset, 2015 valmistunut biokaasulaitos, 2016 valmistunut biokaasuvoimala sekä kompostointi- ja hyötykäyttökentät. Biojätteen käsittelylaitosten nimelliskapasiteetti on 80 000 tonnia vuodessa. Toimintavuonna erilliskerätyn biojätteen määrä oli 52 774 tonnia ollen näin 8 % edellisvuotta enemmän. Lisäksi vuonna 2016 käsiteltiin koeluontoisesti 12 002 tonnia jätevesilietettä kompostoimalla. Puutarhajätettä vastaanotettiin 16 961 tonnia, josta osa kompostoitiin viherjäteaumoissa ja loppu käytettiin tukiaineena biojätteen laitosmaisessa käsittelyssä. Ämmässuon Sortti-asemalla kävi vuoden 2016 aikana 44 462 asiakasta, joka oli noin 5 % edellisvuotta enemmän. 3

Jätteenkäsittelykeskuksen alueella syntyneet kuormittuneet vesijakeet johdettiin puhdistettaviksi Suomenojan jätevedenpuhdistamolle. Toimintavuoden jätevesimäärä oli noin 564 041 m 3, joka oli noin 7 % enemmän kuin vuonna 2015. Jätteenkäsittelykeskuksen kaasuvoimalassa hyödynnettiin kaatopaikoilta kerätty kaasu energiantuotannossa. Lokakuussa 2015 aloitettiin myös biokaasulaitoksen biokaasun hyödyntäminen kaasuvoimalassa. 2.2.2 Espoon kaupungin Ämmässuontien maanläjitysalue ja Kulmakorven maankaatopaikka sekä Kalliosuon ja Takapellon ylijäämämaiden täyttöalueet Espoon kaupungin kaupunkitekniikan keskus hoitaa ylijäämämassojen vastaanottoa Espoon kaupungin maanläjitysalueilla. Toiminnan tarkoituksena on turvata rakentamisen toimintaedellytyksiä tarjoamalla sijoituspaikkoja sellaisille puhtaille maa- ja kiviainesmassoille, joita ei voida muualla käyttää. Läjitysalueet palvelevat sekä yksityistä että kaupungin omaa rakennustuotantoa. Alueet sijaitsevat Kolmperän kaupunginosassa Ämmässuon-Kulmakorven alueella. Vuonna 2016 vastaanotetut maamassat sijoitettiin Kalliosuon, Kalliosuon jatkeen ja Takapellon läjitysalueille. Kalliosuon osalta kyseessä olivat maisemointityöt luiskien muotoilemiseksi. Vuonna 2016 maamassoja otettiin vastaan Kalliosuolle yhteensä 27 240, Kalliosuon jatkeelle 28 850 sekä Takapellon alueelle 717 890 irtokuutiometriä. Lisäksi vastaanotettiin louhetta Takapeltoon yhteensä 128 170, Kalliosuolle 190 sekä Kalliosuon jatkeelle 17 820 irtokuutiometriä. Vuonna 2016 vastaanotetuista massoista 87 % tuli yksityisiltä rakentajilta ja 13 % kaupungin omilta työmailta. Yksityisiin massoihin sisältyvät myös kaupungin urakalla teettämien töiden massat. Vuonna 2016 vastaanotetuista massoista savien osuus oli yhteensä 50 %, josta liejusaven osuus oli 7 %. Louheen osuus massoista oli 19 %. Kantavien maa-ainesten kuten moreenin ja pintamaan osuus tuoduista massoista oli 31 %. Naapurikunnista tulevia massoja ei pääsääntöisesti ole otettu vastaan Espoon läjitysalueille. Espoon kaupungilla on kuitenkin vuodesta 2008 sopimus Kirkkonummen kanssa ja vuodesta 2014 sopimus Kauniaisten kanssa ylijäämämassojen vastaanottamiseksi Espoon maanläjitysalueille. Kirkkonummelta maamassoja otettiin vastaan yhteensä 7 720 ja Kauniaisista yhteensä 33 460 irtokuutiometriä vuoden 2016 aikana. Kulmakorven alueella suoritetaan kantojen varastointia ja murskaamista. Vuonna 2016 kantokuormia vastaanotettiin 621 kpl. Teiden suolausta tehtiin pölyämisen ehkäisemiseksi 15.4.2016 (12 000 kg) ja 5.10.2016 (500 kg). 2.2.3 Rudus Oy, Jersanmäen ja Takapellon louhinta-, murskaus- ja maanläjitysalueet Kulmakorven alueella toiminut Jersanmäki Oy teki kallion louhintaa ja murskausta Jersanmäen tilalla. Louhinta ja murskaus toiminnot käynnistyivät kesällä 1998. Jersanmäen maanläjitysalue otettiin käyttöön 1.10.2002. Alueelle saa ottaa vastaan puhtaita maa- ja kalliomassoja. Jersanmäki Oy:n omistusvastuu siirtyi syksyllä 2004 Rudus Oy:lle. Vuonna 2016 Rudus Oy on louhinut alueelta noin 461 000 m 3 Kalliota, joka on jalostettu rakennusmateriaaleiksi murskaamalla. Kallion louhinnalla valmistellaan aluetta maankaatopaikkatoiminnalle, jota hoitaa Espoon Kaupunkitekniikan keskus, Rudus Oy ei tällä hetkellä vastaanota puhtaita maa-aineksia alueelle. Kiviaineksen ottotoimintaa toteutetaan suunnitelmien ja lupien mukaan ja alueen pohjataso muodostuu noin tasolle +27 +30. Kallio 4

louhitaan kahdessa tasossa turvallisuuden varmistamiseksi. Alueelle on otettu vastaan pieniä määriä (noin 40 000 tonnia) ylijäämälouhetta muista rakennuskohteista Espoossa. 2.2.4 NCC Industry Oy:n asfalttiasema (ent. Kuusakoski Oy:n rakennusjätteen käsittelylaitos) Kuusakosken Ekopark Espoon rakennusjätteen käsittelylaitoksen vuokrasopimus päättyi 31.12.2015 ja uuden vuokralaisen NCC Industry Oy:n asfalttiasema on aloittelemassa toimintaa alueella. Uusi toiminnanharjoittaja vastaa toiminnan ympäristölupa- ja tarkkailuvelvoitteista toiminnanharjoittajien välisen sopimuksen mukaisesti. Vuoden 2016 aikana alueella tapahtui lähinnä asfalttiaineksen läjitystä. Varsinainen asfalttiasematoiminta alkanee vuoden 2017 aikana. 2.2.5 Espoon kaupungin Ämmässuon siirtoajoneuvovarasto Espoon kaupungin kaupunkitekniikan keskuksen siirtoajoneuvovarasto sijaitsee Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen pohjoispuolella. Romuautojen varastointi on alkanut vuoden 2002 kesällä. Ympäristölupa nro 1583/720/2002 oli voimassa määräaikaisena vuoden 2010 loppuun. Espoon kaupungin tekninen keskus haki marraskuussa 2010 uutta ympäristölupaa siirrettyjen ajoneuvojen nykyiselle varastointitoiminnalle kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Toiminnan jatkamiseksi Espoon ympäristölautakunta on myöntänyt uuden ympäristöluvan 17.3.2011 Vuonna 2016 varastoalueelle on otettu 631 ajoneuvoa. Niistä 178 on poistunut, kun omistaja on hakenut sen pois. Vuoden 2016 aikana varastolta on poistunut 379 ajoneuvoa muulla tavoin kuin omistajan hakemalla. Vuoden 2016 aikana varastosta on poistettu kaikkiaan 557 ajoneuvoa. Vuoden 2016 lopussa varastossa oli 196 ajoneuvoa. Varastossa ainoastaan säilytetään ajoneuvoja. Kaupungin omistukseen tulleet ja hävitettäväksi toimitettavat ajoneuvot noutaa kaupungin kanssa sopimuksen tehnyt toimija. Tasausaltaasta on poistettu roskia jatkuvasti tarpeen mukaan. Perusteellinen altaan puhdistus tehtiin 19.9.2016, jolloin altaasta poistettiin roskat ja liete. Tällöin tehdyssä tarkastuksessa todettiin aistinvaraisesti veden olevan puhdasta tarkastuskaivossa. 3. 3.1 VOIMASSA OLEVAT TARKKAILUPERUSTEET HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus Uudenmaan ympäristökeskus on määrännyt Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa koskevassa ympäristölupapäätöksessä No YS 553/26.5.2003, että jätteenkäsittelykeskuksen kaatopaikkavesien, kaatopaikan sisäisen veden ja salaojavesien sekä ympäristön pinta- ja pohjavesien laatua on tarkkailtava 3.4.2003 päivätyn Ämmässuon Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelman mukaisesti huomioiden Uudenmaan ympäristökeskuksen antaman päätöksen (8.1.2004) tarkkailuohjelmasta. Ympäristölupa on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 8.3.2006 (KHO:2006:9). Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa koskevan ympäristöluvan 26.5.2003 korvaava ympäristölupa on saatu 14.12.2012 ja se on astunut lainvoimaiseksi 9.3.2016 KHO:n päätöksellä. Jätteenkäsittelykeskuksen laajennusalueen vuoden 2005 ympäristölupa tuli lainvoimaiseksi 27.12.2007 KHO:n päätöksellä ja lupapäätöksen muutos vuonna 2007 tuli lainvoimaiseksi 28.11.2008 VHO:n päätöksellä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 9.9.2015 antamallaan päätöksellä Nro 209/2015/1 myöntänyt ympäristöluvan, joka koskee Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen kallion louhintaa ja kivenmurskausta. Päätöksen mukaan louhinnan ja murskauksen mahdollisia vaikutuksia 5

jätteenkäsittelykeskuksen ja sen lähiympäristön pinta- ja pohjavesiin ja talousvesikaivoihin on tarkkailtava osallistumalla Ämmässuon Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuun. Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt ongelmajätteen kaatopaikalle ympäristöluvan No YS 1627/18.12.2009, joka tuli lainvoimaiseksi VHO:n päätöksellä 21.6.2011. Päätöksen mukaan toiminnan kaatopaikkavesien sekä alueen pinta- ja pohjavesien laatua on tarkkailtava osallistumalla Ämmässuon Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelmaan. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 8.10.2014 antamallaan päätöksellä nro 192/2014/1 myöntänyt ympäristöluvan, joka koskee biojätteen käsittelyä. Luvasta on valitettu, eikä se ole vielä lainvoimainen. Päätöksen mukaan biojätteen käsittelylaitoksen toiminnoista muodostuvien jätevesien ja hulevesien laatua sekä niiden mahdollisia vaikutuksia jätteenkäsittelykeskuksen ja sen ympäristön pinta- ja pohjavesiin ja talousvesikaivoihin on tarkkailtava osallistumalla Ämmässuon- Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelmaan. 3.2 Espoon kaupungin Ämmässuontien maanläjitysalue ja Kulmakorven maankaatopaikka sekä Kalliosuon ja Takapellon ylijäämämaiden täyttöalueet Uudenmaan ympäristökeskus on määrännyt Ämmässuontien läjitysalueen toimintaa koskevassa ympäristölupapäätöksessä No YS 476/14.6.2000 ja Kulmakorven läjitysalueen toimintaa koskevassa ympäristölupapäätöksessä No YS 475/14.6.2000, että läjitysalueen vaikutusten tarkkailua alueen pinta- ja pohjavesiin on jatkettava. Pinta- ja pohjavesien tarkkailuohjelmaa määrättiin täydennettäväksi sekä pinta- että pohjavesipisteitä lisäämällä ja analyysivalikoimaa laajentamalla. Uudenmaan ympäristökeskus on määrännyt Kulmakorven maankaatopaikan toimintaa koskevassa ympäristölupapäätöksessä No YS 1725/18.12.2002 (Dnro UUS-2002-Y-74-111), että Kulmakorven täyttöalueiden sekä Kulmakorven Kalliosuon ja Takapellon ylijäämämaiden täyttöalueiden vaikutuksia alueen pinta- ja pohjavesiin on tarkkailtava osallistumalla Ämmässuon Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuun. Lupa tuli lainvoimaiseksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 22.12.2004 (No 04/0558/1). Lisäksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 10.10.2011 annetulla päätöksellään Nro107/2011/1 (Dnro ESAVI/16/04.08/2011), muuttanut Kulmakorven maankaatopaikkaa koskevaa Uudenmaan ympäristökeskuksen 14.6.2000 myöntämää ympäristölupaa No YS 475. Muutoksessa on annettu lisämääräys 19.1., jossa määrätään, että Kulmakorven vanhalta maanläjitysalueelta tulevat Takapellon maankaatopaikan länsipuolelle purkautuvat suoto- ja valumavedet on johdettava pois Dämmanin valuma-alueelta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi 23.8.2011 päätöksen (ESAVI/748/04.08/2010) Kalliosuon maanläjitysaluetta koskevan ympäristöluvan No YS 1725, 18.12.2002 lupamääräysten tarkistamisesta. Maankaatopaikan jätetäytön sisäistä vettä, läjitysalueelta johdettavia vesiä sekä niiden vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin on tarkkailtava Uudenmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla sekä osallistuttava Ämmässuon- Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuun. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 14.9.2012 päätöksen Nro 137/2012/1, joka koskee Kalliosuon maankaatopaikan laajentamista. Kalliosuon maankaatopaikan jatkealueen jätetäytön sisäistä vettä, läjitysalueelta johdettavia vesiä sekä niiden vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin on tarkkailtava Uudenmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla sekä osallistumalla Ämmässuon- Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuun. Uudenmaan ELY-keskus on hyväksynyt 14.1.2015 Dnro UUDELY/646/07.00/2010 ja UUDELY/214/07.00/2012 Kalliosuon maankaatopaikan laajennusosan maisemointisuunnitelman. 6

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 14.7.2011 päätöksen Nro 53/2011/1, joka koskee Takapellon maankaatopaikan toimintaa. Maankaatopaikan jätetäytön sisäistä vettä sekä läjitysalueelta johdettavia vesiä sekä niiden vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin on tarkkailtava Uudenmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla liittymällä Ämmässuon-Kulmakorven alueen yhteistarkkailuohjelmaan. Esitys Takapellon maankaatopaikan liittämisestä yhteistarkkailuohjelmaan on toimitettu Uudenmaan ELY-keskukseen 31.8.2011. Päätöstä tarkkailusta ei ole vielä annettu. 3.3 Rudus Oy, Jersanmäen ja Takapellon louhinta-, murskaus- ja maanläjitysalueet Espoo ja Rudus Oy ovat allekirjoittaneet sopimuksen kiviaineksen hyödyntämisestä ja puhtaiden maiden läjittämisestä 12.6.2008 Takapellon alueelle. Espoon kaupunki ja Rudus Oy ovat 13.6.2011 allekirjoitetulla yhteistoimintasopimuksella edelleen sopineet alueella tapahtuvasta yhteistyöstä. Yhteysviranomainen on antanut YVA- selvityksestä lausunnon toukokuussa 2009, jonka jälkeen on alueelle haettu maa-aineslupaa sekä ympäristölupaa. Espoon kaupunki myönsi maa-ainesluvan 5.5.2010. Ympäristölupa on saatu 30.12.2009 Uudenmaan ympäristökeskukselta (nyk. Uudenmaan ELY- keskus). Rudus Oy:lla on Espoon Kulmakorven alueella Uudenmaan ympäristökeskuksen 30.12.2009 myöntämä ympäristölupa (No YS 1695, Dnro UUS-2009-Y-267-111) kallion louhinnalle, louheen murskaukselle sekä ylijäämälouheen vastaanotolle ja murskaukselle Jersanmäen kiinteistöllä ja Takapellon alueella. Vaasan hallinto-oikeus on 29.3.2011 täydentänyt lupapäätöstä (lupamääräysten 1., 5., 12. ja 30. osalta) ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 16.4.2012 päätöksellään (Dnro ESAVI/259/04.08/2011) muuttanut lupamääräystä 31. Toiminnan harjoittajan on osallistuttava Ämmässuon-Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelmaan, Espoon kaupungin ympäristölautakunta on myöntänyt Rudus Oy:lle ympäristöluvan (DNo 14/11.01.00/2015, annettu 3.11.2015) kallion louhinnalle käynnissä olevan louhinta-alueen laajentamiseksi sekä kiven ja ylijäämälouheen murskaukselle Kulmakorven alueella. Lupa koskee osaalueita II-VI. Hankkeen pinta- ja pohjavesivaikutuksia seurataan osana alueen vesien yhteistarkkailua. Lupa ei ole vielä lainvoimainen. Espoon kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunta on myöntänyt Rudus Oy:lle luvan maa-ainesten ottamiseen osa-alueilla V-VI (Espoon kaupunki, Kaupunkisuunnittelulautakunta, 28.10.2015, 164, 4711/10.03.00/2014). Helsingin hallinto-oikeus on pitänyt myönnetyn luvan voimassa 15.11.2016 antamallaan päätöksellä (DNo 07468/15/5404). 3.4 NCC Industry Oy:n asfalttiasema (entinen Kuusakoski Oy, Ekopark Espoon rakennusjätteen kierrätyslaitos) NCC Industry Oy vastaa Kuusakoski Oy:lle myönnetyn rakennusjätteen kierrätyslaitoksen ympäristöluvan tarkkailuvelvoitteista. Kuusakoski Oy:n vuokrasopimus alueella päättyi 31.12.2015. Lupa- ja tarkkailuvelvoitteet siirtyivät vuoden 2016 alusta lähtien uudelle toiminnanharjoittajalle (NCC Roads Oy) toiminnanharjoittajien välisellä sopimuksella (30.10.2015). Uudenmaan ympäristökeskus antoi rakennusjätteen kierrätyslaitokselle 14.8.2009 ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristölupapäätöksen (UUS-2008-Y-534 111) koskien 23.5.2007 annetun ympäristölupapäätöksen (Dnro UUS-2006-Y-315 111) lupamääräystä 27. Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristölupapäätöstä on muutettu Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 15.2.2010 (Nro 10/0033/1), joka on lainvoimainen. 7

Ympäristölupapäätöksessä on määrätty, että Kuusakoski Oy:n Ekopark Espoon on tarkkailtava toimintansa vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin osallistumalla Ämmässuon-Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelmaan pisteiden NOK, P2, P8, P12, P17, 207A, 253/07, 254/07, 206A ja 37 osalta. 3.5 Espoon kaupungin Ämmässuon siirtoajoneuvovarasto Espoon ympäristölautakunta on myöntänyt Ämmässuon siirtoajoneuvovaraston toiminnalle määräaikaisen ympäristöluvan (15.5.2002 6 nro 1583/720/2002), joka on päättynyt 31.12.2010. Espoon ympäristölautakunta on 17.3.2011 myöntänyt siirtoajoneuvovarastoalueelle uuden ympäristöluvan (17.3.2011 23 1091/11.01.00/2011). Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on esitettävä viimeistään 1.6.2021. Siirtoajoneuvovarastoalueen vesien tarkkailu on sisällytetty Ämmässuon- Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelmaan. 4. 4.1 TARKKAILUALUEEN YLEISKUVAUS Maaperäolosuhteet Ämmässuon alue on valtaosin kallioaluetta. Kalliomäkien välissä on soistuneita laaksopainanteita, joita peittää turvekerros. Irtomaa kallion päällä on ohut ja pääosin heikosti lajittunutta pohjamoreenia, joka on peittynyt laaksokohdissa turvekerroksen alle. Nykyisen NCC Industry Oy:n asfalttiaseman, Ämmässuontien maanläjitysalueen, HSY:n kompostointi- ja hyötykäyttöalueella sekä Kulmakorven maanläjitysalueen rakentamisen yhteydessä kalliomäkiä on louhittu ja syntynyttä louhetta on käytetty pohjan tasaukseen. Näiden lisäksi kalliolouhintaa on tehty Jersanmäen tilalla. Jätteenkäsittelykeskuksen alueella on rakennustöiden yhteydessä otettu käyttöön ja tullaan ottamaan käyttöön uusia toiminta-alueita, joilla maaperä on muuttunut massanvaihtojen, leikkausten ja pengerrysten seurauksena. Jätteenkäsittelykeskuksen toiminta-alueiden ulkopuolella maaperä- ja pohjavesiolosuhteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia Ämmässuon alueella vuoden 2007 päivättyyn tarkkailuohjelmaan verrattuna. Jätteenkäsittelykeskuksen laajennusalueelle toteutettujen jätteiden käsittely- ja loppusijoitusalueiden rakenteet ovat voimassa olevien ympäristölupamääräysten mukaisia. Jätteenkäsittelykeskusta ympäröi kallioisiin, rinneosistaan moreenipeitteisiin maastokohoumiin rajoittuva valuma-alue. Pohjavettä muodostuu vähäisiä määriä kallioisilla ja moreenipeitteisillä maastokohdilla valuma-alueen reunaosissa. Kalliosuo ja Kalliosuon pohjoispuolella olevan Kalliosuon jatke -alue ovat rakentuneet Ämmässuon ja Takapellon alueen väliin. Alueen maaperä koostuu pääosin kallioselänteistä, joiden rinneosia peittävät paikoin moreenialueet. Alavimmilla alueilla maaperä on paikoin soistunut. Pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Kulmakorven Takapellon alueen maaperä on myös pääosin kallioista. Alueen maapeitteet ovat kallioselänteiden kohdalla suhteellisen ohuita. Selänteiden välissä olevissa painanteissa maakerrosten paksuudet ovat paikoin toistakymmentä metriä. Paksuimmat maakerrokset on tavattu Takapellon alueen länsipuolella olevassa painanteessa, jossa kerrosten paksuus on ollut suurimmillaan noin 20 m. Maakerrokset ovat pääosin savea, jonka päällä on turvekerroksia, ja alapuolella on paikoin hiekka- ja moreenikerroksia. Takapellon alueen länsipuolella kulkee luodekaakko suuntainen kallioperän heikkousvyöhyke sekä kaakkoispuolella koillinen-lounas suuntainen heikkousvyöhyke. Kyseiset alueet on jätetty alueella toteutettavan kiviainestenottotoiminnan ulkopuolelle. 8

4.2 Pohjavesiolosuhteet Ämmässuon ja Kulmakorven toiminta-alueilla tai niiden vaikutuspiirissä ei ole ympäristöhallinnon määrittelemiä pohjavesialueita. Pintarakenteiden, sadevesiviemäröintien ja heikosti vettä johtavan perusmaan ansiosta alueella muodostuva pohjavesimäärä on vähäinen. Suurin osa sadevedestä poistuu alueelta pintavaluntana. Pohjaveden virtausta tapahtuu lähinnä täyttökerroksissa, pohjamoreenissa sekä kalliohalkeamissa. Pohjaveden päävirtaussuunta alueella on pohjoisesta etelään. Espoon kaupungin vanhan maanläjitysalueen ja NCC Industry Oy:n asfalttiaseman sekä Kulmakorven alueen pohjoisosista tapahtuu pohjaveden virtausta myös pohjoissuuntaan. Täyttö- ja moreenikerrosten pohjavesi purkautuu ympäröiville soille ja ojiin. Yksityispiirteisiin pohjaveden virtausreitteihin alueella vaikuttavat myös maanalaiset rakenteet, kuten erilaiset johtokaivannot ja eristysrakenteet. Kallioleikkauksista, joista merkittävimmät ovat HSY:n jätteenkäsittelykeskuksen laajennusosan alueella, on nähtävissä, että alueen kallioperässä on halkeamia sen pintaosassa muutaman metrin syvyyteen asti ja syvemmällä kiviaines on ehjää. Näiden kalliohalkeamien (vaakarakoilu) välityksellä tapahtuva pohjaveden virtaus arvioidaan korkeustasojen perusteella päätyvän ympäröivien kalliopainanteiden suoalueille. Merkittävimmät kallioruhjeet Ämmässuon alueella suuntautuvat luoteesta havaintoputken 30A kautta etelään Högbergsbergetille sekä havaintoputken 31 kohdalta lounaaseen havaintoputkelle 42 (VTT, 1986), joka vuonna 2007 korvattiin havaintoputkella 257/07. Lisäksi Bockträsket -järven kohdalla on itä-länsisuuntainen kalliopainanne. Kulmakorven alueelta suuntautuu kallioruhje havaintopisteen KP2A:n kohdalta eteläpuoliselle suoalueelle. 4.2.1 Ämmässuontien maanläjitysalue Ämmässuontien maanläjitysalue on rakennettu Ison Ämmässuon alueelle. Suoalueella turvekerroksen alla on savikerros ja sen alla kallion päällä vaihtelevan paksuinen moreenikerros. Suo sijaitsee vedenjakajalla, josta vesiä ohjautuu sekä pohjoiseen että etelään. Vedenjakajan tarkka sijainti ei ole selvillä. Ämmässuontien maanläjitysalueen itäosassa olleet kallioharjanteet on louhittu pois tasoon +60-+65 ennen täytön aloittamista. Maanläjitysalueen pohjoisosista pohjavesi virtaa pohjoiseen havaintoputkien P35 ja P33B suuntaan. Alueen luoteisosasta pohjavesi virtaa viereiselle suoalueelle. Suurin osa Ämmässuontien maanläjitysalueen valuma-alueesta muodostuu alueen eteläpuolelle, josta pohjaveden virtausta tapahtuu havaintoputken 201 suuntaan, jossa suotovesiä purkautuu maanläjitysalueen ja HSY:n vanhan kaatopaikan jätetäyttöalueen väliselle suolle. Ämmässuontien maanläjitysalueen ja HSY:n täyttöalueiden välille on rakennettu maansisäinen suojapato estämään pohjaveden virtaus HSY:n jätetäyttöalueen alle. Vedet on ohjattu ojituksella ja edelleen putkituksella havaintoputken 30A kohdalta alkavaan Kaakkoiseen avo-ojaan. 4.2.2 HSY:n vanhan kaatopaikan jätetäyttöalue Jätteenkäsittelykeskuksen vanhan kaatopaikan täyttöalueiden 1 ja 2 alueilla turve- ja liejukerrokset on korvattu rakentamisen yhteydessä moreenilla, jonka päälle pohjarakenne on tehty. Pohja on eristetty muovikalvolla ja salaojitettu. Kaatopaikan pohjoispuolelle on rakennettu edellä esitettyyn maansisäiseen suojapatoon liittyvä bentoniittipato estämään Espoon kaupungin maanläjitysalueen suunnasta tulevien vesien pääsy kaatopaikan kalvon alle. Täyttöalueen 3 pohja on pääosin kalliota. Kallio on kaatopaikan perustamisvaiheessa tehtyjen tutkimusten mukaan niin tiivistä, ettei erityisiä pohjantiivistysrakenteita katsottu tarpeellisiksi. Alueen eteläosasta (n. 3-4 ha) on rakentamisen yhteydessä poistettu turvetta, joka on korvattu rakennusmurskeella. Täyttöalueen 3 reuna-alueella on eristekalvo. 9

HSY:n vanhan kaatopaikan jätetäyttöalueen valuma-alue jakautuu kolmeen osaan. Täyttöalueen 3 länsiosasta sekä kaatopaikan laajennusalueelta pohjaveden virtaus suuntautuu lounaaseen. Suurimmasta osasta täyttöalueelta 3 pohjaveden virtaus suuntautuu etelään pohjavesihavaintopistettä 31 kohden. Myös täyttöalueilta 1 ja 2 virtaussuunta on etelään havaintopisteen 31 ja Ämmässuonojan suuntaan. Täyttöalueen II reuna-alueilta voi myös tapahtua vähäisempää suotautumista havaintoputken 30A suuntaan. 4.2.3 NCC Industry Oy:n alue (ent. Kuusakoski Oy, Ekopark Espoo) NCC Industry Oy:n alueella kalliopintoja on tasattu louhinnalla ja kalliomursketta on käytetty alueen pohjarakenteisiin. Kenttäalue on sadevesiviemäröity ja alueen valumaveden kallistukset on ohjattu nykyiseltä materiaalin vastaanotto- ja lajittelualueelta kiinteistön reunoja kohden. Käsittelyalueen eteläpuolelta valumavedet ohjataan palovesialtaaseen. Vähäisempää suotautumista voi kuitenkin tapahtua asfalttialueen ulkopuolelta maaperään ja edelleen pohjaveteen. Suotautumista voi myös tapahtua, jos alueen asfaltti pääsee poikkeustilanteessa vaurioitumaan. Alueelta tapahtuu pohjaveden virtausta materiaalin vastaanotto- ja lajittelualueelta pohjoiseen havaintoputken 207A ja etelään havaintoputken 206A suuntiin. Havaintopisteiden siiviläputket on asennettu kallioon, mutta pohjaveden painetaso on kallion päällä olevassa moreenikerroksessa. Pohjoisessa todennäköinen kulkeutumisreitti on havaintoputkelta 207A edelleen motocrossradan ali sen pohjoispuolella olevaan painanteeseen havaintopisteen 254/07 suuntaan. Toinen mahdollinen virtaussuunta on pohjoiseen motocrossradan länsireunaa kohden. Etelässä pohjaveden virtaus jatkuu havaintoputken 37 suuntaan ja edelleen HSY:n kompostointilaitoksen kautta Kaakkoisen avoojan suuntaan. 4.2.4 Hyvinkään Tieluiska Oy:n ja Rudus Asfaltti Oy:n alue Hyvinkään Tieluiska Oy:n kiinteistöltä pohjaveden virtaussuunta on lounaaseen. Rudus Asfaltti Oy:n toiminta-alue sijoittuu vedenjakaja-alueelle, josta pohjavesi virtaa pohjoiseen tai etelään. 4.2.5 HSY:n kompostointi- ja hyötykäyttöalue Kompostointi- ja hyötykäyttöalue rakennettiin kallioalueelle, jossa kalliopintoja on tasattu louhimalla noin 20 hehtaarin alueelta ja mursketta on käytetty pohjan rakentamiseen (1-1,5 m). Kallio louhittiin länsi-itäsuunnassa metrin kallistuksella niin, että itäpuoli on tasolla +64 ja länsipuoli tasolla +63. Pohjaveden virtaussuunta alueella on länteen ja lounaaseen jätetäyttöaluetta kohti. Jätetäyttöalueen ja kompostointilaitoksen välissä kulkee pohjoiseteläsuuntainen kallioon louhittu putkikanaali, joka ohjaa virtauksen etelään Kaakkoisen avo-ojan suuntaan. Kompostointialueen pohjaveden likaantumisen seurauksena alueella on tehty pohjaveden suojapumppausta vuosina 2001-2003 likaantuneen pohjaveden leviämisen estämiseksi. Pumppaus on lopetettu vuoden 2003 lopussa. Pumppauksen pohjavettä alentava vaikutus näkyy vielä vuoden 2003 havainnoissa. 4.2.6 Kalliosuon maanläjitysalue Kalliosuon alueella pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Läjitysalueelta pohjavedet kulkeutuvat alueen pohjoisosassa aluetta ympäröiville soille ja edelleen etelään. Irtomaakerroksessa kulkeutuvan pohjaveden vedenjakaja kulkee Högsbergsbergin kohdalla, josta vedet kulkeutuvat etelään havaintoputken 44 suuntaan. 10

4.2.7 Kulmakorven ja Takapellon alue Kulmakorven toiminta-alueen itäosassa kallio on louhittu tasoon +60. Kulmakorven maanläjitysalueelta pohjavesi purkautuu Jersanmäen tilan eteläpuoliselle suoalueelle ja edelleen etelään päin suuntautuvaan kallioruhjeeseen kalliopohjavesipisteen 45 suuntaan. Alueen kalliopohjaveden pinnankorkeudet alueella vaihtelevat tasovälillä +37 +63. Pinnat tulevat laskemaan alueen louhintojen seurauksena. Lopulliset louhintatasot alueella ovat +27 +39. Kulmakorven Takapellon alueella pohjavesi kulkeutuu pääosin alueella olevissa ruhjeissa ja niihin kerrostuneissa maakerroksissa. Pohjaveden virtauksen suhteen alueen kallioperän luodekaakko suuntaiset rakenteet on arvioitu merkittävimmiksi. 11 4.3 Pintavesiolosuhteet 4.3.1 Pintavesien kulkeutuminen Ämmässuon alueelta Pääosin pintavedet virtaavat etelään. Valuma-alueen pohjoisreuna kulkee Ämmässuontien maanläjitysalueen keskivaiheilta rakennusjätteen käsittelylaitokselle. Pääpurkusuuntana on Kaakkoinen avo-oja. Lisäksi vesiä purkautuu jossain määrin myös Ämmässuonojaa pitkin. Molemmista ojista vesi virtaa edelleen Ämmässuonpuron kautta Loojärveen. Kaakkoiseen avo-ojaan johdetaan myös valtaosa Ison Ämmässuon valumavesistä sadevesiviemärillä, jonka suu on suon eteläreunassa, ja josta se kulkee hyötykäyttöalueen ja kaatopaikan jätepenkereen välistä hyötykäyttöalueen eteläpuolelle. Sadevesiviemäriin joutuu siten Ämmässuontien maanläjitysalueen valumavesiä ja siihen johdetaan myös vesiä rakennusjätteen käsittelyalueen eteläosasta palovesialtaan kautta ja Ison Ämmässuon ojastoa pitkin. Hyötykäyttökenttien keräysaltaan alapuoliseen kaivoon kerätään salaojavesiä keräysaltaan alapuolelta. Vesien ollessa puhtaita tutkittujen parametrien (sähkönjohtokyky ja ph) osalta ne johdetaan kaivosta Kaakkoiseen avo ojaan. Pohjoisreunalle on louhittu avo-oja, jota pitkin Ämmässuontien maanläjitysalueen pohjoisosan vedet johdetaan pohjoiseen Lännensuonojan ja Härklammenojan kautta Nupurinjärveen ja edelleen Dämmanin vesistöön, jota käytetään raakavesilähteenä. Lännensuonojaan tulee myös vesiä polttoaineen jakeluaseman, motocrossradan, asfalttiaseman, rakennusjätteen käsittelyalueen pohjoisreunalta ja mullanvalmistuksen alueilta. Ison Ämmässuon luoteisosassa sijaitsee vedenjakaja, jonka luoteispuolelta vedet virtaavat Kolmperänojan kautta Kolmperänjärveen ja sieltä edelleen Laitamaanpuroon. Kaatopaikan laajennusosan alueelta valumavesi virtaa lounaisen avo-ojan kautta Bockträskin pohjoispuolitse Laitamaan puroon ja edelleen Loojärveen. 4.3.2 Pintavesien kulkeutuminen Kulmakorven alueelta Pintavesi yhteys Kulmakorven alueelta Kulmakorvenpuroon ja Dämmanin valuma-alueelle on estetty patoamalla Kulmakorvenpuron alkupää Takapellon alueen kohdalta ja kaivamalla uusi ojayhteys, jonka kautta vedet ohjataan Peringinojaan. Pintavesiyhteyden muutoksen jälkeen pintavedet kulkeutuvat Kulmakorven alueelta pääosin etelään avo-ojiin, joista vedet kulkeutuvat Peringinojaan ja edelleen Mankinjokeen. Valuma-alueeseen kuuluvat nykyisistä toiminnoista Kalliosuon jatke, Kulmakorven vanha maanläjitysalue, Jersanmäki ja Takapellon alue.

4.4 Valumavesien johtaminen 4.4.1 Ämmässuon alue Ämmässuon alue HSY:n jätteenkäsittelykeskuksen toiminta-alueilla muodostuvat puhtaat sekä jäteja likaantuneet hulevedet pidetään erillään. Puhtaat hulevedet kerätään ojilla ja viemäreillä hulevesialtaisiin, joista niitä joko käytetään jätteenkäsittelykeskuksen teknisenä vetenä tai ne johdetaan maastoon. Maastoon johdettavien vesien laatua tarkkaillaan sähkönjohtokykymittareiden avulla. Jos hulevesialtaiden vedet todetaan likaantuneiksi, ne saadaan tarvittavissa johdettua hulevesialtaista likaisten vesien tasausaltaisiin. Kuormitteiset vedet ohjataan tasausaltaisiin, joista ne ohjataan vesiasemalle. Vesiasemalla jätevesien laatu ja määrä kontrolloidaan, jonka jälkeen vedet ohjataan painovoimaisesti tasausaltaaseen (TAL1). Tasausaltaasta vedet joko kierrätetään kaatopaikoille tai pumpataan siirtoviemärissä Suomenojan jätevedenpuhdistamolle. Kaatopaikan täyttöalueiden rakenteet Jätteenkäsittelykeskuksen vanhan kaatopaikan täyttöalueiden 1 ja 2 pohja (pinta-ala n. 20 ha) on eristetty muovikalvolla ja salaojitettu. Pehmeät turve- ja liejukerrokset on korvattu rakentamisen yhteydessä moreenilla, jonka päälle pohjarakenne on tehty. Täyttöalueen pohjan rakennekerrokset on ulotettu reunapenkereille (pato- ja liikennepenkereet) asti. Kaatopaikan pohjoispuolelle on rakennettu vuonna 2000 pato estämään Espoon kaupungin maanläjitysalueen suunnasta tulevien vesien pääsy kaatopaikan kalvon alle. Vuonna 2001 patoa jatkettiin Ämmässuon sisääntulotien länsireunalla toimistorakennuksen sisääntulotien tasolle asti. Täyttöalueen 3 pohja on pääosin kalliota. Kallio on kaatopaikan perustamisvaiheessa tehtyjen tutkimusten mukaan niin tiivistä, ettei erityisiä pohjantiivistysrakenteita katsottu tarpeellisiksi. Alueen eteläosasta, noin 3 4 ha:n alueelta on rakentamisen yhteydessä poistettu turvetta, joka on korvattu rakennusjätteellä. Kantavan rakennusjätekerroksen päälle on tehty louhesalaojat. Täyttöalueella 3 on eristekalvo vain reunaalueilla. Reunapenkereiden muovinen eristyskalvo on ankkuroitu täyttöalueen puolella kallioon. Kaatopaikan laajennusalue Kaatopaikan laajennusalueen likaiset suoto- ja valumavedet ohjataan suotovesien keräilyaltaaseen ja edelleen koko toiminta-alueen kuormitteisten vesien tasausaltaaseen. Kaatopaikan laajennusalueen puhtaat valumavedet johdetaan pintavesien tasausaltaisiin, josta vedet ohjataan laajennusalueelta lähtevään ja Bocktärskiin laskevaan avo-ojaan. Hyötykäyttöalue Kompostointilaitoksessa syntyvä prosessivesi käytetään pääosin hyväksi kompostointitunneleiden kastelussa. Ylijäämävesi ohjataan koko toiminta-alueen kuormitteisten vesien tasausaltaaseen. Hyötykäyttö- ja kompostointikenttien kuormitteiset suoto- ja valumavedet sekä kenttien alapuoliset salaojavedet johdetaan keräysaltaan kautta jätteenkäsittelykeskuksen kuormitteisten vesien tasausaltaaseen. Viemäriin johdettavat vedet Suomenojan jätevedenpuhdistamolle ohjataan tarkkailualueen kuormitteiset vedet seuraavasti: - Kuormitteiset vedet, kuten jätepenkereistä tulevat suotovedet, kompostointilaitoksen jätevedet, hyötykäyttö- ja kompostointikentältä valuvat likaantuneet pintavedet sekä alueen teiltä valuvat pintavedet ohjataan tasausaltaaseen, josta ne pumpataan edelleen jätevedenpuhdistamolle. Jätetäyttöpenkereen alla on salaojajärjestelmä, josta vedet ohjataan tasausaltaan kautta puhdistamolle. 12

- Tasausaltaan alapuoliseen kaivoon kerätään salaojavesiä tasausaltaan alapuolelta. Kaivon veden laatua (sähkönjohtokyky ja ph) tarkkaillaan jatkuvatoimisella mittauksella ja jos sähkönjohtokyky nousee, vesi pumpataan tasausaltaaseen. 4.4.2 Maanläjitysalueet Ämmässuontien ja Kulmakorven maanläjitysalueiden pintavalunta ohjataan läjitysalueiden reunoille ja edelleen avo-ojiin. Osa sadannasta imeytyy suotovedeksi täyttöpenkereeseen. Pehmeät läjitysmaat on tuettu louheesta ja kantavista maamassoista rakennetuin tukipenkerein. Ne toimivat myös kuivatusjärjestelmänä, joka johtaa läjitykseen imeytyvän suotoveden hallitusti penkereen reunoilla sijaitseviin purkupaikkoihin estäen samalla veden patoutumisen täyttöön. Läjitettävän maaaineksen mukana tullut vesi purkautuu sekin tukipenkereitä pitkin. Läjitysalueen täyttyessä sen pinta peitetään tiiviillä maa-aineksella ja viimeistellään, jolloin sadannan imeytyminen vähenee ja pääosa sadannasta valuu pintaa pitkin läjitysalueen reunoille ja sieltä edelleen kuivatusojiin. Espoon kaupungin Kalliosuon ja Takapellon maanläjitysalueilla pintavalunta ja suotovesi johdetaan viettona selkeytysaltaaseen salaojina toimivien louhepenkereiden ja avo-ojien avulla. Selkeytysaltaasta vesi johdetaan ylivuodon kautta sorasuodatukseen ja edelleen alueen ulkopuolisiin pintavesiojiin. Ulkopuolisten vesien pääsy uusille täyttöalueille estetään niskaojien avulla. Kulmakorven alueen valumavedet johdetaan nykyisin Peringinojaan. Entinen purkureitti Kulmakorvenpuroon on tukittu. Kalliosuon maanläjitysalueen pohjoisen laajennusosan (Kalliosuon jatke) maantäyttöalueen vedet tullaan johtamaan alueelle rakennettavan selkeytysaltaan (KMP) kautta etelään suuntaaviin avo-ojiin, josta vedet kulkeutuvat edelleen uuden pintavesireitin kautta Peringinojaan. Jersanmäen toiminta-alueen vedet johdetaan toiminta-alueen länsipuolella kulkeviin avo-ojiin ja edelleen Peringinojaan. Takapellon louhosalueen hulevedet ja maantäyttöalueen suotovedet ohjataan selkeytysaltaaseen (TMS), josta vedet pumpataan alueen länsipuolella kulkevaan avo-ojaan, josta vedet kulkeutuvat Stormossenin kautta Peringinojaan. 4.4.3 Muut alueet Rakennusjätteen käsittelylaitoksella eteläosan pintavalunta johdetaan ja pumpataan palovesi- /tasausaltaaseen, josta ne purkautuvat ylivuotona etelään kuivatusojastoa pitkin Ämmässuolle päätyen jätteenkäsittelykeskuksen alittavaan sadevesiviemäriin. Espoon kaupungin siirtoajoneuvovaraston valumavedet johdetaan tasausaltaaseen, josta vesi purkautuu öljynerotukseen kautta laskuojaan ja edelleen kaakkoon Kulmakorven kuivatusojastoon. 13

5. SÄÄOLOSUHTEET VUONNA 2016 Vuodesta 2014 alkaen Ämmässuon vesien tarkkailun raportoinnissa on käytetty Ämmässuon sääaseman mittaushavaintoja. Sääasema on HSY:n ylläpitämä. Sääaseman lämpötilatietoja on käytettävissä vuodesta 2003 alkaen ja sademäärän osalta vuoden 2011 syksystä alkaen. Sademäärän keskiarvon laskennassa on käytetty ennen syksyä 2011 Helsinki-Vantaan ja Nupurin sääasemien tietoja. Vuosi 2016 oli keskimääräiseltä lämpötilaltaan hyvin lähellä vuosien 2003-2015 keskimääräistä tasoa ja sademäärältään 17 % sateisempi. Vuoden 2016 tammikuu oli tavanomaista kylmempi, kun taas helmi-, maalis- ja toukokuu olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Huhtikuu oli tavanomainen lämpötiloiltaan, samoin kuin kesä-syyskuu sekä joulukuu. Loka- ja marraskuu olivat puolestaan selvästi keskimääräistä kylmempiä kuukausia. Sateisuudeltaan vuosi 2016 oli hyvin vaihteleva; tammikuun sademäärä oli tavanomainen, mutta helmi- ja huhtikuussa sekä kesäkuukausina ja marraskuussa satoi keskimääräistä selvästi enemmän, kun taas maalis- touko-, loka- ja joulukuu olivat vähäsateisia. Syyskuussa sademäärä oli alueelle tyypillinen (Kuva 5-1) 14 Kuva 5-1. Ämmässuon keskimääräiset lämpötilat ja sademäärät vuonna 2016 sekä pitkänajan keskiarvo vuosilta 2003 2015. 6. NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Vuosi 2016 oli normaalin tarkkailun vuosi, jolloin kaikki määritykset tehtiin normaalien analyysivalikoimien mukaisesti. Tarkkailu toteutettiin yhteistarkkailuohjelman tarkkailujakson 2013 2016 (päivitetty 2.10.2014) mukaisesti. Tarkkailuvuoden 2016 havaintopisteiden lukumäärät ja näytteenottotiheydet on esitetty liitteessä 2. Analyysit tehtiin Ämmässuon ja Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelman liitteiden 2 4 mukaisesti. Analyysimenetelmät ja niiden määritysrajat on esitetty liitteessä 3.

6.1 Viemäriin johdettavat vedet Suomenojan jätevedenpuhdistamolle johdettavia vesiä eli viemäriin johdettavia vesiä tarkkaillaan seitsemältä eri havaintopisteeltä: Tunnus Piste Selite HKS pumppukaivo hyötykäyttöalueen keräysaltaan ympäryssalaojien vesi TAL2 keräysallas kaikki hyötykäyttöalueen kuormitteiset vedet KA I ja KA II kaivot kaatopaikan kalvon alapuolinen vesi TAL3 laajennusalueen kaatopaikan laajennusalueen suoto- ja valumavedet tasausallas TAL1 tasausallas kaikki em. kuormitteiset vedet T1 kaivo tuhkakaatopaikan suoto- ja valumavedet Ohjelman mukaan tasausaltaista TAL1 ja TAL3 näytteet otetaan 6 kertaa vuodessa ja keräysaltaasta TAL2 2 kertaa vuodessa. Muilta viemäriin johdettavilta tarkkailupisteiltä näytteet otetaan 4 kertaa vuodessa. Vaarallisen jätteen kaatopaikan piste T1 edustaa vaarallisenjätteen kaatopaikalla syntyviä likaisia suoto- ja valumavesiä. Vedestä otettiin ensimmäinen näyte maaliskuussa 2014. Koska kaivoon tuli vuonna 2016 vettä vain vähän, otettiin näytteet kaivon pohjalla olevasta vedestä, eikä putken päästä. Viemäriin johdettavien vesien analyysitulokset on esitetty liitteessä 4 ja vuonna 2016 toteutunut näytteenotto taulukossa 6-1. Lokakuun näytteenottokierroksen näytteet otettiin 1.11.2016. Taulukko 6-1. Viemäriin johdettavien vesien toteutuneet näytteenottokerrat vuonna 2016. Piste tammi maalis touko elo loka joulu HKS x x x x TAL2 x x KAI ja KAII x x x x TAL3 x x x x x x TAL1 x x x x x x T1 x x x x 15 6.2 Täyttöjen sisäiset vedet Ämmässuontien maanläjitysalueen sisäistä veden laatua kuvaa pohjaveden havaintopiste P36 ja Kulmakorven maanläjitysalueen sisäisen veden laatua kuvaa piste KP5A/11. Kalliosuon maanläjitysalueen täyttöjen sisäisten vesien vuonna 2013 tuhoutuneiden putkien 52 ja 53 tilalle asennettiin heinäkuussa 2014 uudet putket 52A/14 ja 53A/14. Putki 53A/14 on ollut asennuksesta lähtien jokaisella näytteenottokierroksella kuiva eikä putkesta ole saatu otettua näytteitä. Vuonna 2016 saatiin täyttöjen sisäisten vesien näytteet otettua ohjelman mukaisesti, lukuun ottamatta putkea 53A/14. Täyttöjen sisäisen veden pinnantason korkeudet on esitetty liitteessä 9 ja analyysitulokset liitteessä 5. Lisäksi jätetäyttöalueen sisäisen veden pinnankorkeutta ja lämpötilaa tarkkaillaan neljästä täytön läpäisevästä kaasukaivosta (P11, P3, 102 ja E14). Havaintopisteiden sijainnit on esitetty kartassa liitteessä 1. Marraskuussa 2015 täyttöalueelle S1 asennettiin seitsemän uutta sisäisen veden tarkkailuputkea, joista seurataan automaattimittauksin vedenkorkeutta sekä lämpötilaa.

6.3 Pintavesipisteet Vuonna 2016 pintavesien seurantapisteitä oli tarkkailussa ohjelman mukaan 31 kappaletta. Pintavesinäytteet otettiin yhteistarkkailuohjelman mukaisesti pääasiassa neljä kertaa vuodessa. Tarkkailuohjelman mukaan järvistä ja Rudus Oy:n selkeytysaltaasta näytteet on tarkoitus ottaa kaksi kertaa vuodessa ja pisteeltä KKL1 vain kerran vuodessa. Järvistä näytteet otettiin Limnosnoutimella. Kolmperästä ja Loojärvestä näytteet otettiin kahdelta syvyydeltä: pinnasta 1 m syvyydeltä ja 1 m pohjan yläpuolelta. Nupurinjärvestä näyte otettiin pintavedestä 1 m syvyydeltä. Klorofyllinäytteet otettiin kokoomanäytteenä 0 2 metrin syvyydeltä. Pintavesien virtaamamittaukset tehtiin aina näytteenoton yhteydessä mikäli mahdollista. Virtaamat on esitetty liitteessä 6. Maaliskuussa pisteet K1, K2, K3, P14, TMS, KMP sekä RVT olivat jäässä, kuivia tai vettä oli liian vähän, jotta näyte olisi ollut edustava. Toukokuussa pisteet KKL1, RVT, P14, K2 ja K3 olivat kuivia tai edustavan näytteen ottaminen ei muuten ollut mahdollista. Myöskään pisteeltä P6 ei saatu otettua näytettä, koska pisteelle tuleva vesi johdettiin tasausaltaan kautta jätevedenpuhdistamolle eli ns. likaiselle puolelle. Elokuussa pisteet P1, P6, RVT, P14, K2, K3 olivat kuivia tai muuten näytteen saaminen ei ollut mahdollista. Lokakuussa pisteet RVT, P14, K1, K2, K3, P1 ja P6 olivat kuivia tai edustavan näytteen ottaminen ei muuten ollut mahdollista. (Taulukko 6-2). Taulukko 6-2. Vuonna 2016 eri näytteenottokerroilla toteutuneiden ja ohjelmassa olleiden pintavesipisteiden lukumäärät. maalis touko elo loka toteutunut/ohjelmassa 21/28 23/29 23/29 20/27 16 6.4 Pohjavesipisteet Vuonna 2016 pohjaveden seurantapisteitä oli tarkkailussa 41 kappaletta ja pääasiassa näytteenottokertoja on 4 vuodessa. Pisteiltä KP10, 48, 259/07, Hp1001, Hp1002 ja Hp1003 näytteenotto on kerran vuodessa. Pohjavesinäytteet otettiin uppopumpulla pumppaamalla, huonotuottoisilla havaintoputkilla putket tyhjennettiin ja annettiin palautua, jonka jälkeen näytteet otettiin kertakäyttönoutimella. Näytteenoton yhteydessä mitattiin vedenpinnan taso. Pohjavesipisteiden kenttätiedot on esitetty liitteessä 8. Koska tarkkailualueen maaperä on paikoin ohut ja huonosti vettä johtava, useiden pohjavesiputkien tuotto on huono ja näytteet saattavat jäädä sameiksi. Pohjavesinäytteiden metallimääritykset tehtiin suodatetuista näytteistä tarkkailuohjelman mukaisesti. Taulukossa 6-3 on esitetty vuonna 2016 toteutuneet ja ohjelmassa olleet pohjavesipisteiden lukumäärä. Maaliskuussa näytteitä ei saatu pisteiltä 40, 44, 45, 50, 201, 257/07 sekä 258/07. Pisteet olivat jäässä. Lisäksi pisteiden 254/07 ja 35A näytteet todennäköisesti sekaantuivat laboratoriossa, mistä syystä tuloksia ei käsitelty. Maaliskuussa ohjelmassa ollut näyte pisteestä Hp1003 näyte otettiin poikkeuksellisesti toukokuussa. Touko-, elo- ja lokakuussa pohjavesinäyte saatiin otettua kaikista ohjelman mukaisista pisteistä. Taulukko 6-3. Vuonna 2016 eri näytteenottokerroilla toteutuneiden ja ohjelmassa olleiden pohjavesipisteiden lukumäärät. maalis touko elo loka toteutunut/ohjelmassa 30/38 39/38 35/35 35/35

6.5 Kaivovedet Kaivonäytteet otetaan kerran vuodessa toukokuussa neljästä yksityisestä talousvesikaivosta (PKK9, Ko10, Ko18 ja Ko6) suoraan vesihanasta Kolmperän asuinalueelta. Joulukuussa 2013 näytteenottoohjelmaan lisättiin Mustapurontien ja Forsbackan alueen kaivot (Mu10, Mu23A, Mu23B, Mu25 ja Fo22). Kaivovesinäytteet, kaivoa Ko10 lukuun ottamatta, otettiin vuonna 2016 ohjelman mukaisesti toukokuussa. Kaivovesien analyysitulokset on esitetty liitteessä 11. 17 7. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 7.1 Viemäriin johdettavat vedet Viemäriin eli Suomenojan jätevedenpuhdistamolle johdettavien vesien analyysitulokset on esitetty liitteessä 4. Viemäriin johdettavien vesien laatua tarkkaillaan seitsemältä havaintopisteeltä: HKS TAL2 keräysallas KA I ja KA II TAL3 TAL1 tasausallas T1 hyötykäyttöalueen keräysaltaan ympäryssalaojien vesi kaikki hyötykäyttöalueen kuormitteiset vedet vanhan kaatopaikan kalvon alapuolinen vesi laajennusalueen tasausallas kaikki edellä mainitut kuormitteiset vedet tuhkakaatopaikalla syntyvät likaiset suoto- ja valumavedet Hyötykäyttöalueen keräysaltaan ympäryssalaojien vesi johdetaan pumppukaivoon (HKS). Vuonna 2016 veden keskimääräinen laatu vastasi pääosin vuoden 2015 keskimääräistä tasoa. Kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen pitoisuus oli korkeampi, johtuen toukokuussa todetusta tavanomaista korkeammasta pitoisuudesta (260 mgo 2 /l). Väriä oli erityisesti touko- ja elokuun näytteissä, tällöin myös kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat muita ajankohtia suuremmat. Kokonaistypen keskimääräiset pitoisuudet olivat vuosia 2014-2015 korkeammat, mutta tarkkailujakson 2007-2015 vaihteluvälillä, kun taas nitraattitypen osuus oli selkeästi aiempia vuosia korkeampi. Sulfaatin keskimääräistä pitoisuutta nostatti vuoden viimeisen näytteen tavanomaisesta selkeästi kohonnut pitoisuus. Kiintoainepitoisuus sekä alumiini- ja rautapitoisuudet laskivat pisteellä keskimäärin. Bakteeripitoisuudet olivat vuoden 2015 tapaan alhaiset verrattaessa pitoisuuksia vuosien 2013-2014 keskimääräisiin pitoisuuksiin. Näytteissä ei todettu elohopeaa, PAH-yhdisteitä, hiilivetyjä, VOC-yhdisteitä eikä fenoleja laboratorion määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia. Keräysaltaaseen (TAL2) kootaan kaikki hyötykäyttöalueen kuormitteiset vedet. Vuonna 2016 veden laatu ei kokonaisuutena tarkastellen merkittävästi eronnut aikaisemmista vuosista, lukuun ottamatta marraskuussa todettua tavanomaista korkeampaa nitraattitypen pitoisuutta sekä tarkkailujakson 2009-2016 alhaisinta keskimääräistä alumiinin pitoisuutta. Bakteeripitoisuudet nousivat vuodesta 2015, mutta olivat edelleen selkeästi alle pisteellä todettujen keskimääräisten huippupitoisuuksien. Vedessä todettiin PAH-yhdisteitä sekä fenoleja. Hiilivetyjä, VOC-yhdisteitä ja AOX-yhdisteitä ei havaittu laboratorion määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia. Vanhan kaatopaikan täyttöalueiden 1 ja 2 muovikalvolla peitetyn pohjan alapuolinen pohjavesi kootaan salaojiin ja johdetaan kaatopaikan eteläpuolelle kaivoon (KAI ja KAII). Vuoden 2015 tapaan pisteellä KAI vedessä oli loppuvuodesta kevättä ja kesää enemmän väriä sekä korkeampia sähkönjohtavuuden, kloridin, kemiallisen hapenkulutuksen sekä typenyhdisteiden ja fosforin pitoisuuksia. Myös alkuainepitoisuudet olivat monelta osin loppuvuodesta korkeampia. Keskimääräiset vuoden 2016 pitoisuudet olivat kuitenkin pisteelle ominaisia, lukuun ottamatta korkeampaa nitraattitypen pitoisuutta. Pisteen KAII vedessä oli keskimäärin enemmän väriä ja sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus, ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin vuosia 2011-

2015 korkeammat. Molemmissa kaivoissa havaittiin pieniä pitoisuuksia AOX-yhdisteitä, sekä PAHyhdisteitä. Laajennusalueen tasausallas (TAL3) otettiin mukaan yhteistarkkailuun maaliskuussa 2008. Tasausaltaan vesi koostuu kaatopaikan suotovesistä ja vedenlaatu on heikko. Vuonna 2016 useat keskimääräiset pitoisuudet laskivat vuodesta 2015 ja vesi oli pääosin parempilaatuisempaa. Keskimääräisiin pitoisuuksiin vaikuttivat selkeästi marras- ja joulukuussa todetut alhaisemmat pitoisuudet. Väriluku, sähkönjohtavuus, sulfaattipitoisuus, kloridipitoisuus sekä kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet, hapenkulutus, fosforipitoisuus, bakteeripitoisuudet, orgaanisen hiilen määrä sekä alkuaineista raudan, alumiinin, magnesium, kromin, arseenin, nikkelin, lyijyn, koboltin pitoisuudet olivat marras-, joulukuussa selkeästi alkuvuotta ja pisteen tavanomaista tasoa alhaisemmat. Nitraattitypen pitoisuudet olivat puolestaan huomattavan korkeita marras- ja joulukuussa ja muulloin alle laboratorion määritysrajan. Sulfaatin keskimääräinen pitoisuus oli selkeästi keskimääräistä korkeampi, johtuen tammikuun korkeasta pitoisuudesta. Vedessä todettiin PAH-yhdisteitä, hiilivetyjä, hieman AOX-yhdisteitä sekä toukokuun näytteessä fenoleja. VOCyhdisteitä ei havaittu tammikuun juuri laboratorion määritysrajan ylittävää pitoisuutta lukuun ottamatta. Kokonaisuutena tarkastellen keskimääräiset pitoisuudet pysyttelivät vuosien 2008-2015 vaihteluvälillä, lukuun ottamatta korkeita sulfaatti- ja nitraattityppipitoisuuksia sekä alhaisempia rauta-, magnesium-, nikkeli-, sinkki- ja TOC-pitoisuuksia. Vaarallisen jätteen kaatopaikan piste T1 edustaa tuhkakaatopaikalla syntyviä likaisia suoto- ja valumavesiä. Vedestä otettiin ensimmäinen näyte maaliskuussa 2014. Tuhkankäsittelyn alkuvaiheessa toiminnan käynnistyessä pisteeseen T1 pääsi pesuvesiä, kun tuhkalokeron sisäpuolella olevaa tuhkankäsittelylaitteistoa pestiin. Tämän jälkeen pesuvesille on rakennettu oma järjestelmänsä. Veden laatu pisteellä oli vuonna 2016 hyvin tasaista, lukuun ottamatta elokuussa todettua tavanomaista alhaisempaa sähkönjohtavuutta sekä kloridi- ja sulfaattipitoisuutta. Pisteen keskimääräiset pitoisuudet pääosin laskivat vuodesta 2015. Ainoastaan fosforin sekä magnesiumin keskimääräiset pitoisuudet olivat vuotta 2015 korkeampia. Vedessä ei havaittu fenoleja, öljyhiilivetyjä, liuottimia. PAH- sekä AOX-yhdisteitä todettiin pieniä pitoisuuksia. Kaikki jätteenkäsittelykeskuksen alueella muodostuvat kuormitteiset vedet johdetaan tasausaltaaseen (TAL1) ja edelleen Suomenojan jätevedenpuhdistamolle. Vuonna 2016 jätevesiä pumpattiin viemäriin kaikkiaan 564 041 m³ eli 1545 m³/d (kuva 7-1). Vuoteen 2015 verrattuna pumpattavan veden määrä nousi noin 7 % ja vuoden sademäärä noin 2 % (kuva 7-2). Jätevesimäärät ovat kohonneet melko tasaisesti vuosina 1993-2003, mutta vuonna 2004 määrä kohosi selvästi ja määrä on pysytellyt yli 400 000 kuutiossa tämän jälkeen. 18

19 (m 3 ) Suomenojalle pumpattu jätevesimäärä vuodessa 600 000 500 000 400 000 300 000 200 000 100 000 0 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kuva 7-1. Jätteenkäsittelykeskuksesta viemäriverkostoon pumpatun jäteveden määrä vuosina 1993 2016. Kuvassa 7-2 on esitetty jätteenkäsittelykeskuksen jätevesivirtaama sekä Ämmässuon havaintoaseman sadanta kuukausitasolla vuonna 2016. Vuonna 2016 helmikuu oli tavanomaista sateisempi, mikä näkyy helmikuun korkeana jätevesimääränä. Myös erittäin sateinen kesäkuu, sekä elo ja marraskuu näkyvät korkeampina jätevesimäärinä. Kuva 7-2. Jätteenkäsittelykeskuksesta viemäriverkostoon pumpatun jäteveden määrä (TAL1) ja sademäärä Ämmässuon sääasemalla kuukausittain vuonna 2016.

Tasausaltaan (TAL1) vesi oli laadultaan tavanomaista kaatopaikan suoto- ja valumavettä, jonka pitoisuudet olivat korkeat. Viemäriin johdettavien vesien haitta-ainepitoisuuksille on asetettu rajaarvot viemäriin johdettavan veden teollisuusjätevesisopimuksessa. Vuonna 2016 pitoisuudet alittivat asetetut raja-arvot, lukuun ottamatta marraskuun näytettä, jossa sulfaatin pitoisuus sivusi raja-arvoa 400 mg/l. Edellisvuoteen verrattuna kiintoaineen, sameuden sekä hapenkulutusta kuvaavien parametrien sekä fosforin ja alkuaineiden pitoisuudet olivat alhaisemmat. Koliformisten bakteerien keskimääräinen pitoisuus nousi vuodesta 2015, mutta oli edelleen selvästi vuosia 2009-2014 alhaisempi. Fekaalisten streptokokkien pitoisuus oli puolestaan edelleen laskenut vuodesta 2015. Kokonais- ja ammoniumtypen määrät olivat keskimääriin laskeneet, mutta nitraattitypen osuus oli selkeästi aiempaa korkeampi ja pitoisuudet nousivat etenkin loppuvuodesta. Suomenojan jätevedenpuhdistamolle kohdistuva keskimääräinen vuorokausikuormitus on esitetty taulukossa 7-1. Viemäriin pumpatun jäteveden keskimääräinen virtaamapainotettu vuorokausikuormitus oli osin noussut ja osin laskenut vuoteen 2015 verrattuna. Kuormitus väheni selvästi biologisen sekä kemiallisen hapenkulutuksen ja AOXin osalta, mutta sulfaatin vuorokausikuormitus oli selkeästi suurempi verrattuna vuosien 2010-2015 tasoon. Vuosikuormat ylittivät E-PRTR:n eli Euroopan päästörekisterin raportoinnin kynnysarvot kokonaistypen, arseenin, sinkin ja TOC:n sekä hienoisesti nikkelin osalta. Taulukko 7-1. Viemäriin pumpatun jäteveden keskimääräinen virtaamapainotettu vuorokausikuormitus vuosina 2006-2016. 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Vesimäärä m3/d 1186 1394 1624 1231 1182 1464 1651 1348 1255 1443 1545 Kiintoaine kg/d 46 38 220 460 189 207 200 220 401 386 193 COD Cr kg/d 2004 2147 2884 1963 1802 1638 1658 1730 1859 1166 1050 BOD 7 kg/d 407 318 778 628 697 602 403 445 461 189 99 Rauta kg/d 6 7 8 12 9 6 7 7 11 8 8 Kok.N kg/d 818 965 796 504 555 299 519 843 546 479 491 NH 4 -N kg/d 673 920 718 381 316 318 494 453 471 421 408 Kloridi kg/d 915 1015 857 570 519 440 706 508 670 505 496 Sulfaatti kg/d 56 247 440 215 165 100 270 150 152 364 648 Kok.P kg/d 8 8 8 7 5 5 6 6 9 6 5 Alumiini kg/d 0,7 0,8 2 3 2 1 1 3 11 3 4 Kalsium kg/d 152 152 194 149 157 147 174 139 177 118 169 Magnesium kg/d 82 91 63 53 47 61 80 58 68 47 46 Arseeni kg/d 0,05 0,07 0,03 0,05 0,02 0,02 0,02 0,03 0,04 0,03 0,06 Kadmium kg/d 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 Kromi kg/d 0,16 0,25 0,14 0,13 0,11 0,14 0,16 0,21 0,29 0,20 0,13 Kupari kg/d 0,02 0,59 0,44 0,46 0,03 0,03 0,03 0,03 0,08 0,04 0,09 Lyijy kg/d 0,01 0,01 0,01 0,02 0,01 0,01 0,01 0,01 0,04 0,02 0,03 Nikkeli kg/d 0,1 0,14 0,10 0,11 0,06 0,06 0,07 0,07 0,09 0,06 0,06 Sinkki kg/d 0,13 0,24 0,87 0,84 0,19 0,12 0,14 0,12 0,37 0,22 0,31 Koboltti kg/d 0,03 0,03 0,02 0,01 0,01 0,01 0,02 0,02 0,02 0,01 0,01 Elohopea kg/d 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 Fenoli kg/d 0,04 0,11 0,29 0,20 0,22 0,09 0,05 0,01 0,01 0,01 0,00 Mineraaliöljyt kg/d 0,2 0,5 0,6 1,2 1,4 0,99 0,5 0,5 0,06 0,37 0,44 TOC kg/d 652 739 945 590 763 858 637 556 471 279 236 AOX kg/d 0,0 1,0 0,8 0,4 0,5 0,6 0,6 0,4 0,7 0,3 0,001 PAH kg/d 0,01 0,01 0,01 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,002 20

21 7.2 Täyttöjen sisäiset vedet yhteistarkkailussa edellytetään täyttöalueiden sisäisten vesien tarkkailua. Tähän tarkkailuun kuuluu 4 kaivoa (P11, P3, 102, E14) jätetäyttöalueella, joista ei oteta vesinäytteitä, vaan niistä seurataan vain vedenpinnankorkeutta ja lämpötilaa. Marraskuussa 2015 täyttöalueelle S1 asennettiin seitsemän uutta sisäisen veden tarkkailuputkea, joista seurataan automaattimittauksin vedenkorkeutta sekä lämpötilaa. Lisäksi seurantaa tehdään neljästä maankaatopaikkojen sisäisestä pohjavesiputkesta (P36, KP5A/11, 53A/14, 52A/14), joista näytteet otetaan neljä kertaa vuodessa. Kalliosuon maanläjitysalueen täyttöjen sisäisten vesien havaintoputket 52A/14 ja 53A/14 asennettiin heinäkuussa 2014 vuonna 2013 tuhoutuneiden putkien 52 ja 53 tilalle. Vuonna 2016 näytteet saatiin otettua putkista P36, KP5A sekä 52A/14. Putkeen 53A/14 ei kerry vettä, ei siitä ole saatu otettua näytettä kertaakaan asennuksen jälkeen. Havaintopisteiden sijainnit on esitetty liitteessä 1, pinnankorkeudet liitteessä 9 ja analyysitulokset liitteessä 5. Taulukossa 7-2 on esitetty vanhalta kaatopaikka-alueelta mitatut kaivojen korkeus- ja lämpötilatiedot vuonna 2016. Kaivoissa P11 ja E14 vedenpinnan korkeus vaihteli vain vähän ja kaivossa 102 vaihtelua oli vuoden aikana 1,6 metriä. Kaivon P3 vedenkorkeusmittauksessa oli todennäköisesti häiriö, sillä vedenkorkeus oli koko vuoden samalla tasolla. Myös Putken E14 mittari ei ole ollut toimintakunnossa kesäkuusta lähtien ja taulukossa on esitetty vain tammi-toukokuun väliset mittaustulokset pinnankorkeuden sekä lämpötilan osalta. Lämpötilat olivat kaivoissa P11, P3 ja kaivon 102 lämpötilavaihtelu oli vuotta 2015 vähäisempää. Taulukko 7-2. Vanhan kaatopaikan jätetäyttöalueen kaivojen pinnankorkeudet ja lämpötilat vuonna 2016. Automaattimittauksissa on todennäköisesti ollut häiriöitä seuraavissa pisteissä: *) mittaustulos ollut koko vuoden ajan sama, **) tulokset olleet samat 8.6. lähtien ja ***) lämpötila 6.6. jälkeen ollut mittaustulosten mukaan miinuksella. Tunnus Vesipinta (m) Lämpötila ( C) P11 61,45-61,50 19,30 21,70 P3 *60,55 60,55 19,90-20,60 102 71,61 73,24 16,40 18,60 E14 **66,75-67,02 ***25,70 26,00 Kuvassa 7-3 on esitetty marraskuussa 2015 täyttöalueelle S1 asennettujen sisäisen veden tarkkailuputkien vedenkorkeus ja lämpötila vuoden 2016 aikana. Putkien P4-15 ja P7-15 mittauksista on poistettu loppuvuoden virheellisiä mittaustuloksia. Automaattimittarit oli joulukuussa irroitettu kaasulinjaan liitosta varten, jonka jälkeen mittarit oli kytketty väärin päin.

22 Pinnakorkeus (m 66 mpy) 65 64 63 62 61 60 59 58 57 56 55 54 53 52 Pinnankorkeus S1-P1-15 S1-P2-15 S1-P3-15 S1-P4-15 S1-P5-15 S1-P6-15 S1-P7-15 Pvm. C 55 50 45 40 35 30 25 Lämpötila 1.1.16 16.1.16 31.1.16 15.2.16 1.3.16 16.3.16 31.3.16 15.4.16 30.4.16 15.5.16 30.5.16 14.6.16 29.6.16 14.7.16 29.7.16 13.8.16 28.8.16 12.9.16 27.9.16 12.10.16 27.10.16 11.11.16 26.11.16 11.12.16 26.12.16 10.1.17 Pvm. S1-P1-15 S1-P2-15 S1-P3-15 S1-P4-15 S1-P5-15 S1-P6-15 S1-P7-15 Kuva 7-3. S1 alueen täyttöjen sisäisten vesien pinnankorkeus- ja lämpötilamittaukset. Ämmässuontien lopetetun maanläjitysalueen sisäistä veden laatua kuvaa havaintopiste P36. Havaintopisteellä vesi oli keskimäärin sameampaa ja ammoniumtyppipitoisempaa kuin vuonna 2015, mutta muilta osin vedenlaatu parani ja keskimääräiset tutkitut pitoisuudet olivat vuotta 2015 alhaisempia. Vesi oli kuitenkin edelleen hapetonta, kemiallinen hapenkulutus sekä kokonais- ja ammoniumtyppi, rautapitoisuus ja sähkönjohtavuus olivat koholla. Hieman koholla oleva veden sähkönjohtavuus (kuva 7-4), kemiallinen hapenkulutus sekä typpipitoisuudet ilmensivät kaatopaikalle läjitettyjen ainesten vaikutusta. Veden keskimääräinen kloridipitoisuus laski edelleen vuosista 2014 ja 2015 ja pitoisuus oli alhainen.

23 Kuva 7-4. Täyttöjen sisäistä vettä edustavien pisteiden KP5A/11, P36 ja 52a/14 sähkönjohtavuuden kehitys vuosien 2009 2016 aikana. Kulmakorven maanläjitysalueen sisäisten vesien laatua ilmentää havaintopiste KP5A/11. Pisteen vesi oli hapetonta ja hapanta. Vuoden 2016 näytekierrosten vedenlaatutulokset olivat suhteellisen tasaisia. Sähkönjohtavuuden (kuva 7-4), kloridin, ammoniumtypen, sulfaatin, kalsiumin ja raudan pitoisuudet ovat erittäin korkeita ja osoittavat maanläjitysalueen vaikutuksia. Vuoden 2015 tuloksiin verrattuna veden keskimääräinen sähkönjohtavuus kohosi huomattavasti, myös raudan pitoisuus kohosi, kun taas kokonaistypen pitoisuus laski. Kalliosuon maanläjitysalueen täyttöjen sisäisiä vesiä kuvaavan havaintopisteen 52A/14 vedenlaatu oli myös heikkoa; vesi oli pisteellä sameaa ja humuspitoista, sähkönjohtavuus, kloridipitoisuus, ammoniumtyppipitoisuus sekä rautapitoisuus olivat korkeita. Keskimäärin sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus laskivat vuodesta 2015, kun taas ammoniumtypen ja kemiallisen hapenkulutuksen sekä raudan arvot nousivat. 7.3 Pintavedet Pintavesipisteiden virtaamamittaustulokset ovat esitettynä liitteessä 6 ja vesinäytteiden analyysitulokset liitteessä 7. Vuonna 2016 oli ns. normaali vuosi näytteistä tehtävien analyysien osalta. 7.3.1 Nupurinjärveen laskevat Ämmässuontien maanläjitysalueelta (P10), Kulmakorven maanläjitysalueelta (K1) ja Kakarlammesta (KKL1) vedet kulkeutuvat Lännensuonojan (P17) ja Härklammenojan (P12) kautta Nupurinjärveen (PNJ1). Lisäksi toiminta-alueelta tulee vesiä betoniaseman, asfalttiaseman, rakennusjätteen käsittelyalueen pohjoisreunalta ja mullanvalmistuksen alueilta. Ämmässuon ja Kulmakorven maankaatopaikkojen kuormitusta ilmentäviä muuttujia ovat mm. sähkönjohtavuus, kloridi, sulfaatti, metallit (arseeni, barium, molybdeeni, vanadiini, kromi, kadmium)

ja ravinteet sekä mahdollisesti mineraaliöljyt. Motocrossradan alueelta voi kulkeutua mineraaliöljyjä, BTEX -yhdisteitä (bensiinin komponenttiyhdisteitä) ja bensiinin lisäaineita (mm. MTBE). Asfaltti- ja betoniasemien indikaattoreita voivat olla mm. mineraaliöljyt, sulfaatti, sähkönjohtavuus ja ph. Mullanvalmistusalueelta voi kulkeutua ravinteita ja orgaanista ainesta. Alueella aiemmin sijainneen rakennusjätteen käsittelylaitoksen toiminnan seurauksena ympäristöön on voinut kulkeutua mahdollisesti mineraaliöljyjä ja metalleja (sinkki, lyijy, kromi). Vuonna 2016 Nupurinjärveen laskevissa puroissa virtaamat olivat korkeimmillaan toukokuussa paitsi pisteellä P17 maaliskuussa. Alhaisimmillaan virtaamat olivat elo-lokakuun aikana (liite 6). Arviolta noin puolet Ämmässuon läjitysalueen valunnasta kulkee pisteen P10 kautta. Pisteen P10 vedenlaatu ilmensi selvää yleiskuormitusta, joka oli nähtävissä kohonneena sähkönjohtavuutena sekä kloridi-, sulfaatti-, kokonaistyppi-, kalsium- ja bariumpitoisuutena kuten aikaisempinakin vuosina (kuva 7-5). Keskimääräinen rautapitoisuus oli noussut hieman edellisen vuoden tarkkailujakson alhaisimmasta pitoisuudesta. Rautapitoisuus oli hieman korkeampi kuin, mikä on tyypillistä sisävesille. Typpipitoisuudet olivat hieman nousseet edellisestä vuodesta, mutta muiden parametrien osalta pitoisuudet olivat hyvin lähellä vuoden 2015 tasoa. Kulmakorven maanläjitysalueen vaikutuksia indikoivan havaintopisteen K1 kautta kulkee arviolta 10 % alueen valumavesistä. Havaintopisteeltä saatiin vuonna 2016 näyte vain toukokuussa, sillä muina ajankohtia puro oli joko kuiva tai näytepisteellä ei ollut virtaavaa vettä. Verrattuna vuoden 2015 toukokuun tuloksiin huomataan, että pitoisuudet olivat hieman nousseet kautta linjan. Poikkeuksina vain kemiallinen hapenkulutus ja rautapitoisuus, jotka olivat hieman laskeneet. Tuloksissa ei kuitenkaan ollut merkittäviä eroja edellisen vuoden tuloksiin. Kakarlammesta laskevan puron veden laatua tarkkaillaan havaintopisteestä KKL1 kerran vuodessa. Kakarlampi on erämainen umpeenkasvulampi, jonka ympäristö on rauhoitettu harvinaisten kasvilajien esiintymisen vuoksi. Kalliokynnykset estävät veden virtauksen tarkkailualueelta Kakarlammen alueelle. Pisteeltä ei saatu otettua näytettä vuonna 2016, koska puro oli kuiva. Lännensuonojan piste P17 edustaa toiminta-alueen pohjoisosien vesien kokonaisvaikutusta. Pisteen veden laatuun vaikuttaa myös läheisen tien ja peltoalueiden mahdollinen kuormitus. Pisteen vesi oli hieman sameampaa kuin vuonna 2015. Ravinnepitoisuudet olivat hyvin samankaltaiset kuin vuonna 2015 ilmentäen rehevää veden tilaa. Keskimääräinen rautapitoisuus oli jatkanut kasvuaan ollen korkeampi kuin kertaakaan vuodesta 2008 alkaen. Rautapitoisuus oli korkeampi jokaisella näytekerralla kuin vuonna 2015. Muiden mitattavien parametrien osalta pitoisuudet olivat hyvin lähellä vuoden 2015 tasoa. Jätteenkäsittelykeskuksen pohjoispuolelta tuleva Lännensuonoja yhdistyy Nupurinjärveen laskevaan Härklammenojaan (P12). Yleisesti veden laadussa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Vesi oli kuitenkin sameampaa, tummempaa ja kiintoainepitoisempaa kuin vuonna 2015. Hieman koholla olevat sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus ilmensivät lieviä kuormitusvaikutuksia. Ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevää veden tilaa. Myös keskimääräinen rautapitoisuus oli noussut selvästi ollen vuosien 2011 ja 2012 tasolla. Nupurinjärven (PNJ1) vuoden 2015 näytekertoihin verrattuna vesi oli sameampaa ja tummempaa. Ravinnepitoisuuksien puolesta vesi oli lievästi rehevää tai rehevää. Sähkönjohtavuus oli pisteelle tyypillisellä tasolla. Rautapitoisuus oli noussut pisteelle tyypilliselle tasolle ollen sisävesille normaalilla tasolla. 24

25 Sähkönjohtavuus (ms/m) K1 P10 P12 P17 KKL1 PNJ1 250 200 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 150 100 50 0 1.1.10 3.3.10 3.5.10 3.7.10 2.9.10 2.11.10 2.1.11 4.3.11 4.5.11 4.7.11 3.9.11 3.11.11 3.1.12 4.3.12 4.5.12 4.7.12 3.9.12 3.11.12 3.1.13 5.3.13 5.5.13 5.7.13 4.9.13 4.11.13 4.1.14 6.3.14 6.5.14 6.7.14 5.9.14 5.11.14 5.1.15 7.3.15 7.5.15 7.7.15 6.9.15 6.11.15 6.1.16 7.3.16 7.5.16 7.7.16 6.9.16 6.11.16 Kloridi (mg/l) K1 P10 P12 P17 KKL1 PNJ1 300 250 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 200 150 100 50 0 1.1.10 3.3.10 3.5.10 3.7.10 2.9.10 2.11.10 2.1.11 4.3.11 4.5.11 4.7.11 3.9.11 3.11.11 3.1.12 4.3.12 4.5.12 4.7.12 3.9.12 3.11.12 3.1.13 5.3.13 5.5.13 5.7.13 4.9.13 4.11.13 4.1.14 6.3.14 6.5.14 6.7.14 5.9.14 5.11.14 5.1.15 7.3.15 7.5.15 7.7.15 6.9.15 6.11.15 6.1.16 7.3.16 7.5.16 7.7.16 6.9.16 6.11.16 Kuva 7-5. Nupurinjärveen laskevien ojien sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus vuosina 2010 2016. 7.3.2 Loojärveen Haapajärvenpuron kautta laskevat Iso Ämmässuon luoteisosassa sijaitsee vedenjakaja, jonka luoteispuolelta vedet virtaavat Kolmperänojan (P1) kautta Kolmperänjärveen (PKJ1). Järven luusuan kautta vedet laskevat Laitamaanpuroon (P7). Kaatopaikan laajennusosan alueelta valumavesiä virtaa lounaisen avo-ojan (P6) kautta Bockträskin kautta Laitamaanpuroon (Y3) ja edelleen Loojärveen (TL2). Ämmässuon maankaatopaikan kuormitusta ilmentäviä muuttujia ovat mm. kloridi, sulfaatti, metallit (arseeni, barium, molybdeeni, vanadiini, kromi ja kadmium) ja ravinteet sekä mahdollisesti mineraaliöljyt. Kaatopaikan pintavesien tuoman kuormituksen indikaattoreita ovat mm. sähkönjohtavuus, kloridi, kemiallinen hapenkulutus, ravinteet ja metallit. Kaatopaikan laajennusalueen räjäytystöiden vaikutus voi näkyä kohonneina nitraattityppipitoisuuksina. Pisteiden sähkönjohtavuus ja nitraatti- ja nitriittitypen summapitoisuus on esitetty kuvassa 7-6. Yleisesti virtaamat olivat vuonna 2016 melko alhaisia. Virtaamat olivat suurimmillaan toukokuussa (Liite 6). Piste P1 oli kuiva elo- ja lokakuussa. Normaalisti pisteelle P6 johdettavat vedet johdettiin maaliskuun näytekerran jälkeen niin sanotulle likaiselle puolelle, minkä vuoksi näytteitä ei saatu otettua loppuvuoden aikana. Havaintopiste P1 sijaitsee Ämmässuon maanläjitysalueen ja Kolmperän välissä olevassa purossa. Puron kuivuuden vuoksi näytteitä ei voitu ottaa elo- ja lokakuussa 2016. Puron vesi on hapanta, tummaa sekä humus- ja rautapitoista, mikä on tyypillistä suoalueiden vesille. Happipitoisuus oli

hyvällä tasolla. Typpipitoisuus oli noussut hieman, ilmentäen lievästi rehevää ja rehevää veden tilaa. Vedessä oli hieman bakteereja, mutta hygieeninen taso oli edelleen erinomaisella tasolla. Kolmperänjärvi (PKJ1) on lievästi rehevä ja humuspitoinen järvi. Tutkituissa parametreissa ei ollut todettavissa selviä toiminta-alueen vaikutuksia. Alusveden happitilanne oli maaliskuun kierroksen aikaan välttävä, mutta muuten veden tilassa ei ollut havaittavissa muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Laitamaanpurossa pisteellä P7 veden laatu ei myöskään ilmentänyt varsinaista kuormitusta. Kuten aiemminkin vesi oli hieman tummaa johtuen humus- ja rautapitoisuudesta. Rautapitoisuus oli laskenut vuoden 2014 tasolle ollen tyypillisellä sisävesien tasolla. Veden hygieeninen laatu oli parantunut ollen erinomaisella tasolla. Vuonna 2016 kaatopaikan laajennusalueelta tulevan avo-ojan havaintopisteeltä (P6) saatiin otettua näytteet vain maaliskuussa. Muina kuukausina laajennusalueelta tulevat vedet ohjattiin ns. likaiselle puolelle ja tämän takia näytepiste oli kuivilla loppuvuoden. Tämän takia tässä vuosiraportissa ei ole voitu tarkastella pisteen P6 kuormitusvaikutuksia koko vuoden osalta. Maaliskuussa pisteellä typpipitoisuudet olivat hieman nousseet edellisestä näytekerrasta ja olivat edelleen korkeammalla tasolla kuin normaalisti. Tähän ovat todennäköisesti vaikuttaneet Ämmässuon jätteenkäsittelykeskukseen toimitetut HSY:n Blominmäen jätevedenpuhdistamotyömaan louheet, jotka saattavat sisältää jäämiä räjähdysaineista. Nitraatti- ja nitriittitypen pitoisuus oli myös syksyn näytekertaa korkeampi ollen tarkkailujakson 2010-2016 toiseksi korkein. Bakteeripitoisuus oli hieman laskenut. Sähkönjohtavuus oli hieman laskenut lokakuusta 2015, mutta oli edelleen alueen tyypillistä tasoa hieman korkeampi. Muiden mitattavien parametrien osalta pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin aiemminkin. Laitamaanpurossa noin 500 m pintavesipisteiden P7 ja P6 alapuolella sijaitsee havaintopiste Y3. Aikaisempina vuosina piste P6 on vaikuttanut pisteen Y3 tuloksiin, mutta vuonna 2016 pisteeltä P6 ei tullut vettä maaliskuun näytekerran jälkeen pisteelle Y3. Pisteen Y3 veden keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli kohonnut vuodesta 2013 alkaen, mutta vuonna 2015 typpipitoisuus laski alhaisimmalle tasolle sitten vuoden 2010. Typpipitoisuus jatkoi laskuaan vuonna 2016. Pitoisuudet olivat yleisesti ottaen alhaisemmat kuin aikaisempina vuosina tarkkailujaksolla. Poikkeuksena elokuun näytekerta, jolloin keskimääräiset pitoisuudet olivat kautta linjan korkeammat ja veden laatu oli heikompi. Keskimääräinen veden hygieeninen laatu oli parantunut hieman ollen parhaimmalla tasolla koko tarkkailujakson 2010-2016 aikana ilmentäen hyvää tasoa. Loojärvi (TL2) on hyvin rehevä, mikä ilmeisesti johtuu pääasiassa järveä ympäröivästä maanviljelyksestä ja hajakuormituksesta (Paavo Ristola Oy 2005). Loojärven vesi oli hyvin samankaltaista kuin aikaisempina vuosina. Rautapitoisuus oli hieman noussut, kuten Loojärveen laskevassa purossa (P12). Veden hygieeninen laatu oli heikentynyt jonkin verran, ollen tyydyttävällä tasolla. 26

27 Sähkönjohtavuus (ms/m) P6 P7 Y3 P1 40 30 2010 2011 2012 2013 2014 2015 20 10 0 1.1.10 3.3.10 3.5.10 3.7.10 2.9.10 2.11.10 2.1.11 4.3.11 4.5.11 4.7.11 3.9.11 3.11.11 3.1.12 4.3.12 4.5.12 4.7.12 3.9.12 3.11.12 3.1.13 5.3.13 5.5.13 5.7.13 4.9.13 4.11.13 4.1.14 6.3.14 6.5.14 6.7.14 5.9.14 5.11.14 5.1.15 7.3.15 7.5.15 7.7.15 6.9.15 6.11.15 6.1.16 7.3.16 7.5.16 7.7.16 6.9.16 6.11.16 NO 2+3 -N (µg/l) P6 P7 Y3 P1 4000 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 3000 2000 1000 0 1.1.10 3.3.10 3.5.10 3.7.10 2.9.10 2.11.10 2.1.11 4.3.11 4.5.11 4.7.11 3.9.11 3.11.11 3.1.12 4.3.12 4.5.12 4.7.12 3.9.12 3.11.12 3.1.13 5.3.13 5.5.13 5.7.13 4.9.13 4.11.13 4.1.14 6.3.14 6.5.14 6.7.14 5.9.14 5.11.14 5.1.15 7.3.15 7.5.15 7.7.15 6.9.15 6.11.15 6.1.16 7.3.16 7.5.16 7.7.16 6.9.16 6.11.16 Kuva 7-6. Loojärveen Haapajärven puron kautta laskevien pintavesien sähkönjohtavuus ja nitraattinitriittityppipitoisuus vuosina 2010 2016. 7.3.3 Loojärveen Ämmässuonpuron kautta laskevat Ämmässuonpuroon (P4) laskevaan Kaakkoiseen avo-ojaan (P8) kulkeutuu valtaosa Ison Ämmässuon valumavesistä sadevesiviemärillä, jonka suu on suon eteläreunassa (P2), josta se kulkee hyötykäyttöalueen ja kaatopaikan jätepenkereen välistä hyötykäyttöalueen eteläpuolelle. Sadevesiviemäriin joutuu siten Ämmässuontien maanläjitysalueen valumavesiä ja siihen johdetaan myös vesiä rakennusjätteen käsittelyalueen eteläosasta palovesialtaan (NOK) kautta ja Ison Ämmässuon ojastoa pitkin. Eteläinen avo-oja yhtyy Ämmässuonojaan, joka laskee Ämmässuonpuroon hieman ennen pistettä P4. Eteläisessä avo-ojassa sijaitsevalta pisteeltä P3b seurataan HSY:n suljetun kaatopaikan mahdollisia kuormitusvaikutuksia Loojärven suuntaan. Kalliosuon uuden maanläjitysalueen rakentamiseen liittyen Kaakkoisen avo-ojan vedet on syksyllä 2007 ohjattu sadevesiviemärillä kulkemaan Kalliosuon maanläjitysalueen länsipuolella. Aikaisempi avo-oja on padottu ja vedet on ohjattu putkeen. Putki ohjaa vedet uuteen avouomaan Kalliosuon alueen lounaiskulman kohdalla. Kaakkoisen avo-ojan vedet kulkeutuvat järjestelyn seurauksena pistettä P16 kohti. Kalliosuon maanläjitysalueen eteläpäässä on selkeytysallas (KMS), jonka ylivuotona maanläjitysalueen vedet puretaan maastoon. Osa ylivuodosta ohjautuu kohti pistettä P15. Ämmässuon maankaatopaikan kuormitusta ilmentäviä muuttujia ovat mm. kloridi, sulfaatti, metallit (arseeni, barium, molybdeeni, vanadiini, kromi, kadmium) ja ravinteet sekä mahdollisesti mineraaliöljyt. Asfaltti- ja betoniasemien indikaattoreita voivat olla mm. mineraaliöljyt, sulfaatti,

sähkönjohtavuus ja ph. Alueella aiemmin sijainneen rakennusjätteen käsittelylaitoksen toiminnan seurauksena ympäristöön on voinut kulkeutua mahdollisesti mineraaliöljyjä ja metalleja (sinkki, lyijy, kromi). Kaatopaikan pintavesien tuomaa kuormitusta ilmentäviä muuttujia ovat mm. sähkönjohtavuus, kloridi, kemiallinen hapenkulutus, ravinteet ja metallit. Kompostointia ilmentäviä muuttujia ovat mm. orgaaniset yhdisteet ja ravinteet. Kompostointi- ja hyötykäyttökentän valumavedet kerätään kentän ympärysojien kautta keräysaltaaseen, josta ne ohjataan edelleen Suomenojan jätevedenpuhdistamolle, joten ne eivät aiheuta pintavesikuormitusta. Keskimääräiset virtaamat olivat pienempiä kuin vuonna 2015. Virtaamat olivat suurimmillaan toukokuussa kaikilla muilla pisteillä paitsi P3b, jolla suurin virtaama mitattiin elokuussa. NCC Industry Oy:n asfalttiaseman valumavedet johdetaan näytteenottokaivoon (NOK), josta ne pumpataan palovesi-/tasausaltaaseen. Keskimääräiset pitoisuudet olivat joko samalla tasolla tai laskeneet. Yleisilmeeltään vesi oli parempilaatuista kuin aikaisempina vuosina. Ravinnepitoisuudet olivat edelleen erittäin korkeita, mutta veden hygieeninen laatu oli hyvällä tasolla. Pitoisuuksien selvään laskuun vaikuttaa todennäköisesti alueen toiminnan luonteen vaihtuminen vuoden 2015 lopun ja vuoden 2016 alun välisenä aikana. Ämmässuontien maanläjitysalueen eteläosan valumavedet kulkevat pääosin havaintopisteen P2 kautta. Ylijäämämaista huuhtoutuu happea kuluttavia orgaanisia yhdisteitä, mikä ilmenee korkeana kemiallisen hapenkulutuksen arvoina tällä pisteellä. Maanläjitysalueen kuormitus näkyy pisteellä myös korkeina typpi-, barium- ja rautapitoisuuksina sekä kohonneena sulfaatti- ja kloridipitoisuutena ja sähkönjohtavuutena. Keskimääräiset pitoisuudet olivat hyvin samankaltaisia kuin aikaisempina vuosina. Kaakkoisen avo-ojan veden laatua tarkkaillaan havaintopisteestä P8. Kaakkoiseen avo-ojaan ei kulkeudu valumavesiä kompostointi- ja hyötykäyttökentän alueelta, koska valumavedet on johdettu järjestelmällisesti salaojien, viemärien ja tiiviiden asfalttipäällysteiden avulla kompostointikentän tasausaltaaseen. Kuten aikaisempinakin vuosina veden laadussa näkyi jätteenkäsittelyalueen kuormitusvaikutus kohonneena sähkönjohtavuutena, kemiallisena hapenkulutuksena sekä typpi-, kloridi- ja sulfaattipitoisuutena. Vesi oli hieman kirkkaampaa, mutta tummempaa kuin vuonna 2015. Sähköjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat hieman nousseet. Keskimääräiset typpipitoisuudet olivat nousseet vuoden takaisesta. Bakteeri- ja ravinnepitoisuudet olivat laskeneet pisteen normaalille tasolle edellisen vuoden poikkeuksellisen korkeista pitoisuuksista. Muiden mitattavien parametrien osalta pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin aiemminkin. Kalliosuon selkeytysaltaan pisteellä KMS kuormitusvaikutus oli vuonna 2016 havaittavissa kohonneena sähkönjohtavuutena ja korkeina kloridi- ja typpipitoisuuksina. Lähes kaikki keskimääräiset pitoisuudet olivat pisteelle tyypillisellä tasolla. Typpipitoisuudet olivat pysyneet pisteen tyypilliseen tasoon nähden alhaisina. Kaakkoisessa avo-ojassa Kalliosuon maanläjitysalueen alapuolella pisteen P15 veden laatu oli hyvin samankaltaista kuin aikaisempina vuosina tarkkailujaksolla 2009-2015. Vuoteen 2015 verrattuna ravinne- ja rautapitoisuudet olivat hieman nousseet ja veden hygieeninen laatu oli hieman huonompi. Kaakkoisen avo-ojan vedet on johdettu syksystä 2007 lähtien putkella pisteen P16 suuntaan. Havaintopisteessä P16 toiminta-alueen vaikutus tuli näkyviin heti lokakuussa 2007 kohonneena sähkönjohtavuutena, jonka arvot jatkoivat kohoamista vuoteen 2009 asti, mutta ovat sen jälkeen laskeneet vuoteen 2012 asti. Vuonna 2013 sähkönjohtavuus, sulfaatti- ja kloridipitoisuus kohosivat jälleen hieman. Myös ravinnepitoisuudet kohosivat ja elokuussa 2013 todettiin pisteellä koko tarkkailujakson korkein kokonaistypen pitoisuus. Vuonna 2016 sähkönjohtavuus, kloridi- ja sulfaattipitoisuudet olivat laskeneet hieman vuoteen 2015 verrattuna. Kiintoainepitoisuus oli pysynyt alhaisena verrattuna aikaisempiin vuosiin. Ravinnepitoisuudet olivat pisteelle tyypillisellä 28

tasolla. Veden hygieeninen laatu oli huonontunut huomattavasti vuodesta 2015. Keskimääräiseen pitoisuuteen vaikutti huomattavan korkea elokuun näytekerran bakteeripitoisuus. Muina näytekertoina veden hygieeninen laatu oli hyvä tai tyydyttävä. Eteläisen avo-ojan alkupäässä on piste P3b, jonka avulla seurataan Ämmässuonojaan kohdistuvaa kuormitusta. Toiminta-alueen kuormitus näkyi pisteellä korkeina typpipitoisuuksina ja lievästi kohonneena sähkönjohtavuutena. Vuonna 2016 veden sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat laskeneet vuoden takaisesta hieman ja ravinnepitoisuudet olivat samankaltaiset kuin vuonna 2015. Typpipitoisuus oli edelleen hyvin korkea ilmentäen erittäin rehevää veden tilaa, mutta fosforipitoisuus oli laskenut rehevästä lievästi rehevälle tasolle. Veden hygieeninen laatu oli huonontunut vuoden 2015 erinomaiselta tasolta hyvälle tasolle. Tähän vaikutti elokuun näytekerran huonompi vedenlaatu verrattuna muihin näytekertoihin. Hygieeninen laatu oli kuitenkin parempi kuin yleensä tarkkailujaksolla 2008-2016. Kaatopaikalta laskeva Ämmässuonoja yhtyy Ämmässuonpuroon, josta veden laatua tarkkaillaan havaintopisteessä P4. Vuonna 2016 sähkönjohtavuus ja kloridi- ja sulfaattipitoisuus olivat laskeneet hieman. Keskimääräiset typpi- ja bakteeripitoisuudet olivat laskeneet tarkkailujakson alimmalle tasolle vuonna 2015. Vuonna 2016 samat pitoisuudet olivat hieman nousseet ollen kuitenkin pisteelle tyypillistä tasoa alhaisemmat. Muuten pitoisuudet olivat pisteellä pääsääntöisesti pysyneet tavanomaisella tasollaan. Kaakkoinen avo-oja laskee myös Ämmässuonpuroon. Avo-ojan havaintopisteen P16 vedenlaadun vaikutus näkyy pisteellä P4. Samoin kuin aikaisempina vuosina, niin myös vuonna 2016 pisteen P4 vedenlaatu on lähempänä pisteen P16 vedenlaatua kuin pisteen P3b. Näin voidaan arvioida, että Kaakkoisesta avo-ojasta on tullut enemmän kuormittavaa vettä Ämmässuonpuroon kuin Ämmässuonojasta. Ämmässuonpuron kautta laskevissa vesissä sähkönjohtavuudet ovat yleisesti olleet sisävesiemme sähkönjohtavuutta (5-10 ms/m) korkeammat, mikä saattaa kuvastaa toiminta-alueelta tulevia lieviä kuormitusvaikutuksia (kuva 7-7). 29

30 Sähkönjohtavuus (ms/m) Alueen pohjoisosa NOK P2 P3b P8 200 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 160 120 80 40 0 1.1.10 3.3.10 3.5.10 3.7.10 2.9.10 2.11.10 2.1.11 4.3.11 4.5.11 4.7.11 3.9.11 3.11.11 3.1.12 4.3.12 4.5.12 4.7.12 3.9.12 3.11.12 3.1.13 5.3.13 5.5.13 5.7.13 4.9.13 4.11.13 4.1.14 6.3.14 6.5.14 6.7.14 5.9.14 5.11.14 5.1.15 7.3.15 7.5.15 7.7.15 6.9.15 6.11.15 6.1.16 7.3.16 7.5.16 7.7.16 6.9.16 6.11.16 Sähkönjohtavuus (ms/m) Alueen eteläosa P15 P16 P4 KMS 120 100 2010 2011 2012 2013 2014 2015 80 60 40 20 0 1.1.10 3.3.10 3.5.10 3.7.10 2.9.10 2.11.10 2.1.11 4.3.11 4.5.11 4.7.11 3.9.11 3.11.11 3.1.12 4.3.12 4.5.12 4.7.12 3.9.12 3.11.12 3.1.13 5.3.13 5.5.13 5.7.13 4.9.13 4.11.13 4.1.14 6.3.14 6.5.14 6.7.14 5.9.14 5.11.14 5.1.15 7.3.15 7.5.15 7.7.15 6.9.15 6.11.15 6.1.16 7.3.16 7.5.16 7.7.16 6.9.16 6.11.16 Kuva 7-7. Loojärveen Ämmässuonpuron kautta laskevien vesien sähkönjohtavuudet alueen pohjoisja eteläosissa vuosina 2010 2016. 7.3.4 Gumbölenjokeen laskevat Kesällä 2012 tehdyn ojan siirron seurauksena Gumbölenjokeen laskevia pintavesipisteitä on tarkkailussa ennen Kvarnträsk-järveä enää kaksi eli pisteet K5 ja KDM1. Loput alueen pisteet siirtyivät Mankinjoen valuma-alueelle. Kvarnträsk-järvestä vedet virtaavat edelleen Dämmanjärveen, jonka vettä käytetään Espoon vesilaitoksen raakavetenä. Vuoden 2016 virtaamat olivat keskimääräistä pienempiä kuin tarkkailujaksolla yleensä. Pisteellä KDM1 virtaama oli suurimmillaan toukokuussa ja alimmillaan maaliskuussa. Pisteellä K5 virtaamamittarissa oli häiriöitä myös vuonna 2016, joten virtaamat mitattiin aina näytteenoton yhteydessä. Suurin virtaama oli toukokuussa ja pienin elokuussa. Näilläkin pisteillä virtaamat olivat keskimääräisesti selkeästi suuremmat vuoden alkupuoliskolla (liite 6). Kulmakorven purossa havaintopisteessä K5 pitoisuudet olivat tavanomaisella tasolla vuonna 2016 (kuva 7-8). Vesi oli humuksista, sähkönjohtavuus hieman koholla ja ravinteikasta. Happipitoisuus vedessä oli kuitenkin hyvällä tasolla. Elokuun näytekerran pitoisuudet nostivat tämänkin pisteen keskimääräisiä pitoisuuksia. Kulmakorven puro yhtyy Gumbölenjokeen, jonka virtaama on moninkertainen sivupuroon verrattuna. Gumbölenjoen pisteen KDM1 lähes kaikkien analysoitujen parametrien tulokset olivat vuonna 2016 alhaisimmalla tasolla verrattuna tarkkailujakson 2007-2016 keskimääräisiin pitoisuuksiin. Vesi oli hieman sameaa ja humuspitoista. Happipitoisuus oli hyvä, sähkönjohtavuus oli tyypillisellä sisävesien tasolla ja typpipitoisuus kuvasti lievästi rehevää veden tilaa. Rautapitoisuus oli

edelleen laskenut ollen sisävesille tyypillisellä tasolla ja tarkkailujakson 2007-2016 alhaisimmalla tasolla. 31 Sähkönjohtavuus (ms/m) K5 KDM1 150 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 100 50 0 1.1.10 3.3.10 3.5.10 3.7.10 2.9.10 2.11.10 2.1.11 4.3.11 4.5.11 4.7.11 3.9.11 3.11.11 3.1.12 4.3.12 4.5.12 4.7.12 3.9.12 3.11.12 3.1.13 5.3.13 5.5.13 5.7.13 4.9.13 4.11.13 4.1.14 6.3.14 6.5.14 6.7.14 5.9.14 5.11.14 5.1.15 7.3.15 7.5.15 7.7.15 6.9.15 6.11.15 6.1.16 7.3.16 7.5.16 7.7.16 6.9.16 6.11.16 Kuva 7-8. Gumbölenjoen valuma-alueen pintavesien sähkönjohtavuudet vuosina 2010 2016. 7.3.5 Mankinjoen kautta laskevat Kesällä 2012 tehdyn ojan siirron seurauksena suurin osa Gumbölenjokeen laskevista tarkkailupisteistä siirtyi Mankinjoen valuma-alueelle. Pisteet K6 ja K7 ovat olleet aikaisemmin tarkkailussa vuosina 2004 2006 ja ne liitettiin uudelleen tarkkailuun toukokuussa 2012. Vuonna 2016 alueelta tarkkailtiin pisteitä K6, K7, K3, K2, P14, RVT, TMS, KMP ja Se. Pisteet K2, K3, P14 ja RVT olivat jokaisella näytteenottokerralla kuivia tai ei ollut virtaavaa vettä eikä näytteitä saatu. Pisteeltä KMP ei saatu näytettä toukokuun näytteenottokerralla. Pisteet J1a ja J2 ovat tuhoutuneet louhintojen edetessä. Siirtoajoneuvovaraston alueelta voi kulkeutua mahdollisesti mineraaliöljyjä ja metalleja (kupari, sinkki). Kulmakorven maankaatopaikan kuormitusta ilmentäviä muuttujia ovat mm. kloridi, sulfaatti, metallit (arseeni, barium, molybdeeni, vanadiini, kromi, kadmium) ja ravinteet. Jersanmäen louhintaalueen indikaattori on pääasiassa typpi ja maankaatopaikalta voi kulkeutua lähinnä kiintoainesta. Mankinjoen kautta virtaavien pintavesien virtaamat olivat korkeimmillaan toukokuussa pisteillä K6 ja K7. Pisteeltä K6 saatiin otettua näyte kaikkina muina näytekertoina paitsi elokuussa. Molemmilla pisteillä virtaamat olivat keskimäärin korkeampia vuoden alkupuolella (liite 6). Siirtoajoneuvovaraston piha-alueelta muodostuvat pintavedet johdetaan tasausaltaaseen (RVT), josta vedet purkautuvat öljynerotuksen kautta ojaan ja edelleen kaakkoon Kulmakorven alueelle. Vuonna 2016 pisteeltä ei saatu otettua näytteitä, sillä yhdenkään näytteenottokierroksen aikana ylivuotoputken suusta ei tullut vettä. Mankinjokeen laskevien pintavesien tarkkailuun kuuluu Rudus Oy:n betoni- ja tiilijätteen murskauslaitoksen selkeytysallas (Se). Selkeytysaltaan veden ph oli vuonna 2016 tavanomaisella emäksisellä tasolla. Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus olivat laskeneet alhaisimmalle tasolle tarkkailujaksolla 2009-2016. Kemiallinen hapenkulutus ja kiintoaineen määrä oli laskenut vuodesta 2015. Jersanmäen louhinta-alueelta tulevan valumaveden laatua seurataan selkeytysaltaasta pumpattavasta vedestä pisteeltä TMS. Piste otettiin mukaan tarkkailuun toukokuussa 2012. Aikaisemmin näyte on otettu suoraan louhinta-alueen valuma-altaasta, mutta lokakuussa 2014 asiakkaan kanssa sovittiin, että näytteet otetaan altaasta lähtevän poistoletkun päästä. Vuonna 2016 sähkönjohtavuus, kloridi- ja sulfaattipitoisuudet olivat laskeneet hieman edellisen vuoden

tarkkailujakson korkeimmista pitoisuuksista (kuva 7-9). Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli laskenut alhaisimmalle tasolle tarkkailujaksolla ollen kuitenkin korkea. Nitraatti- nitriitti- typen osuus oli edelleen vuoden 2015 tapaan huomattavan korkea kokonaistyppipitoisuudesta. Keskimääräinen rautapitoisuus oli samalla pisteelle tyypillisellä tasolla kuin edellisenä vuonna. Muiden mitattavien parametrien osalta pitoisuudet olivat pisteelle tyypillisellä tasolla. Pisteen K6 keskimääräiset pitoisuudet olivat hyvin samalla tasolla kuin vuonna 2015. Rautapitoisuus oli pysynyt pisteen tyypilliseen tasoon nähden alhaisena. Vuoden 2016 keskimääräisiä pitoisuuksia nostavat elokuun kierroksen tulokset, jotka olivat johtokyvyn, kloridi-, sulfaatti- ja typpipitoisuuden osalta selvästi korkeimmat vuoden muihin näytekertoihin verrattuna. Pisteen K7 vesi oli hieman tummempaa kuin vuonna 2015. Sähkönjohtavuus, kloridi- ja sulfaattipitoisuus olivat laskeneet hieman. Kokonaistyppipitoisuus oli laskenut alhaisimmalle tasolle sitten vuoden 2012 ja typpipitoisuudesta suurin osa oli nitraatti- nitriitti- typpeä. Muuten pitoisuudet olivat pisteelle tyypillisellä tasolla. Pisteeltä KMP otettiin maaliskuussa ja elokuussa näytteet laajan analyysivalikoiman ja lokakuussa normaalin analyysivalikoiman mukaisesti. Näin siksi, että pisteen tultua mukaan tarkkailuun, saatiin pisteeltä elokuussa neljännen kerran laajan analyysivalikoiman mukaiset näytteet. Vesi oli lievästi sameaa ja humuspitoista. Happitilanne oli parantunut selkeästi edellisestä vuodesta ollen hyvällä tasolla. Sähkönjohtavuus oli laskenut hieman ollen kuitenkin koholla verrattuna sisävesien normaaliin tasoon. Typpipitoisuus oli laskenut, mutta kuvasti edelleen rehevää luokkaa. Rauta- ja alumiinipitoisuus olivat nousseet vuodesta 2015. Rautapitoisuus oli kuitenkin edelleen sisävesille tyypillisellä tasolla. Varsinkin elokuun kierroksen näytteessä esiintyi kyseisiä metalleja enemmän kuin muina näytekertoina. Muita metalleja vedessä esiintyy jonkin verran. 32 Sähkönjohtavuus (ms/m) 300 250 K3: 400 ms/m Se: 389 ms/m 2010 2011 TMS K6 K7 K3 K2 Se KMP 2012 2013 2014 2015 2016 200 150 100 50 0 1.1.10 3.3.10 3.5.10 3.7.10 2.9.10 2.11.10 2.1.11 4.3.11 4.5.11 4.7.11 3.9.11 3.11.11 3.1.12 4.3.12 4.5.12 4.7.12 3.9.12 3.11.12 3.1.13 5.3.13 5.5.13 5.7.13 4.9.13 4.11.13 4.1.14 6.3.14 6.5.14 6.7.14 5.9.14 5.11.14 5.1.15 7.3.15 7.5.15 7.7.15 6.9.15 6.11.15 6.1.16 7.3.16 7.5.16 7.7.16 6.9.16 6.11.16 Kuva 7-9. Mankinjoen kautta laskevien pintavesien sähkönjohtavuudet vuosina 2010 2016.

7.4 Pohjavedet Tarkkailtavat pohjavesipisteet jaettiin kuormittajien mukaan seuraavasti: - Ämmässuontien lopetettu maanläjitysalue - Rakennusjätteen käsittelylaitos ja siirtoajoneuvovarasto - HSY:n hyötykäyttö ja kompostointialueet sekä Kalliosuon ylijäämämaiden täyttöalue - HSY:n jätteenkäsittelykeskuksen alue - Kulmakorven toiminnot Kaatopaikka-alue sijaitsee kallioalueella, jossa maakerrosten paksuus on yleisesti ottaen vähäinen. Maaperä on pääosin moreenia ja hienoainesta. Kalliomäkien väliset notkot ovat soistuneet. Tällaisella alueella pohjaveden muodostuminen on vähäistä ja virtaus heikkoa. Pohjavedet ovat usein vähähappisia ja raudan, mangaanin sekä muiden metallien pitoisuudet ovat kohonneet varsinaisten pohjavesialueiden veden laatuun verrattuna. Maaperän hienojakoisuudesta johtuen näytteet ovat usein sameita. Syken (2016) Vesitilanne-tiedotteen mukaan vuoden 2016 alussa pohjavedet olivat keskimääräistä ylempänä. Myös keväällä pinnat olivat suuressa osassa maata yli ajankohdan keskiarvojen, sillä aikaisempi lumien sulaminen täydensi pohjavesivarastoja. Maaliskuussa yhteistarkkailualueella pohjaveden pinnat ovat pääosin nousseet verrattuna lokakuun 2015, mutta pinnantasot ovat pääosin maaliskuun 2015 pinnantasoja matalammalla. Toukokuussa pohjaveden pinnantasoissa oli sekä nousua että laskua verrattuna maaliskuun sekä vuodentakaisiin pinnantasoihin. Elokuussa pohjaveden pinnantasoissa oli laskua verrattuna toukokuun pinnantasoihin, kun taas vuodentakaisiin tasoihin verrattuna vedenpinnat olivat nousseet pääosassa putkia. Syken vesitilannekatsauksen mukaan pohjavedenpinnat olivat lokakuussa vuodenaikaiskiertoon nähden poikkeuksellisesti edelleen laskussa Etelä-Suomessa, johtuen vähäsateisuudesta ja maaperän kuivuudesta. Myös Ämmässuon alueella sadanta oli lokakuussa selkeästi viime vuotta vähäisempää. Yhteistarkkailualueella pohjaveden pinnantasoissa oli laskua reilussa puolessa putkissa verrattuna elokuun pinnantasoihin, kun taas vuodentakaisiin tasoihin verrattuna vedenpinnat olivat nousseet pääosassa putkia. Ämmässuon ja Kulmakorven alueen pohjavesihavaintopisteiden pohjavedenpinnan korkeudet vuonna 2016 on esitetty liitteessä 9 ja vesinäytteiden analyysitulokset liitteessä 10, sekä pohjavesinäytteenoton kenttätiedot liitteessä 8. 7.4.1 Ämmässuontien lopetettu maanläjitysalue Ämmässuontien vanhan maanläjitysalueen vaikutuksia pohjaveteen tarkkailtiin vuonna 2016 havaintopisteiltä P29b, 201, P35 ja P33b. Havaintopisteet sijaitsevat osittain soistuneella alueella, mikä selittää osin pohjaveden vähähappisuuden, värin, sameuden ja korkeat rautapitoisuudet. Ämmässuontien maanläjitysalueen indikaattoreita ovat mm. sähkönjohtavuus, kloridi, sulfaatti, metallit (arseeni, barium, molybdeeni, kromi, kadmium, vanadiini, sinkki) ja ravinteet. Vuonna 2016 pohjaveden pintojen vuotuiset vaihtelut olivat pisteessä P29b pienempiä kuin pisteissä P35 ja P33b (kuva 7-10). Kalliopohjaveden havaintopisteellä 201 pinnankorkeuksissa ei tavanomaisesti juurikaan tapahdu vaihtelua, mutta lokakuussa 2015 vedenpinnan taso pisteellä nousi selkeästi tavanomaista korkeammalle (0,78 m) ja veden pinta kohosi vielä maaliskuun 2016 mittauskierroksella. Toukokuusta lähtien vedenpinta palautui pisteelle ominaiselle, tasaiselle tasolle. Muissa alueen putkissa vedenpinnan vaihtelut noudattelivat vuodenaikaisvaihteluita, mutta vaihtelut olivat aiempaa vähäisempiä. Kalliopohjavesipisteissä vesipinnat vaihtelivat välillä 61,89-64,63 m mpy, kun maapohjavesiputkessa P35 pinnantaso vaihteli välillä 55,36-56,03 m mpy. Pinnanmittaustulokset on esitetty liitteessä 9. 33

66,0 65,0 64,0 63,0 62,0 Ämmässuon lopetettu maanläjitysalue 34 m mpy 61,0 60,0 59,0 58,0 P35 P33B 201 P29B 57,0 56,0 55,0 54,0 15.3.08 15.3.09 15.3.10 15.3.11 14.3.12 14.3.13 14.3.14 14.3.15 13.3.16 13.3.17 Kuva 7-10. Lopetetun maanläjitysalueen pohjavedenpinnankorkeudet vuosina 2008 2016. Ämmässuon maankaatopaikan ja HSY:n vanhan kaatopaikan jätetäyttöalueen välissä sijaitseva kalliopohjavesipiste 201 edustaa maanläjitysalueelta virtaavia pohjavesiä. Alue on ojitettua suometsämaata. Pohjavesi oli keskimäärin vuotta 2015 sameampaa, mutta vuosiin 2007-2014 verrattuna sameus oli alhaisempi. Vesi oli pisteelle tavanomaiseen tapaan hapetonta sekä hapanta. Kemiallinen hapenkulutus oli korkealla tasolla, mikä johtuu humuspitoisista suovesistä. Veden sähkönjohtavuusarvot olivat vuoden 2016 aikana tasaiset ja keskimäärin vuoden 2015 tasolla. Kloridipitoisuus vedessä oli korkea. Huonosta happitilanteesta johtuen veden rautapitoisuus oli korkea, myös ammoniumtypen pitoisuus oli korkea ja edeltävien vuosien tasolla. Bariumin pitoisuudet laskivat edeltäviin vuosiin verratessa. Vedessä ei todettu sulfaatteja. Pisteestä P29b tarkkaillaan Ämmässuontien maanläjitysalueen luoteeseen virtaavien vesien mahdollisia vaikutuksia kalliopohjaveteen. Pisteellä P29b veden laatu oli tasaista ja useiden parametrien osalta pysynyt aikaisemman kaltaisena. Rautapitoisuudet nousivat vuodesta 2015, mutta olivat pisteen tarkkailuvuosien keskimääräisellä vaihteluvälillä. Myös ammoniumtypen pitoisuudet nousivat edellisestä vuodesta, mutta pitoisuudet olivat edelleen hyvin alhaisia. Ämmässuontien maanläjitysalueen pohjoispuolella painanteessa, pohjaveden virtaussuunnan alapuolella sijaitsee pohjavesipiste P33B ja painanteen toisella puolella sijaitsee kalliopohjavesipiste P35. Pisteellä P35 happipitoisuus nousi vuodesta 2015, keskimääräinen ph-arvo on ollut vuosien ajan laskusuuntainen, ollen vuonna 2016 6,13. Sähköjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat tasaiset, alhaiset ja aiempien vuosien tasolla. Sulfaattipitoisuus nousi keskimäärin edeltävistä vuosista, typenyhdisteiden sekä raudan pitoisuudet puolestaan pääosin laskivat. Pisteellä P33B vedessä oli sameutta ja väriä, tutkitut pitoisuudet olivat kuitenkin edellisten vuosien tapaan alhaisella tasolla ja sähkönjohtavuus, kloridi-, sulfaatti-, sekä kalsiumpitoisuus laskivat pisteelle keskimääräisiin pitoisuuksiin verrattuna. Rautapitoisuus oli tavanomaista korkeampi toukokuun näytteessä, mutta keskimääräinen pitoisuus oli kuitenkin vuotta 2015 alhaisempi. Pisteellä ei ole nähtävissä kuormitusvaikutuksia.

7.4.2 NCC Industry Oy:n asfalttiasema (entinen rakennusjätteen käsittelylaitos) ja siirtoajoneuvovarasto Kuusakosken Ekopark Espoon rakennusjätteen käsittelylaitoksen vuokrasopimus päättyi 31.12.2015 ja uuden vuokralaisen NCC Industry Oy:n asfalttiasema on aloittelemassa toimintaa alueella. Tällä hetkellä alueelle on pääosin läjitetty asfalttiainesta. Alueella on asfalttiaseman (entisen rakennusjätteiden käsittelyalueen) lisäksi siirtoajoneuvovarasto, betoniasema, asfalttiasema sekä alueella tehdään myös kantojen haketusta sekä mullan valmistusta. Näiden nykyisten toimintojen sekä jo loppuneen käsittelytoiminnan mahdollisia indikaattoreita ovat mm. mineraaliöljyt ja metallit (sinkki, lyijy, kromi, kupari). NCC Industry Oy:n asfalttiaseman, Ruduksen asfalttiaseman ja Espoon kaupungin siirtoajoneuvovaraston alueilta tapahtuu pohjaveden virtausta lähinnä kalliopohjavetenä pohjoiseen havaintoputken 207A suuntaan ja etelään havaintoputken 206A suuntaan. Etelässä virtaus jatkuu havaintoputken 37 suuntaan, ja edelleen HSY:n kompostointilaitoksen kautta kohti Kaakkoista avo-ojaa. Pohjoisessa pohjaveden virtaus etenee kahdelle eri valuma-alueelle, joista toista edustaa pohjavesiputki 253/07, jolla on tarkoitus seurata NCC Industry Oy:n (entisen Ekopark Espoon) mahdollisia vaikutuksia kalliopohjaveteen kauempana laitosalueesta. Toista asfalttiaseman pohjoiseen suuntautuvaa valuma-aluetta edustaa havaintoputki 254/07. Havaintoputkella 40 seurataan pääosin siirtoajoneuvovaraston mahdollisia vaikutuksia pohjaveteen. Pohjaveden pinnantasot vaihtelivat vuonna 2016 alueen pohjoispuolella putkissa (253/07 ja 254/07) noin 0,8-1,0 m ja alueen muissa putkissa noin 0,2-0,5 m. Pinnantasojen vaihtelut on esitetty kuvassa 7-11 sekä liitteessä 9. 35 Kuva 7-11. NCC Industry Oy:n (ent. rakennusjätteen käsittelylaitoksen) ja siirtoajoneuvovaraston pohjavedenpinnankorkeudet vuosina 2008 2016.

Kalliopohjavesipisteen 207A veden laadussa on ollut havaittavissa alueen toiminnan vaikutuksia korkeana sähkönjohtavuutena sekä kloridi- ja sulfaattipitoisuutena. Vuonna 2016 pisteellä todettiin hienoista laskua hyvin korkeissa sähkönjohtavuuden, kloridin, sekä alkaliniteetin (kuvat 7-12 ja 7-15) pitoisuuksissa verrattaessa tuloksia edellisen vuoden 2015 keskimääräisiin pitoisuuksiin. Sekä kloridille, ammoniumtypelle, että sulfaatille asetetut ympäristölaatunormipitoisuudet ylittyivät selkeästi. Aiempaan tapaan korkeita pitoisuuksia todettiin myös kalsiumin ja raudan osalta. Vedessä todettiin pieniä pitoisuuksia MTBE:ä ja TAME:a. Öljyhiilivetyjä C 10 -C 40 ei havaittu, eikä bakteereja todettu elokuun pientä fekaalisten streptokokkien määrää lukuun ottamatta. Piste 207A on selkeästi kuormitteisin piste alueella. 36 Kuva 7-12. Kalliopohjavesiputken 207A sähkönjohtavuus, kloridipitoisuus, kemiallinen hapenkulutus ja ammoniumtyppipitoisuus vuosina 2009 2016. Myös kalliopohjavesipisteessä 206A veden laadussa oli todettavissa lieviä kuormitusvaikutuksia aikaisempien vuosien tapaan. Pohjavesi oli sameaa, hapetonta ja neutraalia. Sähkönjohtavuus oli korkea sekä kemiallinen hapenkulutus oli koholla, tosin hapenkulutuksen keskimääräistä pitoisuutta nosti toukokuussa todettu tavanomaista selkeästi korkeampi arvo. Ammoniumtypen keskimääräinen pitoisuus oli vuosia 2014-2015 korkeampi ja ylitti pohjaveden laatunormipitoisuuden. Kloridipitoisuus laski selkeästi ja oli koko vuoden alle pohjaveden laatunormipitoisuuden (kuva 7-13). Keskimääräinen alkaliniteetin pitoisuus oli korkea, lokakuussa mitattiin tarkkailujakson 2009-2016 korkein pitoisuus (kuva 7-15). Pohjaveden rautapitoisuus oli erittäin korkea. Näytteissä todettiin maalis- ja toukokuussa pieni määrä koliformisia bakteereja.

37 Kuva 7-13. Kalliopohjavesipisteen 206A sähkönjohtavuuden ja kloridipitoisuuden sekä kemiallisen hapenkulutuksen ja ammoniumtypen kehitys vuosina 2009 2016. Pohjaveden virtaussuunnassa alempana on kalliopohjavesipiste 37, jonka veden laatu oli parempaa kuin yläpuolisella pisteellä 206A. Vedenlaatu pisteellä parantui verrattuna vuoteen 2015, mm. sähkönjohtavuuden, kloridin (kuva 7-14), sulfaatin sekä kokonais- ja nitraattitypen osalta. Pohjavedessä havaittiin suolistoperäisiä indikaattoribakteereja lokakuun näytteessä. Pisteiden 206A ja 37 veden laatuun saattaa vaikuttaa NCC:n asfalttiaseman (entinen Ekopark Espoo) alueen lisäksi Hyvinkään Tieluiska Oy:n ja Rudus Asfaltti Oy:n alueet sekä Espoon kaupungin siirtoajoneuvovarasto. Kuva 7-14. Kalliopohjavesipisteen 37 sähkönjohtavuuden ja kloridin kehitys vuosina 2009 2016.