YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 83/2013/1 Länsi- ja Sisä-Suomi Dnro LSSAVI/182 /04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 5.6.2013 ASIA Tuhkakaatopaikan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistaminen ja toiminnan olennainen muutos sekä jätteiden hyödyntäminen, Kristiinankaupunki. Päätös sisältää ratkaisun toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta. HAKIJA PVO-Lämpövoima Oy Frilundintie 7 65170 Vaasa TOIMINTA JA SEN SIJAINTI PVO-Lämpövoima Oy:n Lålbyn tuhkan kaatopaikka-alueen laajentaminen, läjityskorkeuden kasvattamien, sijoitusmäärien kasvattaminen, uusien sivutuotteiden läjittäminen sekä hyötykäytettävien tuhkien stabilointi ja varastoiminen. Lålbyn tuhkakaatopaikka sijaitsee kiinteistöllä Lillhox 287-407-13-94, osoitteessa Vaasantie 205, Lapväärtti, Kristiinankaupunki. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Toiminta on ympäristölupavelvollista ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin ja 28 :n 2 momentin kohdan 4) mukaan sekä ympäristönsuojeluasetuksen 1 1 momentin kohtien 13 d) ja 13 f) mukaan. Ympäristönsuojelulain 28 :n 3 momentin mukaan luvan saanen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 16.3.2005, LSU-2005-Y-104 (111) antaman ympäristöluvan mukaisesti toiminnanharjoittajan on tullut jättää hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi 31.8.2008 mennessä. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 0295 018 450 Vaasan päätoimipaikka fax 06 317 4817 Wolffintie 35 kirjaamo.lansi@avi.fi PL 200, 65101 Vaasa
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA 2 Aluehallintovirasto käsittelee kaatopaikan ympäristölupahakemuksen ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 13 d) perusteella ja enemmän kuin 10 000 tonnia vuodessa hyödynnettävän jätteen käsittelyä koskevan ympäristöluvan ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 13 g) kohdan perusteella. ASIAN VIREILLETULO Ympäristöluvan tarkistushakemus ja kaatopaikka-alueen laajennus on tullut vireille Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa 5.7.2007. Ympäristölupahakemusta on päivitetty 1.12.2011 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle tehdyllä uudella lupahakemuksella. VIRANOMAISTA KOSKEVA MERKINTÄ Länsi-Suomen ympäristökeskus on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n mukaan ympäristökeskuksissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastolle, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle. Tämän päätöksen ympäristönsuojelulain mukaisena valvontaviranomaisena toimii Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT Länsi-Suomen ympäristökeskus, ympäristölupa 4.6.2002, 0801Y0036-111 Länsi-Suomen ympäristökeskus, ympäristölupa 16.3.2005, LSU-2005-Y-104 (111) Vaasan hallinto-oikeuden päätös 9.6.2003 Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 8.4.2005 ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Maakuntakaavassa suunnittelualue sijoittuu jätteenkäsittelyalueelle/energiahuollon jätealueelle, joka on kaavassa merkitty ej-1-merkinnällä. Kaavassa suunnittelualueesta pohjoiseen on merkitty voimansiirtojohto (z). Suunnittelualueesta etelään on kaavassa merkitty Project Aqua-vesistön raja. Suunnittelualueella on voimassa Lapväärtin osayleiskaava, joka on hyväksytty Kristiinankaupungin kaupunginvaltuustossa 23.8.2010. Osayleiskaavassa suunnittelualue sijoittuu YVA-lain mukaisen lentotuhkan läjitysalueelle (EJ-2). Suunnittelualueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Suunnittelualueen pohjoispuolelle sijoittuu kunnan jätteiden käsittelyalue, joka on poistettu käytöstä (EJ-1/M). Pohjoisessa ja etelässä sijaitsee maa- ja metsätalousvaltainen alue (M). Suunnittelualueen länsipuolelle on merkitty sähköjohto (z). Suunnittelualueesta länteen sijoittuu valtatie (vt/kt) ja valtatien varteen suunnittelualueen länsipuolelle on merkitty likimääräinen liikennemelualueen raja (me), päiväohjearvo 55 dba. Alueelle ei saa sijoittaa uusia
3 asuinrakennuksia, mutta olemassa olevia asuinrakennuksia saa korjata ja laajentaa. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI PVO-Lämpövoima Oy:n tuhkan ja sivutuotteiden sijoitusalueen toiminnan laajentamisen ympäristövaikutusten arviointi on tehty vuonna 2006. Yhteysviranomainen Länsi-Suomen ympäristökeskus on antanut ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta lausuntonsa 24.5.2006, ja todennut siinä, että yhteysviranomaisen lausunto on pääsääntöisesti huomioitu arviointiselostuksen laadinnassa. Lausunnossa todettiin, että arviointiselostus täyttää YVA-lain ja asetuksen sisällölliset vaatimukset ja sitä voidaan pitää riittävänä edellyttäen, että yhteysviranomaisen lausunnossa esittämät täsmennykset huomioidaan hankkeen jatkotarkastelussa. Täsmennykset on huomioitu päivitetyssä ympäristölupahakemuksessa. TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Tuhkakaatopaikka sijaitsee Lålbyssä noin 5 kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja 8 kilometrin etäisyydellä Kristiinan PVO-Lämpövoima Oy:n voimalaitoksesta. Kaatopaikka rajoittuu pohjoispuolelta Kristiinankaupungin Lålbyn vuonna 2001 suljettuun yhdyskuntajätteen kaatopaikkaan ja länsipuolelta valtatie 8:aan. Suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse häiriintymiselle alttiita kohteita. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat suunnittelualueen kiinteistön rajasta etelään noin 450 600 metrin etäisyydellä. Alueen hydrologia, geologia ja ympäristön luonnontila Suunnittelualue sijoittuu Kokemäenjoen Selkämeren Saaristomeren vesienhoitoalueella sijaitsevan suojellun Lapväärtinjoen ja Isojoen vesistön (MUU100030) valuma-alueen rajalle. Pintavedet laskevat suunnittelualueelta etelään. Pintavedet purkautuvat valtatie 8 alitse virtaavaan Mångärdsdiketiin ja edelleen Lapväärtinjokeen päätyen lopulta Pohjanlahteen. Maaperä alueella on pääosin tiivistä ja heikosti vettä johtavaa silttiä sekä siltti- ja hiekkamoreenia. Alueella 10 15 % sadannasta muodostuu pohjavedeksi loppuosan poistuessa alueelta pinta- ja pintakerrosvaluntana sekä haihtumalla. Pohjavesivalunta suuntautuu suunnittelualueelta etelään päin. Suunnittelualue on luonnontilassa ollessaan topografialtaan suuntautunut etelä-pohjoiseen. Ympäröivän maanpinnan korkeus vaihtelee + 10 - +35 m mpy. Alueelta on louhittu kalliota sijoitusalueen rakentamisvaiheessa. Nykyisin käytössä olevat alueet muodostavat tasaisen länteen loivasti viettävän kenttäalueen. Muilta osin alue viettää pääosin loivasti etelään. Maaperä on hyvin kantavaa eikä pehmeiköitä ole. Päämaalaji on hiekkamoreeni. Kallioperä on ainakin pintaosiltaan melko rikkonaista. Alkuperäistä luontoa ei ole suunnittelualueella enää jäljellä. Suunnittelualueen rakentamattoman osan ja alueen ympäristön metsät ovat puolukka- ja
4 mustikkatyypin (VT ja MT) kivennäismaakankaita, jotka ovat intensiivisessä metsätalouskäytössä. Paikoin esiintyy avokallioita. Alueen eteläosaa halkova metsätie siirretään sijoitusalueen eteläpuolelle. Lähimmät Natura-alueet sijaitsevat noin 1,7 km etäisyydellä suunnittelualueesta lounaaseen (Lålbyn peltoaukea, FI0800162) ja noin 2,8 km etäisyydellä suunnittelualueesta luoteeseen (Tegelbruksbacken, FI0800140). Lapväärtinjokilaakso (FI0800111) sijaitsee noin 3,4 km etäisyydellä suunnittelualueesta etelään. Pohjavesi Suunnittelualue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet Bötombergen A (1028704 A) ja Bötombergen B (1028704 B) sijaitsevat noin kahdeksan kilometrin etäisyydellä sijoitusalueesta itään. Tuhkakaatopaikan pohjavedessä on havaittu kohonneita kloridi- ja sulfaattipitoisuuksia ja niiden myötä kohonnut sähkönjohtavuus. Pohjaveden metallipitoisuudet ovat ajoittain olleet koholla. Pohjavesinäytteiden kiintoainepitoisuudet ovat olleet korkeita. Muut selvitykset Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse kulttuuriperintökohteita. Tjöck-Högbergsåsenin kiviröykkiöt sijaitsevat 2,2 kilometrin etäisyydellä koillisessa ja valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Butsbackenin kyläasutus sijaitsee 2,2 kilometrin etäisyydellä luoteessa. HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA Toiminta vanhan kaatopaikan alueella Lålbyn tuhkakaatopaikka on otettu käyttöön vuonna 2003. Aluetta käytetään lento- ja pohjatukan sekä kipsin varasto- ja loppusijoitusalueena. Tuhka tuodaan PVO-Lämpövoima Oy:n Kristiinan voimalaitokselta, jossa käytetään polttoaineena pääasiassa hiiltä. Voimalaitostoiminnassa syntyy lento- ja pohjatuhkan lisäksi myös rikinpoistolaitoksen prosessissa kipsiä sekä savukaasujen puhdistuksessa syntyvää lietettä, jota kutsutaan suodatinkakuksi. Tuhkan ja kipsin hyötykäyttö vaatii stabilointia, jota on tarkoitus tehdä Lålbyn läjitysalueella. Olemassa olevan ympäristöluvan mukaiselle kaatopaikalle (kaatopaikan vanha osa) läjitetään myös lähiseudun kiinteää polttoainetta käyttävien lämpökeskusten tuhkaa. Myös PVO-Lämpövoima Oy:n suunnitteluvaiheessa olevilta kaasutinlaitokselta ja monipolttolaitokselta tulevaa lento- ja pohjatuhkaa, suodatinkakkua ja kipsiä on tarkoitus läjittää mikäli ne täyttävät tavanomaisen jätteen laatuvaatimukset. Nykyinen kaatopaikka (vanha kaatopaikka) käsittää alueet 1 4 ja 7. Täyttövaiheessa 1 alueelle on sijoitettu lentotuhkaa, pohjatuhkaa ja epäkuranttia kipsiä. Alue 4 on rakennettu kesällä 2006 ja alueella 5 on tehty pohjan muotoilu. Aluetta 7 ei ole otettu vielä käyttöön. Epäkurantin kipsin ja suodatinkakun alueet tasausaltaan vieressä on rakennettu. Tasausaltaan vieressä ole-
5 valle, pienemmän täyttöalueen etelän puoleiselle alueelle, sijoitetaan kipsiä ja lämpölaitoksen tuhkaa ja pohjoisen puoleiselle alueelle sijoitetaan suodatinkakkua. Nykyisen kaatopaikan alue on noin 16,5 hehtaaria ja huolto-, vedenkäsittelyja tiealueita on noin hehtaari. Alueelle on voinut sijoittaa lentouhkaa, pohjatuhkaa ja kipsijätettä enintään 95 000 tonnia vuodessa. Tuhkajätettä sijoitetaan vanhan kaatopaikan alueelle noin 1 100 000 m 3. Pintarakenteineen lentotuhka-alueen korkeus on +43 metriä, pohjatuhkan +38 metriä ja kipsin +34 metriä meren pinnasta. Hakemussuunnitelmassa käytetty korkeusjärjestelmä on N60. Vanhan kaatopaikanosan rakenteet Nykyisen tuhkan sijoitusalueen (alueet 1 4 ja 7) pohjarakenne koostuu seuraavista rakennekerroksista ylhäältä alaspäin lukien: Liikennöintikerros lentotuhkasta, 500 mm Suodatinkangas N2 (tarvittaessa) Kuivatuskerros, sepeli # 16 55 tai # 8 55, 500 mm Tiivistyskerros, kuitusavi (k < 8,2 *10-10 m/s), 700 mm Tasauskerros, hiekka, sora tai murske, 50 100 mm Muotoiltu leikkaus/penger Toiminnan muutos/kaatopaikan laajennus Kaatopaikan kokonaispinta-ala on 31,8 hehtaaria, josta laajennusosan osuus on noin 15,1 hehtaaria. Kaatopaikan kokonaistäyttötilavuus on noin 5 460 000 m 3 tuhkia ja sivutuotteita. Alueella on täyttötilavuutta yhteensä noin 40 vuodeksi, jos/kun vuosittain alueelle sijoitetaan noin 150 000 tonnia tuhkaa ja sivutuotteita. Sijoitusaluetta laajennetaan vaiheittain sitä mukaa kun uutta täyttötilavuutta ja käsittelytilaa tarvitaan. Lakikorkeuden saavuttaneille osille rakennetaan pintarakenteita vaiheittain, jolloin avoinna olevan tuhkatäytön pinta-ala ei kasva nykyisestä. Nykyiseen PVO-Lämpövoima Oy:n Lålbyn tuhkakaatopaikan ympäristölupaan haetaan muutosta seuraavilta osin: Kaatopaikan laajentaminen 15,1 hehtaarilla, täyttökorkeuden kasvattaminen uudella alueella +62 metriin (nykyisellä alueella maksimikorkeus +57 m) ja luiskakaltevuuden muuttaminen. Luiskakaltevuus läjitysalueen reunoilla olisi vähintään 1:3 ja läjitysalueen päällä vähintään 1:20. Vuosittain vastaanotettavien tuhkien ja sivutuotteiden määrän kasvattaminen nykyisestä 95 000 tonnista vuodessa, 150 000 tonniin vuodessa. Entisten lento- ja pohjatuhkien sekä kipsin vastaanottamisen ja läjittämisen lisäksi haetaan lupaa myös suodatinkakun eli savukaasujen puhdistuksessa syntyvän lietteen läjittämiselle.
6 Lento- ja pohjatuhkan sekä kipsin ja mahdollisesti epäkurantin kipsin välivarastointi ja käsittely hyötykäyttöä varten erillisellä välivarastointikentällä. Varastointiaika on maksimissaan kolme vuotta. Stabilointilaitteiston käyttäminen alueella liittyen tuhkien ja kipsin hyötykäyttöprojekteihin. Sijoitusalueen rakentamisessa ja sulkemisessa tarvittavien maa- ja kiviainesten, kumirouheen, kumirenkaiden ja kuitusaven varastointi alueella. Vaihtoehtoiset sijoitusalueen pintarakenteet (salaoja- ja bentoniittimattorakenteet). Sijoitettavat jätteet Suurin osa läjitysalueelle sijoitettavasta jätteestä on Kristiinan PVOlämpövoimalaitokselta kivihiilen poltosta syntyvää lentotuhkaa ja pohjatuhkaa. Lisäksi sijoitetaan savukaasujen puhdistuksessa syntyvää epäkuranttia kipsiä, kaasutinlaitosten pohjatuhkaa ja suodatinkakkua. Suunnitteilla olevan Kristiinan voimalaitoksen monipolttoainekattilan tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavaa tuhkaa ja lähiseudun (bio)lämpökeskuksien tuhkaa. Kaatopaikalle läjitettävät jätteet on esitetty alla olevassa taulukossa: Jätejae ja EWCluokkmäärin Määrä keski- Jätteen muodostuminen (t/a) Lentotuhka, 10 01 02 107 000 Kiinteän polttoaineen poltosta voimalaitoksella Pohjatuhka, 10 01 01 20 000 Kiinteän polttoaineen poltosta voimalaitoksella Kipsi, 10 01 05 20 000 Savukaasujen puhdistuksesta voimalaitoksella Suodatinkakku, 10 01 19 1 000 Savukaasujen puhdistuksessa syntyvän jäteveden puhdistusliete voimalaitokselta Lämpökeskusten tuhka, 10 01 03 2 000 Lähiseudun kuntien lämpökeskuksilla syntyvä tuhka Altaan tyhjennyksestä syntyvät massat, 10 01 21 alle 5 Sijoitusalueen altaan ruoppauksesta Haitta-aineiden kokonaispitoisuudet ja kokonaismäärät Sijoitusalueelle suodatinkakun ja rikinpoistokipsin mukana tulevien haittaaineiden kokonaismäärät on laskettu sijoitettavien jätteiden kokonaismäärien perusteella: suodatinkakku 1000 t/a ja kipsi 20 000 t/a. Kipsille on löydetty hyötykäyttöä, joten kaikkea muodostuvaa kipsiä ei enää sijoiteta sijoitusalueelle. Kivihiilen sivutuotteiden haitta-aineiden pitoisuudet mg/kg (PVO- Lämpövoima Oy, Kristiinan voimalaitoksen tuhkan sijoitusalue, ympäristövaikutusten arviointiselostus 8.2.2006):
7 Alkuaine Lentotuhka Pohjatuhka Suodatinkakku Rikinpoistokipsi Arseeni 25 5 12 <4,5 Barium 1400 1250 280 20 Kadmium 0,55 0,13 0,76 <0,05 Koboltti 38 32 18 <4,5 Kromi 84 82 39 <4,5 Kupari 75 63 26 <4,5 Mangaani 510 840 3400 5,8 Molybdeeni 10 <5 <5 <4,5 Nikkeli 72 56 39 <4,5 Lyijy 69 27 40 <4,5 Vanadiini 140 125 60 4 Sinkki 130 58 154 <4,5 Elohopea 0,52 <0,1 1,4 0,18 Sulfaatti 4000 1200 170 000 420 000 Kloridi 200 2100 8500 82 Fluoridi 130 <97 21 000 300 Suodatinkakun kaatopaikkakelpoisuus ja tehty riskinarviointi Pirkanmaan ympäristökeskuksen vuonna 2007 tekemän voimalaitoksen lento- ja pohjatuhkan sekä suodatinkakun hyötykäyttö- ja kaatopaikkakelpoisuustutkimuksen perusteella suodatinkakku voidaan luokitella tavanomaiseksi jätteeksi valtioneuvoston asetuksen jätteistä (179/2012) liitteen 4 mukaisella jätekoodilla 10 01 05 (savukaasujen rikinpoistossa syntyvät kiinteät kalsiumpohjaiset reaktiojätteet). Suodatinkakun liukoiset pitoisuudet alittavat valtioneuvoston asetuksessa 202/2006 asetetut tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerit poikkeuksena sulfaatti- ja fluoridipitoisuudet, joiden ylitykset olivat alle 20 % rajaarvosta. Ramboll Finland Oy:n epäkurantin kipsin ja suodatinkakun läjityksestä Lålbyn sivutuotteiden sijoitusalueelle tehdyn riskinarvioinnin (28.11.2011) mukaan sulfaatin liukoisuus suodatinkakusta on vähentynyt vuoden 2007 laboratoriotuloksiin verrattuna. Sulfaatin liukoisuus alitti VNa 202/2006 raja-arvon (20 000 mg/kg) vuonna 2009 (15 000 mg/kg) sekä vuonna 2010 (18 000 mg/kg). Koska liukoisuus on kuitenkin ollut lähellä raja-arvoa ja liukoisuus myös vaihtelee, on arvioinnissa tarkasteltu vielä tarkemmin sulfaatin liukoisuutta ja mahdollisuutta korottaa valtioneuvoston asetuksen raja-arvoa. PVO-Lämpövoima Oy on teettänyt epäkurantin kipsin ja suodatinkakun läjityksen riskinarvioinnin vuosina 2008, 2009 ja 2011 Ramboll Finland Oy:llä. Näiden kolmen riskinarvioinnin johtopäätöksenä todetaan, ettei suodatinkakun läjittäminen Lålbyn sivutuotteiden sijoitusalueelle aiheuta haittaa tai vaaraa ympäristölle, eliöstölle tai ihmisen terveydelle. Tarkastelu on tehty tilanteessa, jossa suodatinkakun sulfaatin liukoisuuden on oletettu olevan VNa 202/2006 mukaisen sulfaatin raja-arvon (20 000 mg/kg) yläpuolella, jopa kolminkertainen (60 000 mg/kg). Riskinarvioinnin ja laadunvarmennustestien
8 mukaan on todettu, että suodatinkakun sulfaatin liukoisuuden raja-arvon korottaminen on mahdollista (VNa 202/2006 liite 2, kohta 3.5) Riskinarvioinnissa fluoridin liukoisuus on voimalaitoksella toteutettujen prosessimuutosten seurauksena laskenut selvästi alle raja-arvon (150 mg/kg) ollen vuonna 2009 76 mg/kg ja vuonna 2010 75 mg/kg, joten fluoridin liukoisuutta ei ole tarkasteltu arvioinnin päivityksessä. Nykyisen toiminnan aikana alueelta otettujen tarkkailunäytteiden perusteella haitta-aineiden todelliset pitoisuudet tukevat riskinarvioinnin tuloksia. Epäkurantin kipsin kaatopaikkakelpoisuus Pirkanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa epäkurantin rikinpoistokipsin kokonaispitoisuudet ja liukoisuusominaisuudet täyttävät asetuksessa 202/2006 annetut tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerit. Kipsi sellaisenaan ei ole fysikaalisesti riittävän stabiilia massasijoitettavaksi suurina määrinä kaatopaikalle, vaan kipsi on ensin esikäsiteltävä esimerkiksi kiinteyttämällä lentotuhkalla. Kipsijätteelle varattu sijoitusalue on noin 1,4 hehtaaria. Tästä pinta-alasta noin puolelle sijoitetaan suodatinkakkua. Suodatinkakun ei arvioida reagoivan epäkurantin rikinpoistokipsin kanssa materiaalien haitallisuutta tai liukoisuutta lisäävästi. Sijoitettavat materiaalit ovat neutraaleja ja sisältävät stabiloituvia yhdisteitä. Suodatinkakkua on tarkoitus sijoittaa suunnitelmallisesti sijoitusalueella, josta se on helppo tarvittaessa ottaa erilleen. KAATOPAIKAN LAAJENTAMINEN Kaatopaikkaa laajennetaan nykyisen tuhkan kaatopaikan eteläpuolelle, jolloin nykyinen kaatopaikka-alue laajenee 16,7 hehtaarista 31,8 hehtaariin. Suojavyöhykealue on noin 11 hehtaaria. Tuhkan kaatopaikan laajentamisella ja korottamisella tehostetaan alueen käyttöä, kun tuhkan täyttötilavuus kasvaa. Uuden täyttöalueen lakikorkeus on hakemuksen mukaan maksimissaan + 62 m mpy (alueet 5, 6 ja 8 14). Laajennuksen yhteydessä rakennetaan toinen, pienempi tasausallas alueen kaakkoispuolelle mistä vedet johdetaan pumppauksen avulla nykyiseen tasausaltaaseen. Laajennusalueen pohjarakenne Laajennusalueen pohjarakenteissa on kaksi vaihtoehtoista rakennetta, joille molemmille haetaan lupaa. Laajennusalueiden (alueet 5, 6 ja 8 14) pohjarakenne on suunniteltu seuraavanlaiseksi ylhäältä alaspäin lukien:
9 Liikennöintikerros lentotuhkasta, 500 mm, Suodatinkangas N2 (tarvittaessa) Kuivatuskerros sepeli #16 55 tai # 8 55, 500 mm Edellä esitetyn pintakerroksen alapuolisen rakenteen vaihtoehdot: Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Tiivistyskerros, kuitusavi (k < 9,4 *10-10 m/s), 870 mm Tasauskerros, hiekka, sora tai murske, 50 100 mm Muotoiltu leikkaus/penger Suojahiekka # 0 3, 100 mm tai geotekstiili 1200 g/m 2 Geomembraani, HDPE-kalvo 2 mm Geotekstiili 1200 g/m 2 tai suojahiekka 100 mm # 0-3 Tiivistyskerros, maabentoniitti (k < 6,7 *10-10 m/s), 500 mm Tasauskerros, hiekka, sora tai murske, 50 100 mm Muotoiltu leikkaus/penger Laajennusalueen pintarakenteet Laajennusalueille 5 14 pintarakenteen toteuttamiselle esitetään kolme vaihtoehtoa. Kaikissa ylin osa koostuu 300 mm paksusta kasvukerroksesta ja 700 mm vahvuisesta ylijäämämaakerroksesta. Kasvualustan alle tulisi suodatinkangas. Näiden alla olevista kerroksista esitetään erilaisia vaihtoehtoja. Lupaa haetaan kuivatuskerroksen toteuttamiselle salaojamatolla tai rengasrouheella/murskeella/sepelillä ja tiivistyskerroksen toteuttamiselle joko kuitusavella (alkuperäisen lupahakemuksen mukaisesti) tai bentoniittimatolla. Pintakerroksen vaihtoehdot kasvualustan ja suodatinkankaan alla: Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Vaihtoehto 3 kuivatuskerros k >10-3 m/s, murske/sepeli 500 mm tai rengasrouhe 600 mm kuivatuskerros k >10-3 m/s sepeli 500 mm tai rengasrouhe 600 mm salaojamatto suodatinkangas (tarvittaessa) tiivistyskerros k < 10-9 m/s, maabentoniitti 500 mm tai kuitusavi 550 mm suojakangas (tarvittaessa) bentoniittimatto bentoniittimatto suodatinkangas (tarvittaessa)
10 Suoritettujen stabiliteettilaskelmien mukaan kaikilla esitetyillä pintarakennevaihtoehdoilla (VE1, VE2 ja VE3) stabiliteetti on riittävä, yli 1,5. Saavutettu stabiliteetti vaihteli 1,79 1,815. Stabiliteetti salaojamaton ja bentoniitin välissä on 3,39. Kuivatuskerros Rengasrouhe Yhden vaihtoehdon mukaan pintarakenteen kuivatuskerros voidaan rakentaa mineraalisen materiaalin sijasta rengasrouheesta. Kuivatuskerros suojataan yläpuolelta suodatinkankaalla. Kuivatuskerroksen paksuus on materiaalin kokoonpuristuvuus huomioon ottaen 600 mm. Rengasrouhe on kevyttä verrattuna maa-aineksesta tehtävään kuvatuskerrokseen. Jätetäytön painumista edistävä lisäkuormitus vähenee. Rengasrouheen k-arvo on suurempi kuin 1*10-3 m/s. Murske ja sepeli Kuivatuskerroksessa rengasrouheen tilalla voidaan hakemuksen mukaan käyttää mursketta ja/tai sepeliä. Kuivatuskerroksen paksuus olisi tällöin 500 mm ja k > 10-3 m/s. Salaojamatto Hakemuksen mukaan pintarakenteen mineraalinen kuivatuskerros voidaan korvata myös salaojamatolla. Salaojamatto asennetaan bentoniittimaton päälle, jolloin se toimii tehokkaana suojakerroksena sekä vettä johtavana kerroksena. Salaojamattona käytetään kahteen suuntaan vettä johtavaa mattoa, jonka vedenjohtokapasiteetti vastaa 0,5 metrin paksuista mineraalista kuivatuskerrosta. Salaojamatolla voidaan savuttaa vähintään yhtä hyvä vedenjohtokyky kuin mineraalisella kuivatuskerroksella. Salaojamaton päälle tulee 1000 mm paksuinen pintakerros puhtaista maista. Tämä kerros suojaa mattoa mekaanisilta rasituksilta. Salaojamattoon ei kohdistu lisäkuormitusta pintarakenteiden lisäksi. Luiskan alaosaan tehdään sulamisvesiä varten kuivatuskerros sepelistä. (vaihtoehto 3) Tiivistyskerros Vaihtoehdossa 1 esitetään, että osalle nykyistä tuhkan sijoitusaluetta rakennetaan pintarakenteen tiivistyskerros kuitusavesta. Kuitusavea esitetään laajennusalueen pintarakenteeseen maabentoniitin vaihtoehtona 550 mm:n paksuisena kerroksena, jonka vedenläpäisevyys on k < 10-9 m/s. Bentoniittimatto Vaihtoehdoissa 2 ja 3 pintarakenteiden tiivistyskerros esitetään tehtäväksi bentoniittimatolla. Suljettava alue muotoillaan, tiivistetään ja tasataan huolellisesti niin, että täyttöalueelle ei jää vettä kerääviä painanteita. Muotoilun jälkeen lakialueen minimikaltevuus on 1:20 ja luiska-alueilla 1:3. Muotoillun ja tiivistetyn tuhkasta ja kipsistä koostuvan jätetäytön tiiveys k < 1*10-7 m/s. Bentoniittimatto levitetään tiivistetyn ja tasatun muotoilukerroksen päälle. Kerroksen yläpinnasta poistetaan mahdolliset kivet ja muut terävät esineet, jotka voisivat vaurioittaa mattoa. Bentoniitti suojataan yläpuolelta salaojamatolla, joka estää bentoniittimaton vaurioitumista yläpuolelta ja toimii kuivatus-
11 kerroksena. Mikäli kuivatuskerros toteutetaan luonnonmateriaalilla tai rengasrouheella, asennetaan bentoniittimaton päälle suojaava geotekstiili tai suojakerros hiekasta. Bentoniittimaton päälle asennetaan vähintään 300 mm:n suojakerros, ennen kuin sen päällä liikutaan ajoneuvolla. Rakennettaessa tiivistyskerros bentoniittimatolla, voidaan varmistaa, että tiivistyskerros on koko alueella tasalaatuinen. Luonnonmateriaalista tehdyn mineraalisen tiivistyskerroksen tasalaatuisuutta on vaikeampi varmistaa. Bentoniittimaton levittämisen seuranta ja dokumentointi on selkeää ja bentoniittijauheen määrä pitkittäissaumoissa on vakio. Mattojen limityksenä käytetään 0,5 m, jolloin se sallii epätasaisen muodonmuutoksen. Kaatopaikan osa-alueen sulkeminen Kaatopaikan sulkeminen tehdään vaiheittain siten, että täyttö on avoimena kerrallaan mahdollisimman pieneltä alueelta. Nykyisellään täyttöalue on avoimena noin 11 hehtaarin alueelta, jolloin suotovesialtaan kapasiteetti on riittävä. Sulkemista varten alueella varastoidaan pintarakenteen rakennusmateriaaleja (rengasrouhe, alueelta kuoritut pintamaat) maksimissaan kolme vuotta. Vesien keräily ja käsittely Kaatopaikan ulkopuolisten vesien pääsy alueelle estetään niskaojien avulla. Laajennusalueen rakentamisvaiheessa suotovedet ohjataan viettona nykyiseen 4000 m 3 :n tasausaltaaseen niin kauan kuin se on teknisesti mahdollista. Avonainen alue pidetään mahdollisimman pienenä, jotta vesien määrä ei lisäänny laajennuksen vuoksi. Siinä vaiheessa kun maastonmuotojen takia vesiä ei voida johtaa suoraan 4000 m 3 altaalle, rakennetaan pumppaamo, 300 m 3 :n tasausallas sekä putkilinja isoon tasausaltaaseen. Pienempi tasausallas (300 m 3 ) tasaa pumpun käynnistykset, jolloin pumpun ei tarvitse olla jatkuvasti käytössä (Pienempää allasta ei tarvita heti toiminnan laajetessa alueille 5 11). Altaan mitoituksessa on huomioitu alueen laajennuksesta johtuva suotovesimäärän kasvaminen ja nykyisen alueen osittainen sulkeminen. Suotovedet puhdistetaan laskeuttamalla vedessä oleva kiintoaines tasausaltaan pohjalle ja suodattamalla vesi hiekkasuodattimen läpi. Käsittelyn jälkeen vedet johdetaan mittakaivon kautta laskuojaan. Laskuojaan johdettavan veden määrää seurataan jatkuvatoimisesti. Veden laatua tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti otettavien näytteiden ja tehtävien analyysien avulla. Tasausaltaiden kiintoaineet poistetaan altaan pohjalta noin viiden vuoden välein tuhkan sijoitusalueelle, jotta tasausaltaan tilavuus ei pienene ja altaassa käsiteltävän veden vastaanottokapasiteetti säilyy riittävänä. Altaan hiekkasuodatin vaihdetaan tarpeen mukaan, jotta suodattimen suodatusteho pysyy ennallaan. Tuhkien varastointi ja käsittely hyötykäyttöä varten Hyötykäytettävät jätteet välivarastoidaan odottamaan varsinaista hyötykäyttöä. Loppusijoitettavan jätteen kaatopaikka ja hyötykäytettävän jätteen varas-
12 tointipaikka erotetaan selkeästi toisistaan. Alueelle sijoitettavia tuhkia, kipsiä ja mahdollisesti epäkuranttia kipsiä on suunniteltu varastoitavan hyötykäyttöä varten maksimissaan kolme vuotta rakennettavalla tiivispohjaisella välivarastointikentällä. Hyötykäytettäviä lentotuhkia on mahdollista välivarastoida koko alueella, johon on rakennettu pohjarakenteet. Uusien hyötykäytettävän tuhkan välivarastointialueiden sijainnit esitetään myöhemmin ympäristö- ja tulliviranomaisille. Tuhkaa välivarastoidaan vuosittain enintään 50 000 t/a (45 000 t/a lentotuhkaa ja 5000 t/a pohjatuhkaa). Tuhka varastoidaan erillisen suunnitelman mukaisesti siten, että sen tekninen laatu säilyy. Stabilointiin käytetään Kristiinan voimalaitoksen prosessin sivutuotteena syntyvää epäkuranttia kipsiä sekä muita pääsääntöisesti kaupallisia sideaineita. Varastointi tapahtuu joko kasavarastointina tai aumavarastointina. Pääasiassa lentotuhkaa varastoidaan 3 metriä korkeassa ja 18 metriä leveässä kasassa, jolloin esim. 0,9 hehtaarin alalle mahtuu yhteensä n. 14 500 m 3 lentotuhkaa. Aumavarastointia käytetään juuri ennen hyötykäyttöä. Tällöin tuhkaa voi olla 4 6 metriä leveissä ja 2,5 metriä korkeissa aumoissa esimerkiksi pinta-alaltaan 0,8 hehtaarin alueella kerralla yhteensä 4000 m 3. Yksittäisessä aumassa on tuhkaa 400 600 m 3. Stabilointi- ja sekoitusasema Alueelle on suunniteltu sijoitettavan stabilointi- ja sekoitusasema, jossa valmistetaan hyötykäytettävistä lentotuhkista ja sideaineista maanrakennusmateriaaleja muualla hyödynnettäväksi. Massoja stabiloidaan arvioilta noin 300 000 400 000 tonnia vuodessa. Stabilointi tapahtuu huhti-marraskuussa päiväaikaan. Tuhkia ja sideaineita kostutetaan tasausaltaan vedellä pölyämisen ehkäisemiseksi. Stabilointiaseman sekoituskapasiteetti on pienempi kuin aumasekoittimen, minkä vuoksi stabilointiasema on toiminnassa koko stabilointikauden. Asemasekoitusta käytetään pienempien materiaalimäärien, kuten kerrosstabiloinnin sideaineen sekoitukseen. Tarvittaessa stabiloitavien massojen sekoittamiseen käytetään aumasekoitinta. Aumasekoitinta käytetään suurten massamäärien, kuten stabiloitavan kasavarastoidun lentotuhkan nopeaan ja tehokkaaseen sekoittamiseen. Aumasekoitinta käytetään vuodessa kertyneen stabiloitavan tuhkamäärän sekoittamiseen noin 450 h/a. Polttoaineet Tuhkan sijoitusalueella ei varastoida polttoaineita tai kemikaaleja. Mahdollisten isompien projektien aikana alueella varastoidaan polttoaineita väliaikaisesti. Varastointi tapahtuu kaksoisvaippasäiliössä.
13 Energian käyttö ja energiatehokkuus Tuhkan sijoitustoiminta ei juurikaan poikkea normaalista maanrakentamisesta. Maanrakennuskoneiden tarvitsema energia tuotetaan polttoöljyllä. Sijoitusalueella käytetään sähköä valaistukseen ja kasteluveden pumppaamiseen. Sähkönkulutus alueella on noin 50 kwh vuorokaudessa. Stabilointitoiminnassa käytettävä aumasekoittaja saa käyttövoiman laitteen dieselmoottorista. Täydellä teholla polttoaineen kulutus on noin 80 l/h. Tällöin arvioidaan, että polttoainetta kuluu vuodessa maksimissaan noin 5 m 3. Polttoaine varastoidaan kaksoisvaippasäiliössä. Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä PVO-Lämpövoima Oy:lle on myönnetty ISO 14 001 ympäristöhallintajärjestelmän sertifikaatti vuonna 1999. Viimeisin auditointi on pidetty syksyllä 2010 ja sertifikaatti on voimassa 30.9.2013 saakka. Liikenne Alueelle menevä liikennemäärä lisääntyy laajennuksen takia siten, että se on keskimäärin noin 25 rekka-autoa vuorokaudessa suuntaansa. Kuljetukset voimalaitokselta läjitysalueelle tapahtuvat teitä mt 662 ja Vt 8 pitkin. Vt 8 käsittelyalueen kohdalla keskimääräinen vuorokausiliikennemäärä on 2 690 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus on keskimäärin 247 ajoneuvoa vuorokaudessa. Mt 662 keskimääräinen vuorokausiliikennemäärä on 892 ajoneuvoa, josta raskaan liikenteen osuus on 50 ajoneuvoa vuorokaudessa. Sivutuotteiden sijoitusalueelle tuodaan kuormia keskimäärin 10 15 kpl/vrk, vuodessa noin 3 750 kuormaa. Stabiloitujen materiaalien kuljettaminen hyötykäyttökohteisiin lisää liikennettä vuositasolla noin 7 500 10 000 kuormalla. Stabilointitoiminnasta aiheutuva liikennemäärän lisääntyminen on keskimäärin n. 40 50 kpl/vrk huhtikuun ja marraskuun välisenä aikana. Alueen sisäiset tiet rakennetaan siten, että ne kestävät raskasta ajoneuvoliikennettä ja ajoneuvoilla on teillä kohtaamismahdollisuus. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja käytäntö (BEP) Jätteiden sijoituksesta ei ole olemassa tällä hetkellä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevaa referenssiasiakirjaa, ns. BREF-asiakirjaa. Kaikki tässä hakemuksessa esitetyt sijoitus- ja vesienkäsittelytoiminnot täyttävät kuitenkin BAT:lle asetettavat vaatimukset. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) sekä ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) sovellukset perustuvat tuhkan ja kipsin hyötykäytön maksimointiin, alueen valintaan, käytön valvontaan, vesienhallintaan ja ympäristötarkkailuun. Sijoitusalueen pohja- ja pintarakenteissa hyödynnetään soveltuvia ylijäämämaita, rengasrouhetta, kuitusavea sekä pohja- ja lentotuhkaa. Näin säästetään neitseellisiä maa-ainesvaroja. Tuhkaa ja kipsiä pyritään ohjaamaan hyötykäyttöön mahdollisimman paljon. Ympäristöolosuhteiltaan ja arvioiduilta ympäristövaikutuksiltaan alue soveltuu sivutuotteiden sijoitusalueeksi. Lähiympäristössä ei ole sellaisia kohteita, joille lupahakemuksen mukaisesta
14 toiminnasta aiheutuisi ympäristönsuojelullista tai terveydellistä haittaa tai vaaraa. Maaperä ja pohjavesi suojataan toiminnasta riippuen vettä pidättävin tai ohjaavin rakentein. Alueen ulkopuolelle johdettavien vesien laatua ja niiden vaikutusta purkuvesistössä ja maaperässä seurataan säännöllisin mittauksin. Puhtaiden vesien sekoittuminen käsittelyä vaativiin vesiin estetään ja ilmapäästöt minimoidaan. Sijoitusalueelle tuotava tuhka ja kipsi kuljetetaan kosteana ja kuormat ovat peitettyjä, jolloin kuljetusten aikana ei aiheudu pölyhaittaa. Ympäristön kannalta parasta käytäntöä sovelletaan, kun olemassa olevaa tuhkan sijoitusaluetta laajennetaan alueelle, jonka vieressä sijaitsee vanha suljettu kaatopaikka ja asutus on suhteellisen etäällä. Lisäksi Lålbyn sivutuotteiden sijoitusalue sijaitsee lähellä Kristiinan voimalaitosta, josta pääosa sijoitusalueelle sijoitettavasta jätteestä kuljetetaan. Suunnittelualueella maaperän sulfaattipitoisuus on luontaisesti korkea lähellä sijaitsevan meren ja maaperän luontaisen sulfidipitoisuuden vaikutuksesta johtuen. Sijoitusalueelta johdettavien vesien sulfaattipitoisuus on samaa luokkaa kuin alueen taustapitoisuus. Hakijalla on käytössään ISO 14 001 ympäristönhallintajärjestelmä, jonka avulla yhtiö on sitoutunut ympäristön kannalta parhaan käytännön soveltamiseen. ARVIO TOIMINNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy on laatinut Pohjolan Voima Oy:n Kristiinan voimalaitoksen tuhkan sijoitusalueen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen vuonna 2006. Lisäksi Ramboll on laatinut PVO-Lämpövoima Oy:lle seuraavat riskinarvioinnit: Epäkurantin kipsin ja suodatinkakun läjitys Lålbyn sivutuotteiden sijoitusalueelle -riskinarvioinnin päivitys, 2011 Epäkurantin kipsin ja suodatinkakun läjitys kaatopaikalle - riskinarviointi, 2008 Epäkurantin kipsin läjityksen stabiliteetti-tarkastelu, 2007. Jätevedet ja päästöt vesiin Seurannan mukaan tasausaltaasta ympäristöön johdettavan veden määrä on vuosina 2006 2009 vaihdellut välillä 12 000 18 000 m 3 /a (keskimäärin 41 m 3 /d). Tasausaltaasta purkuojaan johdettava vesimäärä on 23 89 m 3 /d. Vuosien 2009 ja 2010 tarkkailutulosten perusteella tasausaltaaseen tulevassa ja siitä lähtevässä vedessä on yleensä runsaasti klorideja (497 726 mg/l) ja sulfaatteja (238 364 mg/l). Tästä johtuen myös veden sähkönjohtavuus on korkea, 300 540 ms/s. Happipitoisuus on vaihdellut välttävän ja erinomaisen välillä. Fosforitaso, 38 110 mg/l osoittaa veden olevan melko rehevää. Raskasmetallipitoisuudet ovat pääosin pieniä, mutta kohonneita molybdeenipitoisuuksia (43 140 µg/l) on havaittu. Ojavedessä havaitut pitoisuudet ovat selvästi pienempiä (0,6 37 µg/l). Mittapatoa lähimmässä havaintopisteessä (Oja 1b) veden laatu on vastannut mittakaivon veden laatua, mutta pitoisuudet ovat olleet jonkin verran pienempiä.
15 Laajennusalueen eteläpuolen vedet johdetaan tilavuudeltaan 300 m 3 :n altaaseen, josta ne pumpataan edelleen olemassa olevaan suurempaan tasausaltaaseen. Suuresta altaasta lähtevän veden määrää mitataan jatkuvatoimisesti. Veden laatua tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti. Tasausaltaiden sakat tyhjennetään noin viiden vuoden välein. Altaan hiekkasuodatin vaihdetaan tarpeen mukaan. Pohjavesivalunta kohdealueella suuntautuu etelään päin. Alueella on neljä pohjavesiputkea (HP4, HP13, HP14 ja HP15). Pohjavesiputki HP 15 on uusi tarkkailukohde ja tarkkailu tästä aloitetaan kun läjitysalueen laajennus on valmis. Entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan ja tuhkan läjitysalueen välissä sijaitsevassa havaintoputken HP13 vedessä on havaittu korkeita kiintoainepitoisuuksia, fosforipitoisuuksia ja korkeaa kemiallista hapenkulutusta. Fosforipitoisuus on ollut hyvin rehevien vesien tasoa ja siinä on ollut paljon orgaanista ainesta. Myös arseeni- ja sinkkipitoisuudet ovat olleet korkeita. Havaintoputki HP4 on läjitysalueen alapuolella. Vedessä kloridi- ja sulfaattipitoisuudet ja siten myös sähkönjohtavuus ovat olleet usein koholla. Ajoittain myös fosfori- kiintoainepitoisuudet sekä sinkki- ja molybdeenipitoisuudet ovat olleet koholla. Pohjaveden havaintoputkessa HP14, joka sijaitsee läjitysalueen yläpuolella mutta vanhan käytöstä poistetun kaatopaikan alapuolella, nikkelipitoisuudet ovat ylittäneet talousveden laatuvaatimuksen ja sinkkipitoisuudet ovat ylittäneet pohjaveden sinkille asetetun laatunormin (Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen muuttamisesta, 341/2009). Pitoisuudet on tutkittu suodattamattomista näytteistä vaikka ympäristölaatunormit on annettu suodatetuille vesinäytteille. Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin Suotovesien vaikutukset näkyvät ympäristön pinta- ja pohjavesien laadussa. Veden laadussa tai vaikutusalueen laajuudessa ei arvioida tapahtuvan merkittävää muutosta verrattaessa nykyisen toiminnan vaikutuksiin. Erityisesti Lapväärtinjoen alaosan ongelmana on kalojen kannalta kulloistenkin valuntaolosuhteiden mukaan esiintyvä veden laadun voimakas vaihtelu. Erityisen herkkiä happamuuden lisääntymisen fysiologisiin seurausvaikutuksiin ovat lohikalat. Suotovesien kuormitus- ja laimenemislaskelmien tulosten perusteella arvioidaan kuitenkin luontaisilla kuormitustekijöillä olevan selvästi merkittävämpi vaikutus eliöyhteisöihin kuin hankkeen mukaisesta toiminnasta voi aiheuta. Laajennuksen jälkeenkin vaikutusalue (alapuoliset ojat ennen Lapväärtinjokea) purkuvesistössä säilyy samana kuin nykyisin. Tiettyinä aikoina ojavesissä eräiden metallien pitoisuudet voivat olla tasolla, josta voi aiheutua tiettyjä toksikologisia vaikutuksia vesieliöstölle. Tilanne ei kuitenkaan ole uusi, koska altistumista on voinut tapahtua jo nykyisen toiminnan aikana. Ihmisen kannalta tästä ei arvioida aiheutuvan erityistä haittaa, koska ojilla ei ole kalataloudellista eikä virkistyskäytöllistä merkitystä.
16 Arvioitaessa lentotuhkan ja pohjakuonan vaikutuksia pintavesien laatuun ja sitä kautta eliöihin, lähtötietoina on käytetty olemassa olevia veden laadun tarkkailutuloksia, vesimääräarvioita ja vesien laimenemista alapuolisissa ojissa sekä Lapväärtinjoessa. Tuloksia on verrattu myrkyllisyystesteissä eri haitta-aineille saatuihin raja-arvoihin ja talousveden laatuvaatimuksiin. Tulosten perusteella niin Mångärdsdiketin kuin Lapväärtinjoen pitoisuudet ovat selvästi alle raja-arvojen ja talousveden laatuvaatimusten. Pintavesiin kohdistuvien vaikutusten kannalta on olennaista, että likaiset vedet kerätään kuivatuskerroksen ja salaojien avulla yhteen ja edelleen kahteen tasausaltaaseen. Tasausaltaissa kiintoaines laskeutuu pohjalle ja selkeytynyt vesi suodatetaan hiekkapenkereen ja mittakaivon kautta laskuojaan. Suotovesien keräilyn lisäksi vaikutuksia pintavesiin vähennetään sijoitusalueen tiiviiden pohjarakenteiden avulla. Tuhkasta liukenevien aineiden kulkeutumiseen liittyvän mallinnuksen johtopäätöksenä on todettu pitkäaikaisten vaikutusten jäävän hyvin lieviksi. Ramboll Finland Oy:n (1.12.2010) tekemän ympäristö- ja terveysvaikutusten kokonaisarvioinnin mukaan vaaraa maaperän pilaantumiselle ja sitä kautta pohjaveden käytölle talousvetenä ei arvioida olevan. Alue ei sijaitse luokitellulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella tai sellaisen läheisyydessä. Pohjaveden välityksellä aiheutuvat terveysvaikutukset ovat olemattomia. Ramboll Finland Oy:n tekemien epäkurantin kipsin ja suodatinkakun läjityksen riskinarviointien johtopäätöksenä todetaan, ettei suodatinkakun läjittäminen Lålbyn sivutuotteiden sijoitusalueelle aiheuta haittaa tai vaaraa ympäristölle, eliöstölle tai ihmisen terveydelle. Päästöt ilmaan Lentotuhka on jauhemaista ja koostuu erikokoisista pallomaisista hiukkasista sekä neulamaisista kiteistä. Tyypillinen hiukkaskoko on 2 100 µm. Pölypäästöihin vaikuttaa sääolot, sijoitusalueen ominaisuudet, tuhkan käsittely ja tuhkan ominaisuudet. Sijoitusalueella pölypäästöjä aiheutuu kuormien kippauksesta, tuhkatäytön muotoilusta, stabilointitoiminnasta ja sisäisestä liikenteestä. Pääsääntöisesti työstä aiheutuvien pölypäästöjen ei arvioida kulkeutuvan suunnittelualueen ulkopuolelle. Merkittävin leviämissuunta on koilliseen, missä pölyn arvioidaan laskeutuvan noin 200 500 metrin etäisyydelle sijoitusalueesta. Tällaisella etäisyydellä sijoitusalueesta ei sijaitse häiriintyviä kohteita. Nykyisellä sijoitusalueella elo-joulukuussa 2010 tehdyissä pölymittauksissa (PM 10 -pitoisuus) ei ylitetty kertaakaan PM 10 -pitoisuuksille asetettua rajaarvoa. Pölypitoisuudet olivat vähäisiä. Jätetäytön pintarakenteiden valmistumisen jälkeen pölyäminen vähenee huomattavasti. Jätetäyttöä ja stabiloitavaa massaa kastellaan tarvittaessa. Pölypäästöjä estetään kuljettamalla tuhka katetussa kuljetustilassa. Lisäksi
17 tuhkat kuljetetaan kosteina, jolloin kuljetusten aikainen pölyhaitta poistuu lähes kokonaan. Melu ja sen vähentäminen Toiminnan tärkeimmät melulähteet ovat liikenne, työkoneiden toiminta alueella, tuhkan vastaanotto, louhinta ja stabilointitoiminta. Laajennusalueen rakentamisen aikana meluvaikutukset ovat suuremmat kuin toiminnan aikaiset meluvaikutukset. Työkoneiden äänitaso koneen vieressä on noin 85 db (A). Avoimessa maastossa melutaso putoaa 250 metrin etäisyydellä tasoon 52 db (A). Kalliota louhitaan 2 3 vaiheessa ja louhintatyö kestää kussakin vaiheessa noin 2 3 viikkoa ja räjäytystöiden kesto 2 4 viikkoa. Haitat rajoittuvat pääosin rakentamistontille. Murskauslaitosta ei sijoiteta alle 500 metrin etäisyydelle lähimmästä asuinrakennuksesta, joten päiväohjearvojen ei arvioida ylittyvän. Stabilointitoiminnassa käytettävän aumasekoittimen melutaso on 1 m etäisyydellä kovimmillaan 104 105 db. Sekoitusaseman melutasot ovat oleellisesti pienempiä. Sekoitusaseman käydessä sekoittimen välittömässä läheisyydessä melutaso on 75 db. Kun telalla on maa-ainesta, on melutaso 84 db. Moottorin käydessä moottorin sululta mitattu melutaso on 91 db. Stabiloinnista ja rakentamisesta aiheutuvia melupäästöjä pyritään vähentämää sivutuotteiden ja toimintojen sijoittelulla. Lähin asuintalo sijaitsee noin 450 m etäisyydellä etelän suunnassa Vaasantien (Vt 8) varressa. Lähimmässä häiriintyvässä kohteessa etenemisvaimentumisen perusteella laskettuna aumasekoittimen melutaso laskee tasolle 52 53 db (päiväajan ohjearvo on 55 db). Lisäksi maaston muodot ja kasvillisuus aiheuttaa vaimentumista, jota edellä esitetyssä laskelmassa ei ole huomioitu. Vaikutukset maisemaan Suurimmat maisemalliset vaikutukset kohdistuvat Lålbyn ja Lapväärtin kyliin, missä asutus sijaitsee tasaisella maalla peltosaarekkeiden välissä. Maisemallinen haitta kuitenkin vähenee etäisyyden kasvaessa eikä sijoitusalue erotu horisontista enää usean kilometrin päässä. Sivutuotteiden sijoitusalueen suunnittelualue on maastonmuodoiltaan alavaa ja sijoitusalueen täyttökorkeus on 10 15 metriä korkeampi kuin aluetta ympäröivän puuston pituus. Uuden täyttöalueen lakikorkeus on maksimissaan +62 m. Maisemallisia vaikutuksia vähentävät sijoitusalueen sijainti hajaasutusalueella ja suojavyöhykkeen jättäminen sijoitusalueen ympärille. Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Rambollin tekemän riskinarvioinnin perusteella Lålbyn Natura-alue on yksi maamme tärkeimmistä hanhien levähdys- ja ruokailualueista. Pelloille kerääntyy muuttoaikana runsaasti myös muita muuttolintuja. Kaatopaikkaalueen toiminnalla ei kuitenkaan ole sellaisia vaikutuksia, jotka heikentäisivät
18 niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty osaksi Naturaverkostoa. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Toimintaa esitetään tarkkailtavaksi Länsi-Suomen ympäristökeskuksen vähäisin muutoksin 16.3.2004 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelmaehdotus täydennetään tarkkailuohjelmaksi lupapäätöksen mukaisesti. Käyttötarkkailu Sivutuotteiden sijoitusalueen asianmukaista hoitoa, käyttöä ja käytöstä poistamista ja niihin liittyvien toimintojen tarkkailuja varten on jo nimetty vastaavat hoitajat. Alueella tarkkaillaan säännöllisesti pintaveden laatua ja määrää, pohjaveden laatua sekä sijoitusalueen lähtevän veden määrää. Mikäli seurannassa havaitaan poikkeamia, ongelmaan puututaan välittömästi ja häiriötilanne korjataan parhaalla mahdollisella tavalla. Toiminnanharjoittaja pitää käyttöpäiväkirjaa, josta selviää: sijoitusalueen käyttöön ja hoitoon liittyvät toimenpiteet, kuten tiivistäminen, peittäminen ja kastelu vesien keräily- ja käsittelytoimintojen tarkkailu kirjanpito vastaanotetuista ja edelleen toimitetuista tuhkista ja muista läjitettävistä jätteistä (alkuperä, jäteluokka, laatu, määrä, sijoituspaikka, toimituspäivämäärä) mahdolliset sijoitusalueella tapahtuneet häiriötilanteet ja niiden aiheuttamat vaikutukset ympäristöön Pintavesien tarkkailu Pintavettä tarkkaillaan havaintopisteistä Lålby TTV (tasausaltaaseen tuleva vesi) Lålby MLV (mittakaivosta lähtevä vesi), Lålby Oja 1, Lålby Oja 2, Lålby Oja 3 ja Lålby P7 (louhesalaoja). Laajennuksen yhteydessä alueelle tullaan rakentamaan toinen tasausallas, josta vedet pumpataan isoon tasausaltaaseen. Tästä syystä vain ison tasausaltaan vesiä tullaan tarkkailemaan. Alueen eteläosasta lähtee oja (Lålby Oja 3), mutta sinne ei ole tarkoitus johtaa vesiä. Pintavesinäytteet otetaan kolme kertaa vuodessa (huhti-toukokuussa, heinäelokuussa ja loka-marraskuussa). Lålby P7 (louhesalaoja) vesinäyte otetaan vain kerran vuodessa (kevään tai syksyn näytteenoton yhteydessä). Säännöllinen näytteenotto laajennusalueen tarkkailupisteestä Lålby Oja 3 aloitetaan, kun läjitysalueen laajennusalue on valmis. Muiden pisteiden osalta jatketaan näytteenottoa tarkkailuohjelman mukaisesti. Virtaama mitataan tai arvioidaan pintavesinäytteiden ottopisteistä näytteenottojen yhteydessä. Pintavesinäytteistä määritetään: kiintoaine, lämpötila, ph, sähkönjohtavuus, COD Mn, fluoridi, happi, nitraattityppi, kokonaisfosfori, kloridi, sulfaatti, arseeni, barium, elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijy, molybdeeni, nikkeli, seleeni, sinkki, vanadiini. Metallianalyysit tehdään suodatetuista vesinäytteistä.
Pohjavesien tarkkailu 19 Tuhkan ja kipsin loppusijoituksen vaikutuksia pohjaveteen tarkkaillaan alueelle asennetuista neljästä pohjavesiputkesta (Lålby HP4, Lålby HP13, Lålby HP14 ja Lålby HP15). Pohjavesinäytteet otetaan ja pohjaveden pinnankorkeus mitataan kolme kertaa vuodessa (huhti-toukokuussa, heinä-elokuussa ja loka-marraskuussa). Säännöllinen näytteenotto laajennusalueen tarkkailupisteestä Lålby HP15 aloitetaan, kun eteläosan pumppaamo on valmis. Muiden pisteiden osalta jatketaan näytteenottoa tarkkailuohjelman mukaisesti. Pohjavesinäytteistä määritetään: kiintoaine, lämpötila, ph, sähkönjohtavuus, COD Mn, fluoridi, happi, nitraattityppi, kokonaisfosfori, kloridi, sulfaatti, arseeni, barium, elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijy, molybdeeni, nikkeli, seleeni, sinkki ja vanadiini. Metallianalyysit tehdään suodatetuista näytteistä. Raportointi Tarkistettu tarkkailuohjelma toimitetaan viranomaisille ympäristölupapäätöksen jälkeen. Vedenlaatutulokset näytteenottokerroittain toimitetaan kirjallisena välittömästi niiden valmistuttua. Tuloksiin liitetään lyhyt sanallinen kuvaus näytteenotosta ja pitoisuuksissa todetuista poikkeamista. Myös sivutuotteiden sijoitusalueen tarkkailusta laaditaan vuosittain yhteenveto sijoitusalueen vuosiraporttiin. Tulokset toimitetaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen sekä Kristiinankaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarkkailuohjelmaa tarkistetaan tarvittaessa yhteenvetoraportin tulosten pohjalta. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Sivutuotteiden sijoitusalueen laajentamisen ympäristöriskejä ovat polttoaineiden vuoto ympäristöön, rakenteiden vaurioituminen, sortuminen ja tulipalotilanteessa aiheutuva vaara ihmisille ja ympäristölle. PVO-Lämpövoima Oy:llä on ympäristövahinkovakuutus vakuutusyhtiö Pohjolassa. Työkoneista aiheutuvia mahdollisia öljyvahinkoja ehkäistään huolellisilla työskentelytavoilla ja riittävillä suojarakenteilla. Öljyvuotoihin varaudutaan säilyttämällä alueella imeytysaineita. Mikäli öljyä näistä toimista huolimatta pääsee maaperään, öljyllä pilaantunut maa kaivetaan heti pois ja toimitetaan viranomaisten hyväksymälle vastaanottajalle käsiteltäväksi. Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, joten pohjavedelle ei aiheudu välitöntä vaaraa öljyvuodon sattuessa. Pohjarakenteiden toiminnan pettäminen voi aiheutua joko kuivatusjärjestelmän tukkeutumisesta tai rakenteiden painumisesta. Pohjarakenteiden murtuminen estetään parhaiten rakentamisen aikaisella työn laadun valvonnalla. Penkereiden ja luiskien sortuminen ehkäistään käyttämällä oikeita luiskakaltevuuksia ja työmenetelmiä. Tulipalot alueella ovat käytännössä maastopaloja tai renkaiden/rengasrouheen syttymisestä aiheutuvia paloja. Maastopalojen sammut-
20 tamisessa tarvittava vesi on tuotava säiliöautoilla. Alkusammutuksen voidaan mahdollisuuksien mukaan pumpata tasausaltaasta vettä olemassa olevalla pumpulla. Vesienkäsittelyssä merkittävin ympäristöön kohdistuva riski on käsittelemättömien suotovesien pääsy ympäristöön. Tällainen tilanne voi muodostua poikkeuksellisissa tulvatilanteissa. Ylivuotojen määrään vaikutetaan riittävän isolla tasausaltaalla, suotopenkereen huoltamisella ja pitämällä allas aina mahdollisimman tyhjänä, jolloin sen varastokyky on maksimaalinen poikkeustilanteissa. Altaan vettä käytetään tuhkatäytön kasteluun, mikä lisää altaan tilavuutta. Täyttötoiminta on alueella valvottua ja alueen tulotielle on asennettu lukittava portti. HAKIJAN ESITYS VAKUUKSIKSI Toiminnalle haetaan aloituslupaa mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. PVO-Lämpövoima Oy esittää lupahakemuksen täydennyksessä 17.12.2012 toiminnan aloittamista koskevaksi vakuudeksi enintään samaa kuin aiemmassa 16.3.2005 myönnetyssä ympäristöluvassa vastaavaksi vakuudeksi asetettu 85 000 euroa. Asianmukaisen jätehuollon ja alueen jälkihoitotoimenpiteiden varmistamiseksi hakija on esittänyt vakuudeksi nykyisen luvan mukaista vakuussummaa, 435 000 euroa. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemusta on täydennetty 5.3.2008 raporteilla Epäkurantin kipsin ja suodatinkakun läjityksestä kaatopaikalla riskinarviointi ja Epäkurantin kipsin läjityksen stabiliteettitarkastelu. Lupahakemusta on täydennetty 17.12.2012 ja 6.2.2013. Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemuksesta on kuulutettu Kristiinankaupungin ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustauluilla 7.9.2012 8.10.2012. Ympäristölupahakemusta koskeva ilmoitus on julkaistu Suupohjan Sanomissa sekä Syd- Österbottenissa 7.9.2012. Ympäristölupahakemus ja siihen liittyvät selvitykset ovat olleet kuulutusajan yleisesti nähtävillä Kristiinankaupungissa. Lupahakemuksesta on annettu erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Kaatopaikalla on tehty tarkastuskäynti 10.9.2010.
Lausunnot 21 Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselta, Kristiinankaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta (Länsirannikon ympäristöyksikkö) sekä Kristiinankaupungin kaupunginhallitukselta. Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus toteaa lausunnossaan mm. seuraavaa: Alueelle saa sijoittaa ainoastaan hakemuksen mukaisia jätteitä, jotka täyttävät tavanomaisen jätteen laatuvaatimukset. Loppusijoitettavat jätteet on selkeästi erotettava hyötykäytettävistä jätteistä. Eri jätelajit tulee pitää erillään. Hakijan tulee täydentää lupahakemusta jätejakeiden sijoittamissuunnitelmalla. Hakemuksessa kappaleessa 10.3 Sijoitusalueen pohjarakenteet sekä kappaleessa 10.4 Sijoitusalueen pintarakenteet on esitetty tiivistyskerroksen vedenläpäisevyys virheellisesti. Tiivistyskerroksen vedenläpäisevyydeksi on rakennettavien alueiden pohjarakenteisiin ilmoitettu k > 9,4*10-10 m/s, kun kaatopaikoista annetun asetuksen (861/1997) mukaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan tiivistyskerroksen vedenläpäisevyyden tulee olla k <1,0*10-9 m/s ja paksuus yli 1 m. Pintarakenteen tiivistyskerroksen vedenläpäisevyydeksi on ilmoitettu k > 1*10-7 m/s. Valvontaviranomainen katsoo, että pintarakenteen tulee olla vähintään yhtä tiivis kuin pohjarakenteen. Valvontaviranomainen katsoo, että pohjarakenteiden tiivistyskerros tulee tehdä maabentoniitista tai bentoniittimatolla. Valvontaviranomainen ei hyväksy pohjan tiivistyskerrosta tehtäväksi kuitusavesta sen biohajoavuuden takia. Pintarakenteen kuivatuskerroksessa voidaan käyttää rengasrouhetta, kun kerroksen vedenläpäisevyys täyttää vaatimukset k > 1,0*10-3 m/s ja paksuus on 0,5 m. Rengasrouheen palakoon maksimi on 10 cm ja ulos tulevien terästen maksimipituus 5 cm. Rengasrouheen ja tiivistyskerroksen väliin on asennettava teräksestä johtuen vähintään 10 cm paksu suojakerros. Rengasrouheen päälle tulee asentaa suodatinkangas. Pintarakenteen kuivatuskerroksessa voidaan käyttää myös salaojamattoa. Salaojamattoa käytettäessä salaojamaton mitoituslaskelmat tulee tarkistuttaa ulkopuolisella riippumattomalla laadunvalvojalla ennen niiden toimittamista valvontaviranomaiselle osana laadunvalvontasuunnitelmaa. Täytön luiskat tulee tehdä lopulliseen luiskakaltevuuteen täyttöä tehdessä ja esipeitettävä mineraalimaalla. Luiskien kaltevuuden tulee olla vähintään 1:3. Lupapäätöksessä tulee huomioida, että käyttöönotettavilta alueilta joudutaan poistamaan pintamaita. Mikäli pintamaat läjitetään alueelle yli 3 vuodeksi, on kyseessä maankaatopaikka. Sijoitusalueen ulkopuolisten vesien pääsy alueelle tulee estää niskaojituksin. Valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan hakemuksessa esitetty laajennusalueen vesien käsittelysuunnitelma ei ole toteuttamiskelpoinen. Laajennusalueelta 5 14 salaojavedet johdetaan pohjan kallistuksin etelässä olevalla uudelle tasausaltaalle. Kuinka kuivatusvedet johdetaan alueilta 5 10, kun tasausallas rakennetaan vasta laajennusvaiheessa 11? Suunnitelmasta ei käy ilmi kuinka vedet aiotaan käsitellä, kun aluetta laajennetaan alue ker-