KIRJALLINEN KYSYMYS 362/2001 vp Ylioppilaskirjoitukseen liittyvä maksu Eduskunnan puhemiehelle Istuin Helsingin asuntoni sohvalla ja kuuntelin radiolähetystä. En ollut uskoa korviani, kun siellä kerrottiin, että ylioppilaskirjoituksiin osallistuva joutuu maksamaan jopa 1 000 markkaa osallistumisestaan ja erilaisen maksun vielä siitä riippuen, osallistuuko kirjoituksiin keväällä vai syksyllä. Oli hyvä että istuin sohvalla, sillä olisin varmasti hämmästyksestä lentänyt selälleni ja loukannut itseni. Ymmärsin kuitenkin heti, että asiassa on jokin uutisointivirhe ja kun kysyn asiaa hallitukselta, niin asia selviää. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Eihän pidä paikkaansa, että ylioppilaskirjoituksiin osallistuva joutuu maksamaan 1 000 markan maksun osallistumisestaan ja jos asia näin kurjasti on, Lipposen hallitus ryhtynee toimenpiteisiin maksun poistamiseksi? Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 Sulo Aittoniemi /alk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen /alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 362/2001 vp: Eihän pidä paikkansa, että ylioppilaskirjoituksiin osallistuva joutuu maksamaan 1 000 markan maksun osallistumisestaan ja jos asia näin kurjasti on, Lipposen hallitus ryhtynee toimenpiteisiin maksun poistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen lukiolain (629/1998) 18 :n mukaan lukiokoulutuksen päätteeksi toimeenpannaan ylioppilastutkinto. Tutkinnon tarkoituksena on saada selville, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Lukiota käyvän opiskelijan lisäksi tutkintoon voi ylioppilastutkintoasetuksen (1000/1994) 8 :n mukaan osallistua muu henkilö, joka on suorittanut lukion oppimäärän tai vastaavan ulkomaisen lukion oppimäärän, vähintään kaksi- ja puolivuotisen ammatillisen tutkinnon tai asetuksessa säädetyillä edellytyksillä vähintään kaksivuotisen tutkinnon ja lautakunnan määräämät lisäopinnot. Ylioppilastutkinnon suorittaminen tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Ylioppilastutkinto järjestetään kahdesti vuodessa yhtä aikaa koko maassa. Tutkinto voidaan suorittaa hajautetusti, kuitenkin enintään kolmen perättäisen tutkintokerran aikana. Lukiolain 36 :n mukaan opetusministeriö päättää ylioppilastutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin osallistumisesta perittävistä maksuista sen mukaan kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista säädetään. Valtion maksuperustelain (150/1992) 6 :n 1 momentin mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo). Pykälän 2 momentin perusteella maksu voidaan määrätä kiinteänä maksuna ja 3 momentin perusteella maksu voidaan määrätä perittäväksi eräissä tapauksissa omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä, jos siihen muun ohella koulutustoimintaan liittyvistä syistä on perusteltua syytä. Opetusministeriö on päättänyt ylioppilastutkinnosta perittävistä maksuista viimeksi vuonna 1997 antamallaan päätöksellä ylioppilastutkintolautakunnan suoritteiden maksullisuudesta (966/1997). Päätöksen 1 :n mukaan ylioppilastutkintolautakunnan maksullisia julkisoikeudellisia suoritteita ovat ylioppilastutkintokokeet, suoritusten arvostelu, ylioppilastutkintotodistukset ja erilliset todistukset hyväksyttyjen kokeiden suorittamisesta (1 kohta) ja tarkistusarvostelu (2 kohta). Päätöksen 1 :n 1 kohdassa mainituista suoritteista lautakunta perii 100 markan suuruisen kiinteän kokelaskohtaisen perusmaksun osallistumisesta ylioppilastutkintoon ja 95 markan suuruisen kiinteän koekohtaisen osallistumismaksun. Sen jälkeen kun mahdollisuus suorittaa ylioppilastutkinto hajautetusti tuli vuonna 1996 voi- 2
Ministerin vastaus KK 362/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk maan, on tutkintoihin osallistuvien kokelaiden määrä lisääntynyt voimakkaastii. Vuonna 2000 ylioppilastutkintoon osallistui yhteensä noin 79 000 kokelasta. Ylioppilastutkintolautakunnan arvion mukaan kokelailta perittävistä tutkintomaksuista kertyy lautakunnalle tuloja yhteensä noin 29,9 miljoonaa markkaa ja muista lautakunnan kokelailta keräämistä maksuista noin 150 000 markkaa. Lautakunnalle kertyvillä tuloilla katetaan lautakunnan menot, jotka olivat vuonna 2000 arviolta noin 29,9 miljoonaa markkaa. Tutkinnon maksullisuudella on kokelaiden määrää rajoittava merkitys. Maksujen perimisellä voidaan osaltaan vaikuttaa siihen, ettei tutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin osallistuta ilman riittävää ennakkovalmistautumista, vain kokeilumielellä. Lukio-opiskelusta aiheutuvaa taloudellista rasitusta lievennetään myöntämällä vähävaraisille opiskelijoille opintotukea. Opintotukilain (65/1994) mukaan Suomessa harjoitettuja oppivelvollisuuden jälkeisiä päätoimisia opintoja varten myönnetään opintotukena laissa säädetyin edellytyksin opintorahaa tai aikuisopintorahaa, asumislisää sekä opintolainan valtiontakaus. Täysimääräinen opintoraha on vanhempiensa luona asuvalla toisen asteen koulutuksessa olevalla opiskelijalla 130 markkaa kuukaudessa. Vanhempien tulot otetaan huomioon toisella asteella opiskelevilla perheettömillä alle 20-vuotiailla joko alentavana tai, jos vanhemmat ovat pienituloisia, korottavana tekijänä. Enimmillään opintoraha on 380 markkaa kuukaudessa. Opintotukiasetuksen 3 :n 2 momentin mukaan lukio-opinnot katsotaan päätoimisiksi myös sellaisen lukukauden aikana, jona opiskelija osallistuu vähintään kahteen ylioppilastutkintoon kuuluvaan kokeeseen. Sosiaalihuoltoon kuuluvana viimesijaisena taloudellisena tukena henkilölle tai perheelle voidaan myöntää toimeentulotukea siten kuin toimeentulotuesta annetussa laissa säädetään (1412/1997). Kysymys ylioppilastutkinnon maksullisuudesta on ratkaistu vastikään uuden koulutusta koskevan lainsäädännön käsittelyn yhteydessä vuonna 1998. Hallitus ei ainakaan tällä hetkellä suunnittele muutoksia ylioppilastutkinnon maksullisuuteen. Tulevien vuosien toiminta- ja taloussuunnitelmat on laadittu siten, että ylioppilastutkinnon järjestämisestä aiheutuvat menot katetaan edelleen kokelailta perittävillä maksuilla. Helsingissä 6 päivänä huhtikuuta 2001 Opetusministeri Maija Rask 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sulo Aittoniemi /alk undertecknade skriftliga spörsmål SS 362/2001 rd: Det stämmer väl inte att den som deltar i studentexamen måste betala en avgift på 1 000 mark och om det är så illa ställt, torde väl Lipponens regeringen vidta åtgärder för att avskaffa avgiften? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 18 i gymnasielagen (629/1998), som trädde kraft vid ingången av 1999, avslutas gymnasieutbildningen med en studentexamen. Syftet med examen är att klarlägga om studerandena har tillägnat sig de kunskaper och färdigheter som anges i gymnasiets läroplan samt uppnått tillräcklig mogenhet enligt målen för gymnasieutbildningen. Enligt 8 i studentexamensförordningen (1000/1994) kan även andra än de som går i gymnasiet delta i studentexamen om de har fullföljt gymnasiets lärokurs eller motsvarande lärokurs för ett utländskt gymnasium, avlagt en yrkesinriktad examen som omfattar minst två och ett halvt år eller, på de villkor som anges i förordningen, en examen som omfattar minst två år samt fullföljt de tilläggsstudier som studentexamensnämnden föreskrivit. Studentexamen medför allmän behörighet för fortsatta studier vid högskola. Studentexamen ordnas samtidigt i hela landet två gånger per år. En examen kan avläggas vid flera tillfällen, dock högst vid tre på varandra följande examenstillfällen. Enligt 36 i gymnasielagen bestämmer undervisningsministeriet de avgifter som tas ut för deltagande i studentexamen och därtill hörande prov enligt vad som bestäms om offentligrättsliga prestationer i lagen om grunderna för avgifter till staten (150/1992). I lagen om grunderna för avgifter till staten sägs i 6 1 mom. att storleken på den avgift som staten uppbär för en offentligrättslig prestation skall motsvara beloppet av statens totalkostnader för prestationen (självkostnadsvärde). Enligt 2 mom. kan det bestämmas att avgiften är en fast avgift och enligt 3 mom. får det bestämmas att en avgift i vissa fall tas ut till ett lägre belopp än självkostnadsvärdet eller att avgift inte alls skall tas ut, om det finns grundad anledning till detta av orsaker som hänför sig bl.a. till utbildningsverksamhet. Senast har undervisningsministeriet beslutat om avgifterna för studentexamen 1997 genom sitt beslut om studentexamensnämndens avgiftsbelagda prestationer (966/1997). Avgiftsbelagda offentligrättsliga prestationer vid studentexamensnämnden är enligt beslutets 1 studentexamensprov, bedömning av prestationer, studentexamensbetyg och särskilda betyg över avlagda godkända prov (punkt 1) och kontrollbedömning (punkt 2). För de prestationer som nämns i punkt 1 uppbär studentexamensnämnden en fast avgift på 100 mark per examinand för deltagande i studentexamen och en fast deltagaravgift på 95 mark för varje prov. Sedan möjligheten att avlägga studentexamen vid flera tillfällen infördes år 1996, har antalet examinander som deltar i examen ökat kraftigt. År 2000 deltog sammanlagt omkring 79 000 examinander i studentexamen. Enligt studentexamensnämndens uppskattning uppgår nämndens inkomster av de examensavgifter som examinan- 4
Ministerns svar KK 362/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk derna betalar till sammanlagt omkring 29,9 milj. mark och de övriga avgifterna som nämnden uppbär av examinanderna till omkring 150 000 mark. Med inkomsterna täcks nämndens utgifter, som år 2000 var cirka 29,9 miljoner mark. Det faktum att examen är avgiftsbelagd har en begränsande effekt på antalet examinander. Genom avgifterna kan man påverka deltagandet så att de som deltar i examen och de tillhörande proven inte gör det utan tillräckliga förberedelser på förhand, bara på försök. Den ekonomiska belastning som gymnasiestudierna medför underlättas med hjälp av studiestöd som beviljas mindre bemedlade studerande. I form av studiestöd beviljas enligt lagen om studiestöd (65/1994) studiepenning eller vuxenstudiepenning, bostadstillägg samt statsborgen för studielån för sådana heltidsstudier som efter fullgjord läroplikt bedrivs i Finland under de villkor som föreskrivs i lagen. Studiepenningen för en studerande som bor hos sina föräldrar är 130 mark per månad i utbildning på andra stadiet. Föräldrarnas inkomster beaktas för de studerande på andra stadiet som inte har familj och är under 20 år som en sänkande faktor eller, om föräldrarna har små inkomster, som en höjande faktor. Maximalt är studiepenningen 380 mark per månad. Enligt 3 2 mom. i förordningen om studiestöd betraktas gymnasiestudier som heltidsstudier även under en sådan termin då studeranden deltar i minst två prov som hör till studentexamen. I sista hand kan en person eller familj beviljas ekonomiskt stöd inom socialvården i form av utkomststöd på det sätt som bestäms i lagen om utkomststöd (1412/1997). Frågan om avgifterna för studentexamen har nyligen avgjorts i riksdagen i samband med behandlingen av den nya skollagstiftningen 1998. Regeringen planerar åtminstone inte för tillfället några ändringar i fråga om avgifterna för studentexamen. De kommande årens verksamhets- och ekonomiplaner har gjorts upp så att utgifterna för anordnandet av studentexamen till fullo täcks med de avgifter som examinanderna skall betala. Helsingfors den 6 april 2001 Undervisningsminister Maija Rask 5